Kirja, jota en halunnut lukea -haaste / Joen baari

Nyt on vihdoin ja viimein aika osallistua tähän haasteeseen. Haasteen nimi on Kirja, jota en halunnut lukea, ja haasteen emäntä on omaa blogiansa Yöpöydän kirjat pitävä Niina. Tämä haaste on jo pitkän aikaa ollut käynnissä, ja minä niin tammikuussa uhosin suorittavani kyseisen tehtävän, että jos sitten ehtisi vaikka toisenkin teoksen lukemaan vielä kyseiseen haasteeseen -ajatuksella, mutta en ole saanut yhtäkään luettua. Kuitenkin luokseni saapui (ei fyysisesti tietenkään, koska kuka tässä nykyhetkessä voisi ketään nähdä, mutta twitter linnun avulla) oivallinen mahdollisuus tarttua teokseen, joka ei käsissäni houkutellut minua, joka ei teemaltaan tai aiheeltaan kiinnostanut minua eikä oikeastaan ollut yhtään sitä mitä yleensä luen. Ensin hieman haasteesta, sitten itse teokseen. 

Ensimmäisen kerran mainitsin haasteen Virheistä parhain -teoksen arviossa lyhyesti. Kirja, jota en halunnut lukea haasteen osallistumisaikaa on yhä jäljellä huomattavasti, nimittäin elokuun loppuun saakka, mutta halusin pitää sanani ja suorittaa sen nyt keväällä ns. "pois alta" (yhden teoksen merkeissä ainakin). Olen myös puhunut paljon, että haluan panostaa laajaan ja moninäköiseen kirjallisuuteen tänä vuonna. Olen lukenut jo sarjakuva teoksia sekä tietokirjan, mutta haluaisin vielä enemmän laajentaa makuani. Tämä teos ei kuitenkaan sitä tee, nimittäin pysymme jälleen sarjakuvateoksessa, vaikkakin totaalisen erilaisessa teoksessa kuin aiemmin.

Twitter on minulle nimenomaan tätä blogia varten. Yritän päivittää sinne paljolti kirjallisuuteen liittyviä twiittejä, mutta jotenkin tuntuu että se aina vain jää. Luen siellä toisaalta paljon kirjallisuuteen liittyviä julkaisuja, ja sieltä sainkin paljon kannustusta vielä yrittämään sarjakuvien kanssa. Sieltä tämäkin teos tarttui matkaani. Sarjakuva nimeltä Joen baari. 

Voin sanoa, että hämmennys oli suuri, kun teoksen luin. Kuitenkin jo ensimmäinen sarjakuva herätti jonkunlaisia tunteita, enimmäkseen niitä negatiivisia (enkä tarkoita tässä inhoa tai muuta vastaavaa teosta kohtaan, vaan ylipäätänsä ahdistuneisuutta, huolta, surua jne.). Joen baari teos ei välttämättä ollut se positiivisin mahdollinen teos, mutta kuitenkin sitä oli jotenkin helpompi lukea kuin Monstress volume one: Awakening:iä. Tämä teos jotenkin hämmensi, mutta siinä oli selkeät raamit, jonka sisällä asiat tapahtui. Joen baari oli se paikka, johon ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomat, saapuivat tarinoineen. 

5 erilaista novellimuotoista tarinaa sitoutuvat toisaalta hyvinkin yhteen, ainakin samoja hahmoja seikkailee sarjakuvissa useaan otteeseen. 118 sivua piti sisällään aika.. no "ähkyä" luettavaa, enkä kokenut, että teosta pystyi lukemaan yhdellä kertaa. Itse vaadin kolme kertaa, kun luin sarjakuvia. Näin ollen tarinassa pysyi mukana, ja jaksoi vähän raskaampiakin aiheita. Pääaiheina teoksessa oli yksinäisyys ja ulkopuolisuus, joka nousi vahvasti esille jokaisen tarinan päähenkilössä tavalla tai toisella. 

Voisinko sanoa tarinan olevan hyvä? En käyttäisi tästä teoksesta ilmaisua hyvä. Kuitenkin teos oli lukemisen arvoinen, jo teemojen ja aiheiden suhteen. Se herätti ajattelemaan, jotenkin kummalla tavalla. Itselle tuli kuitenkin hieman surullinen fiilis. En pysty sanomaan, että olisin nauranut teosta lukiessani, vaikka muutamassa kohdassa nousikin pieni hymy huulille. Suurimmaksi osaksi minulla jäi tunne; "mitä tähän nyt sanoisi?". Enkä näin ollen oikein itsekään tiedä oliko teos hyvä vai huono. 

Joen baari

Kertonut Carlos Sampayo

Piirtänyt José Muñoz

Kääntänyt Tarja Härkönen

sivuja 118

Painanut Elopaino Oy Helsingissä -91

Soturikissat Uusi profetia & päätösosat

Erin Hunter - Soturikissat Uusi profetia nro 5: Iltahämärä & nro 6: Auringonlasku

Käsittelen tässä blokkauksessa kaksi viimeistä osaa Uusi profetia sarjasta. Ajattelin, että kirjojen samankaltaisuuden ja juonen fiilistelyn luoksi, nämä kirjat saavat yhteisen blokkauksen, jota muuten kirjoitan tässä matkalla kotia kohti.
     Vanhojen muistelun vuoksi, mistä muuten ei ole pitkääkään aikaa: Soturikissat Uusi profetian ensimmäiseen kirjaan pääset tästä.

Uusi profetia nro 5: Iltahämärä jatkaa siitä, mihin aikaisempi osa jäi. Tällä kertaa kertojana toimii Oravatassu, tuo Tulitähden itsepäinen tytär, joka selvittelee tunteitaan Vatukkakynttä kohtaa, samalla kuin tutustuu Myrskyklaanin muihin sotureihin. Myös Lehtilampi saa jatkaa yhä kertojana, ja näin myös viimeisessä osassa tulee olemaan.
      Soturikissoille tyypilliseen tapaan molemmat kirjat kantavat kissan kuvaa kannessa. Aamunkoin kannessa on kirkkaansinisillä silmillään lukijaa katsova kissa, jonka turkki kohoaa aina harmaan sävyistä vihertävään. Kirjan kannen alaosassa on kaksi nuorta kissaa. Toinen on tumma ja toinen vaalean kirjava, ja nämä kaksi kissaa kietoutuvat toisiinsa. Kirjan luettuani minulle selvisi, keitä nämä kissat ovat! Ensimmäisenä ei kyllä tullut mieleen, mutta lopulta se kolahti.. Nämä pienet vihjeet kannessa on aina mielenkiintoisia, ja sen jälkeen on jännä miettiä juuri sitä, että mitä se kertoo tästä kirjasta ja mihin ne liittyvät..

Kirjoitin viimeksi Vatukkakynnen persoonan muuttumisesta. Tässä kirjassa Vatukkakynsi ei ole parempi, mutta ei huonompikaan. Hän on muuttunut. Hän haikailee Haukkahallan perään ja seikkailee kokoontumisissa paljon tämä kanssa. Tämä muuttaa myös Oravatassun näkemystä Vatukkakynnestä, vaikka syvällä sisimmässään tietää ettei pysty olemaan rakastamatta tätä.
     Lehtilammella on taas omat ongelmansa, joihin ei Oravatassu kuulu. Lehtilampi seikkailee salaa kaikilta Myrskyklaanin jäseniltä Tuuliklaanilaisten ja Jokiklaanilaisten kanssa. Ja joutuu tekemään valintoja, jotka eivät millään miellytä kaikkia. Jotkin valinnat voivat olla myös kohtalokkaita.

"Luku 3, sivu 47
"Lehtilampi! Lehtilampi, mikä sinua oikein vaivaa? Tämä on nyt kolmas kerta, kun minä huudan."
     Nuori parantaja hätkähti. "Anteeksi, Tuhkamarja."
     Harmaa naaras kumartui nuuhkaisemaan siemeniä, joita Lehtilampi oli käärimässä lehteen. "Mitäs sinulla siinä on?"
     "Unikonsiemeniä"
     Tuhkamarja huokaisi. "Eihän ole. Nuo ovat nokkosensiemeniä. Ihan totta, mikä sinua tänään oikein vaivaa?"
     Lehtilampi tuijotti lehteä. Tuhkamarja oli pyytänyt häntä viemään vähän unikonsiemeniä Tulitähdelle lievittämään kipua revähtäneessä lavassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän oli ottanut Tuhkamarjan pesässä olevasta varastosta väärän rohdoksen, mutta lehdellä olevat vihreät, piikikkäät siemenet olivat päivänselvästi nokkosta. Niistä olisi saattanut olla apua, jos Tulitähti olisi syönyt jotakin myrkyllistä, mutta eivät ne hänen lapaansa vaikuttaisi mitenkään." 

Kuitenkaan en epäile itseäni lukijana yhtään. Olen nytkin kuitenkin onnistunut nämä kirjat jotenkin taitavasti saamaan jopa lukuhaasteeseen sopiviksi. Erin Hunterin soturikissat saavat komeilla siellä oikein kunnolla!
     Soturikissat Uusi profetia: Iltahämärä ottaa paikan nro 10. Kirja, jonka kansi on mielestäsi kaunis. Kirjan kansi on kaunis, ja pidän harmaan ja vihreän sointuvista sävyistä.. En kuitenkaan olisi vielä halunnut tätä kohtaa kirjahaasteesta täyttää. Minusta yksi helpoimmista asioista kirjoihin liittyen, on ihastua niiden kansiin. En tiedä paljoakaan kirjoja, joiden kansia en voisi sanoa kauniiksi.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 5: Twilight
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: 311

"》Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu.》
     Myrskyklaanin leiriin hyökänneet mäyrät ovat jättäneet jälkeensä suuren sekosorron. Jotta klaanissa säilyisi järjestys, Tulitähden on päätettävä pian, kenet hän nimittää uudeksi varapäälliköksi kateissa olevan Harmaaraidan tilalle. 
     Nuori kunnianhimoinen soturi Vatukkakynsi odottaa kiihkeästi tulevansa valituksi. Hänen riitansa Oravaliidon kanssa on viimein ohi. Hän kuitenkin jatkaa yöllisiä tapaamisiaan isänsä Tiikeritähden ja velipuolensa Haukkahallan kanssa, ja Tiikeritähti lietsoo poikiaan vallankaappaukseen. 
     Lopulta Vatukkakynnelle koittaa totuuden hetki: hänen on ratkaistava, haluaako hän seurata isänsä käpälänjälkiä vai pysyä uskollisena päälikölleen."
(Auringonlasku -kirjan takakansi)

Uusi  profetian päätösosa, jonka Vatukkakynsi saa näkökulmastaan kertoa on hyvä, mutta arvattavissa. Tällä kertaa kirjan kansi on värjääntynyt laskevan aurinkon punertavan, tummaan taustaan, ja kissa joka katsoo ulos kirjan kannessa katsoo tumman punertavan turkin keskeltä tulisilla silmillään. Kirjan kannen alhaalla kuvataan kahden kissan taistelun alkua.
     Vatukkakynsi on vihdoin saanut asiat kuntoon Oravatassun kanssa, ja heillä sujuu hyvin. Vatukkakynsi kamppailee kuitenkin omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa, joita tämä ei jaa Oravatassun kanssa.

Lehtilampi on päässyt yli omista tunteistaan, vihdoin myöntänyt elämänsä parantajana. Kuitenkin kirjassa tulee uusia paljastuksia, joita parantaja joutuu tulkitsemaan. Tarinan juoni kehkeytyy pitkälti siihen profetian selvittämiseen: "Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu". 
     Olin ihan tietoinen mihin suuntaan viimeisen osan loppu viedään. Kuitenkin olisin toivonut vielä enemmän päätöksiä asioille. Kyllähän kaikki asiat sinänsä sai päätöksen, mutta ne jäivät osaksi heiveröisiksi, mikä taas tarkoittaa, että odottaa että seuraavassa ns. kaudessa nämä asiat saisivat päätöksen myös.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 6: Sunset
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: n. yli 300

Soturikissat on hurmaava sarja, johon jää koukkuun. Tietenkään se ei jokaiselle sovi, mutta kannatan kyllä tähän mennessäni lukemien kirjojen perusteella sarjan/sarjojen lukemista. Ehkä se ensimmäinen teos ei ole se lemppari, eikä välttämättä toinenkaan.. mutta sarjan tarina lumoaa! Se on se miksi luen: elävän tuntuiset hahmot, oikeantuntuiset ja sopivat haasteet, uudet kuviot ja jännitys, juoni ja kirjan nopea lukeminen.
     Siinä on jo monta syytä ihan riittämiin. Olen ihmeellistä kyllä nämä kirjat lukenut tässä välissä, kun samalla töissä sattuu ja tapahtuu. On ollut kyllä sellainen viikko, että huh!

Ja tänään oltiin vielä Tampereellakin! On paljon kuvioita menossa ja tapahtumia tulossa. Rippijuhlista yojuhliin, häihin ja reissailuun. Katsotaan ehtiikö kesällä hetkeäkään hengähtää.

Aurinkoista ja hyvin lämmintä kesän odotusta! Ja nauttikaa lämmöstä!

Petra

Uusi profetia 4: TÄHTIYÖ

"》Harmaa naaras nosti päänsä. "Olen nähnyt, mitä on tuleva", hän murisi. "Edessä on synkkiä aikoja."》

     Soturikissaklaanit ovat pitkän taivalluksensa jälkeen viimein löytäneet paikan, johon asettua asumaan. Kissat ryhtyvät etsimään klaaneilleen leirejä ja perustamaan reviirejä. Kaikkein tärkeintä olisi löytää vastine Kuukivelle - paikka, jossa klaanit saavat yhteyden Tähtiklaaniin. Moni hautoo kuitenkin pahaenteisiä suunnitelmia.

     Kuka voittaa Tuuliklaanin valtataistelun? Mitä tapahtuu Vatukkakynnen ja Haukkahallan välillä? Mitä Myrskyklaanin nuoren parantajan Lehtitassun kauhistuttava enneuni merkitsee? Kissat alkavat ymmärtää, että uusilla reviireillä vaanivat ulkopuoliset uhat eivät ehkä olekaan yhtä vaarallisia kuin klaanien sisäiset..."
(kirjan takakansi)

Alatte varmasti jo kyllästymään, kun näitä soturikissasarjan kirjoja pomppii pitkin poikin blogiani. Kuitenkin olen saanut lukuintoni tähän kirjasarjaan takaisin, ei minua tällä hetkellä muu kiinnostakkaan. Ja sattumalta tänään, äitienpäivänä, liikkuessamme tuolla keskustassa katseeni osui Suomalaisessa kirjakaupassa kirja uutuuksiin. Ja eiköhän siellä sitten ollut neljännen sarjan uusi, ensimmäinen kirja. Kirja kantoi nimeä Neljäs oppilas, ja kausi kantaa nimeä  Tähtien enne.
     En uskaltanut lukea takakantta, kun meinasi jo kolmannen kauden: Kolmikon mahti kanssa käydä jo huonosti. Luin ensimmäisen lausee takakannesta, jossa puhutaan kirjan hahmoista, ja heti lähti ajatukset kulkemaan: kenen pentuja nämä ovat? Pakko olla näiden kahden.. tai näiden. Vai olisko sittenkin..? Ja kaikkea pahinta! Onneksi lopetin ajoissa ja laitoin kirjan takaisin kirjaston hyllyyn odottamaan. Nyt tulee kuitenkin antaa huomio Tähtiyö -kirjalle.

Erin Hunter kirjoittaa lisää Vatukkakynnen, Oravaliidon ja Lehtilammen ja muiden soturikissojen seikkailuista neljännessä kirjassa, Tähtiyö: Uusi profetia 4.
     Vatukkakynsi jatkaa kertomista Lehtilammen rinnalla. Vatukkakynsi on alkanut muuttua, ja muutos pelottaa uutta soturia Oravaliitoa (ent. Oravatassu). Lehtitassu nykyinen Lehtilampi (parantaja) kertoo omasta näkökulmastaan seikkailua uudessa kodissa. Hän auttaa parantajia löytämään uuden Kuukiven ja tämän ystävyys nuoren parantaja naaraan, Perhonsiiven, kanssa syvenee entisestään.
     Soturikissojen kannessa komeilee tällä kertaa kaunis vaalea kissa. Tämän kullankeltaiset silmät ovat lumoavat, joista tulee vähän mieleen Tähtiyö. Kirjan alareunaa koristaa kolmen kissan joukko, jotka loikkivat kivien päällä kuutamossa.

"Luku 2, sivu 39
Lehtitassu pysähtyi puoliväliin rinnettä ja kääntyi katsomaan sisarensa ja muun partion kulkua alas järvelle. Oman turkkinsa kihelmöinnistä hän saattoi päätellä, miten innoissaan Oravaliito oli, ei ainoastaan siksi että sai mahdollisuuden tutkia uutta reviiriä vaan myös siksi, että oli taas niiden ystävien seurassa, joiden kanssa oli tehnyt matkan auringonpesälle. Hetken verran Lehtitassu tunsi miltein sietämätöntä kateutta ja toivoi, että hänellä olisi ollut johonkuhun kissaan yhtä vahva side, joka perustuisi syvään luottamukseen ja kaikkeen yhdessä koettuun.
     Hänen katseensa kääntyi Varissulan solakkaan, harmaamustaan hahmoon. Kaikista noista häntä oli kaikkein vaikeinta ymmärtää. Lehtitassu olisi halunnut tuntea hänet paremmin. Varissulka tuntui kaikkein vastahakoisimmalta luottamaan muiden klaanien kissoihin, vaikkakin pitkän taivalluksen aikana vuorilla Lehtitassu oli nähnyt hänen kerta toisensa jälkeen asettavan itsensä vaaraan auttaakseen sellaisia, jotka eivät olleet Tuuliklaanilaisia. Lehtitassun turkkia pisteli ja väreet kulkivat nenästä hännänpäähän. Hänellä oli sellainen tunne, että Varissulalla oli jokin erityinen Tähtiklaanin asettama polku kuljettavanaan, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, --"

Neljännessä osassa nostetaan esiin myös Jokiklaanin kaksi sisarusta: Perhonsiipi, parantaja sekä tämän soturiveli Haukkahalla. Aikaisemmissa osissa on selvinnyt, että nämä kaksi ovat pelätyn Tiikerikynnen pentuja, vaikka eivät itse ole koskaan Tiikerikynttä tavanneetkaan.
     Haukkahalla ja Vatukkakynsi alkavat olemaan kiinnostuneita toisistaan, kerran puoliveljeksiä kun ovat. Tämä nostaa Haukkahallan tärkeyttä Vatukkakynnen tarinan kannalta. Vatukkakynsi muuttuu kirjan aikana, eikä niinkään parempaan suuntaan.

Kirjan juonessa käsitellään pitkälti uuden ympäristön tutkimista, ja uusien kotiympäristön rakentamista. Selvitellään rajoja ja uusia ympäristöä, joten kaikki keskittyy tähän juoneen. Kirjan saan taas sopimaan kirjahaasteeseen, kohtaan numero 5. kirja, jossa liikutaan luonnossa.
     On jotenkin ollut nyt todella vaikea valita kohdan mukaan.. on nyt soturikissa villityksen takia mennyt niin, että ensin luen kirjan ja sitten katson sopiiko se edes mihinkään kohtaan..

Englanninkielinen alkuperäisteos: Warriors, The New Prophecy 4: Starlight
Kirjailija: Erin Hunter
Kirjassa sivuja: 300
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjan loppuratkaisu on kanssa ärsyttävä. Minusta joitakin asioita ei saisi rikkoa, eikä niihin saisi kajota! Katsotan mitä seuraavasta osasta tulee, jospa asiat lähtisivät vielä parempaan suuntaan.

Petra

Soturikissat - Uusi profetia: KUUNNOUSU (osa2)

》Ikuisen Metsästyksen Heimo on luvannut, että toisesta heimosta tulee kissa, hopeanhohtoinen muukalainen, joka pelastaa meidät Terävähampaalta ikiajoiksi.》
     Tähtiklaanin valitsemat kissat ovat palaamassa kotiin pitkältä matkaltaan. Vuoristossa he tapaavat villien kissojen heimon, jolla on omat vaaralliset salaisuutensa ja ennustuksensa. Samaan aikaan klaanien kotimetsässä tuho on alkanut, riista on vähissä ja sota klaanien välillä näyttää väistämättömältä. Ehtivätkö matkalaiset kotiin ajoissa pelastaakseen klaaninsa? (kirjan takakansi) 

Ensimmäiseen kirjaan olin ihan tyytyväinen, ja luinkin sen nopeasti läpi. Tämä toinen osa on puolestaan ollut hieman haastavampi saada loppuun. Ensimmäinen järkytyksen kohde oli, että kertoja on vaihtunut! Olisin mielelläni lukenut Vatukkakynnen näkökulmasta tarinaa, mutta yllätykseksi tässä kirjassa pääosan saakin Jokiklaanin soturi Myrskyturkki.
     Myrskyturkki on tummanharmaa soturi, joka joutui seikkailuun sisarensa nähneen profetian vetämänä. Myrskyturkki on suojeleva sisartaan kohtaan, ja taitava soturi, joten hän on loistava lisä tähän joukkoon. Toisena kertoja jatkaa Lehtitassu, joka kertaa tarinaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu Myrskyklaanissa. Hän joutuu milloin mihinkin tilanteeseen/vaaraan johtaja Tulitähden kanssa, ja he yrittävät kuumeisesti selvittää miten kaksijalkojen hirviöt ovat poistuneet tieltä ja nyt rynnistävät metsään tuhoten kaiken tieltään.

"Jääkääs muu porukka tähän", Sulo sanoi hiljaa. "Antakaa meikäläisen hoitaa."
     Myrskyturkki tuijotti tyrmistyneenä, kun vanha kolli raahusti kohti kettuja takkuiset karvat pystyssä ja häntä edestakaisin viuhtoen. Järkytyksestä jähmettyneinä muut olisivat saattaneet antaa Sulon hyökätä ja joutua kettujen repimäksi, ellei Myrskyturkki olisi astunut viime hetkellä etten ja työntänyt häntä sivuun. 
     "Häh?" Sulo vastusteli. "Päästä meikäläinen niiden kimppuun. Meikäläinen on hätyyttänyt enemmän kettuja kuin tuollainen nuori kaveri on napannut hiiriä."
     "Anna sitten muillekin mahdollisuus", Myrskyturkki töksäytti tuimasti.
(LUKU 3, sivu 42)

Mielestäni tarina ei etene jatkuvasti eteenpäin, ja 285sivua tuntuu yllättävän pitkältä. Ja kerran kun nyt ajattelen, tässä kirjassa on vielä vähemmän sivuja kun ensimmäisessä osassa! Ohhoh, mites näin pääsi käymään?
     Muuten kirjan tarinasta ei paljolti ole sanottavaa. Kirja tuli luettua. Kuitenkin olen vähän pettynyt kun tämäkään ei edennyt mitenkään klaaneihin liittyen, esim kissat seikkailivat ties missä eikä asioita tapahtunut. Loppu puolella kirjaan tuli niin kauheasti vielä uusia hahmojakin, joita mielestäni ei syvennetty tarpeeksi. Ne siis vain sotkivat kirjan juonta ja aiheuttivat ylimääräistä venyttämistä. Tietenkin nämä juonen käänteet olivat tärkeitä pääosassa olevan Myrskyturkin tarinassa. Ja kuitenkin järkyttäviä asioita tapahtui!

Huomasin myös, että lopulta kun kissat olivat sikin sokin pitkin metsiä, myös Myrskyturkin sisar kertoi asioista ja tapahtumista. Eli tässä kirjassa oli yhteensä kolme kertojaa.
     Kirja sarja on niin erilainen kun Soturikissat. Tietenkään koskaan ei saisi verrata kirjoja, mutta yleensä kun tykästyy johonkin kirjoittamistyyliin, ja samalta kirjoittajalta se muuttuu - se tuottaa tyytymättömyyttä minussa lukijana. En kuitenkaan luovu toivosta! En vaan pysty jättämään kirjasarjaa kesken, ja kun kerran on nyt aloitettu ja kahlatta kaksi kirjaa läpi.. kyllä ne loputkin menee. Kaksi seuraavaa osaa jo polttelee tuossa pinossa..

Kirjasarjan kirjoista moni ei oikeastaan kolahda mitenkään kirjahaasteeseen, sain kuitenkin nyt tämän kirjan ujutettua siihen ja yliviivaan kohdan 41. kirjan kannessa on eläin.

Kävin juuri kirjastossa tuossa viikon vierähtämisen aikana. Nyt on tietenkin Vappuviikonloppu, joten luulen että kirjan lukemista ei ainakaan hirveästi nyt tule.. mutta kirjastosta tuli kuitenkin lainattua taas ihan riittävästi kirjoja.
     Sieltä tarttui mukaan Soturikissoista kaksi seuraavaa osaa, yksi kirja omalle kullalle (rakkausromaani, joka tekisi varmaan omaan lukumieltymykseen hyvää muutosta, mutta ei.. kun se on vaan tämä fantasia puoli, niin se vaan on), sitten lyhyt kirja Risteyksessä sekä Marja-Leena Tiaisen Viestejä Koomasta. En osaa sanoa mitä odotan eniten lukevani, mutta kiinnostus lukea on nyt kova.

Petra

S.E.C.R.E.T Polttava peli

"Tämä ei ollut fantasiaan. Tämä oli totta. Katso mitä tapahtuu kun päästät itsesi vapaaksi ja raivaat elämääsi hiukan tilaa, ajattelin. Silloin koko maailma on auki" sivu 266

"EROOTTINEN SEIKKAILU VIE SYVEMMÄLLE SALASEURAN SISÄPIIRIIN JA PELI KUUMENEE...

Naisista koostuva salaseura S.E.C.R.E.T toteuttaa jäsentensä salaisimmatkin seksuaaliset fantasiat - ja vapauttaa heidät samalla elämää kahlitsevista rajoitteista. Kolmikymppinen tarjoilija Cassie Robichaud on löytänyt sen ansiosta kuuman ja kiihkeän seksielämän.
     S.E.C.R.E.T:in täysivaltaisena jäsenenä Cassie saa tehtäväkseen opastaa uutta kokelasta Dauphinea ja etsiä täydellisiä miehiä tämän fantasioiden toteututtamiseen. Samalla hän etsii itselleen sitä oikeaa ja huomaa, että ottajia saattaisi olla useampiakin." (kirjan takakansi)

L.Marie Adeline on tulkitsija. Minusta kirjailijoita on monenlaisia, mutta Adeline on myös tulkitsija. Hänen tekstinsä välityksellä välittyy tunteet, hahmojen kemiat ja vaikka mitä! Olen todella iloinen, että ostin vihdoin ja viimeinen S.E.C.R.E.Tin kaksi viimeisintä osaa, ja saan trilogian luettua loppuun.
     Ensimmäisessä osassa, Kuuma leikki -kirjassa, Cassie oli pääosissa ja koko kirja kerrottiin hänen näkökulmastaan. Tässä jatko-osassa näkökulma hieman muuttuu, kun Cassie onkin jo sisällä S.E.C.R.E.Tin maailmassa. Cassie valitsee itselleen paikkansa S.E.C.R.E.Tissä, ja tämän seurauksena Dauphine tulee mukaan kuvioihin.

Luku 2, sivu 36-37
Dauphine
"Sinä aamuna seisoin vastapäätä liikettäni Magazine Streetin ja Ninth Streetin kulmassa. Katsoin kadun toiselta puolelta, kuinka alaiseni Elizabeth järjesteli näyteikkunaa uuteen prameaan uskoon. Olin palkannut hänet saman kadun varrella olevan kilpailevan vintageliikkeen leivistä, koska hänellä oli ainutlaatuinen tyylitaju, sellainen jota ei mitenkään voinut opetella. Olin kuitenkin niin kontrollifriikki, etten oikein onnistunut pitämään suunnasta, johon Elizabethin tämänkertainen luomus oli menossa. Näin pelkkiä rintaliivejä, ämpäreitä ja valtavat määrät rypistettyjä keltaisia paperikaistaleita. Elizabeth inhosi kun käyttäydyin näin - norkoilin hänen niskansa takana, pomottelin häntä ja parantelin hänen aikaansaannoksiaan - tein itse kaiken sen, mitä en luottanut toisten käsiin. Sillä tavoin minä kuitenkin hoidin liikettäni, ja taktiikka oli toiminut tähänkin saakka, eikö niin?
     Kun paras ystäväni Charlotte ja minä ostimme Funky Monkeyn yli kymmenen vuotta sitten, olin väenvänkään halunnut säilyttää liikkeen alkuperäisen nimen ja suurimman osan sen omaisuudesta. Halusin yksinkertaisesti luetteloida kaiken mitä emme kyenneet myymään. En pitänyt muutoksista. Niin kuin suurin osa etelän väestä, minäkin suhtauduin epäilyksellä kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Siinä vaiheessa Charlotte vaatimalla vaati, että myisimme vinyylilevyjä ja tilaustyönä tehtäviä levylaukkuja houkutellaksemme liikkeeseemme myös, ja suostuin vastahakoisesti. --"

Dauphine on erakoitunut nainen, jonka elämäntyö kuluu oman yrityksensä ylläpitämisessä. S.E.C.R.E.T luo hänelle vapautuksen omista estoistaan ja rajoituksistaan. Dauphine -hahmo tuodaan kirjassa hyvin esille. Hieman minusta auki jää hänen ja Cassien suhde. Jos Cassien tulisi ohjata häntä, he jäävät hieman kaukaisiksi toisistaan. Kirjan loppussa ystävyys syvenee, mutta ei riittävästi mieleeni.
     Toinen ärsyttävä asia on se, että ihmiset menevät väärien ihmisten kanssa yhteen. Minusta tälle tarinalle olisi ollut sopivampaa, ettei Cassie olisi hypännyt tämän yhden henkilön matkaan. Tämä kuitenkin sekoitti henkilökemioita turhan takia. Enkä voisi sanoa, että Cassien elämän järjestykseen olisi tässä kirjassa hirveästi saatu järkeä. Loppua kohden kirjassa huimasin kuitenkin hyviäkin asioita, että ihmiset sekoilevat toisienssa kanssa. Kuitenkaan en ole mitenkään kauhean iloinen, että jokaisessa tarinassa pitää aina olla "the bad guy" -hahmo.

S.E.C.R.E.Tin maailmassa "the bad guy" on tietenkin yksi Cassie tuttu, joka tuodaan tärkeään asemaan kirjan tarinassa. Saa nähdä millainen tämä hahmo on viimeisessä osassa, ja kuinka paljon se osaa vielä satuttaa muita hahmoja...
     Toivon viimeiseltä osalta paljon uusia kuvioita, vaikka epäilen että asiat pyörivät ainakin Cassien kohdalla samoissa kuvioissa. Toivon myös ettei vain kirja akerrota liian monen ihmisen näkökulmasta. Jos nyt oli Cassien ja Dauphinen tarina, mitähän kolmanteen osaan tulee? Cassien tarina on yhtä kesken, kuin mihin se jäi ensimmäisen osan päättyessä, joten uskon sen jatkuvan vielä seuraavassakin. Miten käy Dauphinen?

Ryhdyin lukemaan enemmän kiinnostuksesta, kuin kirjahaasteeseen liittyen. Sain juuri sopivasti kuitenkin yhden kohdan ruksittua kirjahaasteesta. S.E.C.R.E.T Polttava peli -kirja ruksittaa kohdan 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Petra

Lene Kaaberbøl - Hopea Hevonen (Katrionan tarina 1)

"Majatalon sateenpiiskaamalla pihalla seisoi hopeanhohtoinen hevonen, jonka silmät olivat hurjat kuin saalistavalla pedolla. Katrionan päässä pyöri vain yksi ajatus: hänen täytyi ratsastaa sillä.

Tulisieluisen Katrionan elämä äitinsä omistamassa Leinikin majatalossa ei ole herkkua. Tallin töissä hän viihtyy, mutta vaikka hän kuinka yrittäisi hillitä itseään, yhteenotot isäpuolen kanssa ovat aina yhtä kitkeriä.
     Eräänä päivänä majataloon saapuu hopeisella hornanhevosella ratsastava arpinen nainen. Kuka tuo salaperäinen nainen, joka elää miesten tapaan vapaana maailmaa kiertäen? Voisiko Katkin ryhtyä tarunhohtoiseksi bredinariksi, oikeutta jakavaksi viestinviejäksi? 
     Äidillä on Katin varalle aivan muita suunnitelmia - mutta arpiselta naiselta saamaansa hopeakolikkoa hän ei voi unohtaa." (takakansi)

Hopea Hevonen aloittaa Katrionan tarinaa, jossa tulisieluinen ja omatahtoinen hevosia rakastava nuori tyttö joutuu tilanteiden seurauksena oppikotiin, ja sieltä eri tapahtumien seurauksina seikkailemaan Simon-nimisen herran kanssa.
     Kirjan tarina on aluksi hitaan puoleista, mutta pikkuhiljaa lähtee käyntiin, ja tapahtumia riittää. Hieman olisi kaivannut syvyyttä hahmoihin, jotkin osat jäivät hieman pintapuolisiksi.

Kirja oli suhteellisen helppolukuinen, ja kirjan lyhykäisyys (189sivua) eivät tuntuneet missään. Luin kirjan suht nopeassa tahdissa, eikä kirjan lukemista haitannut ympärillä olevat hälinät. Tuli luettua bussissa ja muuallakin.
     Juoni on helposti seurattavissa, joten en häiriintynyt kirjaa lukiessa vaikka olisikin ollut muuta hälyä. Myöskin kirjan lukemisen pystyi keskeyttämään mistä kohtaa vain. Se ei yleensäkään kyllä häiritse minua, mutta pyrin kuitenkin lukemaan luku kerrallaan (vähintään).

Minusta kirjan tarina on lupaava, että voisi ehkä lukea jatko-osatkin. En tietenkään tiedä, miten tässä ehtii taikka sitten on kiinnostusta, mutta katsotaan. Kannessa saattaa pilkistää hevonen, mutta kirja ei kuitenkaan niihin sen kummemmin liity, joten sitä ei kannata säikähtää. Suosittelen lukemaan, jos helppo ja lapsenmielinen kirja on mieleesi!

"Kärppä, s 32-33 (lukunäyte)
Talvi kiristi otettaan Kolmesta Laaksosta, ja lumi oli jo kerran tukkinut Eteläsolan. Cornelius oli muiden miesten avulla onnistunut avaamaan sen uudelleen, mutta kulkijoita ei juuri ollut, ja Leinikin majatalossa asui vain muutama matkaaja. Kanta-asiakkaat laaksosta ja kylästä saapuivat yhä juomaan Tessin hyvää olutta, mutta ruoka oli toistaiseksi arkiruokaa.
     Suurimman osan vuodesta Vihervuoret Kolmen Laakson ympärillä olivat nimensä mukaisia. Vain muutama huippu erottui harmaana ja paljaana metsänrajan yläpuolella. Mutta kun lunta alkoi tulla toden teolla, edes leveää Eteläsolaa ei kyetty pitämään auki, ja vuorista tuli laaksoja ympäröivä harmaavalkea muuri, joka ei päästänyt ketään sisään eikä ulos. Melkein joka vuosi joku muukalainen arvioi talven voiman ja nopeuden väärin. Jos hän oli onnekas, hän päätyi saarroksiin laaksoon, odottamaan kevättä. Vähemmän onnekkaat joutuivat lumen nielemiksi." 

Lene Kaaberbøl Hopea hevonen oli siis loppupeleissä ihan fine kirja. Ja kirjahaasteeseen liittyen kirja sopisi kohtaan: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

Petra

Vacation!! & Helmet-lukuhaaste 2017

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017

Joululoma jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Eilen oli uusi vuosi juhlat suurella porukalla, ja niistä toipuminen on ollut tämän päivän tavoitteena. Oli kyllä hauskaa! Ja vuosi vaihtui siinä kaiken happeningin keskellä. :)

 Ensivuodesta on jo sen verran tiedossa, että leffavuosi tulossa! Sieltä on tulossa paljon kaikenlaista, kuten
     Helmikuussa Fifty Shades Darker
     Maaliskuussa Beauty and the Beast - Kaunotar ja Hirviö sekä Smurffit: Kadonnut kylä
     Ja Toukokuussa Guardians of the Galaxy 2 ainakin! Onpas nyt taas outo leffavalikoima tuossa... no omaa mieltä ei pääse karkuun, ja jotkut asiat vain herättää mielenkiintoa. Esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö, joka kuuluu omiin lemppareihin, niin pitää päästä katsomaan myös leffaan!

Ensivuonna on tulossa myös monet juhlat, joten juhlan vuosi on tuo 2017 myös. Mitäs muuta voisin miettiä ensi vuonna tulevaksi? No varmaa on se, että työtä on tiedossa ainakin Toukokuun loppuun asti. Jatkosta ei kyllä ole vielä tietoa, mutta kaikki selviää aikana.

Ei kai nyt yhtäkkiä tule muuta mieleen, joten palataan hiukan taakse päin vielä...
     Joululoma ei ole mitenkään peittynyt kirjallisuuden parissa, mutta se on kuitenkin pitänyt sisällään hieman lukemista, esimerkiksi J.R.Wardin uusimman teoksen (erillinen blokkaus tulossa). Joululoma meni myös muuten rauhallisissa merkeissä, ja sukulaisittain. Nyt on myös alkuviikko ollut seikkailuja täynnä.
     Oli onneksi auto käytössä muutaman päivän, joten päästiin kullan kanssa kulkemaan ympäriinsä. Käytiin kavereilla ympäri Turkua. Jäi kyllä paljon kaikkea mitä olisi pitänyt vielä tehdäkin, mutta ei vaan ehditty millään. Sitä se on. Kuitenkin kullalla oli kivaa, kun pääsi taas pitkästä aikaa mun kyytiin.. tämmösiä muistoja autoilun kautta löytyi.

Joululahjoja ei tullut hirveästi, eikä oikeastaan mitään mainittavan arvoista. Omalle kullalle olin ostanut uudet korvikset ja ihonhoitotuotteita (näin kullan toiveiden mukaan). Minulle hän puolestaa oli ostanut lämpöä teen ja villasukkien mallilla :)
     Yhden kirjalahjan sain! Muuten tavarat olivat aika perussettiä: sukkia, tyynyliinoja jne tämmöstä. Kirja jatkaa Nathanin tarinaa vihdoin ja viimein: Sally Green - Half Lost. Odotan jo innolla, että pääsen kirjaan käsiksi, kuitenkin kirja saa hetken vielä pysyä sivussa.

Vielä muutama sananen ensivuoden kirjatavoitteista. Helmet-lukuhaaste 2017 on julkaistu, ja voit käydä tutustumassa siihen osoitteessa http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2017(115505)
Osallistun omalta osaltani lukuhaasteeseen täyttämällä muutamia kohtia. Totesin, että vuosi 2016 oli raskas jo kaiken muun osalta, että en loppujen lopuksi löytänyt niin kauheasti pakoa kirjallisuuden avulla. Kuitenkin blogin pitäminen jatkuu, niinkuin kirjallisuuteen tutustuminen ja kirjoista nauttiminen.
     Tässä alla lukuhaastekohdat, joihin hieman merkitsin jo itselleni kiinnostavia ja toteutettavia kohteita (nämä kohdat on alleviivattu)... ja sivu lukuhaaste 2017 on lisätty, johon yritän kerätä ylös lukemani kirjat lukuhaaste kohtiin liittyen.


Helmet-lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Noin niitä tuli tuossa alleviivattua. Onneksi ei tullut puoliakaan, kun on sellainen tunne, että lukeminen jää myös ensivuonna hirveästi. Valitsin tuollaisia realistisia kohtia, jotka mahdollisesti saisin oikeasti luettua. noo... on tässä vuosi aikaa!
     Tämän kautta tuli pohdittua ensimmäistä blogin kirjoittamisvuotta, kun toteutin silloin lukuhaastetta 2015. Sen onnistuminen oli kohtalaista, ja nyt kun blogin kirjoittaminen on saanut oman "persoonansa", niin luulen että tämä voi sujua jo paljon "kivuttomammin" (pelattiin aliasta uutena vuotena, joka voi selittää nämä oudot kuvailut.. heh). Vuoteen 2016 palatessani, ryhdyin miettimään että mitä ihmettä olen edes lukenut tämän vuoden aikana.. Muutama kirja tuli heti mieleen, kuten
     J.R.Ward Verisuudelma (mustan tikarin perintö) kirja, joka on on on vain upea teos. Ei sitä nyt enää sen enempää kuvailla, kun tästä blokkauksesta löytyy.
     (Emily Roppa) Deltoran vyö -sarjasta kolme kirjaa, mutta enpä ehtinyt koko sarjaa lukemaan. Pitää jatkaa nyt sitten 2017 vuonna. Kyllä silläkin varmaan ainakin yhden kohdan saa merkattua lukuhaasteesta luetuksi.
     Half Wild by Sally Green kirja, joka oli sarjan toinen osa. Kirja oli mahtava, ja aivan yhtä hyvä kuin aikaisempi osa. Tämä kirja todellakin sai jatkoa, ja nyt minulla löytyy se kolmaskin kirja!

Nyt sanotaan hei hei 2016, ja jatketaan innokkaasti uusia asioita kohti vuodelle 2017!
Petra

Viimeiset sanat vuodelle 2015 + kertausta kirjahaasteesta

Vuosi on vaihtunut päiviä sitten, kun itse vasta nyt pikkuhiljaa ymmärrän asian. On tapahtunut nyt vuoden vaihteessa niin kauheasti, että hieman on vielä ruosteessa tämän blokkailun suhteen. Nyt kuitenkin sain vauhtia kirjoittamiseen (ja aikaa). Kaiken kaikkiaan minun tuli luettua tasan 30 kirjaa vuoden 2015 aikana. Tällä määrällä sain ruksittua sitten 27 kirjahaasteen kohtaa (osaksi ruksitin yhden kirjan lukemisella kaksi kohtaa). Tähän blokkaukseen ryhdyin nyt sitten muistelemaan viime vuoden kirjoja (lyhesti tapahtumia).

Vuoden 2015 aikana tuli juhlittua valmistujaisia (omiani ja kaverini). Sen lisäksi mielessä on uusi koulu: perhepäivähoitaja sydeemi. Tämän lisäksi aivan aivan täydellinen kumppani on löytänyt tiensä sydämeeni ja elämääni. Nyt vuosi 2016 tuo vielä enemmän herkullisempia tapahtumia ja seikkailuja!

Osallistuin siis kirjahaasteeseen, jonka tarkoitus on tutustuttaa ihmiset erilaiseen kirjallisuuteen ja nauttimaan lukemisesta. 50n kohdan haaste kokonaisuudessaan olisi antanut hyvinkin monipuolisen kuvan kirjallisuudesta. Itse loppu vuotta kohden vielä tarkoituksella hain muutaman kirjan, jotta ainakin puolet haasteen kohdista tulisi ruksittua. Ja näin onneksi kävikin. Sain myös luettua goodreads:n asettamani 25kirjaa vuoden aikana tavoitteen. Jonka totesin myös hyväksi tavoitteeksi tämän vuoden aikana. Katsoo nyt tuleeko täytee. Kirjahaasteen jokaisen kohdan voi käydä katsomassa kirjahaaste -otsikon alta, nyt nostan muutaman mieleen jääneen kirjan tähän blokkaukseen.

Noniin, mitenkäs nyt sitten tätä ryhdyn purkamaan pienemmäksi. Ensin ajatus oli helppo, tuosta vaan kirjoittamaan, mutta sitten ryhdyin pohtimaan kuinka sekava ja epäselvä tästä voisi tulla, joten yritän nyt sitten pohtia, miten tästä saa jotenkin paremman näköisen. Osasta kirjasta kirjoitin jo niin pitkän mielipidetekstin blogin puolelle, että en oikein tiedä nyt sitten kuinka paljon tänne sepittelen.
     No aloitetaan jokatapauksessa...

Suurin osa kirjoistani ruksitti yhden kohdan kirjahaasteesta (osa kaksi). Ne jotka eivät ruksittaneet, esim Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja hämähäkkisafiiri ja Sally Green - Half Bad, olivat muuten vain ihania luettavia! Parhaiten minulle jäänyt mieleen on tietenkin J.R.Ward - Varjot nimeä kantava paksu yli 600 sivuinen kirja. Samalla kirja ruksitti kohdan Vuonna 2015 julkaistu kirja. Oikeasti, en uskonut edes ruksittavani tätä kohtaa. Yhtäkkiä minulla olikin mahdollisuus ruksittaa tämä kohta, kun löysin Varjot -kirjan kirjakaupasta. Nyt se koristaa omaa hyllyäni. Varjot -kirjan blokkaus kannattaa käydä lukemassa (jos sitä ei ole vielä tehnyt). Sieltä voi saada uuden sarjan, jota lukea. täältä löytyy.

Toisaalta tutustuin myös tutun kirjailijan uuteen sarjaan, kuten Erin Hunter - Etsijät: Matka alkaa (kirjahaaste kohta nro 5 Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä). Erin Hunter:n soturikissat -sarjan ensimmäiset kirjat olen lukenut kauan aikaa sitten, joten ajattelin että tutustun muihin sarjoihin myös. Itselläni jäi ihan mukava fiilis kirjasarjasta, en sitä itse oletettavasti ryhdy sen enempää lukemaan, mutta mielestäni oli kuitenkin mukava lukea. Kevyt ja helppo lukuinen kirja, samalla tapaa kuin soturikissatkin. Ehkä jos aikoisin lukea sarjaa pidemmälle, niin alkaisi vielä kirjassa tapahtua lisää jne. Vaikka en siis voi sanoa, että ensimmäisessä kirjassa ei olisi asioita tapahtunut - tapahtuu tapahtuu. Mutta ehkä ne sitten eivät vaan minuun kolahtaneet.

Meloy & Ellis - Sysimetsä hehehehe - mitenkäs tähän nyt päästiin? Pääasiassa kirja oli hyvä. Se ei vielä korista hyllyäni, vaikka niin olen puhunut. Toinen ja kolmasosa kuitenkin koristaa. Itse en ole ehtinyt kolmanteen osaan vielä, mutta toisen osan olen saanut luettua. Kirja kuitenkin ruksitti yhden kohdan kirjahaasteesta (nro 8), eikä kuitenkaan ollut mikään totaalinen pettymys.

Nro 12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle Heleena Lönnroth - Salaisuus eli Sininen Motelli; tähän kohtaan olisin saanut muutamankin vaihtoehdon. Minulle suositeltiin myös Salla Silmukan Lumikki-trilogiaa. Olisin tietenkin siinä samassa saanut ruksitettua kirjatrilogia -kohdankin ruksittua, mutta koskaan vain ei tullut lainattua sitä kirjaa. Ehkä vielä jossain vaiheessa. Toisaalta en ole pettynyt yhtään Heleena Lönnroth:n kirjaa. Se oli jännittävä ja koukuttava, joten luin sen vauhdilla läpi. Kirja ruksitti myös kohdan: Nro 28. Kirja, jonka nimessä on väri. 

Nämä nostan nyt näin yhtäkkiä mieleen nousseella fiiliksillä. Pääasia on, että nyt on sanottu hyvästit vuodelle 2015 ja odotetaan vuoden 2016 haasteita ja tapahtumia! 

Hyvää uutta vuotta 2016!
Petra

Rhonda Byrne - The Secret: Sankari

Rhonda Byrne:n teoksiin en ole aiemmin niinkään kiinnittänyt huomiota. Jotenkin vain nuo alekirjat lumoaa kummallisella tavalla - sieltä tämäkin tarttui mukaan. Nyt olen tässä kirjoituksessa hyvin kaukana omalta turvalliselta maalta, koska en tiedä miten käsitellä kirjaa, joka ei sisällä mitään epätodellista, eikä oikeastaan tarinaakaan. Sankari kirjassa käsitellään kyllä erilaisten henkilöiden maailmaa ja menestystä, mutta jotenkin tarina on niin hyvin sisälllytetty kirjan antiin, että siihen ei kiinnitä huomiota.

Tämä on kertomus siitä,

miksi olet tällä maapallolla.

Sinussa on jotakin erityista. Synnyit olemaan ja tekemäään jotakin erityistä, johon kukaan muu meistä seitsemastä miljardista ei pysty. Sinun on tarkoitus elää erityinen elämä. On olemassa matka, joka sinut on tarkoitettu kulkemaan. Tämä kirja kertoo tuosta matkasta.
     Kaksitoista maailman tällä hetkellä menestyneimpiin lukeutuvaa ihmistä on kulkenut tämän kartan mukaisesti. He kertovat mahdottomilta kuulostavat tarinansa ja paljastavat, että sinut on syntyessäsi varustettu kaikella, mitä tarvitset elääksesi suurinta unelmaasi. Kun teet niin, täytät oman tehtäväsi ja aivan kirjaimellisesti muutat maailmaa.
     Olipa kerran sankari.


Miten kuvaisin parhaiten tätä kirjaa? Itse en niinkään näe kirjaa kertomuksena, jota lukisi vain ajattelematta eteenpäin. Tämä kirja antaa liikaa ajatuksia ja mietittävää, joten joskus voi huomata jääneensä lukemaan muutamaa sivua uudelleen ja uudelleen. Ainoastaan siksi, että sisältö on antanut niin paljon, että oma ajatus ei enää jatka automaattisesti eteenpäin.

En tiedä voiko kirjaa niin sanotusti arvioida. Kirja on niin erilainen kuin yleensä lukemani, mutta ei kuitenkaan pettymys. Olen täysin tyytyväinen, että tämä kirja löytyy omasta hyllystäni. En kuitenkaan ryhdy etsimään nyt Rhonda Byrnen teoksia käsiini, niin hyvä kirja ei ollut. Myöskään tällaista "sisäisen itsensä kasvattamis" -tekstiä ei kyllä jatkuvasti peräjälkeen pysty edes lukemaan. Kaipaan nyt täydellisesti jotakin vastapainoa!

Kirjassa oli monia hyviä ajatuksia ja mietittävää, jotka ajattelin kiteyttää lyhykäisesti kirjasta poimineiksi kohdiksi. Kirja on jaettu erilaisiin osiin, jotka kuvaavat Sankarin matkaa.

"Vaikket vielä edes tietäisi unelmaasi, voit silti nopeuttaa sen toteutumista jo nyt: tee parhaasi mukaan se, mitä juuri nyt teet. Vaikka tietäisit, että haluat tehdä kokonaan toista työtä, anna tämänhetkiselle työlle täysi huomiosi ja tee siinä parhaasi. Kun toimit näin, kasvat työtäsi suuremmaksi, ajan ovet avautuvat sinulle ja johtavat sinua kohti täydellistä, sinulle sopivaa unelmaa." s.61 (toinen osa: sankari)

"Fantasiaelokuvissa näet sankarin kohtaavan lohikäärmeitä tai hirviöitä, jotka hänen on surmattava saadakseen tehtävänsä päätökseen. Elokuvissa sankarin tehtävä edustaa elämäämme ja sitä, mitä meidän on koettava toteuttaaksemme unelmamme. Hirviöt ovat oman mielemme epäilyksiä ja pelkoja, ja aivan kuin elokuvissakin, meidän on voitettava ne emmekä saa antaa niiden estää meitä toteuttamasta unelmaamme." s. 111 (toinen osa: sankari)

"Ihminen sitoutuu automaattisesti asiaan, jota hän haluaa tarpeeksi. Sitä ei edes ajattele, vaan sitä hyppää suoraan toimintaan. Jos haluat ehdottomasti nähdä jonkin elokuvan, sinulle ei aiheuta vaivaa sitoutua siihen, että lähdet katsomaan sen. --" s.135 (toinen osa: sankari)

Valitsin kirjan kohdat sillä ajatuksella, mitkä eniten kolahtaisivat minun ajatusmaailmani kanssa. Minulle elokuvien ja kirjallisuuden maailma on yksi suuri osa minua. Minusta on ihana uppoutua yhteen tiettyyn saagaan, vaikka molempien, elokuvien ja kirjallisuuden, kautta. Kirjan teksti ei ole haastavaa. Tekstiä pystyy hyvin liittämään omaan elämään, ja jotenkin antaa oman maailman nappaamaan pätkiä tekstistä.

Englanninkielinen alkuteos: The Secret - Hero 

Kirjailija: Rhonda Byrne

Julkaisu: (Suomenkielinen laitos) WSOY 2014

Rhonda Byrnen Sankari -kirja riittää minulle ruksittamaan kohdan nro 31. Elämäntaito tai self-help-kirja.
 
-Petra

Tervetuloa Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan

J.R.Ward ja Mustan Tikarin Veljeskunta on vienyt osan mun sydämestä. Mä olen jäänyt niin koukkuun tähän sarjaan, että oli pakko heti käydä ostamassa myös uusin 13osa kirjasarjasta. Ja tällä kertaa kirja osui ja upposi! Nyt en enää tiedä mikä näistä kirjoista mahdollisesti olisi ykkönen, koska tämä kirja horjutti koko toplistan menemään. Kirja on mitä mielenkiintoisin ja erilaisin kuin aiemmat tietyillä samoilla mausteilla, mutta aivan kerrassaan mahtava.

Varjot -nimeä kantava kirja on pituudeltaan 656sivua, joten siinä keskellä yleisesti kirjojen pituuksista. Sarjan 12osa Kuningas oli pituudeltaan hieman lyhyempi (648sivua). Siitä löytyy hyvin niukka blokkaus täältä. Huomaa kyllä, kun katsoo tuota blokkausta, kuinka paljon kirjoitustapa on muokkaantunut. Nykyään on jo tietty tapa miten kirjoittaa asiat ja millä tavalla ne järjestää näihin blokkauksiin. Alkujaan oli vain, että halusi nopeasti blokata jotakin, vaikka se ei niinkään ole oleellista vaan se, että kirjoittaa hyvän ja järkevän tekstin.

Tällä kertaa tämä blokkaus vie teidät lukijat syvemmällä Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan Varjot -kirjan mukana ja samalla pohdin omia ajatuksiani kirjojen toplistasta ja ehkä jopa saan muodostettua tähän jonkin näköisen listan. Myös te lukijat pääsette nauttimaan tällä viikolla (ja mahdollisesti ainoastaan tällä viikolla) toisesta bloggauksesta nimittäin tästä! Yritän kuitenkin pitää blokkauksen pituuden tasaisena viime aikaisten blokkausten kanssa. Nyt siis itse kirjan pariin, ja lukijat huom. Lukekaa omalla vastuulla, koska en tiedä paljonko tässä hypitään kirjojen juonissa. Yritän mahdollisimman vähän!

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin  Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

     Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet s'Hisben kuningattarelle seksiorjaksi. Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwelliin sutenööriksi. Ainoa ihminen, johon hän tuntee voivansa luottaa, on hänen veljensä iAm.

     iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta heikoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan, mutta onnen tiellä on suuria esteitä. Trezin kuningattarelle vannoma vala on aika panna käytäntöön - hänen on antauduttava kuningattaren tyttärelle, eikä pakotietä tai neuvotteluvaraa ole.

     Trezin on valittava, seuraako hän sydäntään vai  alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Minusta on ihanaa, että takakannen teksti paljastaa niin vähän kirjasta. 656sivuinen kirja pitää sisällään niin paljon enemmän tarinaa ja tapahtumia, kuin takateksit antaa ymmärtää. Kirja myöskään ei kulje tavalliseen tapaansa yhden kertojan silmin, vaan kertojia on useampi. Kirjoissa on yleensäkin jokin asia, joka ei selviä kirjan aikana, joten seuraavan kirjan lukeminen on melkeinpä pakko. Vaikka lukisin sen varmaankin jokatapauksessa.

Kirjassa on paljon sivujuonia, niinkuin aina. Osa juonista loppuu pääjuonen kanssa kirjan lopussa, osa juonista jatkaa kulkuaan seuraavaan kirjaan, ja mahdollisesti vielä siitäkin seuraavaan kirjaan. Jokaisessa kirjassa kertojilla on aina jotain yhteistä tai sama päämäärä tai vastaavaan, joten heidän tarinansa aina leikkaavat toisiaan. Varjot kirjan kertojina toimivat: Trez ja iAm Varjo-veljekset, Selena-valittu, Rhage-veljeskunnan soturi, Paradise, Layla-valittu, Assail, Xcor, Throe, Abalone, s'Ex ja Maichen. Mahdoinko saada kaikki? Kuten huomaatte kirjassa on välillä vaikea pysyä mukana, kun kertojia on paljon, mutta monien kertojien tarinat sulautuvat toisiinsa ja joissakin tapauksissa tarinaa vain kerrotaan toisen kertojan näkökulmasta. Jos kysyt kuka näistä on pääosissa, en oikein osaa vastata. Mielestäni kaikilla on tärkeä rooli kirjassa, sekä päätarinan että sivujuonien kannalta. Kuitenkin nostaisin esiin Trezin ja iAmin lisäksi Selenan ja Maichenin.

He neljä kuljettavat päätarinaa eteenpäin. Päätarinaan taas liittyy myös kertojia, jotka omalla tavallaan tuovat lisämausteita ja syventävät tarinaa. Sitten on myös Layla-valitun sivujuoni, joka solmiutuu Xcorin kanssa osaksi, sekä Rhagen sivujuonen kanssa. Kirjan muut hahmot ovat myös tärkeässä roolissa kirjan sivuhahmoina, mutta tällä kertaa eivät kerro tarinaa. Kuitenkaan yhtäkään kirjan monista hahmoista ei saa unohtaa.

Teksti kirjassa on rajua, eikä niinkään anna lukijalla hirveästi ajattelumahdollisuuksia. Tietenkin aina ajattelee, että kuinka kenellekin tulee käymään, mutta kirja kertoo aina vastauksensa. Kirjassa kuvataan asioita tarkasti ja jatkuvasti. Lukijana ei koskaan tarvitse pohtia millainen tilanne on, se kerrotaan valmiiksi. Pidän myös J.R.Wardin (ja suomentajien) rohkeista sana valinnoista, asioita ei kierrellä tai pehmennetä.

Alla kaksi kohtaa eri kohdista kirjaa, molemmat sivujuonista - olkaapa hyvä! (ja en osannut valita siis vain yhtä, joten oli pakko saada molemmat tänne).

"Vishous iski vastahyökkäyksensä Varjoa vastaan silmänräpäyksessä ikävästä olkavammastaan huolimatta ja taklasi tyypin kunnon kehotällillä samalla, kun Rhage tarttui Trezin paksusta ranteesta kiinni repiäkseen tämän otteen irti. Uskomatonta kyllä, mutta tempuista ei ollut mihinkään. Vaikka V yritti kammeta Treziä irti sadankahdenkymmenen kilon elopainollaan ja Rhage nakkasi moneen taipuvan voimansa soppaan mukaan, Varjo oli kuin tiiliseinä eikä liikahtanut juuri mihinkään.
     Sitten kolmikko sai todellisia huolen aiheita.
     Rhage sulki silmänsä, ja kun hän avasi ne, ahtaaseen, mustaan tilaan tulvahti kirkas valo.
     "Vittu", V ärähti. "Päästä hänestä irti, Trez! Meillä on ongelmia!"
     Kuolemanuhka herätti Rhagen ihonalaisen pedon eloon. 
     "Trez! Irti!"
     Jokin viesti meni perille - olipa se sitten valo tai se, että Rhagen kasvonpiirteet alkoivat muovautua - ja Varjo alkoi löysätä otettaan. 
     V otti tilanteen haltuunsa, heitti Varjon sileälle lattialle ja hyppäsi tämän päälle. Musta tikari välähti ja singahti suoraan kaulavaltimolle. --" s. 32-33

"Veli oli kuitenkin jo nostanut kännykkänsä korvalleen. "Joo, Jane? Sinua tarvitaan eteisaulassa. Layla on kaatunut - V, lukemia?"
     Kun veli pani puhelimen V:n kasvojen eteen, Vishous sanoi puolisolleen: "Pulssi vakaa, mutta hidas. Samoin hengitys. Ei näkyviä vammoja."
     "Kuulitko?" Thor kysyi puhelimeen puhuen. "Hyvä. Kiitos." Puhelun katkaistuaan hän alkoi välittömästi näppäillä toista numeroa. "Jane tuo myös Mannyn ja Ehlenan." Puhelin korvalle. Odottelua. Odottelua. 
     Thor selvästikin soitti Qhuinnille -
     Jostain oudosta syystä maailma alkoi pyöriä: Rhage tuijotti Laylaa ja ajatteli, ettei ollut mitään kauhistuttavampaa kuin tajuttomana vatsallaan makaava raskaana oleva naaras, ja yhtäkkiä eteisaula alkoi pyöriä kuin hyrrä. Hänen päänsä oli kaiken hulinan keskipisteessä, mutta tasapainonsa oli yllättävän hyvässä iskussa, vaikka -
     "Hän pyörtyy!"
     Häh? Ei Rhage tainnutkaan olla niin tukevasti maassa kuin kuvitteli. --" s. 215-216

Kirjassa päätetään mukavasti aika monta eritarinaa, mutta jätetään auki myös mielenkiintoinen sivujuonen pätkä Layla-valitusta. Odotan innolla saako Layla-valittu oman kirjan, vai sitoutuuko hänen tarinansa johonkin toisee kirjaan. Kirjassa myös tehdään mielenkiintoisia valintoja: siitä, että miten henkilöiden tarina ikäänkuin lopetetaan kirjan loppuun. Tietenkin heistä mahdollisesti kerrotaan vielä kirjasarjan edetessä, mutta eritavoin (ehkä pienenä sivujuonena tai vain kirjan sivuhahmona).

Tuli jostain kaukaisesta historiasta mieleen, että tämä on kirjasarja, jota en ole koskaan ajatellut lukea englanniksi. Ehkä siksi, että kirja on hyvin pitkä jo suomenkielisenä, enkä usko että jaksaisin keskittyä englanniksi niin kauan tai sitten siksi, että teksti lumoaa minut jo. En ajattele, että saisin enempää englannin kielisestä versiosta. Myöskään kirjan kieli ei ole helpoimmasta päästä.

Tästä päästäänin vieläkin pohtimaani kirjasarjan toplistaan. Tämä kirja hipoo aika lähellä minun makuuni täydellistä tarinaa täydellisissä kansissa (kirjan kannet ovat jälleen kerran onnistuneet). Mutta kirjasarjassa on kaksi hahmoa yli muiden: Butch O'Neal kirjasarjan neljännen kirjan päähenkilö, sekä John Matthew, joka taas on ollut kirjoissa kauan taka-alalla, mutta esiintyy päähenkilönä kahdeksannessa kirjassa Minun rakastajani. Varjot -kirja nousee eritavalla toplistalle. En niinkään aluksi ollut kiinnostunut Trezin ja iAmin henkilöllisyyksistä, mutta lopulta nekin upposivat minuun. Enemmin kirjan tarina ja sen kerronta (erilaisuus myös muihin aiempiin kirjoihin) olivat syy, miksi kirja hyppäsi toplistaan. Kuitenkaan päähenkilöinä he eivät nouse niin ylös, kuin nämä kaksi: Butch ja John.

Tässä on siis osa minun maailmaani, taas tullut julki. Kaikilla on oma maku, ja näin raju teksti ei välttämättä uppoa jokaiseen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Itse taisin juuri kirjastossa käytyäni (kävin muuten juu kirjastossakin - hankalaa kun asioita olisikin yhtäkkiä niin kauheasti, että tänne pitäisi ehtiä kirjoittamaan) sano, että olisi vielä enemmän pitänyt lukea minulle ei niin kiinnostavia tai omaa kirjamaailmaani horjuttavia teoksia kirjahaasteen aikana. Kuitenkin olen osallistunut siihen ja lukenut kirjoja liittyen siihen ja muutenkin lukenut. Minulla on kuitenkin vielä aikaa: vuosi ei vielä vaihdu.

Englanninkielinen alkuteos: The Shadows 

Kirjailija: J.R.Ward (suomentanut Timo Utterström)

Julkaisu: Basam Books, 2015

Varjot -kirja auttaa minua etenemään kirjahaasteessa kahdella nro. 3. Vuonna 2015 julkaistu kirja sekä nro 6. Kirja, jonka nimi on sana. Nämä kohdat kirjahaasteesta saan ruksia todella todella ihanin fiiliksin.(tuli tässä mieleen, että pitäisi varmaan alustavasti ryhtyä tekemään kirjahaasteen yhteenveto blokkausta - siinä tulee menemään hetkinen)

-Petra

James Dashner - The Scorch Trials

Lokakuu - Marraskuu - Joulukuu. Huh aika menee nopeasti! Ajatelkaas, että siitä on jo parisen viikkoa kun viimeksi jaksoin ruksia tänne blogin puolella tekstiä. Nyt on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina. Toivottavasti kaikilla on syksy alkanut yhtä hyvin kuin minulla.

SOLVING THE MAZE WAS SUPPOSED TO BE THE END.

Thomas was sure that escape from the Maze would mean freedom for him and the Gladers. But WICKED isn't done yet. Phase Two has just begun. The Scorch. 

THERE ARE NO RULES. THERE IS NO HELP. YOU EITHER MAKE IT OR YOU DIE.

The Gladers have two weeks to cross the Scorch - the most burned-out section of the world. And WICKED has been sure to adjust the variables and stack the odss against them.

     Friendships will be tested.

  Loyalties will be broken. All bets are off.

     There are others now. Their survival depends on the Gladers' destruction - and they're determined to survive.

NEVER STOP RUNNING. (takakansi) 

The Maze Runner -saaga jatkuu tässä toisessa osassa; The Scorch Trials by James Dashner. Tämä blokkaus voi hieman palata itse The Maze Runner:n tarinaan, mutta yritän välttää suurimat paljastukset. Eiköhän kaikki asiasta kiinnostuneet ole jo lukeneet tai nähneet The Maze Runner:in (Labyrintti) ensimmäisen osan? Blokkauksen The Maze Runner:sta löydät täältä.

The Scorch Trials jatkaa kulkuaan Maze Runner:n päätyttyä uusilla kokeilla ja seikkailuilla, jotka nämä Gladiaattorit kohtaavat. He törmäävät uusiin esteisiin matkalla eteenpäin, kohti WICKED:in mutkikkaisten asioiden selvittämisessä, ja yrittävät selvitä kohti parannusta ja pelastusta. The Flary eli kulkutauti Roihu on vaikuttanut ihmisiin jo pitkän aikaa ja sankarit joutuvat nyt kamppailemaan juuri näiden ihmisten kanssa jatkaessaan kulkuaan.

Kirjan kertojana toimii Thomas, joka jatkaa kamppailu oman itsensä kanssa. Kirjan henkilöille myös selviää mitä kummallisempi asioita, jotka vaikuttavat kirjan lopputulokseen. Paljon uusia henkilöitä ilmestyy ja asiat välillä menevät sekavaksi, mutta kyllä se aina takaisin radalle pääsee. Minulla on suuri epäilys, että kirja ja elokuva ovat jonkin verran (tai enemmänkin) erilaisia, mutta silti odotan kovasti, että pääsen katsomaan tämän elokuvan.

Englannin kielen kääntäminen vie aina vähän aikaa, joten siksi kirja välillä hieman tökkii. Kuitenkaan tätä kirjaa en missään nimessä lukisi suomeksi. Jo kuultuani suomenkielisen käännöksen nimestä The Scorch Trials (Poltettu maa; näin on ilmeisti kirja suomennettu, mutta elokuva kantaa nimeä Labyrintti - Aavikkokokeet http://m.imdb.com/title/tt4046784/) oli liian hirveä minun makuuni. Välillä en ihan ymmärrä kaikkien suomennuksien  perään. Muutenkaan en ehkä ihan ole innoissani koko tarinan sisäisten asioiden suomennuksista.

Kirjassa sattuu ja tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Hämmentävää on seikkailevien henkilöiden määrä. Minusta niitä ei ole liikaa, mutta kaikkiin ei pääse syventymään. Oikeastaan kirjassa ei edes mainita kaikkien nimiä, vaan osa henkilöhahmoista kulkevat vain tietyissä ryhmissä eteenpäin tarinassa. Nämä tietyt päähahmot ovat selvästi mainittuja ja kuvattuja.

En kuitenkaan siis sano, että kirja olisi ihan floppi. Minusta on ihanaa, kun Teresa:sta on tehty hyvin voimakas luonteinen. Se tuo kirjaan jotenkin niin paljon elävyyttä. Kirjan ja elokuvan hahmoja ei oikeastaan voi verrata millään tavalla toisiinsa. Niissä on niin hirveästi eroa, joten se hiukan sotii mieleni kanssa kummasta pidän enemmän. Kirjassa on minusta ihanan voimakkaita ja erilaisia hahmoja, mutta kuitenkin taas pidän Labyrintti-elokuvan persoonista, koska siihen ei ole ängetty liikaa. Tämänkin asian voi nähdä monella tapaa, muistaakas se.

Kirja on mukava sekoitus fiktiota ja tulevaisuutta hiukan scifimäisellä mausteella. Minusta kirja on kirjoittettu juuri mielenkiintoa ylläpitävällä tavalla: alussa lähdetään nousuun, jonka jälkeen tulee palautus ja perussettiä, ennen loppuhuipennusta. Mielestäni kirja myös kertoo aina tarpeeksi tarinaa eteenpäin, ja jättää pienen pähkinän mietittäväksi, joten kiinnostus vain kasvaa entisestään ennen kuin saa seuraavan kirjan käteensä. Onneksi minulla löytyy jo The Death Cure (kolmas kirja sarjasta) hyllystä! :)

Valitsin nyt tämän kirjan ajatuksieni pohjalta ruksittamaan kohdan kirjahaasteesta. Kohta nro 40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja. Lisäyksenä yritän kovasti edetä tässä kirjahaasteessa, mutta heikolta näyttää. Kyllä nyt vielä ainakin muutama kirja pitäisi lukea kirjahaasteeseen liittyen. Katsoo sitten mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Kirjan lopussa oli myös pieni esinäyte James Dashnerin uusimasta sarjasta. James Dashner - The Eye Of Minds. Alustavasti kirjan nimi ei kutsunut minua, mutta päätin lukea nuo muutamat sivut. Ja jäin koukkuun! Oli ihan pakko tännekin laittaa, ja samalla vähän tutkailla netistä löytyisikö sieltä jotain lisää tietoa kirjasta ja kirjasarjasta.

Kun esinäytteessä lukee sanoja, kuten: a game, the Sleep, knowing, computer-simulated, death, Lifeblood, killing yourself, Core, coding & Experience Points. Nämä vain jäävät kummittelemaan päähän. On sellainen tunne, että haluaa oikeasti lukea tämä kirjan. Katsotaan siis kuinka käy? :) (lisäyksenä: adlibris.com sivustolta löytyy englannin kielellä)

 

- Petra

Sofi Oksanen - Baby Jane

Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
      Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
      Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
      Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.

 

”Minä uskoin, että kaikki olisi mahdollista, ei minulla ollut mitään syytä epäillä. Me emme haaveilleet mistään, mitä pidin mahdottomana, vain pienistä suurista suloisista asioista, joihin ei tarvittu muuta kuin rakastettu ja tarpeeksi rakkautta, ja sitähän meillä oli uppeluksiin asti.”

Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani, on kirjoitusta, joka vie jalat alta. Intohimoista, iskevää, peittelemätöntä. Kulmikas rakkaustarina nousee määriteltyjen ja määrittelemättömien ahdistushäiriöiden keskeltä eikä kaihda näyttää seksuaalisuuden sellaisiakaan puolia, jotka saavat tyydytyksensä vain huomaamattomien postilähetysten kautta.
     Baby Jane on mys rohkea keskustelunavaus aiheesta, jota suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty. Romaani kritisoi ennen kaikkea 1990-luvun mielenterveyshoitojen kapea-alaisuutta, lääkehuumaa jossa psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset koukutettiin pillerikierteeseen. (kirjan takakansi) 

En koskaan aiemmin ollut ajatellut lukevani Sofi Oksasen kirjoja. Tämän kirjan jälkeen halusinkin lukea lisää, joten ajattelin koettaa Puhdistusta. Baby Jane on hyvin erilaiseen maailmaan sijoittuva jos vertaa Puhdistukseen. Itselleni Baby Jane ei tuottanut ongelmia lukea, ja siitä sai mielestäni mukavasti uusia näkökulmia.

Muuten - tämä kirjoitus ei nyt vain oikein suju. Nää päässä olevat sanat ja lauseet eivät hyppää tähän ruudulle niin kuin yleensä. Yritän kuitenkin nyt ruksia tähän kirjasta. Voi olla, että tuo koulun alku nyt vihdoin ja viimein iskii tähänkin päähän... Lisäksi tuo uusi kirja houkuttaa ja koukuttaa, mutta se saanee vielä odottaa. Ostin siis juuri Sally Green:in kirjan Half Bad (ja kyllä englanniksi).

No jos ajattelen kirjan tekstiä: lyhyet luvut ja aika lyhyet lauseetkin loivat kirjaan tunnelmaa. Minua ei häirinnyt pieni aikahyppely lukujen välillä, ja minusta kirjan "osat" jakoivat kirjaa hyvin. Minusta kirjan teksti on mukavan erikoinen tai tekstityyli oikeastaan. Tämä myös vaikutti siihen, että kirjaa luki mukavan nopeasti ja rennosti eteenpäin.

Kirjan kertoo kertojana toimivan naisen elämästä ja käännekohdista. Tarina kohdistuu kertojan rakkauteen Piki -nimiseen naiseen. Eikö se ollut siinä lyhyesti? Voihan kun ajatukset ovat muualla. Ehkä lopetan ennen kuin kirjoitan tänne vielä jotain epäsopivampaa ja muuta.

Kirjahaasteeseen kuitenkin pääsen ruksimaan lisää kohtia. Number 19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä.

Englanninkielinen alkuteos: Baby Jane

Kirjailija: Sofi Oksanen

Julkaisuvuosi: 2005

-Petra

Lukumaraton: ensimmäinen, mutta ei ehkä viimeinen kerta

Kello on nyt 17.32, kun alotan kirjoittamaan tätä blokkausta. Tähän sitten päivittelen sitä mukaan, kun olen saanut luettua ja sattumalta olen lähellä nettiä.. Lukeminen alkaa siis kuuden aikaan, ja siitä sitten jatketaan huomiseen iltapäivään klo 18.00 saakka. Nyt tunnelma on aikas hyvä - meen laittamaan uutta teetä juotavaksi ennen kuin ryhdyn aloittelemaan lukemista. Fiilis taitaa olla aika kohdillaan - oon jo eilen miettinyt varaslähdön ottamista, mutta jaksoin odottaa tähän päivään asti :)

Nyt klo on 18.00. Tästä se nyt sitten lähtee. Sofi Oksasen Puhdistus on kirjana, ja kuuma kuppi teetä tuossa vieressä. Lukuintoa kaikille lukumaratoonareille ja muille, jotka nyt jostain syystä ovat päättänyt lukea. (lisäilen kuvia tuossa illemmalla)

Jos ei nappaa, ni täytyy vaihtaa - klo on nyt 21.20.  

Sofi Oksasen Puhdistus -kirjaan jaksoi keskittyä about tunnin verran, jonka jälkeen alkoi voimakas kirjan vaihtamisen halu. Annoin sitten tunteiden viedä, ja päädyin lukemaan Suhosen&Siitosen&Pölläsen kirjan, Metsän tarina. Tämä ihana teksti ja ihana kuvitus oli mieleeni myös näin kirjana. Olen siis elokuvan myös katsellut. Kirja on luontokirja, ja se sisältää siis tietoa, se on vaan niin hienosti sisälletty tarinaan, jota kirja kantaa mukanaan. Kirjassa tavataan metsän kuninkaasta karhusta aina pienen pieniin öttiäisiin asti, kaiken maailman eläimiä, lintuja ja ötököitä.

"Isä oli oppinut olemaan metsässä yksin ja kaipasi usein sen rauhaan. Kun lähti kävelylle, tiesi aina kokevansa uutta. Polku kulki omaa reittiään, joten antoi polun viedä. Metsä oli silloin vielä melkein ääretön, puiden taakse ei nähnyt ja se houkutti eteenpäin katsomaan, mitä syvemmällä oikein oli.
     Aikojen kuluessa oppi hakemaan turvaa metsästä. Se oli kuin kohtu, äidin syli, tunsi sen sydämenlyönnit, hengityksen, lämmön. Se oli suoja kavalaa maailmaa vastaan ja siellä saattoi unohtaa alituisen kuoleman pelon. Vähitellen tottui olemaan yksin ja mietiskelemään" 
Metsän tarina, s 192   

Metsän tarina -kirjassa oli pituutta 216sivua, jonka lisäksi olen lukenut 72sivua Puhdistus -kirjasta. Tällä hetkellä sivuja on koossa 288sivua/2kirjaa. Nyt on tauon aika - katsotaan koska jatkuu!
(olisin jo halunnut alkaa kirjoittamaan arviota Metsän tarina -kirjasta, mutta hillitsen itseni nyt, ja mietin vasta alkuviikosta, mistä kirjoista tänne ilmestyy arvioita.. Tuossa on jo yksi kirja jonossa)

Next book, please. Klo on 23.36. 

Nyt on tämän vuorokauden viimeisen blokkauksen aika. Ja kyllä, nyt alkaa lukeminen viedä veronsa tästä päästä. Puhdistus -kirja etene hyvin hitaasti, ja pääsin sitä huimat 18sivua eteenpäin, joten saa nähdä, tuleeko edes valmiiksi maratonin aikana.. Huh! Puhdistus -kirja ei oo oikeen vielä päässyt vauhtiin. Siinä on se, kun siinä on ikäänkuin kolme tarinaa (nykyhetki ja sitten molempien naisten oma tarina = kolme), joten jos vain yksi on kiinnosta, joutuu kahlaamaan siinä välissä aika monta sivua väkisin läpi..

Kokeilin siis jälleen kerran kirjan vaihtamista.. Tällä kertaa sekään ei oikein ottanut onkeensa. Nappasin käsiini K.A.Applegate kirjan Everworld (2): Menetyksen maa. (huomaa, ettei tämä kirjoituskaan oikein enää luonnistu.. jää kirjaimia mukavasti aina välillä pois tai hyppää jostain vähän extraa) Niin.. tämän kirjan lukemisen aloitin.. hetkinen jatkoin lukemista 22.00 jälkeen Puhdistuksella.. sitten oli taukoa taas.. Joten olikohan tuossa ennen 23.00, kun luin tuota kirjaa.. (no tähän aikaa ei varmaan enää tiedä yhtään mistään mitään - ainakaan näin koulupäivän jäljiltä..) 

Tuli tuossa välissä nautittua kupponen teetäkin, mutta sekään ei ilmeisesti tarpeeksi herättänyt horteesta.. Mutta siis Menetyksen maa -kirjaa ehtisin lukea kolme lukea eli huimat 23sivua. Tämän hetkinen tilanne siis 329sivua/3kirjaa (joista siis vain yksi on kokonaan luettu)

Aurinkoa! lauantai klo 10.38.

Noniin, nyt on lauantai ja virallinen lukumaraton päivä. Tänään siis kaikki aloittelevat viimeistään lukumaraton:n, ja osa siis lopettelee jo. Ite olen jo ollut valveilla pitkänkin aikaa, ja juuri lopettelin K.A.Applegate kirjan Everworld (2): Menetyksen maa. 

Kirjalla oli pituutta 178sivua, joten se nyt sitten lisää tuohon eiliseen määrään. On tässä nyt vielä hyvin aikaa lukea ja taukoilla. Olen kyllä hyvää vauhti edennyt, ja nyt yöunien jälkeen jaksaa taas jatkaa matkaa ripeämmällä tahdilla :) 

Nyt siis yhteensä sivuja löytyy 507/3kirjaa, joista kaksi on luettu loppuun asti. (Ohhoh - voiko olla jo yli 500sivua.. huh.. on sitä ehtinyt..)

Perunatauko - klo on 11.26 .

Perunan kuorimistauon jälkeen jatketaan taas lukemista.. Kohta olisi ruoka, joten jos siihen saakka jaksaisi keskittyä Sofi Oksasen Puhdistukseen.

Ruokatauko on päättynyt! klo on 12.20. 

Tuli joku ihmeen nettikatkos, joten en päässyt kirjoittamaan tänne ennen ruokatauon aloittamista.. Mutta nyt siis kirjoitan. Sofi Oksasen kirjaa etenin sivulle 104 asti, eli 12sivua. Ja taas kerran vaihdan kirjaa, kerran tuo Puhdistus etenee niin hitaasti,  että keskittyminen herppaantuu heti. On vaikea valinta mitä kirjaa lukee.. No jahka tästä päätän, niin alotan. 

Tällä hetkellä sivumäärä on 521/3kirjaa.

Let's go to Trials! Klo on nyt 15.49. 

Nyt on siis viimeisen päivityksen vuoro ennen loppufiilistelyä.. Se voi valitettavasti tulla muutaman tunnin myöhässä, kunon juuri tuossa kuuden aikaa tekemistä.. Mutta on mulla vielä aikaa lukea hiukan ainakin eteenpäin.. Kuten ylhäältä voitte päätellä, on kirja vaihtunut taas :) Toi Puhdistus ei vieläkään uppoa minuun. Luin kaksi lukua, eli 8sivua - ja päätin, että en sitten aloita kirjan toista osaa. 

Huomaako muuten kuinka paljon blokkaukset ovat lyhyentyneet? :) No, kuiteskin... Päätin hypätä takaisin Thomas:n kyytiin ja kohti The Scorch Trials:a. Kirjaa olen edennyt sivulle 82. Huomaa heti, että kumpi kirja on enemmän minun makuuni, koska etenen nopeammin. (vihjaus siis Puhdistukseen)

Nyt pitää palata vähäksi aikaa vielä lukemisen pariin - yeah! ;) 

Tällä hetkellä sivuja on koossa 611/4kirjaa, joista kaksi on kokonaan luettuna.

Yhteenvedon aika

Oli ihana, kun vielä ehtisi jatkaa vähän aikaa The Scorch Trials:lla. Ja sitten oli pienen tauon paikka, ennen kuin rupesin miettimään tänne kirjoittamista. Nyt lopullinen lukumaraton tulos on: fiilis on hyvä! Oli ihan mukava päästä lukemaan oikein urakalla.  Nyt se on ohi, ja katsotaan sitten jos seuraavan kerran järjestetään ja on aikaa osallistua. Nyt ensiviikolla on syystä keskittyä kouluun.

Kirjat: Suhonen&Siitonen&Pöllänen - Metsän tarina
            K.A.Applegate - Everworld (2): Menetyksen maa
           Sofi Oksanen - Puhdistus s. 111/389 (ilman kirjan loppuosassa olevaa ooppera käsikirjoitusta)
            James Dashner - The Scorch Trials s. 112/360

Sivumäärä: Yhteensä sivuja kertyi tasan 640.

-Petra

Sasha Grey: Naamioleikit

"Jätä estosi narikkaan"

Lukee kirjassa lyhyen tekstin joukossa ennen lukujen alkamista. Tämä on hyvä asia. Ja laitoin sen myös tähän. En itse häpäile tai pohdi kauheasti mitä luen ja mitä voin laittaa tänne - nyt kokeilen jotain uutta, joka mahdollisesti jakaa teidät lukijat kahteen ryhmään: ryhmään, joka tuomitsee minut ja ryhmään, joka ei vain usko että on mahdollista lukea tällaista kirjallisuutta. Totuus on se, että oletettavasti moni haluaisi lukea ja mahdollisesti lukee, mutta ei puhu siitä (ainakaan minun tietooni ei ole tullut). Niin se vain menee. Katsotaan miten te jakaudutte...

Kirja meinaan ei todellakaan ole kaikille. Tätä kirjaa lukiessa tulee olla mahdollisimman avoimin mielin ja antaa vain tekstin kulkea eteenpäin. Ei sitä kannata hirveästi nolostua eikä hermostua, että voinko lukea tällaista. Antaa mennä vain, jos kiinnostaa!

Nuorella ja viehättävällä elokuva-opiskelija Catherinella on rakastava ja kunnollinen poikaystävä Jack, mutta hänestä tuntuu, että jotain puuttuu. Catherine luisuu turvallisesta elämästään kiellettyjen halujen maailmaan, kun arvoituksellinen ja estoton Anna johdattaa hänet Juliette-seuran salaisiin juhliin. Siellä maailman vaikutusvaltaisimmat miehet kohtaavat ja toteuttavat syvimpiä ja salatuimpia fantasioitaan. 
   Uudet jännittävät kokemukset avaavat Catherinelle portin ennenkokemattoman nautinnollisen maailman, mutta ne uhkaavat myös tuhota kaikensen, mikä hänelle on rakasta.

Kirjan takakannessa on tuon mainitun tekstin lisäksi kerrottu kirjailijasta. Kirjailija Sasha Grey on entinen aikuisviihdetähti, joka näkyy selvästi tässä kirjassa. Kirja ei ole niin "haastavaa" lukea, vaikka näin kuvittelisi. Ja se oikeastaan antaa paljon muitakin ajatuksia, kuin salattuihin haluihin liittyviä mielekuvia. Annan esimerkin:

"Minkä arvoista kokemus on? Ja mitä se maksaa?
     Arvo ja hinta eivät ole ollenkaan sama asia. Toinen liittyy kokemuksen merkitykseen, toinen siihen kuuluvaan uhraukseen.
    Olemme kovin tottuneita maksamaan hinnan - viikottaisista ostoksistamme, terveydestämme, virheistämme, hairahduksistamme ja muista rikkeistämme, loukkauksista ja väärinkäytksistä - ja harvoin kyseenalaistamme sitä, kuinka paljon maksamme, tai sitä, kuka päättää mikä tuo hinta on ja miksi. Kulttuurimme tuntuu suhtautuvan pakkomielteisesti siihen, mitä on menetetty - onpa se sitten viattomuus, yksityisyys, etuoikeus, turvallisuus tai kunnioitus - mutta harvoin siihen, mitä on saavutettu." s.196

Tietenkin kirjailija muuttaa pian takaisin tyypilliseen salattujen halujen suuntaan, ja teksti jatkuu "samaan tapaan" kuin aiemmin. Tuosta tekstipätkästä näke emyös kirjoitustyylin, joka on minusta upea! Kirjan teksti on niin herättävää, se jotenkin nousee eritavalla kuin aiemmin lukemani tekstit. Kirjaa oli hyvin mukava lukea juuri tuon tekstin takia. Muuten kirja oli Grey:n esikoisromaani. 

Tämä kirja on sellainen, joka mielestäni sopii ensimmäiseksi "salattujen himojen" -tyyliseksi kirjaksi. Jos et ole aiemmin lukenut, ja kiinnostusta on edes pienesti - kannattaa kokeilla. Ei ole syytä miksi ei kokeilisi. En usko, että kaikille tämän tyylinen kirja sopii, mutta minulle se ei ainakaan jätä arpia. Minulla on toinen samaan genre:n liittyvä kirja, joten katsotaan onko se seuraava, joka napsahtaa käteeni. 

Englanninkielinen alkuteos: The Juliette Society
Kirjailija: Sasha Grey
Julkaisuvuosi: 2013

Kirja ruksittaa vielä kohtia #kirjahaaste:sta. 1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. Tämä piti tulla ruksitettua aikoja sitten, mutta en sitten tehnytkään niin. Ja haluan käyttää tämän kirjan kirjahaasteeseen, ja se sopii parhaiten nyt tähän.

(siellä on nyt lisätty kirjahaasteeseen kohta, ja sitten uudet kirjat hyllyssäni -osioon)

-Petra

(ps. Toukokuu on jo vaihtunut.. tässä olisi about 9 koulupäivää, jonka jälkee viittomakielen ohjauksen perustutkinnon paperit olisivat kädessä.. aijai.. mitäs sitten syksyllä tekisi?)

Varjopuutarha - Maria Autio

Yllätyksellinen oli tämä kirja. Itse en lue yleensä suoraan suomenkielelle kiroitettuja kirjoja, vaan aina käännösteoksia. Kyllä alkuperäiskieli (englanti) menee myös. Tämän kirjan valitsin siis kannen perusteella ja osuin aika hyvään valintaan.

kuvauspäivämäärä ei liity lukuaikaan ;)

Kirja kertoo Pihla nimisestä tytöstä. Tapahtumat keskittyvät hänen kotinsa ja talon välimaastoihin, vielä tarkemmin hänelle tärkeään paikkaan, barokkipuutarhaan. Pihla tytöllä on lievä autismi, joka vaikuttaa perheen elämään. Kirja kerrotaan minä -kertojana ja kirjoittaja puhuttelee myös mukavasti lukijaa. Kirjassa keskistytään erilaisiin ihmissuhteisiin, joita Pihlalle tulee kirjan edetessä. Hänen ja hänen äitinsä suhde tulee hyvin esille kirjassa.

Mielestäni kirjan oli hyvä. Siinä oli riittävästi asiaa ja jätettiin ihanasti lukijalle mahdollisuus luoda omia mielikuvia. Suosittelen kyllä vilkaisemaan kirjaa, jos sen sattumalta jossakin näkee. Tämä voisi olla suomalainen teos, joka pääsisi myös omaan hyllyyni. Kaiken kirjassa tapahtuneen hirveidenkin asioiden keskeltä silti löytyy onni.

Kirjan teksti on aika helppo lukuista ja kirjan saisi viimeisteltyä päivän aikana. Kirjassa on kovat 180 sivua, taitaa olla yksi lyhkäisimmistä kirjoista joita olen aikoihin lukenut.

Tämä kirja täyttää kohdan:

20. kirja, jonka valitsit pelkästään kannen perusteella

Petra

J.R.Ward - Kuningas

Mustantikarin veljeskunta jatkaa taistelujaan elämästä ja kuolemasta, sekä kaikesta siltä väliltä. Kuningas on 12 osa kirjasarjasta (sen lisäksi on suomennettu teos Mustantikarin veljeskunta: sisäpiiritietoa). J.R.Ward sykähdytti minut jo ensimmäistä kirjaa lukiessani. Ihastuin henkilöhahmoihin ja juonen käänteisiin, Nyt vaan on alkanut muodostua ongelmaksi sama pohjarakenne. Kirjat perustuvat samaan pohjarakenteeseen eli siihen, että kirja alkaa ei-tyydyttävässä tilassa, johon kirjan edetessä selviää ratkaisu. Sitten kirjassa edetään asioissa rauhalliseen tahtiin. Loppua kohden kirjan tahti nopenee, että asia saadaan päätökseen ennen kirjan loppua. Tapahtuu ei-tyydyttävä asia ja sen ratkaisi ja kirja loppuu (huom! minun oma vahva mielipiteeni). Jotenkin kirjoissa tuntuu olevan aina tälläinen kulku. Ei se lukukokemusta sinänsä haittaa, mutta kun on lukenut 12 kappaletta näitä kirjoja se alkaa hiukan häiritsemään. 

Jokaisessa kirjassa keskistytään ikäänkuin yhteen päähenkilöön, mutta kirjoissa aina esiintyy ylitse vuotavasti henkilöitä. Kirjoittaja myös tuo esille monen eri henkilön näkökulman (yleensä 6-8 henk). Tämä tuo haasteita kirjaan, joten en sanoisi kirjasarjan sopivan kaiken maailman lukijoille. Myös jos on hiukan herkkähipiä en suosittele kirjan kielen kannalta. Itse olen lukenut jokaisen suomenkielisenä, mutta myös olisi kiinnostus lukea edes yksi alkuperäinen teos. Kirjassa on myös "haittapuolena" (tai aivain supertäydellisenä asiana) se, että ne ovat väh. 500 sivuisia suurinosa. Jos ei ole tottunut lukemaan pitkää kirjaa, se voi tuottaa ongelmia. 

Tämä kirja käsittelee itse Wrath Wrathin poikaa ja tämän puolisoa. Itsessään kirjassa tapahtuu hyvin paljon, enkä aio hirveästi sitä nyt avata, koska tämä on kirjan 12osa. Enkä näe järkeä avata kirjaa, koska en ole aiempi esitellyt tai muuta vastaavaa. Mutta joka päivä saa ihailla tuota kokoelmaa tuossa pöydän nurkalla. 

Suosittelen kyllä lukukokemuksen. Kirjat kyllä ovat aika täyteen ahdattuja (löytyy jos jonkin sortin ukkoa/akkaa, lohikäärmeistä varjoihin, vampyyejä unohtamatta). Itse olen hullaantunut näihin kirjoihin ja ostan ne tuohon pöydälle koristeeksi, vaikka ei sitä tiedä koska tämä huone vaihtuu vaikkapa toiseksi. No - asiasta toiseen.., Kirja täytti kirjahaasteesta (tai valitsin oikeastaan nämä kohdat)

11. sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole vielä lukenut

43. kirja, jossa on yli 500 sivua

Lukuintoa nyt vielä pimeyden keskelle!

Petra

Ps. Blogini on saanut taas vähän uutta muotoaan. Nyt voitte käydä tarkastelemassa mun haastetta uudelta välilehdeltä. Kohta tää alkaa vaikuttamaan mun näköiseltä, mutta vielä menee aikaa. Katsotaan mitä seuraavaksi ilmestyy.

Nyt innolla jatkamaan kirjahaastetta, seuraava kirja taitaa täyttää vain yhden kohdan haasteesta, mutta onneksi noita kirjoja on tossa pinossa odottamassa! :)