Kesäisen lukumaratonin koonti (18.19.6)

Yöpöydän kirjat / Niina emännöi kesäkuun kesälukumaratonia, joka on juuri nyt käynnissä. Itse hyppään mukaan näin sunnuntain puolella, ja pidän tätä päivittyvää postausta jälleen kerran käynnissä maratonin ajan. Olen yllättävän positiivisin mielin lähtemässä tällä maratonille, vaikka aika tuntuu jatkuvasti olevan kortilla. Minulla on tällä kertaa pinossa tietokirjallisuutta, dekkari sekä tiiliskivi ja muutama pienimpi teos. Olen viime maratoneilla usein lukenut yhden ison järkäleen, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli lukea muutama pienempi teos. Kuitenkin kirjapinoon yllättäen ilmestyi tuo yksi tiiliskivi, joka on nyt myös tässä lukumaraton pinossa. Saa nähdä mikä teos eniten houkuttaa lukemaan. 

Aikaisempia lukumaraton onnistumisia pääset lukemaan hahstagien #lukumaraton, #lukumaraton2021 ja #lukumaraton2020. Jokaiseen postaukseen on myös lisätty kirjailijat, sitä mukaan kun teos on tullut luettua. Näin ollen ne kirjailijat, jotka esiintyvät postauksessa löytyvät myös hakemistosta. Pääset myös yllämainitun linkin kautta seuraamaan muiden lukumaratonareiden etenemistä postauksesta löytyvästä luettelosta. 

Aloitan lukumaratonin klo 11:30 nyt sunnuntaina, ja luen aina maanantain klo 11:30 saakka. Postausta päivittelen pitkin päivää oman mielen mukaan, mutta olen aina innokas kyllä käymään kirjoittamassa etenemistäni, koska minulla on tämä otsikko + kappale -taktiikka. Pidän sitä kovin hauskana!

Lukumaraton alkaa, klo on 11:30

Aloitan lukumaratonin J.S. Meresmaan kirjoittamalla teoksella Minä, kissa - Noin 20 mauneikasta muotokuvaa. Pitkän viikon jälkeen on hyvä aloittaa tällaisella kevyellä teoksella, että pääsee jälleen kerran lukemisen makuun. 

Keskittymisvaikeuksia, ruuanlaittoa ja uusia tuotteita klo 15:20

Minä, kissa - noin 20 mauneikasta muotokuvaa oli hyvä lyhykäinen avausteos tälle lukumaratonille. Teoksen sai luettua nopealla temmolla, mutta kuitenkin rennoin ottein. Kirjailija oli hauskasti onnistunut luomaan tekstiä, jossa ei ollut pelkästään asiaa. Faktatieto oli hienosti sekoitettuna tarinamaiseen kerrontaan, ja kuvitus oli huiman kaunista. 

Keskittymisvaikeudet alkoivat seuraavan teoksen kanssa. Aloitin suoraan perään tietokirjallisuusteosta Pasi Kiviojan Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Ensimmäinen luku teoksessa antoi ymmärtää paljon kiehtovampaa tekstiä, mitä teos lopulta piti sisällään. Ensimmäinen luku on kirjoitettu haastettelumuotoon, ja haastateltavana on Tuomas Kytömäki. Tuomas Kytömäki on varmasti nimeltään monille tuttu, ja jotenkin tätä lukua on hyvä lukea eteenpäin, koska se soljuu mukavasti. Muuten teos oli liian asiatekstimäisesti kirjoitettua, ja todella raskasta, joten jätin suosiolla teoksen kesken sivulle 70. 

Aikaa oli vierehtänyt jo vaikika kuinka paljon, muutenkin kuin lukemisen merkeissä, mm. ruuanlaitossa sekä jysk-tilauksen purkamisessa. En kuitenkaan vielä ihan malttanut pitää tätä ruokataukoa, jolla nyt olen, vaan kysäisin mettämieheltäni, että mitä seuraavaksi. Lukupinosta nostin esille dekkaria, mutta yllättäen mies toikin käsiini yhden hyllyssä odottaneen kauniin teoksen, jonka lukemista olen jo miettinyt pitkään. Eero Ojasen ja Sirkku Linnean teos Suomalaisista taruolennoista oli juuri sellaista kevyttä ja vastapainoista luettavaa, mitä tarvisin salaliittoteorioiden jälkeen. Sain sitä luettua 25 sivua. 

Luetut sivut tähän mennessä: 41 + 70 + 25 = 136 sivua

Aika menee nopeasti, minut voittanut teos sekä pieni pala aamupalaa klo 11:30

Meni kyllä yksi 24h tuntia hyvin vauhdikkaasti. En nyt oikein tiedä sainko maratonimaisesti mitään oikeastaan aikaan, mutta tuli luettua sentään 2 kokonaista teosta ja yhdestä teoksesta jonkin verran. Lukumaratoneihin osallistuminen ei näköjään ainakaan ole helpottunut, varsinkaan kun asustelee jonkun kanssa samassa taloudessa. Vielä jo asuinkumppanin lisäksi kun tykkään tehdä kaikenlaista, kuten hedelmäsalaattia, niin lukuaika vain häviää johonkin. Nyt kuitenkin sanon oman suoritukseni valmistuneen, ja ryhdyn suunnittelemaan juhannusreissua. 

Luin J.S.Meresmaan teoksen lisäksi todella kauniisti kuvitetun taruolennoista kertovan Eero Ojasen teoksen loppuun saakka. Teos oli hienosti kiteytettyjä kertomuksia täynnä hyvinkin monipuolisista taruolennoista, joihin pääsääntöisesti täällä Suomessa on uskottu aikojen saatossa (ja ehkä vähän vieläkin). Teos toi myös mieleeni kovasti Sini Helmisen - Väkiveriset kirjasarjan, varsinkin kolmannen teoksen veden vallassa. Itselleni ehdottomasti lempihahmona tuossa sarjassa on pieni sinipiika, mutta Suomalaisista taruolennoista minuun on aina vedonnut Näkki (myös Väkiverisissä esiintyy näkki). 

"Suomalainen näkki siis poikkesi aika lailla ruotsalaisesta veljestään, vaikka se on saanut nimensäkin länsinaapurista. Ruotsalainen näkki on nimittäin mies ja ennen muuta taiturimainen soittaja, joka kykeni soitollaan täysin lumoamaan ihmiset.----" (Eero Ojanen - Suomalaiset taruolennot, sivu 100)

Jostain syystä palaan tähän kirjasarjaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jokin Väkiverisissä on herättänyt minussa paljon ajatuksia, joten kaikki se mitä teoksien takana löytyy, kiehtoo minua. Minulla siis voisi olla jopa muutama kysymys itse kirjailijalle, mutta taidan vielä tarttua teoksiin uudemman kerran, jotta näen onko jotain tekstissä jäänyt huomioimatta ensimmäisellä lukukerralla. 

Ruksitaan tässä nyt vielä yhden Helmet-lukuhaaste kohdan teoksella Suomalaisia taruolentoja. Kohta nro. 12 Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää kohta on nyt täytetty. Tässä samalla näitä miettiessäni huomaan, että Helmet-lukuhaaste on mennyt tänä vuonna eteenpäin hyvin mallikkaasti. Jos saisin vaikka ensikuun aikana postattua muutaman luonnoksen, että saisin myös goodreadsin vuoden lukuhaasteeseen teoksia. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa etene. Kuukauden vaihteessa lupaan julkaista muutaman jo kauan sitten luetun teoksen luonnokset!

Näihin tunnelmiin siis päättyy minun lukumaratoni. Enemmän kysymyksiä ja ihmettelyjä, kuin itse vastauksia. Onneksi aina teoksesta kuin teoksesta löytää jotain yhdistäviä piirteitä elämän myllerryksiin. Valitettavasti tässä lukumaratonissa oli myös minut voittanut teos, nimittäin Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Teos vaikutti oikein lupaavalta, mutta tiedän jo nyt että se tulee jäämään tähän. Tahkosin sitä aamulla vielä noin 15 sivua eteenpäin, mutta ote teoksesta on kadoksissa. Todennäköisesti luen sen selaillen loppuun, ja ihmettelen sitten kuinka tässä kävi näin. 

Yhteensä luettuja sivuja lukumaratonin aikana: 41+ 86 + 154 = 281

Loppuun luetut: 

Minä, kissa
Noin 20 mauneikasta muotokuvaa
J.S. Meresmaa
kuvitus Julia Savtchenko
sivuja 41
Art House 0y, Helsinki, 2020

Suomalaiset taruolennot

koonnut ja muistiin merkinnyt Eero Ojanen

kuvitus Sirkku Linnea

sivuja 154

Minerva Kustannus Oy, 2017

Muuta luettua:

Salaliittoteorioiden ihmemaassa

Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa

Pasi Kivioja

Docendo, 2022

Dekkariviikko: Eikä yksikään pelastunut

Niinkuin arvata saattaakin; viikko vei mennessään ja dekkariviikon julkaisut jäävät nyt kahteen teokseen. Haluan ehdottomasti kuitenkin nostaa esille yhden lempidekkareistani, Agatha Christien Eikä yksikään pelastanut. Kaikilla Agatha Christiestä kiinnostuneilla on varmasti tiedossa tämä kyseinen teos sekä fakta, että juuri kyseisestä teoksesta on tehty teatteri versiointi, jota esitetään Tampereen päänäyttämöllä. Kävin siis katsomassa myös tämän, ja tässä tekstissä hieman sivuutan myös teatteri esitystä. En tietenkään paljasta sen enempää mitään, ettei juoni paljastu.

Eikä yksikään pelastunut kertoo kymmenestä toisilleen tuntemattomasta ihmisestä, jotka saavat kutsun mysteeriselle saarelle. Saarella he viettävät yhdessä aikaa loistohuvilassa, vaikka yllättäen itse isäntä ei ilmestykään näihin rientoihin. Talon sisällä kauhu alkaa nousta jokaisen vieraan mieliin, kun yhtäkkiä yhden kuollessa häviää myös yksi kymmenestä posliininukesta. Mitä ihmettä on meneillään?

"Meri... tänään niin rauhallinen... toisinaan niin raju... Meri joka veti ihmisiä syvyyksiinsä. Hukkunut... löydetty hukkuneena. Hukkunut mereen... Hukkunut - hukkunut - hukkunut..." (Agatha Christie - Eikä yksikään pelastanut, sivu 44)

Agatha Christien loisto dekkarissa vaara vaanii jokaisessa vieraassa, synkät mielen leikit piiloutuvat juoneen upeasti sekä hyvin kuvaillussa ympäristöstä nousee jopa lukijana selkäkarvat pystyy. Olen aina pitänyt tästä teoksesta, heti ensi lukemisesta lähtien. Pidän juonen moniulottuvuudesta, jonka aikana lukija ehtii epäilemään teoksen jokaista juonenkäännettä, jokaista syytöstä ja jokaista tapahtumaa. Teoksessa mikään ei ole varmaa, paitsi kun teoksen on lukenut jo kahdeksen-yhdeksän kertaa. 

Haluan nostaa teoksen vierelle teatteriesityksen, jonka kävimme katsomassa Tampereen päänäyttämöllä. Eikä yksikään pelastunut -esityksen pääosaa näyttelijä Antti Reini, joka on tunnettu kansainvälisesti. Muissa rooleissa on mm. Elina Rintala, Pia Piltz sekä Ola Tuominen ja monia muita. Tähän teokseen oli hienosti punottu teoksen tärkein asia: epäilys. Teoksessa on jatkuvasti ilmapiiri hyvin epäilevä, jokainen tuntematon vieras alkaa epäilemään asiaa kuin asiaa, ja yllättäen kukaan ei luotakaan enää toisiinsa. Tämä oli nostettu teatteri näytöksessä hyvin esille, ja saatu vaikuttamaan kiihkeän ja jännittävän tunnelman nostamiseen hienosti. 

Olen pitänyt teatterista yleensäkin, ja samointen tämänkin näytöksen jälkeen olin fiiliksissäni. Ensimmäinen osa liikkui huomattavasti hitaammin kuin toinen osa, mutta tulin ajatelleekseni, että niin tuo teoskin etenee. Loppua kohden nostetaan tempoa, jännityksen huippua, jotta lukija/katselija pääsee tunnelmasta toiseen tapahtumien mukana, ja joutuu luovuttamaan mestarillisen teoksen juonen tuomasta totuudesta, jota ei ehkä tule edes ajatelleeksi. 

Dekkariviikko on ollut mukavan vaihteleva pitkästä aikaa. Olen saanut keskityttyä kirjallisuuteen niin ulkona kuin sisätiloissakin. Nyt viikonloppuna ilmatkin ovat olleet suotuisat, joten aikaa on tullut vietettyä niin soutamisen kuin talkoidenkin merkeissä. Ensiviikoksi on tiedossa paljon ystäviä eli toivottavasti myös aurinkoista ilmaa. Voisin yrittää nyt loppu kuukaudesta julkaista noita jo valmiiksi luonnoksina olevia arvioita tänne blogin puolelle.

Kuitenkin tärkeimpänä kohokohtana ensiviikonloppuna on kesän ensimmäinen lukumaraton. Kesälukumaraton 18.-19.6. avaa kesän jälleen uudella tavalla. 24h maratonilla on jälleen tutut säännöt, jotka on kirjoitettu tarkasti emäntämme luomaan julkaisuun kesälukumaratonista. Yritän ehtiä tekemään jonkinlaista maratonpinoa, mutta aika on kortilla. Oma aloitukseni menee sunnuntain puolelle eli 19.6, mutta saan ainakin kokonaisen päivän keskityttyä täysin kirjallisuuden maailmaan. Jos et ole vielä mukana, ja hiemankin kiinnostusta löytyy: ei kun ilmoittautumaan linkin kautta!

Eikä yksikään pelastunut
Agatha Christie
eng. alkuteos And Then There Were None
sivuja 299
suomentanut Helka Varho
WSOY pokkari
Pokkarilaitos ilmestyi 2012
Yhteistyössä Bonnie Books Finland

Dekkariviikko: Neiti Pinkertonin salaisuus

Kirjakesän täyteen vauhtiin räväyttää vuodesta vuoteen tutuksi tullut dekkariviikko, jota tänä vuonna vietetään juuri nyt (6.6. - 12.6.2022). Kirjablogstereiden, kirjastojen sekä monien muiden kirjallisuuteen liittyvien järjestöjen yms. sivustoilla on monipuolisesti tietoa ja vinkkejä, miten viettää tätä kyseistä tapahtumaa. Itselläni on yksi rakastamani kirjailija ylitse muiden, jonka teoksia jostain syystä yritän aina nostaa esille dekkariviikolla. Tälläkin viikolla tiedossa on yksi, kaksi ja KOLME Agatha Christietä, jotka yritän saada tänne blogin puolelle. Luetuksi ne ainakin tulee, mutta kesän aikana olen aina hieman laiskahko kirjoittaja. Sekin vaan taitaa johtua siitä, että haluan viettää kesän ulkosalla, koska ilma on lämmin, aurinkoinen ja siellä lukeminen on vaan avarampaa kuin sisätiloissa. Yritän kuitenkin pusertaa myös dekkariviikon kunniaksi rakastetulta kirjailijalta tänne blogin puolelle muutaman tekstin. 

Jos kiinnostaa blogia pitävien kirjatoukkien ottamukset tästä dekkariviikosta, kannattaa käydä Kirsin kirjanurkka -blogissa, sieltä löytyy pitkä lista dekkariviikolla mukana olevia blogeja. Kannattaa käydä hakemassa inspiraatiota omaan luku innostukseen!

Ensimmäisenä dekkarina luin Agatha Christien - Neiti Pinkertonin salaisuus -teoksen. Minulla on sellainen outo taipumus, että jos luen dekkareita, valitsen aina pokkarin. Pokkari sopii mukavasti käsiin, ja sitä on helppo kuljettaa. Pokkareissa on siis muitakin hyötyjä, vaikka romaaneissa parasta on uusissa kovissa kansissa oleva teksti. Dekkarit kuitenkin pokkareina. Minusta jännitys ja dekkarimaisuus korostuu, kun käsissä on sopusuhtaisiin kansiin sopiva teksti. En osaa ajatella dekkariteoksia paksuina kovakansisina teoksina. 

" - Sinä menet asumaan sinne - luullakseni on parasta, että sinäkin olet serkkuni. Bridgetillä niitä on niin paljon, että yksi sinne tai tänne ei merkitse mitään. Me olemme aina olleet hyviä ystäviä. Ja sekin on jo aivan selvää, minkä vuoksi menet sinne. Taikauskon vuoksi, poikaseni." (Agatha Christie - Neiti Pinkertonin salaisuus, sivu 25)

Mielestäni teos räjähtää houkuttelevasti käyntiin. Luke, teoksen päähenkilö, poliisimies, joka tempautuu pienen houkutuksen saattelemana kaiken keskelle, on hyvin luotu hahmo. Teoksessa sekoitetaan keskenään hieman peitetarinaa, kansanuskomuksia ja noituuksia, mikä on mukava lisä rikoskirjallisuuteen. Eikä romantiikaltakaan vältytä. Voin myöntää, että tässä teoksessa on jälleen saatu luotua niin uskomaton tarina, ettei ollut hetkeäkään tietoa ketä tässä pitäisi epäillä. Monipuoliset hahmot loivat uskottavia tarinoita kuka kenestäkin, joka vielä lisäsi jännitystä. 

Olen aina vahvasti ollut sitä mieltä, että Christie ei petä ♥ Ei käynyt niin tälläkään kertaa, vaikka tuntuu, että osuu välillä käsiin vain jo luettuja Christieitä. Tälläkin viikolla on pakko nostaa minusta hänen yksi parhaimmista teoksista tänne blogin puolelle, mutta siitä vasta aivan loppuviikolla. Nyt kirjan takakansi tekstiä sekä paljonmeluakirjoista.blogspot.fi lainaten "..mutta se oli kesäpäivään enemmän kuin sopiva."

Neiti Pinkertonin salaisuus
Agatha Christie
sivuja 263
eng. alkuteos Murder Is Easy (ilmestynyt 1939)

suomentanut: Eero Ahmavaara
Kustantaja WSOY
Yhteistyössä Bonnier Books Finland