toukokuuta 16, 2022

LANU! festivaali: kirjallisuusfestivaali

kuva lainattu https://www.lanufestarit.fi/

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuusfestivaalien ensi-ilta viikko on juhlittu nyt 4. - 6.5. virtuaalisesti internetin ihmeellisessä maailmassa. Tänä vuonna päätin keskittyä aikaisempia vuosia paremmin tähän tapahtumaan, joten päädyin jo etukäteen tutustumaan millaista ohjelmaa on tulossa, ja mitkä itse haluan nähdä. LANU! järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja pääkanavana toimii Lanufestarit -youtube kanava. LANU! yhteisö on panostanut myös toteuttamaan youtube -alustan lisäksi videoita instagramin puolelle, joten sekin kannatti laittaa seurantaan, että saa kaiken mahdollisen irti tästä festivaalista. 

LANU! internet sivustot ovat yksinkertaiset ja paljon lupailevat. Sieltä löytyy opettajille tehtävämateriaalia festivaalien esille tuomisen avuksi sekä paljon erilaista informaatiota niiden kulusta, järjestäjistä ja ajatuksesta. Itse pidän ajatuksesta, että tällaisissa tapahtumissa saadaan näkyvyyttä niin lasten- ja nuorten kuin young adult -teoksille. Järjestäjissäkin on tuttuja kasvoja jo monien tapahtumien ja median kautta. https://www.lanufestarit.fi/ 

Itselle suurimmiksi mielenkiinnonkohteiksi tällaisissä tapahtumissa nousee aina kirjavinkkaukset, niinkuin yleensä kirjamessuillakin yms. Joten tähänkin festivaaliin latasin kovat odotukset perjantain kirjavinkkauksiin. Eräs yksi youtubeen ilmestyvä video kertoo Anniina Mikaman - Myrrys -teoksesta, joka oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska viime aikoina se on noussut esille monesti mediassa. Pidin myös videon informaatiosta, koska tässä kerrotaan, että kirjailijan kanssa vieraillaan hänen insipiraation lähteessään, Helsingin Seurasaaren miljöössä. Myös tiedossa on ilmeisesti pientä tutustumista entisajan tietäjien taikuuteen. Hyvin mielenkiintoinen video siis oli odotettavissa. 

Kuitenkin kaikki alkoi etkoista, jotka julkaistiin youtube -kanavan puolelle 4.5.

Torstain puolella tuli hieman nukuttua liian pitkään, ja illalla oli tiedossa vaikka ja mitä, joten pyrin panostamaan aamupäivään LANU! -videoiden suhteen. Aloitin siis katsomalla Anniina Mikaman - Myrrys teoksesta kertovan videon. Video oli aika lyhykäisyydessä Myrryksen taustan käsittelemistä sekä kirjoittajan kirjoittamisen lähtökohtien läpikäymistä. Pidin ajatuksesta, että tietokoneelta lähtee luontoon/liikkeelle, kun aloittaa teosta, eikä väkisin istu vain sisätiloissa tietokoneella. Itsellä on vähän samankaltainen ajatus kirjoittamisessa. Monesti luonnosta löytää kohteita, joista saa hyvinkin inspiraatiota.

Vaikka Myrrys ei ollut lupaavin mahdollinen alku, en kuitenkaan malttanut lopettaa, joten jatkoin suoraan Sini Helmisen Sateenkaarevaa kauhua -videoon n. tunti myöhemmin. Minulla on tällä hetkellä hieman enää jäljellä Helmisen juuri ilmestyneestä Sysi -teoksesta, joten video osui suoraan sopivaan aikaväliin. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon videossa käsitellään tausta tutkimuksen tärkeyttä ja kerronnan merkitystä. Olisin ehkä itse toivonut suuremmin yhdistymistä teoksiin, jo heti videon alkuvaiheessa, mutta sai videosta muutaman vinkin esim. romaanien tietopohjaisen tekstin taustojen selvittämiseen.

Kuitenkin vihdoin se odotettu perjantai koitti, ja tiedossa oli kirjavinkkaus videot. Ne odotetuimmat videot tässä festivaalissa. Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille oli luotu omansa vinkkaukset, joten teoksia oli jaoteltu ikätasoisesti sopivasti. Myös oli hauska huomata, että koko festivaali oli järjestetty aikataulullisesti ikätasoisesti, että aamuisin aloitettiin lastenkirjallisuudella ja iltapäivisin päädyttiin nuorten aikuisten teoksiin. Itse kuitenkin halusin katsoa jokaisen kirjavinkkauksen, joten aloitin niiden katselemisen perä jälkeen, en aivan ilmestysajankohtaisesti. 

Lasten kirjavinkkauksessa Sini Helminen kertoi 15minuutin videolla n. 10 alakouluikäisille sopivaa teosta. Jotenki kuunnellessa tuli sellainen olo, että onpas tämä video pitkä. Jotenkin tällä kertaa videolta ei löytynyt minun makuuni sopivia teoksia. Parhaiten jäi mieleen Mustan kuun majatalo - Reetta Niemelän teos maalauksellisen kuvituksensa takia sekä Vaihdokkaat - Sari Peltoniemen teos, jossa ajatuksena on syntymähetkellä vaihtuneiden ihmistytön ja maahistytön yllättävä kohtaaminen esikoulussa. 

Nuorten kirjavinkkaus tapahtui n. muutaman tunnin myöhemmin samaisen kirjailijan toimesta. Sini Helminen oli saanut n. 5minuuttia lisäaikaa kertoa nuorille suunnatuista teoksista, jotka painottui kesälomalle sopivaksi luettavaksi. Minulle parhaiten nousi esille videosta Elokuussa minä kuolen - Anne Leinosen teos, joka on suunnattu n. 11-12vuotiaille. Sini Helminen nosti hyvin teoksen esille, jotta se jäi hienoisesti kummittelemaan mieleen. Muuten teokset olivat hyvin monipuolisia, mutta tuntuu että minun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ei mahdu teoksia vain monipuolisuuden kriteerillä, vaan teos pitää olla myös mielenkiintoinen ja luettava.

Nuorten aikuisten kirjavinkkaus tuli suoraan tähän perään, joka oli todella kätevää, koska uskoisin suurimman osan nuorista olevan kiinnostuneita molemmista kirjavinkkauksista. Sini Helminen kertoi n. 10 young adult -teosta, joita tulevaisuudessa on tiedossa. Huomasi heti alussa, että tämä on genre, jota tällä hetkellä luen paljon, koska suurinosa teoksista oli tuttuja, jotkut jopa jo luettuja. Vinkeistä löytyi Salla Simukkaa, J.S. Meresmaata sekä Siri Kolua ja monia muita. Hyvin tuttuja nimiä ja teoksia. En löytänyt tälläkään kertaa mtn uutta teosta lukulistalleni, mutta veikkaan sen vain olevan hyvä asia. 

Vaikka virallisesti festivaalit ovatkin nyt loppu, niin näitä videoita on mahdollista käydä katsomassa tämän kuukauden verran heidän youtube -kanavallaan (https://www.youtube.com/c/Lanufestarit). Ja ehdottomasti suosittelenkin, varsinkin jos etsii itselleen uutta luettavaa tai uutta puhtia aloittaa kirja. Täältä saa hyviä vinkkejä ja ajatuksia kirjallisuudesta ja teoksista, jospa siis sieltä löytyisi jokin kiinnostava teos! Itselleni nämä festarit olivat ensimmäiset kunnolla panostetut, ja tuli kyllä sellainen fiilis, että voisi osallistua tulevaisuudessakin, jos vain järjestetään, näinkin panostamalla! Toivottavatsi jokainen nautti kirjallisuusfestivaaleista. Seuraavaksi on tiedossa kesällä sekä syksyllä järjestettävät kirjamessut yms. kirjallisuustapahtumat, ja tietenkin blogistaniassa tapahtuvat tapahtumat!

huhtikuuta 07, 2022

Kolme söpöä kansikuvaa #lukuviikko

Lukuviikon kunniaksi kävin tänään pitkästä aikaa kirjastossa karsimassa lukupinoa pois sekä lainaamassa uusia teoksia. Löysin lapsenmielisyyteni pitkästä aikaa, kun kirjastossa löytyi lukunurkkaus, johon oli luotu teltta lukumajaksi, johon pääsi hetkellisesti rauhassa lukemaan tai selailemaan kirjaa. Ja näitä löytyi jopa kaksi, vielä erillinen aivan perheen pienimmille erillisessä huoneessa. On hienoa, että kirjastot ottavat huomioon pienimmästä lukijasta aina iäkkäimpään saakka, ja luovat mahdollisimman elämyksellisen kirjastoretken jokaiselle. 

Kun pääsin uusimmista löydöistä eteenpäin, minulla jäi käteen eräs lastenkirja, josta ajatus sitten lähtikin. Valitsin hetken mielijohteesta kolme lastenkirjaa, joiden kansi herätti minussa ajatuksen "onpas tuo kansi söpö". Jokin siis näissä kansissa houkutteli, ja toin ne kotiin saakka. Lukuviikon kunniaksi esittelen teille nyt kolme lastenkirjallisuusteosta:

Vilja-Tuuli Huotarin teos Vuori, joka juoksi oli kaiken alku. Tämän teoksen bongasin uusien teoksien pöydällä, ja ihastuin välittömästi Vuori-hahmoon, joka kuvittaa tätä teosta. Teos kertoo vuoresta, joka kyllästyy seisoskelemaan paikallaan. Se rakentaa jalat, ja lähtee juoksemaan! Anna Emilia Laitisen kuvitus on kevyttä, pastellin sävyistä, mutta selkeää, ja teos tuoksuu täysin uudelta. Eräs asia oli juuri tuo tuoksu, miksi teos tarttui matkaani. On ihanaa lukea uunituoreita teoksia. 

Lastenkirjallisuudessa, kuten muutenkin kirjallisuudessa, on hyvä käyttää kaikkia aisteja. Se korostaa lukukokemusta, kun teoksen tuoksun ja ulkonäön ottaa huomioon sekä kovakantisena teoksena että tarinana. Tällä syyllä minulla tarttui käsiini Réka Királyn Pieni suuri tarina rakkaudesta. Tässä teoksessa kohtaa yksinkertaiset hahmot (pöllö, karhu, hiiri, kettu yms.) sekä söpö kuvitus. Värimaailmallisesti teos on kuvitettu vähän tummemmilla, ei kirkkailla ja selkeillä, väreillä, mutta suuret kuvat tekevät sen lukemisesta soljuvaa. 

Pieni suuri tarina rakkaudesta kuvailee monenmuotoista rakkautta, joita eläimet osoittavat toisilleen. Päähenkilönä toimii pöllö, joka rakastuu päätä pahkaa. Kuvittaja ja kirjailija Rėka Király on luonut sarjan, josta on ilmestynyt jo aikaisempia osia. Nämä tarinat kertovat isoista asioista perheen pienimmille kauniiden kansien sisällä.

Viimeisessä teoksessa on ehkä kaikkein söpöin päähenkilö ajatellen näitä kyseisiä teoksia. Tom Fletcherin Tässä kirjassa asuu lohikäärme on kuvitettu aivan todella suloisella vihreällä lohikäärmeellä, joka syntyy pienestä violetista munasta. Teoksessa on myös hupaisaa, että siinä lukija sidotaan mukaan tarinaan. Lukija pääsee puhaltamaan, käyttämään mielikuvitusta, heiluttamaan kirjaa, vilkuttamaan ja mm. tökkäämään sivuja kirjailijan tekemien ohjeiden mukaan, jotta pieni lohikäärme saa apua tilanteissa. 

Tässä kirjassa asuu lohikäärme kuvituksesta vastaa Greg Abbott, joka on luonut yksinkertaisesti väriä täynnä olevat sivut, joissa on pääosissa lohikäärme ja yksi iso elementti, kuten vesi-ilmapallo. Teos on tehty helpoksi katseltavaksi suurien kuvien ja kirkkaiden värien ansiosta. Pidin teoksen luomasta kokonaisuudesta. 

Näillä teoksilla nappaan Helmet-lukuhaasteesta kolme kohtaa: nro 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija: Tässä kirjassa asuu lohikäärme; nro 19. Kirjailijan nimessä on luontosana: Vuori, joka juoksi; sekä nro. 24. Kirja on julkaistu vuonna 2022: Pieni suuri tarina rakkaudesta. Lastenkirjallisuus saa aikaan aina mukavan lapsenmielisyyden teoksien yksinkertaisten kuvien ja tarinan kautta, vaikka monissa piileekin opetuksia, joita ei osaisi ajatella. Suomalainen kirjallisuus on aarre, jota jokaisen tulisi ymmärtää ylläpitää, samoin kun ylipäätänsä lukutaitoa. On siis mahtavaa päästä osallistumaan lukuviikkoon, ja tukea tätä hienoa tavoitetta!

Vuori, joka juoksi
Vilja-Tuulia Huotarinen
sivuja 40
kuvitus: Anna Emilia Laitinen
Tammi 2022

Pieni suuri tarina rakkaudesta
Réka Király
sivuja 32
Etana Editions 2022

Tässä kirjassa asuu lohikäärme!
Tom Fletcher (suommennos Päivi Lehtinen)
sivuja 30
kuvitus: Greg Abbott
WSOY 2018

maaliskuuta 26, 2022

Making plans for spring ja äänikirjojen maailma

Olen virallisesti avannut kevään, vaikka jälleen tänään näyttää täällä satavan lunta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kevättä päin kokoajan suunnataan, joten on myös aika antaa blogille hieman uutta vauhtia. Kiteytän tässä postauksessa hieman äänikirjojen maailmasta, joille olen antanut ensimmäisen mahdollisuuden, sekä tulevista kevään tapahtumista, joihin aion nyt perehtyä. Päätin myös tehdä lyhyen listan asioista, joita pyrin toteuttamaan seuraavan kahden kuukauden aikana (huhti- ja toukokuu) eli ennen kesää.

Ensiksi hieman äänikirjojen maailmasta, joka on ollut minulle aina yhtä mysteeri. Nyt olen kuitenkin töissä päässyt kokeilemaan äänikirjojen kuuntelua, joka näyttää lapsille olevan hyvin mieluisaa puuhaa. Näin ollen minäkin törmäsin näihin kahteen äänikirjaa lasten lepohuoneessa, joista toisen jopa minä valitsin kuunneltavaksi. Ensimmäinen teos oli 27 sivun mittainen Tove Janssonin muumiteos, joka kantoi nimeä Kuinkas sitten kävikään?. Teoksessa muumipeikko, pikku myy sekä muutama muu muumikirjoista tuttu hahmo löytää itsensä omituisissa kommelluksissa, joissa tietenkin kuuntelijoilta kysytään "Kuinkas sitten kävikään?". Kysymyksen jälkeen uteliaisuus palkitaan, kun vastaus paljastetaan, ettei ihmetys jää aivan avoimeksi. Ehkä tässä teoksessa oli hieman ongelmallista tekstin vähäisyys, jonka vuoksi äänikirja olikin todella lyhyt. Lukijana äänikirjassa toimi Rinna Paatso, joka teki lapsenmielisille sopivan kuuntelu kokemuksen.

Tiina Nopolan Siiri ja hurja Hunskeli oli minun valintani seuraavaksi äänikirjaksi, jonka kuuntelimme lasten kanssa. Tämä teos sai huomattavasti parempaa palautetta lapsilta, kun "Kuinkas sitten kävikään?", vaikka nätisti molemmat teokset tuli kuunneltua. Siiri ja hurja Hunskeli sopeutui paremmin ehkä vähän vanhemmille lapsille, sanoisin n. 4-6vuotiaille lapsille, joten se varmaankin toimi paremmin tälle lapsiryhmälle. Sivuja äänikirjalla on 32, mutta tekstiä on huomattavasti enemmän, joka toimi paremmin. Pidin äänikirjan soljuvuudesta, eikä siinä toisteltu asioita vaan tarina eteni tasaisesti eteenpäin. Lukijana toimi Vuokko Hovatta, jonka äänen tunnistinkin tutuksi jostain muualtakin.

Nämä teokset on kuunneltu osana äänikirjapalvelua, joka on tässä kunnassa päiväkotien käytössä. Tämän vuoksi minulla ei ole näihin teoksiin nyt kuvia, joten tästä tuli enemmän tällainen tekstipainoitteinen postaus. Valitsin vielä Helmet -lukuhaasteesta kohdan 16. Pieni kirja, ja tähän nimeän teoksen "Kuinkas sitten kävikään?", koska teos tulee olemaan todennäköisesti pienin (sivumäärällisesti), jonka tulen lukemaan tänä vuonna. 

Äänikirjoille voisin siis vielä antaa mahdollisuuden, vaikka en niitä nyt ota kuitenkaan kevään (Huhti- Toukokuun) "tavoitelistaan" mukaan. Ajattelin tämän listan vähän piristävän minun postauksien kulkua, ja vähän antavan ennakointia itsellenikin, että saisin jälleen postaukset kulkemaan sujuvammin eteenpäin. Eli listasin itselleni neljä "tavoitetta", jotka pyrin nyt keväällä toteuttamaan

  1. LANU! (Lasten- ja nuorten kirjallisuusfestivaalit): Näihin osallistuminen 4.-6.5. Olen tutustunut jo jonkin verran tarjontaan, ja pyrin tänä vuonna aloittamaan ja lopettamaan lanufestivaalit ajankohtaisesti eli 3.5. klo 18:00 ETKOTkoilla. Torstaina löytyy youtuben puolelta Sini Helmistä, Vuokko Hurmetta ja Annika Mikamaa, jotka menevät katseluun sekä perjantain puolelta ehdottomasti kirjavinkkaukset nuorille ja nuorille aikuisille. Tiedossa on myös paljon muuta, joten käykää osoitteessa https://www.lanufestarit.fi/ katsomassa mitä kaikkea on luvassa!
  2. Luen teoksen Villiyrteistä: Minulla on tällä hetkellä kehittynyt kova halu tutustua lisää villiyrteihin ja niiden maailmaan, joten otan sen nyt kahden kuukauden tavoitteeksi. 
  3. Kirjoitan: Minulla on kaksi lyhyttä kertomusta tällä hetkellä työn alla, toinen valmiimpi kuin toinen, mutta otan tavoitteen, että kevään aikana ne on valmiina, jotta ehdin kesällä kirjoittamaan pirteämpiä ja aurinkoisempia kertomuksia.
  4. Valokuvaus + toiminta kirjaston kanssa: Uuden asunnon myötä myös kirjasto on vaihtunut, joten otan tavoitteeksi tutustua nyt PIKI-kirjastojen tarjontaan, tapahtumiin, kirjastoihin ja teemoihin yms. mitä kirjastoon kuuluukaan. Haluan myös aloittaa pieni muotoisen valokuvausprojektin tänne blogin puolelle, joten otan tavoitteeksi sen suunnittelun (ja mahdollisen aloittamisen).
Kirjapino on kasvanut, joten pyrin myös pienentämään sitä, mutta kaikki ajallaan. Nyt haluan saada hieman erilaista, uudesti syntynyttä, ajatusta tänne blogin puolelle, koska omassa elämässäkin on tapahtunut paljon muutoksia. Ehkä näiden "tavoitteiden" avulla saan avattua uudenlaista näkemystä tännekin, ja löydän jälleen bloggailun innon, joka selkeästi on jo hieman avautunut näiden projektien kautta. Viimeiseksi pitää hieman vielä päivittää blogin muita sivuja, jonka jälkeen pääsen suunnittelmaan. Nyt kevättä kohden!

Siiri ja hurja Hunskeli
Tiina Nopola
lukija: Vuokko Hovatta (su)
kieli (teksti, ääni): Suomi
sivuja 32
kesto: 13:11
kuvitus: Mervi Lindman
Tammi

Kuinkas sitten kävikään?
Tove Jansson
lukija: Rinna Paatso (su)
kieli (teksti, ääni): Suomi
sivuja 27
kesto: 7:09
kuvitus: Tove Jansson
WSOY

helmikuuta 03, 2022

Agnes ja unien avain

Aloitetaan vuosi räjähdysmäisesti tupla-postauksella lastenkirjallisuuden maailmasta, ja näin ollen isketään myös Helmet-haaste ryminällä käyntiin. Tuutikki Tolosen teos on pyörinyt viime vuonna monissa blogeissa, ja olen sen lukemista kaavaillat jo tovin, joten päätin nyt tarttua heti vuoden alusta tähän teokseen, koska haluan tietää mistä kaikki ovat supisseet niin monessa paikkaa. Tässä on myös huomannut jälleen kuinka mukavaa ajanvietettä lastenkirjallisuuden heittäytyvät ja rennot hahmot ovat, joilla on yksinkertaisia ratkaistavia ongelmia, ja paljon ihmisiä rinnalla selvittämässä näitä kaikkia mysteereitä. 

Pidän myös lastenkirjallisuuden tuomasta huolettomuudesta, joka niissä näkyy. En sano, etteikö siellä olisi vaaroja ja haasteita, mutta jotenkin tämänkaltaisten teosten lukeminen on vain niin paljon kevyempää, kuin jonkun aikuisten 800sivuisen fantasiakirjan monien juonien lukeminen. Toisinaan kyllä tarvitsee myös tiiliskiviä elämään, ja niitäkin minulla on tiedossa myöhemmälle. Riippuen tietenkin millaisiin teoksiin tässä kevään mittaa innostuu. Tänä vuonna ei paineita. :)

Nyt itse asiaan ja uuteen kirjailijaan eli Tuutikki Toloseen. Agnes ja unien avain tarina alkaa räjähtävästi suoralla mysteerillä, joka herättää lukijan kiinnostuksen. Itse kirjailija on minulle vieras, joten pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että Tolonen on tunnettu teoksesta Mörkövahti, josta on ilmestynyt oikein samanniminen sarjakin vuonna 2015 alkaen. Näissäkin teoksissa on mukana kuvitus (Mörkövahdin kuvittanut Pasi Pitkänen) samoin kuin Agnes ja unien avaimessa. Kati Vuorennon ihana ja loistelias kuvitus tuo esille Agnesin herkän puolen. Myös teoksen tapahtumat heräävät sivuilla aivan erilaiseen loistoonsa kuvituksen avulla.

Agnes ja unien avain -teoksen pääosassa on 11-vuotias Agnes, jonka elämä kietoutuu mystisen avaimen, unien ja ennustuksien sekaiseen tapahtumaketjuun, joka kietoutuu vahvasti hänen omaan elämäänsä. Nopealukuinen teos on ulkonäöllisesti todella selkeä ja helppolukuinen. Tekstissä avataan asioita riittävästi lukijoiden ikäännähden, ja onhan tarina nyt kaiken kaikkiaan yltiö suloinen. 

"Jussi ei ymmärtänyt vitsiä, mutta kaivoi taskustaan rypistyneen setelin ja ojensi sen Pullalle. "Menkääpä lapset ostamaan vaikka jäätelöä", hän ehdotti. "Tutustutte siinä samalla". Pulla ei epäröinyt, vaan nappasi setelin." (Tuutikki Tolonen - Agnes ja unien avain, sivu 26)

Teoksen avausluku todellakin sukelsi suoraan lukijan mielenkiintoa herättävään ytimeen, ja museo ja mystinen hopearasia, jotka siinä esiintyvät, ovat teoksen yksi mysteerisimpiä piirteitä. Lyhyet luvut kuvaavat kaiken oleellisen tilanteeseen ja tapahtumiin liittyen, ja juoni soljuu eteenpäin mukavasti. Minulle pientä lisähoukutusta teki teoksessa se, että siinä on mielenkiintoinen ennustaja ja ennustus, jonka ennustaja kertoo päähenkilöllemme. Myöskin teoksen sivuhenkilöistä, Agnesin äidin lisäksi, Pulla, Agnesin äidin pomon poika, on hyvin mielenkiintoinen. Pidin tästä hahmon kuvauksesta ja taustasta. Jokaisella päähenkilöllä tulee olla kunnollisia seikkailutovereita taustalla.

Yltiö suloinen teos on täynnä mysteeriä, ja pieniä paloja sen avaamiseen. Ennustamisen lisäksi luonto oli asia, johon kiinnitin teoksessa huomiota ja sivuhahmo Pulla. Olen ehdottomasti tyytyväinen, että arvostelujen ja muiden postauksien perusteella tartuin teokseen eli kiitos kaikille sen esittelemisestä. Tämä on kirjabloggaajan maailman parhautta, saada hyviä vinkkejä ja uusia lukukokemuksia muiden bloggaajien postauksista.

Helmet-haaste täydentyy jälleen yhdellä kohdalla (vaikka sen valitseminen oli hankalampaa tällä kertaa, koska teos olisi sopinut yhteen jos sun toiseen), joka on tällä kertaa nro. 7. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua. Myönnettäköön tämänkin olen poiminut vinkistä, millaisia teoksia voisi tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen lukea, mutta en todellakaan laita pahakseni jos joku innokas toinen kirjatoukka myös vinkkailee lukupinoon sopivia teoksia!

Agnes ja unien avain
Tuutikki Tolonen
sivuja 183
kuvitus: Kati Vuorento
WSOY 2020

helmikuuta 01, 2022

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter -sarjan ensimmäinen osa on luettu ja kuopattu, ja kyllä nyt saa hieman huomauttaa, että miten tällainen kirjatoukka ei ole näitä teoksia lukenut elämänsä aikana. Olen kuitenkin jokaisen elokuvan katsonut, ja osan jopa useampaan otteeseen, ja tykännyt Rowling:in luomasta noitien ja velhojen maailmasta, jossa on mitä kaikenlaista erilaista tapahtumaa. Ehkä ajatukseni elokuvista myös hieman vaikuttaa tähän arvioon, vaikka toivoin, että se ei vaikuttaisi. Ensimmäiset suomenkieliset painokset ovat kuitenkin ilmestyneet jo 1998 -luvulla, vaikka elokuvat ilmestyivätkin vuosittain alkaen 2001 (Yhdysvallat) eteenpäin. 

Tavallaan siis luotan myös siihen, että voin avoimesti käsitellä teosta, koska oletan suurimman osan olevan lukeneen kyseisen teoksen jo vuosia sitten, vaikka itse tulen hieman myöhässä. Halusin kuitenkin ex-työtoverini kehotuksesta, tarttua teokseen, jonka seurauksena minun tulee kyllä lukea koko sarja valmiiksi ihan vain, koska it just goes like that. Eli tämän vuoden tavoite: Lukea Harry Potter -saga ensimmäisestä viimeiseen teokseen. Sellainen leikkimielinen tavoite, joka minulla viime vuodellakin oli, kun yritin kovasti monipuolistaa lukutottumuksiani, mutta esim. runoteos jäi yhä lukematta. Olisiko siinä toinen mahdollinen haaste tähän vuoteen: runoteos? Laskeskelin myös, että Harry Pottereilla saan mukavasti ruksitettua useamman kohdan Helmet -lukuhaasteesta (Pieni Helmet-lukuhaaste 2022). 

Tällä kertaa ruksitan suoraan yhden mahdollisesti vaikeimmista Helmet-kohdista, eli kohdan numero 13. Kirjan luvuilla on nimet. Harry Potter kuuluu aika poikkeuksellisiin teoksiin siinä mielessä, että jokainen luku on sekä numeroitu että nimetty, esim. " -Neljäs luku- AVAINTEN VAHTI" (Harry Potter ja viisasten kivi: J.K. Rowling, sivu 55). Ja näin jokainen 17 lukua on nimetty kirjan 335 sivulla.  

"Viimeiseksi ennen kuin hattu putosi silmille Harry näki salillisen ihmisiä, jotka kurkottelivat kaulaansa nähdäkseen hänet paremmin. Sitten hän näki pelkkää mustaa hatun sisässä. Hän odotti" (J.K. Rowling - Harry Potter ja viisasten kivi, sivu 135)

Tavallaan olen aika yllättynyt teoksen tyylistä, ehkä se lapsenmielisyys, joka sieltä nousi esille, mutta jotenkin se ei ehkä sykähdyttänyt niin paljon kuin olisin ajatellut. Johtunee ehkä myös osaksi siitä, että viisasten kivi ei ole ikinä ollut lemppareitani, ja sitä myöden jäänyt aina vähän kuin omanlaisekseen. Elokuvissakin viisasten kivi jää helposti yksinäiseksi, ja jotenkin en saa sitä liitettyä Harry Potterin maailmaan, vaikka kuinka yritän. Siinä on jokin suuri kasvu, joka tapahtuu salaisuuksien kammioon siirryttäessä, että jotenkin sen hieman kasvaneemmat hahmot ovat mieleeni enemmän. 

Yllätyin teoksessakin kuinka monen kirjavia hahmot lopulta olivat. Esim. Ron on mielestäni kuvattu hieman erilaiseksi, mitä itse elokuvissa. Teoksessa on selkeästi rohkeampi ja menevämpi Ron, mitä ehkä elokuvissa on tuotu esille. Myös Neville on kuvattu kirjassa vielä vahvemmin ujoksi hahmoksi, mitä hän elokuvissa niinkään mielestäni on. Toivon, varsinkin Nevillen kohdalta, muutosta teoksien edetessä: kasvua. Sanon myös, että teoksessa saa nopeasti sellaisen olon, että Potterille vain tietoa satelee, joka suunnasta. En täysin muista, tuliko tietoa noin runsaasti elokuvissa esille, mutta teoksissa Potter tietää jo yhtä sun toista ennen kuin teos edes loppuu. Ja olen kuitenkin teoksessa numero yksi.

Tavallaan myös nautin siitä, että tarinan tietää jo entuudestaan, koska tämä teos tavallaan täydentää tiettyjä kohtia siitä. Mielestäni kirja antaa aina suuremman kuvan tarinasta, ja enemmän valtaa omalle mielelle seikkailla noitien ja velhojen maailmassa ja luoda omanlaista kuvaa hahmoista ja tapahtumista. Minua kyllä hieman aluksi hämmensi Rowlingin tyyli kirjoittaa, mutta onneksi siihen tottui nopeasti ja teos oli yllättävän nopea luettava. 

Olen aika tottunut jo näihin "hyvänmielen" -lopetuksiin, jonka tämäkin teos piti sisällään, mutta toisaalta se ei haittaa mitään. Asioita, jotka saa hyvälle mielelle, on hyvä olla päivittäin. Pienimmätkin, kuten luet hyvän teoksen, on oikeasti oivallinen kiittämisen aihe. Ei saisi aliarvioida hyvän kirjan parantavaa voimaa!

Harry Potter ja viisasten kivi
eng. alkuteos Harry Potter and the Philosopher's Stone
J.K. Rowling
suomentanut Jaana Kapari
sivuja 335
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1998
Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki

joulukuuta 30, 2021

Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin
toim. Siri Kolu ja Salla Simukka
sivuja 226
Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset
Meri Mort
sivuja 300
@ Meri Mort & Like kustannus /
Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle
Sanna Wikström
sivuja 272
Hidasta elämää Suomi Oy
kustannustoim. Katri Mäkinen

marraskuuta 03, 2021

Lokakuun kooste: Halloween-lukuhaaste

Kirjoita, kirjoita ja kirjoita!!! Sellaista on tässä pitänyt tehdä jo pitkä tovi, mutta yhtäkkiä vain vierähti koko lokakuu vain yhdellä postauksella. Kirjoitin viimeksi blogin puolelle kuulumisiani Turun kirjamessuilta. Viime viikonloppuna puolestaan Helsingissä vietettiin kirjamessuja, joihin valitettavasti tieni ei tänä vuonna vienyt, vaikkakin ohjelmassa olisi ollut vaikka ja mitä kiinnostavaa. Kuitenkin vielä tällä hetkellä minulla on puuhaa täällä kotipuolessa, ja vastuita sekä velvollisuuksia hoidettavana, vaikka muutama lomapäivä toisinaan tekeekin hyvää. 

Lokakuusta muutama maininta, nimittäin Lokakuu on lukukuu, näin olen kuulut sanottavan. Itselle lokakuu kuitenkin toi niin paljon uusia tuulia ja uusia ihmeellisiä seikkailuja, että lukukuu jäi vähemmälle. Sain luettua kuitenkin 4 teosta kokonaisuudessa, joista kolme pääsee nyt tähän tekstiin mukaan. Lyhyesti kuitenkin mainitsen, että pienen tahkoamisen kautta sain luettua Art House Oy:n Likainen tusina -novelliteoksen. Päivi Haanpää ja Marika Riikonen olivat koonneet jatko-osan Tusina -novellikokoelmalle, joka ei kuitenkaan avautunut minulle (kumpikaan teoksista oikeastaan). Tämä teos tuli luettua hikipisaroiden saattelemana, ja tunsin vetoa valitettavasti vain yhteen sen novelleista. Novellikokoelmana kuitenkin pidin sen keveydestä käsissäni, joten sanoisin, että kyllä sen joutaa lukea jos novellikokoelmat kiinnostavat.

Halloween on lokakuun suuren suuri juhlapyhä, jota juhlitaan myös täällä, vaikkakin hieman ei-todellakaan-amerikkalaisella tavalla. Nyt töissä olen tavannut lapsen, joka on aivan hullaantunut halloweenistä. Hän juhli sitä jo viikkoja etukäteen, ja jälkijuhlat jatkuvat vieläkin. Itse osallistuin myös halloween juhlintaan, vaikka tänä vuonna itse minkäänlaisiin bileisiin en osallistunutkaan. Onneksi blogin puolella sai senkin edestä juhlia Halloweenia. Linkistä pääset katsomaan Halloween-lukuhaasteen emännän blogia, ja sieltä koostetta näistä luetuista teoksista, jos sieltä löytyisi jokin karmiva tai ei-karmiva teos omalle lukulistallesi!

Itsellä on nyt viime aikoina ollut vahva kiinnostus spiritismiin sekä yliluonnollisiin asioihin. Nostan myös esille kiinnostukseni horoskooppimerkkeihin, energioihin, elementteihin ja luonnon monimuotoisuuteen, joka on nyt viime vuosina noussut minussa vahvasti esille. On jännä kuinka asiaan syventyessä alkaa ymmärtämään joitakin elämän mysteerejä täysin erilaisesta näkökulmasta. Nyt matkasinkin siis halloweenin aikana henkimaailmaan sekä loitsujen luomiseen. Luin kolme teosta, jotka jokainen liittyy edellä mainittuihin asioihin eri tavoin, eli jokainen teos on täysin erilainen toisestaan. Nämä teoksen ikäänkuin tarkensivat jo minulla ollutta tietoa, ja lisäsivät siihen pieniä säväyksiä uusista näkökulmista. Olen hieman jännittynyt myös, kuinka te lukijana mahdatte ottaa tämän kaltaiset asiat vastaan, koska aiemmin en ole niin vahvasti näitä tuonut esille blogissani. Tämä on kuitenkin yksi osa minua, ja haluan olla kaikella tavalla oma itseni, ja luoda asioita joista itse nautin. 

Ensimmäinen teos, jonka luin oli Tuuma:n tuottama Pohjolan Voimaeläimet -teos. Maaretta Tukiainen ja Markus Frey:n kokoama teos sisältää kattavan pläjäyksen Pohjolan voimaeläimistä, jotka on luokiteltu "elementtien" mukaan viiteen kategoriaan: veden, maan, metsän, ilman ja lumen ja jään eläimiin. Onko sinulla ajatusta siitä, mikä eläin puhuttelee sinua? Voisiko se olla mahdollisesti voimaeläimesi? Minulla on jo jonkin aikaa ollut omani, ja paljastan sen verran, että se menee lumen ja jään eläimiin. Itse en kuitenkaan nää välttämättä täysin sitä lumen aspektia siinä, vaan enemmänkin mietin eläimen viisautta ja voimaa, joka on eläimestä lähtöisin. Itse kun en ole kuitenkaan mitenkään talven ystävä, saati siihen kuuluvien maallisten asioiden rakastaja. Ennemmin näen talven pimeyden ja valkeuden yhdistyvän kauneuden kautta, miksi ehkä voisi ajatellakin että samaistun tähän eläimeen. 

Itse teos on kaiken kaikkiaan aika läpi luettavaa tekstiä, eikä se herätä sen kummempia ajatuksia. Muutamia hauskoja heittoja teoksessa on, mutta teksti kuitenkin jää aika ilmaan leijailevaksi. Teoksen loppuun on nostettu runsas lähdeluettelo lisätietoineen, joka on mukava bonus, jotta pystyy hieman tarkentamaan esim. omia-ajatuksiani joistakin teoksessa mainituista asioista. Luin teosta hieman varuillani, ikäänkuin vahvasti pohtivana, jotenkin juuri siksi tutkinkin paljon pitkää lähdeluetteloa ehkä enemmän kuin useimmiten teen tietokirjallisuuden suhteen. Mutta voisin kuitenkin kysyä, kuka ei rakastaisi lukea myyttejä ja uskomuksia Pohjolan eläimistä? 

Siirrytään seuraavaksi hyvinkin toisenlaiseen teokseen, joka viittaa loihtimiseen ja loitsuihin. Luin teoksen Pieni loitsukirja - Emmi Valve, joka oli hyvin pieni ja huvittava. Teos oli aivan toisenlainen kuin itse edes kuvittelin, ja minulle muodostui nopeasti ongelmaksi se, että pidin teosta liian huvittavana ja itse lukemani sisältö meni täysin minulta ohi. Teos on vuodelta 2020, joten vielä uudempaa luokkaa, ja yleensä pysyn kärryillä tämänkaltaisissa teoksissa yllättävän hyvin. Teoksesta puuttui kyllä sellainen yleinen "malli": aloitusteksti - johdanto - luettelomainen teksti - loppu. Teos lävähti suoraan päin lärviä ensimmäisellä loitsulla, jonka jälkeen niitä olikin peräkkäin aina teoksen loppuun saakka. 

Teoksesta ei lopulta jäänyt käteen paljoakaan, vain sen kaunis kuvitus joka sivulla. Muuten teos oli 71 sivua huvitusta sekä hieman hämmentäviä loitsuja. Ainesosien suhteen loitsuissa oli niin sanottuja "oikeita" asioita (vaikkakaan näinkään ei voisi ilmaista, koska loitsuja voi olla monenlaisia, eikä kaikkiin edes välttämättä tarvitse ainesosia), joita loitsimisessa sanotaan käytettävän: kynttilät, asioita loitsittavalta tai kynä ja paperi. Teoksen etuna on se, että sen lukee puolessa tunnissa läpi. Kuitenkin jos haluaa teokselta vähän enemmän, sitä ei tästä teoksesta (omalle kohdalle) löytynyt. Hyödyinkö siis lukemisesta? En, mutta naureskelin kyllä, joten teos sai ainakin hymyn huulille!

Viimeisenä teoksena on Spiritistinen istunto. Marjo Kaartinen on kuvannut teoksessa Madame d'Espérance:n spiritistisiä istuntoja, joita on hän järjesti Helsingissä 1893. Teos pitää sisällään tarkkaa kuvailua, selkeitä lauseita, mahtavan paljon kaikenlaista kertomusta kirjan henkilöiden taustoista ja menneisyydestä sekä itse teos ennen kaikkea perustuu istunnoissa mukana olleen henkilön (Carl Sederholm) kertomuksiin. Kokemuksia on tuotu siis esille tukevalla pohjalla perustuvaan tietoon. Teoksessa nostetaan myös paljon esille epäilyksiä, joita Madame d'Espérance:n istunnoista kulki pitkän ajan Madamen niitä järjestäessä. 

Teos on rakennettu selkeäksi luettavaksi, ja itseä ainakin houkutti lukea millaisia ajatuksia osallistujilla on yliluonnollisista kokemuksista, joita kerrottiin tapahtuneen näiden istuntojen aikana. Näissä istunnoissa on esiintynyt niitä tyypillisiä spiritismin piirteitä, kuten esineiden liikkumista sekä henkien ilmestymistä. Okkultismi ja yliluonnolliset tapahtumat nostettiin yksityiskohtaisesti esille tässä teoksessa Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin kuvailun kautta. Minun oli hieman myös tehtävä tausta tutkimusta itse kirjailijasta, joka tämän monografian on kirjoittanut. Monografia on siis yhden tai useamman kirjailijan laatima teos, joka perustuu tiettyyn tutkimukseen liittyvään aiheeseen. (tällainen väli-info)

Teoksessa mielenkiintoiseksi muodostui myös Madame itse, ja hänen menneisyytensä pienet salaisuudet. Kaartinen kuvailee hyvin, kuinka epäilykset Madamen iästä sekä henkilöllisyydestä nousivat esille, ja millaisia perusteita on löydetty, jotka tukevat teorioita siitä, että Madame oli syntymänimeltään Puttock. Kaartinen kuitenkin nostaa teoksessa myös esille loihtutaiteilija Faustinuksen, jonka tarina on tutkijoille yhtä mysteeri kuin Madame d'Espérance:n. Suomessa siis näkyi vahva spiritisminen kiinnostus 1893-vuodesta eteenpäin näiden kahden suuren mystisin ihmisen vieraillessa Helsingissä. Teos oli hyvin "ähkyä" luettavaa, joten sitä piti nauttia pieninä annoksina hyvä tovi, mutta rauhallisessa kynttilänvalossa lukeminen sujui mukavasti. Jos kiinnostus spiritismiin on vähäinenkään, niin suosittelen lukemaan tämän teoksen. 

Lukukuukausi on siis päättynyt, ja halloween-lukuhaaste on suoritettu, ja elämänpyörä on pyörähtänyt. Itselle on valjennut moni asia tässä kuluneen kuukauden aikana. Lokakuu on tarjonnut mahdollisuuden, joka vie niin paljon minua eteenpäin, että en voi edes sanoin kuvailla sitä. Lukemista en lopeta. En nyt, enkä huomenna, mutta päätän tämän tekstin kuitenkin. Huomaan, että tekstistä tuli paljon erilaisempi kuin kuvittelin, mutta siinä ehkä heijastuu todella vahvasti juuri minä. Kommentoikaa ihmeessä, iskeekö tämänkaltainen kirjoitustyyli teihin lukijoina, vai pitääkö pysyä enemmän asialinjalla. Nyt palaan kirjojen ääreen!

Pohjolan Voimaeläimet
Maaretta Tukiainen & Markus Frey
sivuja 215
Otavan Kirjapaino Oy, 2018

Pieni Loitsukirja
Emmi Valve
sivuja 71
@ Emmi Valve 2020

Spiritistinen istunto
Marjo Kaartinen
sivuja 245
@ Marjo Kaartinen & SKS 2020

Suositut postaukset