kesäkuuta 19, 2022

Kesäisen lukumaratonin koonti (18.19.6)

Yöpöydän kirjat / Niina emännöi kesäkuun kesälukumaratonia, joka on juuri nyt käynnissä. Itse hyppään mukaan näin sunnuntain puolella, ja pidän tätä päivittyvää postausta jälleen kerran käynnissä maratonin ajan. Olen yllättävän positiivisin mielin lähtemässä tällä maratonille, vaikka aika tuntuu jatkuvasti olevan kortilla. Minulla on tällä kertaa pinossa tietokirjallisuutta, dekkari sekä tiiliskivi ja muutama pienimpi teos. Olen viime maratoneilla usein lukenut yhden ison järkäleen, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli lukea muutama pienempi teos. Kuitenkin kirjapinoon yllättäen ilmestyi tuo yksi tiiliskivi, joka on nyt myös tässä lukumaraton pinossa. Saa nähdä mikä teos eniten houkuttaa lukemaan. 

Aikaisempia lukumaraton onnistumisia pääset lukemaan hahstagien #lukumaraton, #lukumaraton2021 ja #lukumaraton2020. Jokaiseen postaukseen on myös lisätty kirjailijat, sitä mukaan kun teos on tullut luettua. Näin ollen ne kirjailijat, jotka esiintyvät postauksessa löytyvät myös hakemistosta. Pääset myös yllämainitun linkin kautta seuraamaan muiden lukumaratonareiden etenemistä postauksesta löytyvästä luettelosta. 

Aloitan lukumaratonin klo 11:30 nyt sunnuntaina, ja luen aina maanantain klo 11:30 saakka. Postausta päivittelen pitkin päivää oman mielen mukaan, mutta olen aina innokas kyllä käymään kirjoittamassa etenemistäni, koska minulla on tämä otsikko + kappale -taktiikka. Pidän sitä kovin hauskana!

Lukumaraton alkaa, klo on 11:30

Aloitan lukumaratonin J.S. Meresmaan kirjoittamalla teoksella Minä, kissa - Noin 20 mauneikasta muotokuvaa. Pitkän viikon jälkeen on hyvä aloittaa tällaisella kevyellä teoksella, että pääsee jälleen kerran lukemisen makuun. 

Keskittymisvaikeuksia, ruuanlaittoa ja uusia tuotteita klo 15:20

Minä, kissa - noin 20 mauneikasta muotokuvaa oli hyvä lyhykäinen avausteos tälle lukumaratonille. Teoksen sai luettua nopealla temmolla, mutta kuitenkin rennoin ottein. Kirjailija oli hauskasti onnistunut luomaan tekstiä, jossa ei ollut pelkästään asiaa. Faktatieto oli hienosti sekoitettuna tarinamaiseen kerrontaan, ja kuvitus oli huiman kaunista. 

Keskittymisvaikeudet alkoivat seuraavan teoksen kanssa. Aloitin suoraan perään tietokirjallisuusteosta Pasi Kiviojan Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Ensimmäinen luku teoksessa antoi ymmärtää paljon kiehtovampaa tekstiä, mitä teos lopulta piti sisällään. Ensimmäinen luku on kirjoitettu haastettelumuotoon, ja haastateltavana on Tuomas Kytömäki. Tuomas Kytömäki on varmasti nimeltään monille tuttu, ja jotenkin tätä lukua on hyvä lukea eteenpäin, koska se soljuu mukavasti. Muuten teos oli liian asiatekstimäisesti kirjoitettua, ja todella raskasta, joten jätin suosiolla teoksen kesken sivulle 70. 

Aikaa oli vierehtänyt jo vaikika kuinka paljon, muutenkin kuin lukemisen merkeissä, mm. ruuanlaitossa sekä jysk-tilauksen purkamisessa. En kuitenkaan vielä ihan malttanut pitää tätä ruokataukoa, jolla nyt olen, vaan kysäisin mettämieheltäni, että mitä seuraavaksi. Lukupinosta nostin esille dekkaria, mutta yllättäen mies toikin käsiini yhden hyllyssä odottaneen kauniin teoksen, jonka lukemista olen jo miettinyt pitkään. Eero Ojasen ja Sirkku Linnean teos Suomalaisista taruolennoista oli juuri sellaista kevyttä ja vastapainoista luettavaa, mitä tarvisin salaliittoteorioiden jälkeen. Sain sitä luettua 25 sivua. 

Luetut sivut tähän mennessä: 41 + 70 + 25 = 136 sivua

Aika menee nopeasti, minut voittanut teos sekä pieni pala aamupalaa klo 11:30

Meni kyllä yksi 24h tuntia hyvin vauhdikkaasti. En nyt oikein tiedä sainko maratonimaisesti mitään oikeastaan aikaan, mutta tuli luettua sentään 2 kokonaista teosta ja yhdestä teoksesta jonkin verran. Lukumaratoneihin osallistuminen ei näköjään ainakaan ole helpottunut, varsinkaan kun asustelee jonkun kanssa samassa taloudessa. Vielä jo asuinkumppanin lisäksi kun tykkään tehdä kaikenlaista, kuten hedelmäsalaattia, niin lukuaika vain häviää johonkin. Nyt kuitenkin sanon oman suoritukseni valmistuneen, ja ryhdyn suunnittelemaan juhannusreissua. 

Luin J.S.Meresmaan teoksen lisäksi todella kauniisti kuvitetun taruolennoista kertovan Eero Ojasen teoksen loppuun saakka. Teos oli hienosti kiteytettyjä kertomuksia täynnä hyvinkin monipuolisista taruolennoista, joihin pääsääntöisesti täällä Suomessa on uskottu aikojen saatossa (ja ehkä vähän vieläkin). Teos toi myös mieleeni kovasti Sini Helmisen - Väkiveriset kirjasarjan, varsinkin kolmannen teoksen veden vallassa. Itselleni ehdottomasti lempihahmona tuossa sarjassa on pieni sinipiika, mutta Suomalaisista taruolennoista minuun on aina vedonnut Näkki (myös Väkiverisissä esiintyy näkki). 

"Suomalainen näkki siis poikkesi aika lailla ruotsalaisesta veljestään, vaikka se on saanut nimensäkin länsinaapurista. Ruotsalainen näkki on nimittäin mies ja ennen muuta taiturimainen soittaja, joka kykeni soitollaan täysin lumoamaan ihmiset.----" (Eero Ojanen - Suomalaiset taruolennot, sivu 100)

Jostain syystä palaan tähän kirjasarjaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jokin Väkiverisissä on herättänyt minussa paljon ajatuksia, joten kaikki se mitä teoksien takana löytyy, kiehtoo minua. Minulla siis voisi olla jopa muutama kysymys itse kirjailijalle, mutta taidan vielä tarttua teoksiin uudemman kerran, jotta näen onko jotain tekstissä jäänyt huomioimatta ensimmäisellä lukukerralla. 

Ruksitaan tässä nyt vielä yhden Helmet-lukuhaaste kohdan teoksella Suomalaisia taruolentoja. Kohta nro. 12 Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää kohta on nyt täytetty. Tässä samalla näitä miettiessäni huomaan, että Helmet-lukuhaaste on mennyt tänä vuonna eteenpäin hyvin mallikkaasti. Jos saisin vaikka ensikuun aikana postattua muutaman luonnoksen, että saisin myös goodreadsin vuoden lukuhaasteeseen teoksia. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa etene. Kuukauden vaihteessa lupaan julkaista muutaman jo kauan sitten luetun teoksen luonnokset!

Näihin tunnelmiin siis päättyy minun lukumaratoni. Enemmän kysymyksiä ja ihmettelyjä, kuin itse vastauksia. Onneksi aina teoksesta kuin teoksesta löytää jotain yhdistäviä piirteitä elämän myllerryksiin. Valitettavasti tässä lukumaratonissa oli myös minut voittanut teos, nimittäin Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Teos vaikutti oikein lupaavalta, mutta tiedän jo nyt että se tulee jäämään tähän. Tahkosin sitä aamulla vielä noin 15 sivua eteenpäin, mutta ote teoksesta on kadoksissa. Todennäköisesti luen sen selaillen loppuun, ja ihmettelen sitten kuinka tässä kävi näin. 

Yhteensä luettuja sivuja lukumaratonin aikana: 41+ 86 + 154 = 281

Loppuun luetut: 

Minä, kissa
Noin 20 mauneikasta muotokuvaa
J.S. Meresmaa
kuvitus Julia Savtchenko
sivuja 41
Art House 0y, Helsinki, 2020

Suomalaiset taruolennot
koonnut ja muistiin merkinnyt Eero Ojanen
kuvitus Sirkku Linnea
sivuja 154
Minerva Kustannus Oy, 2017

Muuta luettua:

Salaliittoteorioiden ihmemaassa
Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa
Pasi Kivioja
Docendo, 2022

kesäkuuta 12, 2022

Dekkariviikko: Eikä yksikään pelastunut

Niinkuin arvata saattaakin; viikko vei mennessään ja dekkariviikon julkaisut jäävät nyt kahteen teokseen. Haluan ehdottomasti kuitenkin nostaa esille yhden lempidekkareistani, Agatha Christien Eikä yksikään pelastanut. Kaikilla Agatha Christiestä kiinnostuneilla on varmasti tiedossa tämä kyseinen teos sekä fakta, että juuri kyseisestä teoksesta on tehty teatteri versiointi, jota esitetään Tampereen päänäyttämöllä. Kävin siis katsomassa myös tämän, ja tässä tekstissä hieman sivuutan myös teatteri esitystä. En tietenkään paljasta sen enempää mitään, ettei juoni paljastu.

Eikä yksikään pelastunut kertoo kymmenestä toisilleen tuntemattomasta ihmisestä, jotka saavat kutsun mysteeriselle saarelle. Saarella he viettävät yhdessä aikaa loistohuvilassa, vaikka yllättäen itse isäntä ei ilmestykään näihin rientoihin. Talon sisällä kauhu alkaa nousta jokaisen vieraan mieliin, kun yhtäkkiä yhden kuollessa häviää myös yksi kymmenestä posliininukesta. Mitä ihmettä on meneillään?

"Meri... tänään niin rauhallinen... toisinaan niin raju... Meri joka veti ihmisiä syvyyksiinsä. Hukkunut... löydetty hukkuneena. Hukkunut mereen... Hukkunut - hukkunut - hukkunut..." (Agatha Christie - Eikä yksikään pelastanut, sivu 44)

Agatha Christien loisto dekkarissa vaara vaanii jokaisessa vieraassa, synkät mielen leikit piiloutuvat juoneen upeasti sekä hyvin kuvaillussa ympäristöstä nousee jopa lukijana selkäkarvat pystyy. Olen aina pitänyt tästä teoksesta, heti ensi lukemisesta lähtien. Pidän juonen moniulottuvuudesta, jonka aikana lukija ehtii epäilemään teoksen jokaista juonenkäännettä, jokaista syytöstä ja jokaista tapahtumaa. Teoksessa mikään ei ole varmaa, paitsi kun teoksen on lukenut jo kahdeksen-yhdeksän kertaa. 

Haluan nostaa teoksen vierelle teatteriesityksen, jonka kävimme katsomassa Tampereen päänäyttämöllä. Eikä yksikään pelastunut -esityksen pääosaa näyttelijä Antti Reini, joka on tunnettu kansainvälisesti. Muissa rooleissa on mm. Elina Rintala, Pia Piltz sekä Ola Tuominen ja monia muita. Tähän teokseen oli hienosti punottu teoksen tärkein asia: epäilys. Teoksessa on jatkuvasti ilmapiiri hyvin epäilevä, jokainen tuntematon vieras alkaa epäilemään asiaa kuin asiaa, ja yllättäen kukaan ei luotakaan enää toisiinsa. Tämä oli nostettu teatteri näytöksessä hyvin esille, ja saatu vaikuttamaan kiihkeän ja jännittävän tunnelman nostamiseen hienosti. 

Olen pitänyt teatterista yleensäkin, ja samointen tämänkin näytöksen jälkeen olin fiiliksissäni. Ensimmäinen osa liikkui huomattavasti hitaammin kuin toinen osa, mutta tulin ajatelleekseni, että niin tuo teoskin etenee. Loppua kohden nostetaan tempoa, jännityksen huippua, jotta lukija/katselija pääsee tunnelmasta toiseen tapahtumien mukana, ja joutuu luovuttamaan mestarillisen teoksen juonen tuomasta totuudesta, jota ei ehkä tule edes ajatelleeksi. 

Dekkariviikko on ollut mukavan vaihteleva pitkästä aikaa. Olen saanut keskityttyä kirjallisuuteen niin ulkona kuin sisätiloissakin. Nyt viikonloppuna ilmatkin ovat olleet suotuisat, joten aikaa on tullut vietettyä niin soutamisen kuin talkoidenkin merkeissä. Ensiviikoksi on tiedossa paljon ystäviä eli toivottavasti myös aurinkoista ilmaa. Voisin yrittää nyt loppu kuukaudesta julkaista noita jo valmiiksi luonnoksina olevia arvioita tänne blogin puolelle.

Kuitenkin tärkeimpänä kohokohtana ensiviikonloppuna on kesän ensimmäinen lukumaraton. Kesälukumaraton 18.-19.6. avaa kesän jälleen uudella tavalla. 24h maratonilla on jälleen tutut säännöt, jotka on kirjoitettu tarkasti emäntämme luomaan julkaisuun kesälukumaratonista. Yritän ehtiä tekemään jonkinlaista maratonpinoa, mutta aika on kortilla. Oma aloitukseni menee sunnuntain puolelle eli 19.6, mutta saan ainakin kokonaisen päivän keskityttyä täysin kirjallisuuden maailmaan. Jos et ole vielä mukana, ja hiemankin kiinnostusta löytyy: ei kun ilmoittautumaan linkin kautta!

Eikä yksikään pelastunut
Agatha Christie
eng. alkuteos And Then There Were None
sivuja 299
suomentanut Helka Varho
WSOY pokkari
Pokkarilaitos ilmestyi 2012
Yhteistyössä Bonnie Books Finland

kesäkuuta 07, 2022

Dekkariviikko: Neiti Pinkertonin salaisuus

Kirjakesän täyteen vauhtiin räväyttää vuodesta vuoteen tutuksi tullut dekkariviikko, jota tänä vuonna vietetään juuri nyt (6.6. - 12.6.2022). Kirjablogstereiden, kirjastojen sekä monien muiden kirjallisuuteen liittyvien järjestöjen yms. sivustoilla on monipuolisesti tietoa ja vinkkejä, miten viettää tätä kyseistä tapahtumaa. Itselläni on yksi rakastamani kirjailija ylitse muiden, jonka teoksia jostain syystä yritän aina nostaa esille dekkariviikolla. Tälläkin viikolla tiedossa on yksi, kaksi ja KOLME Agatha Christietä, jotka yritän saada tänne blogin puolelle. Luetuksi ne ainakin tulee, mutta kesän aikana olen aina hieman laiskahko kirjoittaja. Sekin vaan taitaa johtua siitä, että haluan viettää kesän ulkosalla, koska ilma on lämmin, aurinkoinen ja siellä lukeminen on vaan avarampaa kuin sisätiloissa. Yritän kuitenkin pusertaa myös dekkariviikon kunniaksi rakastetulta kirjailijalta tänne blogin puolelle muutaman tekstin. 

Jos kiinnostaa blogia pitävien kirjatoukkien ottamukset tästä dekkariviikosta, kannattaa käydä Kirsin kirjanurkka -blogissa, sieltä löytyy pitkä lista dekkariviikolla mukana olevia blogeja. Kannattaa käydä hakemassa inspiraatiota omaan luku innostukseen!

Ensimmäisenä dekkarina luin Agatha Christien - Neiti Pinkertonin salaisuus -teoksen. Minulla on sellainen outo taipumus, että jos luen dekkareita, valitsen aina pokkarin. Pokkari sopii mukavasti käsiin, ja sitä on helppo kuljettaa. Pokkareissa on siis muitakin hyötyjä, vaikka romaaneissa parasta on uusissa kovissa kansissa oleva teksti. Dekkarit kuitenkin pokkareina. Minusta jännitys ja dekkarimaisuus korostuu, kun käsissä on sopusuhtaisiin kansiin sopiva teksti. En osaa ajatella dekkariteoksia paksuina kovakansisina teoksina. 

" - Sinä menet asumaan sinne - luullakseni on parasta, että sinäkin olet serkkuni. Bridgetillä niitä on niin paljon, että yksi sinne tai tänne ei merkitse mitään. Me olemme aina olleet hyviä ystäviä. Ja sekin on jo aivan selvää, minkä vuoksi menet sinne. Taikauskon vuoksi, poikaseni." (Agatha Christie - Neiti Pinkertonin salaisuus, sivu 25)

Mielestäni teos räjähtää houkuttelevasti käyntiin. Luke, teoksen päähenkilö, poliisimies, joka tempautuu pienen houkutuksen saattelemana kaiken keskelle, on hyvin luotu hahmo. Teoksessa sekoitetaan keskenään hieman peitetarinaa, kansanuskomuksia ja noituuksia, mikä on mukava lisä rikoskirjallisuuteen. Eikä romantiikaltakaan vältytä. Voin myöntää, että tässä teoksessa on jälleen saatu luotua niin uskomaton tarina, ettei ollut hetkeäkään tietoa ketä tässä pitäisi epäillä. Monipuoliset hahmot loivat uskottavia tarinoita kuka kenestäkin, joka vielä lisäsi jännitystä. 

Olen aina vahvasti ollut sitä mieltä, että Christie ei petä ♥ Ei käynyt niin tälläkään kertaa, vaikka tuntuu, että osuu välillä käsiin vain jo luettuja Christieitä. Tälläkin viikolla on pakko nostaa minusta hänen yksi parhaimmista teoksista tänne blogin puolelle, mutta siitä vasta aivan loppuviikolla. Nyt kirjan takakansi tekstiä sekä paljonmeluakirjoista.blogspot.fi lainaten "..mutta se oli kesäpäivään enemmän kuin sopiva."

Neiti Pinkertonin salaisuus
Agatha Christie
sivuja 263
eng. alkuteos Murder Is Easy (ilmestynyt 1939)
suomentanut: Eero Ahmavaara
Kustantaja WSOY
Yhteistyössä Bonnier Books Finland

toukokuuta 16, 2022

LANU! festivaali: kirjallisuusfestivaali

kuva lainattu https://www.lanufestarit.fi/

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuusfestivaalien ensi-ilta viikko on juhlittu nyt 4. - 6.5. virtuaalisesti internetin ihmeellisessä maailmassa. Tänä vuonna päätin keskittyä aikaisempia vuosia paremmin tähän tapahtumaan, joten päädyin jo etukäteen tutustumaan millaista ohjelmaa on tulossa, ja mitkä itse haluan nähdä. LANU! järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja pääkanavana toimii Lanufestarit -youtube kanava. LANU! yhteisö on panostanut myös toteuttamaan youtube -alustan lisäksi videoita instagramin puolelle, joten sekin kannatti laittaa seurantaan, että saa kaiken mahdollisen irti tästä festivaalista. 

LANU! internet sivustot ovat yksinkertaiset ja paljon lupailevat. Sieltä löytyy opettajille tehtävämateriaalia festivaalien esille tuomisen avuksi sekä paljon erilaista informaatiota niiden kulusta, järjestäjistä ja ajatuksesta. Itse pidän ajatuksesta, että tällaisissa tapahtumissa saadaan näkyvyyttä niin lasten- ja nuorten kuin young adult -teoksille. Järjestäjissäkin on tuttuja kasvoja jo monien tapahtumien ja median kautta. https://www.lanufestarit.fi/ 

Itselle suurimmiksi mielenkiinnonkohteiksi tällaisissä tapahtumissa nousee aina kirjavinkkaukset, niinkuin yleensä kirjamessuillakin yms. Joten tähänkin festivaaliin latasin kovat odotukset perjantain kirjavinkkauksiin. Eräs yksi youtubeen ilmestyvä video kertoo Anniina Mikaman - Myrrys -teoksesta, joka oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska viime aikoina se on noussut esille monesti mediassa. Pidin myös videon informaatiosta, koska tässä kerrotaan, että kirjailijan kanssa vieraillaan hänen insipiraation lähteessään, Helsingin Seurasaaren miljöössä. Myös tiedossa on ilmeisesti pientä tutustumista entisajan tietäjien taikuuteen. Hyvin mielenkiintoinen video siis oli odotettavissa. 

Kuitenkin kaikki alkoi etkoista, jotka julkaistiin youtube -kanavan puolelle 4.5.

Torstain puolella tuli hieman nukuttua liian pitkään, ja illalla oli tiedossa vaikka ja mitä, joten pyrin panostamaan aamupäivään LANU! -videoiden suhteen. Aloitin siis katsomalla Anniina Mikaman - Myrrys teoksesta kertovan videon. Video oli aika lyhykäisyydessä Myrryksen taustan käsittelemistä sekä kirjoittajan kirjoittamisen lähtökohtien läpikäymistä. Pidin ajatuksesta, että tietokoneelta lähtee luontoon/liikkeelle, kun aloittaa teosta, eikä väkisin istu vain sisätiloissa tietokoneella. Itsellä on vähän samankaltainen ajatus kirjoittamisessa. Monesti luonnosta löytää kohteita, joista saa hyvinkin inspiraatiota.

Vaikka Myrrys ei ollut lupaavin mahdollinen alku, en kuitenkaan malttanut lopettaa, joten jatkoin suoraan Sini Helmisen Sateenkaarevaa kauhua -videoon n. tunti myöhemmin. Minulla on tällä hetkellä hieman enää jäljellä Helmisen juuri ilmestyneestä Sysi -teoksesta, joten video osui suoraan sopivaan aikaväliin. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon videossa käsitellään tausta tutkimuksen tärkeyttä ja kerronnan merkitystä. Olisin ehkä itse toivonut suuremmin yhdistymistä teoksiin, jo heti videon alkuvaiheessa, mutta sai videosta muutaman vinkin esim. romaanien tietopohjaisen tekstin taustojen selvittämiseen.

Kuitenkin vihdoin se odotettu perjantai koitti, ja tiedossa oli kirjavinkkaus videot. Ne odotetuimmat videot tässä festivaalissa. Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille oli luotu omansa vinkkaukset, joten teoksia oli jaoteltu ikätasoisesti sopivasti. Myös oli hauska huomata, että koko festivaali oli järjestetty aikataulullisesti ikätasoisesti, että aamuisin aloitettiin lastenkirjallisuudella ja iltapäivisin päädyttiin nuorten aikuisten teoksiin. Itse kuitenkin halusin katsoa jokaisen kirjavinkkauksen, joten aloitin niiden katselemisen perä jälkeen, en aivan ilmestysajankohtaisesti. 

Lasten kirjavinkkauksessa Sini Helminen kertoi 15minuutin videolla n. 10 alakouluikäisille sopivaa teosta. Jotenki kuunnellessa tuli sellainen olo, että onpas tämä video pitkä. Jotenkin tällä kertaa videolta ei löytynyt minun makuuni sopivia teoksia. Parhaiten jäi mieleen Mustan kuun majatalo - Reetta Niemelän teos maalauksellisen kuvituksensa takia sekä Vaihdokkaat - Sari Peltoniemen teos, jossa ajatuksena on syntymähetkellä vaihtuneiden ihmistytön ja maahistytön yllättävä kohtaaminen esikoulussa. 

Nuorten kirjavinkkaus tapahtui n. muutaman tunnin myöhemmin samaisen kirjailijan toimesta. Sini Helminen oli saanut n. 5minuuttia lisäaikaa kertoa nuorille suunnatuista teoksista, jotka painottui kesälomalle sopivaksi luettavaksi. Minulle parhaiten nousi esille videosta Elokuussa minä kuolen - Anne Leinosen teos, joka on suunnattu n. 11-12vuotiaille. Sini Helminen nosti hyvin teoksen esille, jotta se jäi hienoisesti kummittelemaan mieleen. Muuten teokset olivat hyvin monipuolisia, mutta tuntuu että minun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ei mahdu teoksia vain monipuolisuuden kriteerillä, vaan teos pitää olla myös mielenkiintoinen ja luettava.

Nuorten aikuisten kirjavinkkaus tuli suoraan tähän perään, joka oli todella kätevää, koska uskoisin suurimman osan nuorista olevan kiinnostuneita molemmista kirjavinkkauksista. Sini Helminen kertoi n. 10 young adult -teosta, joita tulevaisuudessa on tiedossa. Huomasi heti alussa, että tämä on genre, jota tällä hetkellä luen paljon, koska suurinosa teoksista oli tuttuja, jotkut jopa jo luettuja. Vinkeistä löytyi Salla Simukkaa, J.S. Meresmaata sekä Siri Kolua ja monia muita. Hyvin tuttuja nimiä ja teoksia. En löytänyt tälläkään kertaa mtn uutta teosta lukulistalleni, mutta veikkaan sen vain olevan hyvä asia. 

Vaikka virallisesti festivaalit ovatkin nyt loppu, niin näitä videoita on mahdollista käydä katsomassa tämän kuukauden verran heidän youtube -kanavallaan (https://www.youtube.com/c/Lanufestarit). Ja ehdottomasti suosittelenkin, varsinkin jos etsii itselleen uutta luettavaa tai uutta puhtia aloittaa kirja. Täältä saa hyviä vinkkejä ja ajatuksia kirjallisuudesta ja teoksista, jospa siis sieltä löytyisi jokin kiinnostava teos! Itselleni nämä festarit olivat ensimmäiset kunnolla panostetut, ja tuli kyllä sellainen fiilis, että voisi osallistua tulevaisuudessakin, jos vain järjestetään, näinkin panostamalla! Toivottavatsi jokainen nautti kirjallisuusfestivaaleista. Seuraavaksi on tiedossa kesällä sekä syksyllä järjestettävät kirjamessut yms. kirjallisuustapahtumat, ja tietenkin blogistaniassa tapahtuvat tapahtumat!

huhtikuuta 07, 2022

Kolme söpöä kansikuvaa #lukuviikko

Lukuviikon kunniaksi kävin tänään pitkästä aikaa kirjastossa karsimassa lukupinoa pois sekä lainaamassa uusia teoksia. Löysin lapsenmielisyyteni pitkästä aikaa, kun kirjastossa löytyi lukunurkkaus, johon oli luotu teltta lukumajaksi, johon pääsi hetkellisesti rauhassa lukemaan tai selailemaan kirjaa. Ja näitä löytyi jopa kaksi, vielä erillinen aivan perheen pienimmille erillisessä huoneessa. On hienoa, että kirjastot ottavat huomioon pienimmästä lukijasta aina iäkkäimpään saakka, ja luovat mahdollisimman elämyksellisen kirjastoretken jokaiselle. 

Kun pääsin uusimmista löydöistä eteenpäin, minulla jäi käteen eräs lastenkirja, josta ajatus sitten lähtikin. Valitsin hetken mielijohteesta kolme lastenkirjaa, joiden kansi herätti minussa ajatuksen "onpas tuo kansi söpö". Jokin siis näissä kansissa houkutteli, ja toin ne kotiin saakka. Lukuviikon kunniaksi esittelen teille nyt kolme lastenkirjallisuusteosta:

Vilja-Tuuli Huotarin teos Vuori, joka juoksi oli kaiken alku. Tämän teoksen bongasin uusien teoksien pöydällä, ja ihastuin välittömästi Vuori-hahmoon, joka kuvittaa tätä teosta. Teos kertoo vuoresta, joka kyllästyy seisoskelemaan paikallaan. Se rakentaa jalat, ja lähtee juoksemaan! Anna Emilia Laitisen kuvitus on kevyttä, pastellin sävyistä, mutta selkeää, ja teos tuoksuu täysin uudelta. Eräs asia oli juuri tuo tuoksu, miksi teos tarttui matkaani. On ihanaa lukea uunituoreita teoksia. 

Lastenkirjallisuudessa, kuten muutenkin kirjallisuudessa, on hyvä käyttää kaikkia aisteja. Se korostaa lukukokemusta, kun teoksen tuoksun ja ulkonäön ottaa huomioon sekä kovakantisena teoksena että tarinana. Tällä syyllä minulla tarttui käsiini Réka Királyn Pieni suuri tarina rakkaudesta. Tässä teoksessa kohtaa yksinkertaiset hahmot (pöllö, karhu, hiiri, kettu yms.) sekä söpö kuvitus. Värimaailmallisesti teos on kuvitettu vähän tummemmilla, ei kirkkailla ja selkeillä, väreillä, mutta suuret kuvat tekevät sen lukemisesta soljuvaa. 

Pieni suuri tarina rakkaudesta kuvailee monenmuotoista rakkautta, joita eläimet osoittavat toisilleen. Päähenkilönä toimii pöllö, joka rakastuu päätä pahkaa. Kuvittaja ja kirjailija Rėka Király on luonut sarjan, josta on ilmestynyt jo aikaisempia osia. Nämä tarinat kertovat isoista asioista perheen pienimmille kauniiden kansien sisällä.

Viimeisessä teoksessa on ehkä kaikkein söpöin päähenkilö ajatellen näitä kyseisiä teoksia. Tom Fletcherin Tässä kirjassa asuu lohikäärme on kuvitettu aivan todella suloisella vihreällä lohikäärmeellä, joka syntyy pienestä violetista munasta. Teoksessa on myös hupaisaa, että siinä lukija sidotaan mukaan tarinaan. Lukija pääsee puhaltamaan, käyttämään mielikuvitusta, heiluttamaan kirjaa, vilkuttamaan ja mm. tökkäämään sivuja kirjailijan tekemien ohjeiden mukaan, jotta pieni lohikäärme saa apua tilanteissa. 

Tässä kirjassa asuu lohikäärme kuvituksesta vastaa Greg Abbott, joka on luonut yksinkertaisesti väriä täynnä olevat sivut, joissa on pääosissa lohikäärme ja yksi iso elementti, kuten vesi-ilmapallo. Teos on tehty helpoksi katseltavaksi suurien kuvien ja kirkkaiden värien ansiosta. Pidin teoksen luomasta kokonaisuudesta. 

Näillä teoksilla nappaan Helmet-lukuhaasteesta kolme kohtaa: nro 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija: Tässä kirjassa asuu lohikäärme; nro 19. Kirjailijan nimessä on luontosana: Vuori, joka juoksi; sekä nro. 24. Kirja on julkaistu vuonna 2022: Pieni suuri tarina rakkaudesta. Lastenkirjallisuus saa aikaan aina mukavan lapsenmielisyyden teoksien yksinkertaisten kuvien ja tarinan kautta, vaikka monissa piileekin opetuksia, joita ei osaisi ajatella. Suomalainen kirjallisuus on aarre, jota jokaisen tulisi ymmärtää ylläpitää, samoin kun ylipäätänsä lukutaitoa. On siis mahtavaa päästä osallistumaan lukuviikkoon, ja tukea tätä hienoa tavoitetta!

Vuori, joka juoksi
Vilja-Tuulia Huotarinen
sivuja 40
kuvitus: Anna Emilia Laitinen
Tammi 2022

Pieni suuri tarina rakkaudesta
Réka Király
sivuja 32
Etana Editions 2022

Tässä kirjassa asuu lohikäärme!
Tom Fletcher (suommennos Päivi Lehtinen)
sivuja 30
kuvitus: Greg Abbott
WSOY 2018

maaliskuuta 26, 2022

Making plans for spring ja äänikirjojen maailma

Olen virallisesti avannut kevään, vaikka jälleen tänään näyttää täällä satavan lunta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kevättä päin kokoajan suunnataan, joten on myös aika antaa blogille hieman uutta vauhtia. Kiteytän tässä postauksessa hieman äänikirjojen maailmasta, joille olen antanut ensimmäisen mahdollisuuden, sekä tulevista kevään tapahtumista, joihin aion nyt perehtyä. Päätin myös tehdä lyhyen listan asioista, joita pyrin toteuttamaan seuraavan kahden kuukauden aikana (huhti- ja toukokuu) eli ennen kesää.

Ensiksi hieman äänikirjojen maailmasta, joka on ollut minulle aina yhtä mysteeri. Nyt olen kuitenkin töissä päässyt kokeilemaan äänikirjojen kuuntelua, joka näyttää lapsille olevan hyvin mieluisaa puuhaa. Näin ollen minäkin törmäsin näihin kahteen äänikirjaa lasten lepohuoneessa, joista toisen jopa minä valitsin kuunneltavaksi. Ensimmäinen teos oli 27 sivun mittainen Tove Janssonin muumiteos, joka kantoi nimeä Kuinkas sitten kävikään?. Teoksessa muumipeikko, pikku myy sekä muutama muu muumikirjoista tuttu hahmo löytää itsensä omituisissa kommelluksissa, joissa tietenkin kuuntelijoilta kysytään "Kuinkas sitten kävikään?". Kysymyksen jälkeen uteliaisuus palkitaan, kun vastaus paljastetaan, ettei ihmetys jää aivan avoimeksi. Ehkä tässä teoksessa oli hieman ongelmallista tekstin vähäisyys, jonka vuoksi äänikirja olikin todella lyhyt. Lukijana äänikirjassa toimi Rinna Paatso, joka teki lapsenmielisille sopivan kuuntelu kokemuksen.

Tiina Nopolan Siiri ja hurja Hunskeli oli minun valintani seuraavaksi äänikirjaksi, jonka kuuntelimme lasten kanssa. Tämä teos sai huomattavasti parempaa palautetta lapsilta, kun "Kuinkas sitten kävikään?", vaikka nätisti molemmat teokset tuli kuunneltua. Siiri ja hurja Hunskeli sopeutui paremmin ehkä vähän vanhemmille lapsille, sanoisin n. 4-6vuotiaille lapsille, joten se varmaankin toimi paremmin tälle lapsiryhmälle. Sivuja äänikirjalla on 32, mutta tekstiä on huomattavasti enemmän, joka toimi paremmin. Pidin äänikirjan soljuvuudesta, eikä siinä toisteltu asioita vaan tarina eteni tasaisesti eteenpäin. Lukijana toimi Vuokko Hovatta, jonka äänen tunnistinkin tutuksi jostain muualtakin.

Nämä teokset on kuunneltu osana äänikirjapalvelua, joka on tässä kunnassa päiväkotien käytössä. Tämän vuoksi minulla ei ole näihin teoksiin nyt kuvia, joten tästä tuli enemmän tällainen tekstipainoitteinen postaus. Valitsin vielä Helmet -lukuhaasteesta kohdan 16. Pieni kirja, ja tähän nimeän teoksen "Kuinkas sitten kävikään?", koska teos tulee olemaan todennäköisesti pienin (sivumäärällisesti), jonka tulen lukemaan tänä vuonna. 

Äänikirjoille voisin siis vielä antaa mahdollisuuden, vaikka en niitä nyt ota kuitenkaan kevään (Huhti- Toukokuun) "tavoitelistaan" mukaan. Ajattelin tämän listan vähän piristävän minun postauksien kulkua, ja vähän antavan ennakointia itsellenikin, että saisin jälleen postaukset kulkemaan sujuvammin eteenpäin. Eli listasin itselleni neljä "tavoitetta", jotka pyrin nyt keväällä toteuttamaan

  1. LANU! (Lasten- ja nuorten kirjallisuusfestivaalit): Näihin osallistuminen 4.-6.5. Olen tutustunut jo jonkin verran tarjontaan, ja pyrin tänä vuonna aloittamaan ja lopettamaan lanufestivaalit ajankohtaisesti eli 3.5. klo 18:00 ETKOTkoilla. Torstaina löytyy youtuben puolelta Sini Helmistä, Vuokko Hurmetta ja Annika Mikamaa, jotka menevät katseluun sekä perjantain puolelta ehdottomasti kirjavinkkaukset nuorille ja nuorille aikuisille. Tiedossa on myös paljon muuta, joten käykää osoitteessa https://www.lanufestarit.fi/ katsomassa mitä kaikkea on luvassa!
  2. Luen teoksen Villiyrteistä: Minulla on tällä hetkellä kehittynyt kova halu tutustua lisää villiyrteihin ja niiden maailmaan, joten otan sen nyt kahden kuukauden tavoitteeksi. 
  3. Kirjoitan: Minulla on kaksi lyhyttä kertomusta tällä hetkellä työn alla, toinen valmiimpi kuin toinen, mutta otan tavoitteen, että kevään aikana ne on valmiina, jotta ehdin kesällä kirjoittamaan pirteämpiä ja aurinkoisempia kertomuksia.
  4. Valokuvaus + toiminta kirjaston kanssa: Uuden asunnon myötä myös kirjasto on vaihtunut, joten otan tavoitteeksi tutustua nyt PIKI-kirjastojen tarjontaan, tapahtumiin, kirjastoihin ja teemoihin yms. mitä kirjastoon kuuluukaan. Haluan myös aloittaa pieni muotoisen valokuvausprojektin tänne blogin puolelle, joten otan tavoitteeksi sen suunnittelun (ja mahdollisen aloittamisen).
Kirjapino on kasvanut, joten pyrin myös pienentämään sitä, mutta kaikki ajallaan. Nyt haluan saada hieman erilaista, uudesti syntynyttä, ajatusta tänne blogin puolelle, koska omassa elämässäkin on tapahtunut paljon muutoksia. Ehkä näiden "tavoitteiden" avulla saan avattua uudenlaista näkemystä tännekin, ja löydän jälleen bloggailun innon, joka selkeästi on jo hieman avautunut näiden projektien kautta. Viimeiseksi pitää hieman vielä päivittää blogin muita sivuja, jonka jälkeen pääsen suunnittelmaan. Nyt kevättä kohden!

Siiri ja hurja Hunskeli
Tiina Nopola
lukija: Vuokko Hovatta (su)
kieli (teksti, ääni): Suomi
sivuja 32
kesto: 13:11
kuvitus: Mervi Lindman
Tammi

Kuinkas sitten kävikään?
Tove Jansson
lukija: Rinna Paatso (su)
kieli (teksti, ääni): Suomi
sivuja 27
kesto: 7:09
kuvitus: Tove Jansson
WSOY

helmikuuta 03, 2022

Agnes ja unien avain

Aloitetaan vuosi räjähdysmäisesti tupla-postauksella lastenkirjallisuuden maailmasta, ja näin ollen isketään myös Helmet-haaste ryminällä käyntiin. Tuutikki Tolosen teos on pyörinyt viime vuonna monissa blogeissa, ja olen sen lukemista kaavaillat jo tovin, joten päätin nyt tarttua heti vuoden alusta tähän teokseen, koska haluan tietää mistä kaikki ovat supisseet niin monessa paikkaa. Tässä on myös huomannut jälleen kuinka mukavaa ajanvietettä lastenkirjallisuuden heittäytyvät ja rennot hahmot ovat, joilla on yksinkertaisia ratkaistavia ongelmia, ja paljon ihmisiä rinnalla selvittämässä näitä kaikkia mysteereitä. 

Pidän myös lastenkirjallisuuden tuomasta huolettomuudesta, joka niissä näkyy. En sano, etteikö siellä olisi vaaroja ja haasteita, mutta jotenkin tämänkaltaisten teosten lukeminen on vain niin paljon kevyempää, kuin jonkun aikuisten 800sivuisen fantasiakirjan monien juonien lukeminen. Toisinaan kyllä tarvitsee myös tiiliskiviä elämään, ja niitäkin minulla on tiedossa myöhemmälle. Riippuen tietenkin millaisiin teoksiin tässä kevään mittaa innostuu. Tänä vuonna ei paineita. :)

Nyt itse asiaan ja uuteen kirjailijaan eli Tuutikki Toloseen. Agnes ja unien avain tarina alkaa räjähtävästi suoralla mysteerillä, joka herättää lukijan kiinnostuksen. Itse kirjailija on minulle vieras, joten pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että Tolonen on tunnettu teoksesta Mörkövahti, josta on ilmestynyt oikein samanniminen sarjakin vuonna 2015 alkaen. Näissäkin teoksissa on mukana kuvitus (Mörkövahdin kuvittanut Pasi Pitkänen) samoin kuin Agnes ja unien avaimessa. Kati Vuorennon ihana ja loistelias kuvitus tuo esille Agnesin herkän puolen. Myös teoksen tapahtumat heräävät sivuilla aivan erilaiseen loistoonsa kuvituksen avulla.

Agnes ja unien avain -teoksen pääosassa on 11-vuotias Agnes, jonka elämä kietoutuu mystisen avaimen, unien ja ennustuksien sekaiseen tapahtumaketjuun, joka kietoutuu vahvasti hänen omaan elämäänsä. Nopealukuinen teos on ulkonäöllisesti todella selkeä ja helppolukuinen. Tekstissä avataan asioita riittävästi lukijoiden ikäännähden, ja onhan tarina nyt kaiken kaikkiaan yltiö suloinen. 

"Jussi ei ymmärtänyt vitsiä, mutta kaivoi taskustaan rypistyneen setelin ja ojensi sen Pullalle. "Menkääpä lapset ostamaan vaikka jäätelöä", hän ehdotti. "Tutustutte siinä samalla". Pulla ei epäröinyt, vaan nappasi setelin." (Tuutikki Tolonen - Agnes ja unien avain, sivu 26)

Teoksen avausluku todellakin sukelsi suoraan lukijan mielenkiintoa herättävään ytimeen, ja museo ja mystinen hopearasia, jotka siinä esiintyvät, ovat teoksen yksi mysteerisimpiä piirteitä. Lyhyet luvut kuvaavat kaiken oleellisen tilanteeseen ja tapahtumiin liittyen, ja juoni soljuu eteenpäin mukavasti. Minulle pientä lisähoukutusta teki teoksessa se, että siinä on mielenkiintoinen ennustaja ja ennustus, jonka ennustaja kertoo päähenkilöllemme. Myöskin teoksen sivuhenkilöistä, Agnesin äidin lisäksi, Pulla, Agnesin äidin pomon poika, on hyvin mielenkiintoinen. Pidin tästä hahmon kuvauksesta ja taustasta. Jokaisella päähenkilöllä tulee olla kunnollisia seikkailutovereita taustalla.

Yltiö suloinen teos on täynnä mysteeriä, ja pieniä paloja sen avaamiseen. Ennustamisen lisäksi luonto oli asia, johon kiinnitin teoksessa huomiota ja sivuhahmo Pulla. Olen ehdottomasti tyytyväinen, että arvostelujen ja muiden postauksien perusteella tartuin teokseen eli kiitos kaikille sen esittelemisestä. Tämä on kirjabloggaajan maailman parhautta, saada hyviä vinkkejä ja uusia lukukokemuksia muiden bloggaajien postauksista.

Helmet-haaste täydentyy jälleen yhdellä kohdalla (vaikka sen valitseminen oli hankalampaa tällä kertaa, koska teos olisi sopinut yhteen jos sun toiseen), joka on tällä kertaa nro. 7. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua. Myönnettäköön tämänkin olen poiminut vinkistä, millaisia teoksia voisi tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen lukea, mutta en todellakaan laita pahakseni jos joku innokas toinen kirjatoukka myös vinkkailee lukupinoon sopivia teoksia!

Agnes ja unien avain
Tuutikki Tolonen
sivuja 183
kuvitus: Kati Vuorento
WSOY 2020

Suositut postaukset