lokakuuta 26, 2022

Halloweenkuu: Minerva - elävien luiden laakso

Turun kirjamessuilla tuli kuunneltua Juban haastattelu, jonka innoittamana lainaukseen menivät Viivin ja Wagnerin uusin nro 25 - Rakkautta Röh! sekä Minerva - elävien luiden laakso. Valitsin Minerva kirjan täysin otsikon perusteella, ja halloween teeman perusteella. Ehkä teos ei ole kauhua, mutta tässä seikkaillaan kuitenkin maailmassa, jonka nimi on elävien luiden laakso. Halloween teemana ei välttämättä mielestäni tarkoita aina kauhu kirjallisuuden esiin nostamista. Joskus on mukava nostaa pirteitä teoksia, joiden päähenkilöt/maailmat ovat "pelottavia".

Minulle ei siis ollut oikeastaan mitään tietoa, että tämä teos oli luettavissa myös sarjana muutaman aiemman teoksen kanssa. Onneksi teos sopi luettavaksi myös itsenäisenä teoksena, ja ei minua ainakaan häirinnyt, vaikka muutamassa kohdassa tiedosti, että jotain oli tapahtunut aiemmissa osissa, mitä tässä ei enää uudemman kerran selitetty. Teoksessa siis kulki jo aiemmin alkanut juoni molukkiravuista, joiden perässä päähenkilömme Minerva, ja hänen ystävät Petra, Mauri sekä Pellervo-pingviini kulkevat.

Tässä teoksessa kuitenkin kulki kaksi juonta tämän lisäksi, Minervan seikkailu sekä Pellervon seikkailu, jotka lopulta tarrautuvat samaan tarinaan eri näkökulman kautta. Juonellisesti sarjakuva stripit oli loistavasti luotu, vaikka ensin hetken kesti tottua siihen, että päähenkilöstä toiseen hypättiin jatkuvasti. Sarjakuvitus oli hassun hauska, ja pidin hahmoista, joita teokseen on luotu.

Kaiken kaikkiaan teos oli luettava. En koukuttunut teoksesta, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Jäin eniten pohtimaan, minkä ikäisille teos on suunnattu. Minusta teos on loistavaa luettavaa nuorellekin aikuiselle, koska koen siinä olevan huumoria myös aikuisempaan makuun. Kuvitus on myös aikuismaista, ja "raakaa". Teos ei kärsi tästä "raakuudesta", vaan pikemmin ratsastaan vahvasti sen teeman saattelemana eteenpäin. 

Joskus toisinaan jos arvioisin numeroin lukemiani teoksia, tämä teos olisi 2.5/5. Luettava, riittävästi kiehtovia osia mutta en kuitenkaan tule toista tällaista teosta etsimään käsiini. Teos kuitenkin ruksittaa yhden kohdan Helmet 2022 lukuhaasteesta, nro 23 Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen.

Minerva: Elävien luiden laakso
Juba
sivuja 48
Juba production Oy 2018
Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Otava

lokakuuta 05, 2022

Turun Kirjamessut; lauantain tunnelmia + lukuhaaste

Vuoden 2022 Turun kirjamessut.. upea kokemus, nautinto, mukavaa ajanvietettä, ihanien ihmisten näkemistä sekä vaunujen työntämisen iloja ja harmituksia. Niistä oli tämän vuoden kirjamessut tehty, kun puolestaan viime vuoden, vuoden 2021 kirjamessut, veivät enemmän vain tunteiden pyörteisiin. Hashtag:n kirjamessut alta löytyy tunnelmia viime vuoden kirjamessuista, jos lukijana sinua kiinnostaa kerrata, mutta nyt pohditaan tämän vuoden kirjamessuja, jonka pääteemana oli kuvataiteet. (https://www.kirjamessut.fi/)

Turun kirjamessuilla tavalliseen tapaan ohjelmaa oli paljon, ja suurimman osan niistä olisin myös halunnut nähdä. Tällä kertaa kuitenkin painotin ohjelmiston seuraamista eri tavalla kuin viime vuonna. Valitsin kirjailijoita, jotka herättävät muistoja esim. Mauri Kunnas ja Juba Tuomola. Alustavasti olin myös kaavaillut käydä kuuntelemassa J.S. Meresmaata, Teemu Keskisarjaa ja Salla Simukkaa, mutta lopulta kävi niin, että J.S. Meresmaata en edes nähnyt, ja näin Teemu Keskisarjaa sekä Salla Simukkaa vain nopealta vilkaisulta, kun he olivat lavalla. Päivä myös taittui todella nopeasti, joten Cristal Snow:n kuunteleminen oli vain haave kaiken muun ohjelman mukana. Lukuintoani se ei kuitenkaan karistanut!

Mauri Kunnas Puisto -nimisellä lavalla

Mauri Kunnas herätti kuitenkin paljon muistoja, ja hänen uusin teoksensa Pippendorfin kirjavat kummitukset tarttui matkaan. Mauri kertoi hyvin kattavasti lavalla ollessaan kirjansa/kirjojensa takaisista ajatuksista, ja hänen haastattelijansa oli juuri sopiva kyselemään polttavia kysymyksiä, jotka veivät kuuntelijan kummitusten maailmaan. Uusi teos kertoo kahdesta nuoresta kummituksesta, Hempasta ja Lissusta, joiden pitäisi pukeutua uusiin valkoisiin lakanoihin. Internetistä tilatut lakanat ovatkin aivan kaikkea muuta kuin valkoiset! Millainen tarina mahtaa olla? Odotan innolla tämän lukemista, vaikka virallisesti itselleni tätä kirjaa en ostanut. Kävin jopa hakemassa Kunnaksen nimikirjoituksen teokseen muistoksi tyttärelle hänen ensimmäisistä kirjamessuista!

Toinen lastenkirja, joka minulle jäi käsiin oli 3 euroa maksava Ripaus taikaa: Pikkunoidat. Kustannus Mäkelän teos Raija Rintamäen suomennoksella esittelee pikkuisia noitia taikojen ja lentävien luutien kanssa. Teoksessa on kaikenlaisia siirrettäviä osia, jotka saa sivut elämään. Tässä katselukirjassa on riimittelevä lyhyt teksti, joka varmasti puhuttelee parhaiten taaperoikäisiä. Sarjaan löysin myös muita osia, kun tutkisin kyseistä teosta internetistä mm. yksisarvinen sekä haltijakeiju. Nämä voisi lainata kirjastosta, ja esitellä blogin puolella sarjan kokonaisuutena. 

Samalla, kun tein lastenkirja ostoksia, keräsin pieniä näytetilpehöörejä kaikista mahdollisista kojuista niin kuin tapoihini kuuluu. Mukaan tarttui karkkia, heijastimia, yksi kynä, tulitikkuja, mainoslehtisiä sekä itse lehtiä ja #ammattinakirjailija pinssi. Toivon joskus itse pääseväni tuohon pisteeseen, mutta tällä kertaa valitsin sen enemmän tuon tekstin Kirjahirmu vuoksi ☺

Juba Tuomola Puisto -lavalla

Toinen kirjailija, jonka kuuntelin kokonaan, oli Juba Tuomola. Myös Juba Tuomola herättää muistoja lapsuudesta. Hänen uusin teoksensa Viivi ja Wagner 25 - Rakkautta, röh! taklaa päähenkilöiden Viivin ja Wagnerin neljännesvuosisataa kestäneeseen liittoon. Tällä kertaa kuitenkin stripeissä esiintyy kolahdus, kun sika onkin löytänyt uuden naisen! Äääks kuinka kiinnostava aihe, joten teos meni välittömästi kirjasto varauksiin. Viivi ja Wagner on ollut mukana matkassa niin kauan kuin muistan, koska kuuluvat äitini suuriin suosikkeihin. Näitä sarjakuvia on aikoinaan leikattu lehdestä koristamaan keittiön valkoisia kaappeja, joten on hauska huomata, kuinka teokset liikuttavat myös minua. Juban haastattelu kirjamessuilla ei ollut kummoinen. En oikein päässyt sisälle haastattelijan kysymyksiin, ja Juba ei välttämättä ole kaikkein innokkain lavapersoona (oma tulkinta). Kuitenkin innostuin myös hänen lastenkirjasarjastaan, Minervasta. Olen kuullut siitä, mutta en lukenut, joten taitaa mennä testiin kun sitä ohimennen sivuuttiin lavalla. 

Palaten kerättyihin tilpehööreihin, joita pääsääntöisesti keräsi mettämiäheni pysähtymällä keskustelemaan politiikasta, päädyimme perussuomalaisten kojulle, josta käsiimme jäi muovipussillinen tavaraa ja pitkä liuta mielipiteitä. Siinä samassa miäheni keskustellessa, yritin itse kovasti vilkuilla lavalle, jolla Teemu Keskisarja oli kertomassa Hattujen sota -teoksesta. Minulta jäi välistä sekä Teemu Keskisarja, että politiikkaan liittyvät mielipiteet, koska hälinässä on hyvin vaikea keskittyä kahteen asiaan ihmisten väistelyn lisäksi. Tästä siirryttyämme eteenpäin, esoteriaa ja okkultismia keräilevä miäheni päätti alkaa tekemään ostoksia. Ensimmäiseen kojuun pysähtyessämme oli keskustelu käynnissä, ja mukaan tarttui Pekka Ervastin kolme teosta: Gnostikot, Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? Nämä pienemmät lehtiset Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? käsittelevät Pekka Ervast:n puheita ja esitelmiä, joita on nidottu yhdeksi luettavaksi tekstiksi. Pekka Ervast:n Gnostikot teos on puolestaan näköispainos, jossa käsitellään oman aikamme probleemoja. 

Aikamme probleemoista luonnonvoimiin; kaikillahan on teos jota ilman ei vain voi poistua kirjamessuilta, kirjakaupasta eikä edes kirjastosta? Näin kävi myös miähelleni sekä minulle. Miäheni löysi tämän Esko Jalkasen Luonnon salaiset voimat teoksen, joka oli miähelleni se yksi teos, jota ilman ei voi poistua messuilta. Jostain syystä se oli osunut silmiimme heti jo ensimmäisen tunnin aikana, mutta jätimme sen vielä hetkeksi odottamaan hyllyyn. Teos kuitenkin odotti siellä ottajaansa, ja hyvällä hinnalla se lähti kotiin kanssamme. Teos on kyllä minustakin kiehtova, koska olemme paljon eräillessämme pohtineet luonnon voimia, niiden parantavia vaikutuksia sekä ylipäätänsä olemassa oloa. Teos iskee siis suoraan sisimpäämme, ja käsittelee luonnon oman sisäisen vastustuskyvyn romahtamista ihmisen käsissä.

Jatketaan okkultismin parissa, ja päästään vihdoin teoksiin, jotka ostin itselleni. Ensimmäisenä teos, jonka ovat toimittaneet Anni Kuu Nuppunen ja Artemis Kelosaari. Teos kantaa nimeä Kiima - eroottisia tarinoita. Kaikki alkoi itseasiassa toisesta teoksesta, jonka ostin salakirjojen pöydästä (mistä myös tämä on), kun itse Juha Jyrkäs, kirjailija, loistavalla myyntipuheella sai minut haluamaan myös tämän teoksen. Olen aina ollut perso seksuaalisuudelle teoksissa, eritoten vielä voimakkaille eroottisille ilmaisuille ja teksteille. Tässä teoksessa on sitä kaikkea, mikä on minun ei-niin-salaisia kiinnostuksen kohteitani. Ja lisäksi, miksi tämä teos tuli ostettua, johtuu siitä, keitä kirjailijoita teoksesta löytyy Juha Jyrkäksen lisäksi. Teoksen sisällysluettelossa on tällaiset tarinat, jotka osuivat silmiini: J.S Meresmaa: Minun jälkeeni elämä; Magdalena Hai: Nirvana sekä Hanna Morre: Härkätanssi. Kuka haluaisi avata, miten nämä ovat päätyneet näihin kansiin? Onko kenelläkään tietoa, koska asia on oikeasti todella todella mielenkiintoinen!?!

Miten voi siis olla mahdollista, että tämä teos osui käsiini? Ja vielä salakirjat -pöydästä, joka kannattelee useaa hyvinkin houkuttelevaa teosta ja valitsin sieltä kirjailijan suosituksesta tuon teoksen. Ja kuten aiemmin mainitsin, jokaisella on se yksi kirja, jota ilman ei voi jäädä vaan se on saatava mukaan. Minulle se oli teos nimeltä Okkultismia ja erotiikkaa, toimittanut M.A. Meretvuo. Tämänkin teoksen olimme huomanneet jo aiemmin, mutta jätin sen odottamaan, koska jos sen oli tarkoitus tulla mukaani niin en löydä vastaavaa houkuttelevaa teosta mistään. Ja niin sen vain oli tarkoitus lähteä käsissäni kotiin. Okkultismia ja erotiikkaa on antologia syksyn 2015 runokilpailussa esiintyneistä runoista. Tässä antologiassa kootaan yhteen taustoja aiheesta okkultismi ja erotiikka, nostetaan esille runokilpailun parhaimmisto sekä esitellään kuvaliitteiden muodossa taidekilpailun parhaimmistoa. Odotan tämän teoksen lukemista erityisen paljon! Saan myös ikuisuus tavoitteeni "lue runokirja" kuitattua vihdoin ja viimein tämän teoksen luettuani.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu Turkuun! Olen hyvilläni kirjamessuista, ja kuinka meidän 2kk tyttömme jaksoi siellä. Teimme jokaiselle sopivia kirjalöytöjä, ja olen iloinen kun pääsen lukemaan kaikkien tekemiä löytöjä ja juuri sopivasti halloweeniksi. Kuten jo kattauksesta huomaa, tähän kuuhun on monia sopivia teoksia, ja myös lukuhaaste. Yöpöydän kirjat - Niina jälleen jaksaa emännöidä Halloween-lukuhaastetta 1.- 31.10 välisen ajan. Kävin ilmoittautumassa jälleen mukaan, ja lukupino muodostui kuin itsestään. 

Käykää linkin takaata katsastamassa ketä kaikkia on mukana, sekä ohjeistusta jos kiinnostusta löytyy. Turun kirjamessu tunnelmissa on ollut myös mm. Oksan hyllyltä - Marika ja Kirsin kirjanurkka - Kirsi. Käykää fiilistelemässä myös heidän messutunnelmat, ja nauttikaa alkaneesta lokakuusta. 

Postauksessa mainitut teokset: 

Ripaus taikaa: pikkunoidat
alkuteos My Magical Witch
kustannus-Mäkelä Oy 2019

Pippendorfin kirjavat kummitukset
Mauri Kunnas
sivumäärä 26
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2022

Gnostikot
Pekka Ervast
sivumäärä 229 (+luettelo)
Ruusu-Ristin kirjallisuusseura R.Y. & Kristosofinen kirjallisuusseura R.Y.

Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1982

Mitä on Magia? (Helsingin esitelmiä Helmikuulla 1929)
Pekka Ervast
sivumäärä 96
Ruusu-Risti, Helsinki 1932


Palaammeko maan päälle?
Pekka Ervast
sivumäärä 16
Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, Helsinki 1914

Luonnon salaiset voimat
Esko Jalkanen
sivumäärä 202
Amer-yhtymä Oy Weilin + Göösin kirjapaino, Espoo 1986

Kiima - eroottisia tarinoita
sivumäärä 252
Osuuskumma-kustannus, Tampere 2020

Okkultismia ja erotiikkaa
toim. M.A. Meretvuo
sivumäärä ~120
Salakirjat
Printon As, 2015

syyskuuta 30, 2022

Messuviikonloppu; Elämä on illuusio

Näin Turun kirjamessujen alkamisen kunniaksi on hyvä hieman palata (lyhyesti) viime vuoden messuissa tehtyihin ostoksiin. Jos haluat lukea kokonaisuudessa kommenttejani viime vuoden kirjamessuista, voit tehdä sen täällä. Nyt kuitenkaan en palaa viime vuoteen vaan sieltä ostettuun kirjaan ja tänään alkavaan kirjamessuhuumaan. Ostin vuosi sitten Turun kirjamessuilta sarjakuva teoksen, jonka aiemmin ilmestyneen kaverin olin lukenut jo hieman etukäteen.

Puhun tietenkin Sarah Andersen:in huvittavista sarjakuva teoksista, Aikuisuus on myytti sekä Elämä on illuusio. Kirjailija taklaa täysillä nuoruuden ihmeellisen maailman kauhuihin ja kiusallisiin tilanteihin, joihin voi lukea mm. turhanpäiväisen netissä pyörimisen ja sohvalla kököttämisen sekä halun vain olla pyjamalla kotosalla. Sarjakuvamaiseen muotoon luodussa teoksessa on mustavalkoinen yksinkertainen kuvitus, jossa yltiö söpösti piirretty tummahiuksinen tyttönen ja pupu seikkailevat arkisimmista arkisimpien hankalien asioiden keskellä. 

Aikuisuus on myytti tuli luettua aika tuurimaisesti ennen toisen osan löytämistä. Taidankin pitää silmäni auki, jos jostakin tämä teos ilmestyisi minulle ja saisin sen kirjahyllyä lämmittämään. Elämä on illuusio on kuitenkin yhtä hauskaa luettavaa. Teos taklaa jatkaen Andersen:in huvittavia teemoja mm. maaiman vaatimuksia pikku mustista mekoista ja pyykkilauta vatsoista. Teos tuo stripeissä (on aika hieno sana, joten oli pakko kokeilla käyttää sitä) esille monille tuttuja kamppailuja rahan kanssa, pizzan tilaamisen kansssa sekä vatsakramppeja. Ehdottomasti yksi sarjakuvan lempistripeistäni perustuu kissoihin! ♥

Andersen:in sarjakuvat ovat siis tehneet minuun vaikutuksen, jonka seurauksena voinkin sanoa lukeneeni muutaman hyvän sarjakuva teoksen. Yritän tosiaan löytää tuon teoksen hyllyyn Elämä on illuusio -teoksen viereen. Voisikohan Turun kirjamessuilla onnistaa vai joudunko internetin maailmasta sen tilaamaan? Toisaalta nyt tuntuu siltä, ettei haluaisi kannustaa tätä maailman ylikuluttamista, mutta kirjathan eivät koskaan vanhene?

Tänään on kuitenkin aika matkata Turkuun, takaisin tuttuun kaupunkiin ja tapaamme vanhoja ystäviä ja viettämään yhdessä aikaa Turun kirjamessuilla. Tapana on aina ollut viettää pääsääntöisesti yksi päivä näillä messuilla sen mukaan, minkä päivän ohjelma eniten kiinnostaa. Tänä vuonna hyppään lauantaipäivän ohjelman vietäväksi. Mukaan messuseuraksi lähtee mieheni, tyttäremme ja tyttäremme kummitäti. 

Nostan vielä lyhyesti muutaman houkuttelevan ohjelma numeron, johon toivon ehtiväni piipahtaa; nämä kirjagram:in järjestämät ohjelmat kiehtovat, jos vaikka lauantain ehtisi aloittamaan sillä. Sen jälkeen toivon ehtiväni kuuntelemaan Juba Tuomolaa, joka kertaa Viivi:stä ja Wagner:sta; sarjakuva täyttää tänä vuonna 25 vuotta; samanaikaisesti on kuunneltavissa Mauri Kunnas, joka kertaa kummituksista sekä  J.S. Meresmaa uuden teoksensa Kenties tapan sinut vielä kanssa, joten siinä täytyy tehdä valintoja. 

Teemu Keskisarja kertoo Suomen historian vähiten tutkituimmasta sodasta klo 12:25, joten sitä todennäköisesti käydään kuuntelemassa, vaikka tällä kertaa aihe ei minua täysin kiinnostakaan. Tämän jälkeen on mahdollista vielä käydä kuuntelemassa Salla Simukkaa ja hänen kertomistaan teoksestaan ja minua myös kiinnostelisi vielä Cristal Snow ja hänen keijugenrensä iltapäivästä 14:25. Ja tässä siis vain ketä itse toivon kuulevani, katsotaan ketä sitä päätyy kuuntelemaan.

Hauskaa kirjan täyteistä viikonloppua jokaiselle!

syyskuuta 08, 2022

Pienen pienet varpaat: blogi kesätauolla & syyskuun lukupinoa

Minulla oli jo kesän aikana tiedossa, että blogi taitaa olla tauolla elokuussa, mutta kuitenkin tapahtumat ottivat nopean askeleen eteenpäin, enkä ehtinyt saattamaan blogia ollenkaan kesätauolle. Tässä siis herättelen blogin nyt kesätauolta, samalla kun pohdin mitä tulevan pitää sateiden ja auringon väistyessä pimeydelle. 

Elokuu on muuttanut minun ja mieheni maailman täysin. Opeteltavaa on ollut paljon, mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois. Tämän kesän lukumaraton suoritukset jäi vain yhteen, kun elokuun lopun viimeinen kesän lukumaraton jäi välistä. Muistelen kuitenkin  kesäkuun maratonia ihan tyytyväisenä; tunnelmia pääset lukemaan täältä. Lopulta tiedän, että elokuun maraton olisi ollut liian iso kynnys tähän hetkeen, mutta toivon mukaan minulla on vielä mahdollisuus lukea paljon syksyn/talven aikana, niin että saisin lukuhaastetta suoritettua yms. sekä ennen kaikkea nautittua jälleen lukemisesta! 

Elokuun aikana olen lukenut hyvin vähäisesti, nyt jälleen syyskuun kynnyksellä on tullut luettua pitkästä aikaa ääneen, joten se on myös herättänyt kiinnostusta palata kirjojen ääreen sekä mennä käymään kirjastossa. Paljon minulla on kuitenkin lukupinossa jo, joten saa nähdä kuinka nopeasti kirjapino alkaa kasvamaan mahdottomiin mittoihin. 

Minulla on syyskuun lukupinoon noussut monessakin blogissa esillä ollut Hanna Morre:n - Vastatuulen lohikäärme. Kirjastossa törmäsin tähän uutuus hyllyltä, josta se tarttui kumman houkuttelevana mukaani. Odotan siis kovasti, että pääsen käymään käsiksi tähän teokseen, ja yritän välttää lukemasta postauksia aiheesta ettei paljastu liiaksi mitään. 

Toisaalta minulla on myös ollut tovin jo lukupinossa yrtteihin ja metsään liittyvää kirjallisuutta. Tämä aihe on ollut ajatuksissani nyt todella paljon, jonka vuoksi Satu Hovi:n teos Hoitavat yrtit: löydä luonnonkasvien parantava voima on yhtenä teoksena pinossa. Toinen pitkään jo lainassa ollut (ja nyt ensisijaiseksi luettavaksi valikoitunut palauttamisen vuoksi) Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja: alkuperäiskansojen kasvatusoppeja Michaeleen Doucleff:n kirjoittama teos on kiinnostanut minua. Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja kertoo tri Doucleff:sta, joka äidiksi tullessaan ei löytänyt vastauksia tyypillisistä kasvatusoppaista vaan ryhtyi tutkimusmatkansa avulla luomaan sellaista itse alkuperäiskansojen tavoista. 

Lapsenmielisyyden kunniaksi minulla on vielä yksi teos lukupinossa, jota olen kaavaillut blogin puolelle. Tuttu klassikko teos Astrid Lindgreniltä, Veljeni, Leijonamieli. Ihastuin aikoinaan tähän teokseen kesäteatteri esityksenä. Koen, että oli minulle hyvin vieras teos ennen sitä, mutta kuitenkin kesäteatterin esityksen kautta se on tullut luettua nyt muutamaan otteeseen eli jälleen on sen aika. 

Pyrin nyt keskittymään näihin teoksiin; ainakin näin on ajatuksissani. Todellisuudessa, kun vauhtiin pääsen, minun kirjapinoni kasvaa ja kirjastosta tulee jälleen viikoittainen käyntikohde. Ja toivon mukaan pian pääsen näyttämään lähikirjaston, monet upeat pienet ja suuret kirjastot, kirjat, kirjailijat ja kirjallisuuden upean maailman tälle pienelle ihmeelle, jota sylissäni pitelen. Mullistunut maailma, jossa on yhä paikka kirjallisuudelle. Ensiaskel näillä pienille varpaille on yhden päivän retki Turun kirjamessuille! Toivottavasti kaikki kirjaintoilijat ovat paikalla, itse odotan jo vuotuista tapahtumaa innolla :)

heinäkuuta 11, 2022

Sysi

"I'm on the highway to hell. Kajarit rämisevät täysillä, ja Seppo kääntää ruumisautoa niin jyrkästi mutkassa, että turvavyöt tulevat tarpeeseen, estävät minua heilahtamasta päin etuikkunaa. Kello on seitsemän aamulla, ja liikenteessä näkyy lähinnä keltaisiin haalareihin sonnustautuneita rakennustyöläisiä sekä työmatkalaisvirran aikaisempia autoja. Haukottelen, ja tuijotan sylissäni lepäävää antiikin historiateosta, lähinnä samaa sivua. Tekstin kirjaimet harittavat silmissäni eivätkä tahdo edetä verkkokalvoa pidemmälle. Jaksoin herättyäni vain pikaisesti tökkiä peitepuikolla pahimmat finnit piiloon ja tyrkätä silmiin vähän ripsiväriä. Huomasin myös menkkojen alkaneen ja kaiken kukkuraksi tänään olisi vielä tentti, johon en ole lukenut tarpeeksi. Varmasti mahtava päivä tulossa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 80)

I'm on the highway to hell - se on vaan niin mahtavaa lukea teosta, jossa tasaisesti esiintyy aivan loistava kipale! Mutta kuitenkin about vuosi sitten aloitin Lujaverinen-trilogian ensimmäisen osan, Hurme -teoksen, joka jälleen kerran jäi mielestäni hieman "laihaksi". Tämän vuoksi palasin vuoden taaksepäin, jotta saisin nostettua esille muutamia piirteitä, jotka koen jälleen saaneen mielenkiintoisempia nostoja tässä toisessa teoksessa. Koko tekstini Sini Helmisen Hurmeesta voi käydä lukemassa tämän linkin takaa. Nostan kuitenkin sieltä yhden suuren asian esille, mikä oli toisin tässä toisessa teoksessa: vertailu Väkiverisen -sarjan kanssa. 

Tällä kertaa voin syödä itse omat sanani! Mutta myönnän kuitenkin, että minulla on selkeästi käynnistymishankaluuksia Helmisen teoksien kanssa. Aikoinaan, kun luin Väkiveriset -sarjan ensimmäisen teoksen, helmikuussa 2020, en pitänyt siitä. Sekin sarja sai kuitenkin puhtia ja vauhtia toisen teoksen osalta. Minulle tapahtui aivan samankaltainen efekti tässäkin sarjassa. Teksti jonka Hurmeesta kirjoitin, oli aika tiukka sävyinen, ja selkeästi enemmän pohtiva ja ihmettelevä. Nyt kuitenkin toisen teoksen myötä syön sanani, ja kirjoitan hyvin positiivisen ja itseni yllättävän tekstin. 

Lujaverinen -trilogian toinen teos, Sysi, jatkaa kahden uuden sankarin, Hallan ja Seelan tarinaa. Tällä kertaa tarinaan on luotu murhamysteeri Hallan ja Seelan oman tarinan taustalle, ja juuri tuo murhamysteeri on se josta voin hehkuttaa. Kirjailija on onnistunut hyvin pitämään lukijaa jännityksessä aivan loppumetreille saakka, ja nostaa teoksessa hyvin esille lisää uusia hahmoja epäilyttävien piirteidensä kanssa. Tutustumme Hallan ja Seelan näkökulman kautta uuteen työntekijään Helgaan; Toniin, joka aina sattuu olemaan sopivasti paikalla; sekä saamme uutta infoa Kristianista, joka sotkeutuu juuri huippuhetkellä parhaaseen katseluaikaan tapahtumiin. 

Teoksessa on upeasti käytetty kahta näkökulmaa, Hallan ja Seelan, jotka kertovat tarkoin etenevää tarinaa vuorotellen näkökulmistaan. Näkökulmien vaihtuminen ei haittaa ollenkaan tarinan etenemistä. Mielestäni kiehtovaksi teoksessa tekee sen rohkeammin nostetut kohtaukset. On mukava nähdä kuinka kirjailija kokeilee rajojaan vielä entistä enemmän tässä toisessa teoksessa kuin ensimmäisessä. Mielestäni rohkeat kohtaukset tekevät teoksesta huomattavasti houkuttavamman. 

Tämä teos saa ihokarvat pystyyn, hyvällä tavalla, ja voin sanoa että tämän teoksen jälkeen tuleva n. vuoden odottelu trilogian viimeiseen osaan tulee tuntumaan ikuisuudelta. Tämä teos on young adult -viihdettä parhaimmillaan! ♥ Vielä lopuksi lempihahmoni, Darth Maun, kohtaus

""Mä voin käydä laittaa", lupaan, kävelen ovelle ja jätän Sepon istumaan kahdestaan Darth Maun kanssa. Sepon silmien alla on rasittuneet pussit, mutta käsi kissan turkilla liikkuu varovaisen hellästi. Ehkä Darth Mau osaa sanoa Sepolle sen, mitä minä en osaa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 308)

Perustelen hieman Helmet-lukuhaasteen kohta päätöstäni, koska se voi joidenkin korviin vaikuttaa erikoiselta. Tässä teoksessa on mukana monenlaisia piirteitä, jonka vuoksi voisin kuvitella itseni mukaan näihin tapahtumiin. Ensimmäinen on murhamysteeri: minua on aina houkuttanut päästä itse selvittämään sellaista, joten tässä siihen pääsisi. Myös tällainen piirre, joka teoksessa on nostettu esille eli larppaaminen. Tämä kiehtoo ajatuksellisesti kovasti, joten tavallaan haluaisin myös tämän vuoksi päästä mukaan teoksen tapahtumiin, jotta virallisesti näkisin kuinka se oikeasti toimii. Helmet -lukuhaaste kohta 4. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit itse olla mukana on siis nyt luettu. Hieman ehkä ajatus kalmoista ja henkilöistä jotka näkevät niitä, karmii, mutta seikkailu mieltä löytyy sen verran, että voisin heidätkin tavata!

Sysi
Sini Helminen
sivuja 320
Myllylahti Oy
Espoo 2022

heinäkuuta 05, 2022

Kenties tapan sinut vielä

J.S. Meresmaa: kirjailija, jota olen kuunnellut Turun Kirjamessuilla; kirjailija, joka asuu Tampereelle; kirjailija, joka on kirjoittanut teoksen Dodo (säeromaani), joka kiinnostaa minua kovasti, mutta en ole sitä vieläkään lukenut; kirjailija, joka on minulle täysi tuntemattomuus, mutta silti olen kiinnostunut hänen mediastaan, ja seuraan hänen tekstejään siellä. Näin koen tällä hetkellä kyseisen kirjailijan, jonka teosta olen nyt aikeissa hieman arvostella tässä kyseisessä postauksessa. Voin myöntää, että minua hieman jännittää, koska minulla on ollut taukoa kirjoittamisesta, ja toisinaan toiset tekstit eivät vain yksinkertaisesti luonnistu, joten vähän jännitän kuinka tämä teksti muotoutuu tähän postaukseen. 

"Okei, nyt tarvittiin älyä. Harhautusta. Jotain. Mitä mä tiesin vampyyreista? Sen mitä kuka tahansa leffoja kattonu ja Noidan käsikirjan lukenu. Ja oli kai mahdollista, että Nora oli vetäny jotain aineita ja uskoi olevansa vampyyri. Se ei sanottavasti vähentäny vaaraa. Mulle oli jo käynyt selväksi, miten hemmetin vahva se oli." (J.S.Meresmaa - Kenties tapan sinut vielä, sivu 24-25)

J.S.Meresmaa luo rohkeaa ja erilaista vampyyrijännäriä, jonka koko on miellyttävä. Teoksessa kutoutuu yhteen nykymaailma: elektroniikan maailma sekä vampyyrien mystinen maailma, jonka rajoja rikotaan teoksen edetessä hyvää vauhtia eteenpäin. On mukava huomata kuinka erilainen naapuripöydän tyttövampyyri on aikaisemmin lukemiini teoksiin. Teoksessa on mielenkiintoinen taustatarina, joka nostaa teoksen lumoavaksi jännäriksi. Vampyyrityttö Nora on myös nostettu fiksuksi, ja vuosien varrella maailman mukana hieman kehittyneeksi hahmoksi, jolla on syynsä tekemisilleen. 

Kirjan päähenkilö tietokonemaailmaan hurahtanut Aleksi on puolestaan kaikkea muuta kuin se, mitä fantasiajännärin päähenkilöltä voisi olettaa. Teos on kirjoitettu Aleksin näkökulmasta, joka on viihdyttävää luettavaa. Pidin ylikaiken J.S.Meresmaan tyylistä kirjoittaa, jotenkin yksinkertaisuus ja pienet ominaisuudet tekstissä (esim. lyhyet yhden sanan lauseet) ovat mukavan vaihtelevaa tyyliä. Itsekin voisin useammin käyttää sellaisia, koska pidän siitä vaihtelusta tekstin edetessä. 

J.S.Meresmaan Dodo menee kyllä ehdottomasti nyt lukulistalle, vaikkakin kirjapino on jo aika valtava työpöydällä. Onneksi tässä on pitkälle kevääseen saakka aikaa sitä tyhjentää, jos vaikka kesäksi sitten saisi vähän vaihdettua teoksia siinäkin. Myös jälleen yhden Helmet-lukuhaaste kohdan saa ruksiteltua tällä teoksella, nimittäin kohta nro 14. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

Kenties tapan sinut vielä
J.S. Meresmaa
sivuja 135
2022

kesäkuuta 19, 2022

Kesäisen lukumaratonin koonti (18.19.6)

Yöpöydän kirjat / Niina emännöi kesäkuun kesälukumaratonia, joka on juuri nyt käynnissä. Itse hyppään mukaan näin sunnuntain puolella, ja pidän tätä päivittyvää postausta jälleen kerran käynnissä maratonin ajan. Olen yllättävän positiivisin mielin lähtemässä tällä maratonille, vaikka aika tuntuu jatkuvasti olevan kortilla. Minulla on tällä kertaa pinossa tietokirjallisuutta, dekkari sekä tiiliskivi ja muutama pienimpi teos. Olen viime maratoneilla usein lukenut yhden ison järkäleen, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli lukea muutama pienempi teos. Kuitenkin kirjapinoon yllättäen ilmestyi tuo yksi tiiliskivi, joka on nyt myös tässä lukumaraton pinossa. Saa nähdä mikä teos eniten houkuttaa lukemaan. 

Aikaisempia lukumaraton onnistumisia pääset lukemaan hahstagien #lukumaraton, #lukumaraton2021 ja #lukumaraton2020. Jokaiseen postaukseen on myös lisätty kirjailijat, sitä mukaan kun teos on tullut luettua. Näin ollen ne kirjailijat, jotka esiintyvät postauksessa löytyvät myös hakemistosta. Pääset myös yllämainitun linkin kautta seuraamaan muiden lukumaratonareiden etenemistä postauksesta löytyvästä luettelosta. 

Aloitan lukumaratonin klo 11:30 nyt sunnuntaina, ja luen aina maanantain klo 11:30 saakka. Postausta päivittelen pitkin päivää oman mielen mukaan, mutta olen aina innokas kyllä käymään kirjoittamassa etenemistäni, koska minulla on tämä otsikko + kappale -taktiikka. Pidän sitä kovin hauskana!

Lukumaraton alkaa, klo on 11:30

Aloitan lukumaratonin J.S. Meresmaan kirjoittamalla teoksella Minä, kissa - Noin 20 mauneikasta muotokuvaa. Pitkän viikon jälkeen on hyvä aloittaa tällaisella kevyellä teoksella, että pääsee jälleen kerran lukemisen makuun. 

Keskittymisvaikeuksia, ruuanlaittoa ja uusia tuotteita klo 15:20

Minä, kissa - noin 20 mauneikasta muotokuvaa oli hyvä lyhykäinen avausteos tälle lukumaratonille. Teoksen sai luettua nopealla temmolla, mutta kuitenkin rennoin ottein. Kirjailija oli hauskasti onnistunut luomaan tekstiä, jossa ei ollut pelkästään asiaa. Faktatieto oli hienosti sekoitettuna tarinamaiseen kerrontaan, ja kuvitus oli huiman kaunista. 

Keskittymisvaikeudet alkoivat seuraavan teoksen kanssa. Aloitin suoraan perään tietokirjallisuusteosta Pasi Kiviojan Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Ensimmäinen luku teoksessa antoi ymmärtää paljon kiehtovampaa tekstiä, mitä teos lopulta piti sisällään. Ensimmäinen luku on kirjoitettu haastettelumuotoon, ja haastateltavana on Tuomas Kytömäki. Tuomas Kytömäki on varmasti nimeltään monille tuttu, ja jotenkin tätä lukua on hyvä lukea eteenpäin, koska se soljuu mukavasti. Muuten teos oli liian asiatekstimäisesti kirjoitettua, ja todella raskasta, joten jätin suosiolla teoksen kesken sivulle 70. 

Aikaa oli vierehtänyt jo vaikika kuinka paljon, muutenkin kuin lukemisen merkeissä, mm. ruuanlaitossa sekä jysk-tilauksen purkamisessa. En kuitenkaan vielä ihan malttanut pitää tätä ruokataukoa, jolla nyt olen, vaan kysäisin mettämieheltäni, että mitä seuraavaksi. Lukupinosta nostin esille dekkaria, mutta yllättäen mies toikin käsiini yhden hyllyssä odottaneen kauniin teoksen, jonka lukemista olen jo miettinyt pitkään. Eero Ojasen ja Sirkku Linnean teos Suomalaisista taruolennoista oli juuri sellaista kevyttä ja vastapainoista luettavaa, mitä tarvisin salaliittoteorioiden jälkeen. Sain sitä luettua 25 sivua. 

Luetut sivut tähän mennessä: 41 + 70 + 25 = 136 sivua

Aika menee nopeasti, minut voittanut teos sekä pieni pala aamupalaa klo 11:30

Meni kyllä yksi 24h tuntia hyvin vauhdikkaasti. En nyt oikein tiedä sainko maratonimaisesti mitään oikeastaan aikaan, mutta tuli luettua sentään 2 kokonaista teosta ja yhdestä teoksesta jonkin verran. Lukumaratoneihin osallistuminen ei näköjään ainakaan ole helpottunut, varsinkaan kun asustelee jonkun kanssa samassa taloudessa. Vielä jo asuinkumppanin lisäksi kun tykkään tehdä kaikenlaista, kuten hedelmäsalaattia, niin lukuaika vain häviää johonkin. Nyt kuitenkin sanon oman suoritukseni valmistuneen, ja ryhdyn suunnittelemaan juhannusreissua. 

Luin J.S.Meresmaan teoksen lisäksi todella kauniisti kuvitetun taruolennoista kertovan Eero Ojasen teoksen loppuun saakka. Teos oli hienosti kiteytettyjä kertomuksia täynnä hyvinkin monipuolisista taruolennoista, joihin pääsääntöisesti täällä Suomessa on uskottu aikojen saatossa (ja ehkä vähän vieläkin). Teos toi myös mieleeni kovasti Sini Helmisen - Väkiveriset kirjasarjan, varsinkin kolmannen teoksen veden vallassa. Itselleni ehdottomasti lempihahmona tuossa sarjassa on pieni sinipiika, mutta Suomalaisista taruolennoista minuun on aina vedonnut Näkki (myös Väkiverisissä esiintyy näkki). 

"Suomalainen näkki siis poikkesi aika lailla ruotsalaisesta veljestään, vaikka se on saanut nimensäkin länsinaapurista. Ruotsalainen näkki on nimittäin mies ja ennen muuta taiturimainen soittaja, joka kykeni soitollaan täysin lumoamaan ihmiset.----" (Eero Ojanen - Suomalaiset taruolennot, sivu 100)

Jostain syystä palaan tähän kirjasarjaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jokin Väkiverisissä on herättänyt minussa paljon ajatuksia, joten kaikki se mitä teoksien takana löytyy, kiehtoo minua. Minulla siis voisi olla jopa muutama kysymys itse kirjailijalle, mutta taidan vielä tarttua teoksiin uudemman kerran, jotta näen onko jotain tekstissä jäänyt huomioimatta ensimmäisellä lukukerralla. 

Ruksitaan tässä nyt vielä yhden Helmet-lukuhaaste kohdan teoksella Suomalaisia taruolentoja. Kohta nro. 12 Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää kohta on nyt täytetty. Tässä samalla näitä miettiessäni huomaan, että Helmet-lukuhaaste on mennyt tänä vuonna eteenpäin hyvin mallikkaasti. Jos saisin vaikka ensikuun aikana postattua muutaman luonnoksen, että saisin myös goodreadsin vuoden lukuhaasteeseen teoksia. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa etene. Kuukauden vaihteessa lupaan julkaista muutaman jo kauan sitten luetun teoksen luonnokset!

Näihin tunnelmiin siis päättyy minun lukumaratoni. Enemmän kysymyksiä ja ihmettelyjä, kuin itse vastauksia. Onneksi aina teoksesta kuin teoksesta löytää jotain yhdistäviä piirteitä elämän myllerryksiin. Valitettavasti tässä lukumaratonissa oli myös minut voittanut teos, nimittäin Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Teos vaikutti oikein lupaavalta, mutta tiedän jo nyt että se tulee jäämään tähän. Tahkosin sitä aamulla vielä noin 15 sivua eteenpäin, mutta ote teoksesta on kadoksissa. Todennäköisesti luen sen selaillen loppuun, ja ihmettelen sitten kuinka tässä kävi näin. 

Yhteensä luettuja sivuja lukumaratonin aikana: 41+ 86 + 154 = 281

Loppuun luetut: 

Minä, kissa
Noin 20 mauneikasta muotokuvaa
J.S. Meresmaa
kuvitus Julia Savtchenko
sivuja 41
Art House 0y, Helsinki, 2020

Suomalaiset taruolennot
koonnut ja muistiin merkinnyt Eero Ojanen
kuvitus Sirkku Linnea
sivuja 154
Minerva Kustannus Oy, 2017

Muuta luettua:

Salaliittoteorioiden ihmemaassa
Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa
Pasi Kivioja
Docendo, 2022

Suositut postaukset