Näytetään tekstit, joissa on tunniste SariLuhtanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SariLuhtanen. Näytä kaikki tekstit

kesäkuuta 01, 2021

Isadella: Sydän liekeissä

Viimeinen Isadella -sarjan teos, joka osuvasti teemallaan aloittaa Pride-kuukauden. Kävin läpi kesäkuun lukuhaasteita tuossa Kirjapino, lukuhaasteet & kesä postauksessa, jossa mainitsinkin usean lukuhaasteen puskevan päälle. Nyt kesäkuu eli 1.6.-30.6. on Pride kuukausi. Isadella -sarja on sopivasti myös hieman LGBTIQ+ aihetta. Minulla on paljon haasteita meneillään, joten en välttämättä ehdi täysin Pride-lukuhaasteeseen nyt syventymään, mutta tämä sarja on ainakin yksi, jota voin suositella luettavaksi. On minulla kirjapinossa myös toinen teos, joka odottaa jo luettavaksi pääsyä.

Nyt on kyllä myönnettävä, että alan tottumaan kirjailija Sari Luhtasen tyyliin, ja jotenkin näen hänen ajatuksiaan, miksi Isadella, ja Isadellan äidit, kaverit ja muut, ovat juuri tuollaisia,kuin ovat. Isadella 3: Sydän liekeissä jatkaa kirjasarjan vakava-humoristista (päätin juuri, että tämä on nykyään sana) tyyliä, ja suoralinjaista juonta, vaikkakin tarinassa on muutama hienoinen sivujuoni. Huomaan, että minusta ne hienoisetkin sivujuonet täydentävät tarinaa juuri riittävästi, että sen lukeminen on jouhevampaa. 

Helmet -lukuhaaste on myös jatkunut taustalla kokoajan, ja olen tyytyväisenä lukenut Luhtasen teoksia, ja ruksitellut kohtia haasteesta. Niin tälläkin kertaa, nimittäin tässä teoksessa on musiikkia. Jos teoksen päähenkilö on luomassa musiikkivideota, musiikkia kuunnellaan pakon edestäkin. Kohta nro 18. Kirjassa kuunnellaan musiikkia - saa ruksin ylitseen nyt. 

"Tiedättekö tunteen, kun siirtyy viileästä ilmasta sisälle lämpimään, haistaa kaikki ihanat tuoksut, saa eteensä jättikupillisen caffe lattea ja tuntee toisten läsnäolon ympärillään. Se kietoo sisäänsä kuin turvapeitto. Kaikki mustat möröt ja muut vähäisemmät pikkuhirviöt katosivat mielestäni niin yksinkertaisilla lääkkeillä. Lyhyessä hetkessä kaikki saattoi olla niin mukavaa ja niin normaalia, ja mikä oudointa, minä nautin siitä." (Sari Luhtanen - Isadella; Sydän Liekeissä, sivu 23)

Isadella: Sydän liekeissä kertoo Isadellan tarinan päätöksen. Kaiken tapahtuneen jälkeen Isadella on jälleen tilanteessa, jossa ei tiedä miten edetä. Hänen äitinsä, kaverinsa ja Fairuz sekoittavat hänen päätänsä yhä, eikä loppua näytä tulevan. Sydän liekeissä kuitenkin sulkee monta asiaa yksien kansien sisällä. Tämä oli myös teos, jota odotin eniten, joka kuitenkin hieman jäi alle odotuksieni. Ensimmäisessä teoksessa alkanut romanttinen sivujuoni jatkaa yhä kulkuaan uuteen yllättävään suuntaan, mutta en voi paljastaa muuta, koska muuten spoilaan.

Tästä teoksesta nousee esille jokaisen erilaisuus ja pinnan alla kuplivat "vaarat". Jokainen hahmo on erilainen, ja joidenkin pinnan alta paljastuu asioita, jotka vaarantavat Isadellan jälleen kerran. Teoksessa nostetaan myös esille enemmän mm. Bastianin hahmoa, joka on kiva pieni lisä teokseen. Jotenkin teos, jota odotin kovasti, oli odottamisen arvoinen, mutta myöskin saman aikaisesti se ei antanut itsestään liiaksikaan. Huippukohtaus teoksessa ei aivan yltänyt sinne suurimpaan jännitykseen ja kliimaksiin, vaan jäi hieman lyhyeksi ja hataraksi. Kuitenkin olen vähän "ikuinen rakkaustarina" -tyyppiä, ja tästä teoksesta jäi siltä osin positiivinen fiilis niinkuin koko sarjasta.

Isadella 3; Sydän liekeissä
Sari Luhtanen
sivuja 194
Otava, Keuruu 2020

toukokuuta 31, 2021

Isadella: Sydän murskana

En ajatellut aluksi, että lukisin kyseistä sarjaa missään vaiheessa loppuun, ja here we go again. Jotenkin minun kuvioni alkaa toistamaan itseään, mutta syytän myös kirjaston rajoituksia, koska nämäkin kaksi seuraavaa teosta tuli varattua teospinon vähentyessä eli jo aikoja sitten. Myös mielipiteeni sai täyskäännöksen tämän toisen teoksen osalta, joka sysäytti ensimmäistä osaa huomattavasti paremmin. Sydän murskana alkaa lyhyellä kuvauksella ensimmäisen teoksen tapahtumista Isadellan tuttuun vakava-humoristiseen tyyliin. Tämä tyyli nousi mielestäni vahvemmin esille tässä teoksessa, jonka parissa viihdyin ehkä senkin vuoksi paremmin. 

Sydän murskana saa myös yllättävän vahvan ideaalisen käänteen kokonaisuutena. Eli teos nostaa esille huomattavasti eri asioita, kuin ensimmäinen teos nosti, ja painottaa erilaista näkökulmaa tarinassa. Jotenkin ensimmäistä teosta, Sydän kylmänä, lukiessani minulle nousi erilainen kuvaus Isadellasta. Jotenkin hahmo syvenee, ja hänessä olevat "pimeät/tummat" (miksi jokainen niitä ikinä haluaakaan kutsua) asiat nousevat vahvemmin esille. Kuten jo ensimmäisen teoksen arviossa sanoin, haluan lukea viimeisen teoksen, joka on onneksi jo seuraavana vuorossa. 

Kirjasarjan toinen teos, jota en halunnut tai halusin tai en ehkä, tai kuitenkin halusin lukea, alkaa vahvalla painostavalla ja surullisella ilmapiirillä, jonka aikana Isadellan on otettava ohjaksia käsiinsä, jottei hän menettäisi loppuja ympärillään olevista tärkeistä asioista. Saman aikaisesti Isadella kamppailee omien halujensa kanssa, ja haluaisi aloittaa alusta. Unohtaa tapahtuneet, varsinkin tietyt henkilöt, ja käydä koulua ja olla vihdoin "normaali" nuori, joka kuitenkin osoittautuu.. no vaikeaksi. Tilannetta mutkistaa omituinen sinitukkainen nuorukainen, ja omituiset kirjelähetykset, joita Isadella ryhtyy saamaan tarinan aikana. Kaiken päättävät suuret juhlat, joissa selviää vastauksia moniin Isadellaa arkarruttaneisiin asioihin. 

"Ihan pienen hetken kuluttua minä menin perässä." (Isadella; Sydän murskana - Sari Luhtanen, sivu 13)

Tarinassa on ollut suuri kasvu, ja monissa asioissa mennään harppauksia eteenpäin. Olen lumoutunut kirjailin piristävän humoristisesta tyylistä kirjoittaa, jotenkin se sopii tähän toiseen teokseen paremmin, vaikkakin teemallisesti teoksessa on vahvoja asioita, joita tuodaan esille. Minua alkoi oudolla tavalla pohdituttamaan teoksen aiheet ja minun oma näkemykseni niistä. Humoristisilla viittauksilla on niin suuri vaikutus, että joihinkin tapahtumiin ja niiden purkamiseen pystyin samaistumaan aivan täysin. Isadella elää paljon hänelle kerrottujen (tässä tapauksessa asioiden kertomatta jättämisen) kautta. Hän käsittelee perhesuhteitaan vampyyri äiteihin ja menettyyn biologiseen äitiin, hyvin paljon tarinan aikana. Joihinkin vastauksen saaden, kun toiset puolestaan yhä odotuttavat omaa tarinaansa.  

On myös hienoa nähdä, että Isadella taistelee jostakin joka merkitsee hänelle paljon: piirtämisestä. Pidän tästä Isadellan piirteestä kovin, koska minusta luovuttaminen jonkun asian suhteen on niin... Ensimmäisen teoksen tapahtumat ovat jättäneet jälkensä, jonka vuoksi Isadella hävittää piirtäjän itsessään, mutta taistelee sen löytämisen vuoksi. Lopulta teoksen lopussa Isadella ehkä voittaa jotakin, mutta samalla mittakaavalla tulee menetyksiä. Odotan innolla, mitä kolmas teos tuo tullessaan. Millaisen lopun kirjailija on kokenut Isadellan kuuluvan saada? Siinäpä vasta kysymys!

"Nro 3: Kärsivällisyys on hyvä. Ei ole. Kärsivällisyys on typerää ja vie hermot. Halusin jo osata tämän homman, mutta mokailin jatkuvasti kaikessa." (Isadella; Sydän murskana - Sari Luhtanen, sivu 78)

Helmet-lukuhaasteeseen olen tänä vuonna keskittynyt paremmin, kuin aikaisemmin. Tämä teos ruksittaa kohdan 7. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi. Ajattelin tämän hieman muunnellen niin, että minä samaistun päähenkilön ajatusmaailmaan maailmasta, joten päätin sen soveltuvan tämän kohdan täyttämiseksi. 

Isadella 2; Sydän murskana
Sari Luhtanen
sivuja 189
Otava, Keuruu 2020

toukokuuta 30, 2021

Isadella: Sydän kylmänä

Uhosin viikko sitten, että nyt pitää kirjoittaa useampi blokkaus ennen dekkariviikkoa. Kuinka kävikää? Viikko vierähti ilman edes blogin avausta. Nykyhetki on muutenkin hyvin omituinen, suorastaan ärsyttävä, jonka vuoksi mm itselle osa tärkeistä asioista on jäänyt unholaan ja tekemättä. Kirjastot ovat yksi näistä asioista. Kirjastot ympäri Suomea alkavat olla auki, ja teoksien pariin pääsee, mutta tietenkin tänne osui koko järjestelmän vaihto, eikä teoksia saa ulos ennen kuin 4.6., joka on onneksi pian!, Tämä teos löytyi extemporena sen hetkellisen ajanjakson aikana, kun kirjastossa pääsi tutustumaan teoksiin, jopa koskettamalla niitä. Isadellasta kertova kirjasarja, jonka kolmannen teoksen takakannen tekstin luin ensimmäisenä, mutta päätin kuitenkin aloittaa alusta alkaen lukemaan. 

"Täydellisen päivän täydellinen päätös." (Isadella; Sydän kylmänä - Sari Luhtanen, sivu 12)

Omituisesti ihastuin juuri siihen kyseiseen teokseen (kolmanteen), mutta halusin kuitenkin lukea koko kirjasarjan järjestyksessä, joten pienen tutkimuksen jäljiltä löysin tämän sarjan ensimmäisen teoksen Sydän kylmänä. Sari Luhtanen nimenä oli minulle vieras, joten tein hieman tutkimuksia millaisesta kirjailijasta mahtaa olla kyse. Löysinkin hyvin tuttuja teoksia ja sarjoja, joita kyseinen kirjailija on ollut luomassa. En kuitenkaan vielä oikein vakuuttunut hänen kirjoitustyylistään. Miksi? Tähän vastaus aivan tuota pikaan. 

Isadella on nuori, ei viehettävä tai hauska (hänen sanojaan, ei minun), kouluikäinen tyttö, jonka perhekuviot ovat lyhyesti sanottuna ainakin monimutkaiset. Isadellan kolme äitiä, joiden vuoksi on oltava erityisen varovainen herättämästä huomiota, ovat erityslaatuisia, ja jokainen heistä omistaa täydellisen omalaatuisen persoonallisuuden. Uusi ympäristö, ja uusi koulu, tuovatkin erityisen paljon haasteita, koska Isadella tekee kaikkea muuta kuin yrittää pitää matalaa profilia. Hänen elämäänsä ryhtyy hämmentämään kuvistunnilta löytynyt Minna, sekä säbätähti Fairuz. Molempien sivuhenkilöiden tarina sekoittautuu Isadellan tarinaan, ja kömpelyyksiltä ei voida välttyä. 

Tarina etenee rauhallista tahtia eteenpäin ilman erikoisia sivujuonia. Kerrankin teos, jossa on yksi pääjuoni, jota seurataan loppuun asti. Se tekee teoksesta oikeastaan hieman tylsän, koska tapahtumat liittyvät vahvasti vain Isadellaan, kertojaan. Kuitenkin muutama erikoinen juonenkäänne löytyy teoksesta, jotka houkuttelevat lukemaan lisää. Huippukohtaus ei kuitenkaan täysin pääse loistoonsa, ja jotenkin tuntuu 187 sivua olevan liian vähän. Tarina tulee kerrottua näiden sivujen kautta, sillä on alku- sekä loppukohtauksensa, mutta minusta tuntuu, että jotain puuttuu.

"Ja miten oli mahdollista, että se oli yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävää ja jotenkin... ihanaa? Siinä muuten sana, jota en ikinä käytä mistään, en edes suurimmasta kalleudestani eli nahkarotsistani, mutta juuri nyt se oli ainoa sana, joka putkahti mieleen. Kaikki tässä tilanteessa oli nyrjähtänyttä." (Isadella; Sydän kylmänä - Sari Luhtanen, sivu 8)

Päähenkilö Isadella kuvaillaan hyvin monisanaisesti monilla sivuilla, ja jokainen hahmo tuo oman visionsa kyseisesta tytöstä esille. Kersti, Vanessa ja Susie, Isadellan äidit, tuodaan kevyemmin ja lyhyt sanaisemmin esille. Isadella kertoo heistä hänen kannaltaan tarvittavan tiedon, joka jää hieman ontuvaksi, koska Isadella on kapinallinen nuori, joka haastaa äitejään erinäköisissä tilanteissa. Sivuhenkilöinä Minna saa mielestäni suuremman roolin, kuin Fairuz, joka on hieman harmittavaa, koska olisin halunnut tietää lisää molemmista, eritoten Fairuzista. 

Teoksen tarina välittyy, ja on kohtalaisen hyvä ja lyhyt pätkä. Lukemisessa ei tarvitse ajatella, eikä teoksen keskeyttäminen häiritse. Siihen pääsee helposti mukaan pidemmänkin tauon jälkeen. Osaksi minulla jäi sellainen fiilis, että haluaisin tietää mitä sarjan päätteeksi tapahtuu, mutta voi olla että teos ei aivan pääse varauslistalle asti. Kirjasarja taitaa jäädä hetken huumaan, jos se vaikka osuu silmään kirjastosta joku kerta. 

Helmet-lukuhaaste täyttyy jälleen yhden kohdan verran. Sydän kylmänä on ensimmäinen teos kirjasarjasta Isadella, joten näin ollen se ruksittaa kohdan 6. Kirja on osa kirjasarjaa. 

Isadella 1; Sydän kylmänä
Sari Luhtanen
sivuja 187
Otava, Keuruu 2019

Suositut postaukset