Muista, unohda

"Oven takana vesi lakkasi valumasta, syntyi hiljaisuus. Odotimme."
(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 57)

Heidi Kerosuon esikoisromaani Muista, unohda, on vahvaa kuvailevaa kerrontaa sisältävä "vanha nainen". Ensimmäinen ajatukseni kirjasta oli juuri tuo, "vanha nainen". Enkä tarkoita pahalla, vaan juuri sillä vahvalla kokemuksella, joita kyseisillä henkilöillä on, huokuu kirjasta. Kokemus, ikä ja historia on vahvasti kokoajan läsnä kirjan kerronnan edetessä. Kirjassa on myös hyvin mielenkiintoisen luovan kuvaileva kerronta. Se ei täysin paljasta kaikkea, vaan kirjaa tulee lukea ajatuksella, jotta kirjasta saa enemmän irti kuin yksinäisiä lauseita.

Tämän vuoksi kirja ei ollut alusta alkaen täysin yhtenäinen, joka hieman harmitti minua, koska en saanut kirjasta otetta. Kirjassa liikutaan paljon nykyhetken ja muistelmien välillä, jonka vuoksi alussa on haastavaa luoda kontakti Martaan, kirjan tarinan kertojaan, koska ajan kulussa hypitään paljon. Marta on kirjassa jo ikääntynyt pitkälle aikuisuuteen, lähemmäs vanhuutta, mutta kuitenkin kuvailee perheensä ja omaa historiaansa aina lapsuudessa aikuisuuteen saakka muistojen kautta. Martan äiti, Muti, on kirjassa pääosassa oman tarinansa kanssa, jonka Marta kertoo teoksen edetessä.

Martan perheeseen Mutin lisäksi kuuluu Pappa, Lauri ja Elin, joiden hahmot kulkevat tasaisesti taustalla, mutta eivät kuitenkaan hallitse turhan paljon tarinaa. Jokaisella on kuitenkin oma paikkansa tässä perhesuhteita käsittelevässä kirjassa. Kivulta ja tuskalta ei välty kukaan perheessä, vaan jokainen historian palanen loksahtaa kohdillaan, ja kirjaa lukiessa huomaa, että jokainen hahmo syvenee tarinan edetessä sekä jokainen asia syvenee niiden mukana.

Mielenkiintoinen seikka kirjaa lukiessa on se, että kirja on jaettu kolmeen osaan. Marta kertoo ensimmäisen osan, Muti toisen ja Marta jälleen viimeisen osan. Tämän jaottelun avulla kirja saa vielä syvempää taustaa, koska myös Mutin elämänhistoriaa tuodaan selkeästi esille hänen omasta näkökulmastaan. Mielestäni oli ehdottoman tärkeää kuitenkin, että Marta lopettaa tarinan. Martan kerronnan loppu lauseissa huomaa helpotuksen ja tuskan yhtenevän ja tarinan saavan lopun kaikelle tapahtuneelle, mikä on tärkeä mielestäni Martan elämän jatkuvuuden kannalta. Näin ainakin itse koin teoksen lopun.

Omituisinta on, että en edes valinnut kirjaa niinkään, vaan se valitsi minut. Selailin tuossa taannoin internettiä, jossa on uutinen 5 kirjasta, joita voisi suositella luettavaksi illan pimeinä tunteita. Uutinen löytyi menaiset nettisivulta, ja se sisältää tosiaan 5 väkevää kirjaa, joista tämä oli yksi. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla lauseella kuvattu, millainen kirja on ja tiesin sillä hetkellä, että haluan lukea tämän teoksen. Laitoin sen kirjastoon varaukseen, ja sain saman viikon aikana ilmoituksen, että voin noutaa kirjan. Jos kiinnostuit katsomaan mitä muuta uutinen piti sisältään, sen löydät täältä.

Kirjan genre ei kuulu minulla millään tavalla luettavaan kategoriaan, jonka huomasin jälleen kerran. Kirja oli luettava, mutta hämmentävä. Minulla vei aikaa tottua sen aikajanassa hyppimiseen, mutta luin mieluummin lapsuudesta ja niistä hetkistä, kun Martan vanhuuden hetkistä. Kirjassa oli ehkä yksi teema yli muiden, joka houkutti minua; sairaala.

Kirjan hahmoista jokaisella oli omanlainen suhteensa sairaalaan. Sairaala ylipäätänsäkin nousi paljon esiin kirjan sivuilla erilaisten asioiden saattelemana. Muti:n elämä tapahtui paljolti sairaalassa, jossa myös Marta, Lauri ja Elin olivat tilanteesta tai toisesta johtuen. Sairaala nousi paikkana suuresti esille kirjassa. Ehkä se juuri herätti omia muistojakin esille ja houkutti lukemaan kirjan loppuun saakka.

Pohdin pitkään saanko liitettyä kirjaa lukuhaasteeseen, mutta kuitenkin yllättävän yhtenäisyyden kautta sain sen liitettyä. En edes aluksi ideoinut kuinka paljon kirjan alussa ruuan valmistus valmisteli kirjan loppunäytökseen. Kirjassa oli omituisia piirteitä, mutta kuitenkin lopussa kaikki nitoutui yhteen, mutta oli mielenkiintoista, että kaikki alkoi ateriasta.

"Jalkauduin lähikauppaan hämärässä, josta näytti tulleen päivienkin pysyvä olomuoto, ostin puolikkaan grillatun broilerin ja vähän tykötarpeita. Kotona keitin riisiä ja ryhdyin valmistamaan kastiketta. Kastikkeen poristessa liedellä kuulin elävästi korvissani Mutin äänen "Hyvä kastike vaatii hiljaisen lämmön ja kärsivällisyyttä. Kestää aikansa ennen kuin maut kypsyvät ja solmivat liiton keskenään." Katseeni osui ikkunaan ja näin kuvajaiseni mustasta lasista: Muti yksin keittiössään kokkaamassa. Meidän hahmomme liukuivat yhteen kuin kaksi varjokuvaa niin ettei toista voinut erottaa toisesta. Minä olin hän." 

(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 9-10)

Tämän pienen alun yksityiskohdan avulla sain nostettua kirjan lukuhaasteeseen ja yliviivattua kohdan numero 22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä kirja. 

Muista, unohda

by Heidi Kerosuo

Docendo Oy, Jyväskylä 2019

sivuja 267

Harppaus tulevaan ja hieman takaisin päin

Olen jopa itsekin yllättynyt, että kaivoin blogin esille ja ryhdyin kirjoittamaan. Päätin antaa sormien johdattaa ja katsoa, millaista tekstiä saan aikaiseksi. Kirjoja olen yhä lukenut, kun olen muulta elämältäni ennättänyt, mutta jotenkin tänne kirjoittaminen on jäänyt suuresti taka-alalle. En vieläkään voi ymmärtää, että vuosia on vierähtänyt jo kolme, koska kuitenkin äsken blogitekstejä selatessani löysin paljon muistikuvia, kun kirjoitin aikaisempia tekstejäni.

Päätin tutkia sitten lähemmin kirjoittamania tekstejä, ja vieläkin muistan sen luomisen tuskan toisinaan, kun ei millään meinannut saada kirjasta irti tekstiä blogin puolelle. Sitä väkisin yritti kirjoittaa jotain pientä, mikä olisi lukijasta mukavaa ja selkeää luettavaa, mutta kuitenkin nyt tarkasteluani siellä on hyvin heikkoja blokkauksia, heikkoja blokkauksia ja sellaisia blokkauksia, joita jo poistinkin. On siellä muutama itseäni miellyttävä blokkauskin, jonka haluan vanhojen aikojen kunniaksi tähän nostaan.

Tästä linkistä löytyvä Erin Hunter:n kirja Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina miellyttää silmääni. Kuva on hyvässä paikassa tekstiin nähden. Tekstiä on riittävästi, eikä kirjoitusvirheitä nopealla silmällä huomaa. Myös kirja oli todella hyvä. Muistan todella hyvin Soturikissat -sarjan kirjat, joita luin ryhminä suoraan yhdeltä istumalta, koska niiden juoni tempaisi nopeasti mukaansa. Lukisin kyllä ne varmasti vielä uudelleenkin, mutta tuntuu että tunnen tarinan liian hyvin, että kirja ei antaisi minulle enää samankaltaista mielihyvää, jota hyvän kirjan lukiessa tuntee.

Toinen tässä linkissä, jonka nostan esille on J.R.Ward ja Mustan tikarin veljeskunta. Kirja kantaa nimeä Mustan tikarin perintö: Verisuudelma. Tämä kirja löytyy omasta hyllystäni, ja en ole katunut kirjan ostamista. Hunter ja Ward ovat sellaisia kirjailijoita, joiden tekstiä on helppo ja mukava lukea. Se sointuu omaan tyyliini hyvin ja pidän juonesta ja juonen käänteistä. J.R.Ward on kirjoittanut useampaakin sarjaa, mutta Mustan Tikarin Veljeskunta on sarjana lumonnut minut. Olen varmasti jo aiemmin hehkuttanut tätä kirjasarjaa monia kertoja, mutta on aina hyvä muistuttaa millainen kirja uppoaa minuun ja mitä suosittelen myös muille.

Fantasia kirjallisuus on minulle ehdottomasti luettavin kirjallisuusala. Runous, draama ja rakkaus kirjat eivät uppoa minuun yksinään, vaan niiden lisäksi niissä pitää olla jotain extra outoa; scifiä tai fantasiaa. Toisinaan uppouden lukemaan "surullisia" kirjoja, mutta niissäkään päälimmäisenä aiheena ei ole rakkaus tai draama, vaan yleensä niiden aihe on on hyvinkin raskas.

Olen blogissani osallistunut lukumaratoneihin, joita järjestetään kirjablogien keskuudessa, mutta nyt viime aikoina tämä on suuresti jäänyt. Katsotaan jos vuonna 2020 ehtisi edes yhtene osallistumaan, kun sellaisen löytäisi kirjablogien ihmeellisestä maailmasta. Minulla ei ole yhtä ja tiettyä kirjablogia, jota luen, vaan luen kirjamieltymyksieni mukaan erilaisia blokkauksia, mutta yleensä kuitenkin keskityn pääasiallisesti oman blogini kirjoittamiseen. Lupaan siis tänä vuonna nyt parantua kirjoittamisessa sekä blokkauksien tekemisessä ja niiden lukemisessa (vinkkejä hakien). Aion herättää blogini takaisin eloon!

Eräs asia, joka on kuitenkin hyvä mainita, mikä on muuttunut suuresti. Käyn tällä hetkellä iltalukiota, jossa opiskelen 5 ainetta (mahdollisesti 6 ainetta), ja tähtään ylioppilaaksi. Lukio-opintoja hoidan töiden ohella, joten työtäkin vielä on. En kuitenkaa tiedä paljonko saan siis aikaani annettua rakkaalle kirja harrastukselleni, mutta olen tähänkin mennässä niitä pystynyt lukemaan, joten enköhän onnistu pitämään blogin elossa nytkin. Ja ettei elämä käy liian helpoksi, haluan myös jälleen kerran osallistua Helmet lukuhaasteeseen.

Helmet lukuhaaste on Helmet:n luoma lukuhaaste, johon on listattu luettavien kirjojen aiheita. Näin ollen lukijana voin valita kirjan aiheiden perusteella ja lukea sen. En kuitenkaan ottanut liian suurta tavoitetta, vaan valitsin pienen Helmet lukuhaasteen vuodelle 2020. Tässäkin on jo 25 kohtaa, mikä käytännössä tarkoittaisi 25 kirjaa luettavaksi tämän vuoden aikana. Kuitenkaan sääntöjä ei ole ja tarkoitus on kehittyä lukemisessa ja tutustua erilaisiin kirjallisuuslajeihin, eikä kilpailla kirjojen määrällä, siksi aion ottaa tämän vuoden haasteen uuden innostumisen löytämisen muodossa; kohteena yllätys yllätys kirjojen lukeminen.

Lisätietoa löytyy täältä. Tietenkin löytyy myös isompi Helmet lukuhaaste, jossa on 50 kohtaa. Tämänkin löydät linkin kautta, jos kiinnostuit!

Tutustuessani Helmet-lukuhaasteeseen nostan sieltä pari selkeää ja helppoa kohtaa toteuttaa, joihin minulla on jo kirja mielessä, muun muassa kohta 11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta. Minulla on myös mielessä kirja, joka täyttää useammankin kohdan, mutta yritän toteuttaa haasteen niin, että yhtä kohtaa kohden luen yhden kirjan.

Mutta haasteiden hankaluus on siinä, että sieltä löytyy myös kohtia, jotka ovat vaikeammin toteutettavissa tai eivät kiinnosta, kuten 15. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva sekä 17. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla. Nämä kuuluvat näihin ei helposti toteutettaviin kohtiin. Aloitan sen mukaan millaisen kirjan haluan lukea ja pohdin sopiiko se lukuhaasteeseen. Yritän kuitenkin muistaa, että pitäisi keskittyä lukuhaasteeseen!

Blogin ulkonäkö on saanut hieman uutta muotoa, mutta kaikki tuttu ja turvallinen löytyy oikealta. Oikealta löytyy myös nykyään sivut, jonka alla on nyt Helmet lukuhaaste 2020. Päivitän sinne kirjan ja kirjailijan kohdalle, kun olen kyseisen kohdan suorittanut.

Näillä tunnelmilla on nyt tarkoitus aloittaa vuosi 2020. Onnea uuteen vuoteen!