Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin

toim. Siri Kolu ja Salla Simukka

sivuja 226

Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset

Meri Mort

sivuja 300

@ Meri Mort & Like kustannus /

Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle

Sanna Wikström

sivuja 272

Hidasta elämää Suomi Oy

kustannustoim. Katri Mäkinen

Yhteenveto luetuista ja Helmet-lukuhaasteesta 2020

Nyt on aika katsoa lyhyesti taaksepäin aina vuoden 2020 alkuun saakka, ja pohtia mitä on tästä vuodesta jäänyt mieleen. Joulutunnelmien kunniaksi otin kaveriksi riisipuuroa ja glögiä, jotta kirjoitus saapi vauhtia. Omassa mielessäni on rakentunut vahva ajatus itseni kehittämisestä ja löytämisestä. Puhun siitä lisää vielä yhden teoksen verran, jonka julkaisen täällä blogin puolella. Minulla on siis yksi teos vielä tulossa, jolla haluan päättää tämän vuoden. Nyt kuitenkin keskityn mieleen jääneisiin teoksiin ja haasteisiin. 

Helmet-lukuhaaste 2020 omalta osaltani ei yltänyt suuriin tuloksiin. Linkin kautta pääsette katsomaan suorittamiani kohtia ja teoksia, joilla olen Helmet-lukuhaastetta täyttänyt. Sain muutaman positiivisen yllättävän hyvän teoksen lukuhaasteen avulla luettua, joista oikeasti nautin. Löysin myös hyviä suomalaisia kirjailijoita, joiden muihinkin teoksiin haluan myöhemmin palata. Luin yllättävän monipuolisesti jännitystä, psykologista draamaa sekä aikuisten- että nuortenkirjallisuutta.

Parhaiten mieleeni on jäänyt Salla Simukan Lukitut -teos, jonka luin osana kirjabloggaajien kesälukumaratonia. Maratonin puolella luin jännityskirjallisuutta, mutta aloitin loppupuolella Salla Simukan teoksen. Teos oli lumoava ja täynnä yllätyksiä. Olen todella iloinen, että luin sen loppuun lukumaratonin jälkeen. Monessa muussakin blogissa oli teoksesta jo kirjoiteltu, joiden pohjalta se tuli oikeastaan valittua. Teos oli kuitenkin todella hyvä, vaikkakin omituinen. Osa asioista paljastettiin todella nopeasti, ja toisia taas pihisteltiin aina loppuun saakka. 

Lukumaratonit ovat yhäkin kirjablogin pitämisen yksi huippukohdista. Olen tänä vuonna saanut osallistua neljään lukumaratoniin. Pääsiäisen aikana oli kaksi, toinen palmusunnuntaina ja toinen itse pääsiäisenä. Pääsiäisen lukumaratonin eroavaisuutena oli se, että koko pääsiäisen sai käyttää lukemalla eli yhteensä neljä päivää. Itse suoritin kahden päivän eli 48h lukumaratonin. Näiden jälkeen elokuussa oli kaksi kesälukumaratonia, joista toisen aikana luin Leena Lehtolaista sekä Salla Simukan teoksen, ja toisen aikana luin tuttua ja turvallista J.R. Wardia. Kiitos jokaiselle emännälle myös upeista lukumaraton kokemuksista.

Lukumaratoneista sekä vuoden suurimpana saavutuksena minulle on jäänyt mieleen pääsiäisen lukumaraton, jossa luin George R.R.Martinin Valtaistuinpelin. Tämä 700 sivuinen jättiläinen oli hyvin jännittävä teos, jonka tarina lumosi minut. Olen miettinyt toisen osan lukemista, mutta ei ole tullut sopivaa hetkeä, joten olen nautiskellut vain tästä suorituksesta. Luin 48 tunnin aikana 732 sivua :) En voisi olla tyytyväisempi enää tuohon saavutukseen. Lukumaraton tunnelmia pääset halutessasi kertaamaan täältä.

Luetut 2020 on täyttänyt koko vuoden ajan. Itse en osaa oikein arvostella kirjoja 1-5, tähtien tai vastaavan perusteella, joten olen itse laittanut teoksen eteen ♠-merkkejä sen mukaan lukisinko teoksen uudestaan. Se on ehkä minulle ominaisempi tapa arvioida teosta. Osa luetuista teoksista ei ole päässyt tänne blogin puolella, mutta suurimman osan olen kuitenkin tänne kirjoittanut. Pyrin tasaiseen lukutahtiin, enkä halua aiheuttaa lukemisen ilosta minulle stressiä. Goodreadsin puolella olen jälleen saanut heräteltyä aktiivisuuttani, ja ehkä sen saankin vielä rullaamaan blogin ohella mukavasti. Luetuista teoksista haluan nostaa esille kolme teosta, jotka jokainen on herätellyt minussa uusia puolia. En olisi koskaan ajatellut lukevani näitä teoksia, joten haluan hieman nostaa niitä tässä esille. Kaikki teokset ovat yllätys yllätys (ei oikeasti yllätys) jännitys- ja vielä enemmän kauhukirjallisuutta.

M.A.Meretvuo - Pilvikädet
Salla Simukka - Sytytä valot!/Sammuta valot!
Marko Hautala - Pimeän arkkitehti

Nämä kolme teosta ovat yllättäneet minutkin. Kauhukirjallisuutta, jota niin harvoin luen, mutta olen nyt ylittänyt itseni kolmella mieleenjääneellä teoksella. Pilvikädet oli yllätyksellinen, ja valitsin  sen ensisijaisesti Helmet -lukuhaasteeseen, mutta jo tutkaillessani teosta tiesin, että se lähtee mukaani. Tumman puhuvia kuvia täynnä ollut teos käsitteli vahvasti ihmisen mentaalista puolta ja mielen sisäisiä ajatuksia. Puolestaan Sytytä valot!/Sammuta valot! (lyhensin hieman teoksen nimeä) oli toisenlainen. Yksissä kansissa oli lyhyitä kertomuksia kahdesta erinäkökulmasta: kauniita teoksia sekä kauheita teoksia. Eniten minut kuitenkin yllätti Marko Hautalan - Pimeän arkkitehti. Teos ei ole blogin puolella, koska en voi sanoa nauttineeni sen lukemisesta, mutta se oli oikein oivallinen teos seisauttamaat veren ja antamaan muutaman sydämentykytyksen. Kauhun ystäville oikein hyvä. Olen iloinen, että luin teoksen loppuun kuitenkin tarvitsin heti vastapainoksi jotain kevyttä rakkaushömppää. 

Olen oikein iloinen suorituksestani, ja olen jopa täyttänyt Goodreadsin tavoitteen ja lukenut yli 25 teosta. Ajatuksessani oli tietenkin, että luen 25 teosta, jotka ruksittavat aina Helmet-lukuhaaste kohdan, mutta en ole kuitenkin onnistunut tässä. Onneksi se on mukava pieni haaste aina taustalla, ja kyllä yritän jälleen ensivuonna uudemman kerran. Tähän en vielä kokoa loppufiilistä tästä vuodesta, koska  ainakin yksi bloggaus on vielä tulossa. Siihen teokseen on hyvä lopettaa tämä vuosi, joten toivotan siis ihanaa joulun odotusta jokaiselle! :)

Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita / Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita

Ilmeisesti Salla Simukan teoksista on löytynyt tähän hetkeen monta osuvaa teosta, joista olen nauttinut. Olen nyt hetkittäin huomannut Simukan teosten kauneuden kokonaisuuksina, joita on lukijana mukava napostella menemään. Tässäkin teoksessa oli hieman yli 140 sivua, joten se meni yhtenä suupalana. Pidän myös novelliteoksista tällä hetkellä, koska niiden lukeminen on nopeatempoista, eikä tarvitse keskittyä monen sivun pituiseen teokseen, joka käsittelee alun, keskikohdan, huipennuksen ja lopun. Novelleissa ja lyhyissä tarinoissa pääasia on huippukohta, ja ytimekäs loppu. Tietenkin jokainen tarina pitää sisällään alun, keskikohdan, huipennuksen ja lopun, mutta pituus ja painoarvo vaihtelee. 

Yksissä kansissa vielä kaksi teosta, ja yhteensä 20 tarinaa! Olin haltioissani, kun tämä realiteetti hahmottui mielessäni. Salla Simukan teos Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita / Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita pitää sisällään yli 140 sivua tekstiä lyhyinä ja ytimekkäinä tarinoina. Kaksi osainen teos käsittelee erilaisia tarinoita kahdesta näkökulmasta, pienen sitovan otteen avulla. Käsittelen ensin Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita puolen teoksesta, koska tein valinnan lukea ne ensin. Luettuani molemmat osat, tuntuu että valinta oli väärä, mutta molemmissa puolissa oli maagisen paljon tapahtumia, tilanteita ja houkutuksen kohteita. 

Olin täysin sitä mieltä, että kauniit tarinat vain kuuluu lukea ensin, joten ryhdyin epäröimättä lukemaan teoksen "kaunista" puolta. Sytytä valot! käsitteli 10 eri päähenkilöä ja teemaa luoden yllättäviä tarinoita. Jokainen tarina ei kuitenkaan minuun uponnut, mutta mielestäni kirjailija Salla Simukka onnistui miellyttämään lukumakuani paremmin kuin muutaman aiemman kirjailijan kokoamat novelliteokset. Ehkä tässä kyseisessä teoksessa novellien pituudet ja sisältö sopi enemmän minulle kuin aiemmin lukemissani. 

Myös tarinoiden kokonaisuus ja muoto oli paremmin luotu. 10 kaunista tarinaa piti sisällään kaikkea ensimmäisestä suudelmasta rakkauteen sekä ilosta ja kaipuusta aina tunteiden vuoristorataan saakka. Tarinat olivat herkkiä, mutta mielessäni kyti kokoajan ajatus siitä, että olivatko ne niin kauniita lopulta? Vai onko se niin, että ennen kuin kauneus näkyy ulospäin täytyy luopua asioista, tehdä työtä, vuodattaa verta, hikeä ja kyyneleitä? Vasta sen jälkeen näkee oikean kauneuden. 

"Sinänsä oli helpotus, ettei tarvinnut esittää mymmeliä. En tiedä, olisinko edes osannut. 

Sen tiesin varmasti, etten olisi jaksanut olla roolissa päivästä toiseen. 

Olin käynyt ilmaisutaidon lukion, mutta en ollut ikinä halunnut näyttelijäksi." 

(Salla Simukka: Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita

tarina 2. Etäisyys sivu 11)

Kauniita tarinoita oli 77 sivun verran, joista kaksi jäi parhaiten mieleeni. Kirjailija tuo hyvinkin kapeassa tekstissä hyvin esille päähenkilön luonnetta, elinympäristöä ja tunteita. Jokaiseen päähenkilöön sai jonkinlaisen yhteyden, eikä teos sen osilta kuivunut kokoon. Kauniita tarinoita lukiessani minulla oli hymy huulilla melkeinpä kokoajan, vaikka tarinoissa päähenkilöt joutuivatkin valintojen eteen kerta toisensa jälkeen. Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti, kun käänsin teoksen ympäri.

Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita oli 66 sivua täyttä raakaa pimeyttä ja julmuutta. Jokaisessa tarinassa oli erilainen paino pimeyden suhteen, mutta kuitenkin näiden 10 tarinan lukeminen oli huomattavasti raskaampaa kuin teoksen toisen puolen. Jokin kuitenkin houkutteli minua jatkamaan teoksen parissa, vaikka kauhukirjallisuudesta en pidäkään. Jokainen tarina "tällä puolella" oli hyvin vakavasta teemasta, mutta kirjoitettu tarina oli kuitenkin niin lumoava, että se piti lukijaa otteessaan. Kauheita tarinoita lukiessani ryhdyin pohtimaan, että onpas tutun oloista tekstiä. Osan kymmenen tarinan kohdalla tuli tunne, että minähän olen juuri lukenut tämän, kunnes ymmärsin kirjailijan luoman yhteyden teoksen eri puolien välille. En paljasta tästä sen enempää, jollen jo liikaakin paljastanut!

"- Kerron, kun olet vähän vanhempi, isä huokaisi."
(Salla Simukka: Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita

tarina 1. Sammuta valot! sivu 7)

Teoksen molemmista osista minulle nousi esille oikeastaan kaksi tarinaa (yhteensä siis neljä tarinaa), jotka jäivät parhaiten mieleen. Kauniita tarinoita puolelta tarina Etäisyys sekä Sama kude meissä. Kauheita tarinoita osiosta nostaisin esille tarinan Osuma sekä Pitkä uni. En vieläkään osaa päättää pidinkö enemmän kauniita tarinoiden Sama kude meissä -tarinasta vai kauheita tarinoita puolen Pitkä uni -tarinasta. Molemmissa oli niin lumoava idea, että ne jäivät hyvin mieleen. Nyt kun jälkikäteen jäin pohtimaan, miksi juuri nämä teokset jäivät mieleeni, katsoin teoksia tarkemmin.. en ole enää yhtään yllättynyt miksi en kykene valitsemaan näiden välistä (syytä en kuitenkaan teille kerro). 

Minulla on vieläkin hieman epäuskoinen olo, että olen lukenut tämän teoksen kannesta kanteen. Sammuta valot! tarinoiden jälkeen minulle jäi hieman puistattava olo. Ei tietenkään jokainen teos mennyt ihon alle, mutta ne jotka menivät.. menivät lujasti. Olen aina ajatellut, että kauhukirjallisuus herättäisi minussa eniten tunteita. Olen näköjään oikeassa. Toivon kovasti, että jaksan pitää yllä bloggailua, vaikka nyt uuden työpaikan myötä on hieman hakemista ajankäytöllisesti. Kuitenkin pitää aina olla vastapainoa asioille, joten ajattelen blogin olevan sitä minulle. Tsemppiä kaikille elokuun uusiin (sekä vanhoihin) tuuliin!

Luetut 2020 sivu on täyttynyt sitä mukaan, kun olen teoksia lukenut. Lukemissani blogeissa on ympäriinsä tehty n. kolmen kuukauden luettujen teosten koottuja blokkauksia, mutta itse en ole vain saanut aikaiseksi. Haluan kuitenkin loppuvuonna kirjoitta tämän vuoden tunnelmista, ja pitkästä aikaa blogin kirjoittamisesta. Katsotaan jos vaikka ensivuonna kokeilisi tuon kaltaista uudistusta. Parhaiten siis minun luettuja teoksia sekä Helmet-lukuhaasteen etenemistä voi seurata klikkailemalla tuolta ylhäältä, ja vaihtaa sivuja. Goodreads:in oman profiilinkin päivitin pitkästä aikaa kuntoon, ja linkkiä löytyy esittelytekstistä siitä kiinnostuneille. Btw en kykene millään kaikkia teoksia tuomaan tänne blogin puolelle, vaan niitä on vain valittava (ja se on sitä tuskaa!). 

Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita /

Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita

Salla Simukka

sivuja (yhteensä) 143

Kustannusosakeyhtiö Tammi

Helsinki, 2018

Iloa täynnä ollut kesälukumaraton suoritettu 1.8.

Olisi jälleen aika sysätä lomahousut kaappiin, ja ryhtyä kaivamaan niitä työvaatteita, joilla tarkenee ulkona seisoskella. On kuitenkin jäljellä tämä yksi viikonloppu, jonka aikana aion ottaa kaiken irti täällä blogin puolella. Käyntiin pyörähtääkin kirjabloggaajien kesälukumaraton. Suoritus päivänä toimii 1.8, mutta sunnuntaina on sukulaisen rippijuhlat, niin pyöräytän omani käyntiin nyt jo perjantain puolella, ja jatkan lukemista huomisen 1.8. puolelle. 

Kesälukumaratonin emäntänä toimii Oksan hyllyllä Marika, joka on julkaisut selkeän ja kattavan infoblokkauksen kesälukumaratonin etenemisestä. Pääset lukemaan näitä infoja täältä. Kesälukumaratonin muitakin osallistujia selviää linkin takaa, joten jos muidenkin edistyminen kiinnostaa - käy kurkkaamassa! Itse aina pyrin lukumaratonien aikana käydä lukemassa muidenkin etenemisestä, ja nyt ajattelinkin ottaa kevyemmän otteen tämän suorittamiseen, niin tulen todennäköisesti pyörimään muiden blogienkin puolella. 

Kesälukumaratonin ohjeistuksesta käy ilmi tosiaan, että lukemisesta osan tulee sijoittua la 1.8. päivälle, mutta muuten sen aloittamisen/lopettamisen saa määritellä itse. Tarkoituksena on kuitenkin lukea 24h, huomioiden oma jaksaminen (tauotukset). Aloitan oman maratoonini nyt perjantaina klo 20:30, ja lukumaraton omalta osaltani päättyy siis huomenna 20:30

Itselläni oli monenlaisia teosvaihtoehtoja tämän lukumaratonin pinoon, mutta päädyin Leena Lehtolaisen jännitys-/rikospokkareihin, joita sain tuossa käsiini loman aikana sekä Salla Simukkaan, jonka teos Lukitut saapui juuri sopivasti noudettavaksi. Aloitan maratoonini Leena Lehtolaisen - Ennen lähtöä -pokkarilla. 

Aamuja klo 8:45

Eilen luin Leena Lehtolaista pitkälle yöhön, vaikka tuntuikin aluksi hankalalta saada otetta teoksesta. Sivuja kertyi illan aikana 108. Rikoskirjallisuus on toisinaan niin ihanan suloista ja houkuttelevaa, niin kuin nyt, kun teos on lähtenyt käyntiin alkuosion jälkeen. Nyt aamupalan ohella olen jälleen jatkanut teoksen parissa ja edennyt n. 100 sivua lisää, joten vauhti on sopiva näin viimeisiksi lomapäiviksi. Tämän päivän olen pyhittänyt lukemiselle, tietenkin hieman pitää siivoilla ja laittaa ruokaa, mutta tässä on hyvää aikaa lukea tuonne ilta puoli ysiin saakka! 

sivuja tähän mennessä 193

Blogeja, sivuja, tietokone klo 10:30

Olen jälleen kerran hairahtanut blogien maailmaa, sekä tietokoneella pyörimiseen. On teostakin tuossa tullut jatkettua, ja puoliväli ylitetty. Taidan palata sen pariin, koska uskoisin herkullisen huippukohdan olevan pian. Sen jälkeen teos tuleekin luettua vauhdilla loppuun. Ainakin ihania yllättäviä juonenkäänteitä on ilmennyt!

Lehtolainen on ratkaissut tapauksen klo 13:50

Leena Lehtolaisen romaani Ennen lähtöä on tullut luettua kannesta kanteen. Lehtolaisen teos kertoi pyörätien vierestä löydetyn ruumiin tapauksen, joka kietoutui huumeiden, muukalaisvihan ja valtasuhteiden verkkoihin. Teos oli verkkainen lukea, ja huippukohta sitoi lukijansa otteeseensa niinkuin ajattelinkin. Jännitystä teokseen toi erilaiset juonenkäänteet. Kun ajatteli Maria Kallion löytäneen ratkaisun tilanteeseen, tulikin yllättävä tapahtuma tai seuraus, joka nostikin pimeyden syövereistä uusia mutkia tapaukseen. 

sivuja tähän mennessä 376

Ending klo 20:30

"Te olette nyt vankilassa. Teidät on vangittu, koska on olemassa vahvat perusteet olettaa, että jokainen teistä tekee jossain vaiheessa rikoksen, josta teitä kuuluu rangaista" (Lukitut, sisäkansi)

Olen lumoutunut, yllättynyt, hämmentynyt ja omalla tavallaan järkyttynyt. Aloitin Salla Simukan; Lukitut teosta, jota ehdin lukea 115 sivua keskittyneenä. Teos on täysin sellainen, mitä olen lukenut muutamastakin eri blogista, joiden perusteella teoksen halusinkin lukea. Jatkan varmasti vielä illalla, mutta nyt minun pitää hetki valmistautua huomisiin juhliin sekä alkavaan työhön. 

Ensin lyhyesti lukumaraton kokemuksesta. Olen tyytyväinen suoritukseeni, vaikka jäin aivan muutamasta sivusta, että olisin saanut täyteen 500, mutta se ei haittaa. Tarkoitukseni oli lukea rennosti ja lukea teoksia, joista nautin. Olen siis täysin onnistunut urakassani. Toivottavasti jokaisella on ollut onnistunut lukumaraton!

Luetut teokset: sivuja yhteensä 491

Leena Lehtolainen; Ennen lähtöä

Loistopokkari

Kustannusyhtiö Tammi, 2004

sivuja 376 (kokonaan)

Salla Simukka; Lukitut

Tammi, Helsinki 2020

luetut sivut 115 (teoksessa sivuja 284)

Salla Simukka - Punainen kuin veri

 

 "Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään" (kirjan takakansi)

"Äiti oli järkyttynyt taas viimeksi käydessään hänen luonaan. "Etkö sä ole halunnut ollenkaan sisustaa tätä? Laittaa kodin näköiseksi?" Ei hän halunnut. Lumikki oli asunut kämpässä puolisentoista vuotta. Ei muuta kuin paksu patja lattialla toimittamassa sängyn virkaa, kirjoituspöytä, läppäri ja nojatuoli. Ensimmäisinä kuukausina äiti oli vaatinut, että Lumikille täytyisi ostaa sänky ja kirjahylly, mutta Lumikki oli kieltäytynyt tarjouksesta sinnikkäästi. Kirjat olivat pinoissa lattialla. Ainut "sisustuksellinen elementti" oli mustavalkoinen Muumi-kalenteri. Miksi hän olisi vaivautunut johonkin ihme pesänrakennukseen? Ei tässä Innoa leikitty. Yksiö oli vain paikka, jossa hän asui lukiovuodet. Ei se ollut koti siinä mielessä, että hän olisi ajatellut juurtua sinne pidemmäksi aikaa. Kun lukio olisi ohi, Lumikki olisi vapaa lähtemään minne tahansa eikä hänen tarvitsisi jäädä kaipaamaan ketään tai mitään." s. 24-25

Itse en missään nimessä olisi valinnut tätä kirjaa pelkien kansien perusteella. Mielestäni kansi ei ole mitenkään erityinen, ja tarvitsen aina vahvan takakannen tekstin, jotta saan kuvan kirjan tulevista tapahtumista. Myöskään kirjasta ei oikeastaan jäänyt paljon sanottavaa.
     Salla Simukan Punainen kuin veri tuli suosituksena kaverilta jo aika päiviä sitten. Kirjasarja ei niinkään kiinnostanut minua silloinkaan, enkä tiedä jäikö siitä nyt käteen mitään sen kummempaa. Kirjastossa aikani kierrellessä en keksinyt muutakaan, niin nappasin kirjan käteen ja lähdin lainauspisteelle.

Kirja aloittaa Lumikki-trilogian, joka on jo ilmestynyt kokonaisuudessa. Itselle jää pieni halu lukea seuraava kirja, mutta en tiedä - muutakin luettavaa on riittämiin. Kirjan vahva teema ja vahvat ajatukset on helppo peilata omaan ja kaverien elämään, ja ajatella miten tilanteessa olisi itse toiminut ja kasvanut. Kirjassa näkyy vahva kasvutarina Lumikki -nimisellä päähenkilöllä. Kirjan tarina hipaisee lumikki ja seitsemän kääpiötä teosta, jos tarkkaan miettii, mutta kuitenkaan se ei etene kuten satu. Tarina on selvä, enemmän nykymaailmaan liittyvä, perus nuoren elämästä kertova tarina.

"Jostain syystä yläasteella älykkyys ei ollut seksikästä. Jos tahtoi olla seksikäs, piti kartella fiksuutta kuin ruttoa. Fiksu tarkoitti samaa kuin tylsä, rasittava, ärsyttävä ja jos ei suorastaan ruma niin ainakin mitäänsanomattoman näköinen.

     Lumikki oli ajatellut, että yläasteen jälkeen tilanne muuttuisi. Osin se olikin muuttunut, osin ei. --" s. 107

Kirjan tarinaa ei kirjoitetan mieleeni niin yksityiskohtaisesti, mutta joitakin tapahtumia painotetaan. Minusta tuntuu, että kirjassa jää asioita peittoon - onko tämä tarkoitus sarjan kannalta? Kuitenkin Punainen kuin veri -kirja menee näin myös yksittäis teoksena, koska kirjan lopussa asioita suljetaan. Tietenkään en tiedä onko tämä lopullinen sulkeutuminen tietyille asioille... Tässä sen huomaa, että pieni kipinä seuraavan osan lukemiseen jää, mutta onko se tarpeeksi vahva? Se varmaankin selviää kaiken tämän tämän hetkisen sekoilun lopussa.

Englanninkielinen alkuteos: Punainen kuin veri
Kirjailija: Salla Simukka
Julkaisuvuosi: 2013

Tämä blokkaus tuli aikaiseksi oman huoneen lattialla patjalla istuen. Nyt on viimeinenkin muuttotavara paketissa, huonekalut kuljetus valmiina ja itse nauttimassa viimeistä yöstä täällä. Huomenna on aika nukkua jossain aivan muualla. Jatkan lukemista ja blokkaamista aivan niinkuin ennen, mutta tietenkin uudella aikataululla, koska en asu enää porukoiden luona, vaan oman ihanaiseni luona. Päivittelyn muutofiilinkejä, sekä kirjojen järjestämisen panikointi myöhemmin!

Petra