Huhtikuu, pääsiäinen ja syntymäpäivä ovat pitäneet kiireisenä nyt alkukuukauden. Kuitenkin koko Huhtikuu on vielä auki kaikista suunnitelmista, mikä ei ole yllätys. Nyt on kuitenkin aurinko alkanut piristää ja paistaa melkein jokapäivä, joten nyt on kevät ja mieliala nousussa valon lisääntymisen myötä. Syntymäpäivän kunniaksi päätin kirjoittaa lyhyet arviot kahdesta viime lukemastani teoksesta, jotka ovat Ikkabog - J.K. Rowling sekä Filigraanityttö - Anu Holopainen.
Käsittelen ensin Anu Holopaisen tämän vuoden teosta Filigraanityttö. Filigraanityttö -teos kertoo nuoren mielen myllerryksistä. Päähenkilönä toimii Enni, joka asuu isänsä, äitinsä ja sisarensa kanssa. Enni on yläasteikäinen nuori, jonka maailma romahtaessa häntä auttaa sormessa oleva filigraanisormus ja hyllyssä istuvat pehmoeläimet, joilla jokaisella on oma paikkansa. Jos järjestys sekoittuu, kokee Enni olevansa haavoittuvainen ja vaarojen vaanivan kaikkia hänen ympärillään. Tällöin auttaa filigraanisormus, jota pyörittämällä Ennin hermot rauhoittuvat jälleen.
"Pöytäliinan suojissa sormus kiertyi kolmesti oikealle, kolmesti vasemmalle." (Anu Holopainen - Filigraanityttö, sivu 15)
Teos oli mukavan lyhyt luettava, vain 139 sivua. Teoksessa oli nostettu Ennin ajatuksia esille tummennetuilla kohdilla, joista kävi selkesti ilmi nuoren tytön mielen myllerryksiä. Ennin mieli on luonnut tällaisen "varoittajan", jonka ajatuksia hän kuuli. Nämä ajatukset vaikuttivat Ennin päätöksiin niin, ettei vaan kenellekään tapahdu mitään pahaa. Yhteenvetona mielestäni teos ei tehnyt vaikutusta.
Lastenkirjallisuus teos Ikkabog on puolestaan hyvin erilainen kirja. En aluksi edes ajatellut, kuinka erilaisia nämä teokset ovat toisistaan, ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tästä Ikkabogista. Haluan ne kuitenkin nyt tähän samaan blokkaukseen, koska molemmista on tulossa vain lyhyt arvio. J.K. Rowling on tietenkin monille tunnettu kirjailija, jonka uutuus on vähintäänkin yllättävä. Ikkabog kertoo tarinan valtakunnasta, jonka kuningas on Uuno Urhea. Herkkuja valmistavat leipurit, lihakauppiaat ja juustontekijät, ja kaikkialla elämä on lähes täydellistä. On kuitenkin olemassa pohjoisemmassa karumpi seutu. Sieltä ei kerrota tarinoita, eikä siellä eläminen ole hehkeää. Kuitenkin on eräs taru, joka on kantautunut lapsienkin korviin saakka. Taru Ikkabogista, jolla pelotellaan lapsia. Taru, jonka olemassa oloon ei jokainen uskonut. Nyt kuitenkin näyttää silti, että Ikkabog voisi kuin voisikin olla olemassa.
""On hänelle aivan oikein, jos miekka on hukkunut ikuisiksi ajoiksi", Raukee sanoi jo vyötäisiään myöten suossa." (J.K. Rowling - Ikkabog, sivu 73)
Minusta on ihana, että tämän tarinan tausta on tuotu esille alkupuheessa. Esipuheessa kerrotaan runsaasti siitä, kuinka kirjailija on luonut tarinaa ja halunnut ottaa siihen mukaan lukuisia lapsia. Näiden lasten teokset ovat esillä teoksen sivulla kuvittamassa tarinaa. Lyhyet luvut ovat tyypillisiä lastenkirjallisuuden piirteitä, mutta niiden lukeminen ei haitannut yhtään. Itse tarina vei mukanaan.
Ensi sivuilta lähtien teoksesta tuli mieleen lasten iltasatukirja. Yksinkertaisesti selitetyt asiat ovat lapsiystävällisiä, vaikka jotkin aiheet olivatkin hyvin vaikeita. Tarinassa ei ole pelätty nostaa esille synkkiäkin tunteita, mutta kirjailija on hienosti saanut ne kirjoitettua lapsille ymmärrettävään muotoon. Lastenkirjaksi teos on hyvin erilainen, vaikka fyysisesti se täyttää kaikki lastenkirjan piirteet. Tarinassa nostetaan esille hyvin paljon tärkeitä asioita ja piirteitä, kuten ahneus, ilkeys ja itsekkyys. Nämä kuitenkin saavat kyytiä, ja kaiken kaikkiaan teoksessa vallitsee lämmin ja ystävällinen ympäristö.
Ikkabog-teos myös ruksittaa yhden kohdan lisää Helmet-lukuhaasteesta. Teoksessa meinaan syödään herkkuja, oikein kunnolla! Kohta numero 21. Kirjassa syödään herkkuja.
