Näytetään tekstit, joissa on tunniste SiniHelminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SiniHelminen. Näytä kaikki tekstit

heinäkuuta 11, 2022

Sysi

"I'm on the highway to hell. Kajarit rämisevät täysillä, ja Seppo kääntää ruumisautoa niin jyrkästi mutkassa, että turvavyöt tulevat tarpeeseen, estävät minua heilahtamasta päin etuikkunaa. Kello on seitsemän aamulla, ja liikenteessä näkyy lähinnä keltaisiin haalareihin sonnustautuneita rakennustyöläisiä sekä työmatkalaisvirran aikaisempia autoja. Haukottelen, ja tuijotan sylissäni lepäävää antiikin historiateosta, lähinnä samaa sivua. Tekstin kirjaimet harittavat silmissäni eivätkä tahdo edetä verkkokalvoa pidemmälle. Jaksoin herättyäni vain pikaisesti tökkiä peitepuikolla pahimmat finnit piiloon ja tyrkätä silmiin vähän ripsiväriä. Huomasin myös menkkojen alkaneen ja kaiken kukkuraksi tänään olisi vielä tentti, johon en ole lukenut tarpeeksi. Varmasti mahtava päivä tulossa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 80)

I'm on the highway to hell - se on vaan niin mahtavaa lukea teosta, jossa tasaisesti esiintyy aivan loistava kipale! Mutta kuitenkin about vuosi sitten aloitin Lujaverinen-trilogian ensimmäisen osan, Hurme -teoksen, joka jälleen kerran jäi mielestäni hieman "laihaksi". Tämän vuoksi palasin vuoden taaksepäin, jotta saisin nostettua esille muutamia piirteitä, jotka koen jälleen saaneen mielenkiintoisempia nostoja tässä toisessa teoksessa. Koko tekstini Sini Helmisen Hurmeesta voi käydä lukemassa tämän linkin takaa. Nostan kuitenkin sieltä yhden suuren asian esille, mikä oli toisin tässä toisessa teoksessa: vertailu Väkiverisen -sarjan kanssa. 

Tällä kertaa voin syödä itse omat sanani! Mutta myönnän kuitenkin, että minulla on selkeästi käynnistymishankaluuksia Helmisen teoksien kanssa. Aikoinaan, kun luin Väkiveriset -sarjan ensimmäisen teoksen, helmikuussa 2020, en pitänyt siitä. Sekin sarja sai kuitenkin puhtia ja vauhtia toisen teoksen osalta. Minulle tapahtui aivan samankaltainen efekti tässäkin sarjassa. Teksti jonka Hurmeesta kirjoitin, oli aika tiukka sävyinen, ja selkeästi enemmän pohtiva ja ihmettelevä. Nyt kuitenkin toisen teoksen myötä syön sanani, ja kirjoitan hyvin positiivisen ja itseni yllättävän tekstin. 

Lujaverinen -trilogian toinen teos, Sysi, jatkaa kahden uuden sankarin, Hallan ja Seelan tarinaa. Tällä kertaa tarinaan on luotu murhamysteeri Hallan ja Seelan oman tarinan taustalle, ja juuri tuo murhamysteeri on se josta voin hehkuttaa. Kirjailija on onnistunut hyvin pitämään lukijaa jännityksessä aivan loppumetreille saakka, ja nostaa teoksessa hyvin esille lisää uusia hahmoja epäilyttävien piirteidensä kanssa. Tutustumme Hallan ja Seelan näkökulman kautta uuteen työntekijään Helgaan; Toniin, joka aina sattuu olemaan sopivasti paikalla; sekä saamme uutta infoa Kristianista, joka sotkeutuu juuri huippuhetkellä parhaaseen katseluaikaan tapahtumiin. 

Teoksessa on upeasti käytetty kahta näkökulmaa, Hallan ja Seelan, jotka kertovat tarkoin etenevää tarinaa vuorotellen näkökulmistaan. Näkökulmien vaihtuminen ei haittaa ollenkaan tarinan etenemistä. Mielestäni kiehtovaksi teoksessa tekee sen rohkeammin nostetut kohtaukset. On mukava nähdä kuinka kirjailija kokeilee rajojaan vielä entistä enemmän tässä toisessa teoksessa kuin ensimmäisessä. Mielestäni rohkeat kohtaukset tekevät teoksesta huomattavasti houkuttavamman. 

Tämä teos saa ihokarvat pystyyn, hyvällä tavalla, ja voin sanoa että tämän teoksen jälkeen tuleva n. vuoden odottelu trilogian viimeiseen osaan tulee tuntumaan ikuisuudelta. Tämä teos on young adult -viihdettä parhaimmillaan! ♥ Vielä lopuksi lempihahmoni, Darth Maun, kohtaus

""Mä voin käydä laittaa", lupaan, kävelen ovelle ja jätän Sepon istumaan kahdestaan Darth Maun kanssa. Sepon silmien alla on rasittuneet pussit, mutta käsi kissan turkilla liikkuu varovaisen hellästi. Ehkä Darth Mau osaa sanoa Sepolle sen, mitä minä en osaa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 308)

Perustelen hieman Helmet-lukuhaasteen kohta päätöstäni, koska se voi joidenkin korviin vaikuttaa erikoiselta. Tässä teoksessa on mukana monenlaisia piirteitä, jonka vuoksi voisin kuvitella itseni mukaan näihin tapahtumiin. Ensimmäinen on murhamysteeri: minua on aina houkuttanut päästä itse selvittämään sellaista, joten tässä siihen pääsisi. Myös tällainen piirre, joka teoksessa on nostettu esille eli larppaaminen. Tämä kiehtoo ajatuksellisesti kovasti, joten tavallaan haluaisin myös tämän vuoksi päästä mukaan teoksen tapahtumiin, jotta virallisesti näkisin kuinka se oikeasti toimii. Helmet -lukuhaaste kohta 4. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit itse olla mukana on siis nyt luettu. Hieman ehkä ajatus kalmoista ja henkilöistä jotka näkevät niitä, karmii, mutta seikkailu mieltä löytyy sen verran, että voisin heidätkin tavata!

Sysi
Sini Helminen
sivuja 320
Myllylahti Oy
Espoo 2022

toukokuuta 16, 2022

LANU! festivaali: kirjallisuusfestivaali

kuva lainattu https://www.lanufestarit.fi/

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuusfestivaalien ensi-ilta viikko on juhlittu nyt 4. - 6.5. virtuaalisesti internetin ihmeellisessä maailmassa. Tänä vuonna päätin keskittyä aikaisempia vuosia paremmin tähän tapahtumaan, joten päädyin jo etukäteen tutustumaan millaista ohjelmaa on tulossa, ja mitkä itse haluan nähdä. LANU! järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja pääkanavana toimii Lanufestarit -youtube kanava. LANU! yhteisö on panostanut myös toteuttamaan youtube -alustan lisäksi videoita instagramin puolelle, joten sekin kannatti laittaa seurantaan, että saa kaiken mahdollisen irti tästä festivaalista. 

LANU! internet sivustot ovat yksinkertaiset ja paljon lupailevat. Sieltä löytyy opettajille tehtävämateriaalia festivaalien esille tuomisen avuksi sekä paljon erilaista informaatiota niiden kulusta, järjestäjistä ja ajatuksesta. Itse pidän ajatuksesta, että tällaisissa tapahtumissa saadaan näkyvyyttä niin lasten- ja nuorten kuin young adult -teoksille. Järjestäjissäkin on tuttuja kasvoja jo monien tapahtumien ja median kautta. https://www.lanufestarit.fi/ 

Itselle suurimmiksi mielenkiinnonkohteiksi tällaisissä tapahtumissa nousee aina kirjavinkkaukset, niinkuin yleensä kirjamessuillakin yms. Joten tähänkin festivaaliin latasin kovat odotukset perjantain kirjavinkkauksiin. Eräs yksi youtubeen ilmestyvä video kertoo Anniina Mikaman - Myrrys -teoksesta, joka oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska viime aikoina se on noussut esille monesti mediassa. Pidin myös videon informaatiosta, koska tässä kerrotaan, että kirjailijan kanssa vieraillaan hänen insipiraation lähteessään, Helsingin Seurasaaren miljöössä. Myös tiedossa on ilmeisesti pientä tutustumista entisajan tietäjien taikuuteen. Hyvin mielenkiintoinen video siis oli odotettavissa. 

Kuitenkin kaikki alkoi etkoista, jotka julkaistiin youtube -kanavan puolelle 4.5.

Torstain puolella tuli hieman nukuttua liian pitkään, ja illalla oli tiedossa vaikka ja mitä, joten pyrin panostamaan aamupäivään LANU! -videoiden suhteen. Aloitin siis katsomalla Anniina Mikaman - Myrrys teoksesta kertovan videon. Video oli aika lyhykäisyydessä Myrryksen taustan käsittelemistä sekä kirjoittajan kirjoittamisen lähtökohtien läpikäymistä. Pidin ajatuksesta, että tietokoneelta lähtee luontoon/liikkeelle, kun aloittaa teosta, eikä väkisin istu vain sisätiloissa tietokoneella. Itsellä on vähän samankaltainen ajatus kirjoittamisessa. Monesti luonnosta löytää kohteita, joista saa hyvinkin inspiraatiota.

Vaikka Myrrys ei ollut lupaavin mahdollinen alku, en kuitenkaan malttanut lopettaa, joten jatkoin suoraan Sini Helmisen Sateenkaarevaa kauhua -videoon n. tunti myöhemmin. Minulla on tällä hetkellä hieman enää jäljellä Helmisen juuri ilmestyneestä Sysi -teoksesta, joten video osui suoraan sopivaan aikaväliin. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon videossa käsitellään tausta tutkimuksen tärkeyttä ja kerronnan merkitystä. Olisin ehkä itse toivonut suuremmin yhdistymistä teoksiin, jo heti videon alkuvaiheessa, mutta sai videosta muutaman vinkin esim. romaanien tietopohjaisen tekstin taustojen selvittämiseen.

Kuitenkin vihdoin se odotettu perjantai koitti, ja tiedossa oli kirjavinkkaus videot. Ne odotetuimmat videot tässä festivaalissa. Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille oli luotu omansa vinkkaukset, joten teoksia oli jaoteltu ikätasoisesti sopivasti. Myös oli hauska huomata, että koko festivaali oli järjestetty aikataulullisesti ikätasoisesti, että aamuisin aloitettiin lastenkirjallisuudella ja iltapäivisin päädyttiin nuorten aikuisten teoksiin. Itse kuitenkin halusin katsoa jokaisen kirjavinkkauksen, joten aloitin niiden katselemisen perä jälkeen, en aivan ilmestysajankohtaisesti. 

Lasten kirjavinkkauksessa Sini Helminen kertoi 15minuutin videolla n. 10 alakouluikäisille sopivaa teosta. Jotenki kuunnellessa tuli sellainen olo, että onpas tämä video pitkä. Jotenkin tällä kertaa videolta ei löytynyt minun makuuni sopivia teoksia. Parhaiten jäi mieleen Mustan kuun majatalo - Reetta Niemelän teos maalauksellisen kuvituksensa takia sekä Vaihdokkaat - Sari Peltoniemen teos, jossa ajatuksena on syntymähetkellä vaihtuneiden ihmistytön ja maahistytön yllättävä kohtaaminen esikoulussa. 

Nuorten kirjavinkkaus tapahtui n. muutaman tunnin myöhemmin samaisen kirjailijan toimesta. Sini Helminen oli saanut n. 5minuuttia lisäaikaa kertoa nuorille suunnatuista teoksista, jotka painottui kesälomalle sopivaksi luettavaksi. Minulle parhaiten nousi esille videosta Elokuussa minä kuolen - Anne Leinosen teos, joka on suunnattu n. 11-12vuotiaille. Sini Helminen nosti hyvin teoksen esille, jotta se jäi hienoisesti kummittelemaan mieleen. Muuten teokset olivat hyvin monipuolisia, mutta tuntuu että minun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ei mahdu teoksia vain monipuolisuuden kriteerillä, vaan teos pitää olla myös mielenkiintoinen ja luettava.

Nuorten aikuisten kirjavinkkaus tuli suoraan tähän perään, joka oli todella kätevää, koska uskoisin suurimman osan nuorista olevan kiinnostuneita molemmista kirjavinkkauksista. Sini Helminen kertoi n. 10 young adult -teosta, joita tulevaisuudessa on tiedossa. Huomasi heti alussa, että tämä on genre, jota tällä hetkellä luen paljon, koska suurinosa teoksista oli tuttuja, jotkut jopa jo luettuja. Vinkeistä löytyi Salla Simukkaa, J.S. Meresmaata sekä Siri Kolua ja monia muita. Hyvin tuttuja nimiä ja teoksia. En löytänyt tälläkään kertaa mtn uutta teosta lukulistalleni, mutta veikkaan sen vain olevan hyvä asia. 

Vaikka virallisesti festivaalit ovatkin nyt loppu, niin näitä videoita on mahdollista käydä katsomassa tämän kuukauden verran heidän youtube -kanavallaan (https://www.youtube.com/c/Lanufestarit). Ja ehdottomasti suosittelenkin, varsinkin jos etsii itselleen uutta luettavaa tai uutta puhtia aloittaa kirja. Täältä saa hyviä vinkkejä ja ajatuksia kirjallisuudesta ja teoksista, jospa siis sieltä löytyisi jokin kiinnostava teos! Itselleni nämä festarit olivat ensimmäiset kunnolla panostetut, ja tuli kyllä sellainen fiilis, että voisi osallistua tulevaisuudessakin, jos vain järjestetään, näinkin panostamalla! Toivottavatsi jokainen nautti kirjallisuusfestivaaleista. Seuraavaksi on tiedossa kesällä sekä syksyllä järjestettävät kirjamessut yms. kirjallisuustapahtumat, ja tietenkin blogistaniassa tapahtuvat tapahtumat!

huhtikuuta 25, 2021

Hurme

Sateinen sunnuntai on oivallista aikaa lukea ja kirjoittaa. Nytkin olen tällä viikolla noutanut useamman teoksen kirjastosta, ja muokannut viikonlopun lukupinoa useaan otteeseen. Tällä viikolla odotettu uutuus teos, Hurme, saapui kirjastoon noudettavaksi ja sain sen käsiini. Ainoa enää mikä teoksesta puuttuu on sen uusi tuoksu, joka valitettavasti on jo kadonnut kuljetuksen, muovien ja merkkauksien aikana, jotka kirjastot ymmärrettävästi joutuvat tekemään. Teos ihanasti jälleen kerran ruksittaa myös yhden Helmet-lukuhaaste kohdan, joka on kohta numero 24. Kirja joka on julkaistu vuonna 2021. 

Minulle jäin teoksen lukemisen jälkeen hyvin vertaileva olotila, jota en toivonut. Kuitenkin sisäinen ääneni hieman haluaa nostaa esille Väkiveriset -sarjaa, vaikka tarkoitus ei olekaan verrata näitä kahta sarjaa toisiinsa. Väkiveriset -sarjan teoksista pääset lukemaan #väkiveriset-sarja tai SiniHelminen tunnisteen alta. Hurme aloittaa itsenäisistä osista koostuvan Lujaverinen sarjan, joka yhdistää kauhua, fantasiaa ja romantiikkaa. Teos on luokiteltu ya-kirjaksi (young adult), joka mielestäni pätee varsin hyvin, kunnes oma mieleni ryhtyi vertailemaan kahta sarjaa keskenään. 

Perustelen äskeistä lausettani näin: Väkiveriset -sarja yhdisteli luovasti romantiikkaa, jännitystä ja Suomalaista mytologiaa. Teos oli suunnattu yläkouluikäisille ja siitä vanhemmille lukijoille. Samoin myös tämän teoksen sisäkannessa lukee. Itse luokittelen tämän teoksen hyvin vahvasti erilaiseen ikähaarukkaan mitä Väkiveriset -sarja on. Hurme on ehdottomasti ya-kirja, mutta onko se yläkouluikäisen kirja? Enkä väitä, että itse teoksen kauhu piirteet tai muut voimakkaat kohtaukset eivät olisi sopivia sen ikäiselle. Ei, siitä ei ole kyse. Vaan mietin enemmän asiaa siltä kannalta, että kokeeko yläasteikäinen lukija ymmärtävänsä teosta. Tästä päästäänkin mukavasti aiheeseen, kuinka paljon erilaisia lukijoita on maailmassa. En kuitenkaan syvenny siihen tämän enempää nyt, koska muuten en pääse ollenkaan kertomaan tästä teoksesta. Halusin kuitenkin antaa ajateltavaa lukijoilleni.

Teoksen päähenkilönä toimii nuori Seela, joka muuttaa enonsa luokse asumaan opintojensa vuoksi. Seela vaikuttaa huippu hyvältä hahmolta jo teoksen ensisivuilta alkaen. Myös Seelan olemus (tyyli) hurmasi minut aivan täysin. Seela käyttää mm maihareita, farkkutakkia ja lilan väristä pikkureppua, ja olen myyty. Myös maininta, että Seela ostaa tavaraa mm. Uffilta, on ihana tarkennus tästä päähahmosta. Seelan näkökulmasta kuvataan hyvin tarkasti ja vahvasti ympärillä olevia asioita ja tapahtumia. Uuden sarjan alkaessa on aina hieman keskityttävä tarkemmin, koska uusia hahmoja tulee paljon. Seelan lisäksi teoksessa seikkailevat hänen enonsa Seppo, Seelan vanhemmat, Halla, Stepa, Kristian, Isla, joihin Seela tutustuu koulussa, sekä Seelan kissa Darth Mau. Lisäksi teoksessa on huiman paljon hahmoja, joilla on hyvin pieni osa itse tarinaa. 

Opintojensa lisäksi Seela auttaa enoaan, Seppoa, hautaustoimiston ylläpitämisessä. Seela ryhtyy yllättäen viettämään enemmän ja enemmän aikaa hautaustoimiston työkeikoilla, mitä hänen on alunperin edes pitänyt. Näiden seurauksien saattelemana alkaa paljastua asioita Seelasta ja hänen enostaan Seposta, kuten muistakin kirjan hahmoista, joita ei aluksi voinut kuvitella. Myös sarjan nimelle, Lujaverinen, selviää teoksen aikana selitys, joka ei tullut minulle yllätyksenä sen jälkeen, kun asioita alkoikin aukenemaan. 

Teos alkaa vahvalla yksisuoraisella juonella, joka edetessään hajoaa sivujuoneksi, josta hajoaakin lisää sivujuonia. Nautin juuri tällaisista sivujuonista, jotka lopulta kuitenkin jollakin tasolla yhdistyvät yhdeksi asiayhteydeksi. Eikä Sini Helminen petä kuvauksellisella tekstillään tälläkään kertaa. Teos on itsessään 324 sivuinen, mutta onneksi ei tarvitse odottaa huippukohtauksia aivan teoksen loppuhetkille saakka, vaan tarinassa alkaa tapahtumaan jo n. sivulta 60 alkaen. Yksi suuri asia minua kaivertaa.. Lujaverinen + Hurme + 324 sivua tarinaa. Millä tavalla teoksen nimi, Hurme, liittyy itse teokseen? Ulkonäöltään teos on upea. Kansikuva ja hurmaava pinkki teksti mustalla pohjalla sopivat teoksen tarinaan hyvin. Samoin sarjan nimi, Lujaverinen, se sopii tarinaan jahka sen on lukenut. Mutta Hurme? Jäikö minulta jotain huomaamatta?

"Raskaat askeleet lähestyvät eteisestä ja lopulta Seppo ilmestyy esiin, ensin pää, hartiat ja sitten laihankuivakka ruumis. Välillä mietin, että harmaine hiuksineen, syvällä päässä pullottavine silmineen ja roikkuvine poskineen Seppo muistuttaa vähän asiakkaitaan. Toisaalta pystyn vielä muistamaan toisenlaisen Sepon: hieman möhömahaisen ja aina mustia sutjautuksia viljelevän. Mutta se olikin ennen kuin Anja lähti ja jätti koko perheyrityksen Sepon niskoille." (Sini Helminen - Hurme, sivu 14)

Olen vieläkin hieman mietteliäs teoksen suhteen, vaikka sain sen luettua jo eilen. Kuitenkin koin, että tarvitsen hetken vetääkseni ikäänkuin happea, ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan omaa arviotani tänne blogin puolelle. Odotan mielenkiinnolla millainen sarjasta tulee, koska kyse on kuitenkin itsenäisistä jatko-osista. Teos oli kaikenkaikkiaan hyvä. Hyvin erilainen, ja varmasti sellainen, joka tulee vahvasti jakamaan lukijoitaan "tykkään-en tykkää" -laatikoihin. Itse en oikein suostu vielä kallistumaan kumpaankaan, koska mielestäni teos voisi kaivata toisen lukukerran. Tietenkin kirjaston jonojen vuoksi tämä ei varmaan ole mahdollista aivan lähiaikoina, mutta mahdollisesti ennen kuin seuraava teos ilmestyy? 

Suosittelen ehdottomasti lukemaan teoksen, varsinkin jos on lukenut Väkiveriset -sarjan teokset. On ihana nähdä kirjailijasta niin monenlaisia puolia. Tämä teos antaa vahvan käsityksen, että Sini Helminen kykenee monipuoliseen tekstin tuottamiseen. Eikä mielestäni tämä teos ole "ohi lyönti", ja kirjialijalle voi tehdä hyvää kokeilla hieman erilaisia suuntia. Tarina on vahva, teema on vahva ja itse teos huokuu voimaa. Itse päähenkilö on myös hyvin itsetietoinen sekä päämäärätietoinen, joka mielestäni sitoo hyvin teoksessa huokuvan fantasian ja kauhun yhdeksi tarinaksi. 

Vielä pieni ihana positiivinen söpö asia teoksesta. Jokainen luku oli otsikoitu luvun numeron lisäksi. Rakastan otsikointia, vaikka ei siitä haittaa ole, että luvussa lukee pelkästään "Luku 1". Jotenkin kuitenkin otsikointi nostaa jo hieman ennakkotietoa esille, mitä luvussa on luvassa. Kiteytettynä voimakas teemainen kirja, hyvin kirjoitettu tarina, ja tässä seikkailevat hahmot, mutta en kuitenkaan voi suositella kaikille luettavaksi, koska jopa minulle tuli hieman apea/rauhaton olo toisinaan teosta lukiessa. 

Hurme
Lujaverinen 1
Sini Helminen
sivuja 324
Myllylahti Oy, Espoo 2021

joulukuuta 28, 2020

Maan povessa: Väkiveriset osa 4

Mikä olisi parempaa, kun lopettaa vuosi Väkiveriset-sarjan viimeiseen teokseen? Luin Helmikuussa sarjan ensimmäisen osan, jonka jälkeen en halunnut jatkaa sarjan lukemista, vaan luovuin ajatuksesta. Jokin kuitenkin myöhemmin herätteli minua, ja yllättäen kesällä, jokin sai minut tarttumaan toiseen ja kolmanteen teokseen. Ne antoivat erilaisen näkökulman Väkiveristen maailmaan, ja syvensivät mytologista sarjaa entisestään. Varsinkin sarjan toinen teos, jonka päähenkilönä toimi Pekko, jotenkin vakuutti minut entistä paremmin, ja halu lukea koko sarja kasvoi kokoajan. Väkiveriset -sarja on kulkenut yhtä matkaa minun kanssani koko vuoden, joten on vain oikein, että se päättää myös tämän vuoden. Jotenkin tuntuu, että tässä sitoutuu niin paljon yhteen koko vuoden ajalta, mutta jatkan yhäkin tapaani olla paljastamatta tapahtumia, jotta muut halukkaat saavat yllättyä toivon mukaan yhtä paljon kun minä yllätyin. Aikaisemmat Sini Helmisen teokset Kaarnan kätköissäKiven sisässä ja Veden vallassa löytyvät linkkien tai tunnisteiden kautta, jos aikaisemmat arvioni teoksista kiinnostavat.

"Punainen on kauniin kuoleman väri." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 6)

Jälleen kirjan ensimmäinen lause herättää minut. Sykkeeni kohoaa, mieleni asentoituu ottamaan vastaan tarinaa. Tarinaa, joka odottaa päätöstä, jonka se tulee saamaan näissä 248 sivussa, jotka ovat sidottuina näihin kansiin. Teoksen kannen tunnelma on surumielisempi kuin aikaisempien. Se puhuttaa lukijaa, mutta toisaalta työntää myös itseään pois lukijasta luoden tummansävytteisiä ajatuksia teosta kohtaan. Itse kansista ei välity kaikki ne tapahtumat, hahmot, tilanteet, vuorosanat, joita teos pitää sisällään. Kaikki tulee sitoutumaan yhteen nyt. Sini Helmisen luova kuvailu jatkaa kulkuaan tässäkin teoksessa, eikä poikkea aiemmista, mikä on hienoa huomata.

Teoksen päähenkilönä toimii tällä kertaa maahispoika Otra, jonka maailma on vaarassa ihmisten aiheuttamien rakennusprojektien ja kaivostyömaa-alueen vuoksi. Otra elää maahisten joukossa, joilla on täysin oma maanalainen maailmansa, jossa asiat ovat aivan nurin kurin. Ihmisillä ei ole tietoakaan maanalaisesta maailmasta, vaan he jatkavat kaivaustöiden tekemistä sillä välin maan pinnalla. Otran seikkailu yhdistyy jo entuudesta tuttujen päähenkilöiden Marin, Pinjan ja Pekon tarinaan. Kun Tuulian katoaminen tulee Marin tietouteen, hän yhdistää voimansa Pinjan ja Pekon kanssa, jotta löytäisivät tuon kadonneen sinipiian. Kuitenkin Pinjan ja Pekon keskittymistä häiritsee useampikin asia, jonka johdosta jokainen pääsankari joutuu käsittelemään myös omia tuntemuksiaan ja halujaan kaiken tämän keskellä. Tärkeimpänä hahmona on tietenkin itse sinipiika, Tuulia. #tuulirocks♥

"Käännyn, enkä katso taakseni, kun potkaisen itseni yhdellä pyrstön heilautuksella kauemmas ja avaan majan oven." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 44)

Eteenpäin lukiessa huomaa, että teoksessa on hyvin paljon asiaa. Noin vähäiseen sivumäärään nähden tavaraa on hieman liikaa, jonka vuoksi muutamat aikaisemmista teoksista tutut sivuhahmot jäävät köyhiksi. Tietenkään teoksessa ei ollutkaan tarkoitus nostaa näitä esille, mutta jos jokainen päähenkilö kuitenkin auttaa omalta osaltaan ja omilta taidoiltaan kadonneen Tuulian etsimisessä, miksi jokaisesta teoksesta on tuotu jokainen sivuroolinkin hahmo teokseen mukaan? Onko se jo hieman liikaa? Jokaisen päähenkilön elämässä sattuu ja tapahtuu koko teoksen ajan, joten myöskin Otra jää hieman pienempään osaan, joka hieman harmittaa minua, koska kuitenkin Väkiveristen-sarja punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.

Teoksessa yhden ja tietyn päähenkilön esille nostaminen on hyvin vaikeaa, koska asiaa on niin huimaisevan paljon. Otra esitellään monen eri keskustelun ja näkökulman kautta, mutta tärkeimpänä hänestä voi nostaa esille hyväsydämisyyden. Tämä hyväsydäminen pelastaja, joka toivoo parempaa kaikille, kuitenkin jää paljouden alle, jonka seurauksena myös maahisten maanalainen maailma jäi vain olemaan. Hahmosta tuli kuitenkin mieleen muutamassa muussakin kirjasarjassa esiintyvä hyväsydäminen sankari -tyyppi, joka oikeastaan on yllättävän tylsää luettavaa. Nopeatempoisuus viehättää minua teoksessa yhä. Teoksessa tapahtui näin ollen jatkuvasti, koska jokaisen päähenkilön tarinoiden päätöstä tuotiin esille, ja auki jääneitä asioita käsiteltiin vahvasti. Jokaisella näytti myös olevan matkalla tapahtunut jotain täysin yllättävään ja omituista, joka myös lisäsi tarinaan kierroksia. 

Kokonaisuutena Väkiveriset -sarja lisäsi jokaisen teoksen osalta luontevasti tietoa mytologiasta, metsän, vuoren, veden ja maan asukkaista, jotka nousevat esille Suomalaisessa mytologiassa. Jokainen teos oli omanlaisensa, mutta yhtenäisyyksiä oli helppo löytää. Suosittelen lukemaan sarjan loppuun, jos sen on joskus aloittanut. Jotenkin yhden tai kahden kirjan lukeminen ei kerro koko tarinaa, ja jättää reilusti avonaisia kohtia, jotka minusta on omalla tavallaan kiva saada päätökseen. 

"Ison kädestä säteilee lämpöä olkapäähän, hellittää kiristystä, jota en edes ole huomannut ennen kuin se on vihdoin poissa." (Sini Helminen - Maan povessa s. 239)

Nyt jouluhulinan jälkeen ehdin tämän blokkauksen lisäksi hetken pohtimaan blogia kokonaisuutena, teoksia ja kirjoittamista. En kadu pitämääni blogi taukoa, koen etten välttämättä ollut vielä silloin täysin tietoinen, mitä haluan elämältäni. Takaisin tuleminen on ollut yksi elämäni parhaimmista ja tärkeimmistä päätöksistä. Kirjallisuus on yksi asia, jonka haluan säilyttää elämässäni. Blogini on myös kasvanut ja laajentunut hurjasti, teidän lukijoiden ansiosta ♥ Vuoden 2021 tunnelmiin virittäydytään viikonloppuna monien blogien voimin yhteisellä vuodenvaihteen -lukumaratonilla. Emäntänämme toimii Oksan hyllyltä / Marika. 

Aion siis pitää yllä blogia jatkossakin ja haluan napata jonkun lukuhaasteen myös ensivuodeksi. Olen myös tutkinut jo alkuvuodesta ilmestyviä teoksia, ja ilmoittanut itseni kirjaston varausjonoon. Näin saan käsiini mahdollisimman pian minua kiinnostavat teokset. Listalta löytyy mm. Sini Helmisen uutuus teos, joka ilmestyy Maaliskuun puolella sekä Anu Holopaisen Maaliskuussa ilmestyvä uutuus. Toukokuuhun saakka on listattuna uutuus teoksia, jotka toivon saavani mahdollisimman nopeasti käsiini. Varausjonossa on myös englannin kielisiä teoksia tällä hetkellä, joten saa nähdä mitä sieltä ensimmäisenä ilmestyy noudettavaksi. Uskoisin siis, että kärsivällisyyttäni testataan monellakin tapaa alkavalla vuodella.

Olen tehnyt monenlaisia uusia päätöksiä myös henkilökohtaisessa elämässäni, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan itseeni, joten aikaisemmin Joulukuussa mainitsemani itsensä kehittäminen saa siis jatkoa myös vuonna 2021. Uskon siihen että ihmisen on kehittyvä, ja jokainen myös tekee sitä, huomaa sen tai ei. Suosittelenkin toisinaan pysähtymään ja miettimään, mitä haluaa elämältä. Elämällä on lopulta paljon annettavaa, ja jokainen meistä valitsee itse mihin tarttua. Uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. Tehkää siis sitä mitä rakastatte ja haluatte ♥

Maan povessa
Väkiveriset osa 4
Sini Helminen
sivuja 248
Myllylahti Oy, Espoo 2019

heinäkuuta 28, 2020

Veden vallassa: Väkiveriset osa 3

"Isä varoittaa Maria menemästä järveen, mutta jokin kutsuu aaltojen alta. 
Jokin, jota vääristyneessä vedenalaisessa maailmassa on vaikea tunnistaa vaaraksi."
(Veden vallassa: Väkiveriset osa 3 - Sini Helminen, takakansi)

Kesä- ja heinäkuu on vaihtumassa jo elokuuksi, joka tarkoittaa myös sitä, että on aika palata töihin. Vapaa-aikaani olen viettänyt ympäri Suomea, mutta kirjallisuutta on mahtunut siihen mukaan hyvin sopivissa määrin. Blogin puolella on kuitenkin ollut hiljaisempaa, ja osa teoksistakin luettu jo hetkittäin takaperin, mutta haluan ne kuitenkin julkaista vielä täällä. Edellisestäkin blokkauksesta alkaa olemaan aikaa yllättävän paljon, mutta kirjasarja kuitenkin pysyy samana kuin edellisessä blokkauksessa. Haluan tämän sarjan julkaista blogini puolella, koska se on mielestäni sen ansainnut. 
(enkä malta olla julkaisematta kiellettyä hedelmään, nehän on aina maukkaimpia!)

Kesän aikana olen saanut luettua itselleni mieluisia teoksia, vaikka kaikkia en blogin puolelle julkaisekaan. Vaikka kuulenkin töiden kutsun, aion nauttia vielä tästä viimeisestä viikosta. Paljon on jo ohjelmaa suunniteltuna, mutta kyllä siihen kirjallisuuttakin mahtuu. Elokuu jopa alkaa vauhdikkaasti kirjabloggaajien kesälukumaratonilla, joka järjestetään 1.8. Maratonin emännän Marikan / Oksan hyllyltä blogiin pääset tutustumaan täällä. Pitää vielä kiireen vilkkaan miettiä lukupinoa, joten en jouda sen enempää vielä kirjoittaa siitä, mutta perjantaina lisää!

Sini Helmisen Väkiveriset kirjasarjan kolmasteos on puhuttelevan kaunis. Aikaisempien ilmestyneiden teoksien kansista ehdottomasta kaunein. Teos on erilainen aikaisempiin verrattuna kylläkin, vaikka siinä on reilusti monia tuttuja ja turvallisia piirteitä. Teos keskittyy realistisen fantasiakirjallisuuden lisäksi jälleen kerran Kalevalan mytologiaan, joka herää henkiin teoksen sivuilla. Toinen selkeä esille nostettava teema on romantiikka, rakkaus. Tässä teoksessa se on selkeämmin tuotu esille hieman pienellä ronskilla twistilla. 

Toisen osan blogitekstiä kirjoittaessa, mainitsin neljä teemaa, joihin teokset keskittyvät. Olen lukenut teokset nyt metsästä, vuorista ja vedestä, jota tämä kolmas teos käsitteli. Aikaisempien teosten teemat eivät nouse selkeästi esille, mutta niiden lukeminen auttaa pysymään teoksen tarinan tahdissa. Jälleen kerran tuttu hahmo on auttamassa omalla erikoisella tavallaan, mutta tämän johdosta tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Näiden luettujen teoksien jälkeen jäljelle jää teemoista maa, jota käsitteleekin kirjasarjan viimeinen teos, joka odottaa jo lukupinossa. Aikaisimmista teoksista tekstiä löytyy tunnisteiden SiniHelminen ja #väkiveriset-sarja alta. 

""Oota!" huudan hänen selälleen. "Mikä sun nimi on?""
(Veden vallassa: Väkiveriset osa 3
Sini Helminen, sivu 102)

Teoksen päähenkilö toimii nuori 8-luokkalainen Mari, joka asuu isänsä kanssa. Heidän yhteiselämäänsä sotkee isän hajamielisyys, sekä tämän uskomukset kaikenlaisiin kummajaisiin. Marin kohdatessa kummallisuuksia itsessään, hänen elämäänsä ilmestyy mystinen Tuulia (siis aivan paras teoksessa esiintyvä hahmo! #tuuliarocks♥), joka raottaa hänelle kummajaisten maailmaa. Tämä samainen mystinen Tuulia, jonka kirjailija Sini Helminen on tuonut esille jokaisessa teoksessaan tähän mennessä. Kolmannen teoksen loppua kohden huomaa, kuinka kirjasarja yhtenäistyy entisestään Tuulian kautta. Loppujen lopuksi voidaan todeta, että jokaisessa teoksessa onkin ollut enemmän kuin yksi päähenkilö.  Tässä teoksessa päähenkilönä toimi Mari, mutta tämän rinnalla Tuuliasta selviää uusia asioita, joita en ole aiemmin huomannut.

Sini Helminen jatkaa mytologian tuomista tarinaan pieninä paloina ja tasaisina annoksina. Teos ei kuitenkan sytytä minua aivan samalla tavalla kuin toinen osa, vaikka kansikuva onkin huikea ja pieniä hyviä elementtejä on kaikkialla. Suurena erona teoksessa on tuo romantiikan, rakkauden nostaminen esille, joka mielestäni nousee esille aikaisempia teoksia vahvemmin. Positiivista on tarinaa lukiessa huomata, että teos antaa mielikuvan siitä, kuin sanat olisivat valittu juuri kyseistä teosta varten.

Teoksessa nähdään monenlaisia juonenkäänteitä, ja asiat jotka ovat lukijalle selkeitä, ovatkin yhtäkkiä päälaellaan. Tapahtumarikas teos kiihdyttää tahtiaan loppua kohden, ja saattaa vaaraan yhä useamman teoksen hahmoista. Lopussakaan ei ole varmaa, kuinka näille hahmoille oikeastaan käy. Odotan, että neljäs teos sitoisi myös tämän teoksen muutamien hahmojen tarinat päätökseeen. Kirjoitin toisen teoksen yhteydessä, kuinka minusta tuntui, että asioita paljastui rivien välistä liian äkkiä. Tässä teoksessa tilanne oli toinen. Loppuakohden tapahtumien tahti kiihtyi, ja vaara-aste nostettiin voimakkaammin esille. Kuitenkin osa asioista jäi yllättävänkin avoimeksi, joten odotan kovasti mitä neljäs teos tuo mukanaan. 

Veden vallassa
Väkiveriset osa 3
Sini Helminen
sivuja 239
Myllylahti Oy, Espoo 2018

heinäkuuta 19, 2020

Kiven sisässä; Väkiveriset osa 2

"Suomalaista mytologiaa, jännitystä ja romantiikkaa yhdistelevä Väkiveriset-sarja punoutuu 
neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan."
(Sini Helminen - Kiven sisässä; kirjan sisäkansi)

Tässä sitä taas ollaan; itseltään kielletyn hedelmän äärellä. Tuntuu, että tämä kuvio toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, enkä lopulta osaa päättää, millaista mieltä olen kirjailijan teoksista. Tässä tapauksessa puhun Sini Helmisen Väkiveriset -kirjasarjasta. Väkiveriset-sarja on neljän teoksen mittainen, jonka ensimmäisen teoksen jälkeen (täällä blogin puolellakin) taisin huudella, että en tule lukemaan jatko-osia. Kuitenkin kirjastossa seikkaillessani tämä toinen teos puhutteli minua, ja se päätyi mukaani. Väkiveriset-sarjan avausosassa nuori Pinja seikkailee metsä-teeman ympärillä. Teoksen nimi onkin osuvasti Kaarnan kätköissä, joten toisen osan nimestä voidaankin jo päätellä jotakin. Avausosan tunnelmia pääset halutessasi lukemaan tunnisteen SiniHelminen alta.

"Pekko, vieläkö sinä pelaat? Nyt se kone kiinni. 
Kaikki tavarat on vielä pakkaamatta."
(Sini Helminen - Kiven sisässä: sivu 10)

Kiven sisässä -teos kertoo nuoresta 15-vuotiaasta Pekosta. Teoksen teema liittyy vuoriin, ja vuorelaisiin, joita yllätykseksi onkin olemassa. Suomalainen mytologia kietoutuu tarinan edetessä hahmojen sekaan mukavan rennon letkeästi. Teoksessa herätellään esille täysin erilaisia hahmoja, mitä aiemmassa teoksessa. Teos ei suoranaisesti jatkakaan ensimmäisen teoksen lopusta, vaan on itsenäinen jatko-osa sarjaan. Näin jokainen sarjan jatko-osa tulee olemaan, jonka vuoksi sarja kiinnostaakin minua yllättävän paljon. Tämän teoksen kohdalla myös se, että tarttuma pintaa päähenkilössä oli minulle enemmän. 

Kirjan päähenkilö Pekko on nörttipoika, jonka elämä kokee suuren muutoksen mummonsa kuoleman seurauksena. Uusi kaupunki, uusi ympäristö ja perheen uudet kuviot sekoittavat tämän tietokonepelimaailmassa elävän pojan maailmaa, eikä siihen varsinkaan auta omituinen koulutoveri sekä vielä omituisempi yläkerran naapuri. Uuden omituisen koulutoverinsa kautta Pekko selvittää salaisuuksia itsestään ja menneisyydestään, joka onkin monimutkaisempi ja koukeroisempi kuin hän osaa aluksi kuvitella. Samanaikaisesti hän kamppailee halusta tietää, mitä tarkkaanottaen mummolleen tapahtui, vaikka hänen ympärillään olevat yrittävät pitkittää totuuden ulostuloa mahdollisemman pitkään. Omituinen yläkerran naapuri sotkee nuoren pojan virtapiirejä pahimmalla mahdollisella ajalla, vaikka kohtalolla onkin omituinen tapa sitoutua yhteen juuri oikeaan aikaan. 

Mytologiaan pohjautuva fantasiakirja saa mukavasti pieniä vivahteita rikoskirjallisuudesta alussa tapahtuvan murhan kautta. Nuorille suunnatussa kirjassa tuodaan hyvin esille rikoskirjallisuuden piirteitä, kuitenkin päähenkilön tunteiden vuoristorataa olisi mielestäni voinut hieman syventää. Pidän psykologisista thrillereistä, mutta yritän nyt pysyä ajatuksessa, että kysy on nuortenkirjallisuudesta. Ehkä psykologinen thrilleri liitetään enemmän aikuistenkirjallisuuden maailmaa. En kuitenkaan ole yhtään pettynyt teokseen, vaan olen positiivisesti yllättynyt. Viihdyin huomattavasti paremmin tämän teoksen parissa kuin ensimmäisen. 

"Minulla on kummallinen olo. Niin kuin joskus unessa, kun yhtäkkiä tajuaa, että 
on nähnyt sen saman unen vaikka kuinka monta kertaa ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, 
mutta kuitenkaan ei osaa muuttaa mitään, tekee vain niin kuin on määrä. "
(Sini Helminen - Kiven sisässä: sivu 103)

Teoksen tarinan edetessä sivuhahmoista huomaa nopeasti, ketä hahmoa on syytä epäillä. Se on nuortenkirjallisuudessa sekä hyvä, että huono asia. Tarkoitan ymmärrystä nopeasti siitä mitä teoksessa tulee tapahtumaan, ja ketä hahmoista kannattaa epäillä milläkin tavoin. On kuitenkin ihanaa, ettei asiat tule suoraan esille, vaikka ne on aistittavissa rivien välissä. Eikä kirjailija Sini Helminen ole jättänyt muodostamatta sidosta aikaisempaan teokseen. Minusta on oiva pieni kiva twisti, kun tunnistaakin tutun hahmon pörräämässä jälleen kerran päähenkilön ympärillä. Sen verran oli jopa jo pakko katsoa seuraava, kolmatta teosta, että samainen hahmo näyttää olevan sielläkin seikkailemassa!

Tuntuu kuin olisin pieni lapsi karkkikaupassa tämän kirjasarjan suhteen. Haluan lisää makeaa mahan täydeltä, vaikka tiedän, että jossain kohtaa hyvä tulee loppumaan. 231 sivua antaa makeaa muutaman tunnin verran, ja tiedän onneksi, että minulla on vielä kaksi teosta jäljellä. Kuitenkin hyvällä vauhdilla luen nämä kesän aikana, jonka jälkeen saan taas miettiä, että mitä sitä seuraavaksi haluaisi lukea. En kyllä odottanut mitenkään, että tämä kirjasarja herättäisi sisälläni näinkin suuren kiinnostuksen.

Kiven sisässä
Sini Helminen
Väkiveriset osa 2
sivuja 231
Myllylahti Oy, Espoo 2017

helmikuuta 23, 2020

Kaarnan kätkössä

"Millaiseksi kuvittelet äänen, jonka jälkeen elämäsi on ohitse?"
(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä, sivu 7)

Onkohan teistä lukijoista kukaan ajatellut ääntä, jonka kuulisi kun elämä on ohitse? Itselle äänet ovat elämänlahja. Niitä on kuultava, jotta voi ajatella olevansa osa jotakin. En osaa kuvitella, että olisin kuuro, enkä kuulisi ympärillä olevia ääniä. Olisin hiljaisuuden keskellä. 

Kaarnan kätkössä kirjassa ei kuitenkaan seikkailla elämän ja kuoleman rajamailla, vaan nuoren Pinjan maailmassa. Kirja on suunnattu nuorille, joten myös kirjan päähenkilöllä Pinjalla on nuorille tyypillisiä ongelmia. Pinjan elämän romahtaakin heti kirjan alussa yhdellä kännykkään saapuvalla kuvalla, jonka seurauksena Pinjan elämä saa rajun suunnan muutoksen. Pinjan vanhemmilla on omat mielipiteensä Pinjan elämäntilanteesta, eivätkä he näe Pinjan erilaisuutta. 

Kirjan omituisimpana asiana ovat kirjan otsikot. Kirjan otsikot ovat latinaksi, jonka suhteen kirjan taakse joutuu välillä vilkuilemaan, jos haluaa tietää, mitä otsikossa lukee. Itse en kauheasti kiinnittänyt huomioita tähän, koska minua olisi enemmän häirinnyt kirjan takasivuille vilkuileminen kirjaa lukiessa. Kirja alkaa, kun Pinja on valmistunut juuri ylioppilaaksi ja viettää ylioppilasjuhlia perheen ja sukulaisten kanssa. Hän on opiskellut psykologiaa lukiossa, joka on itselläkin tällä hetkellä työn alla, joten sekin herätti kiinnostusta. Myöskin kirjallisuudella on kirjassa suuriosa. Lukiokirjojen lisäksi Pinja lukee vanhoja kirjoja hänen isovanhempien ajalta, selvittäessään erilaisuuttaan. Kirjoittaja Sini Helminen kirjoittaa kaunista kieltä, jota on helppoa lukea. Kieli on selkeää ja tuotu nykyaikaan, niin kuin kirjan tarinakin. 

Pinjan elämään ilmestyy nuori tyttö, Tuulia, jonka hän näkee, mutta näkevätkö muut? Pinjaa on jo hetken aikaa piinannut eräs uni, joka on osaksi hänen muistonsa, jota hän ei kuitenkaan täysin pysty muistamaan. Hänen selkänsä on unessa pääosissa, sillä Pinjan selässä on salaisuus, jota pidetään visusti salassa. Tuulia ilmestyy mihin milloinkin sattuu puhumaan Pinjan kanssa, vaikka Pinja ei sitä itse haluaisikaan. Tuulia ei kuitenkaan ole vain hallusinaatiota, vaikka Pinja alkaakin jo uskoa hallusinaatioihin samoin kun hänen äitinsäkin, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että Pinjan olisi parempi mennä töihin. Äiti järjestää Pinjalle työpaikan, jossa Pinja tapaa mystisen Virven. 

""Eiks sua koskaan ota päähän, että kaikki tulee niin annettuna? Sitä vaan tullaan tähän maailmaan ja todetaan, ai mulla on vihreet silmät ja vaikka parantumaton sairaus, ruoho on vihreetä ja ruusut punaisia, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan ja that`s it."
"En mä taida tajuta", totean säikähtäen hieman Virven kiihkeää ilmettä."
(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 50)

Virve on luonnonystävä, kasvitieteilijä, rohkea ja itsevarma persoona, kun hän tutustuu Pinjaan. Pinja huomaa yllättäen löytäneensä jotain mukavaa elämäänsä kännykkään ilmestyneen kuvan jälkeen. Kuitenkin onni ei kestä ikuisesti ja Pinjan äiti alkaa huomaamaan Pinjan käytöksessä oireilua, jonka seurauksena Pinja joutuu ryhtymään työskentelemään itsensä kanssa, ja selvittämään mystisen Tuulian sanoja hänen suonissaan virtaavasta verestä. Samalla kun yrittää pohtia suhdettaan Virven kanssa, joka myöskin vihjailee Pinjan suonissa virtaavassa verestä. Pinja löytää vastauksia vihdoin isovanhempiensa ja heidän vanhojen kirjojen avulla. 

Pinjan kohdella seikkailut vain jatkuvan, kun vanhemmat lähettävät hänet mummin ja ukin luokse ottamaan taukoa työstä ja muusta. Pinjan elämään kuitenkin ilmestyy mystinen punasilmäinen nuorukainen, joka osoittautuu kaikeksi muuksi kuin Pinja aattelee. Tämän seurauksena Pinja joutuu vaaraan, jonka seurauksena hän törmää uudelleen Virveen ja Tuuliaan, joilla on omat tavoitteensa. Punasilmäinen mystinen nuorukainen tuo lisämausteen kirjaan sekä uuden sivujuonen. Tumma nuorukainen tuo mystisen piirteen ja herättää lisää mytologisia hahmoja tarinaan.

" - myös kaikki lääkäriharlekiinit, joista osa on niin kamalia, että ne saavat minut antamaan Dorian Graun muotokuvalle uuden mahdollisuuden. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä romanttista on desinfiointiaineen löyhkässä, oksentelussa ja veren yskimisessä. Ehkä sairaalan läheisyys kuolemaan herättää joissakuissa eläimellisen lisääntymisvietin, mutta minussa valkoiseen takkiin ja kumihanskoihin sonnnustautunut mies veitsi kädessä on aina herättänyt vain kauhun väristyksiä. Ehkä se on hyvä juttu, kun isä on lääkäri. Olen ehkä rakastunut isoäitiini, mutta ainakaan minulla ei ole oidipuskompleksia..."
(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 113-114)

Olen tyytyväinen kirjan lukemiseen, mutta kirjasarjan jatkaminen varmaankin jää haaveeksi. Nuortenkirjallisuuden lukeminen on huomattavasti jäänyt vähemmälle, koska en ole enää niin kiinnostunut kirjan nopeista lopuista. Tässäkin kirjassa oli juuri se sama ongelma. Alussa kirja etenee tasaisesti ja kuvailevasti, mutta kirjan huippukohdassa tilanne etenee vauhdilla muutaman kappaleen sisässä ja lopussa ei enää tapahdu oikeastaan mitään. Tämän vuoksi arvailenkin, että kirjasarjan lukeminen ei jatku eteenpäin. 

Kirjan lukeminen täyttää kuitenkin yhden kirjahaasteen kohdan, josta olen todella tyytyväinen. Olen myös katsonut kolme vuotta sitten suorittamaani kirjahaastetta, jossa en ollut saanut hirveästi kohtia täytettyä, josta olen pettynyt, joten nyt yritän parhaani ja jatkan vahvasti ja päättäväisesti eteenpäin. Kirja yliviivaa kohdan numero 11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.

Kaarnan kätkössä
by Sini Helminen
Väkiveriset osa 1
Myllylahti Oy, Espoo 2018
sivu 216 (sekä suomennokset)

Suositut postaukset