Bayviewin maisemat kutsuvat lukijat mukaansa uudenlaisen itsenäisen teoksen pariin. Yksi meistä on seuraava -teos käsittelee tuttuja hahmoja aikaisemmasta Karen M. McManuksen teoksesta, mutta on kuitenkin itsenäinen jatko-osa. Aikaisemman, Yksi meistä valehtelee, teoksen hyytyvä juorusivuston aiheuttamat seuraukset alkavat olemaan parantuneita, ja elämä jatkuneen hyvin eteenpäin. Vanhat tutut hahmot, Nate ja Bronwyn sekä Addy ja Cooper, vierailevat kaikki tässäkin teoksessa, ja heidän elämästään paljastuu muutamia mukavia yksityiskohtia, jotka kuvaavat heidän jatkaneen elämäänsä eteenpäin.
Yksi meistä on seuraava esittelee meille kuitenkin kolme uutta hahmo, teoksen pääkertojat: Phoeben, Knoxin ja Maeven. Heidät esitellään välittömästi ensimmäisten sivujen aikana, kuvataan heidän välisensä suhteensa ja esitellään kahvila, Café Contigo. Café Contigo on päähenkilöille tärkeä ydinpaikka, jossa vieraillaan tarinan aikana useampanakin kertana. Kahvilan kuvauksesta on saatu kotoisan oloinen ja viihtyisä. Nopeasti teoksen alussa selviää myös yhteys Maeven ja Bronwynin välillä. He ovat siskokset, jonka vuoksi myös Bronwyn kuulee osansa Bayviewn tapahtumista.
"Pudistan päätäni, ja Know nousee seisomaan ja pudistelee muruja harmaan lempihupparinsa rintamuksesta. »Ei kiitos, mutta pakko mennä vessaan», hän sanoo. »Voitko pitää paikkaani, Maeve?»" (Karen M. McManus - Yksi meistä on seuraava, sivu 19)
Phoebe, Knox ja Maeve törmäävät elävään perintöön aikaisemmista Bayviewn tapahtumista, johon tällä kertaa vedetään mukaan koko koulu. Yksi tekstiviesti muuttaa kaiken, ja peli voi alkaa. Tässä pelissä ei kuitenkaan pelata ihan millä tahansa panoksilla, vaan totuuksilla ja tehtävillä. Tärkeimmäksi säännöksi koululaiset huomaavat pian, että aina on syytä valita tehtävä. Aina. Totuuden ja tehtävän pelinvetäjä pysyy piilossa nimimerkin takana, josta hallitsee muiden elämän piiloteltuja salaisuuksia. Phoebe, Knox ja Maeve tuntuvat ottavan kovimmat iskut kohdilleen, mutta mistä tässä on oikeasti kyse? Ja kuka lopulta selvittää ratkaisun?
Aivan herkullinen teos, jota en meinannut malttaa laskea käsistäni. 362 sivua lukee aika mukavasti muutamalla lukukerralla, joten teos tuntui sopivan kokoiselta. Ensimmäiset 100 sivua käsitteli paljon aikaisemman teoksen hahmojen tarinan jatkumoita, ja päähenkilöiden esittelyä. Olin ihastunut Nate-hahmoon jo ensimmäisessä teoksessa, ja olen niin iloinen, että häntä oli tuotu tässä yllättävänkin paljon esille. Teos sisältää myös hieman rohkeampaa ja tarkempaa kuvailua minun makuuni, mitä ensimmäinen teos antoi. Juonenkäänteitä on reilusti, ja ne ovat mukavan vaihtelevia. Teoksessa on monia sivujuonia, joiden määrästä voi hieman jopa sanoa hämmentyneen.
"Mutta suudella se poika kyllä osaa. Kun hän tyrkkää minut takanamme olevaa paalua vasten, kaikki kireys hulmahtaa minusta, ja sen korvaa huumaava odotuksen sähinä. Kiedon toisen käsivarren hänen kaulaansa ja yritän kiskoa hänet alas minun korkeudelleni, toinen käsi puolestaan hypistelee hänen farkkujensa vyötärönauhaa. Sitten jalkani osuu johonkin, mikä kimpoaa ruohikolla, ja kuulen ärsyttävän viestin merkkiäänen." (Karen M. McManus - Yksi meistä on seuraava, sivu 36)
Teosta kuvaillaan kaikkien kolmen päähenkilön näkökulmista. Näistä päähenkilöistä mieluisin minulle oli Knox. En hyppää toiseen kelkkaan, vaan pysyn vastakkaisessa sukupuolessa siis. Mielestäni Knox on hyvin kuvailtu ja onnistunut hahmo, samoin Maeve. Phoebe oli minulle hieman mysteeri, mutta kuitenkin ymmärrän teoksen luettuani, millainen hän on. Tätä teosta voisi luokitella rikosmysteeriksi, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Rakastan teoksia, jossa on vähän mysteereitä. Olen myös iloinen, että teosta ei ollut eroteltu liian suuresti aikaisemmastaan, vaan samankaltaiset piirteet säilyivät.
Helmet-lukuhaaste on käynnissä, ja saan jälleen tällä teoksella ruksitettua yhden kohdan siitä ylitse. Kohta numero 4. Kirjan nimessä on numero. Tämä kohta olisi myös sopinut aiempaan teokseen, mutta sain sen toisen kohdan ympärille, joten saan täten myös tämän teoksen yhdistetty Helmet-lukuhaasteeseen. Karen M. McManuksella olisi vielä yksi teos, joka on Kaksi voi säilyttää salaisuuden, jos toinen heistä on kuollut. En ole vielä päättänyt luenko kyseisen teoksen, mutta houkutus on suuri.
