J.R.Ward - Mustan tikarin perintö: Verisuudelma

Olen jo aiemmin ehtinyt hehkuttaa, kuinka paljon rakastankaan Mustan tikarin Veljeskunta kirjasarjaa. Ja jälleen kerran uppouduin uuteen kirjaan, ja rakastuin yhä uudelleen.
     J.R Ward on tällä kertaa yllättänyt ja jatkanut Mustan Tikarin Veljeskunta -kirja sarjaa siihen liittyvällä jatko-osalla. Mustan Tikarin Perintö jatkaa veljeskunnasta kertomusta, mutta eri kantilta. Mustan Tikarin Perintö kertoo tarkemmin uuteen koulutusohjelmaan osallistujista, ja jättää soturit ja heidän shellanit elämään rauhassa kartanossa, kuitenkin niin että heistäkin kerrotaan kirjan edetessä.

Mustan tikarin Perintö aloittaa ikäänkuin "uuden" sarjan, joka jatkaa tyypillistä J.R Wardin tapaista tarinan kerrontaa. Juoni nousee korkeuksiinsa samalla kun uusia juonia syntyy ja uusia hahmoja oppii tuntemaan. Kirjoitustapa on yhäkin saman kova ja kannatteleva, kuin aiemmin. En ole siis yhtään pettynyt kirjaan.

"Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman, vaikka päätös ei kaikkia miellytä. Hän haluaa oppia pitämään puolensa ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Suunnitelma on hyvä, mutta pian Paradise joutuu heräämään karuun todellisuuteen. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat ovat enemmän vihollisia kuin liittolaisia. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa oleva Butch O'Nealilla, eli Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.
     Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Creag on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi. Craeg on kuitenkin kaikkea, mitä Paradise mieheltä haluaa. Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaan - niin työssä kuin vapaa-ajalla?" (kirjan takakansi)

Kirjan 400 sivua säväyttävät jälleen kerran. Jos on lukenut Mustan tikarin veljeskuntaa, niin tietää jo automaattisesti kuinka kirja etenee. Kirjan juoni jatkaa samankaltaista kulkuaan kuin jokaisessa aiemmassa kirjassa. Huomaan hyvin, että kaikkien kirjojen lukijana ei enää niinkään keskity itse juonen peruskohteisiin, ne ovat jo niin peruskauraa. Enemmän keskityn mitä eroa kirjalla oli aikaisempaan verraten, ja millaisia hahmoja ja näiden päiden sisäisiä maailmoja kirja sisältää.
     Kirjan takakansi antaa selvästi odottaa hieman enemmän, mitä kirja kuitenkaan ei ollut. Kirja on hyvä tarinansa puitteissa, mutta kirja on vain 400sivua pitkä. Jos ajattelee Mustan tikarin veljeskunta kirjoja, jotka ovat pidentyneet loppua kohden, kuitenkaan yhdessäkän niissä ei ole kiirehditty. Mielestäni Verisuudelma -kirjan 400sivua piti sisällään hyvin hitaasti ja pitkästi kuvailtuja sivuja, ja toisaalta hyvin kiirehdittyä tarinaa. En osaa sanoa kummasta pidin enemmän, mutta voisin sanoa hitaudessa on etunsa. Esimerkiksi (alla) koulutukseen hakijoiden kuvaukset sekä koulutuksen alku on kuvattu todella rauhallisesti ja hyvin, mutta ehkä kirjan loppua on lyhennetty. En tiedä minulle vain tuli sellainen tunne..

"Seuraavana iltana Paradise hyppäsi koulubussiin.
    Tavallaan.
    Niin sanottuja busseja oli itse asiassa kaksi, ja kumpaankin mahtui noin kolmekymmentä matkustajaa, mutta sen lisäksi yhtäläisyyksiä tuttuun keltaiseen bussiin ei juuri ollut. Ajoneuvot, joilla Veljeskunta tuli hakemaan koulutusohjelman kandidaatteja, olivat kuin White House Down -elokuvasta. Ne olivat läpikotaisin mustia, niissä oli paksut, tummennetut ja epäilemättä myös luodinkestävät ikkunat, niiden renkaat olivat kuin lumiaurat ja niiden keula muistutti tyrannosaurus rexin irvistystä.
     Paradise oli muiden kandidaattien tavoin dematerialisoitunut Caldwellin lähiöiden länsipuolella olevalle autiolle maakaistaleelle. Hänen isänsä oli halunnut tulla hänen mukanaan, mutta hänestä oli tuntunut tärkeältä aloittaa koulutus samalla tyylillä, jolla hän aikoi jatkaakin. Tämä oli itsenäinen päätös: hänen oli toimittava samalla tavalla kuin muidenkin - ja hän oli aika varma, että kukaan muu ei tulisi esiliinan saattelemana. (Luku 4, sivu 47)

Mielestäni kirjassa lukijalle jäi myös liikaa asioita, jotka paljastuivat yhtä tai toista reittiä. Eikä oikeastaan kirjaan jäänyt hirveästi uusia juonen käänteitä, vaan tietää mitä seuraava kirja tulee pitämään sisällä, jos sattuu tietää ketä siinä on pääosissa. Jokaisen kirjan päähenkilö (tässä Paradise) tulee yhäkin todella hyvin esille.
     Minusta Mustan tikarin veljeskuntalainen Butch jäi vähän pimentoon. Tietenkin tässä kirjassa kerrottiin hänen rakkaastaan, Marissasta. Kuitenkaan kumpaakaan ei sen erikoisemmin selitelty tai kerrottu, odotus selvästi oli, että lukija tiesi hahmot jo valmiiksi. Mustan tikarin veljeskunta sarja on kyllä luettava aika ensimmäisestä kirjasta lähtien, mutta itse en nähnyt sitä välttämättömäksi ennen tämän kirjan lukemista. Mustan tikarin perintö -sarja keskittyy selvästi suurimmilta osin uusiin hahmoihkn, joten muiden hahmojen tausta tulee olla tiedossa.

Mielestäni kirjan vahvuuksia on yhäkin kirjan loppu, joka nitoo tarinan täydellisesti rusettiin. Onpas nyt hienosti selitetty: pidän siis kirjan loppusanoista. Ne osuvat aina nappiinsa ja saavat lukijan ihailemaan kirjailijan taitoa luoda mielenkiintoisia ja vahvoja hahmoja.
     Luulen kuitenkin J.R.Wardin jakavan mielipiteitä paljonkin. Kirjoissa on niin paljon samaa, että jos saman juonen lukeminen erilaisien hahmojen ja tapahtumien kautta tökkii, voi kirjat olla tylsiä ja samaa toistavia. Itse olen rakastunut tekstiin ja hahmoihin, joten lukisin vaikka kirjeitä jos näin olisi! Tulen siis ostamaan tämän sarjan kirjat hyllyyni koristamaan jo keräämiäni teoksia.
  
Englanninkielinen alkuteos: Blood Kiss 
Kirjailija: J.R.Ward
Julkaisuvuosi: 2015

Tällä hetkellä minulla on yhäkin kesken Fifty Shades:in toinen kirja, joten sitä luen sekä aloitin juuri Yön talon ( P.C.Cast & Kristen Cast) viimeisen kirjan. Senkin eteneminen on ollut hidasta. Nyt on muuten päivitetty "luetut" kohta blogista - vihdoin!

- Petra

Tervetuloa Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan

J.R.Ward ja Mustan Tikarin Veljeskunta on vienyt osan mun sydämestä. Mä olen jäänyt niin koukkuun tähän sarjaan, että oli pakko heti käydä ostamassa myös uusin 13osa kirjasarjasta. Ja tällä kertaa kirja osui ja upposi! Nyt en enää tiedä mikä näistä kirjoista mahdollisesti olisi ykkönen, koska tämä kirja horjutti koko toplistan menemään. Kirja on mitä mielenkiintoisin ja erilaisin kuin aiemmat tietyillä samoilla mausteilla, mutta aivan kerrassaan mahtava.

Varjot -nimeä kantava kirja on pituudeltaan 656sivua, joten siinä keskellä yleisesti kirjojen pituuksista. Sarjan 12osa Kuningas oli pituudeltaan hieman lyhyempi (648sivua). Siitä löytyy hyvin niukka blokkaus täältä. Huomaa kyllä, kun katsoo tuota blokkausta, kuinka paljon kirjoitustapa on muokkaantunut. Nykyään on jo tietty tapa miten kirjoittaa asiat ja millä tavalla ne järjestää näihin blokkauksiin. Alkujaan oli vain, että halusi nopeasti blokata jotakin, vaikka se ei niinkään ole oleellista vaan se, että kirjoittaa hyvän ja järkevän tekstin.

Tällä kertaa tämä blokkaus vie teidät lukijat syvemmällä Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan Varjot -kirjan mukana ja samalla pohdin omia ajatuksiani kirjojen toplistasta ja ehkä jopa saan muodostettua tähän jonkin näköisen listan. Myös te lukijat pääsette nauttimaan tällä viikolla (ja mahdollisesti ainoastaan tällä viikolla) toisesta bloggauksesta nimittäin tästä! Yritän kuitenkin pitää blokkauksen pituuden tasaisena viime aikaisten blokkausten kanssa. Nyt siis itse kirjan pariin, ja lukijat huom. Lukekaa omalla vastuulla, koska en tiedä paljonko tässä hypitään kirjojen juonissa. Yritän mahdollisimman vähän!

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin  Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.

     Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet s'Hisben kuningattarelle seksiorjaksi. Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwelliin sutenööriksi. Ainoa ihminen, johon hän tuntee voivansa luottaa, on hänen veljensä iAm.

     iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta heikoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan, mutta onnen tiellä on suuria esteitä. Trezin kuningattarelle vannoma vala on aika panna käytäntöön - hänen on antauduttava kuningattaren tyttärelle, eikä pakotietä tai neuvotteluvaraa ole.

     Trezin on valittava, seuraako hän sydäntään vai  alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Minusta on ihanaa, että takakannen teksti paljastaa niin vähän kirjasta. 656sivuinen kirja pitää sisällään niin paljon enemmän tarinaa ja tapahtumia, kuin takateksit antaa ymmärtää. Kirja myöskään ei kulje tavalliseen tapaansa yhden kertojan silmin, vaan kertojia on useampi. Kirjoissa on yleensäkin jokin asia, joka ei selviä kirjan aikana, joten seuraavan kirjan lukeminen on melkeinpä pakko. Vaikka lukisin sen varmaankin jokatapauksessa.

Kirjassa on paljon sivujuonia, niinkuin aina. Osa juonista loppuu pääjuonen kanssa kirjan lopussa, osa juonista jatkaa kulkuaan seuraavaan kirjaan, ja mahdollisesti vielä siitäkin seuraavaan kirjaan. Jokaisessa kirjassa kertojilla on aina jotain yhteistä tai sama päämäärä tai vastaavaan, joten heidän tarinansa aina leikkaavat toisiaan. Varjot kirjan kertojina toimivat: Trez ja iAm Varjo-veljekset, Selena-valittu, Rhage-veljeskunnan soturi, Paradise, Layla-valittu, Assail, Xcor, Throe, Abalone, s'Ex ja Maichen. Mahdoinko saada kaikki? Kuten huomaatte kirjassa on välillä vaikea pysyä mukana, kun kertojia on paljon, mutta monien kertojien tarinat sulautuvat toisiinsa ja joissakin tapauksissa tarinaa vain kerrotaan toisen kertojan näkökulmasta. Jos kysyt kuka näistä on pääosissa, en oikein osaa vastata. Mielestäni kaikilla on tärkeä rooli kirjassa, sekä päätarinan että sivujuonien kannalta. Kuitenkin nostaisin esiin Trezin ja iAmin lisäksi Selenan ja Maichenin.

He neljä kuljettavat päätarinaa eteenpäin. Päätarinaan taas liittyy myös kertojia, jotka omalla tavallaan tuovat lisämausteita ja syventävät tarinaa. Sitten on myös Layla-valitun sivujuoni, joka solmiutuu Xcorin kanssa osaksi, sekä Rhagen sivujuonen kanssa. Kirjan muut hahmot ovat myös tärkeässä roolissa kirjan sivuhahmoina, mutta tällä kertaa eivät kerro tarinaa. Kuitenkaan yhtäkään kirjan monista hahmoista ei saa unohtaa.

Teksti kirjassa on rajua, eikä niinkään anna lukijalla hirveästi ajattelumahdollisuuksia. Tietenkin aina ajattelee, että kuinka kenellekin tulee käymään, mutta kirja kertoo aina vastauksensa. Kirjassa kuvataan asioita tarkasti ja jatkuvasti. Lukijana ei koskaan tarvitse pohtia millainen tilanne on, se kerrotaan valmiiksi. Pidän myös J.R.Wardin (ja suomentajien) rohkeista sana valinnoista, asioita ei kierrellä tai pehmennetä.

Alla kaksi kohtaa eri kohdista kirjaa, molemmat sivujuonista - olkaapa hyvä! (ja en osannut valita siis vain yhtä, joten oli pakko saada molemmat tänne).

"Vishous iski vastahyökkäyksensä Varjoa vastaan silmänräpäyksessä ikävästä olkavammastaan huolimatta ja taklasi tyypin kunnon kehotällillä samalla, kun Rhage tarttui Trezin paksusta ranteesta kiinni repiäkseen tämän otteen irti. Uskomatonta kyllä, mutta tempuista ei ollut mihinkään. Vaikka V yritti kammeta Treziä irti sadankahdenkymmenen kilon elopainollaan ja Rhage nakkasi moneen taipuvan voimansa soppaan mukaan, Varjo oli kuin tiiliseinä eikä liikahtanut juuri mihinkään.
     Sitten kolmikko sai todellisia huolen aiheita.
     Rhage sulki silmänsä, ja kun hän avasi ne, ahtaaseen, mustaan tilaan tulvahti kirkas valo.
     "Vittu", V ärähti. "Päästä hänestä irti, Trez! Meillä on ongelmia!"
     Kuolemanuhka herätti Rhagen ihonalaisen pedon eloon. 
     "Trez! Irti!"
     Jokin viesti meni perille - olipa se sitten valo tai se, että Rhagen kasvonpiirteet alkoivat muovautua - ja Varjo alkoi löysätä otettaan. 
     V otti tilanteen haltuunsa, heitti Varjon sileälle lattialle ja hyppäsi tämän päälle. Musta tikari välähti ja singahti suoraan kaulavaltimolle. --" s. 32-33

"Veli oli kuitenkin jo nostanut kännykkänsä korvalleen. "Joo, Jane? Sinua tarvitaan eteisaulassa. Layla on kaatunut - V, lukemia?"
     Kun veli pani puhelimen V:n kasvojen eteen, Vishous sanoi puolisolleen: "Pulssi vakaa, mutta hidas. Samoin hengitys. Ei näkyviä vammoja."
     "Kuulitko?" Thor kysyi puhelimeen puhuen. "Hyvä. Kiitos." Puhelun katkaistuaan hän alkoi välittömästi näppäillä toista numeroa. "Jane tuo myös Mannyn ja Ehlenan." Puhelin korvalle. Odottelua. Odottelua. 
     Thor selvästikin soitti Qhuinnille -
     Jostain oudosta syystä maailma alkoi pyöriä: Rhage tuijotti Laylaa ja ajatteli, ettei ollut mitään kauhistuttavampaa kuin tajuttomana vatsallaan makaava raskaana oleva naaras, ja yhtäkkiä eteisaula alkoi pyöriä kuin hyrrä. Hänen päänsä oli kaiken hulinan keskipisteessä, mutta tasapainonsa oli yllättävän hyvässä iskussa, vaikka -
     "Hän pyörtyy!"
     Häh? Ei Rhage tainnutkaan olla niin tukevasti maassa kuin kuvitteli. --" s. 215-216

Kirjassa päätetään mukavasti aika monta eritarinaa, mutta jätetään auki myös mielenkiintoinen sivujuonen pätkä Layla-valitusta. Odotan innolla saako Layla-valittu oman kirjan, vai sitoutuuko hänen tarinansa johonkin toisee kirjaan. Kirjassa myös tehdään mielenkiintoisia valintoja: siitä, että miten henkilöiden tarina ikäänkuin lopetetaan kirjan loppuun. Tietenkin heistä mahdollisesti kerrotaan vielä kirjasarjan edetessä, mutta eritavoin (ehkä pienenä sivujuonena tai vain kirjan sivuhahmona).

Tuli jostain kaukaisesta historiasta mieleen, että tämä on kirjasarja, jota en ole koskaan ajatellut lukea englanniksi. Ehkä siksi, että kirja on hyvin pitkä jo suomenkielisenä, enkä usko että jaksaisin keskittyä englanniksi niin kauan tai sitten siksi, että teksti lumoaa minut jo. En ajattele, että saisin enempää englannin kielisestä versiosta. Myöskään kirjan kieli ei ole helpoimmasta päästä.

Tästä päästäänin vieläkin pohtimaani kirjasarjan toplistaan. Tämä kirja hipoo aika lähellä minun makuuni täydellistä tarinaa täydellisissä kansissa (kirjan kannet ovat jälleen kerran onnistuneet). Mutta kirjasarjassa on kaksi hahmoa yli muiden: Butch O'Neal kirjasarjan neljännen kirjan päähenkilö, sekä John Matthew, joka taas on ollut kirjoissa kauan taka-alalla, mutta esiintyy päähenkilönä kahdeksannessa kirjassa Minun rakastajani. Varjot -kirja nousee eritavalla toplistalle. En niinkään aluksi ollut kiinnostunut Trezin ja iAmin henkilöllisyyksistä, mutta lopulta nekin upposivat minuun. Enemmin kirjan tarina ja sen kerronta (erilaisuus myös muihin aiempiin kirjoihin) olivat syy, miksi kirja hyppäsi toplistaan. Kuitenkaan päähenkilöinä he eivät nouse niin ylös, kuin nämä kaksi: Butch ja John.

Tässä on siis osa minun maailmaani, taas tullut julki. Kaikilla on oma maku, ja näin raju teksti ei välttämättä uppoa jokaiseen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Itse taisin juuri kirjastossa käytyäni (kävin muuten juu kirjastossakin - hankalaa kun asioita olisikin yhtäkkiä niin kauheasti, että tänne pitäisi ehtiä kirjoittamaan) sano, että olisi vielä enemmän pitänyt lukea minulle ei niin kiinnostavia tai omaa kirjamaailmaani horjuttavia teoksia kirjahaasteen aikana. Kuitenkin olen osallistunut siihen ja lukenut kirjoja liittyen siihen ja muutenkin lukenut. Minulla on kuitenkin vielä aikaa: vuosi ei vielä vaihdu.

Englanninkielinen alkuteos: The Shadows 

Kirjailija: J.R.Ward (suomentanut Timo Utterström)

Julkaisu: Basam Books, 2015

Varjot -kirja auttaa minua etenemään kirjahaasteessa kahdella nro. 3. Vuonna 2015 julkaistu kirja sekä nro 6. Kirja, jonka nimi on sana. Nämä kohdat kirjahaasteesta saan ruksia todella todella ihanin fiiliksin.(tuli tässä mieleen, että pitäisi varmaan alustavasti ryhtyä tekemään kirjahaasteen yhteenveto blokkausta - siinä tulee menemään hetkinen)

-Petra

J.R.Ward - Kuningas

Mustantikarin veljeskunta jatkaa taistelujaan elämästä ja kuolemasta, sekä kaikesta siltä väliltä. Kuningas on 12 osa kirjasarjasta (sen lisäksi on suomennettu teos Mustantikarin veljeskunta: sisäpiiritietoa). J.R.Ward sykähdytti minut jo ensimmäistä kirjaa lukiessani. Ihastuin henkilöhahmoihin ja juonen käänteisiin, Nyt vaan on alkanut muodostua ongelmaksi sama pohjarakenne. Kirjat perustuvat samaan pohjarakenteeseen eli siihen, että kirja alkaa ei-tyydyttävässä tilassa, johon kirjan edetessä selviää ratkaisu. Sitten kirjassa edetään asioissa rauhalliseen tahtiin. Loppua kohden kirjan tahti nopenee, että asia saadaan päätökseen ennen kirjan loppua. Tapahtuu ei-tyydyttävä asia ja sen ratkaisi ja kirja loppuu (huom! minun oma vahva mielipiteeni). Jotenkin kirjoissa tuntuu olevan aina tälläinen kulku. Ei se lukukokemusta sinänsä haittaa, mutta kun on lukenut 12 kappaletta näitä kirjoja se alkaa hiukan häiritsemään. 

Jokaisessa kirjassa keskistytään ikäänkuin yhteen päähenkilöön, mutta kirjoissa aina esiintyy ylitse vuotavasti henkilöitä. Kirjoittaja myös tuo esille monen eri henkilön näkökulman (yleensä 6-8 henk). Tämä tuo haasteita kirjaan, joten en sanoisi kirjasarjan sopivan kaiken maailman lukijoille. Myös jos on hiukan herkkähipiä en suosittele kirjan kielen kannalta. Itse olen lukenut jokaisen suomenkielisenä, mutta myös olisi kiinnostus lukea edes yksi alkuperäinen teos. Kirjassa on myös "haittapuolena" (tai aivain supertäydellisenä asiana) se, että ne ovat väh. 500 sivuisia suurinosa. Jos ei ole tottunut lukemaan pitkää kirjaa, se voi tuottaa ongelmia. 

Tämä kirja käsittelee itse Wrath Wrathin poikaa ja tämän puolisoa. Itsessään kirjassa tapahtuu hyvin paljon, enkä aio hirveästi sitä nyt avata, koska tämä on kirjan 12osa. Enkä näe järkeä avata kirjaa, koska en ole aiempi esitellyt tai muuta vastaavaa. Mutta joka päivä saa ihailla tuota kokoelmaa tuossa pöydän nurkalla. 

Suosittelen kyllä lukukokemuksen. Kirjat kyllä ovat aika täyteen ahdattuja (löytyy jos jonkin sortin ukkoa/akkaa, lohikäärmeistä varjoihin, vampyyejä unohtamatta). Itse olen hullaantunut näihin kirjoihin ja ostan ne tuohon pöydälle koristeeksi, vaikka ei sitä tiedä koska tämä huone vaihtuu vaikkapa toiseksi. No - asiasta toiseen.., Kirja täytti kirjahaasteesta (tai valitsin oikeastaan nämä kohdat)

11. sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole vielä lukenut

43. kirja, jossa on yli 500 sivua

Lukuintoa nyt vielä pimeyden keskelle!

Petra

Ps. Blogini on saanut taas vähän uutta muotoaan. Nyt voitte käydä tarkastelemassa mun haastetta uudelta välilehdeltä. Kohta tää alkaa vaikuttamaan mun näköiseltä, mutta vielä menee aikaa. Katsotaan mitä seuraavaksi ilmestyy.

Nyt innolla jatkamaan kirjahaastetta, seuraava kirja taitaa täyttää vain yhden kohdan haasteesta, mutta onneksi noita kirjoja on tossa pinossa odottamassa! :)