Half Wild by Sally Green

Nathan 
  Byrn
    is on the run

White Witches hunt him
Black Witches hate him

 His gift from his murderous father
 is a wild new power he can't control

 He must find the girl he love
  who may have betrayed him
    
    In a war between black and white witches
    with his loyalties split between both
    the greatest danger Nathan faces
    might be himself... (kirjan takakansi)

Half Wild jatkaa Half Bad trilogiaa yhtä mahtavalla teoksella. Half Wild kertoo Nathan:n kamppailusta ystävänsä ja rakkaansa löytämistä sekä omien voimiensa hallitsemisesta. Kirja hyvin erilaisella teemalla kun aiempi osa, mutta sopii täydellisesti edellisen osan jatkoksi.
     Ja lisäyksenä on kirjan kansia, joita ei edes sen tarkemmin katso - on myös kansia, joita katsoo hyvinkin tarkasta - sekä on kansia, jotka ovat niin upeita ja osuvia, että sulaa jo niiden lumosta. Tämä kirja kuuluu viimeisimpään noista, eikä teksti näytä yhtään miltään tässä kirjotellessani, enkä saa siitä mitenkään niin upeaa kuin haluaisin, mitä kirjassa se on.

"So that was positive!
     Celia isn't on the list. I don't hate Celia any more, which is a good thing, I guess. After all, to not hate someone who kept you locked up in a cage for nearly two years is positive. Surely On the other hand maybe it shows that I'm totallly screwed up by that hole experience I don't know. But Celia's not on the list.
     Mercury isn't either Mercury doesn't inspire hate. It would be like hating the weather.
     Mercury said she would be free Annalise in exchange for my father's head or his heart. I won't deliver either. Somehow I have to find a way to get back to Mercury, find Annalise, break the spell she's under and escape with her. Sounds difficult and dangerous but I have a plan, which is another positive thing. Except that the plan is crap and stupid and won't even work. And Mercury will kill me for sure.
     Still, I shouldn't worry about that. After all, everyone dies sometime.
     And at the moment I've got enough problems with the current plan. I've been here more than a month now and I'm struggling to imagine a positive scenario. a scenario where Gabriel can't get here not becasue he's dead or captured be Hunters but because he's lying in a luxury king-size bed, reading a book and eating croissants.
     If he had baan captured they'd have tortured  him and he would have told them everything. Everything about me, him, the Fairborn, Annalise, adn most definitely where they could find me, about our meeting place here at the cave. I'd have told them under Retribution breaks everyone eventually and no one could old out for a month. And yet the Hunters aren't here. But neither is Gabriel. So that means he's dead. Shot by Hunter that night when we took the Fairborn. Killed trying to save me. And here I am, sitting in a tree, trying to be positive.
     Positive is pretty sick when you think about it." (Part one: red, luku neljä getting darker, sivut 31-33)

Itselleni alussa oli turhan paljon paikallaan jummailua, vaikka tapahtumia olikin. Kirjan alussa jo tapahtuu yksi kirjan parhaimmista kohtauksista, vaikka kohtauksen loppu ei välttämättä ole jokaisen hahmon kannalta hyvä. Tarkoitan siis sitä, että jokainen kohtauksessa oleva henkilö ei välttämättä säästy täysin "hyvänä". Jätetään tämä selitys tähän, koska se menee jo nyt liian sekavaksi.. Kuitenkin kohtaus on jo heti kirjan alussa, joka pistää kirjaan mukavasti vauhtia.
     Kirjaan tulee paljon uusia hahmoja, jotka osa tuodaan esille selvästi "olen jäämässä kirjaan" -tyylillä. Missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta osa hahmoista sotii omia mielikuviani vastaan. Kirjan päähenkilön Nathan:n ajatukset hahmoista sekoittavat myös omaa päätäni. Muutama selkeä muutos (jotka aavistin jo ensimmäisen osan perusteella) tulee hahmojen välille, kuten esimerkiksi Nathan ja Gabriel. Kuitenkaan asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tässäkään tilanteessa.
     Kuitenkaan kirjan tarinaan ei lisätä liikaa henkilöitä. Eräs henkiöistä onkin tärkeä tarinan kannalta, mutta ei jää kirjaan. Hahmo kuitenkin luo lisää sidonnaisuutta Nathan:n sisäisten voimien ja ajatusten väliin. Mielenkiinnolla odotan kirjan tarinan jatkoa, ja sitä miten Nathan:n taitojen kehittyminen näkyy.

Kirjan parhaita puolia on ehdottomasti kuvailu. Tai ainakin tässä toisessa osassa sain mielestäni enemmän "mukavampaa" kuvailua. Kuitenkaan sitä ei ole liikaa ja jotkin turhan raa'at kohdat jätetään pois, mikä on hyvä. Kuitenkin voimaa, taistelua ja veren vuodatusta kuvaillaan, joten se ei jää täysin peittoon muun tekstin alle.

"Van inhales deeply on her cigarette and then slowly breathes out a fine trail of smoke. She comes closer to me and says, 'Delighted. Genuinely delighted.' Her eyes are pale blue, as pale as her suit. I've only seen the eyes of two Black Witches before now: Mercury and my father. Both were different and totally unlike White Witches who, to me, have silver shards that twist and tumble in their eyes. But Van's eyes have jewels of sapphire that turn, grow and diminish, and then when they touch each other give off sparks that seem to turn into more sapphires. They're the most beautiful eyes I've ever seen." sivu 77

Ensimmäisen osan kohdalla puhuin paljolti kirjan kielestä ja sen luettavuudesta. Englanniksi tämä toinenkin osa on, eikä kieli ole miksikään muuttunut. Yhtä ihanaa kuin viimeksi. Tajusin samalla, että taidan olla lukenut englannin kielisen kirjan viimeksi ennen joulua. Hmm, pitääkin taas ruveta hieman enemmän lukemaan niitä. Se kehittää mukavasti kieltä, samalla hauskuuden ja ihailun keskellä.
     Ja takaisin asiaan; kirjan kieli ei yllätä minua, eikä kirjan läpi lukemisessa ole vaikeuksia. Kirjan juoni tiivistyy kirjan keskikohdilla, jonka jälkeen lukaisin sen parissa päivässä. Kirjassa osa sivujuonista sulkeutuu yhtäkkiä (ylhäällä mainittu yksi parhaimmista kohtauksista..), mutta uusia syntyy ja asioita jää auki.
     Mielestäni sarja on kirjoitettu hyvin jännittäväksi. Ei nyt sinänsä "karvat nousevat pystyyn" -tavalla, vaan enemmänkin, että jännitystä on ja halua tietää lisää. Ehdottomasti pidän siitä, että Nathan:lla on samankaltaisia ongelmia kuin ihan tavallisellakin nuorelle. Tietenkin myös tämä fantasia puoli kirjasta kiehtoo minua suuresti. En täysin arvannut kirjan loppua, mutta loistava juoni varmasti seuraavaan osaan. Kirjassa oli hieman yllätyksellisyyttä, mutta myös pettymystä muutaman seikan kohdalta.

Yhteä asiaa pidän kiinnostavana kirjassa, nimttäin luvut on jaettu erikoisesti. Minusta on mukavaa, että kirja on jaettu osiin, joiden sisällä on vielä luvut. Esimerkiksi
     PART ONE: RED 
     a new day 
     waiting 
     jne.
on avattu kirjan sisällysluetteloon, josta on helppo hyppiä sitten luvun ja kirjan sivun mukaan, jos tarvitsee. On myös mukavaa, että kirjan luku liittyy jotenkin kyseiseen pätkään tekstiä. 400 sivuinen kirja on upea teos, jonka päätösosaa odottelen jo. 

Englanninkielinen alkuteos: Half Wild
Kirjailija: Sally Green
Julkaisuvuosi: 2015

Petra

Soturikissat - Tuli ja Jää

Luku 3, sivu 35

 "Sinitähti johti joukon ripeästi leiriin. Heidän metelinsä herätti kotiin jääneet kissat. Kun seurueen jäseniä virtasi piikkihernetunnelista, uneliaita hahmoja alkoi ilmestyä pesis

tään.

     "Mitä uutta?" huusi Puolihäntä.

     "Oliko Varjoklaani paikalla?" kysyi Pajuturkki.

     "Oli", vastasi Sinitähti vakavasti. Hän harppoi Pajuturkin ohi ja loikkasi Suurkivelle. Tavanomaiselle kokoontumiskutsulle ei ollut tarvetta - kissat keräntyivät jo kiven äärelle. Tiikerikynsi hypähti Sinitähden viereen.

     "Tällä kertaa klaanien välillä vallitsi voimakas jännite", Sinitähti aloitti. "Sain myös tietää mahdollisesta Väärätähden ja Yötähden liitosta.

     Harmaaraita ahtautui Tulisydämen vieressä olevaan rakoon. "Mistä he puhuvat?" hän kysyi. "Luulin, että Yökarva suostui Sinitähden suunnitelmaan."

     "Kuka on Yökarva?" raakkui Yksisilmän ikivanha ääni joukon perältä.

     "Hänet on nimetty Varjoklaanin uudeksi päälliköksi", Sinitähti selitti.

     "Tarkkoitan hänen nimeään - eikö tähtiklaani ole vielä hyväksynyt häntä?" kysyi Yksiviiksi.

     "Hän aikoo vaeltaa Kuukivelle huomisiltana", Tiikerikynsi kertoi."

Soturikissat sarja säväyttää jälleen. Tällä kertaa sarja etenee monella uudella käänteellä. Pakko myöntää, että en odottanut kaikkia näitä käänteitä vielä tässä kirjassa. On siis paljon Tulisydämen seikkailujen aikajanasta unohtunut. Silti kirja on aivan upeasti kuvattua seikkailua metsän siimeksessä, sekä uutta jännitystä tuovaa hilpeyttä.

Soturikissojen tarina jatkuu...

Nuoresta Tulitassusta on tullut urhea Myrskyklaanin soturi Tulisydän, utta vaara vaanii edelleen metsässä - ja ehkä, lähempänä kuin hän arvaakaan. Lehtikadon ajan saapuessa nälkä, vallanhimo ja salaiset liitot uhkaavat neljän klaanin välistä rauhaa. Samaan aikaan Tulisydämen paras ystävä Harmaaraita heittäytyy suhteeseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.

     Kun tlanne kiristyy äärimmilleen, Tulisydäntä ei uhkaa van taistelu vaan myös petos hänen omiensa joukosta. (kirjan takakansi)

Minusta Tuli ja Jää kattaa enemmän sisältöä, jos ajattelee soturikissojen sarjan ensimmäistä osaa. Tässä kirjassa uusia käänteitä tulee, ja vanhatkin kujeet saavat uutta ilmettä. Vastoinkäymisiltä ei vältytä, mutta mitäpä elämä olisi ilman niitä?
     Tulisydän kasvaa kirjan aikana soturina taas lisää, ja löytää itsestään villikissa puoltaan. Hänen verensä kuitenkin vetää myös kotikisu elämään, mutta ei ainakaan vielä anna sille periksi.

Kirjan sivumäärä kattaa mukavasti kaikenlaista eri genreä ja, jonka lukeminen on mukavan reipasta. Kielellisesti rakastan kirjaa, mielestäni kokonaisuutena kielellinen ilmaisu on ihanaa. Kaikilla hahmoilla on omanlaisensa ääni, mutta kuitenkin kirjoittajan oma käsiala näkyy jokaisessa.
     Kirjassa on monia hahmoja, jotka voivat aluksi sekoittaa maailmaan pääsyä, mutta nuorten kirjaksi yleiset ilmaukset, teemat ja tarina on helppo. En osannut ensimmäisellä kerrallakaan sen enempää sanoa kirjasarjasta, joka on minun lemppareitani, joten en ryhdy nyt sitten tähänkään sen enempää selostamaan.

Muuten ruudun tällä puolella istuskellaan viimeisiä koulutöitä vääntäen, vaikka ilma on mitä parhaimmsta päästä. Lähden kyllä itse myös ulkoilemaan tänään, mutta tärkeys järjestys. Suomi pelaa tänään jääkiekossa kullasta, joten tulee illalla katsottua jännitysnäytelmää jälleen kerran.
     Muuten kesä näyttää ihanan vapaalta, vaikka siihen mahtuu hieman lapsen likkana olemista, liikkumista niin kävellen, pyörällä sekä junalla ja varmasti kavereiden näkemistä. Muuten nautin kesästä, ja ryhdyn jossakin vaiheessa panikoimaan syksyä. Ei ole helppoa heittää jalkaa tuonne työn ihmeelliseen maailmaan näin kokemuksettomana.

Syksystä ei siis ole vielä mitään takuita, mutta panikoidaan sitä sitten oikein olan takaa silloin. Nyt on kuitenkin kaksi ammattia takana ja oma kämppä, joten kyllä tästä elämästä taas positiivisia asioita löytää. Hauskaa kesän alkua kaikille, ja taidan itse palata blogin puolella seuraavaksi dekkariviikolla, joka on Marikan järjestämä tapahtuma samanaikaisesti Kouvolan dekkaripäivien tapahtumien kanssa. Itse innoistuin ideasta lukea dekkareita, joten sain vähän lisäpuhtia liittymällä tapahtumaan. Kannattaa käydä vilkaisemassa Marikan blogin puolelle - eli osoitteessa http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2016/05/dekkariviikko-6-1262016-tervetuloa.html josta löytyy samalla tietoa tapahtumasta dekkariviikosta.

Petra