Postausjono on kasvanut hirveän pitkäksi, joten yritän nyt lyhentää sitä muutamalla lyhyt arviolla. Jonossa on kuitenkin myös kirjoja, jotka ansaitsevat kokonaisen oman postauksensa aiheen kiinnostavuuden vuoksi, joten valitsin nyt tähän postaukseen umpimähkää kolme kirjaa, jotka olen lukenut alkuvuoden aikana. Haluan kuitenkin pitkästä aikaa postata jotakin blogin puolelle, joten kirjat tavallaan ilmaantuivat naamani eteen huutaen mahdollisuutta tähän.
Mennään nyt kuitenkin ensimmäiseen kirjaan ja Ville Rantaan. Tämän tutun taikka tuntemattoman pilapiirtäjän piirroksia veikkaan jokaisen kyllä nähneen. Kirjan, jonka häneltä luin, on koottu teos hänen pilapiirroksistaan vuosilta 2019-2022. Kirja on sisällöltään osaksi tuttu, koska Iltalehden sivuilla ilmestyneet piirrokset löytyvät näiden kansien sisältä, joten olen siis jo aiemmin osan sarjakuvista nähnyt. On kuitenkin hienoa, että piirrokset on jaettu kappaleisiin aiheen perusteella; ilmaston muutos, hallitus, ulkomaat yms.. Näin on helppo vaihtaa teemaa sivujen edetessä. Ville Ranta pureutuva piirrostyyli ottaa kantaa viime vuosien kohauttavampiin otsikoihin ja aiheisiin; pandemia, Sanna Marin ja hallitus, Nato yms. Itselleni on aina äärimmäisyyksiin viedyt aiheet, kuten veganismi ja vanhustyö jotenkin vaan iskenyt.
Jännitystä ylläpitävää, etenevää ja tasaista tarinankerrontaa puolestaan pitää yllä tämän vuoden ensimmäinen luettu kirja eli Kuolleiden valssi. 10 tarinaa sisältävä novellikokoelma ei ehkä ole parhainta Marko Hautalaa, mutta todella koukuttavaa luettavaa. Oikeastaan ainoa ei miellyttävä asia on, että tarinat on sidottu novellikokoelmaksi. Novellikokoelman tärkein osa on mielestäni ensimmäisen novellin vetovoimaisuus lukijaa kohden. Tietenkin Marko Hautalalta ei voi odottaa muuta kuin onnistumista tässä asiassa, vaikkakin pienesti itseäni häiritsee monen päähenkilön näkökulma kauhukirjallisuudessa. Ensimmäinen novelli, Pitkä kuuma kesä, kuuluu kyllä mielestäni teoksen parhaimpiin tarinoihin. Myös pituudeltaan pidin sen mitasta. Jos novelli ylittää n. 30 sivun mitan, minulla alkaa olla haastavuutta päättää haluaisinko sen olevan kokonainen pitkä tarina vai tulinko kylläiseksi jo tuosta lyhyestä pätkästä.
Hypätään vielä hetkeksi takaisin sarjakuvien maailmaan ja Mitja Mikael Malin:iin. Mitja Mikael Malin, sarjakuvataiteilija, on saanut vaikutteita kansanuskosta tähän kuuden sarjakuvatarinan kokoelmaan, jonka aihe kiehtoi minua niin paljon, että se oli otettava luettavaksi. Malin ei ole minulle tuttu taiteilija, mutta kirjasta selviää, että tämä Kivet kannot tähdet kuu on hänen esikoisalbuminsa. Jos taiteilija, peligraafikko ja kuvittaja jatkaa tätä linjaa, minusta tulee hänen lukijansa.
"palvottiin myös paljon muuta / kivet, kannot, tähdet ja kuuta". (Kirjan takakansi)
Kaunis yksinkertainen musta-valkoinen kirja lumoaa niin tarinoidensa kuin kuvituksensa kautta. Kansanuskoon perustuvat sarjakuvat eivät kaipaa väriä, eivätkä liiaksi koristelua. Yksinkertaisen juonen jokaisessa stripissä luo kuvituksen lisäksi lyhykäinen teksti. Sarjakuvissa ei ole painotettu henkilöiden välisiin vuoropuheluihin tai kerrontaa paljoakaan, ja mielestäni tässä on sen kaiken ydin. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, näin sanotaan. Ja tämänkaltaiseen sarjakuvaan lyhyt sanaisuus on oivallinen valinta! Kokoelmassa hienoa on se, että kansanuskot on nostettu vahvasti esille. On tärkeää nostaa vanhan kansan uskoja esille nykymaailmassa, jossa valitettavasti eletään aivan liikaa puhelimien tms. parissa, eikä katsota nenää pidemmälle, mitä ympäristössä oikeasti on. Kirja on oivallinen luettava pienelle kansanuskon ja -taruston nälkäiselle!
Lyhykäisiä mutta sitäkin herkullisempia kirjoja on nyt tässä esitelty kolme kappaletta. Jokaisessa on omanlaisensa vivahde mielenkiintoa, vaikka ovatkin toisistaan hyvin erilaisia. Olen nyt alkuvuodesta lukenut muutenkin hyvin erikoisia ja erilaisia kirjoja. Marko Hautala on todellakin ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut tänä vuonna, ja se pääsi vasta nyt tänne blogin puolelle. Huh huomaa, että on ajatukset paljon muussa kuin tässä itse blogissa ja muutenkaan kirjallisuudessa.
Pieni Helmet lukuhaaste 2023 puksutaa tuolla taustalla eteenpäin. Palaan siihen aina jonkun verran lukiessani, mutta nyt on ollut useamman viikon tauko, että olen edes kirjaa avannut. Kuitenkin alkuvuoden tavoitteet tulee päätökseensä, ja kesä alkaa, joten ensiviikolla vähän kesäsuunnitelma postausta tulossa, jossa voin vähän päivitellä myös Helmet kuulumisia. Nyt kuitenkin ruksitan haasteesta kaksi kohtaa:
Yritän parantaa tapani, ja jatkaa postailua tiuhempaan. Paineita en aio ottaa, mutta kyllä minulla tarkoitus on kuukausittain julkaista blogin puolella! Myöskin instagram ei ole ottanut tuulta alleen, vaikka siirryin sinne twitter-lintuni hävityksen jälkeen. Olen kuitenkin positiivisin mielin menossa kohti kesää, ja kaikkea mitä se tuo tullessaan!
