marraskuuta 19, 2020

KESKIYÖN AURINKO

"Hän naurahti, mutta äänessä ei ollut huvittuneisuutta. »Etkö sinä tiennyt, ettei elämä ole reilua?»" (Stephenie Meyer - Keskiyön aurinko, sivu 52)

Tämä teos omissa käsissä on kyllä jotain aivan upeaa. Olin hetken aikaa kirjaston jonossa, mutta kävelin eräänä päivänä kirjakauppaan, ja kappas teos oli yllättäen mukanani matkalla kotiin. Ei minulla olisi riittänyt kärsivällisyys odottaa sen ilmestymistä jonon kautta minulle, joten katsoin parhaaksi ostaa sen suoraan hyllyyni. Olisin sen todennäköisesti kuitenkin ostanut itselleni, joten tuli nyt kaksi kärpästä samalla iskulla. Twilight-sarja oli aikoinaan minulla hyvin tärkeä, joten minun oli saatava lukea tämäkin teos. En kuitenkaan osannut odottaa reaktioni olevan näin kovin erilainen, koska tunsin tarinan kuitenkin jo ennalta. Ja lisäyksenä kaikki kirjatoukat tietää, että ei ole parempaa tuoksua ja tunnetta kuin juuri ostettu uusi kirja kovissa kansissa, jonka saa avata omassa rauhassa villasukat jalassa ja teekuppi kädessä. Pohjustinkin teille jo eilisessä postauksessa twilightin ja minun välistä historiaa ja suhdetta, joten pääsen nyt suoraan asiaan tämän teoksen kanssa. 

Teoksen koosta huomasin sen poikkeavan huomattavasti twilightin koosta, joten siitäkin voi jo päätellä, että teos tulee olemaan todella pitkä lukea. Teos oli hieman kömpelö pitää käsissä, joten jouduin paljon lukemaan sitä makuuasennossa, jolloin itse kirja lepäsi muualla kuin omissa käsissäni. Teoksen koko aiheutti minulle harmaita hiuksia heti alussa, ja ryhdyinkin pohtimaan, kuinka tähän teokseen on saatu näin paljon sivuja? Alkuperäiset teokset ovat kompaktin kokoisia, samoin suomennukset. Ainoastaan kooltaan suurempi on twilight-sarjan viimeinen teos, Aamunkoi, joka kuitenkin kattaa sisällään ikäänkuin kolme teosta. Teoksen ulkonäkö siis karmaisi minua sisäisesti. Paksu ulkokuori, ja painava teos, ei ulkokuorellisesti houkutellut minua aluksi, mutta alkaessani lukemaan teosta, se tuntui soljuvan yllättävän vauhdikasta tahtia eteenpäin, mutta...

Pitkäveteisyys. Kyllä käytän voimakasta ilmaisua teoksesta, jota itse en oikeastaan haluaisi edes käyttää. Alkuperäisen sarjan aikana pohdin paljon, miten teos mahtaisi toimia Edwardin kertomana, ja kun kuulin juttua että tällaista teosta on suunnitteilla, innostuin. Jäin odottamaan, koska kyseinen teos julkaistaisiin, mutta sitä ei kuulunut. Oikeastaan en edes olettanut, että yhtäkkiä lukisin sitä, jonka jälkeen kirjoittaisin siitä teillä tässä ja nyt. Huomasin harmikseni, että minulla ei ole niin paljon samaistumista teoksen päähenkilöön, Edwardiin, joten päähenkilö tuntui väärältä. Se tuntui siltä koko teoksen ajan, ja se harmitti ihan vietävästi! Olin odottanut niin suuria teokselta, mutta.. jotain tapahtui. Toisaalta tarina tuntui täysin uudelta teokselta samoilla päähenkilöillä. Pääasiat toteutuivat, punainen lanka kulki, mutta ajatukset olivat eri päähenkilön. Näkökulma oli vaihtunut.

"Hänen reaktionsa olivat aina väärät - aina täysin väärät. Hän veti vaaroja puoleensa. Hän suorastaan kutsui niitä." (Stephenie Meyer - Keskiyön aurinko, sivu 208)

Teos kuitenkin täydentää oivallisesti aikaisemmin jo luettua tekstiä. Historian, tapahtumat ja tilanteet saavat erilaisen näkökulman, jonka vuoksi nousevat erilaiseen asemaan. Tämän johdosta ehkä teoksesta huokuu uuden teoksen hehkua, koska Edwardin näkökulma on huomattavasti erilaisempi kuin Bellan. On myös ihanaa huomata, kuinka tässä teoksessa vihdoin Edwardin ikä ja jo eletyt vuodet ovat häntä kasvattaneet. Edward vaikuttaa huomattavasti alkuperäistä enemmän vanhemmalta kokeneemmalta vampyyriltä, mitä twilight antaa ymmärtää. Myöskään elokuvat eivät anna kuvaa siitä, kuinka vanha Edward oikeasti on. Se on aina jäänyt minulle hieman varjoon, joten oli hienoa että teos täydensi näkemystäni.

Keskiyön aurinko
englanninkielinen alkuteos: Midnight Sun
Stephenie Meyer
suomentaneet: Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro & Tiina Ohinmaa
sivuja 671
WSOY 2020

marraskuuta 18, 2020

Pohjustus Keskiyön aurinkoon

Keskiyön auringon ostaessani viime kuukauden puolella, päätin avata tekstipohjan ja ryhtyä kirjoittamaan. En vielä tuolloin tiennyt, että julkaisenkin siitä osan tänne blogin puolelle teidän luettavaksi, mut mielestäni se kuitenkin pohjustaa hyvin tulevaa bloggausta Keskiyön aurinko -teoksesta. Olin muutenkin suunnitellut odottavani teoksen lukemista, mutta niinkuin teille kohta käy ilmi, en kyennyt siihen. Tartuin teoksee heti toisena päivänä, mutta hillitsin halujani lukea sen vauhdilla. Sen seurauksena ryhdyin tosiaan pohtimaan twilight-sagaa, sen merkitystä minulle ja kaikkea muuta siltä väliltä. 

Twilight-saga räjähti nuorten keskuudessa, kun itse olin yläasteella. 15vuotta sitten myös itse rakastuin kyseiseen teokseen, sen hahmoihin ja juononkäänteisiin. Twilight-saga toi kirjallisuuden kautta monenlaisia kiemuroita, joita ei kankaalla nähty, mutta viihdyin molempien parissa. Näin jälkikäteen olen yhä rakastunut teoksiin enemmän, mutta minua ei harmita, että ne ovat elokuviksikin muodostuneet. En usko, että siihen aikaan aluksi edes osattiin kuvitella, kuinka suuren suosion kyseinen saga sai. Teoksia myytiin, elokuvista tienattiin hyvin.. ja kaikki tämä tapahtui muutaman hassun vuoden sisällä. 

Itselläni on sillä tavalla hauska mutka sagan alussa, että näin ensimmäisen teoksen elokuvana. Se oli ensimmäinen kosketukseni twilight-sagaan, ja silloin tiesin, että minun on luettava teos. Luin teoksen parin päivän sisällä (yläasteella tuo koulunkäynti häiritsi hyvin paljon lukemiseen keskittymistä), jonka jälkeen ryhdyin etsimään toista osaa käsiini. Luin toisen ja kolmannen osan yhtä nopeaa tahtia, mutta neljäsosa jäi kesken. Jokin pysäytti minut. 

Vuosittain kävin myös katsomassa elokuvan valkokankaalta. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa, ja se oli aivan ehdottomasti käytävä katsomassa valkokankaalta. Minulle vuodet 2012-2014 olivat elokuvien kulta-aikaa. Juoksin kolme-neljä kertaa kuukaudessa elokuvissa, mutta elokuvissa käynti hiipui lippujen hintojen nousun yhteydessä. Jokaisen teoksen kuitenkin kävin katsomassa. Samoin kävi viimeisten osien kanssa, jotka katsoin yllätyksekseni ennen kuin luin itse teoksen. Muistan yhä, kuinka pettynyt olin, että teos oli katkaistu. Kuinka ensimmäisen osan (Twilight-Aamunkoi osa1) tapahtumat jäivät kesken, ja joutui vuoden odottamaan ennen seuraavaa osaa. 

En muista tarkalleen oliko se vuoden odotus, mutta kuitenkin odotus (se tuntui lähemmäs 10-vuodelta minun makuuni). Aloitinkohan tuossa välissä teosta.. no mutta varma olen siitä, että sitä en ehtinyt loppuun lukemaan ennen kuin näin loppuratkaisun valkokankaalta. Tämän jälkeen ryhdyin havittelemaan erilaista twilight tavaraa, -esineistö yms. itselleni, joista joistakin olen vanhemmiten luopunut. Kuitenkin teokset ja elokuvat löytyvät yhä. Tälläkin hetkellä minulla on kirjahyllyssä oma hylly yksinään twilight-teoksille, koska ne löytyvät alkuperäiskielten lisäksi suomennettuina pokkareina. Niiden kaveriksi on ilmestynyt nyt uusin Stephenie Meyer:n Keskiyön aurinko sekä kymmenenvuotisjuhlakirja ja tietenkin elokuvat (erikoiskansissa).

Ajatuksia tässä ylös kirjoittaessani, tulin myös tutkineeni blogin puolelta twilight-teoksia. No eihän niitä nyt tietenkään ole! Aikajanani ei täsmää jälleen, mutta mitä sillä on väliä. Näillä teoksilla, niiden hahmoilla, tarinalla - sillä on. Blogin aloittaminen on ollut minulla yksi suurimmista asioista ikinä, ja se tekee minut yhä onnelliseksi, mutta twilight-saga. Twilight-saga tulee olemaan yksi sarja, joka ei vanhene minulle koskaan. 

"”And so the lion fell in love with the lamb...,”he murmured. I looked away, hiding my eyes as I thrilled to the word. ”What a stupid lamb,” I sighed. ”What a sick, masochistic lion.” He stared into the shadowy forest for a long moment, and I wondered where his thoughts had taken him." (Stephenie Meyer - Twilight, page 274)

marraskuuta 05, 2020

Virheistä parhain

Nora Roberts tarjoaa jälleen kerran kaunista ja hentoa rakkaushömppää lyhyen pokkarin muodossa. Jostain syystä teos löysi käsiini kirjastosta, vaikka aiemmin en ole kiinnittänyt niinkään paljon huomiota Robertsin kirjallisuuteen. Minulla on selkeästi menossa romanttinen "vaihe". En tiedä voiko sitä kutsua vaiheeksi, mutta minusta tuntuu, että toisinaan luen teoksia sykleissä. Tähän myöskin vaikuttaa halloweenin aikaan lukemani Marko Hautalan kauhuteos Pimeän arkkitehti. 

Pimeän arkkitehti ei houkuttanut minua kirjoittamaan siitä tämän blogin puolelle. Olin myöskin viime kuukauden puolella hieman harhaantunut ajatuksissani, joten en osallistunut Halloween lukuhaasteeseen, joka kuitenkin muissa blogeissa pyöri. Yöpöydän kirjat -blogi emännöi kyseistä haastetta, jonka lisäksi siellä on menossa toinen hyvinkin herkullinen haaste: kirja, jota en halunnut lukea. Osallistuin haasteeseen, ja osallistumisaikaa on kokonainen vuosi. 31.8.2021 mennessä minulla on tarkoitus lukea vähintää yksi teos, jota en ole halunnut lukea. Minulla on jo mielessä useampikin, ja ajattelin alku vuodesta laittaa haasteen toteutukseen. 

Nyt kuitenkin pohdin rakkautta, himoa ja houkutuksia. Nora Roberts - Virheistä parhain -teos antaa suomennetun otsikon perusteella mielestäni pienoisesti virheellisen käsitteen sisällöstä, mutta ei anneta sen häiritä. Päähenkilö 32-vuotias Cooper on urheilullinen poikamies, ja hän työskentelee urheilutoimittajana. Cooperin maailman sekoittaa yksinhuoltajaäiti Zoe, jonka pituus, kauniit sääret sekä ruskeat silmät tekevät vaikutuksen. Kuinka ollakaan myös Zoe alkaa tuntemaan vetoa Cooperiin, ja heidän välilleen syntyy mitä erikoisin houkutuksen leikki. 

"Nainen oli pitkä, ja porrasjakkaralla olevat paljaat jalat olivat maalitahroissa, mutta varpaankynnet olivat sähäkän pinkit. Nainen lauloi nuotin vierestä musiikin mukana." (Nora Roberts - Virheistä parhain, sivu 9)

Rakkaus, himo ja houkutus.. niitä ilman en osaisi kuvitella eläväni. Olen ehkä huomannut sen nyt paremmin, ja se näkyy myös tässä teoksessa. Rakkaus on se osa, joka saa ihmisen tekemään yllättäviä asioita. Kun siihen lisätään himoa ja houkutuksia, tarina alkaa muistuttamaan Cooperin ja Zoen tarinaa. Zoe on itsenäinen ja vahva nainen, joka kokee pärjäävänsä yksin. Kuitenkin Cooperin ilmaantuessa kuvioihin hän joutuu miettimään valintojaan yhä uudestaan. Teos alkoi Cooperin näkökulmalla, ja pääsääntöisesti kerrotaankin hänen kauttaa, mutta samaistun muutamissa asioissa Zoen ajatuksiin ja tunteisiin. Minulla on taipumus samaistua vahvoihin naishahmoihin :)

" - Jos nainen pukeutuu näin, niin miehet taatusti katsovat. Eivät he muuta tee, Zoe lisäsi. - Ja jos sinua yhtään lohduttaa, niin voin vakuuttaa, etten pukeudu tällä tavalla vanhempainiltaan." (Nora Roberts - Virheistä parhain, sivu 46)

Virheistä parhain -nimi teokselle antaa mielestäni kuvan, että teoksessa kävisi virhe. Tulkintoja on monia, mutta itse en välttämättä koe näin tapahtuneen. Kirjailija on kyllä loistavasti luonut mahdollisuuden tulkita teosta monella tavalla. Rakastan yhäkin Robertsonin tyyliä kirjoittaa aikuismaista selkeää rakkaushömppää, jossa kuvataan hahmojen tunnetiloja vahvasti. Minusta tuntuu, että teos valikoitui minulle täysin tarkoituksellisesti.

Marraskuu olkoon siis rakkauden kuukausi minulle. Antaa rakkauden, himon ja houkutuksen täyttää minut, ja katsotaan mihin se vie. Nora Robertsonin jälkeen blogin puolella tässä kuussa on ilmestymässä Stephenie Meyerin uusin teos Keskiyön aurinko. Pimeät ja sateiset päivät saa ainakin minut etsimään iloa ja valoa. Suosittelen siis pitämään rakkauden kuukauden, vaikka vielä ei edes ole Helmikuu!

Virheistä parhain
englanninkielinen alkuteos: The Best mistake
Nora Roberts
suomentanut: Virpi Kuusela
sivuja 156
Harper Pokkari
julkaistu aiemmin suomeksi 2012

Suositut postaukset