Messuviikonloppu; Elämä on illuusio

Näin Turun kirjamessujen alkamisen kunniaksi on hyvä hieman palata (lyhyesti) viime vuoden messuissa tehtyihin ostoksiin. Jos haluat lukea kokonaisuudessa kommenttejani viime vuoden kirjamessuista, voit tehdä sen täällä. Nyt kuitenkaan en palaa viime vuoteen vaan sieltä ostettuun kirjaan ja tänään alkavaan kirjamessuhuumaan. Ostin vuosi sitten Turun kirjamessuilta sarjakuva teoksen, jonka aiemmin ilmestyneen kaverin olin lukenut jo hieman etukäteen.

Puhun tietenkin Sarah Andersen:in huvittavista sarjakuva teoksista, Aikuisuus on myytti sekä Elämä on illuusio. Kirjailija taklaa täysillä nuoruuden ihmeellisen maailman kauhuihin ja kiusallisiin tilanteihin, joihin voi lukea mm. turhanpäiväisen netissä pyörimisen ja sohvalla kököttämisen sekä halun vain olla pyjamalla kotosalla. Sarjakuvamaiseen muotoon luodussa teoksessa on mustavalkoinen yksinkertainen kuvitus, jossa yltiö söpösti piirretty tummahiuksinen tyttönen ja pupu seikkailevat arkisimmista arkisimpien hankalien asioiden keskellä. 

Aikuisuus on myytti tuli luettua aika tuurimaisesti ennen toisen osan löytämistä. Taidankin pitää silmäni auki, jos jostakin tämä teos ilmestyisi minulle ja saisin sen kirjahyllyä lämmittämään. Elämä on illuusio on kuitenkin yhtä hauskaa luettavaa. Teos taklaa jatkaen Andersen:in huvittavia teemoja mm. maaiman vaatimuksia pikku mustista mekoista ja pyykkilauta vatsoista. Teos tuo stripeissä (on aika hieno sana, joten oli pakko kokeilla käyttää sitä) esille monille tuttuja kamppailuja rahan kanssa, pizzan tilaamisen kansssa sekä vatsakramppeja. Ehdottomasti yksi sarjakuvan lempistripeistäni perustuu kissoihin! ♥

Andersen:in sarjakuvat ovat siis tehneet minuun vaikutuksen, jonka seurauksena voinkin sanoa lukeneeni muutaman hyvän sarjakuva teoksen. Yritän tosiaan löytää tuon teoksen hyllyyn Elämä on illuusio -teoksen viereen. Voisikohan Turun kirjamessuilla onnistaa vai joudunko internetin maailmasta sen tilaamaan? Toisaalta nyt tuntuu siltä, ettei haluaisi kannustaa tätä maailman ylikuluttamista, mutta kirjathan eivät koskaan vanhene?

Tänään on kuitenkin aika matkata Turkuun, takaisin tuttuun kaupunkiin ja tapaamme vanhoja ystäviä ja viettämään yhdessä aikaa Turun kirjamessuilla. Tapana on aina ollut viettää pääsääntöisesti yksi päivä näillä messuilla sen mukaan, minkä päivän ohjelma eniten kiinnostaa. Tänä vuonna hyppään lauantaipäivän ohjelman vietäväksi. Mukaan messuseuraksi lähtee mieheni, tyttäremme ja tyttäremme kummitäti. 

Nostan vielä lyhyesti muutaman houkuttelevan ohjelma numeron, johon toivon ehtiväni piipahtaa; nämä kirjagram:in järjestämät ohjelmat kiehtovat, jos vaikka lauantain ehtisi aloittamaan sillä. Sen jälkeen toivon ehtiväni kuuntelemaan Juba Tuomolaa, joka kertaa Viivi:stä ja Wagner:sta; sarjakuva täyttää tänä vuonna 25 vuotta; samanaikaisesti on kuunneltavissa Mauri Kunnas, joka kertaa kummituksista sekä  J.S. Meresmaa uuden teoksensa Kenties tapan sinut vielä kanssa, joten siinä täytyy tehdä valintoja. 

Teemu Keskisarja kertoo Suomen historian vähiten tutkituimmasta sodasta klo 12:25, joten sitä todennäköisesti käydään kuuntelemassa, vaikka tällä kertaa aihe ei minua täysin kiinnostakaan. Tämän jälkeen on mahdollista vielä käydä kuuntelemassa Salla Simukkaa ja hänen kertomistaan teoksestaan ja minua myös kiinnostelisi vielä Cristal Snow ja hänen keijugenrensä iltapäivästä 14:25. Ja tässä siis vain ketä itse toivon kuulevani, katsotaan ketä sitä päätyy kuuntelemaan.

Hauskaa kirjan täyteistä viikonloppua jokaiselle!

Pienen pienet varpaat: blogi kesätauolla & syyskuun lukupinoa

Minulla oli jo kesän aikana tiedossa, että blogi taitaa olla tauolla elokuussa, mutta kuitenkin tapahtumat ottivat nopean askeleen eteenpäin, enkä ehtinyt saattamaan blogia ollenkaan kesätauolle. Tässä siis herättelen blogin nyt kesätauolta, samalla kun pohdin mitä tulevan pitää sateiden ja auringon väistyessä pimeydelle. 

Elokuu on muuttanut minun ja mieheni maailman täysin. Opeteltavaa on ollut paljon, mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois. Tämän kesän lukumaraton suoritukset jäi vain yhteen, kun elokuun lopun viimeinen kesän lukumaraton jäi välistä. Muistelen kuitenkin  kesäkuun maratonia ihan tyytyväisenä; tunnelmia pääset lukemaan täältä. Lopulta tiedän, että elokuun maraton olisi ollut liian iso kynnys tähän hetkeen, mutta toivon mukaan minulla on vielä mahdollisuus lukea paljon syksyn/talven aikana, niin että saisin lukuhaastetta suoritettua yms. sekä ennen kaikkea nautittua jälleen lukemisesta! 

Elokuun aikana olen lukenut hyvin vähäisesti, nyt jälleen syyskuun kynnyksellä on tullut luettua pitkästä aikaa ääneen, joten se on myös herättänyt kiinnostusta palata kirjojen ääreen sekä mennä käymään kirjastossa. Paljon minulla on kuitenkin lukupinossa jo, joten saa nähdä kuinka nopeasti kirjapino alkaa kasvamaan mahdottomiin mittoihin. 

Minulla on syyskuun lukupinoon noussut monessakin blogissa esillä ollut Hanna Morre:n - Vastatuulen lohikäärme. Kirjastossa törmäsin tähän uutuus hyllyltä, josta se tarttui kumman houkuttelevana mukaani. Odotan siis kovasti, että pääsen käymään käsiksi tähän teokseen, ja yritän välttää lukemasta postauksia aiheesta ettei paljastu liiaksi mitään. 

Toisaalta minulla on myös ollut tovin jo lukupinossa yrtteihin ja metsään liittyvää kirjallisuutta. Tämä aihe on ollut ajatuksissani nyt todella paljon, jonka vuoksi Satu Hovi:n teos Hoitavat yrtit: löydä luonnonkasvien parantava voima on yhtenä teoksena pinossa. Toinen pitkään jo lainassa ollut (ja nyt ensisijaiseksi luettavaksi valikoitunut palauttamisen vuoksi) Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja: alkuperäiskansojen kasvatusoppeja Michaeleen Doucleff:n kirjoittama teos on kiinnostanut minua. Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja kertoo tri Doucleff:sta, joka äidiksi tullessaan ei löytänyt vastauksia tyypillisistä kasvatusoppaista vaan ryhtyi tutkimusmatkansa avulla luomaan sellaista itse alkuperäiskansojen tavoista. 

Lapsenmielisyyden kunniaksi minulla on vielä yksi teos lukupinossa, jota olen kaavaillut blogin puolelle. Tuttu klassikko teos Astrid Lindgreniltä, Veljeni, Leijonamieli. Ihastuin aikoinaan tähän teokseen kesäteatteri esityksenä. Koen, että oli minulle hyvin vieras teos ennen sitä, mutta kuitenkin kesäteatterin esityksen kautta se on tullut luettua nyt muutamaan otteeseen eli jälleen on sen aika. 

Pyrin nyt keskittymään näihin teoksiin; ainakin näin on ajatuksissani. Todellisuudessa, kun vauhtiin pääsen, minun kirjapinoni kasvaa ja kirjastosta tulee jälleen viikoittainen käyntikohde. Ja toivon mukaan pian pääsen näyttämään lähikirjaston, monet upeat pienet ja suuret kirjastot, kirjat, kirjailijat ja kirjallisuuden upean maailman tälle pienelle ihmeelle, jota sylissäni pitelen. Mullistunut maailma, jossa on yhä paikka kirjallisuudelle. Ensiaskel näillä pienille varpaille on yhden päivän retki Turun kirjamessuille! Toivottavasti kaikki kirjaintoilijat ovat paikalla, itse odotan jo vuotuista tapahtumaa innolla :)