Kirjoita, kirjoita ja kirjoita!!! Sellaista on tässä pitänyt tehdä jo pitkä tovi, mutta yhtäkkiä vain vierähti koko lokakuu vain yhdellä postauksella. Kirjoitin viimeksi blogin puolelle kuulumisiani Turun kirjamessuilta. Viime viikonloppuna puolestaan Helsingissä vietettiin kirjamessuja, joihin valitettavasti tieni ei tänä vuonna vienyt, vaikkakin ohjelmassa olisi ollut vaikka ja mitä kiinnostavaa. Kuitenkin vielä tällä hetkellä minulla on puuhaa täällä kotipuolessa, ja vastuita sekä velvollisuuksia hoidettavana, vaikka muutama lomapäivä toisinaan tekeekin hyvää.
Lokakuusta muutama maininta, nimittäin Lokakuu on lukukuu, näin olen kuulut sanottavan. Itselle lokakuu kuitenkin toi niin paljon uusia tuulia ja uusia ihmeellisiä seikkailuja, että lukukuu jäi vähemmälle. Sain luettua kuitenkin 4 teosta kokonaisuudessa, joista kolme pääsee nyt tähän tekstiin mukaan. Lyhyesti kuitenkin mainitsen, että pienen tahkoamisen kautta sain luettua Art House Oy:n Likainen tusina -novelliteoksen. Päivi Haanpää ja Marika Riikonen olivat koonneet jatko-osan Tusina -novellikokoelmalle, joka ei kuitenkaan avautunut minulle (kumpikaan teoksista oikeastaan). Tämä teos tuli luettua hikipisaroiden saattelemana, ja tunsin vetoa valitettavasti vain yhteen sen novelleista. Novellikokoelmana kuitenkin pidin sen keveydestä käsissäni, joten sanoisin, että kyllä sen joutaa lukea jos novellikokoelmat kiinnostavat.
Halloween on lokakuun suuren suuri juhlapyhä, jota juhlitaan myös täällä, vaikkakin hieman ei-todellakaan-amerikkalaisella tavalla. Nyt töissä olen tavannut lapsen, joka on aivan hullaantunut halloweenistä. Hän juhli sitä jo viikkoja etukäteen, ja jälkijuhlat jatkuvat vieläkin. Itse osallistuin myös halloween juhlintaan, vaikka tänä vuonna itse minkäänlaisiin bileisiin en osallistunutkaan. Onneksi blogin puolella sai senkin edestä juhlia Halloweenia. Linkistä pääset katsomaan Halloween-lukuhaasteen emännän blogia, ja sieltä koostetta näistä luetuista teoksista, jos sieltä löytyisi jokin karmiva tai ei-karmiva teos omalle lukulistallesi!
Itsellä on nyt viime aikoina ollut vahva kiinnostus spiritismiin sekä yliluonnollisiin asioihin. Nostan myös esille kiinnostukseni horoskooppimerkkeihin, energioihin, elementteihin ja luonnon monimuotoisuuteen, joka on nyt viime vuosina noussut minussa vahvasti esille. On jännä kuinka asiaan syventyessä alkaa ymmärtämään joitakin elämän mysteerejä täysin erilaisesta näkökulmasta. Nyt matkasinkin siis halloweenin aikana henkimaailmaan sekä loitsujen luomiseen. Luin kolme teosta, jotka jokainen liittyy edellä mainittuihin asioihin eri tavoin, eli jokainen teos on täysin erilainen toisestaan. Nämä teoksen ikäänkuin tarkensivat jo minulla ollutta tietoa, ja lisäsivät siihen pieniä säväyksiä uusista näkökulmista. Olen hieman jännittynyt myös, kuinka te lukijana mahdatte ottaa tämän kaltaiset asiat vastaan, koska aiemmin en ole niin vahvasti näitä tuonut esille blogissani. Tämä on kuitenkin yksi osa minua, ja haluan olla kaikella tavalla oma itseni, ja luoda asioita joista itse nautin.
Itse teos on kaiken kaikkiaan aika läpi luettavaa tekstiä, eikä se herätä sen kummempia ajatuksia. Muutamia hauskoja heittoja teoksessa on, mutta teksti kuitenkin jää aika ilmaan leijailevaksi. Teoksen loppuun on nostettu runsas lähdeluettelo lisätietoineen, joka on mukava bonus, jotta pystyy hieman tarkentamaan esim. omia-ajatuksiani joistakin teoksessa mainituista asioista. Luin teosta hieman varuillani, ikäänkuin vahvasti pohtivana, jotenkin juuri siksi tutkinkin paljon pitkää lähdeluetteloa ehkä enemmän kuin useimmiten teen tietokirjallisuuden suhteen. Mutta voisin kuitenkin kysyä, kuka ei rakastaisi lukea myyttejä ja uskomuksia Pohjolan eläimistä?
Teoksesta ei lopulta jäänyt käteen paljoakaan, vain sen kaunis kuvitus joka sivulla. Muuten teos oli 71 sivua huvitusta sekä hieman hämmentäviä loitsuja. Ainesosien suhteen loitsuissa oli niin sanottuja "oikeita" asioita (vaikkakaan näinkään ei voisi ilmaista, koska loitsuja voi olla monenlaisia, eikä kaikkiin edes välttämättä tarvitse ainesosia), joita loitsimisessa sanotaan käytettävän: kynttilät, asioita loitsittavalta tai kynä ja paperi. Teoksen etuna on se, että sen lukee puolessa tunnissa läpi. Kuitenkin jos haluaa teokselta vähän enemmän, sitä ei tästä teoksesta (omalle kohdalle) löytynyt. Hyödyinkö siis lukemisesta? En, mutta naureskelin kyllä, joten teos sai ainakin hymyn huulille!
Teos on rakennettu selkeäksi luettavaksi, ja itseä ainakin houkutti lukea millaisia ajatuksia osallistujilla on yliluonnollisista kokemuksista, joita kerrottiin tapahtuneen näiden istuntojen aikana. Näissä istunnoissa on esiintynyt niitä tyypillisiä spiritismin piirteitä, kuten esineiden liikkumista sekä henkien ilmestymistä. Okkultismi ja yliluonnolliset tapahtumat nostettiin yksityiskohtaisesti esille tässä teoksessa Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin kuvailun kautta. Minun oli hieman myös tehtävä tausta tutkimusta itse kirjailijasta, joka tämän monografian on kirjoittanut. Monografia on siis yhden tai useamman kirjailijan laatima teos, joka perustuu tiettyyn tutkimukseen liittyvään aiheeseen. (tällainen väli-info)
Teoksessa mielenkiintoiseksi muodostui myös Madame itse, ja hänen menneisyytensä pienet salaisuudet. Kaartinen kuvailee hyvin, kuinka epäilykset Madamen iästä sekä henkilöllisyydestä nousivat esille, ja millaisia perusteita on löydetty, jotka tukevat teorioita siitä, että Madame oli syntymänimeltään Puttock. Kaartinen kuitenkin nostaa teoksessa myös esille loihtutaiteilija Faustinuksen, jonka tarina on tutkijoille yhtä mysteeri kuin Madame d'Espérance:n. Suomessa siis näkyi vahva spiritisminen kiinnostus 1893-vuodesta eteenpäin näiden kahden suuren mystisin ihmisen vieraillessa Helsingissä. Teos oli hyvin "ähkyä" luettavaa, joten sitä piti nauttia pieninä annoksina hyvä tovi, mutta rauhallisessa kynttilänvalossa lukeminen sujui mukavasti. Jos kiinnostus spiritismiin on vähäinenkään, niin suosittelen lukemaan tämän teoksen.
Lukukuukausi on siis päättynyt, ja halloween-lukuhaaste on suoritettu, ja elämänpyörä on pyörähtänyt. Itselle on valjennut moni asia tässä kuluneen kuukauden aikana. Lokakuu on tarjonnut mahdollisuuden, joka vie niin paljon minua eteenpäin, että en voi edes sanoin kuvailla sitä. Lukemista en lopeta. En nyt, enkä huomenna, mutta päätän tämän tekstin kuitenkin. Huomaan, että tekstistä tuli paljon erilaisempi kuin kuvittelin, mutta siinä ehkä heijastuu todella vahvasti juuri minä. Kommentoikaa ihmeessä, iskeekö tämänkaltainen kirjoitustyyli teihin lukijoina, vai pitääkö pysyä enemmän asialinjalla. Nyt palaan kirjojen ääreen!
