Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin

toim. Siri Kolu ja Salla Simukka

sivuja 226

Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset

Meri Mort

sivuja 300

@ Meri Mort & Like kustannus /

Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle

Sanna Wikström

sivuja 272

Hidasta elämää Suomi Oy

kustannustoim. Katri Mäkinen

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

Elokuu on jo puolivälissä, ja minun lukupinoni kasvaa, lyhenee, muuttuu ja vaihtuu jatkuvasti. Nyt kun työmatka kulkeutuu pääkirjaston ohi, on jotenkin tullut eksyttyä useaan otteeseen kirjastoon työpäivän jälkeen ihan vain "katselemaan". Olen myös vaativa lukija nykyään, koska löydän monia kiehtovia teoksia, jotka etsiytyvät kotiin, mutta jostain syystä niitä ei tule luettua ennen kuin on aika ne jo palauttaa. Niiden eteen ilmestyy enemmän teoksia, jotka kiinnostavat tai ovat luettava ensin, tai mikä tahansa muu syy nyt sattuu olemaankaan. Minulla on omassa hyllyssänikin muutama teos odottamassa, sekä olen selaillut muutamaa tilattavaa teosta, joten mielenkiintoni erilaisissa teoksissa poukkoilee joka suuntaan. 

"Tiikerikynsi vääntäytyi seisomaan huolimatta käpäliensä tutinasta. Vatsasta pulpahti taas verta, kun haavan reunat venyivät. Hän kuuli kissojen henkäilyt ympäriltään muttei välittänyt. Kipu ei tunnu missään! Tappioi ei tunnu missään!" (Erin Hunter - Soturikissat novellit: Kertomuksia klaaneista, sivu 16-17)

Nyt kuitenkin viimeisen kesälomareissun matkaseuraan, joka oli Erin Hunterin novelliteos Soturikissoista. Olen tasaisesti joka vuosi lukenut soturikissoja, mutta novelliteosta en muistaakseni koskaan ole aiemmin häneltä lukenut. Tämä teos piti sisällään kolme erilaista kertomusta, jotka sijoittuivat eri ajan kohdille koko soturikissat sarjaa. Näissä tarinoissa seikkaili Tiikerikynsi, Lehtilampi sekä Kyyhkysiipi ja teos oli myös toinen novelliteos, joka on ilmestynyt Soturikissat-novellikokoelmista käännettynä Suomeksi. 

Tässä novelliteoksessa on tärkeää, että tietää tapahtumia Soturikissat sarjasta, muuten novellien päähenkilöiden ja tapahtumien mukana olisi ollut hieman hankala pysyä. Kuitenkin se voisi käytännössä olla mahdollista, mutta koska ne perustuvat niin vahvasti Soturikissat teoksiin en sitä suosittelisi. Itselleni Tiikerikynsi ei ole koskaan ollut mieluisa hahmo. Tavallaan olen pitänyt hahmosta, mutta tässä hänen novellissaan nostettiin liiaksi esille hänen vallanhimo sekä kiero luonne. Eikä minua niin paljon lopulta kiinnostanut, kuinka Tiikerikynsi lopulta päätyi Varjoklaanin johtajaksi, ja ehkä hieman petyin tähän novelliin, koska se ei ollut ehkä niin voimakas, mitä Tiikerikynnestä luodaan kuvaa.

Pidin siis enemmän Lehtilammen sekä Kyyhkysiiven seikkailuista. Lehtilampi on suloinen kissa, ja tämän ja hänen sisarensa välinen rakkaus on suloista seurattavaa. Toisaalta kuitenkin nämä novellit jäivät hieman ilman sitä "vau" efektiä, koska ne olivat vain lyhyt osa suurta kokonaisuutta. Olen myös aikoinani tarinoita lukiessa muodostanut omia päätelmiäni ja pohdintojani, joten nämä eivät tietenkään sopineet niihin. Luen kuitenkin aina mielelläni Soturikissoja, koska se on yksinkertaista ja houkuttelevaa luettavaa. Nämä tarinat sopivat kaikenikäisille, kissaihmisille - tai ei. Ne sopivat jokaiselle!

Soturikissat novellit ruksittaa myös yhden Helmet -lukuhaaste kohdan. Olen todella tyytyväinen tämän vuoden Helmet-lukuhaaste kohtiin, ja toivon niiden ensivuonnakin nostavan esille näin houkuttelevia aiheita. Näihin saan itse otetta todella hyvin. Nro 12. Kirjan päähenkilö on eläin; on kohta, jonka ruksitan, koska Soturikissat nimenomaisesti kertoo kissoista!

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

eng. alkuteos Warriors Novellas: Tales from the Clans

Erin Hunter

suomentanut Nana Sironen

sivuja 275

Suomennus © 2020 Art House Oy

Soturikissat: Vatukkatähden myrsky

"Emmehän me mitenkään voi aloittaa uutta taistelua nyt!" Oravaliito huudahti" 
(Soturikissat: Vatukkatähden myrsky - Erin Hunter sivu 45)

Kesäkuu vaihtui, ja jouduin toteamaan, että ehdin lukea vain yhden teoksen Toukokuussa. Tämän vuoksi blogin puolella onkin ollut hiljaisempaa nyt muutaman viikon ajan. Kuitenkin kirjastot ovat jo auki, ja olen saanut hyvän kokoisen lukupinon odottamaan pöydän nurkkaan. Kesäkuussa osallistun pride-lukuhaasteeseen, mutta siitä vasta Erin Hunterin jälkeen. 

Vatukkatähden myrsky teos on Erin Hunterin Soturikissat erikoisseikkailu. Nämä teokset ovat täysin omia erillisiä teoksia, mutta ne kuitenkin liittyvät monesti johonkin aikaisempaan sarjaan tai teokseen niin kuin tässäkin tapauksessa. Vatukkatähden myrsky jatkaa kolmannen sarjan Tähtien enne tapahtumia Vatukkatähden kertomana. Erin Hunter nostaa jälleen mielekkäällä tavalla esille uuden pääsankarin pitkään jatkuneeseen sarjaan.

Ei ole kyllä Ruskan (Tulitähden) voittanutta, mutta Vatukkatähti on selkeä haastaja. Vatukkatähti on epävarma uusi johtaja, jonka ajatuksia Erin Hunter on tuonut esille jatkuvasti tarinan edetessä. Vatukkatähden persoona kehittyy lisää tämän erikoisseikkailun kautta, vaikka se jo syventynyt Tähtien enne -sarjassa. Tämä erikoisseikkailu kuitenkin tuo erilaisen puolen Vatukkatähdestä esiin, ja kertoo tarkemmin asioita, jotka jäivät minua aikoinaan kiinnostamaan.

On vaikea kirjoittaa ilman spoilereita, mutta yritän aina välttää niitä, vaikka tiedän teoksen ilmestymisajankohdan olleen aikoja sitten. Kustantamolta tulee todella nopeaan tahtiin Soturikissat -teoksia tälläkin hetkellä ulos. On kuitenkin pakko mainita, että Tähtien enne -sarjan jännitteet näkyvät kissojen välillä uuden vaaran uhatessa. Uuden vaaran alla on Vatukkatähden tehtävä monia valintoja, ja toivottava että jokainen kissa, ja jokainen klaani, noudattaa soturilakia. Kuitenkin Vatukkatähden epävarmuus, ja ihailu Tulitähteä kohtaan, voi vaarantaa klaanin sekä tämän tulevaisuuden.

""Ei", Närhisulka vastasi, ja hänen äänensä kuulosti etäiseltä ja jotenkin vanhemmalta. "Jotakin erilaista kuin suuri taistelu. En tiedä mitä se on, mutta tunnen tuulessa sen tulon.""

(Soturikissat: Vatukkatähden myrsky - Erin Hunter sivu 86)

Teos nostaa esille tavalliseen tapaansa nopeat juonen muutokset ja tapahtumat, joka pitää lukijaa otteessaan. Erin Hunterin moni ilmaisullinen ääni näkyy teosta lukiessa, ja sitoo juonen yhteen loistavasti. Lasten- ja nuortenkirjallisuudelle tyypilliseen tapaansa kuvailua on, mutta huippukohdat ovat nopeasti luettu läpi. Tapahtumaa on aina teoksen loppuun saakka.

Erin Hunter (monista kirjailijoista koostuva salanimi) lumoaa jälleen kerran lukijan. Olen kuitenkin huomannut, että asioiden nopeatempoisuus teoksessa alkaa hieman ärsyttämään minua. En ole pettynyt, että asioita on paljon, ja ne tapahtuvat nopeasti, mutta huomaan, että tämän hetken lukumakuuni kuuluu enemmän kuvaileva ja hidastempoisempi juoni. Turha jaarittelu on karsittu kirjasta täysin pois, ja siitä olen kateellinen. Omia tekstejä, kun kirjoitan, tuntuu että aina on niin paljon ylimääräistä, mutta en osaa karsia mitään pois.

Tässä teosta lukiessani huomasin myös, kuinka paljon soturikissoja olen aikoinaan lukenut, ja kuinka tapahtumat sitoutuvat yhteen. Taisin ensimmäisen soturikissan lukea kymmenisen vuotta sitten, jonka jälkeen luinkin kaikki ensimmäiset kirjat yhtenä putkena. Soturikissojen ensimmäiseen sarjaan kuuluu 6 kirjaa, jotka kertovat Ruskan tarinaa Myrskyklaanin joukoissa. Englanniksi kirjasarja kantaa nimeä The Prophecies Begin, jonka jälkeen ilmestyin toinen sarja nimeltä Soturikissat: Uusi profetia (New Prophecy). Tämän kirjasarjan löysin vähän kuin sattumalta. Kirjasarja kantaa 6 teosta, jotka luin omassa tahdissani. Näistä teoksista löytyy blokkaukset tunnisteen #soturikissat alta.

Kolmas kirja-sarja Soturikissat: Kolmikon mahti (Power of Three) kattaa myös kuusi teosta, joiden parissa viihdyin. En kuitenkaan enää tässä vaiheessa seurannut sarjaa niin tarkasti, joten teokset tuli luettua pikkuhiljaa omassa tahdissa. Samoin kävi neljännen sarjan kanssa, joka kantaa nimeä Soturikissat: Tähtien enne (Omen of the Stars). Kaikki kuusi teosta luin, mutta en niin nopealla vauhdilla. Näitä ei löydy blogin puolelta, koska tuohon aikaan olin jättänyt blogin häilymään unohdettuun maailmankaikkeuteen. Tämän teoksen lukiessa tuli kuitenkin mieleen, kuinka paljon olen aikoinaan lukenut soturikissoja, vaikka en itseäni faniksi kutsukaan.

Ensimmäinen soturikissa sarja on ehdottomasti lempisarjojani, mutta en kuitenkaan muihin sarjoihin lämmennyt ihan samalla tavalla. Puolestaan soturikissojen esikoisseikailut ovat iskenyt minuun. Jotenkin on helpompi lukea yksi yhtenäinen teos nopeatempoista tarinaa, kun nopeatempoista sarjaa, jossa on tapahtumia kahden käden sormille. Olen kaikki soturikissat itse lukenut suomenkielelle käännettyinä. Kyllä houkuttaisi aloittaa soturikissojen 5-sarja, joka kantaa nimeää Soturikissat: Klaanien synty (Dawn of the Clans), mutta katsotaan kuinka innostun.

Huomasin yllättäin, että teos sopii Helmet-lukuhaasteeseen. En ollut huomioinut lukuhaasteen kohtaa numero 19. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, ja tässä teoksessa on jopa kaksi kappaletta: vatukka ja myrsky. Minun Helmet-lukuhaasteen suorittamistani voi seurata blogissa olevalta sivulta Helmet-lukuhaaste 2020.

Lisään vielä, että jokin kuitenkin Erin Hunterin tyylissä kiinnostaa minua. Teoksia on rentoa lueskella ilman ylimääräistä aivotoimintaa, eikä teosta tarvitse lukea yhdeltä istumalta. Siihen pääsee mukaan pidämmänkin tauon jälkeen. Hahmojen taustan tuntiessa teokseen on helppo saada erilainen ote, koska ei tarvitse muodostaa täysin uutta kuvaa. Kyllä jatkossakin tulen lukemaan Soturikissoja, mitä niistä en osaa vielä sanoa. Nyt kesäkuussa on kuitenkin erilainen "projekti" meneillään. 

Yöpöydän kirjat Niina emännöi koko kesäkuun kestävää pride-lukuhaastetta. Kesäkuun kaikenlainen pridetoiminta on siirretty myöhemmälle syksyyn, joten tämän haasteen avulla voi pride-kuukautta yhä viettää lukemalla sateenkaarikirjallisuutta. Itselläni löytyy kolme teosta tällä hetkellä lukupinosta, joista yritän myös kirjoittaa tänne blogin puolelle. Linkin kautta pääsee tutustumaan emännän, Niinan, tekemään ohjeistukseen pride-lukuhaasteesta. Hänen blogissaan on myös oivallinen kirjalista aiheeseen sopivista teoksista!

Soturikissat: Vatukkatähden myrsky (erikoisseikkailu)

Englanninkielinen alkuteos Warriors Super Edition: Bramblestar's Storm

Erin Hunter

Art House Oy, 2019

Suomentanut Nana Sironen

Soturikissat Uusi profetia & päätösosat

Erin Hunter - Soturikissat Uusi profetia nro 5: Iltahämärä & nro 6: Auringonlasku

Käsittelen tässä blokkauksessa kaksi viimeistä osaa Uusi profetia sarjasta. Ajattelin, että kirjojen samankaltaisuuden ja juonen fiilistelyn luoksi, nämä kirjat saavat yhteisen blokkauksen, jota muuten kirjoitan tässä matkalla kotia kohti.
     Vanhojen muistelun vuoksi, mistä muuten ei ole pitkääkään aikaa: Soturikissat Uusi profetian ensimmäiseen kirjaan pääset tästä.

Uusi profetia nro 5: Iltahämärä jatkaa siitä, mihin aikaisempi osa jäi. Tällä kertaa kertojana toimii Oravatassu, tuo Tulitähden itsepäinen tytär, joka selvittelee tunteitaan Vatukkakynttä kohtaa, samalla kuin tutustuu Myrskyklaanin muihin sotureihin. Myös Lehtilampi saa jatkaa yhä kertojana, ja näin myös viimeisessä osassa tulee olemaan.
      Soturikissoille tyypilliseen tapaan molemmat kirjat kantavat kissan kuvaa kannessa. Aamunkoin kannessa on kirkkaansinisillä silmillään lukijaa katsova kissa, jonka turkki kohoaa aina harmaan sävyistä vihertävään. Kirjan kannen alaosassa on kaksi nuorta kissaa. Toinen on tumma ja toinen vaalean kirjava, ja nämä kaksi kissaa kietoutuvat toisiinsa. Kirjan luettuani minulle selvisi, keitä nämä kissat ovat! Ensimmäisenä ei kyllä tullut mieleen, mutta lopulta se kolahti.. Nämä pienet vihjeet kannessa on aina mielenkiintoisia, ja sen jälkeen on jännä miettiä juuri sitä, että mitä se kertoo tästä kirjasta ja mihin ne liittyvät..

Kirjoitin viimeksi Vatukkakynnen persoonan muuttumisesta. Tässä kirjassa Vatukkakynsi ei ole parempi, mutta ei huonompikaan. Hän on muuttunut. Hän haikailee Haukkahallan perään ja seikkailee kokoontumisissa paljon tämä kanssa. Tämä muuttaa myös Oravatassun näkemystä Vatukkakynnestä, vaikka syvällä sisimmässään tietää ettei pysty olemaan rakastamatta tätä.
     Lehtilammella on taas omat ongelmansa, joihin ei Oravatassu kuulu. Lehtilampi seikkailee salaa kaikilta Myrskyklaanin jäseniltä Tuuliklaanilaisten ja Jokiklaanilaisten kanssa. Ja joutuu tekemään valintoja, jotka eivät millään miellytä kaikkia. Jotkin valinnat voivat olla myös kohtalokkaita.

"Luku 3, sivu 47
"Lehtilampi! Lehtilampi, mikä sinua oikein vaivaa? Tämä on nyt kolmas kerta, kun minä huudan."
     Nuori parantaja hätkähti. "Anteeksi, Tuhkamarja."
     Harmaa naaras kumartui nuuhkaisemaan siemeniä, joita Lehtilampi oli käärimässä lehteen. "Mitäs sinulla siinä on?"
     "Unikonsiemeniä"
     Tuhkamarja huokaisi. "Eihän ole. Nuo ovat nokkosensiemeniä. Ihan totta, mikä sinua tänään oikein vaivaa?"
     Lehtilampi tuijotti lehteä. Tuhkamarja oli pyytänyt häntä viemään vähän unikonsiemeniä Tulitähdelle lievittämään kipua revähtäneessä lavassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän oli ottanut Tuhkamarjan pesässä olevasta varastosta väärän rohdoksen, mutta lehdellä olevat vihreät, piikikkäät siemenet olivat päivänselvästi nokkosta. Niistä olisi saattanut olla apua, jos Tulitähti olisi syönyt jotakin myrkyllistä, mutta eivät ne hänen lapaansa vaikuttaisi mitenkään." 

Kuitenkaan en epäile itseäni lukijana yhtään. Olen nytkin kuitenkin onnistunut nämä kirjat jotenkin taitavasti saamaan jopa lukuhaasteeseen sopiviksi. Erin Hunterin soturikissat saavat komeilla siellä oikein kunnolla!
     Soturikissat Uusi profetia: Iltahämärä ottaa paikan nro 10. Kirja, jonka kansi on mielestäsi kaunis. Kirjan kansi on kaunis, ja pidän harmaan ja vihreän sointuvista sävyistä.. En kuitenkaan olisi vielä halunnut tätä kohtaa kirjahaasteesta täyttää. Minusta yksi helpoimmista asioista kirjoihin liittyen, on ihastua niiden kansiin. En tiedä paljoakaan kirjoja, joiden kansia en voisi sanoa kauniiksi.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 5: Twilight
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: 311

"》Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu.》
     Myrskyklaanin leiriin hyökänneet mäyrät ovat jättäneet jälkeensä suuren sekosorron. Jotta klaanissa säilyisi järjestys, Tulitähden on päätettävä pian, kenet hän nimittää uudeksi varapäälliköksi kateissa olevan Harmaaraidan tilalle. 
     Nuori kunnianhimoinen soturi Vatukkakynsi odottaa kiihkeästi tulevansa valituksi. Hänen riitansa Oravaliidon kanssa on viimein ohi. Hän kuitenkin jatkaa yöllisiä tapaamisiaan isänsä Tiikeritähden ja velipuolensa Haukkahallan kanssa, ja Tiikeritähti lietsoo poikiaan vallankaappaukseen. 
     Lopulta Vatukkakynnelle koittaa totuuden hetki: hänen on ratkaistava, haluaako hän seurata isänsä käpälänjälkiä vai pysyä uskollisena päälikölleen."
(Auringonlasku -kirjan takakansi)

Uusi  profetian päätösosa, jonka Vatukkakynsi saa näkökulmastaan kertoa on hyvä, mutta arvattavissa. Tällä kertaa kirjan kansi on värjääntynyt laskevan aurinkon punertavan, tummaan taustaan, ja kissa joka katsoo ulos kirjan kannessa katsoo tumman punertavan turkin keskeltä tulisilla silmillään. Kirjan kannen alhaalla kuvataan kahden kissan taistelun alkua.
     Vatukkakynsi on vihdoin saanut asiat kuntoon Oravatassun kanssa, ja heillä sujuu hyvin. Vatukkakynsi kamppailee kuitenkin omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa, joita tämä ei jaa Oravatassun kanssa.

Lehtilampi on päässyt yli omista tunteistaan, vihdoin myöntänyt elämänsä parantajana. Kuitenkin kirjassa tulee uusia paljastuksia, joita parantaja joutuu tulkitsemaan. Tarinan juoni kehkeytyy pitkälti siihen profetian selvittämiseen: "Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu". 
     Olin ihan tietoinen mihin suuntaan viimeisen osan loppu viedään. Kuitenkin olisin toivonut vielä enemmän päätöksiä asioille. Kyllähän kaikki asiat sinänsä sai päätöksen, mutta ne jäivät osaksi heiveröisiksi, mikä taas tarkoittaa, että odottaa että seuraavassa ns. kaudessa nämä asiat saisivat päätöksen myös.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 6: Sunset
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: n. yli 300

Soturikissat on hurmaava sarja, johon jää koukkuun. Tietenkään se ei jokaiselle sovi, mutta kannatan kyllä tähän mennessäni lukemien kirjojen perusteella sarjan/sarjojen lukemista. Ehkä se ensimmäinen teos ei ole se lemppari, eikä välttämättä toinenkaan.. mutta sarjan tarina lumoaa! Se on se miksi luen: elävän tuntuiset hahmot, oikeantuntuiset ja sopivat haasteet, uudet kuviot ja jännitys, juoni ja kirjan nopea lukeminen.
     Siinä on jo monta syytä ihan riittämiin. Olen ihmeellistä kyllä nämä kirjat lukenut tässä välissä, kun samalla töissä sattuu ja tapahtuu. On ollut kyllä sellainen viikko, että huh!

Ja tänään oltiin vielä Tampereellakin! On paljon kuvioita menossa ja tapahtumia tulossa. Rippijuhlista yojuhliin, häihin ja reissailuun. Katsotaan ehtiikö kesällä hetkeäkään hengähtää.

Aurinkoista ja hyvin lämmintä kesän odotusta! Ja nauttikaa lämmöstä!

Petra

Uusi profetia 4: TÄHTIYÖ

"》Harmaa naaras nosti päänsä. "Olen nähnyt, mitä on tuleva", hän murisi. "Edessä on synkkiä aikoja."》

     Soturikissaklaanit ovat pitkän taivalluksensa jälkeen viimein löytäneet paikan, johon asettua asumaan. Kissat ryhtyvät etsimään klaaneilleen leirejä ja perustamaan reviirejä. Kaikkein tärkeintä olisi löytää vastine Kuukivelle - paikka, jossa klaanit saavat yhteyden Tähtiklaaniin. Moni hautoo kuitenkin pahaenteisiä suunnitelmia.

     Kuka voittaa Tuuliklaanin valtataistelun? Mitä tapahtuu Vatukkakynnen ja Haukkahallan välillä? Mitä Myrskyklaanin nuoren parantajan Lehtitassun kauhistuttava enneuni merkitsee? Kissat alkavat ymmärtää, että uusilla reviireillä vaanivat ulkopuoliset uhat eivät ehkä olekaan yhtä vaarallisia kuin klaanien sisäiset..."
(kirjan takakansi)

Alatte varmasti jo kyllästymään, kun näitä soturikissasarjan kirjoja pomppii pitkin poikin blogiani. Kuitenkin olen saanut lukuintoni tähän kirjasarjaan takaisin, ei minua tällä hetkellä muu kiinnostakkaan. Ja sattumalta tänään, äitienpäivänä, liikkuessamme tuolla keskustassa katseeni osui Suomalaisessa kirjakaupassa kirja uutuuksiin. Ja eiköhän siellä sitten ollut neljännen sarjan uusi, ensimmäinen kirja. Kirja kantoi nimeä Neljäs oppilas, ja kausi kantaa nimeä  Tähtien enne.
     En uskaltanut lukea takakantta, kun meinasi jo kolmannen kauden: Kolmikon mahti kanssa käydä jo huonosti. Luin ensimmäisen lausee takakannesta, jossa puhutaan kirjan hahmoista, ja heti lähti ajatukset kulkemaan: kenen pentuja nämä ovat? Pakko olla näiden kahden.. tai näiden. Vai olisko sittenkin..? Ja kaikkea pahinta! Onneksi lopetin ajoissa ja laitoin kirjan takaisin kirjaston hyllyyn odottamaan. Nyt tulee kuitenkin antaa huomio Tähtiyö -kirjalle.

Erin Hunter kirjoittaa lisää Vatukkakynnen, Oravaliidon ja Lehtilammen ja muiden soturikissojen seikkailuista neljännessä kirjassa, Tähtiyö: Uusi profetia 4.
     Vatukkakynsi jatkaa kertomista Lehtilammen rinnalla. Vatukkakynsi on alkanut muuttua, ja muutos pelottaa uutta soturia Oravaliitoa (ent. Oravatassu). Lehtitassu nykyinen Lehtilampi (parantaja) kertoo omasta näkökulmastaan seikkailua uudessa kodissa. Hän auttaa parantajia löytämään uuden Kuukiven ja tämän ystävyys nuoren parantaja naaraan, Perhonsiiven, kanssa syvenee entisestään.
     Soturikissojen kannessa komeilee tällä kertaa kaunis vaalea kissa. Tämän kullankeltaiset silmät ovat lumoavat, joista tulee vähän mieleen Tähtiyö. Kirjan alareunaa koristaa kolmen kissan joukko, jotka loikkivat kivien päällä kuutamossa.

"Luku 2, sivu 39
Lehtitassu pysähtyi puoliväliin rinnettä ja kääntyi katsomaan sisarensa ja muun partion kulkua alas järvelle. Oman turkkinsa kihelmöinnistä hän saattoi päätellä, miten innoissaan Oravaliito oli, ei ainoastaan siksi että sai mahdollisuuden tutkia uutta reviiriä vaan myös siksi, että oli taas niiden ystävien seurassa, joiden kanssa oli tehnyt matkan auringonpesälle. Hetken verran Lehtitassu tunsi miltein sietämätöntä kateutta ja toivoi, että hänellä olisi ollut johonkuhun kissaan yhtä vahva side, joka perustuisi syvään luottamukseen ja kaikkeen yhdessä koettuun.
     Hänen katseensa kääntyi Varissulan solakkaan, harmaamustaan hahmoon. Kaikista noista häntä oli kaikkein vaikeinta ymmärtää. Lehtitassu olisi halunnut tuntea hänet paremmin. Varissulka tuntui kaikkein vastahakoisimmalta luottamaan muiden klaanien kissoihin, vaikkakin pitkän taivalluksen aikana vuorilla Lehtitassu oli nähnyt hänen kerta toisensa jälkeen asettavan itsensä vaaraan auttaakseen sellaisia, jotka eivät olleet Tuuliklaanilaisia. Lehtitassun turkkia pisteli ja väreet kulkivat nenästä hännänpäähän. Hänellä oli sellainen tunne, että Varissulalla oli jokin erityinen Tähtiklaanin asettama polku kuljettavanaan, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, --"

Neljännessä osassa nostetaan esiin myös Jokiklaanin kaksi sisarusta: Perhonsiipi, parantaja sekä tämän soturiveli Haukkahalla. Aikaisemmissa osissa on selvinnyt, että nämä kaksi ovat pelätyn Tiikerikynnen pentuja, vaikka eivät itse ole koskaan Tiikerikynttä tavanneetkaan.
     Haukkahalla ja Vatukkakynsi alkavat olemaan kiinnostuneita toisistaan, kerran puoliveljeksiä kun ovat. Tämä nostaa Haukkahallan tärkeyttä Vatukkakynnen tarinan kannalta. Vatukkakynsi muuttuu kirjan aikana, eikä niinkään parempaan suuntaan.

Kirjan juonessa käsitellään pitkälti uuden ympäristön tutkimista, ja uusien kotiympäristön rakentamista. Selvitellään rajoja ja uusia ympäristöä, joten kaikki keskittyy tähän juoneen. Kirjan saan taas sopimaan kirjahaasteeseen, kohtaan numero 5. kirja, jossa liikutaan luonnossa.
     On jotenkin ollut nyt todella vaikea valita kohdan mukaan.. on nyt soturikissa villityksen takia mennyt niin, että ensin luen kirjan ja sitten katson sopiiko se edes mihinkään kohtaan..

Englanninkielinen alkuperäisteos: Warriors, The New Prophecy 4: Starlight
Kirjailija: Erin Hunter
Kirjassa sivuja: 300
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjan loppuratkaisu on kanssa ärsyttävä. Minusta joitakin asioita ei saisi rikkoa, eikä niihin saisi kajota! Katsotan mitä seuraavasta osasta tulee, jospa asiat lähtisivät vielä parempaan suuntaan.

Petra

Erin Hunter & Soturikissat jatkaa kulkuaan

Erin Hunter - Soturikissat: Aamunkoi (uusi profetia osa3)

"》Suuri tammi kallistui, alkuun hitaasti, sitten nopeammin, nopeammin, kunnes se kaatui rysähtäen maahan. "Metsä on kuollut", Hiekkamyrsky sanoi hiljaa.》
     Soturikissojen ikiaikainen kotimetsä on tuhoutumassa lopullisesti, kun kaksijalat rakentavat ukkospolun sen halki. Klaanit kärsivät nälkää, eivätkä leiritkään tarjoa enää turvaa. Vaaralliselta matkaltaan palaneet nuoret soturit ovat vaikean tehtävän edessä: miten saada klaanit lähtemään mailtaan kohti uusia asuinsijoja, kohti tuntematonta? Vaikka vihollisklaanit suostuisivatkin yhteistyöhön, reviirien ulkopuolella odottaa arvaamaton maailma eivätkä kissat tiedä, minne mennä. Antaisipa Tähtiklaani jonkin merkin!" 
     (kirjan takakansi)

Aamunkoi jatkaa uuden profetian kirjasarjaa, ja samat nuoret soturit pääsevät tällä kertaa kotiin. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän. Kotimetsässä on paljon ongelmia mitkä eivät korjaannu. Kaksijalat tekevät mitä tahtovat. Kissojenklaanit joutuvat pitkään miettimään mihin mennä, kuinka sinne matkata...? Liian monta kysymystä ilman vastausta.

Tällä kertaa en ylläty, kun näkökulma vaihtuu ja yllätynkin positiivisesti kun Soturikissoista Oravatassu pääsee parrasvaloihin. Oravatassu on Tulitähden toinen tytär. Tämän punaruskea turkki ja vihreät silmät ovat houkutelleet Vatukkakynttä jo ensimmäisestä kirjasta lähtien, ja tässä kirjassa se vain syvenee.
     Oravatassu ei kuitenkaan vielä antaudu tunteidensa vietäväksi, eikä oikeastaan ehdikkään, koska tapahtumat vetävät Oravatassun niin erikoisiin tehtäviin ja tapahtumiin, että on ihme miten tämä kirja oikein päättyi!

Kirja on vauhdikas ja parempi kuin edeltäjänsä. Ahmin kirjan suorastaan kolmen/neljän päivän aikana, eikä tahti tähän Soturikissasarjaan näytä lopouvan, koska 4kirja on aloitettu jo.
     Tämä kirja sisältää paljon enemmän toimintaa ja tapahtumaan minun mieleeni. Tässä on tietenkin myös se, että kirja sijoittuu enimmäkseen sotorikissojen neljään klaaniin, jotka vihdoin ja viimein tekevät ratkaisevan valinnan ja joutuvat vaaralliselle matkalle kohti tuntematonta.
     Jatkuva kamppailu oikeiden ja väärien valintojen puolesta lähentää kaikkia neljää klaania toisiinsa. Kuitenkin matkan loppuessa tulee palata takaisin klaanielämään. Miten se onnistuu, kerran jokainen on tottunut toimimaan suuressa ja tukemaan toisiansa?

"Oravatassu nelisti Vatukkakynnen ja Myrskyturkin edellä kohti rotkoa, jossa Myrskyklaanin leiri sijaitsi. Ilmassa leijaili kaksijalkojen hirviöiden katku, ja hänen sydämensä tuntui raskaalta kuin kivi, kun hän kuuli ylhäältä jyrinää. 
     "Ne ovat jo täällä!" hän kuiskasi. Metsässä oli vieraan näköinen, valoisa aukko kohdassa, josta rotkoa ympäröiviä puita oli kadonnut. Aiemmin metsää oli kasvanut aivan siihen jyrkänteeseen saakka, joka johti alas leiriin.
     Oravatassu tunsi Vatukkakynnen turkin kosketuksen, kun he hiipivät vieretysten ja tähyilivät puiden seasta. "Mene varovasti", Vatukkakynsi kuiskasi katsomatta häneen. 
     Metsän halki oli uurrettu leveä polku. Maa, joka oli aiemmin ollut saniaisten peittämä ja monien kuiden käpälänjälkien silottama, oli nyt möykkyinen ja mutainen, myllerretty niin kuin nummimaakin. Heidän tiensä rotkoon katkaisivat hirviöt, jotka mörisivät ja murisivat järsiessään poikki yhä uusia puita. Oravatassu perääntyi sananjalkojen alle ja luimisti korvansa." 
(kirjan LUKU 3, sivu 41)

Erin Hunterin kaunis teksti ja hyvin kuvaileva luo oikein tarkan mielikuvan tilanteesta ja ympäristöstä. Minusta on mukava lukea myös tämän tyylistä kirjallisuutta, josta saa helposti kiinni ja mielikuvia saa luotua tekstin pohjalta. Kirjan kansi on myös oikein nätti, aivan kuten aikaisemmatkin. Kirjan kanssa komeilee tällä kertaa oranssinkissan kasvot, joka kuvaa Oravatassua ja tämän seikkailuja.
     Kannen alareunassa on joukko kissoja, jotka kulkevat eteenpäin. Kirjan oranssinruskea väritys on lumoava, ja saa minut ainakin haluamaan lukea kirjan.

Eilen nautittiin aurinkoisesta ilmasta ja markkinahengestä keskustassa. Oman kullan kanssa seikkailu tuolla aurinkoisessa ulkoilmassa oli kyllä ihana piristys.
     Tänään käytiin tivolissa pyörähtämässä muutaman sukulaisen kanssa ja käytiin myös keskustassa. Ei ollu kyllä niin ihana ilma, ja jotenki epäilen että sadetta tulossa. Huomenna olisi töissä meidän porukan kevätjuhlat, ulkona olisi tarkoitus olla.. mitenköhän käy?

Tässä on mielessä ollut vaikka millaisia blokkauksia, ja ainakin 1 on vielä tuolla odottamassa julkaisua. Olen nyt niin ollut kiinni Soturikissoissa, että muut kirjat, blokkaukset.. ja no öö kaikki muu on jäänyt. Myös jääkiekon mm alkoi, joten se vie myös oman aikansa, kun sitä seuraa.
     Kullan työssäoppimisen loppuhetken häämöttävät, ja ensiviikko on viimeinen tuolla. Kohta kesäkin tulee ja me molemmat pääsemme rentoutumaan ja oleilemaan hetkeksi ilman huolia!

Nauttikaa aurinkoisista päivistä kerran niitä nyt vielä on!

Petra

Soturikissat - Uusi profetia: KUUNNOUSU (osa2)

》Ikuisen Metsästyksen Heimo on luvannut, että toisesta heimosta tulee kissa, hopeanhohtoinen muukalainen, joka pelastaa meidät Terävähampaalta ikiajoiksi.》
     Tähtiklaanin valitsemat kissat ovat palaamassa kotiin pitkältä matkaltaan. Vuoristossa he tapaavat villien kissojen heimon, jolla on omat vaaralliset salaisuutensa ja ennustuksensa. Samaan aikaan klaanien kotimetsässä tuho on alkanut, riista on vähissä ja sota klaanien välillä näyttää väistämättömältä. Ehtivätkö matkalaiset kotiin ajoissa pelastaakseen klaaninsa? (kirjan takakansi) 

Ensimmäiseen kirjaan olin ihan tyytyväinen, ja luinkin sen nopeasti läpi. Tämä toinen osa on puolestaan ollut hieman haastavampi saada loppuun. Ensimmäinen järkytyksen kohde oli, että kertoja on vaihtunut! Olisin mielelläni lukenut Vatukkakynnen näkökulmasta tarinaa, mutta yllätykseksi tässä kirjassa pääosan saakin Jokiklaanin soturi Myrskyturkki.
     Myrskyturkki on tummanharmaa soturi, joka joutui seikkailuun sisarensa nähneen profetian vetämänä. Myrskyturkki on suojeleva sisartaan kohtaan, ja taitava soturi, joten hän on loistava lisä tähän joukkoon. Toisena kertoja jatkaa Lehtitassu, joka kertaa tarinaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu Myrskyklaanissa. Hän joutuu milloin mihinkin tilanteeseen/vaaraan johtaja Tulitähden kanssa, ja he yrittävät kuumeisesti selvittää miten kaksijalkojen hirviöt ovat poistuneet tieltä ja nyt rynnistävät metsään tuhoten kaiken tieltään.

"Jääkääs muu porukka tähän", Sulo sanoi hiljaa. "Antakaa meikäläisen hoitaa."
     Myrskyturkki tuijotti tyrmistyneenä, kun vanha kolli raahusti kohti kettuja takkuiset karvat pystyssä ja häntä edestakaisin viuhtoen. Järkytyksestä jähmettyneinä muut olisivat saattaneet antaa Sulon hyökätä ja joutua kettujen repimäksi, ellei Myrskyturkki olisi astunut viime hetkellä etten ja työntänyt häntä sivuun. 
     "Häh?" Sulo vastusteli. "Päästä meikäläinen niiden kimppuun. Meikäläinen on hätyyttänyt enemmän kettuja kuin tuollainen nuori kaveri on napannut hiiriä."
     "Anna sitten muillekin mahdollisuus", Myrskyturkki töksäytti tuimasti.
(LUKU 3, sivu 42)

Mielestäni tarina ei etene jatkuvasti eteenpäin, ja 285sivua tuntuu yllättävän pitkältä. Ja kerran kun nyt ajattelen, tässä kirjassa on vielä vähemmän sivuja kun ensimmäisessä osassa! Ohhoh, mites näin pääsi käymään?
     Muuten kirjan tarinasta ei paljolti ole sanottavaa. Kirja tuli luettua. Kuitenkin olen vähän pettynyt kun tämäkään ei edennyt mitenkään klaaneihin liittyen, esim kissat seikkailivat ties missä eikä asioita tapahtunut. Loppu puolella kirjaan tuli niin kauheasti vielä uusia hahmojakin, joita mielestäni ei syvennetty tarpeeksi. Ne siis vain sotkivat kirjan juonta ja aiheuttivat ylimääräistä venyttämistä. Tietenkin nämä juonen käänteet olivat tärkeitä pääosassa olevan Myrskyturkin tarinassa. Ja kuitenkin järkyttäviä asioita tapahtui!

Huomasin myös, että lopulta kun kissat olivat sikin sokin pitkin metsiä, myös Myrskyturkin sisar kertoi asioista ja tapahtumista. Eli tässä kirjassa oli yhteensä kolme kertojaa.
     Kirja sarja on niin erilainen kun Soturikissat. Tietenkään koskaan ei saisi verrata kirjoja, mutta yleensä kun tykästyy johonkin kirjoittamistyyliin, ja samalta kirjoittajalta se muuttuu - se tuottaa tyytymättömyyttä minussa lukijana. En kuitenkaan luovu toivosta! En vaan pysty jättämään kirjasarjaa kesken, ja kun kerran on nyt aloitettu ja kahlatta kaksi kirjaa läpi.. kyllä ne loputkin menee. Kaksi seuraavaa osaa jo polttelee tuossa pinossa..

Kirjasarjan kirjoista moni ei oikeastaan kolahda mitenkään kirjahaasteeseen, sain kuitenkin nyt tämän kirjan ujutettua siihen ja yliviivaan kohdan 41. kirjan kannessa on eläin.

Kävin juuri kirjastossa tuossa viikon vierähtämisen aikana. Nyt on tietenkin Vappuviikonloppu, joten luulen että kirjan lukemista ei ainakaan hirveästi nyt tule.. mutta kirjastosta tuli kuitenkin lainattua taas ihan riittävästi kirjoja.
     Sieltä tarttui mukaan Soturikissoista kaksi seuraavaa osaa, yksi kirja omalle kullalle (rakkausromaani, joka tekisi varmaan omaan lukumieltymykseen hyvää muutosta, mutta ei.. kun se on vaan tämä fantasia puoli, niin se vaan on), sitten lyhyt kirja Risteyksessä sekä Marja-Leena Tiaisen Viestejä Koomasta. En osaa sanoa mitä odotan eniten lukevani, mutta kiinnostus lukea on nyt kova.

Petra

Soturikissat - Uusi profetia: KESKIYÖ (osa1)

Erin Hunter: Soturikissat

》Kun Vatukkakynsi katseli nummimaisemaa, hänen sydämensä hakkasi niin että hän luuli rintansa ratkeavan. Tätä hetkeä hän oli odottanut siitä saakka, kun Sinitähti oli ilmestynyt hänelle unessa. Uuden profetian aika oli tullut. Matka oli alkanut!》 
     Myrskyklaanin nuori soturi Vatukkakynsi saa Tähtiklaanilta salaperäisen viestin, jossa kerrotaan klaanien metsää uhkaavasta tuhosta ja uudesta ennustuksesta. Yllättäen selviää, että muutama muukin on nähnyt samanlaisia unia. Nuoret kissat saavat tehtäväkseen taivaltaan kohti laskevaa aurinkoa kuulemaan, mitä keskiyö heille kertoo... 
     (takakansi)

Keskiyö -kirja jatkaa Myrskyklaanin tarinaa hyvin erinäkökulmasta. Tällä kertaa kirjan päähenkilönä toimii nuori soturi Vatukkakynsi.
     Vatukkakynsi on pelätyn Tiikerikynnen poika, jolla on isältään peritty raidallinen karva ja meripihkaiset silmät. Vatukkakynnen sisar Keltaturkki on eri klaanissa, mutta sisarrakkautta heidän välillään löytyy paljon. Vatukkakynsi ystävystyy Myrskyklaanin johtajan Tulitähden (soturikissat sarjan päähenkilön) tyttären, Oravatassun, kanssa. Heidän ystävyytensä syvenee kirjan tarinan edetessä.

"Vatukkakynsi tuli sotureiden pesästä ja katseli aukiolle. Toinen neljänneskuu oli kulunut, eikä vielä ollut saatu sadetta. Ilme metsän yllä oli kuuma ja painostava. Leirin lähellä purot olivat ehtyneet, joten vettä saadakseen klaani joutui taivaltamaan Nelipuun ohitse kulkevalle joelle. Onneksi se virtasi kallioisen maan halki vuolaana kuivimmankin viherlehden aikana.
     Kokoontumisesta lähtien Vatukkakynsi oli nukkunut rauhattomasti, ja joka aamu hänen herätessään häntä riivasi aavistus, että yön aikana leirissä oli tapahtunut jotakin hirveää. Kaikki oli kuitenkin aina yhtä rauhaisaa kuin edellisenäkin päivänä. Tänä aamulla Valkotassu ja Päästäistassu harjoittelivat taisteluliikkeitä oppilaiden pesän edessä. Hiiriturkki saapui piikkihernetunnelista orava leuoissaan, ja häntä seurasivat hänen oppilaansa Lukkitassu sekä Tihkuviiksi, jolla oli myös tuoresaalista mukana. Tulitähti ja Harmaaraita juttelivat Suurkiven juurella Oravatassun ja Tomuturkki yleisönään. 
     Tulitähti viittoi Vatukkakynnen luokseen hännällään. "Oletko valmiina ylimääräiseen partioon?" hän kysyi. "Haluan, että Varjoklaanin vastainen raja tarkastetaan siltä varalta, että Varjoklaani keksii tulla meille vettä etsimään." 
     "Mustatähti sanoi, että heillä on vettä yllin kyllin", Vatukkakynsi muistutti.
     Tulitähden korvat heilahtivat. "Niin sanoi. Mutta ei tarvitse välttämättä uskoa kaikkea, mitä klaanipäälliköt kokoontumisessa sanovat. En ole muuten koskaan luottanut Mustatähteen. Jos hän saa päähänsä, että meillä on mehevämpää riistaa reviirillämme, hän voi hyvin lähettää soturinsa varkaisiin."
     Harmaaraita murisi myötämielisesti. "Varjoklaanista ei ole kuulunut mitään liian moneen kuuhun. Jos minulta kysytään, on vain ajan kysymys, milloin se ryhtyy taas hankalaksi."
     "Minä vain ajattelin -" Vatukkakynsi keskeytti kiusaantuneena siitä, että näytti vastustaneen päällikön käskyä, ja ällistyneenä siitä, että saattoi nähdä vaihtoehdon jota Tulitähti ei näyttänyt ajattelleen ollenkaan.
     "Jatka vain", Tulitähti yllytti.
LUKU 4, sivu 63-64"

Kirjan tarina ei herätä mitenkään samankaltaista innokkuutta kun Soturikissat sarjan 6 ensimmäistä kirjaa. Kuitenkin ahmin kirjan 3 päivän aikana. Kirja oli keskipitkä, että on tullut luettua pitempiä ja lyhyempiäkin. 296sivua ei loppujen lopuksi tuntunut hirveän pitkältä.
     Niinkuin kirjoitinkin jo, että ei samankaltaista innokkuutta herännyt kun aiemmista osista, mutta pieni kiinnostus jäi, että mitä tulevan pitää. Onneksi minulla on tuo seuraava osa jo aloteltuna. Siitäkin pääsen sitten pian blokkaamaan.

Kirjan juoni kulkee aluksi verkkaisesti eteenpäin. Minulla vei hetki, että ymmärsin että kirjassa on kaksi kertojaa. Vatukkakynsi kertoo tarinaa, ja seikkailee kissajoukkion kanssa pitkin poikin mantereita, kun taas Oravatassun sisar, Lehtitassu kertoo tarinaa parantajaoppilaan näkökulmasta Myrskyklaanissa. Tämä pelkää sisarensa puolesta, joka heittäytyy sattumien kautta matkalle mukaan, mutta auttaa tilanteessa kun tilanteessakin.
     Olen hieman pettynyt, kun kirja jäi täysin auki, eikä oikeastaan saatu asioille päätöstä. Petyin myös, kun kirjassa ei ollut yhden yhtäkään romanttista elettä minkään hahmojen välillä. Löytyihän monta mahdollista epäilyä, mutta katsoo miten kirjasarja nyt jatkuu.

Kirjan pääjuoni on myös hieman ärsyttävä. Tietenkään kirja ei voi olla samankaltainem kuin ensimmäinen osa, muuten sitä ei luettaisi ollenkaan. Kuitenkin ihmettelen, että jos tämä kirja sarja vie mihin epäilen sen vievän, mitä tämä kolmas osa tätä kirjasarjaa uusine hahmoineen sitten käsittelee? (Näin mahdollisimman epäselvästi ja mitään paljastamatta)
     Olen kuitenkin nyt saanut puhtia lukea nämä loputkin kirjat, joten annan mennä kun kerran kiinnostusta riittää. Katsoo nyt miten käy. Tuleeko luettua kaikki vai..?

Mutta näin ne viikot vierähtää. Viime viikolla oli pääsiäinen, ja se meni ohi kuin luodin nopeudella. Tuli luettua kirjoja, aloitettua uusia jne. Ja syötyä oikein upeita ruokia: käytiin kullan kanssa mun porukoilla syömässä karitsan potkaa (oli muuten hyvää!), ja sitten sunnuntaina kullan mamman tykönä lammasta. Nam! Oli siis hyvin herkullinen pääsiäinen.
     Nyt oli vieraita täällä meillä kyläilemässä, ja heidän kanssaan tuli vietetttyä aikaa pelaillen ja käydän syömässä kiinalaista. Korttipelit ovat kanssa yks parhaista ajan kuluttamispuuhista! Ja näin.. yksi viikko taas takana ja kokoajan lähempänä kesää. Toivon mukaan myös ilmat pysyvät lämpiminä, eikä takatalvia enää tule uudelleen.

Kävin myös kirjoja läpi. Ja nyt olisi tarkoitus päästä muutamasta eroon, että saisi hyllyyn uusia vielä parempia kirjoja. Nyt kun viel sais ne tonne nettiin myyntiin..

Petra

Soturikissat: Keltahampaan salaisuus

Erin Hunter - Soturikissat (erikoisseikkailu)

Keltahampaan salaisuus

》Edessä on pimeys! Varo kissaa, jolla on verta käpälissään!》

Keltapentu on pieni varjoklaanilainen, joka odottaa innolla kasvamistaan pelottomaksi soturiksi. Soturinimensä viimein saatuaan hän joutuu kuitenkin myöntämään, ettei hänen käpäliään ole tarkoitettu taistelemiseen; hänen todellinen kohtalonsa on tulla parantajaksi. 

     Pian nuorta Keltahammasta alkavat piinata uninäyt sekä pahaenteinen aavistus tulevaisuudesta. Samalla Varjoklaani alkaa ajautua kohti hirmuvaltaa, jossa heikoilla ei ole sijaa. 

     Voiko kukaan pysäyttää pahaa? Voiko koko metsä hukkua tuleen ja vereen? Keltahampaan varjelema salaisuus on kohtalokas - niin klaanille kuin hänelle itselleen. (kirjan takakansi)

Oon ollut nyt Soturikissamaailmassa muutaman viikon. Kuitenkin tajusin, että siitä on kuukaus ku oon tänne kirjottanu. Eikä! Ny on pitkä aika, hups. En oikeastaan ees tiedä oonko sen enempää tehny mitään erikoista, en ole vaan päässyt yksinkertaisesti blogin puolelle. Kuitenkin blokkauksia odottaa tuolla julkaisua ja ja näin, mutta nyt pääsin kirjoittamaan. 

Olen todellakin lukenut (vihdoin ja viimeinen ensimmäisen oman) Soturikissojen erikoisseikkailun: Keltahampaan salaisuus. Ja on mun ensimmäinen oma Soturikissa todellakin! Yes! (miksi siis olen näin innoissaan?) Kuitenkin.. tämä kirja siis kertoo erikoisseikkailun, ja Keltahampaan syntytarinan ennen Myrskyklaaniin liittymistä. Mitä Keltahammas on tehnyt ja tietää ja kaikkea! 

     Ja kirja oli todella hyvä!! Minusta juoni on selkeä, hyvä. Se kertoi kaiken oleellisen ja antoi hienosti ajateltavaa,kun on lukenut Soturikissat (ne ensimmäiset). Tämä kirja kun on tehty myöhemmin, mutta aivan mahtavasti pystyy ajattelemaan, että tämä olisi voinut mennä juuri näin ja olla ennen sitä Soturikissoja tapahtunutta.

"Sinä iltana Keltapennun oli vaikeaa saada unta. Hän oli usein nurissut, että pentutarha tuntui liian ahtaalta, mutta nyt kun Risatassu ja Karsitassu olivat muuttaneet oppilaiden pesään, se tuntuikin oudon tyhjältä. Sulkamyrsky oli palannut soturien pesään, joten pentutarhassa olivat Keltapennun ja hänen pentuetoveriensa lisäksi enää Kirkaskukka sekä Läiskäpilvi, jonka pennut olivat syntymässä pian.
     En takuulla saa unta, jos Läiskäpilvi kuorsaa aina vain, Keltapentu ajatteli äkeissään ja vääntelehti pentutarhan lattiaa peittävillä sammalilla ja männynneulasilla. 
     "Asetu aloillesi" Kirkaskukka naukaisi uneliaasti. "Miten tässä pystyy muka lepäämään ollenkaan?" 
     Keltapentu tuhahti harmissaan, käpertyi kerälle ja kääräisi häntänsä nenän päälle. Kurkistaessaan sen yli hän näki hämärästi, miten Pihlajapentu nukkui tiukasti emon viereen painautuneena ja Pähkinäpentu retkotti sammalilla jalat ja häntä vipattaen, kun pinkoi unessaan pitkin metsiä." (Luku 3, sivu 28)

Mielenkiintoisen kirjassa teki Keltahampaan ja Risatähden suhde. Minusta oli mielenkiintoista, millainen hahmo Risatähti oli. Tietenkin, kun oli lukenut Soturikissat aikaisemmin, niin oli saanut erilaisen käsityksen asioista, koska kirjoissa tietenkin kerrotaan eri hahmon sekä ryhmän näkökulmasta, mutta kuitenkin oli hyvin mielenkiintoinen. 

     Minusta myös kirja oli aikajanallisesti selkeä ja hyvä. Aikajanalla tapahtumat tapahtuivat hyvällä temmolla, ja pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttua erisuuntiin. Jokaista hahmoa syvennettiin pikkuhiljaa, ja loppujen lopuksi hahmot olivat selkeitä ja niistä tuli mieleen Soturikissojen ensimmäiset kirjat!

Nyt niinkuin kuvasta näkyykin.. niin sorruin kirjastosta lainaamaan Uusi profeetta -soturikissat sarjan kaksi ensimmäistä osaa! Oon ihan innoissani, vaikka aikoinaan en ollutkaan.
     Niin niin tästä kirjasta ei sen enempää. Muuten elämässä ei oo mitään erikoisempaa tapahtunut. Töitä, töitä ja töitä? Eikää!?!? Mä oon kyl ny niin innoissani noista soturikissoista. Katotaan jos saan hyllyyni toisenkin Soturikissan, ku tämän Keltahampaan salaisuus-kirjan.

Pääsiäisenä on ainakin siis kirjan lukua tiedossa, mutta myös syömistä perheen parissa on tiedossa. Tarkoituksena olisi saada kunnon karitsan lihaa huomenna ja sunnuntaina. Saa siis nauttia upean aterian kaksi kertaa, hieman eri muodossa! Kiitos, kun jaksoit lukea jälleen kerran ja aivan ihanaa pääsiäistä!!

Petra :)

Erin Hunter - Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina

 Sinitähden tarina erikoisseikkailu

>>Sinä olet tuli, joka roihuaa metsässä...

Mutta varo! Vesi tuhoaa hurjimmatkin liekit.>>

Epävarmoina ja rauhattomina aikoina syntyy Myrskyklaaniin siniharmaa naaraspentu. Sinipentu. Hänen on ennustettu olevan voimakas kuin tuli ja nousevan suuruuteen. 

     Soturinimensä ansaittuaan Siniturkki pyrkii kohti unelmaansa, klaanin päälikkyyttä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, ja nuoruuden huolettomuus on pian enää kaukainen muisto. Onnettomuudet seuraavat toistaan, eikä valtataistelu klaanissa jätä valinnanvaraa.

     Syvällä sisimmässään Siniturkki tietää tekevänsä mitä vain klaaninsa hyväksi - vaikka joutuisi uhraamaan kaiken. (kirjan takakansi)

Erin Hunter on jälleen kerran onnistunutt lumoamaan minut tarinallaan, vaikka tällä kertaa tarina on hieman nopeampi tahtinen ja vauhtia piisaa ihan eritavalla. Erin Hunterin tämän kertainen kirja on erikoisseikkailu Sinitähdestä, ja tämän tarinasta Myrskyklaanin johtajaksi.
     Myrskyklaanin johtajana Sinitähti toimii soturikissat kirjasarjassa, jossa seikkailee upea kotikissa Ruska, mutta ei mennä niihin sen tarkemmin. Niistä voi lukea enemmän soturikissat -tägiä klikkaamalla.

Sinitähden tarina käsittelee syntymästä alkaen kauniin vaalean ja sinisilmäisen kissan kamppailua. Tällä kertaa on mukava lukea täysin klaanissa kasvaneen pennun seikkailuja ja haluja elää omanlaista elämäänsä. Sinitähti syntyy kahden pennun pesueeseen, ja kantaa näin aluksi nimeä Sinipentu. Pikku pennusta ei kerrota hirveän kauankaan vaan pian jo Sinitassu on oppilas, joka kehittyy muiden soturien opastuksella.
     Suurin osa tarinasta keskittyy Siniturkin (vahvan ja oppivan soturin) elämään ja ajankohtaan. Siniturkki joutuu kokemaan vaikeita valintoja, jotta osaisi valita oman elämänsä suunnan tarkalleen.

Sinitähden tarina syventää mukavasti jo aiemmin soturikissat sarjassa esille tulleita asioita, pilaamatta kuitenkaan soturikissat sarjan lukemista. Minusta on mukava lukea Sinitähden näkökulmasta asioita, koska aiemmat soturikissat, jotka olen lukenut eivät ole niin hirveästi käsitelleet Sinitähteä.
     Sinitähti on lempeä, oikeamileinen ja muiden puolesta tekevä hahmo, joka säväyttää aina uudelleen. Mielestäni on mahtavaa, että tämä hahmo on saanut oman tarinansa. Sinitähti tekee paljon valintoja, ja joutuu uhraamaan elämältään paljon, joka syventää minun arvostustani kirjoittajaa kohtaan. Miten jokin tällainen tarina (kissat pääosissa meinaa) voikin tuottaa näin paljon ajatuksia ja tuntemuksia? Samalla kuitenkin ne helpottavat omia ajatuksia ja tunteita, koska pääsee välillä hetkeksi aivan toisaalle!

Kirjan tarinassa huomaa selvästi sivujen loppumisen kesken. 504sivua tuntui loppuvan vauhdilla, kun aloitin kirjan lukemisen. Kirjassa oli paljon asiaa, jotka oli mielestäni ihan hyvin sisälletty itse sivumäärään. Tietenkin olisin aina mielelläni lukenut hieman enemmän!

LUKU 3, sivu 52-53

"Unen pyörteissä Sinipentu hyppäsi perhosen kimppuun ja huitaisi sen maahan. Kun hän painoi sitä maata vasten, sen siivet kutittivat hänen nenäänsä. Häntä kiinnosti nähdä miten se lentäisi pois, joten hän antoi sen lehahtaa lentoon. Se singahti kohti taivasta hänen ulottumattomiinsa, mutta jokin kutitti hänen nenäänsä edelleen.
     Hän aivasti ja heräsi.
     Unikkoaamun tupaten täydeltä makuusijalta sojottava lyhyt, pörröinen häntä värisi Sinipennun kuonoa vasten. Hän työnsi sen äkäisenä sivuun. Lumipentu nojasi raskaasti hänen selkäänsä, niin että hänellä oli tukala olo. Sinipentu ja Lumipentu eivät olleet enää pentutarhan pienimpiä. Neljä kuuta sitten Unikkoaamu oli saanut pentunsa: kaksi naarasta ja yhden kollin, joiden nimet olivat Ihapentu, Ruusupentu ja Ohdakepentu. Sinipentu oli ehdottanut Ohdakepennun nimeä, koska tällä oli harottava harmaavalkea turkki, joka tarttui kiinni joka paikkaan. Onneksi karva lli paljon pehmeämpää kuin oikeat ohdakkeet. Lumipentu oli nimennyt Ruusupennun vaaleanpunertavan oranssin hännän mukaan. Ja valkea kilpikonnakuvioinen Ihapentu taas oli saanut nimensä Mäntytähden emon Iharuusun mukaan. 

     Alkuun oli ollut hauska saada lisää pentuja leikkitovereiksi, mutta nyt Sinipennusta tuntui että hyvä jos hänellä oli tilaa venytellä. Vaikka Kuukukka nukkuikin suuren osan öistä soturien pesässä, pentutarha tuntui ahtaalta. Ohdakepentu, Ihapentu ja Ruusupentu kasvoivat nopeasti eivätkä enää mahtuneet kunnolla Unikkoaamun makuusijalle. Kaiken kukkuraksi Pilkkuhäntä oli poikinut kaksi kuuta sitten, ja Leijonapentu ja Kultapentu kiemurtelivat ja ynisivät lakkaamatta.
     Nyt he olivat hiljaa, mutta kun Sinipentu sulki taas silmänsä, Unikkoaamu murahti unissaan, rimpuili irti Ruusupennusta ja Ihapennusta ja kierähti huokaisten. Ohdakepentu kierähti emonsa perään, painoi leukansa tämän kyljelle ja rupesi kuorsaamaan kuuluvasti. --" 

Kuten huomaa Sinitähden pentuna elämisessä oli paljon hyviä hetkiä, mutta pienestä pitäen pentu rupeaa pohtimaan maailman oikeita ja vääriä.
     Mielestäni kirjassa on paljonkin hyviä sanontoja, joten en nyt ryhdy enää niitä tässä luettelemaan. Teksti alkaa muutenkin käsitellä jo samoja asioita. Haluaisin vielä huomauttaa, että muiden kirjojen lukemista ei välttämättä tarvita. Tietenkin voi olla muuta asia kirjan alussa, jotka hieman paljastavat tai voivat herättää ajatuksia, mutta tarpeellista muiden kirjojen lukeminen ei ole.

Mainitsen aina soturikissojen kohdalla, kuinka haluaisin ne hyllyyni ja nauttia niiden ihasta tekstistä ja onnistuneista kansikuvista aina ja aina, mutta kuitenkaan en missään vaiheessa ole sinne asti päässyt! Olen kuitenkin varmasti tyytyväinen, jos tämän teoksen saan omaan hylllyyni! Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina pääsee tämän hetkisten kirjojen lukemisen kärkeen. Se kolahtaa sinne lujaa, eikä hirveän nopeasti tipahda alas!

Petra

Soturikissat - Tuli ja Jää

Luku 3, sivu 35

 "Sinitähti johti joukon ripeästi leiriin. Heidän metelinsä herätti kotiin jääneet kissat. Kun seurueen jäseniä virtasi piikkihernetunnelista, uneliaita hahmoja alkoi ilmestyä pesis

tään.

     "Mitä uutta?" huusi Puolihäntä.

     "Oliko Varjoklaani paikalla?" kysyi Pajuturkki.

     "Oli", vastasi Sinitähti vakavasti. Hän harppoi Pajuturkin ohi ja loikkasi Suurkivelle. Tavanomaiselle kokoontumiskutsulle ei ollut tarvetta - kissat keräntyivät jo kiven äärelle. Tiikerikynsi hypähti Sinitähden viereen.

     "Tällä kertaa klaanien välillä vallitsi voimakas jännite", Sinitähti aloitti. "Sain myös tietää mahdollisesta Väärätähden ja Yötähden liitosta.

     Harmaaraita ahtautui Tulisydämen vieressä olevaan rakoon. "Mistä he puhuvat?" hän kysyi. "Luulin, että Yökarva suostui Sinitähden suunnitelmaan."

     "Kuka on Yökarva?" raakkui Yksisilmän ikivanha ääni joukon perältä.

     "Hänet on nimetty Varjoklaanin uudeksi päälliköksi", Sinitähti selitti.

     "Tarkkoitan hänen nimeään - eikö tähtiklaani ole vielä hyväksynyt häntä?" kysyi Yksiviiksi.

     "Hän aikoo vaeltaa Kuukivelle huomisiltana", Tiikerikynsi kertoi."

Soturikissat sarja säväyttää jälleen. Tällä kertaa sarja etenee monella uudella käänteellä. Pakko myöntää, että en odottanut kaikkia näitä käänteitä vielä tässä kirjassa. On siis paljon Tulisydämen seikkailujen aikajanasta unohtunut. Silti kirja on aivan upeasti kuvattua seikkailua metsän siimeksessä, sekä uutta jännitystä tuovaa hilpeyttä.

Soturikissojen tarina jatkuu...

Nuoresta Tulitassusta on tullut urhea Myrskyklaanin soturi Tulisydän, utta vaara vaanii edelleen metsässä - ja ehkä, lähempänä kuin hän arvaakaan. Lehtikadon ajan saapuessa nälkä, vallanhimo ja salaiset liitot uhkaavat neljän klaanin välistä rauhaa. Samaan aikaan Tulisydämen paras ystävä Harmaaraita heittäytyy suhteeseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.

     Kun tlanne kiristyy äärimmilleen, Tulisydäntä ei uhkaa van taistelu vaan myös petos hänen omiensa joukosta. (kirjan takakansi)

Minusta Tuli ja Jää kattaa enemmän sisältöä, jos ajattelee soturikissojen sarjan ensimmäistä osaa. Tässä kirjassa uusia käänteitä tulee, ja vanhatkin kujeet saavat uutta ilmettä. Vastoinkäymisiltä ei vältytä, mutta mitäpä elämä olisi ilman niitä?
     Tulisydän kasvaa kirjan aikana soturina taas lisää, ja löytää itsestään villikissa puoltaan. Hänen verensä kuitenkin vetää myös kotikisu elämään, mutta ei ainakaan vielä anna sille periksi.

Kirjan sivumäärä kattaa mukavasti kaikenlaista eri genreä ja, jonka lukeminen on mukavan reipasta. Kielellisesti rakastan kirjaa, mielestäni kokonaisuutena kielellinen ilmaisu on ihanaa. Kaikilla hahmoilla on omanlaisensa ääni, mutta kuitenkin kirjoittajan oma käsiala näkyy jokaisessa.
     Kirjassa on monia hahmoja, jotka voivat aluksi sekoittaa maailmaan pääsyä, mutta nuorten kirjaksi yleiset ilmaukset, teemat ja tarina on helppo. En osannut ensimmäisellä kerrallakaan sen enempää sanoa kirjasarjasta, joka on minun lemppareitani, joten en ryhdy nyt sitten tähänkään sen enempää selostamaan.

Muuten ruudun tällä puolella istuskellaan viimeisiä koulutöitä vääntäen, vaikka ilma on mitä parhaimmsta päästä. Lähden kyllä itse myös ulkoilemaan tänään, mutta tärkeys järjestys. Suomi pelaa tänään jääkiekossa kullasta, joten tulee illalla katsottua jännitysnäytelmää jälleen kerran.
     Muuten kesä näyttää ihanan vapaalta, vaikka siihen mahtuu hieman lapsen likkana olemista, liikkumista niin kävellen, pyörällä sekä junalla ja varmasti kavereiden näkemistä. Muuten nautin kesästä, ja ryhdyn jossakin vaiheessa panikoimaan syksyä. Ei ole helppoa heittää jalkaa tuonne työn ihmeelliseen maailmaan näin kokemuksettomana.

Syksystä ei siis ole vielä mitään takuita, mutta panikoidaan sitä sitten oikein olan takaa silloin. Nyt on kuitenkin kaksi ammattia takana ja oma kämppä, joten kyllä tästä elämästä taas positiivisia asioita löytää. Hauskaa kesän alkua kaikille, ja taidan itse palata blogin puolella seuraavaksi dekkariviikolla, joka on Marikan järjestämä tapahtuma samanaikaisesti Kouvolan dekkaripäivien tapahtumien kanssa. Itse innoistuin ideasta lukea dekkareita, joten sain vähän lisäpuhtia liittymällä tapahtumaan. Kannattaa käydä vilkaisemassa Marikan blogin puolelle - eli osoitteessa http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2016/05/dekkariviikko-6-1262016-tervetuloa.html josta löytyy samalla tietoa tapahtumasta dekkariviikosta.

Petra

Takaisin kirjallisuuden maailmaan kissojen kera

Soturikissat sarja (eli ensimmäiset kuusi kirjaa, jotka ovat alkuperäissarjaan kuuluvia) on tullut luettua kauan sitten ensimmäisiä kertoja. Nyt siis menee toinen luku kierros, vaiko olisko kolmas..? Kuitenkin kirjasarja on siis lumonnut minut, mutta ei ole blogin puolella aiemmin ehtinyt, joten nyt se saa kunnian.
      Soturikissat sarja pitää sisällään kuusi upeaa kirjaa, jonka jälkeen sarjasta on tehty kaksi uutta sarjaa, jotka pitävät myös sisällään kuusi kirjaa (toinen "kausi" on uusi profetia ja kolmas "kausi" kolmikon mahti). Itse en jäänyt koukkuun toiseen kauteen kirjoista, joten en ole koskaan lukenut kolmatta kautta. Kuitenkin nämä ensimmäiset kuusi kirjaa ovat aivan lumoavia.

Erin Hunter - Soturikissat: Villiin luontoon 
(kirjasarjan ensimmäinen kirja)

>>Jos päätät osallistua koulutukseemme, meidän on vietävä sinut klaanin luo. Sinun on elettävä kanssamme ja kunnioitettava tapojamme. Muussa tapauksessa sinun on palattava Kaksijalkalaan, etkä saa koskaan tulla klaaniin takaisin. Et voi elää tassu kummassakin maailmassa. >>

Sukupolvien ajan neljä villikissojen klaania - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - on jakanut metsän soturiesi-isiensä säätämien lakien mukaan. 
     Muiden klaanien reviirejä uhkaava Varjoklaani kuitenkin voimistuu päivä päivältä, ja Myrskyklaanin kissat ovat vakavassa vaarassa. Uljaita sotureita kuolee, ja jotkut varsin salaperäisellä tavalla.
     Keskelle näitä tapahtumia ilmestyy tavallinen kotikissa nimeltä Ruska - joka osoittautuu Myrskyklaanin kaikkein urheimmaksi soturiksi. (kirjan takakansi) 

Kirja aloittaa siis tarinansa nuoresta kotikisusta, Ruskasta. Ruska poikkeaa klaaninkissoista suuresti. Hän on liukas liikkeisyytensä lisäksi utelias ja älykäs. Nuori kotikisu ei tule kaikkien laumalaisten suosikiksi, mutta joidenkin kanssa ystävystyy hyvinkin läheiseksi. Nuori kotikisu on kirjoitettu hyvin uteliaaksi ja rohkeaksi kirjassa, joka saa itsensä pohtimaan voisiko itse olla tuollainen? Kokeilunhaluinen?  

Kotikisu on kirjoitettu voimakkaaksi hahmoksi, joka kamppailee erilaisia itsensä sisäisiä- ja ulkoisiakamppailuja. Kotikisu näkee unia, jotka kertovat tapahtumia klaanin sisällä ja ulkopuolella, ja tämä yrittää päätellä niiden totuuden mukaisuutta. Kotikisu tulee läheiseksi klaanin päälikön kanssa jo heti ensimmäisestä kirjasta alkaen. Heidän suhteensa koostuu luottamuksesta ja avoimuudesta. Ulkoinen kamppailu kotikisun ja muun laumansa kanssa sekä kolmen muun lauman kanssa, kulkee ikäänkuin sivujuonen tapaan matkassa mukana. Samoin kuin Ruskan kotikisu menneisyys, josta osa laumalaisista huomattelee.

- Sinä aamuna, kun Ruska nukkui yöllisen retkensä väsyttämänä, hiiriuni palasi elävämpänä kuin koskaan. Hän oli vapautunut kaulapannastaan ja vaani kuutamon alla arkaa pikku olentoa. Tällä kertaa hän oli tietoinen siitä, että häntä tarkkailtiin. Hän näki, etä metsän varjoissa hohti kymmeniä keltaisia silmiä. Klaanikissat olivat saapuneet unimaailmaan.
     Ruska heräsi ja räpytteli silmiään kirkkasssa auringonvalossa, jota virtasi keittiön lattialle. Hänen turkkinsa tuntui raskaalta ja lämmön kyllästämältä. Ruokakuppi oli kaadettu täyteen. Vesikuppi oli huuhdeltu ja täytetty kitkeränmakuisella kaksijalkojen vedellä. Ruska joi mieluummin ulkona vesilätäköistä, mutta kuumalla säällä - tai kun hän oli hyvin janoinen - oli kieltämättä helpompaa latkia vettä sisätiloissa. Pystyisikö hän todella hylkäämään näin mukavan elämän?
     Hän söi ja työntyi kissanluukun läpi ulos. Päivästä oli tulossa lämmin, ja ensimmäisten kukkien tuoksu täytti koko puutarhan. 
     "Hei, Ruska!" miukui ääni aidalta. Se oli Sotta. "Sinun olisi pitänyt olla hereillä tunti sitten. Varpunsenpoikaset kävivät kokeilemassa siipiään."
     "Saitko yhtään kiinni?" Ruska kysyi.
     Sotta haukotteli ja nuolaisi kuonoaan. "Ei huvittanut, söin jo kotona tarpeeksi. Miksi muuten et itse tullut aiemmin ulos? Eilen valitit, kuinka Henri tuhlaa aikaansa nukkumiseen, ja tänään et ole itse paljonkaan parempi."
     Ruska istui aidan viereen viileälle maaperälle ja kiersi häntänsä siististi etutassujen päälle. "Kävin yöllä metsässä", hän muistutti ystäväänsä. Hän tunsi välittömästi, kuinka veri alkoi kohista suonissa ja kuinka karvat nousivat pystyyn.
     Sotta katsoi alas silmät suurina. "Niin, aivan unohdin! Millaista siellä oli? Saitko saalista? Jäitkö itse saaliiksi?"
     Ruska poti hetken. Hän ei ollut varma, kuinka kertoa vanhalle ystävälleen siitä, mitä oli tapahtunut. "Kohtasin villikissoja", hän aloitti. - luku 3, sivu 29-30

On mahtavaa huomata, että jo ensimmäisessä kirjassa luodaan kaksi/kolme sivujuonta, jotka syventyvät sarjan aikana. Jokaisessa kirjassa on kuitenkin selkeä alku ja loppu eli yksi tarina viedään aina loppuun asti, kun osa jää avoinaisiksi. Se on usein sarjojen tarkoitus, mutta tässä kirjassa ne näkyvät paljon selkeämmin. Voi johtua siitä, että kirja on suunnattu lapsille, mutta oma sisäinen lapsi hyppii tasa jalkaa aina kun näkeekin yhden näistä kirjoista.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors: Into the Wild
Kirjailija: Erin Hunter
Julkaisuvuosi: 2003

On ollut kiireitä täällä ruudun toisella puolella, että kirjoittaminen ja lukeminenkin on jäänyt. Nyt on taas lukukärpänen puraissut ja kirjoittaminen on lähtenyt kiitoon. Ehkä taas pääsee tähän rytmiin kirjoittamisen kanssa. Näin sunnuntai aamuna oman elämän päivittely ei ihan jaksa kiinnostaa, joten mennään tällä lyhyellä ja ytimekkäällä kappaleella.

Petra