lokakuuta 04, 2021

Tunteiden pyörteissä: Turun Kirjamessut

Kaikki tietävät sanonnan: "when one door closes, another opens". Tällä viikolla olen testannut tämän lauseen uskottavuutta, hyvin ja paljon. Olen muutaman vuoden aikana tehnyt, en vain täällä blogissa, mutta myös elämässä ratkaisuja, jotka vievät kaiken kaikkiaan kohti omia haaveitani. Tämän seurauksena on joutunut tekemään valintoja, jotka lopettavat asioita eli sulkevat ovia. Onneksi elämässä on aina mahdollisuus avata niiden tilalle uusia asioita, vaikka toisinaan tuntuukin, että ne ratkaisut ovat hyvin kaukaisia. Viikko on siis mennyt hyvin monenlaisten tunteiden viemänä, eikä ainakaan hyvin ihana ja iloa tuottava viikonloppu auttanut selkeyttämään asioita, vaikka sen ajattelisi niin tekevänkin. 

Nyt on kuitenkin ollut juhlallinen viikonloppu, koska toinen lapsuudenkaverini meni naimisiin. Häät vietettiin vanhassa kivinavetassa, joka oli hyvin romanttinen viininpunaisen teemavärin sekä lyhdyillä ja valoketjuilla valaistuneena. Äänentoisto oli hieman hankaluuksia tuottava, koska olimme käytännössä ulkona, lukuunottamatta navettaa eli kattoa + kiviseiniä. Häät olivat kauniit, niin morsiankin. Hääkuvia tuli otettua aika reilusti, ja ruoka oli maittavaa, mutta viikonlopun yhtenä suurimmista koho kohdista toimi Turun messukeskuksessa järjestetyt Kirjamessut (yhdessä ruoka- ja viinimessujen kanssa).

Asioiden tapahtumisen virtaa ei toisinaan voi pysäyttää, joten osallistuin kirjamessuille yhdessä metsämiehen kanssa. Olimme molemmat yhtä innoissamme tapahtumasta, ja vaikka itse hullaannuinkin välillä aivan täysin, koska kirjat, niin metsämies piti minut aisoissa. Sunnuntaina aloitimme jo aikaisessa vaiheessa kirjamessutunnelmat Sini Helmisen sekä J.S. Meresmaan uutuus teosten esittelyillä Kallas-osastolla. Kirjailijat kertoivat uusimmista teoksistaan, Sini Helminen Hurmeesta ja Meresmaa Khimairasta. Suureessa hallissa muodostui haasteeksi äänentoisto, koska samanaikaisesti tapahtui myös hallien muilla lavoilla haastatteluita ja keskustelupaneeleita. Kuuntelin kuitenkin keskittyneenä näiden kahden kirjailijan sujuvaa keskustelua heidän teoksista, miten aihe oli valikoitunut ja millaisia teemoja teoksissa nousee esille. Itse en ole vielä koskanut sormellakaan Khimairaan, mutta toisaalta jäi sellainen olo, että kyseisen säeromaanin voisi itsekin lukea. 

Kirjamessujen ohjelma oli hyvin monipuolinen, joten kuljimme hieman hämillämme ympärinsä, koska katseltavaa oli reilusti. Muutama kirjailija selkeästi veti yleisöä puoleensa reilulla kädellä, kuten haastattelussa ollut Tolkkien tulkkina -teoksen kirjailija. Koimme itse, että tätä on turha jäädä kuuntelemaan, koska porukkaa oli niin paljon kuuntelemassa. Eikä itsellä ole kauheasti pituutta, joten näköyhteyttä lavalle ei ollut. Ehdimme kuitenkin tässä välissä kiertämään messuja hyvän tovin. Löysin Sammakon kirjakauppa myyntipisteestä itselleni uuden kirjan. Sarah Andersenin sarjakuva teos Elämänhallinta on illuusio tarttui matkaani tästä pisteestä. Luin aiemmin tänä vuonna yhden Andersenin teoksen, Aikuisuus on myytti -nimeä kantavan sarjakuvateoksen. Nopealla vilkaisulla tämäkin teos vaikutti yhtä luettavalta. Minullahan on myös mustetta ikäänkuin aihetta sivuuttaen. Kädessäni lukee "control is only a illusion". Toisaalta olen yhäkin sitä mieltä, että asia pitää paikkaansa. Hyvällä tavalla.

Kirjamessut jatkuivat aina messukeskuksen viimeisiin tunteihin saakka, mutta halusimme tietenkin saada kaiken kattavan kokonaisuuden myös ruoka- ja viinimessuista. Hassu sattuma kuitenkin tapahtui tätä ennen, koska en ilmeisesti ollut lukenut ohjelmisto niin selvästi. B-hallin tieto osastolla alkoi yhtäkkiä Teemu Keskisarjan keskusteluhetki hänen uusimmastaan teoksesta, Kyllikki Saari: mysteerin ihmisten historia. Olen ollut tietoinen jo pitkään, että olen sukua kyseiselle kirjailijalle, mutta koskaan ei ole ollut mahdollista esitellä itseäni. Kuinka ollakaan, eiköhän isovanhempani olleet kuuntelemassa kirjailijan keskustelua, jonka seurauksena nopeiden tapahtumien jälkeen olin esittäytymässä itse kirjailija Teemu Keskisarjalle. Isovanhempani myös ostivat minulle myös tämän uusimman teoksen, joka on nyt signeerattu Turun kaikille Keskisarjoille. Räiskyvien ajatusten kautta tämä teos on nyt täällä. Odotan mielenkiinnolla. En ole aikaisemmin tutustunut Teemu Keskisarjan teoksiin, mutta nyt on syy lukea edes yksi teos.

Löysin vielä tällaisen omituisen näköisen kojun, jota hetken tutkittuani huomasin sisältävän mitä kauniinpia leimasimia. Keskustelin itse valmistajan kanssa, joka kertoi että heillä on kunnon tehtaat muualla Suomesta. Hänkin on nyt vain koronan takia Suomen kamaralla, samoin kuin messujen vuoksi. Mielestäni ajatus, että on löytänyt jotain mitä tehdä muiden iloksi... on upea tapa käyttää elämä. Ja nämä leimasimet olivat hyvin kauniita. Päädyin siis ostamaan yhden. Viisi sakarainen tähti tarttui matkaan, maksoin vain 5 euroa eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kävin myös tutkimassa hieman heidän internet sivustoja, ja sielläkin näkyi todella kauniita erilaisia leimasimia. Jos tiedät jonkun innokkaan askartelijan, suosittelen pyörähtämään Bloca Wallah -nimisessä verkkokaupassa.

Näiden outojen sattumusten seurauksena päädyimme pyörähtämään ruoka- ja viinimessujen puolella viimeinkin. Sieltä löytyi useampikin hunajavalmistaja, ja jopa mehiläisiä ja heidän kuningatar. Myös mehiläisvahakynttilöitä oli myynnissä, joten katselin itse kiinnostuneempana niitä, kuin niitä mehiläisiä. Minulle ei tulisi mieleenkään, että ryhtyisin kasvattamaan mehiläisiä. Mehiläisiä? Kenelle tulisi sellainen mieleen? Arvostan kuitenkin sitä kädentaitoa, ja luovuutta mitä kaikkea mehiläisvahasta aina hunajaan saakka kyetään valmistamaan noiden pienien pörrääjien avulla. 

Ruoka- ja viinimessuilla oli todella vähän loppupeleissä kojuja (tai maistiaisia), mutta löysimme suuren pöydän erilaisia sieniä. Metsämieheni pääsi oikein elementtiinsä, ja sepittämään sienistä minulle, tietämättömälle. En syö sieniä. Löysin kuitenkin mielestäni kauniin sienen, josta nappasin kuvan. Mielestäni tässä sienessä nuo "säikeet" kulkevat kauniisti lainehtien. Loppupeleissä moniin arvontoihin osallistumisen jälkeen pikkuroinaa jäi yllättävän vähän käteen, muutama heijastin, lakua ja kirjanmerkkejä. 

Kirjamessut tarjosivat teemansa mukaisesti musiikkia monessa muodossa. Oli vinyylilevyjä ja cd-levyjä, oli soittonurkkaus ja musiikista kiinnostuneita myyjiä ja ihmisiä. Musiikki oli hienosti nostettu esille unohtamatta kirjallisuuden merkitystä ihmisille. Kirjamessuilla oli tietenkin myös lasten nurkkaus, jossa lapset pääsivät kuuntelemaan luettuja satuja. Kävin itse katsomassa siellä muuminäytettelyn takia. A:sta Ö:hön muumien matkassa -nimeä kantanut näyttely esitteli Toven kuvitusta muumihahmoista. Näitä samoja hahmoja löytyy Paula Nivukosken ja Annika Sandelin ABC-kirjoista. Yhtenä ihana erityispiirteenä kirjamessuilla oli se, että jokainen sai yhden tällaisen ABC-teoksen mukanaan kotiin, nimittäin lukupäiväkirjan muumiteemalla. Se tarttui matkaani aivan viime metreillä, ja onneksi kävin sellaisen nappaamassa mukaan. 

Turun Kirjamessut sitoi ihanasti yhteen kirjallisuuden värit ja musiikin. Ohjelma oli monipuolista ja runsasta, joten messuilla sai helposti kulumaan useammankin päivän. Olen vieläkin hieman häkeltynyt viikonlopusta, mutta nyt uutta viikkoa (ja mahdollisuuksia) kohti!

syyskuuta 19, 2021

Unboxataan laatikko!

Kuinka monta kirjaa voi tilata, että tilausta kutsutaan pieneksi? 
Kuinka paljon lopulta kirja -tilauspaketit oikeasti painavat? 
Mitä oikeasti tilasin, ja miksi? 
Pureudutaanpa tähän aiheeseen nyt yhden postauksen verran!

Adlibriksessä on ollut useampia kampanjoita jälleen kerran, ja dekkarifestivaalien kunniaksi siellä on mm. dekkarikirjallisuutta tarjouksella. Omassa tilauspaketissani ei kuitenkaan löydy dekkarikirjallisuutta, vaikka nykyään nautinkin enemmän sen lukemisesta. Täällä Turussa on myös juhlittu tänään Turun päivää, jonka seurauksena on keskusta ollut täynnä ohjelmaa, kuten antikvaariset Kirjamessut. Kävin siis sielläkin käymässä, ja tutkimassa kirja kerääjien huimaa kerättyä määrää teoksia, joista olivat valmiita luopumaan. Hetken aikaa ympäri kulkiessani, ja vain yksi teos mielessäni yllättäen löysinkin etsimäni! Kahdeskymmenesensimmäinen painos tuota vuonna 1939 ilmestynyttä Agatha Christien teosta, alkuperäisellä nimellä ja kansikuvalla. Ymmärrän syyn miksi teoksen nimi muutettiin (enkä tästä syystä sitä mainitsi, kaikkien pitäisi tietää mistä teoksesta on kyse), mutta olen halunnut tämän alkuperäisen version hyllyyni jo jonkin tovin, ja nyt se löytyi ja tämä sama teos saa paikkansa kaksoisolentonsa, eri nimeä kantavan, Eikä yksikään pelastunut -teoksen  vierestä.


Hieman vilpakan keskusta seikkailun jälkeen olenkin hiljentynyt ostettujen kirjojen pariin, järjestellyt kirjahyllyä, lukenut ja tehnyt tätä blokkausta pitkin päivää. Tämä päivä on siis vain ja ainoastaan ollut minun itseni kanssa vietettyä aikaa. Olen löytänyt viime aikoina aivan ihania teoksia hyllyyni, ja nyt ryhdytäänkin purkamaan tätä laatikkoa, tarkemmin sen sisältöä.

Tämän kokoinen laatikko painoi 4.29kg. Minulle aika normaalin kokoinen tilaus, koska harvemmin näitä nykyään teen. Enemmän tulee ostettua heräteostoksia ohimennen liikkuessa tuolla kaupungilla tai muualla. Tuli kuitenkin keskustelua kirjojen painosta, kun kerroin minun herralleni tilauksesta. Hänen mielestään kyseinen määrä teoksia ja paketti kirjapainoja, ei voi painaa yli 4kg. Pyh, kaikki lukijat tietää, että yksi noin 530 sivuinen teos (kuten Erika Vik:n - Hän sanoi nimekseen Aleia) painaa huomattavan paljon kädessä, Näitä kun tilaukseen laitetaan kolme, voidaan jo pohtia perunasäkin painoa eli 4kg tulee nopeasti täyteen tilauksessa kuin tilauksessa, varsinkin kun kirjoja oli 7!

Tilasin tosiaan 7 todella erilaista teosta. Paketista löytyi yksi englanninkielinen novelliteos, kolmen romaanin trilogia, kaksi ruokateosta sekä yksi "taking-care-of-myself-kinda"-teos. Näiden lisäksi tilasin kirjahyllyyn muutaman söpön ja yksinkertaisen kirjatuen, koska samalla tässä unboxing aikana on hyvä myös järjestää kirjanurkkaus kuntoon, sekä kirjahylly. Lyhyesti pitää tähän kommentoida twitter-ketjua, jossa nostettiin esille kirjojen ostaminen/myyminen. Tuli tästä kirjahyllyn järjestelystä mieleen, että myönnän kyllä itsekin, että viimeaikoina olen suosinut kirjastoa ja kierrätettyjä teoksia omaan hyllyyni -tekniikkaa. Huomasin kuitenkin, kuinka ihana on saada kirjatilaus kotiin ja katsella upeita kansia sekä nuuhkaista sitä uuden teoksen tuoksua. Se on se hetki, jota ei unohda. Ymmärrän kuitenkin, että moni arvostaa elämää mahdollisimman minimaalisesti, kuten minäkin. Joidenkin asioiden vuoksi kuitenkin pitää rikkoa näitä rajoitteita, ja miettiä mikä tekee sinut oikeasti iloiseksi. 

Hän sanoi nimekseen Aleia -
Erika Vik:n teos, ja teossarja, oli ensimmäinen jonka nostin laatikosta käsiini. Olen tutustunut teokseen jo aiemmin, lukenut muutaman sivun, mutta en ole koskaan saanut luettua sitä kokonaisuutena. Nyt kun löysin teossarjan hyvällä hinnalla, ni oli pakko se ostaa omaan hyllyyni, koska se on niin kaunis. Jokainen teos on kansikuvastaan niin kaunis, että en raaski edes avata sitä ilman että pelkään sen luoman illuusion rikkoutuvan. Teos on omaääninen fantasiaromaani, joka käsittelee sen hetken ajankohtaisia teemoja, kuten toiseuden pelkoa. Odotan mielenkiinnolla, kuinka tämä toteutuu teoksessa, johon on sekoitettu villiä länttä, steampunkia ja magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, jonka kaikki kolme osaa löytävät nyt siis hyllystäni. Syksyn pimenevät viikonloput on täynnä houkuttelevaa luettavaa siis. 

Kaksosauringot-trilogia jätkuu teoksella Seleesian näkijä. En kauheasti halua kommentoida jatkoteosta, koska haluan lukea nämä kokonaisuutena mahdollisimman pian. Hieman kuitenkin takakannen tekstiä lukien, ilmeisesti teeman puolesta aihe hieman muotoutuu, ja käsittelee muunmuassa viholliskuvien murtamista (mitä tämä tarkoittaakaan) sekä anteeksiantoa. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että tässä kyseiessä teoksessa on ehdottomasti kaunein ja houkuttelevin kansi. Trilogia päättyy osaan Neferin tytär, joka puolestaan keskittyy kahtia jakautuneeseen maailmaan. Pidän myös siitä, että jokainen teos on kirkkaan värinen. Se piristää kummasti. Jokatapauksessa nämä trilogian osat kaksi ja kolme tulivat otettua mukaan kauniiden kansikuvien takia, ja löytönä ilman sen kummempaa ajattelua. 

Tilauksessa oli kuitenkin alkupiste, miksi koko tilausta aloin tekemään, ja sen nimi oli Miranda Silver. Olen odottanut tätä teosta käsiini jo pitkän tovin, ja meinasin tilata jopa häneltä kaksi teosta, mutta halusin kuitenkin enemmin tämän novellikokoelman kuin kokonaisen romaanin kielen vuoksi. Olen myös tutkinut onko teosta suomennettu, mutta en ole ainakaan törmännyt mihinkään vaihtoehtoiseen kieleen, ja on englanniksikin mukava toisinaan lukea. Crave - An erotic story collection ei varmasti tarvitse sen enempää selityksiä. En ole lukenut teosta aiemmin, mutta odotan eniten tämän teoksen kimppuun pääsemistä. Tutkin ensin Silver:n teosta Priceless, joka on kokonainen eroottinen romaani, joka houkuttelee minua. Ilmeisesti tässä teoksessa on jokin pieni novelli liittyen siihen romaanin henkilöihin, mutta se ei spoilaa itse romaanista mitään. Tämä oli tilauksen päämäärä, tämä pieni n. 160 sivun paperinen, ohut kirjanen. Nyt se on käsissäni. 

En kuitenkaan unohtanut minun tämän vuoden tavoitettani kasvaa ihmisenä, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Haluan myös monipuolistaa lukumaailmaani, ja minulla olisi tavoitteena runokirja vielä lukea tämän vuoden aikana. Ymmärsin myös, että olen lukenut vain muutaman tietokirjan, joita on maailmassa niin monenlaisia, että haluan vielä jonkun erilaisen tuoda esille blogissani. Näihin tavoitteisiin tähdäten ostin alekirjoista muutaman reseptikirjan. Nykyään vegaanina tuntuu, että on kokeillut kaiken jo, tai ehkä kaikkiruokaisenakin tuntuisi että on kokeillut jo kaiken, joten päätin piristää kokkailujani reseptien parissa. P niin kuin papu on Into Kustannus Oy:n ja Salla Korpelan kirkas teos, jossa proteiinina on pavut kaikissa sen muodoissa. Teoksessa on yli 70 erilaista herkullista reseptiä aina hummuksesta falafeleihin ja jälkiruokiin saakka. Tilasin myös Gummerus Kustannus Oy:n Ruokaa rennosti: Terveellistä, kiitos! reseptikirja, joka sisältää yli 80 reseptiä stressittömään ja nautinnolliseen terveelliseen ruokaan. Teos on ulkonäölllisesti paljon maltillisempi kuin papu-reseptiteos.

Viimeisenä teoksena tilasin Kaipaan järjestystä: Opas kaaoksen selvittämiseen, ajankäytön hallintaan ja asioiden hoitamiseen teoksen Gummerus Kustannus Oy:ltä. Harriet Griffey tarttuu kiinni asioiden systemaattiseen järjestämiseen, joka helpottaa no oikeastaan kaikkea. Teoksessa autetaan tunnistamaan omia järjestystyylejä ja esitellään keinoja arjen osa-alueiden hallintaan. Tässä teoksessa "luvataan", että sen avulla oppii pitämään kaaoksen ja stressin kurissa ja keskittymään elämästä nauttimiseen. Itse odotan teokselta hyviä vinkkejä ja mielenkiintoisia vaihtoehtoisia järjestyskuvioita tai muuta vastaavaa. Koen oikeasti että teoksesta voisi olla apua minunkaltaiselle ihmiselle, joka järjestelee kirjahyllyään uusiksi joka toinen kuukausia. Odotan mielenkiinnolla mitä teos tuo tullessaan. 

Unboxing lähenee loppuaan, mutta nyt jotenkin odotan jokaiseen teokseen tarttumista, enkä tiedä missä järjestyksessä luen mitä, koska kirjaston kirjapinoakin on jo kertynyt. Onneksi lukemisaikaa on runsaasti, ja voisin jopa töihin viedä "nukkari" -kirjaksi itselleni jonkun teoksen, jos maltan. Tykkään enemmin lukea yhden teoksen kerralla, kun kauhean monissa osissa. Ensiviikolla jos pitkästä aikaa saisi suoritettua kokonaisen työviikon, kun nyt on ollut sairastelua ja lomailua viimeisimpien viikkojen aikana. Toivottavasti lukijana saat tästä postauksesta itsellesi.. no jotakin ☺

syyskuuta 14, 2021

Ihmemaa

"Sitä minäkin sanoin. Joskin omin sanoin ja myös nyrkein." (Juno Dawson - Ihmemaa, sivu 21)

Olisinpa kirjoittanut jo twitteriin alkufiiliksiäni tästä teoksesta, koska en todellakaan ollut väärässä. Todistin tuntevani itseni liiankin hyvin, koska teos oli kaikkea mitä odotin. Alkuperäisesti näin Juno Dawsonin teoksen kirjaston lukunurkkauksessa, josta sitä ei tietenkään saanut vielä lainata kotiin. Kuitenkin jo pelkkä kansi kertoi minulle, että tuon teoksen haluan lukea. Niimpä laitoin sen varaukseen, ja vei hetken ennen kuin se saapui käsiini. Tällä välin ehdin muodostamaan suuriakin odotuksia teoksesta: vahvaa juonta, joka kantaa loppuun saakka ja pitää otteessaan.

Enkä joutunut pettymään. Teos täytti minun jokaisen pienen mielihyvän keskuksen, ja antoi paljon vahvoja ja voimakkaita teemoja, selkeää ja hyvin rakennettua juonta ja mielenkiintoisia hahmoja. Ihmemaa, jota nimeä teos kantoi, eteni reippain ottein jatkuvasti, eikä lukujen välille aiheutunut nukuttavampi osuuksia. Myös luvuissa oli vain "tarvittava asia", joka teki muutamasta luvusta hieman lyhyemmän, mutta kuitenkin kaikki tarvittava tuli kerrottua. Se mielestäni jakoi lukuja mukavasti, ja myös mukavia leikittelevä yksityiskohtia oli esim. erilaiset fontit, viivat ja kuvat, joita teoksessa löytyi muutamia. 

Ihmemaan päähenkilönä toimii Alice. Alice on transnainen, joka on käynyt läpi mielen syvyyksiä. Tarina alkaakin vahvalla kuvauksella Alicen tilanteesta. Alicen taustaa, ja asioiden tapahtumien syitä, kerrotaan tarinan edetessä Alicen näkökulmasta pikku hiljaa, mutta loppuun päästessä lukijalle on esitetty kaikki oleellinen; mistä kaikki alkoi, ja miksi tähän tilanteeseen jouduttiin. Alicen lisäksi teoksessa seikkailee sivuhenkilöinä tämän sisko Lori ja heidän äiti, Alicen kavereita, kuten Olivier sekä tämän koulutovereita, kuten Jonty, Maxim ja Jeremy. Teoksessa on muitakin hyvin mielenkiintoisia hahmoja, kuten Paisley ja Bunny, jotka sotkeutuvat tarinaan vahvalla otteella. 

"Lippu Ihmemaahan näyttää maksavan tasan tuhat puntaa." (Juno Dawson - Ihmemaa, sivu 47)

Minulle jäi olotila, että jokainen teoksen hahmo oli tärkeä päähenkilömme kannalta. Jokainen heistä toi esille erilaisia tunnetiloja ja tapahtumia, jotka vaikuttivat Aliceen. Teoksen nopea eteneminen ja houkuttelevat hahmot koukuttavat lukemaan useamman sivun kerralla, eikä juonikaan jätä rauhaan. Lukijana itse koin, että minun on saatava tietää mitä teoksessa tapahtuu seuraavaksi. Teoksessa oli muutamia yllätys-momentteja, jotka tekevät teoksesta juuri minulle sopivan. Pidin ajatuksesta, että siinä on "fantasiaa", mutta sen luo itse hahmot. Myös jännitys, erilaisuus ja juhliminen (+vaaralliset aineet) tuotiin vahvasti esille, joten teos ei mielestäni kuulu nuoremmille lukijoille. Yksi vahva asia, joka teoksessa oli esillä, oli eliittinuoret ja raha. Raha puhui - kuunneltiinko? 

Vahvasta teemasta, rajuista aiheista ja tapahtumista huolimatta voin suositella teosta luettavaksi. Aikuiskirjalllisuudeksi teoksessa on vahvoja kiinnikekohtia, ja erilaisuus tuodaan hyvin esille. Teos on niin koukuttava, että sen lukee nopeasti. Voisin myös sanoa, että teoksesta saa vedettyä esille aiheita, jotka pätevät nykymaailmaan, nuorien bilekulttuuriin. 


Ihmemaa: Tervetuloa juhliin
eng. alkuteos Wonderland
Juno Dawson
suomentanut Aura Nurmi
sivuja 313
Copyright @ Juno Dawson, 2020
Gummerus

elokuuta 28, 2021

Lopputunnelmat Elokuun lukumaratonista

Tänään on lukumaraton päivä! Minulla on reilusti ajatuksia tästä viikonlopusta, lukumaratonista ja tapahtumista, mutta yritän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi saada ne tähän ennen kuin aloitan lukumaraton urakkani. Aamupäivä minulla meni markkinatunnellimissa, ja nautinkin suuresti, koska pitkästä aikaa on ollut lämmin päivä, ja saanut nauttia hienoisesta auringon pilkahduksesta. Ehdin myös viettämään romanttisen leffahetken murun kanssa ♥ mutta nyt kuitenkin annan aikaa itselleni lukumaratonin merkeissä. Itselläni on lukupinossa useampi teos, mutta kuitenkin olen valinnut kaksi tiettyä teosta juuri tätä lukumaratonia varten, joiden lukemista olen hetken jo odottanut. 

Muutama lyhyt kertaus lukumaratonista, vaikka se taitaakin olla jo jokaiselle tuttua. Osan lukemisesta tulee siis sijoittua itse lukumaraton päivään, joka on tänään lauantai 28.8. Itse aloitan urakkani tuossa noin 20:30 pintaan, ja luen näin ollen sunnuntai-iltaan klo 20:30 saakka. Lukumaraton emäntänä toimii Oksan hyllyltä/Marika. Tuolla blogin puolella on hyvät ohjeistukset ja liittymisohjeet, jos kiinnostaa!

Nyt itse lukemiseen, jonka aloitan teoksella Kirjanoita - Anne Leinonen. Tämän fantasiateosparia olen jo hetken aikaa halunnut lukea, ja nyt on sen aika vihdoin tullut. Teos kertoo Helbyssä asuvasta nuoresta Aurasta. Ensiajatukseni on aina ollut hyvin kiinnostunut teosta kohtaan, koska.. no noidat ja kirjat. Myös yhtenä houkuttelevana asiana nostan esille tämän kysymyksen, joka on kirjan takakannessa "Mutta miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua?" -- mitä mahtaa olla meneillään? Nyt valmistaudun hienoisella purtavalla ja tee kupillisella. Lukuiloa ja tsemppiä kaikille!

klo 10:00 God Morgon!

Anne Leinonen - Kirjanoita tempaisi mukaansa, ja ahmin teoksen yhdeltä istumalta eilisen illan pimeinä tunteita. Teos oli helppolukuinen ja selkeä luettava, joten tarinan etenemisessä oli helppo pysyä mukana. En oikein vieläkään ymmärrä, miten tämä teos on jäänyt aina lukematta, vaikka aiheena se on hyvin mielenkiintoinen: noituus ja kirjat. Näin kirjaystävälle teos, jossa on mukana kirjallisuutta, kirjoja ja kirjakauppoja, on aina mukavaa luettavaa. Teoksessa nostettiin myös kirjallisuus vahvaan asemaan, ja sen kautta kuvattiin niin vapautta kuin vaarantuntua. 

Teos oli tasainen suoritus nuorten fantasiaromaaniksi. Itse olen viime aikoina lukenut paljon aikuisille suunnattuja teoksia, joten siihen ajateltuna teoksessa ei niin paljon vivahteikkuutta ollut. Pidin kuitenkin ensimmäisestä osasta, ja jatkan mielelläni toisen osan pariin, koska haluan ehdottomasti tietää mitä päähenkilölle, Auralle, tapahtuu. Löytääkö hän tarvittavat selitykset itsestään? Ja kahdesta vierekkäisestä maailmasta? 

Tähän mennessä luettuja sivuja 228. Nyt ajattelin hetkellisesti palata toisen osan pariin, mutta en kuitenkaan koko aamua aio istua kirjan parissa. Minulla on vielä tekemistä tähän päivään, varsinkin kun huomenna on työn puolesta kehittämispäivä, johon oli pienoinen ennakkotehtävä. Noitakirja, fantasiaduon toinen osa, kuitenkin houkuttelee minua lukemaan edes hieman vielä, Aurassa (päähenkilössä) on sellainen hienoinen houkutteleva karisma. Kirjailija on onnistunut hahmossa loistavasti!

klo 15:30 Afternoon tea, please

Onpas päivä hurahtanut nopeasti. Aamulla lukeminen venyi ja venyi, joten kaiken muun sunnuntai operaation suorittaminen vähän siirtyi. Olen ehtinyt paljon, muunmuassa tekemään adlibriksen tilauksen valmiiksi, ja nyt sormen päitä syyhyttää jo odotuksesta. Saa jälleen kerran kirjahyllyä uudelleen järjestettyä, kun alkaa jostain syystä tila loppumaan. Huom! Tilasin myös kirjoja. Pääasiassa tilasin kirjoja. Mietinkin tässä.. haluaisittekohan te lukijat mahdollisesti adlibris-tilaus unboxingin tänne blogin puolella? Voisin kertoa tilatuista teoksista, miksi tilasin ja ajatukset/kokemukset jne. Tällaista voisi kaavailla.. nyt kuitenkin olen kutakuinkin valmis muiden asioiden osalta, ja pääsen lukemaan Noitakirjan loppuun. 

Everything comes to an end

Lukumaraton urakan tavoite täytetty, ja olen todella tyytyväinen. Sunnuntaipäivä meni myös hyvin vauhdikkaasti. Kaiken muun toiminnan keskellä sain luettua yhteensä kaksi teosta, ja sivuja tuli yhteensä 453Anne Leinosen - Noitakirja oli vielä edeltäjäänsä parempi. Pidin teoksen temposta, ja vauhdikkaasta etenemisestä. Moniin asioihin tulee hyvin selitys, ja täydennys. Mielestäni kirjailija on onnistunut luomaan oivallisen duon, joka toimii hienosti. Päähenkilöstä, Aurasta, syntyy upea hahmo toisen teoksen tarinan edetessä. 

Huomaan, että viikonloppu on ollut hyvin vauhdikas, joten vaikka en täysin 24 tuntia käyttänytkään omaan maraton suoritukseeni, en voi moittia. Minulla oli vielä muuta teos, joita ajattelin että olisin voinut lukea tässä illalla, mutta taidan ottaa nyt vain rennosti ja laittaa aivot off-asentoon. Ensi viikoksi on mielenkiintoisia teoksia kirjastolainoissa sekä omassa hyllyssä. Katsotaan mitä tekee mieli lukea. 

Luetut teokset:
Anne Leinonen - Kirjanoita
WSOY, 2017. Sivuja 228

Anne Leinonen - Noitakirja
WSOY, 2018. Sivuja 225.

elokuuta 24, 2021

Täysin randomia: Terapiassa

Olipa kerran eräs tyttö, joka rakasti kirjallisuutta. Hänen työpaikkansa oli eräässä kaupungissa, ja työmatkan varrella oli kirjasto. Tyttö harhautui kirjastoon työmatkojensa aikana useasti --- niin kuin tälläkin kertaa, ja siitäpä päästäänkin asiaan. Jonkin aikaa olen jo puhunut haasteesta Täysin Randomia. Kävin tuossa yksi päivä kirjastossa, josta en tarkkaanottaen etsinyt mitään. Nostin hyllystä summamutikassa muutaman teoksen syliini ja lähdin niiden kanssa kirjastosta kotiin. Nyt olen tässä, yhden teoksen lukeneena ja näin ollen osallistun myös Täysin Randomia haasteeseen. Tämän teoksen lukemisen jälkeen tutkailin vähän teosta internetin ihmeellisestä maailmasta, koska tajusin lukeneeni tämän vuoden teoksen. Tämä teos on ilmestynyt Maaliskuussa 2021, miten se on mennyt minulta täysin huomaamatta ohi?

"Kaikki toistuu samanlaisena. Joka kerta toivon, että se olisi erilaista. Että heräisin eloon. Että saisin imettyä uhristani energiaa. ------" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu 15)

Hieman ehkä kiersin säännöksiä kyllä teoksen kohdalla, ja katsoin sen otsikkoa ja kansikuvaa. Terapiassa otsikko ei oikeastaan avaa teosta hirveästi, oletuksena nousee esille että teoksessa käydään terapiassa. Kansikuvakaan ei paljasta paljolti ilman minkäänlaista tekstiä. Kansikuva on kuitenkin kaunis, ja yksi syy miksi teos lähti mukaani. Mustan väriset kannet, joiden keskellä on perhonen, joka on liukuvärjätty vaaleaasta punaisesta tummempaan punaiseen. Minusta se oli jotenkin lumoava, ja aavistukseni hyvästä teoksesta osui oikeaksi teosta lukiessa. 

Aloitetaan purkamaan ajatuksia siitä oudoimmasta: päähenkilömme oli Ira, sarjamurhaaja. En kerro juonipaljastuksia, vaan asia kerrotaan avoimesti ensimmäisenä lauseena kirjan takakannessa (tarkistin!). Tämä oli ensimmäinen asia, joka teoksessa on vahvasti esillä. Muutenkin Ira, päähenkilömme, on hyvinkin väkevä itsepäinen hahmo, joka pelaa peliään aina loppuun saakka. Tässä teoksessa on muutenkin useampi päähenkilö Iran lisäksi. Terapiassa otsikko on suoraan se asia, johon teos keskittyy, joten potilaan lisäksi tarvitaan psykoterapeutti Clarissa. Kun syvennytään Iran menneisyyteen näiden istuntojen aikana, syvennytään myös Clarissan menneisyyteen, joka ei olekaan niin puhdas kuin ympäristö antaa ymmärtää.

"Kuka voisi olla rehellisempi puoliso kuin psykoterapeutti?" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu67)

Teoksessa on myös Clarissan puolison Pekan näkökulma sekä uutisreportteri Arton näkökulma. Jokaisen näkökulman kautta siis kerrotaan tarinaa, ei vain yhden. Luvut on myös jaoiteltu aina kertojan mukaan, joten näkökulma vaihtuu jopa suhteellisen usein. Jossakin kohtaa minusta tuntui, että aikajanassa olisi ollut hyppelyitä, koska näkökulma vaihtui niin tiuhaan. Se vaikutti siihen, että toisinaan tuntui asioiden tapahtuvan kahdessa eri aikajanassa, vaikka jotkin luvut kuitenkin antoi ymmärtää, että teos etenee järjestyksellisesti yhtenä aikajanana. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen asiasta xd

Itse pidin tästä teoksesta, ja sen lukemisesta, vaikka lopuksi ajattelinkin että siinä oli muutamia hienoisia asioita, joita olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla. Luin myös yllättäen muiden lukijoiden kommentteja goodreadsissa teoksen lukemisen jälkeen, ja yllätyin kuinka jakaantunutta se oli. Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että teoksessa oli hieman yliampuvuutta, ja loppuratkaisu.. no oli, mutta teoksessa oli myös todentuntuisia psykologisia ajatuksia. Ehkä itselle jäi päälimmäisenä päälle sellainen suuren "pelastus"-valtataistelun tuntu, joten jos yliampuva psykologinen thrilleri uppoaa: tässä se on. 

Muutama sananen vielä tulevasta viikonlopusta.. jos jotain tiedän, minulla on minuuttiaikataulu ja tämän lisäksi elokuinen lukumaraton napsahti siihen sopivasti. Olen täysin hyvin tietoinen siitä, että olen tänä vuonna osallitunut vain yhteen lukumaratoniin. Tästä johtuen ilmoittauduin Oksan hyllylle/Marikan emännöimään elokuun lukumaratoniin, joka järjestetään nyt 28.päivä. Eli lauantai on se päivä, johon osan lukemisesta on sijoittuva, joten minuuttiaikatauluni tiukkenee entisestään. Jos joku siellä nyt huolestuu, niin ei tarvitse. Teen tämän omasta tahdostani, ja siirrän tarvittaessa muuta, että pääsen lukemaan! Jos lukumaratonaus kiinnostaa, käykää linkistä katsomassa tarkempia ohjeita!

Terapiassa
Martta Kaukonen
sivuja 405
WSOY 2021

elokuuta 16, 2021

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

Elokuu on jo puolivälissä, ja minun lukupinoni kasvaa, lyhenee, muuttuu ja vaihtuu jatkuvasti. Nyt kun työmatka kulkeutuu pääkirjaston ohi, on jotenkin tullut eksyttyä useaan otteeseen kirjastoon työpäivän jälkeen ihan vain "katselemaan". Olen myös vaativa lukija nykyään, koska löydän monia kiehtovia teoksia, jotka etsiytyvät kotiin, mutta jostain syystä niitä ei tule luettua ennen kuin on aika ne jo palauttaa. Niiden eteen ilmestyy enemmän teoksia, jotka kiinnostavat tai ovat luettava ensin, tai mikä tahansa muu syy nyt sattuu olemaankaan. Minulla on omassa hyllyssänikin muutama teos odottamassa, sekä olen selaillut muutamaa tilattavaa teosta, joten mielenkiintoni erilaisissa teoksissa poukkoilee joka suuntaan. 

"Tiikerikynsi vääntäytyi seisomaan huolimatta käpäliensä tutinasta. Vatsasta pulpahti taas verta, kun haavan reunat venyivät. Hän kuuli kissojen henkäilyt ympäriltään muttei välittänyt. Kipu ei tunnu missään! Tappioi ei tunnu missään!" (Erin Hunter - Soturikissat novellit: Kertomuksia klaaneista, sivu 16-17)

Nyt kuitenkin viimeisen kesälomareissun matkaseuraan, joka oli Erin Hunterin novelliteos Soturikissoista. Olen tasaisesti joka vuosi lukenut soturikissoja, mutta novelliteosta en muistaakseni koskaan ole aiemmin häneltä lukenut. Tämä teos piti sisällään kolme erilaista kertomusta, jotka sijoittuivat eri ajan kohdille koko soturikissat sarjaa. Näissä tarinoissa seikkaili Tiikerikynsi, Lehtilampi sekä Kyyhkysiipi ja teos oli myös toinen novelliteos, joka on ilmestynyt Soturikissat-novellikokoelmista käännettynä Suomeksi. 

Tässä novelliteoksessa on tärkeää, että tietää tapahtumia Soturikissat sarjasta, muuten novellien päähenkilöiden ja tapahtumien mukana olisi ollut hieman hankala pysyä. Kuitenkin se voisi käytännössä olla mahdollista, mutta koska ne perustuvat niin vahvasti Soturikissat teoksiin en sitä suosittelisi. Itselleni Tiikerikynsi ei ole koskaan ollut mieluisa hahmo. Tavallaan olen pitänyt hahmosta, mutta tässä hänen novellissaan nostettiin liiaksi esille hänen vallanhimo sekä kiero luonne. Eikä minua niin paljon lopulta kiinnostanut, kuinka Tiikerikynsi lopulta päätyi Varjoklaanin johtajaksi, ja ehkä hieman petyin tähän novelliin, koska se ei ollut ehkä niin voimakas, mitä Tiikerikynnestä luodaan kuvaa.

Pidin siis enemmän Lehtilammen sekä Kyyhkysiiven seikkailuista. Lehtilampi on suloinen kissa, ja tämän ja hänen sisarensa välinen rakkaus on suloista seurattavaa. Toisaalta kuitenkin nämä novellit jäivät hieman ilman sitä "vau" efektiä, koska ne olivat vain lyhyt osa suurta kokonaisuutta. Olen myös aikoinani tarinoita lukiessa muodostanut omia päätelmiäni ja pohdintojani, joten nämä eivät tietenkään sopineet niihin. Luen kuitenkin aina mielelläni Soturikissoja, koska se on yksinkertaista ja houkuttelevaa luettavaa. Nämä tarinat sopivat kaikenikäisille, kissaihmisille - tai ei. Ne sopivat jokaiselle!

Soturikissat novellit ruksittaa myös yhden Helmet -lukuhaaste kohdan. Olen todella tyytyväinen tämän vuoden Helmet-lukuhaaste kohtiin, ja toivon niiden ensivuonnakin nostavan esille näin houkuttelevia aiheita. Näihin saan itse otetta todella hyvin. Nro 12. Kirjan päähenkilö on eläin; on kohta, jonka ruksitan, koska Soturikissat nimenomaisesti kertoo kissoista!


Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista
eng. alkuteos Warriors Novellas: Tales from the Clans
Erin Hunter
suomentanut Nana Sironen
sivuja 275
Suomennus © 2020 Art House Oy

elokuuta 07, 2021

Evelynin seitsemän kuolemaa

Olen aina himoinnut mahdollisimman psykologisia, juonenkäänteitä ja haasteita sisältäviä jännitys-murha mysteereitä, jotka eivät paljasta välittömästi loppuratkaisua. Tässä minulla oli käsissäni juuri tuollainen teos, Evelynin seitsemän kuolemaa. 494 sivua kertoo tarinan Blackheathin kartanossa tapahtuvasta murhasta. Murha tapahtuu tänään kello 23. Kahdeksan päivän aikana, kahdeksan silminnäkijän kautta, on päähenkilömme keksittävä kuka on syyllinen murhaan, että pääsee pakenemaan Blackheathistä. Tämän lyhyen takakannen tekstin avulla teos sai minut koukuttumaan, enkä voi sanoa että en olisi vaikuttunut kirjailin hyvin keksimistä juononkäänteistä, sekä teoksen hallitsevasta ideasta. 

Käy heti alun alkaenkin selväksi, että teos on täynnä salaisuuksia ja valheiden verkkoja, joita jokainen kartanossa oleva seurapiirihenkilö tai palvelija viljelee ympäriinsä. Kartanon omistajat, Lordi ja lady Hardcastle ovat kutsuneet koolle n. 50 henkeä suuriin naamiaisiin, joiden aikana tämä murha tapahtuu. Murha, jonka selvittämistä lähtee ratkaisemaan päähenkilö nimeltä x. Kyllä, aivan totta: alussa päähenkilömme ei tiedä kuka hän on, josta seuraa hyvinkin mielenkiintoinen tarinoiden yhteensolmiutuminen, ja selviää mitä tarkoitetaan sanoilla "kahdeksan silminnäkijän kautta". Tämä yksityiskohta tekee teoksesta koukuttavan ja haastavan, näin myös lukijana on aluksi hankala pysyä mukana monessa kartanon hahmossa sekä itse juonenkäänteissä. 

"Kokoan kaiken tahdonvoimani, käännän selkäni rouva Drudgelle ja marssin pois pitkin äänettömäksi muuttunutta käytävää. Palvelijoita loikkii sivuun tieltäni, mutta mieleni ei ymmärrä mitään muuta kuin oman raivonsa" (Stuart Turton - Evelynin seitsemän kuolemaa, sivu 171)

Teos on kuitenkin yllättävän rempseää luettavaa, eikä samat asiat toista itseään, joten teosta lukiessa tuntui, että se eteni hyvinkin nopeasti. Tykkään lukea tällaisia suurempia teoksia, mutta sitten siinä useimmiten käy juuri näin: luen sitä koko päivän, ja saan sen luettuakin, mutta minulla jää kaikki muu ympäriltä huomioimatta. Teoksen alussa esitellään tärkeimmät henkilöt, kuten päähenkilömme herra x (tässä vaiheessa), Anna, Daniel ja Evelyn. Monelle teoksen muilla hahmoilla on hyvin suuri rooli teoksessa, joten en oikein osaa valita missä raja menee päähenkilön ja sivuhenkilön kohdalla tätä teosta ajatellen. Annan esimerkin, päähenkilö herra x, joka käyttää nimeä Sebastian Bell teoksen ensimmäisillä sivuilla, nostaa jo esille niin monta hahmoa yksinään, että on vaikea erotella kuka heistä on päähenkilö ja kuka ei. 

Teos lähtee käyntiin n. 100 sivun kohdilla, kun alkutapahtumat on saatu selitettyä riittävän selkeästi sekä meille lukijoille, että itse päähenkilöille. Tälloin tempo nopenee, ja päähenkilöstämme tulee selkeästi rohkeampi selvittämään tapahtuvaa murhaa. Nostan vielä lyhyesti tällaisen esille: teoksessa on selkeytetty lukuja, niin että lukujen numerointien lisäksi ne on jaettu erilaisiin osiin kahdeksan päivän mukaan. Aluksi en ymmärtänyt tätä, vaan se vaati teoksen lukemista pidemmälle, mutta tämä oli todella näppärä teoksen kannalta. Pysyi paremmin perässä, mitä kulloinkin päähenkilö oli tekemässä. 

Tykkäsin teoksesta kovasti, ja se oli juuri sellainen että itselläni ei ollut vielä edes loppuhetkillä aavistusta tarkalleen kuka on tehnyt ja mitä. Teoksessa oli myös pienoin koukku, kun luuli kaiken olevan selvinnyt, tuli uusi kuvio ja juoni, joka vielä lisäsi jännitystä päähenkilön puolesta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän teoksen, jos on hienoisestikin kiinnostunut Agatha Christie dekkareista ja Black Mirror -tv-sarjasta (kirjan takakannen keksintö, ei minun). 

Evelynin seitsemän kuolemaa
eng. alkuteos The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Stuart Turton
suomentanut Jaakko Kankaanpää
sivuja 494
Copyright @ Stuart Turton, 2018
Suomenkielinen laitos @ Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020

heinäkuuta 22, 2021

Blogi palailee kesälomalta takaisin hommiin

"Haasteelliseksi bloggaamisen tekee kirjallisten sisältöjen tuottamisen taitamisen lisäksi se, että puuha on aikaa vievää ja se edellyttää suunnittelemista. Bloggaaminen ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa pelkkää kirjoittamista. Et pärjää pelkän blogin avulla. Tarvitsen rinnalle myös muita some-kanavia, joiden avulla kerrot, mitä uutta mielessäsi tänään on." (Minna Luoma: Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja, sivu 29)

Blogi on ollut lomalla, ja niin olen minäkin! Piti jo alkuviikosta kirjoittaa, mutta sitten kävi niin, että bloggereiden keskuudessa oli niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, joiden lukeminen vei yllättävän paljon aikaa. Nyt on aika jälleen kerran palata bloggailun ihanaan maailmaan, joten tässä tuleekin tiivistettynä minun kesälomani sekä sen luetut teokset. Muutamasta teoksesta haluan tehdä vielä oman bloggauksensa, joita olen jo vähän luonnostellut, mutta nyt yritän pitää bloggauksen lyhyenä, mutta tiedän jo nyt, että asiaa tulee jo paljon

Kesäloma on ollut täynnä seikkailuja ympäri Suomea. Siihen on kuulunut niin mökkeilyä kuin hyttysten puremia, kirjojen lukemista ja värittelyä, uusien tavaroiden ostamista sekä konmarittamista ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa oivallisessa seurassa. Toivottavasti jokainen teistäkin on saanut nauttia lomasta, ja on nyt valmiina uusiin koitoksiin syksyn osalta! Kirjojen osalta olen ollut ahkera kesälomalainen, ja teoksia tullut luettua laidasta laitaan. Olen myös seurannut muiden blogien ja vlogien kirjavinkkauksia ja muuta, joten en ole aivan jäänyt pois matkasta vaikka hieman lomaa pidinkin. Pride-lukuhaaste jäi omalta osaltani blogin ulkopuolelle, mutta kuitenkin luin teoksen teemaan liittyen kesäkuussa.

Pride-lukuhaasteeseen luin Reija Kaskiahon Nikottelua -teoksen, joka kertoi 17-vuotiaasta rennosta Nikosta ja tämän elämästä. Niko on poika, joka tykkää pojista. Teos itsessään kietoutuu kahden erilaisen juonen johdateltavaksi, jotka sitovat teosta yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Pidän siitä, että teoksessa ei aivan aloiteta siitä, että päähenkilö olisi täysin "salaisuutensa" varjossa, vaan teoksen kaksi juonta kertovat tapahtumia erilaisissa ajan jaksoissa. Nikottelua on mukiinmenevä suoritus, jonka lukee. En tiedä oliko teoksessa mitään niin suurta ja ihmeellistä, mutta tarina kantoi alusta loppuun saakka riittävän kiinnostavasti. 


Heinäkuun puolella on myös tullut luettua paljon teoksia, vieläpä ulkona, koska ilmat ovat olleet aurinkoiset ja sisätiloissa niitä ei ole halunnut viettää. Juhannuksen aika ja siitä seuraavat kaksi viikkoa meni reissatessa, jossa mukana oli kyllä aina joku teos, mutta lukemisesta ei tullut mitään. Juban: Viivi ja Wagner (Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa) oli mukavan kevyt sarjakuva, jolla oikeastaan aloitin tämän Heinäkuun lukumäärän. Olen kuitenkin lukenut nyt selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina, näin kesäaikaa ajatellen. Puolestaan Lotta-Liisa Joelsson tarttui matkaani youtube maailman kautta. Olen nyt jostain syystä lukenut useammankin kauhuteoksen tänä vuonna, mutta tämä ei päässyt suosikkeihini. 
 
Joelssonin - Nailpolish.avi kertoi netissä levinneestä videosta, joka vaikuttaa aluksi vain videolta. Video kuitenkin alkaa levittämään levottomuuta ympäriinsä, ja teoksen päähenkilö Patrik saa sen käsiinsä. Nailpolish.avi on teknologiakauhua, joka ei uponnut minuun. Teoksessa oli mielenkiintoisia kauhuelementtejä, mutta jostain syystä ajatukseni katkeili turhan paljon, että olisin pysynyt teoksen juonessa mukana. Teos kuitenkin riitti herättämään minussa kauhunsekaisia-ajatuksia. 

Vaihdoin tämän kauhugenren jälkeen nopeasti teeman tietokirjallisuuteen. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi nostaa esille feminismin kaikella mahdollisella tavalla. Teoksesta saa nopeasti kuvan, että sen avulla voi löytää itsestään näitä feminismisiä piirteitä, joita sitten voi alkaa korostamaan. Takakannessa todetaankin, että "feminismi pilaa elämäsi - parhaalla mahdollisella tavalla". Teoksesta löytyi monia asioita, joihin itsekin voisi kiinnittää enemmän huomiota, ja toisaalta ajatella enemmän myös itseään. Oli siinä kuitenkin myös muutama.. hmm itse ehkä kyseenalaistan -kohta. Kuitenkin pidin teoksen lukemisesta, ja sain siitä enemmän irti kuin puolestaan Minna Luoman teoksesta Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja. 

En tiedä olenko tehnyt jo itselleni selkeän kaavan, miltä haluan blogini näyttävän. Ajattelen aina blogia kirjoittaessani, että teen sitä itselleni, joten ehkä tämänkään vuoksi en saanut teoksesta paljolti irti. Teoksessa kerrotaan suhteettoman tarkkaan blogin suunnittelusta, tuotosta, ajankäytöstä jne. Jotenkin itse näen minulle blogin olevan kanava, jolla ilmaisen omia näkemyksiäni teoksista. Teen tätä itselleni. Bloggaajan käsikirjassa oli kuitenkin muutama lause, jotka minullekin upposi, mutta en kokenut saavani teoksesta sen enempää. Tulipa luettua nyt ainakin 150sivua tekstiä.


Vielä muutama sananen Helmet-lukuhaasteesta. Helmet-lukuhaaste on myös käynyt mielessäni teoksia valitessa. Reija Kaskiaho - Nikottelua teoksessa opetellaan jälleen uimista, ja kyseinen päähenkilö rohkaistuukin koko ajan yhä enemmän ja enemmän, joten tämä teos saa ruksittaa kohdan nro 16. Kirjassa opetetaan joku taitoFlorence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi puolestaan oli minulle hyödyllinen teos, joka näin ollen ruksittaa kohdan 13. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Tämän yhteinäisen bloggauksen lisäksi olen lukenut Sarah Andersenin sarjakuvateoksen Aikuisuus on myytti sekä Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa, jotka eivät nyt esiinny tässä tekstissä. Stuart Turtonin teoksesta tulee oma tekstinsä jossain kohtaa tuossa, kun pääsen jatkamaan luonnoksia. Puolestani Sarah Andersenin sarjakuvasta en kokenut, että minulla olisi kauheasti sanottavaa. Teos oli viihdyttävää luettavaa, ja toisinaan hauskasti samaistuttavaa ja viihdyin, mutta eipä minulla siitä ole sen enempää sanottavaa. Suosittelen kyllä lukemaan Andersenin teoksen!

Blogin kesäloman aikana on siis tullut luettua 7 teosta, joka tekee yhteensä yli 1000 sivua tekstiä! Olen iloinen, että tänä vuonna olen myös lukenut loman aikana, vaikka olen myös reissannut ympäriinsä, ja tässä on vielä n. 10 päivää aikaa lukea ja nauttia lomasta. Näiden teosten myötä saan myös Goodreadsin 2021 Reading Challengen omalta osaltani suoritettua. Onpas omituista, että se on jo nyt täynnä. Myöskin Helmet-lukuhaasteessa olen ylittänyt puolivälin 25 -kohdasta, joka on myös mukavan positiivista. Tämän vuoden lukemisen osalta siis vuosi on ollut excelente ♥

Tuossa alhaalla vielä infot teoksista, jotka esiintyivät tässä blokkauksessa, jotka ovat myös lisättynä Luetut 2021 -sivulle. Yritän saada Stuartin kirjoitettua ensiviikolla, ja sitten pitäisi vielä muutama luonnos saada valmiiksi elokuun aikana, että saisi myös uusia luettuja ajan tasallaan julkaistua. Myös Täysin randomia -haaste on tosiaan suorittamatta, ja on elokuun jonkun viikonlopun teemana. Syksyn uutuuskirjoissa ei ole nopealla vilkaisulla osunut mitään yli-kiinnostavaa silmiin, mutta voi olla että sieltä löytyy sattumalta jotakin luettavaa. Nyt hetkellisesti vielä lomailun makuun, mutta blogi pysyköön aktiivisena!

Nikottelua; Reija Kaskiaho; Myllylahti Oy, Espoo 2014
Viivi & Wagner - Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa; Juba; 64sivua; Otava, Keuruu 2020
Nailpolish.avi; Lotta-Liisa Joelsson; 173sivua; Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020
Olen upea, mutta en sinun mieliksesi; Florence Given; alkuteos Women Don't Owe You Pretty; suomentanut Suvi Kauppila; 222sivua; Atena
Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja; Minna Luoma; 150sivua; Ruoka Kustannus, 2019

kesäkuuta 07, 2021

Dekkariviikko - yhteenveto

kuva lainattu Yöpöydän kirjat -blogista

Nyt on dekkariviikko käynnistynyt, ja pidän lupaukseni kokeilla 7 päivän päivittyvää bloggausta. Pidän siis ikään kuin päiväkirjaa keskittyen dekkarikirjallisuuteen. Aina tästä ma 7.6. - su 13.6. saakka tulee tämä päivitys olemaan aktiivisena ja muokkailen sitä kerran päivässä. Olen hyvin innoissani tästä kokeilusta! ♥ Minulla oli myös aivan loistava idea tälle dekkariviikolle, aiheet joista ajattelin kirjoittaa, teokset jotka ajattelin lukea, mutta... sitten eilen kävin kirjastossa. Typical sunday! Kirjastoreissu pisti koko paletin uusiksi, ja löysin erilaisen vertailukohdan, jonka haluan nostaa esille.. joten vanha suunnitelma sai väistyä, ja ryhdyin seuraamaan uutta ideaani. 

Maanantai 7.6. oli täynnä ohjelmaa, mutta ehdin kuitenkin tutustua dekkariviikon vertailukohtiini. Minulle aivan uusi tuntematon kirjailija, Eva Frantz, jolta valitsin kaksi teosta tälle viikolle, on nyt ensimmäisenä minun tutkimuskohteena. Eva Frantz on suomalainen jännityskirjailija, joka kirjoittaa ruotsinkielellä. Itsellä ei ruotsi taivu, joten suomenkielisillä käännöksillä mennään. Valitsin kirjailijalta Anna Gladista kertovan dekkarisarja ensimmäisen osan, Sininen Huvila ja Yön Kuningatar -jännityskirjallisuus teoksen, joka on suunnattu lapsille. Yön Kuningatar on muuten ilmestynyt vastikään tänä vuonna. Näitä kahta aion vertailla lukemalla niitä samanaikaisesti nyt dekkariviikon ajan. Myös yhden päivän aion käyttää yhdelle lempi dekkarikirjailijalle, jonka teoksia jaksan lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt loppuillan käytän teoksien parissa, ja huomenna ensimmäinen vertailupäivä. 


Sininen Huvila; Eva Frantz; Ruotsinkielinen alkuteos Blå Villan; Käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen; sivuja 275; Kustantamo S&S, Helsinki 2017
Yön Kuningatar; Eva Frantzsivuja 179; Kustantamo S&S, Helsinki 2021; suomentanut Anu Koivunen

Tiistai 8.6. taittuikin pidemmäksi kuin kuvittelin. Päivän ohjelma töiden jälkeen vei mukanaan, joten lukeminen on tänään jäänyt pahemman kerran. Myöskään tämän blogin kirjoittaminen ei tunnu juuri nyt mukavalta, mutta kuitenkin sen teen, koska olen lupaillut. Sain juuri vähän ruokaa nenän eteen, joten ehkä myös tekstin kirjoittaminen sujuu tuota pikaa, nimittäin paljon olisi asiaa josta haluaisin jo kirjoittaa. Aloitin Frantzin molempia teoksia, ja olen nyt sivuilla Sininen Huvila 43 ja Yön Kuningatar 39.

Hauskaksi yhteiseksi asiaksi huomasin, että molemmissa teoksissa on yhtenä kertojista pieni poika. Eri poika kuitenkin, mutta hän aloittaa tarinan lyhyen prologin jälkeen. Teksti ulkonäöllisesti mielestäni muistutti toinen toisiaan, vaikka tietenkään tarinallisesti eikä kirjoituksellisesti niissä ole oikeastaan mitään samaa. Sininen Huvila on hyvinkin koukuttava, enkä meinannut laskea siitä irti eilen illalla. Nyt illalla taidan palata sen pariin hetken ajaksi, mutta kirjoittaminen ei kyllä luonnistu tämän enempää. Huomenna laadukkaampaa tekstiä!

Keskiviikko 9.6. Huomaan, että kahden teoksen lukeminen samanaikaisesti onkin hyvin haastavaa, varsinkin kun teoksissa on niin paljon samankaltaisuutta esimerkiksi samankaltaiset poikahahmot. Niinkuin eilenkin mainitsinkin, niin nämä kyseiset poika päähenkilöt sekoittuvat mielessäni, ja tämä hankaloittaa keskittymistä. Päähenkilöt ovat kyllä täysin erilaisia, toinen on esimerkiksi 12-vuotias ja toinen nuorempi, n. 5-vuotias. Yritin tänäänkin lukea Yön Kuningatarta päivällä, ja nyt Sinistä Huvilaa illalla, mutta sekään ei auttanut, että oli tunteja välissä. Taidanpa siis keskittyä ensin toiseen teoksista, jonka jälkeen luen toisen. 

Sininen Huvila on tähän mennessä hämmästyttänyt herkullisuudellaan, ja mielenkiintoisilla pienillä yksityiskohdilla huumoria unohtamatta. Dekkarikirjallisuutta on tullut luettua nyt aivan liian vähän, ja haluaisin saada niitä enemmän luettua. Kuitenkin minulla monesti käy niin, että harhaudun fantasin ja scifin maailmaa ja muut jäävät kauas haaveiksi. Teoksessa on myös hyvin mielenkiintoisia pieniä katkelmia kokonaisen tarinan keskellä, jotka ovat kiinnostava pieni lisä. Tähän mennessä teos on antanut hyvinkin paljon, ja olen iloinen, että olen tutustunut tähän kirjailijaa ja juuri tähän teokseen. 

Nyt on jo Torstai 10.6. ja tuntuu, etten ole ehtinyt lukemaan paljon mitään. Alkuviikon illat olivat tosiaan täynnä yhtä jos sun toista, ja tänäänkin ilma helli, joten halusin käydä hölkkäämässä. Olen kuitenkin aivan loppumetreillä Sinisessä Huvilassa, joten luen sen varmasti tänään loppuun. Eva Frantz on ollut kyllä positiivinen tuttavuus, jonka teoksia voisin lukea useammankin. Teoksessa on myös viihdyttävyyttä, kuten..

" - Tutki vain! Jos sellaisia yrityksiä löytyy paljon, ota Rolf avuksi. Minä jatkan aikani tuhlaamista IT-velhon jahtaamiseen. Kun Aram palaa lomalta, otan hänet vastaan kukkasin, fanfaarein ja tanssimalla cancania.
- Sitä näkyä kannattaa odottaa!" (Sininen Huvila - Eva Frantz, sivu 109)

..tällainen on juuri mukavaa pientä huulen heittelyä, joka piristää kummasti. Rikosjuonen lisäksi on mukava, että teoksissa on hieman muutakin. Sininen Huvila on selkeästi kuvattua dekkkarikirjallisuutta. Teosta kuvaillaan käyttämällä sanaa cozy crime eli kevyempää jännitystä omaava teos. Minulle maistuu voimakkaasti täytetytkin teokset nykyään, mutta tähän teokseen sopii hyvin tälläinen hienoisesti kaunisteltu tyyli.

Perjantai 11.6. on ollut tunteiden vuoristorataa. Nyt on suljettu yksi ovi, ja odotan elokuussa toisen avautumista jännityksellä. Eilen luin Eva Frantzin teoksen Sininen Huvila loppuun, ja olen tyytyväinen. Frantz osoittautui luettavaksi dekkarikirjailijaksi. Sininen Huvila käsitteli sisustusbloggaaja Becca Stenlundin ja tämän pojan ympärille kietoutunutta vaarallista verkkoa. Kaikki alkoi pojan löytyessä keskeltä tietä yömyöhäisellä, kun tämän äiti, Becca, makaa keittiössä verilammikossa. Tapahtumaa ryhtyy selvittämään vanhempi rikoskonstaapeli Anna Clad. Teoksen ulkonäkö on mielenkiintoinen: vähäinen määrä lukuja, mutta luvuissa monta sivua tekstiä. Teos etenee tyypillisen tavalliseen tahtiin, mutta ei kuitenkaan jää heikoksi huippukohtauksessa ja loppuratkaisuissa. Ehkä kaikki syyt mahdollisille tapahtumille eivät aivan täysin lumonneet minua (tai en ymmärtänyt niitä), mutta kaiken kaikkiaan teos oli hyvä. 

Minulla olisi kesken Frantzin toinen teos, Yön Kuningatar, yhä, mutta kuitenkaan minulla ei ole niin kauheasti intoa jatkaa sitä eteenpäin. Minulla alkaa vasta nyt herätä kiinnostus lukea dekkareita, vaikka viikko on jo loppupuolella. Olen myös lukenut dekkariviikon kuulumisia muista blogeista, jossa dekkariviikko loistaa hyvinkin näkyvästi. On loistavaa, että niin moni tuo sitä ilmi! 

Yhteenveto dekkariviikosta: Vai sellainen "bloggaan 7 päivää putkeen" suoritus. Hups! Tuli yllättäviä, muuttuvia, asianhaaroja tuohon lauantai-sunnuntai väliseksi ajaksi, joten yhteencedon dekkariviikosta teen nyt lyhyesti. Kaiken kaikkiaan luin kaksi kokonaista teosta, ja yhden teoksen aloitin, viime viikon aikana. Ehdin sunnuntaina bussimatkalla lukemaan, mutta blogin puolelle en mielellään kirjoittele ilman tietokonetta. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen. 

Eva Frantzin Sininen Huvila, sivuja 275, tuli luettua loppuun saakka, mutta toisen Eva Frantzin teoksen suhteen en löytänyt mielenkiintoa, joten se on vielä kesken. Luin kuitenkin tuttua ja turvallista Carolyn Keeneä vielä sunnuntain ratoksi. Tällä kertaa Neiti Etsivä auttoi mystisen opaskoiran katoamisessa, sekä sokean Marisan tavoitteessa vapauttaa ystävänsä Eric, jonka hallusta on löytynyt väärennettyä rahaa. Ystävykset Paula, George ja Bess tempautuvat mukaan erikoiseen salapoliisitehtävään, jonka lisäksi Bess on päättänyt ottaa hoiviinsa tulevan opaskoiran pennun, jonka koulutus on vasta-alkanut. 

Carolyn Keene ei petä. Se on mukavaa letkeää luettavaa, ja teos on juuri sopiva matkustamaan mukana esimerkiksi bussimatkoilla. Tällä hetkellä kaipaan jouhevasti eteenpäin virtaavaa tarinaa, ja ehkä jopa enemmän novellikertomuksia, koska pitkään tiiliskiveen minulla ei riitä tällä hetkellä kiinnostus. Haluan tarinan päättyvän nopeammin. Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira on 128 sivuinen, joten olen tyytyväinen viime viikon lukumäärään, vaikka iltoina olikin hyvin paljon muutakin tekemistä. 

Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira; Carolyn Keene; alkuteos The Secret of Candlelight In; suomentanut Anu Havia; 128sivua; Tammi, Helsinki

kesäkuuta 06, 2021

Hilkka Liitsola & Kajo -teokset

Sunnuntai-illan ratoksi vielä lyhyt postaus Hilkka Liitsolan Kajo -teoksista, joista toinen jäi tänään käsiini kirjastosta aivan "vahingossa". Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on teoksista ensimmäinen, jonka jatko-osan Kajonsaari luin tänään. Kajonsaaresta muutama lause tässä postauksessa, koska en aio tehdä siitä omaansa, vaikka viihdyttävä teos olikin. Haluan kuitenkin tuoda nämä teokset blogin puolelle niiden kategoroinnin vuoksi, koska pyrin laajentamaan lukutottumuksiani tänä vuonna. Kajon tarina on lastenkirjallisuutta, mutta miellyttävä seikkailu myös näin vanhemmalle iälle. 

Teoksessa orpotyttö Kajo joutuu sattumusten seurauksena merirosvojen kynsiin. Kajo heittäytyy mukaan merirosvojen seikkailuun, ja tapaa mitä erikoisempia laivan asukkaita. Merirosvolaivan merirosvot opettavat uimataidotonta Kajoa selviytymään laivan askareista laivatyttönä. Kajolla on kuitenkin omituinen ulkonäkö, joka herättää kiinnostusta ympärillään. Seikkailunhaluinen ja omatahtoinen Kajo kuitenkin näyttää merirosvoille itsessään monenlaisia puolia, joiden avulla selviää merirosvolaivalla. Tarinan aikana Kajo alkaa pohtimaan ulkonäkönsä piirteitä, ja sitä mistä hän on tullut... Kajonsaari jatkaa ensimmäisen osan seikkailuja. Tällä kertaa kuitenkin selviää mihin kartta johdattaa, jonka Kajo on saanut käsiinsä ensimmäisessä teoksessa. Kajon mukaan lähtee ensimmäisestä osasta tutut hauskat hahmot, ja tälläkään kertaa ei voida välttyä kummallisilta sattumilta.

Molempien teoksien päähenkilönä toimii seikkailumielinen Kajo. Hänellä on erikoisuutena kultaiset silmät ja hopean väriset hiukset, jotka orpokodin johtaja Kuunvalo käskee Kajoa piilottamaan huivin alle. Kajo tapaa merirosvot Rikin ja Arrrrjan (hauska yksityiskohta tuo nimen kirjoitusmuoto!), ja laivan kapteenin Kolmikolkan. Kolmikolkan laivalla, Merenkiitäjällä, on sekä nais- että miesmerirosvoja, joita esitellään teoksessa lyhyesti ja selkeästi. Teoksen hahmot ovat luotu lystikkäiksi, ja tämä teema jatkuu myös toisen teoksen osalta täysin samalla lailla. 

"Pau oli kaksitoista niin kuin minäkin, mutta muuten olimme aivan erilaiset. Ensinnäkin hän oli poika ja minä tyttö. Mutta hän oli myös yhtä tumma kuin minä olen vaalea; hänen hiuksensa olivat kähärät, kun minun tukkani roikkui suorana, ja hänen silmänsä olivat mustat kuin hiilet. Minun silmieni kulta muistutti palavan kynttilän liekkiä. -------" (Hilkka Liitsola - Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka, sivu 11-12)

Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on itsessään kepeä, vaivaton ja viihdyttävä lukea. Se on lyhyt, vain 165, ja mielestäni toimisi hyvin jo nuoremmillakin lapsilla vaikka iltasatuteoksena. Tietenkin siis tein tässä samalla vähän taustatutkimusta töitä varten, että millaisia lastenkirjoja on olemassa hah xd Ensimmäisessä osassa on myös pientä satumaisuutta, esim. uintitaidon opettaminen Kajolle. Kajo oppii teoksessa uimaan kolmen päivän aikana delfiinien avulla, joka ei nyt ole ihan jokaisen arkipäivää. Se on kuitenkin pieni asia viihdyttävässä teoksessa. 

Kajonsaari, sarjan toinen osa, on puolestaan hieman erikoisempi. Jotenkin merirosvojen "merirosvomaisuutta" on nostettu enemmän esille. Myös teos on hieman enemmän töksähtelevä, sen lyhyiden kappaleiden vuoksi. Kuitenkin tämäkin osa sai minut hilpeälle tuulelle, ja Riki sekä Arrrrja jatkaa viihdyttävää tyyliään teoksessa. Kirjailija on hienosti saanut tehtyä kaksi teosta, joiden parissa viihtyy melkein minkä ikäinen tahansa. Teoksien jälkeen itselle jäi fiilis, että voisi lukea useammin lasten paksumpia kertomakirjallisuusteoksia, koska nämä ovat mukavan viihdyttävää vaihtelua. 

Ilmat ovat olleet ihanan lämpimiä ja aurinkoisia nyt, hieman jopa kuumia. Tämän johdosta päätin lukea Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka -teoksen ulkona, tuossa läheisen hiekkatien penkillä nauttien auringonsäteistä ihollani. Helmet-lukuhaaste saa siis jälleen rastin yhden kohdan yli, joka on nro 11. Teos, jota luet ulkona. Toisen osan luin sisällä tänään, kun tuli sellainen olo, että haluan lukea teoksen, jonka saan loppuun saakka. Minulla on myös keskeneräisiä teoksia, joita en millään meinaa saada eteenpäin luetuksi. Ja ensiviikolla onkin dekkariviikko! Nauttikaa dekkareiden loistosta ja lämpimistä ilmoista vielä kun niitä on. 

Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka
Hilkka Liitsola
sivuja 165
Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2019
Kajonsaari
Hilkka Liitsola
sivuja 139
Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2020

kesäkuuta 01, 2021

Isadella: Sydän liekeissä

Viimeinen Isadella -sarjan teos, joka osuvasti teemallaan aloittaa Pride-kuukauden. Kävin läpi kesäkuun lukuhaasteita tuossa Kirjapino, lukuhaasteet & kesä postauksessa, jossa mainitsinkin usean lukuhaasteen puskevan päälle. Nyt kesäkuu eli 1.6.-30.6. on Pride kuukausi. Isadella -sarja on sopivasti myös hieman LGBTIQ+ aihetta. Minulla on paljon haasteita meneillään, joten en välttämättä ehdi täysin Pride-lukuhaasteeseen nyt syventymään, mutta tämä sarja on ainakin yksi, jota voin suositella luettavaksi. On minulla kirjapinossa myös toinen teos, joka odottaa jo luettavaksi pääsyä.

Nyt on kyllä myönnettävä, että alan tottumaan kirjailija Sari Luhtasen tyyliin, ja jotenkin näen hänen ajatuksiaan, miksi Isadella, ja Isadellan äidit, kaverit ja muut, ovat juuri tuollaisia,kuin ovat. Isadella 3: Sydän liekeissä jatkaa kirjasarjan vakava-humoristista (päätin juuri, että tämä on nykyään sana) tyyliä, ja suoralinjaista juonta, vaikkakin tarinassa on muutama hienoinen sivujuoni. Huomaan, että minusta ne hienoisetkin sivujuonet täydentävät tarinaa juuri riittävästi, että sen lukeminen on jouhevampaa. 

Helmet -lukuhaaste on myös jatkunut taustalla kokoajan, ja olen tyytyväisenä lukenut Luhtasen teoksia, ja ruksitellut kohtia haasteesta. Niin tälläkin kertaa, nimittäin tässä teoksessa on musiikkia. Jos teoksen päähenkilö on luomassa musiikkivideota, musiikkia kuunnellaan pakon edestäkin. Kohta nro 18. Kirjassa kuunnellaan musiikkia - saa ruksin ylitseen nyt. 

"Tiedättekö tunteen, kun siirtyy viileästä ilmasta sisälle lämpimään, haistaa kaikki ihanat tuoksut, saa eteensä jättikupillisen caffe lattea ja tuntee toisten läsnäolon ympärillään. Se kietoo sisäänsä kuin turvapeitto. Kaikki mustat möröt ja muut vähäisemmät pikkuhirviöt katosivat mielestäni niin yksinkertaisilla lääkkeillä. Lyhyessä hetkessä kaikki saattoi olla niin mukavaa ja niin normaalia, ja mikä oudointa, minä nautin siitä." (Sari Luhtanen - Isadella; Sydän Liekeissä, sivu 23)

Isadella: Sydän liekeissä kertoo Isadellan tarinan päätöksen. Kaiken tapahtuneen jälkeen Isadella on jälleen tilanteessa, jossa ei tiedä miten edetä. Hänen äitinsä, kaverinsa ja Fairuz sekoittavat hänen päätänsä yhä, eikä loppua näytä tulevan. Sydän liekeissä kuitenkin sulkee monta asiaa yksien kansien sisällä. Tämä oli myös teos, jota odotin eniten, joka kuitenkin hieman jäi alle odotuksieni. Ensimmäisessä teoksessa alkanut romanttinen sivujuoni jatkaa yhä kulkuaan uuteen yllättävään suuntaan, mutta en voi paljastaa muuta, koska muuten spoilaan.

Tästä teoksesta nousee esille jokaisen erilaisuus ja pinnan alla kuplivat "vaarat". Jokainen hahmo on erilainen, ja joidenkin pinnan alta paljastuu asioita, jotka vaarantavat Isadellan jälleen kerran. Teoksessa nostetaan myös esille enemmän mm. Bastianin hahmoa, joka on kiva pieni lisä teokseen. Jotenkin teos, jota odotin kovasti, oli odottamisen arvoinen, mutta myöskin saman aikaisesti se ei antanut itsestään liiaksikaan. Huippukohtaus teoksessa ei aivan yltänyt sinne suurimpaan jännitykseen ja kliimaksiin, vaan jäi hieman lyhyeksi ja hataraksi. Kuitenkin olen vähän "ikuinen rakkaustarina" -tyyppiä, ja tästä teoksesta jäi siltä osin positiivinen fiilis niinkuin koko sarjasta.

Isadella 3; Sydän liekeissä
Sari Luhtanen
sivuja 194
Otava, Keuruu 2020

toukokuuta 31, 2021

Isadella: Sydän murskana

En ajatellut aluksi, että lukisin kyseistä sarjaa missään vaiheessa loppuun, ja here we go again. Jotenkin minun kuvioni alkaa toistamaan itseään, mutta syytän myös kirjaston rajoituksia, koska nämäkin kaksi seuraavaa teosta tuli varattua teospinon vähentyessä eli jo aikoja sitten. Myös mielipiteeni sai täyskäännöksen tämän toisen teoksen osalta, joka sysäytti ensimmäistä osaa huomattavasti paremmin. Sydän murskana alkaa lyhyellä kuvauksella ensimmäisen teoksen tapahtumista Isadellan tuttuun vakava-humoristiseen tyyliin. Tämä tyyli nousi mielestäni vahvemmin esille tässä teoksessa, jonka parissa viihdyin ehkä senkin vuoksi paremmin. 

Sydän murskana saa myös yllättävän vahvan ideaalisen käänteen kokonaisuutena. Eli teos nostaa esille huomattavasti eri asioita, kuin ensimmäinen teos nosti, ja painottaa erilaista näkökulmaa tarinassa. Jotenkin ensimmäistä teosta, Sydän kylmänä, lukiessani minulle nousi erilainen kuvaus Isadellasta. Jotenkin hahmo syvenee, ja hänessä olevat "pimeät/tummat" (miksi jokainen niitä ikinä haluaakaan kutsua) asiat nousevat vahvemmin esille. Kuten jo ensimmäisen teoksen arviossa sanoin, haluan lukea viimeisen teoksen, joka on onneksi jo seuraavana vuorossa. 

Kirjasarjan toinen teos, jota en halunnut tai halusin tai en ehkä, tai kuitenkin halusin lukea, alkaa vahvalla painostavalla ja surullisella ilmapiirillä, jonka aikana Isadellan on otettava ohjaksia käsiinsä, jottei hän menettäisi loppuja ympärillään olevista tärkeistä asioista. Saman aikaisesti Isadella kamppailee omien halujensa kanssa, ja haluaisi aloittaa alusta. Unohtaa tapahtuneet, varsinkin tietyt henkilöt, ja käydä koulua ja olla vihdoin "normaali" nuori, joka kuitenkin osoittautuu.. no vaikeaksi. Tilannetta mutkistaa omituinen sinitukkainen nuorukainen, ja omituiset kirjelähetykset, joita Isadella ryhtyy saamaan tarinan aikana. Kaiken päättävät suuret juhlat, joissa selviää vastauksia moniin Isadellaa arkarruttaneisiin asioihin. 

"Ihan pienen hetken kuluttua minä menin perässä." (Isadella; Sydän murskana - Sari Luhtanen, sivu 13)

Tarinassa on ollut suuri kasvu, ja monissa asioissa mennään harppauksia eteenpäin. Olen lumoutunut kirjailin piristävän humoristisesta tyylistä kirjoittaa, jotenkin se sopii tähän toiseen teokseen paremmin, vaikkakin teemallisesti teoksessa on vahvoja asioita, joita tuodaan esille. Minua alkoi oudolla tavalla pohdituttamaan teoksen aiheet ja minun oma näkemykseni niistä. Humoristisilla viittauksilla on niin suuri vaikutus, että joihinkin tapahtumiin ja niiden purkamiseen pystyin samaistumaan aivan täysin. Isadella elää paljon hänelle kerrottujen (tässä tapauksessa asioiden kertomatta jättämisen) kautta. Hän käsittelee perhesuhteitaan vampyyri äiteihin ja menettyyn biologiseen äitiin, hyvin paljon tarinan aikana. Joihinkin vastauksen saaden, kun toiset puolestaan yhä odotuttavat omaa tarinaansa.  

On myös hienoa nähdä, että Isadella taistelee jostakin joka merkitsee hänelle paljon: piirtämisestä. Pidän tästä Isadellan piirteestä kovin, koska minusta luovuttaminen jonkun asian suhteen on niin... Ensimmäisen teoksen tapahtumat ovat jättäneet jälkensä, jonka vuoksi Isadella hävittää piirtäjän itsessään, mutta taistelee sen löytämisen vuoksi. Lopulta teoksen lopussa Isadella ehkä voittaa jotakin, mutta samalla mittakaavalla tulee menetyksiä. Odotan innolla, mitä kolmas teos tuo tullessaan. Millaisen lopun kirjailija on kokenut Isadellan kuuluvan saada? Siinäpä vasta kysymys!

"Nro 3: Kärsivällisyys on hyvä. Ei ole. Kärsivällisyys on typerää ja vie hermot. Halusin jo osata tämän homman, mutta mokailin jatkuvasti kaikessa." (Isadella; Sydän murskana - Sari Luhtanen, sivu 78)

Helmet-lukuhaasteeseen olen tänä vuonna keskittynyt paremmin, kuin aikaisemmin. Tämä teos ruksittaa kohdan 7. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi. Ajattelin tämän hieman muunnellen niin, että minä samaistun päähenkilön ajatusmaailmaan maailmasta, joten päätin sen soveltuvan tämän kohdan täyttämiseksi. 

Isadella 2; Sydän murskana
Sari Luhtanen
sivuja 189
Otava, Keuruu 2020

toukokuuta 30, 2021

Isadella: Sydän kylmänä

Uhosin viikko sitten, että nyt pitää kirjoittaa useampi blokkaus ennen dekkariviikkoa. Kuinka kävikää? Viikko vierähti ilman edes blogin avausta. Nykyhetki on muutenkin hyvin omituinen, suorastaan ärsyttävä, jonka vuoksi mm itselle osa tärkeistä asioista on jäänyt unholaan ja tekemättä. Kirjastot ovat yksi näistä asioista. Kirjastot ympäri Suomea alkavat olla auki, ja teoksien pariin pääsee, mutta tietenkin tänne osui koko järjestelmän vaihto, eikä teoksia saa ulos ennen kuin 4.6., joka on onneksi pian!, Tämä teos löytyi extemporena sen hetkellisen ajanjakson aikana, kun kirjastossa pääsi tutustumaan teoksiin, jopa koskettamalla niitä. Isadellasta kertova kirjasarja, jonka kolmannen teoksen takakannen tekstin luin ensimmäisenä, mutta päätin kuitenkin aloittaa alusta alkaen lukemaan. 

"Täydellisen päivän täydellinen päätös." (Isadella; Sydän kylmänä - Sari Luhtanen, sivu 12)

Omituisesti ihastuin juuri siihen kyseiseen teokseen (kolmanteen), mutta halusin kuitenkin lukea koko kirjasarjan järjestyksessä, joten pienen tutkimuksen jäljiltä löysin tämän sarjan ensimmäisen teoksen Sydän kylmänä. Sari Luhtanen nimenä oli minulle vieras, joten tein hieman tutkimuksia millaisesta kirjailijasta mahtaa olla kyse. Löysinkin hyvin tuttuja teoksia ja sarjoja, joita kyseinen kirjailija on ollut luomassa. En kuitenkaan vielä oikein vakuuttunut hänen kirjoitustyylistään. Miksi? Tähän vastaus aivan tuota pikaan. 

Isadella on nuori, ei viehettävä tai hauska (hänen sanojaan, ei minun), kouluikäinen tyttö, jonka perhekuviot ovat lyhyesti sanottuna ainakin monimutkaiset. Isadellan kolme äitiä, joiden vuoksi on oltava erityisen varovainen herättämästä huomiota, ovat erityslaatuisia, ja jokainen heistä omistaa täydellisen omalaatuisen persoonallisuuden. Uusi ympäristö, ja uusi koulu, tuovatkin erityisen paljon haasteita, koska Isadella tekee kaikkea muuta kuin yrittää pitää matalaa profilia. Hänen elämäänsä ryhtyy hämmentämään kuvistunnilta löytynyt Minna, sekä säbätähti Fairuz. Molempien sivuhenkilöiden tarina sekoittautuu Isadellan tarinaan, ja kömpelyyksiltä ei voida välttyä. 

Tarina etenee rauhallista tahtia eteenpäin ilman erikoisia sivujuonia. Kerrankin teos, jossa on yksi pääjuoni, jota seurataan loppuun asti. Se tekee teoksesta oikeastaan hieman tylsän, koska tapahtumat liittyvät vahvasti vain Isadellaan, kertojaan. Kuitenkin muutama erikoinen juonenkäänne löytyy teoksesta, jotka houkuttelevat lukemaan lisää. Huippukohtaus ei kuitenkaan täysin pääse loistoonsa, ja jotenkin tuntuu 187 sivua olevan liian vähän. Tarina tulee kerrottua näiden sivujen kautta, sillä on alku- sekä loppukohtauksensa, mutta minusta tuntuu, että jotain puuttuu.

"Ja miten oli mahdollista, että se oli yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävää ja jotenkin... ihanaa? Siinä muuten sana, jota en ikinä käytä mistään, en edes suurimmasta kalleudestani eli nahkarotsistani, mutta juuri nyt se oli ainoa sana, joka putkahti mieleen. Kaikki tässä tilanteessa oli nyrjähtänyttä." (Isadella; Sydän kylmänä - Sari Luhtanen, sivu 8)

Päähenkilö Isadella kuvaillaan hyvin monisanaisesti monilla sivuilla, ja jokainen hahmo tuo oman visionsa kyseisesta tytöstä esille. Kersti, Vanessa ja Susie, Isadellan äidit, tuodaan kevyemmin ja lyhyt sanaisemmin esille. Isadella kertoo heistä hänen kannaltaan tarvittavan tiedon, joka jää hieman ontuvaksi, koska Isadella on kapinallinen nuori, joka haastaa äitejään erinäköisissä tilanteissa. Sivuhenkilöinä Minna saa mielestäni suuremman roolin, kuin Fairuz, joka on hieman harmittavaa, koska olisin halunnut tietää lisää molemmista, eritoten Fairuzista. 

Teoksen tarina välittyy, ja on kohtalaisen hyvä ja lyhyt pätkä. Lukemisessa ei tarvitse ajatella, eikä teoksen keskeyttäminen häiritse. Siihen pääsee helposti mukaan pidemmänkin tauon jälkeen. Osaksi minulla jäi sellainen fiilis, että haluaisin tietää mitä sarjan päätteeksi tapahtuu, mutta voi olla että teos ei aivan pääse varauslistalle asti. Kirjasarja taitaa jäädä hetken huumaan, jos se vaikka osuu silmään kirjastosta joku kerta. 

Helmet-lukuhaaste täyttyy jälleen yhden kohdan verran. Sydän kylmänä on ensimmäinen teos kirjasarjasta Isadella, joten näin ollen se ruksittaa kohdan 6. Kirja on osa kirjasarjaa. 

Isadella 1; Sydän kylmänä
Sari Luhtanen
sivuja 187
Otava, Keuruu 2019

toukokuuta 23, 2021

Kirjapino, lukuhaasteet & kesä

Toukokuu on jotenkin mennyt todella nopeasti, ja olen lukenutkin paljon, mutta jostain syystä blokkauksia ei ole syntynyt. Nyt seuraavat kaksi viikkoa aion tykittää kirjoittamista oikein urakalla, ennen kuin kesäkuun haasteet lähenevät, ja käytän niihin suurimman osan ajastani. Päätin kuitenkin näin mukavan aurinkoisena sunnuntaina tehdä pienen koosteen tämän hetken lukuhaasteista, kirjapinosta, Helmet-haasteesta sekä kesästä ylipäätänsä. Ja toisaalta halusin vain kirjoittelemaan vähän kaikkea, vaikka asian vierestäkin. 

Palasin blogi tauolta Tammikuussa 2020. Ja kirjoitin paljon ajatuksistani tulevaisuudesta, ja nyt ollaan tässä blogissa puolitoista vuotta kohta jatkettu menemään. Koskahan minulle jälleen tulee se hetki, jossa kirjoittaminen pysähtyy? Vai tuleeko ollenkaan? Nyt on toisaalta hyvä katsoakin vähän tavoitteita kesäksi, ja miettiä miten saisi ylläpidetty kirjoittamisen sekä lukemisen intoa. Jos jostain asiasta olen varma on se, että kesäkuusta tulee lukemisen kuukausi!

Olen tänä vuonna ollut huomattavasti aktiivisempi lukuhaaste osallistuja kuin aiemmin. Nyt on meneillään viisi lukuhaastetta (tai tuloillaan), joihin olen osallistunut. Eiköhän niitä enemmänkin olisi tarjolla, mutta johonkin pitää vetää raja. Yöpöydän kirjat emännöi Kirja, jota en halunnut lukea -haastetta 1.9.2020 - 30.8.2021 välillä. Haasteeseen osallistuinkin jo sarjakuvateoksella, jonka valitsin twitter suosituksena. Tästä haasteesta voi siis käydä lukemassa lisää blokkauksessani Joen baari.

Helmet-lukuhaaste on jatkuvasti jokaisen käsiini löytävän teoksen mietintämyssyssä. Nyt on tulossa teoksia, jotka saan tähän haasteeseen, vaikka Helmet onkin jonkun aikaa ollut nyt aivan pysäytyksissä. Nyt kesäkuussa alkaa Pride -lukuhaaste, joka kestää kokonaisen kuukauden. Emäntänämme toimii jälleen Yöpöydän kirjat, joka on luonut selkeän "ohjeistus"postauksen. Lyhyesti: ajatuksena on lukea ja blogata #sateenkaarikirjallisuuteen liittyvästä teemasta ja teoksista, joissa esiintyy LGBTIQ+ hahmoja. Esille saa nostaa sateenkaarikirjallisuutta monella tapaa. Täältä blogista löytyy myös infopaketti dekkariviikolle, joka on 7. - 13.6.2021. 

Dekkariviikolle suunnittelin jotain hieman erikoisempaa, nimittäin koko viikon kestävää päivittyvää blokkausta. Eli kirjoittaisin dekkariaiheesta joka päivä, 7 päivää putkeen. Uhka vai mahdollisuus? Pidän lukuhaasteista, ja päivittyvistä blokkauksista, koska ne ovat ikään kuin päiväkirjoja, joihin saa kirjoitettua juuri ajallaan asioita. Siksi ajattelin kokeilla tätä nyt dekkariviikolla, koska uskon, että saisin näin myös enemmän luettua viikon aikana. Lukupino on dekkariviikolle oikeastaan jo valmiina. Kolme teosta odottaa lukemista, mutta on hyvin mahdollista, että dekkariaihe laajenee mielessäni enemmän kirjoituspainoitteiseksi, mutta eipä kai se mitään. Haluan kuitenkin laittaa tämän kokeiluun. 

Haluan vielä haasteisiin liittyen nostaa esille tällaisen hyvin yksinkertaisen haasteen, joka menee hyvin yksiin minun "salaisen" tavoitteeni kanssa eli laajentaa lukumakuani. Kirjojen Pyörteissä -blogissa on haaste, joka kantaa nimeään Täysin randomia. Ajatuksena on valita kirjastosta täysin randomilla teos, jonka pyrkii lukemaan kannesta kanteen. Voihan se tietenkin olla jokin muukin kuin kovakantinen teos, kuten vaikka äänikirja. Ja ajattelin, että saisin tähän hyvin liitettyä muutaman "lukumakuani laajentavan" teoksen. Haasteessa oli pitkä toteuttamisaika, aina 30.11.2021 saakka, joten oman suoritukseni siirrän varmaan lähemmäs syksyä, mutta aion kokeilla myös tätä. Jos kiinnostuitte käykää ihmeessa kirjastossa ja valitkaa teos täysin randomisti! (:

Kesällä on siis tiedossa paljon lukemista, vaikka kirjapinoni onkin tällä hetkellä hyvin pieni. Hieman dekkariviikolle, kirja pride-lukuhaasteeseen ja sitten oman mielen mukaan teoksia. Neonkaupunki, jonka ensimmäisen osan olen jo ehtinyt lukemaan, mutta blogin puolella ei vielä näy. on se suurin houkutus tällä hetkellä, ja mietinkin aloittaisinko jo tuota seuraavaa osaa. Katsotaan mitä tuosta seuraavaksi tulee luettua. 

Kirjapinossa:
Reija Keskiaho: Nikottelua
Terhi Tarkiainen: Kitty
Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 2; Spiraalitie
Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki
Erin Hunter: Soturikissat erikoisseikkailua; Perhon Lennon näky
Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastatunut (luettu monesti, mutta miksikäs ei koska christie?)
Ruth Ware: Lukitut ovet
Tusina novelleja
Hilkka Liitsola: Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka

Kesäkuu menee siis kirjojen maailmassa ja blogin puolella. Heinäkuussa lomailen, joten käverit, perhe ja oma muru menee silloin edelle, mutta pyrin pitämään (ja löytämään aikaa) kirjoittamista yllä, koska tiedän, että luettua tulee kuitenkin. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :D

toukokuuta 11, 2021

Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta (+ LANU-festarit & dekkarit)

Lyhyt maininta viime viikonloppuisesta LANU-festivaalista. Haluan mainita, koska lukijana oli mielenkiintoista seurata hieman virtuaalisia videoita, joissa mm. vinkataan teoksia. Itse en ole kauheasti vielä ehtinyt katsomaan, koska viikonloppuna juhlittiin äitienpäivää sekä olin auttamassa porukoiden muuttopuuhissa, joten puuhaa riitti. LANU-festivaalien youtube-kanavalla onneksi on mahdollista käydä katsomassa videoita aina koko toukokuun loppuun saakka, joten aion käydä katsomassa vielä lisää. Kuitenkin sen verran olen jo vilkaissut, että kirjavinkkauksissa oli mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Viime vuonnakin ilmeisesti on ollut virtuaaliset festivaalit, nämä olivat kuitenkin minulle ensimmäiset, johon en edes kovin hyvin ehtinyt osallistumaan. LANU-festivaalien (lasten ja nuorten- siitä se lyhyenne tulee) sivulle kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa jos kiinnostaa!

Myös dekkariviikko on jälleen kerran tulossa. Mainitsen sen nyt näin muutamassa lauseessa, jos sieltä löytyy innokkaita osallistujia. Lähempänä sitten lisää, ja itse olen tietenkin mukana! 

Mennäänpä nyt itse teokseen, novelleita sisältävään sellaiseen. Novellikokoelmat ovat puhutelleet minua nyt alkaneena vuotena, ja jälleen kerran on yhden sellaisen aika. Teoksen kirjailija Hertta Vierula on minulla täysin uusi tuttavuus, ja tämäkin teos tuli esille jossakin youtube pätkästä, mistä sen poimin. Varausta noutaessa hieman hämmennyinkin teoksen kokoa, sen keveyttä, koska olin odottanut hieman erilaista teosta käsiini. Lyhyys tekee toisaalta teoksesta hyvinkin mielenkiintoisen ja luettavan.

Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta pitää sisällään 10 erilaista novellia. Teoksessa on itsessään vain 69 sivua, joten jokainen sen sisältämä novelli on vain muutaman sivun mittainen. Jokaisessa teoksessa on sellainen erikoinen tunnelma, että ajattelee päähenkilön toisaalta näkevän unta/harhoja/muuta vastaavaa, ettei tämän kertoma tarina olisi aivan totta. Kuitenkin jokainen novelli herättelee mielessä outoja totuudenmukaisuuksia, jotka kuitenkin rikkovat ajatusta siitä, että novellin kertoja (kertojalla kuvaan tässä novellin päähahmoa) näkisikin vain unta. Toisissa novelleissa on helpompi erottaa "se hetki" (tässä tarkoitan hetkellä sitä kohtaa, jossa novellista nousee esille fantasian piirteet), kuin toisissa joissa jo päähenkilö itsessään on hyvin "ei-totuudenmukainen". 

Maatuvanlaakson tarinoissa seikkailee elävät, kuolleet ja mitä omituisimmat olennot, kuten peikot. Jokainen tarina etenee eritavalla, eikä yhtenäisyyksiä ole muu kuin se että jokainen tarina karmii selkäpiitä. Teokset ovat omalla tavallaan kauniita ja kauheita samanaikaisesti, mutta kiehtovaa luettavaa, ja piristystä tuo jokaiseen novelliin se, että siinä on aina yksi kuvitettu sivu. Lyhyiden novelleiden välissä on helppo pitää taukoja. Jokainen tarina on suhteellisen "koruton", jos voisin sellaista ilmaisua käyttää nyt tässä asiayhteydessä. Tarinat kertovat ilman kaunistelemista asiansa, lyhyiden ja jämäköiden lauseiden saattelemana. Tähän tottuu, vaikka aluksi se olikin hämmentävää. Jotenkaan kuitenkaan en osaisi kuvitella tämän kaltaista teosta ilman jäykkyyttä edes toimivaksi. 

"Pilvien rako sulkeutuu. Ensimmäinen pisara osuu lammen pintaan. Sade tanssittaa lampea. Lilja seisoo laiturilla ja antaa veden valua ylleen." (Hertta Vierula - Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta, s 12)

Parhaiten mieleeni jäin teoksen viimeinen novelli, joka oli hieman erimuotoinen kuin aiemmat tarinat, koska se oli kirjoitettu ikäänkuin kirjeeksi. Tämäkin oli hauska seikka, että novelleiden "malli" erosi hienoisesti toisistaan. Viimeinen novelli, parantola, jätti aika kylmäksi. Fantasia elementit kohtasivat hienoisen ongelman, johon päähenkilö, kertoja, jonka nimen oletin olevan Aurora, etsiskeli ratkaisua. Tässä kohtaan tuli jälleen novelleista uusi piirre esiin nimittäin, ne ikäänkuin loppuivat, mutta toisaalta jäivät elämään. Niihin jokaiseen ei tullutkaan täysin "tämä tarina loppuu tähän" -loppua. 

Minulla ehti tosiaan muodostua lempi- ja ei-lempitarinani lyhyiden novellien joukosta. Toisaalta osassa novellissa oli sellaisia ällötyspiirteitä, että ne eivät edes sen vuoksi olleet miellyttävää lukea. Osa tarinoista ei vain uponnut, ehkä myös siksi koska teemakin oli hyvin erikoinen. En edes osaa nimetä yhtä teemaa/aihetta, jota teoksessa käsiteltiin, mutta itse koin teoksen pimeänä, kolkkona ja jäykkänä. Se ei pelottanut niinkään, enemmän osassa kohtaa tuli ällötys. Hienosti kuitenkin kirjailija oli saanut novellit herättämään ajatuksia, siksi sitä oli ihan mukava lukea. 


Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta
Hertta Vierula & Broci
sivuja 69
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020

Suositut postaukset