Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin

toim. Siri Kolu ja Salla Simukka

sivuja 226

Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset

Meri Mort

sivuja 300

@ Meri Mort & Like kustannus /

Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle

Sanna Wikström

sivuja 272

Hidasta elämää Suomi Oy

kustannustoim. Katri Mäkinen

Lokakuun kooste: Halloween-lukuhaaste

Kirjoita, kirjoita ja kirjoita!!! Sellaista on tässä pitänyt tehdä jo pitkä tovi, mutta yhtäkkiä vain vierähti koko lokakuu vain yhdellä postauksella. Kirjoitin viimeksi blogin puolelle kuulumisiani Turun kirjamessuilta. Viime viikonloppuna puolestaan Helsingissä vietettiin kirjamessuja, joihin valitettavasti tieni ei tänä vuonna vienyt, vaikkakin ohjelmassa olisi ollut vaikka ja mitä kiinnostavaa. Kuitenkin vielä tällä hetkellä minulla on puuhaa täällä kotipuolessa, ja vastuita sekä velvollisuuksia hoidettavana, vaikka muutama lomapäivä toisinaan tekeekin hyvää. 

Lokakuusta muutama maininta, nimittäin Lokakuu on lukukuu, näin olen kuulut sanottavan. Itselle lokakuu kuitenkin toi niin paljon uusia tuulia ja uusia ihmeellisiä seikkailuja, että lukukuu jäi vähemmälle. Sain luettua kuitenkin 4 teosta kokonaisuudessa, joista kolme pääsee nyt tähän tekstiin mukaan. Lyhyesti kuitenkin mainitsen, että pienen tahkoamisen kautta sain luettua Art House Oy:n Likainen tusina -novelliteoksen. Päivi Haanpää ja Marika Riikonen olivat koonneet jatko-osan Tusina -novellikokoelmalle, joka ei kuitenkaan avautunut minulle (kumpikaan teoksista oikeastaan). Tämä teos tuli luettua hikipisaroiden saattelemana, ja tunsin vetoa valitettavasti vain yhteen sen novelleista. Novellikokoelmana kuitenkin pidin sen keveydestä käsissäni, joten sanoisin, että kyllä sen joutaa lukea jos novellikokoelmat kiinnostavat.

Halloween on lokakuun suuren suuri juhlapyhä, jota juhlitaan myös täällä, vaikkakin hieman ei-todellakaan-amerikkalaisella tavalla. Nyt töissä olen tavannut lapsen, joka on aivan hullaantunut halloweenistä. Hän juhli sitä jo viikkoja etukäteen, ja jälkijuhlat jatkuvat vieläkin. Itse osallistuin myös halloween juhlintaan, vaikka tänä vuonna itse minkäänlaisiin bileisiin en osallistunutkaan. Onneksi blogin puolella sai senkin edestä juhlia Halloweenia. Linkistä pääset katsomaan Halloween-lukuhaasteen emännän blogia, ja sieltä koostetta näistä luetuista teoksista, jos sieltä löytyisi jokin karmiva tai ei-karmiva teos omalle lukulistallesi!

Itsellä on nyt viime aikoina ollut vahva kiinnostus spiritismiin sekä yliluonnollisiin asioihin. Nostan myös esille kiinnostukseni horoskooppimerkkeihin, energioihin, elementteihin ja luonnon monimuotoisuuteen, joka on nyt viime vuosina noussut minussa vahvasti esille. On jännä kuinka asiaan syventyessä alkaa ymmärtämään joitakin elämän mysteerejä täysin erilaisesta näkökulmasta. Nyt matkasinkin siis halloweenin aikana henkimaailmaan sekä loitsujen luomiseen. Luin kolme teosta, jotka jokainen liittyy edellä mainittuihin asioihin eri tavoin, eli jokainen teos on täysin erilainen toisestaan. Nämä teoksen ikäänkuin tarkensivat jo minulla ollutta tietoa, ja lisäsivät siihen pieniä säväyksiä uusista näkökulmista. Olen hieman jännittynyt myös, kuinka te lukijana mahdatte ottaa tämän kaltaiset asiat vastaan, koska aiemmin en ole niin vahvasti näitä tuonut esille blogissani. Tämä on kuitenkin yksi osa minua, ja haluan olla kaikella tavalla oma itseni, ja luoda asioita joista itse nautin. 

Ensimmäinen teos, jonka luin oli Tuuma:n tuottama Pohjolan Voimaeläimet -teos. Maaretta Tukiainen ja Markus Frey:n kokoama teos sisältää kattavan pläjäyksen Pohjolan voimaeläimistä, jotka on luokiteltu "elementtien" mukaan viiteen kategoriaan: veden, maan, metsän, ilman ja lumen ja jään eläimiin. Onko sinulla ajatusta siitä, mikä eläin puhuttelee sinua? Voisiko se olla mahdollisesti voimaeläimesi? Minulla on jo jonkin aikaa ollut omani, ja paljastan sen verran, että se menee lumen ja jään eläimiin. Itse en kuitenkaan nää välttämättä täysin sitä lumen aspektia siinä, vaan enemmänkin mietin eläimen viisautta ja voimaa, joka on eläimestä lähtöisin. Itse kun en ole kuitenkaan mitenkään talven ystävä, saati siihen kuuluvien maallisten asioiden rakastaja. Ennemmin näen talven pimeyden ja valkeuden yhdistyvän kauneuden kautta, miksi ehkä voisi ajatellakin että samaistun tähän eläimeen. 

Itse teos on kaiken kaikkiaan aika läpi luettavaa tekstiä, eikä se herätä sen kummempia ajatuksia. Muutamia hauskoja heittoja teoksessa on, mutta teksti kuitenkin jää aika ilmaan leijailevaksi. Teoksen loppuun on nostettu runsas lähdeluettelo lisätietoineen, joka on mukava bonus, jotta pystyy hieman tarkentamaan esim. omia-ajatuksiani joistakin teoksessa mainituista asioista. Luin teosta hieman varuillani, ikäänkuin vahvasti pohtivana, jotenkin juuri siksi tutkinkin paljon pitkää lähdeluetteloa ehkä enemmän kuin useimmiten teen tietokirjallisuuden suhteen. Mutta voisin kuitenkin kysyä, kuka ei rakastaisi lukea myyttejä ja uskomuksia Pohjolan eläimistä? 

Siirrytään seuraavaksi hyvinkin toisenlaiseen teokseen, joka viittaa loihtimiseen ja loitsuihin. Luin teoksen Pieni loitsukirja - Emmi Valve, joka oli hyvin pieni ja huvittava. Teos oli aivan toisenlainen kuin itse edes kuvittelin, ja minulle muodostui nopeasti ongelmaksi se, että pidin teosta liian huvittavana ja itse lukemani sisältö meni täysin minulta ohi. Teos on vuodelta 2020, joten vielä uudempaa luokkaa, ja yleensä pysyn kärryillä tämänkaltaisissa teoksissa yllättävän hyvin. Teoksesta puuttui kyllä sellainen yleinen "malli": aloitusteksti - johdanto - luettelomainen teksti - loppu. Teos lävähti suoraan päin lärviä ensimmäisellä loitsulla, jonka jälkeen niitä olikin peräkkäin aina teoksen loppuun saakka. 

Teoksesta ei lopulta jäänyt käteen paljoakaan, vain sen kaunis kuvitus joka sivulla. Muuten teos oli 71 sivua huvitusta sekä hieman hämmentäviä loitsuja. Ainesosien suhteen loitsuissa oli niin sanottuja "oikeita" asioita (vaikkakaan näinkään ei voisi ilmaista, koska loitsuja voi olla monenlaisia, eikä kaikkiin edes välttämättä tarvitse ainesosia), joita loitsimisessa sanotaan käytettävän: kynttilät, asioita loitsittavalta tai kynä ja paperi. Teoksen etuna on se, että sen lukee puolessa tunnissa läpi. Kuitenkin jos haluaa teokselta vähän enemmän, sitä ei tästä teoksesta (omalle kohdalle) löytynyt. Hyödyinkö siis lukemisesta? En, mutta naureskelin kyllä, joten teos sai ainakin hymyn huulille!

Viimeisenä teoksena on Spiritistinen istunto. Marjo Kaartinen on kuvannut teoksessa Madame d'Espérance:n spiritistisiä istuntoja, joita on hän järjesti Helsingissä 1893. Teos pitää sisällään tarkkaa kuvailua, selkeitä lauseita, mahtavan paljon kaikenlaista kertomusta kirjan henkilöiden taustoista ja menneisyydestä sekä itse teos ennen kaikkea perustuu istunnoissa mukana olleen henkilön (Carl Sederholm) kertomuksiin. Kokemuksia on tuotu siis esille tukevalla pohjalla perustuvaan tietoon. Teoksessa nostetaan myös paljon esille epäilyksiä, joita Madame d'Espérance:n istunnoista kulki pitkän ajan Madamen niitä järjestäessä. 

Teos on rakennettu selkeäksi luettavaksi, ja itseä ainakin houkutti lukea millaisia ajatuksia osallistujilla on yliluonnollisista kokemuksista, joita kerrottiin tapahtuneen näiden istuntojen aikana. Näissä istunnoissa on esiintynyt niitä tyypillisiä spiritismin piirteitä, kuten esineiden liikkumista sekä henkien ilmestymistä. Okkultismi ja yliluonnolliset tapahtumat nostettiin yksityiskohtaisesti esille tässä teoksessa Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin kuvailun kautta. Minun oli hieman myös tehtävä tausta tutkimusta itse kirjailijasta, joka tämän monografian on kirjoittanut. Monografia on siis yhden tai useamman kirjailijan laatima teos, joka perustuu tiettyyn tutkimukseen liittyvään aiheeseen. (tällainen väli-info)

Teoksessa mielenkiintoiseksi muodostui myös Madame itse, ja hänen menneisyytensä pienet salaisuudet. Kaartinen kuvailee hyvin, kuinka epäilykset Madamen iästä sekä henkilöllisyydestä nousivat esille, ja millaisia perusteita on löydetty, jotka tukevat teorioita siitä, että Madame oli syntymänimeltään Puttock. Kaartinen kuitenkin nostaa teoksessa myös esille loihtutaiteilija Faustinuksen, jonka tarina on tutkijoille yhtä mysteeri kuin Madame d'Espérance:n. Suomessa siis näkyi vahva spiritisminen kiinnostus 1893-vuodesta eteenpäin näiden kahden suuren mystisin ihmisen vieraillessa Helsingissä. Teos oli hyvin "ähkyä" luettavaa, joten sitä piti nauttia pieninä annoksina hyvä tovi, mutta rauhallisessa kynttilänvalossa lukeminen sujui mukavasti. Jos kiinnostus spiritismiin on vähäinenkään, niin suosittelen lukemaan tämän teoksen. 

Lukukuukausi on siis päättynyt, ja halloween-lukuhaaste on suoritettu, ja elämänpyörä on pyörähtänyt. Itselle on valjennut moni asia tässä kuluneen kuukauden aikana. Lokakuu on tarjonnut mahdollisuuden, joka vie niin paljon minua eteenpäin, että en voi edes sanoin kuvailla sitä. Lukemista en lopeta. En nyt, enkä huomenna, mutta päätän tämän tekstin kuitenkin. Huomaan, että tekstistä tuli paljon erilaisempi kuin kuvittelin, mutta siinä ehkä heijastuu todella vahvasti juuri minä. Kommentoikaa ihmeessä, iskeekö tämänkaltainen kirjoitustyyli teihin lukijoina, vai pitääkö pysyä enemmän asialinjalla. Nyt palaan kirjojen ääreen!

Pohjolan Voimaeläimet

Maaretta Tukiainen & Markus Frey

sivuja 215

Otavan Kirjapaino Oy, 2018

Pieni Loitsukirja

Emmi Valve

sivuja 71

@ Emmi Valve 2020

Spiritistinen istunto

Marjo Kaartinen

sivuja 245

@ Marjo Kaartinen & SKS 2020

Tunteiden pyörteissä: Turun Kirjamessut

Kaikki tietävät sanonnan: "when one door closes, another opens". Tällä viikolla olen testannut tämän lauseen uskottavuutta, hyvin ja paljon. Olen muutaman vuoden aikana tehnyt, en vain täällä blogissa, mutta myös elämässä ratkaisuja, jotka vievät kaiken kaikkiaan kohti omia haaveitani. Tämän seurauksena on joutunut tekemään valintoja, jotka lopettavat asioita eli sulkevat ovia. Onneksi elämässä on aina mahdollisuus avata niiden tilalle uusia asioita, vaikka toisinaan tuntuukin, että ne ratkaisut ovat hyvin kaukaisia. Viikko on siis mennyt hyvin monenlaisten tunteiden viemänä, eikä ainakaan hyvin ihana ja iloa tuottava viikonloppu auttanut selkeyttämään asioita, vaikka sen ajattelisi niin tekevänkin. 

Nyt on kuitenkin ollut juhlallinen viikonloppu, koska toinen lapsuudenkaverini meni naimisiin. Häät vietettiin vanhassa kivinavetassa, joka oli hyvin romanttinen viininpunaisen teemavärin sekä lyhdyillä ja valoketjuilla valaistuneena. Äänentoisto oli hieman hankaluuksia tuottava, koska olimme käytännössä ulkona, lukuunottamatta navettaa eli kattoa + kiviseiniä. Häät olivat kauniit, niin morsiankin. Hääkuvia tuli otettua aika reilusti, ja ruoka oli maittavaa, mutta viikonlopun yhtenä suurimmista koho kohdista toimi Turun messukeskuksessa järjestetyt Kirjamessut (yhdessä ruoka- ja viinimessujen kanssa).

Asioiden tapahtumisen virtaa ei toisinaan voi pysäyttää, joten osallistuin kirjamessuille yhdessä metsämiehen kanssa. Olimme molemmat yhtä innoissamme tapahtumasta, ja vaikka itse hullaannuinkin välillä aivan täysin, koska kirjat, niin metsämies piti minut aisoissa. Sunnuntaina aloitimme jo aikaisessa vaiheessa kirjamessutunnelmat Sini Helmisen sekä J.S. Meresmaan uutuus teosten esittelyillä Kallas-osastolla. Kirjailijat kertoivat uusimmista teoksistaan, Sini Helminen Hurmeesta ja Meresmaa Khimairasta. Suureessa hallissa muodostui haasteeksi äänentoisto, koska samanaikaisesti tapahtui myös hallien muilla lavoilla haastatteluita ja keskustelupaneeleita. Kuuntelin kuitenkin keskittyneenä näiden kahden kirjailijan sujuvaa keskustelua heidän teoksista, miten aihe oli valikoitunut ja millaisia teemoja teoksissa nousee esille. Itse en ole vielä koskanut sormellakaan Khimairaan, mutta toisaalta jäi sellainen olo, että kyseisen säeromaanin voisi itsekin lukea. 

Kirjamessujen ohjelma oli hyvin monipuolinen, joten kuljimme hieman hämillämme ympärinsä, koska katseltavaa oli reilusti. Muutama kirjailija selkeästi veti yleisöä puoleensa reilulla kädellä, kuten haastattelussa ollut Tolkkien tulkkina -teoksen kirjailija. Koimme itse, että tätä on turha jäädä kuuntelemaan, koska porukkaa oli niin paljon kuuntelemassa. Eikä itsellä ole kauheasti pituutta, joten näköyhteyttä lavalle ei ollut. Ehdimme kuitenkin tässä välissä kiertämään messuja hyvän tovin. Löysin Sammakon kirjakauppa myyntipisteestä itselleni uuden kirjan. Sarah Andersenin sarjakuva teos Elämänhallinta on illuusio tarttui matkaani tästä pisteestä. Luin aiemmin tänä vuonna yhden Andersenin teoksen, Aikuisuus on myytti -nimeä kantavan sarjakuvateoksen. Nopealla vilkaisulla tämäkin teos vaikutti yhtä luettavalta. Minullahan on myös mustetta ikäänkuin aihetta sivuuttaen. Kädessäni lukee "control is only a illusion". Toisaalta olen yhäkin sitä mieltä, että asia pitää paikkaansa. Hyvällä tavalla.

Kirjamessut jatkuivat aina messukeskuksen viimeisiin tunteihin saakka, mutta halusimme tietenkin saada kaiken kattavan kokonaisuuden myös ruoka- ja viinimessuista. Hassu sattuma kuitenkin tapahtui tätä ennen, koska en ilmeisesti ollut lukenut ohjelmisto niin selvästi. B-hallin tieto osastolla alkoi yhtäkkiä Teemu Keskisarjan keskusteluhetki hänen uusimmastaan teoksesta, Kyllikki Saari: mysteerin ihmisten historia. Olen ollut tietoinen jo pitkään, että olen sukua kyseiselle kirjailijalle, mutta koskaan ei ole ollut mahdollista esitellä itseäni. Kuinka ollakaan, eiköhän isovanhempani olleet kuuntelemassa kirjailijan keskustelua, jonka seurauksena nopeiden tapahtumien jälkeen olin esittäytymässä itse kirjailija Teemu Keskisarjalle. Isovanhempani myös ostivat minulle myös tämän uusimman teoksen, joka on nyt signeerattu Turun kaikille Keskisarjoille. Räiskyvien ajatusten kautta tämä teos on nyt täällä. Odotan mielenkiinnolla. En ole aikaisemmin tutustunut Teemu Keskisarjan teoksiin, mutta nyt on syy lukea edes yksi teos.

Löysin vielä tällaisen omituisen näköisen kojun, jota hetken tutkittuani huomasin sisältävän mitä kauniinpia leimasimia. Keskustelin itse valmistajan kanssa, joka kertoi että heillä on kunnon tehtaat muualla Suomesta. Hänkin on nyt vain koronan takia Suomen kamaralla, samoin kuin messujen vuoksi. Mielestäni ajatus, että on löytänyt jotain mitä tehdä muiden iloksi... on upea tapa käyttää elämä. Ja nämä leimasimet olivat hyvin kauniita. Päädyin siis ostamaan yhden. Viisi sakarainen tähti tarttui matkaan, maksoin vain 5 euroa eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kävin myös tutkimassa hieman heidän internet sivustoja, ja sielläkin näkyi todella kauniita erilaisia leimasimia. Jos tiedät jonkun innokkaan askartelijan, suosittelen pyörähtämään Bloca Wallah -nimisessä verkkokaupassa.

Näiden outojen sattumusten seurauksena päädyimme pyörähtämään ruoka- ja viinimessujen puolella viimeinkin. Sieltä löytyi useampikin hunajavalmistaja, ja jopa mehiläisiä ja heidän kuningatar. Myös mehiläisvahakynttilöitä oli myynnissä, joten katselin itse kiinnostuneempana niitä, kuin niitä mehiläisiä. Minulle ei tulisi mieleenkään, että ryhtyisin kasvattamaan mehiläisiä. Mehiläisiä? Kenelle tulisi sellainen mieleen? Arvostan kuitenkin sitä kädentaitoa, ja luovuutta mitä kaikkea mehiläisvahasta aina hunajaan saakka kyetään valmistamaan noiden pienien pörrääjien avulla. 

Ruoka- ja viinimessuilla oli todella vähän loppupeleissä kojuja (tai maistiaisia), mutta löysimme suuren pöydän erilaisia sieniä. Metsämieheni pääsi oikein elementtiinsä, ja sepittämään sienistä minulle, tietämättömälle. En syö sieniä. Löysin kuitenkin mielestäni kauniin sienen, josta nappasin kuvan. Mielestäni tässä sienessä nuo "säikeet" kulkevat kauniisti lainehtien. Loppupeleissä moniin arvontoihin osallistumisen jälkeen pikkuroinaa jäi yllättävän vähän käteen, muutama heijastin, lakua ja kirjanmerkkejä. 

Kirjamessut tarjosivat teemansa mukaisesti musiikkia monessa muodossa. Oli vinyylilevyjä ja cd-levyjä, oli soittonurkkaus ja musiikista kiinnostuneita myyjiä ja ihmisiä. Musiikki oli hienosti nostettu esille unohtamatta kirjallisuuden merkitystä ihmisille. Kirjamessuilla oli tietenkin myös lasten nurkkaus, jossa lapset pääsivät kuuntelemaan luettuja satuja. Kävin itse katsomassa siellä muuminäytettelyn takia. A:sta Ö:hön muumien matkassa -nimeä kantanut näyttely esitteli Toven kuvitusta muumihahmoista. Näitä samoja hahmoja löytyy Paula Nivukosken ja Annika Sandelin ABC-kirjoista. Yhtenä ihana erityispiirteenä kirjamessuilla oli se, että jokainen sai yhden tällaisen ABC-teoksen mukanaan kotiin, nimittäin lukupäiväkirjan muumiteemalla. Se tarttui matkaani aivan viime metreillä, ja onneksi kävin sellaisen nappaamassa mukaan. 

Turun Kirjamessut sitoi ihanasti yhteen kirjallisuuden värit ja musiikin. Ohjelma oli monipuolista ja runsasta, joten messuilla sai helposti kulumaan useammankin päivän. Olen vieläkin hieman häkeltynyt viikonlopusta, mutta nyt uutta viikkoa (ja mahdollisuuksia) kohti!

Unboxataan laatikko!

Kuinka monta kirjaa voi tilata, että tilausta kutsutaan pieneksi? 

Kuinka paljon lopulta kirja -tilauspaketit oikeasti painavat? 

Mitä oikeasti tilasin, ja miksi? 

Pureudutaanpa tähän aiheeseen nyt yhden postauksen verran!

Adlibriksessä on ollut useampia kampanjoita jälleen kerran, ja dekkarifestivaalien kunniaksi siellä on mm. dekkarikirjallisuutta tarjouksella. Omassa tilauspaketissani ei kuitenkaan löydy dekkarikirjallisuutta, vaikka nykyään nautinkin enemmän sen lukemisesta. Täällä Turussa on myös juhlittu tänään Turun päivää, jonka seurauksena on keskusta ollut täynnä ohjelmaa, kuten antikvaariset Kirjamessut. Kävin siis sielläkin käymässä, ja tutkimassa kirja kerääjien huimaa kerättyä määrää teoksia, joista olivat valmiita luopumaan. Hetken aikaa ympäri kulkiessani, ja vain yksi teos mielessäni yllättäen löysinkin etsimäni! Kahdeskymmenesensimmäinen painos tuota vuonna 1939 ilmestynyttä Agatha Christien teosta, alkuperäisellä nimellä ja kansikuvalla. Ymmärrän syyn miksi teoksen nimi muutettiin (enkä tästä syystä sitä mainitsi, kaikkien pitäisi tietää mistä teoksesta on kyse), mutta olen halunnut tämän alkuperäisen version hyllyyni jo jonkin tovin, ja nyt se löytyi ja tämä sama teos saa paikkansa kaksoisolentonsa, eri nimeä kantavan, Eikä yksikään pelastunut -teoksen  vierestä.

Hieman vilpakan keskusta seikkailun jälkeen olenkin hiljentynyt ostettujen kirjojen pariin, järjestellyt kirjahyllyä, lukenut ja tehnyt tätä blokkausta pitkin päivää. Tämä päivä on siis vain ja ainoastaan ollut minun itseni kanssa vietettyä aikaa. Olen löytänyt viime aikoina aivan ihania teoksia hyllyyni, ja nyt ryhdytäänkin purkamaan tätä laatikkoa, tarkemmin sen sisältöä.

Tämän kokoinen laatikko painoi 4.29kg. Minulle aika normaalin kokoinen tilaus, koska harvemmin näitä nykyään teen. Enemmän tulee ostettua heräteostoksia ohimennen liikkuessa tuolla kaupungilla tai muualla. Tuli kuitenkin keskustelua kirjojen painosta, kun kerroin minun herralleni tilauksesta. Hänen mielestään kyseinen määrä teoksia ja paketti kirjapainoja, ei voi painaa yli 4kg. Pyh, kaikki lukijat tietää, että yksi noin 530 sivuinen teos (kuten Erika Vik:n - Hän sanoi nimekseen Aleia) painaa huomattavan paljon kädessä, Näitä kun tilaukseen laitetaan kolme, voidaan jo pohtia perunasäkin painoa eli 4kg tulee nopeasti täyteen tilauksessa kuin tilauksessa, varsinkin kun kirjoja oli 7!

Tilasin tosiaan 7 todella erilaista teosta. Paketista löytyi yksi englanninkielinen novelliteos, kolmen romaanin trilogia, kaksi ruokateosta sekä yksi "taking-care-of-myself-kinda"-teos. Näiden lisäksi tilasin kirjahyllyyn muutaman söpön ja yksinkertaisen kirjatuen, koska samalla tässä unboxing aikana on hyvä myös järjestää kirjanurkkaus kuntoon, sekä kirjahylly. Lyhyesti pitää tähän kommentoida twitter-ketjua, jossa nostettiin esille kirjojen ostaminen/myyminen. Tuli tästä kirjahyllyn järjestelystä mieleen, että myönnän kyllä itsekin, että viimeaikoina olen suosinut kirjastoa ja kierrätettyjä teoksia omaan hyllyyni -tekniikkaa. Huomasin kuitenkin, kuinka ihana on saada kirjatilaus kotiin ja katsella upeita kansia sekä nuuhkaista sitä uuden teoksen tuoksua. Se on se hetki, jota ei unohda. Ymmärrän kuitenkin, että moni arvostaa elämää mahdollisimman minimaalisesti, kuten minäkin. Joidenkin asioiden vuoksi kuitenkin pitää rikkoa näitä rajoitteita, ja miettiä mikä tekee sinut oikeasti iloiseksi. 

Hän sanoi nimekseen Aleia - Erika Vik:n teos, ja teossarja, oli ensimmäinen jonka nostin laatikosta käsiini. Olen tutustunut teokseen jo aiemmin, lukenut muutaman sivun, mutta en ole koskaan saanut luettua sitä kokonaisuutena. Nyt kun löysin teossarjan hyvällä hinnalla, ni oli pakko se ostaa omaan hyllyyni, koska se on niin kaunis. Jokainen teos on kansikuvastaan niin kaunis, että en raaski edes avata sitä ilman että pelkään sen luoman illuusion rikkoutuvan. Teos on omaääninen fantasiaromaani, joka käsittelee sen hetken ajankohtaisia teemoja, kuten toiseuden pelkoa. Odotan mielenkiinnolla, kuinka tämä toteutuu teoksessa, johon on sekoitettu villiä länttä, steampunkia ja magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, jonka kaikki kolme osaa löytävät nyt siis hyllystäni. Syksyn pimenevät viikonloput on täynnä houkuttelevaa luettavaa siis. 

Kaksosauringot-trilogia jätkuu teoksella Seleesian näkijä. En kauheasti halua kommentoida jatkoteosta, koska haluan lukea nämä kokonaisuutena mahdollisimman pian. Hieman kuitenkin takakannen tekstiä lukien, ilmeisesti teeman puolesta aihe hieman muotoutuu, ja käsittelee muunmuassa viholliskuvien murtamista (mitä tämä tarkoittaakaan) sekä anteeksiantoa. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että tässä kyseiessä teoksessa on ehdottomasti kaunein ja houkuttelevin kansi. Trilogia päättyy osaan Neferin tytär, joka puolestaan keskittyy kahtia jakautuneeseen maailmaan. Pidän myös siitä, että jokainen teos on kirkkaan värinen. Se piristää kummasti. Jokatapauksessa nämä trilogian osat kaksi ja kolme tulivat otettua mukaan kauniiden kansikuvien takia, ja löytönä ilman sen kummempaa ajattelua. 

Tilauksessa oli kuitenkin alkupiste, miksi koko tilausta aloin tekemään, ja sen nimi oli Miranda Silver. Olen odottanut tätä teosta käsiini jo pitkän tovin, ja meinasin tilata jopa häneltä kaksi teosta, mutta halusin kuitenkin enemmin tämän novellikokoelman kuin kokonaisen romaanin kielen vuoksi. Olen myös tutkinut onko teosta suomennettu, mutta en ole ainakaan törmännyt mihinkään vaihtoehtoiseen kieleen, ja on englanniksikin mukava toisinaan lukea. Crave - An erotic story collection ei varmasti tarvitse sen enempää selityksiä. En ole lukenut teosta aiemmin, mutta odotan eniten tämän teoksen kimppuun pääsemistä. Tutkin ensin Silver:n teosta Priceless, joka on kokonainen eroottinen romaani, joka houkuttelee minua. Ilmeisesti tässä teoksessa on jokin pieni novelli liittyen siihen romaanin henkilöihin, mutta se ei spoilaa itse romaanista mitään. Tämä oli tilauksen päämäärä, tämä pieni n. 160 sivun paperinen, ohut kirjanen. Nyt se on käsissäni. 

En kuitenkaan unohtanut minun tämän vuoden tavoitettani kasvaa ihmisenä, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Haluan myös monipuolistaa lukumaailmaani, ja minulla olisi tavoitteena runokirja vielä lukea tämän vuoden aikana. Ymmärsin myös, että olen lukenut vain muutaman tietokirjan, joita on maailmassa niin monenlaisia, että haluan vielä jonkun erilaisen tuoda esille blogissani. Näihin tavoitteisiin tähdäten ostin alekirjoista muutaman reseptikirjan. Nykyään vegaanina tuntuu, että on kokeillut kaiken jo, tai ehkä kaikkiruokaisenakin tuntuisi että on kokeillut jo kaiken, joten päätin piristää kokkailujani reseptien parissa. P niin kuin papu on Into Kustannus Oy:n ja Salla Korpelan kirkas teos, jossa proteiinina on pavut kaikissa sen muodoissa. Teoksessa on yli 70 erilaista herkullista reseptiä aina hummuksesta falafeleihin ja jälkiruokiin saakka. Tilasin myös Gummerus Kustannus Oy:n Ruokaa rennosti: Terveellistä, kiitos! reseptikirja, joka sisältää yli 80 reseptiä stressittömään ja nautinnolliseen terveelliseen ruokaan. Teos on ulkonäölllisesti paljon maltillisempi kuin papu-reseptiteos.

Viimeisenä teoksena tilasin Kaipaan järjestystä: Opas kaaoksen selvittämiseen, ajankäytön hallintaan ja asioiden hoitamiseen teoksen Gummerus Kustannus Oy:ltä. Harriet Griffey tarttuu kiinni asioiden systemaattiseen järjestämiseen, joka helpottaa no oikeastaan kaikkea. Teoksessa autetaan tunnistamaan omia järjestystyylejä ja esitellään keinoja arjen osa-alueiden hallintaan. Tässä teoksessa "luvataan", että sen avulla oppii pitämään kaaoksen ja stressin kurissa ja keskittymään elämästä nauttimiseen. Itse odotan teokselta hyviä vinkkejä ja mielenkiintoisia vaihtoehtoisia järjestyskuvioita tai muuta vastaavaa. Koen oikeasti että teoksesta voisi olla apua minunkaltaiselle ihmiselle, joka järjestelee kirjahyllyään uusiksi joka toinen kuukausia. Odotan mielenkiinnolla mitä teos tuo tullessaan. 

Unboxing lähenee loppuaan, mutta nyt jotenkin odotan jokaiseen teokseen tarttumista, enkä tiedä missä järjestyksessä luen mitä, koska kirjaston kirjapinoakin on jo kertynyt. Onneksi lukemisaikaa on runsaasti, ja voisin jopa töihin viedä "nukkari" -kirjaksi itselleni jonkun teoksen, jos maltan. Tykkään enemmin lukea yhden teoksen kerralla, kun kauhean monissa osissa. Ensiviikolla jos pitkästä aikaa saisi suoritettua kokonaisen työviikon, kun nyt on ollut sairastelua ja lomailua viimeisimpien viikkojen aikana. Toivottavasti lukijana saat tästä postauksesta itsellesi.. no jotakin ☺

Ihmemaa

"Sitä minäkin sanoin. Joskin omin sanoin ja myös nyrkein." (Juno Dawson - Ihmemaa, sivu 21)

Olisinpa kirjoittanut jo twitteriin alkufiiliksiäni tästä teoksesta, koska en todellakaan ollut väärässä. Todistin tuntevani itseni liiankin hyvin, koska teos oli kaikkea mitä odotin. Alkuperäisesti näin Juno Dawsonin teoksen kirjaston lukunurkkauksessa, josta sitä ei tietenkään saanut vielä lainata kotiin. Kuitenkin jo pelkkä kansi kertoi minulle, että tuon teoksen haluan lukea. Niimpä laitoin sen varaukseen, ja vei hetken ennen kuin se saapui käsiini. Tällä välin ehdin muodostamaan suuriakin odotuksia teoksesta: vahvaa juonta, joka kantaa loppuun saakka ja pitää otteessaan.

Enkä joutunut pettymään. Teos täytti minun jokaisen pienen mielihyvän keskuksen, ja antoi paljon vahvoja ja voimakkaita teemoja, selkeää ja hyvin rakennettua juonta ja mielenkiintoisia hahmoja. Ihmemaa, jota nimeä teos kantoi, eteni reippain ottein jatkuvasti, eikä lukujen välille aiheutunut nukuttavampi osuuksia. Myös luvuissa oli vain "tarvittava asia", joka teki muutamasta luvusta hieman lyhyemmän, mutta kuitenkin kaikki tarvittava tuli kerrottua. Se mielestäni jakoi lukuja mukavasti, ja myös mukavia leikittelevä yksityiskohtia oli esim. erilaiset fontit, viivat ja kuvat, joita teoksessa löytyi muutamia. 

Ihmemaan päähenkilönä toimii Alice. Alice on transnainen, joka on käynyt läpi mielen syvyyksiä. Tarina alkaakin vahvalla kuvauksella Alicen tilanteesta. Alicen taustaa, ja asioiden tapahtumien syitä, kerrotaan tarinan edetessä Alicen näkökulmasta pikku hiljaa, mutta loppuun päästessä lukijalle on esitetty kaikki oleellinen; mistä kaikki alkoi, ja miksi tähän tilanteeseen jouduttiin. Alicen lisäksi teoksessa seikkailee sivuhenkilöinä tämän sisko Lori ja heidän äiti, Alicen kavereita, kuten Olivier sekä tämän koulutovereita, kuten Jonty, Maxim ja Jeremy. Teoksessa on muitakin hyvin mielenkiintoisia hahmoja, kuten Paisley ja Bunny, jotka sotkeutuvat tarinaan vahvalla otteella. 

"Lippu Ihmemaahan näyttää maksavan tasan tuhat puntaa." (Juno Dawson - Ihmemaa, sivu 47)

Minulle jäi olotila, että jokainen teoksen hahmo oli tärkeä päähenkilömme kannalta. Jokainen heistä toi esille erilaisia tunnetiloja ja tapahtumia, jotka vaikuttivat Aliceen. Teoksen nopea eteneminen ja houkuttelevat hahmot koukuttavat lukemaan useamman sivun kerralla, eikä juonikaan jätä rauhaan. Lukijana itse koin, että minun on saatava tietää mitä teoksessa tapahtuu seuraavaksi. Teoksessa oli muutamia yllätys-momentteja, jotka tekevät teoksesta juuri minulle sopivan. Pidin ajatuksesta, että siinä on "fantasiaa", mutta sen luo itse hahmot. Myös jännitys, erilaisuus ja juhliminen (+vaaralliset aineet) tuotiin vahvasti esille, joten teos ei mielestäni kuulu nuoremmille lukijoille. Yksi vahva asia, joka teoksessa oli esillä, oli eliittinuoret ja raha. Raha puhui - kuunneltiinko? 

Vahvasta teemasta, rajuista aiheista ja tapahtumista huolimatta voin suositella teosta luettavaksi. Aikuiskirjalllisuudeksi teoksessa on vahvoja kiinnikekohtia, ja erilaisuus tuodaan hyvin esille. Teos on niin koukuttava, että sen lukee nopeasti. Voisin myös sanoa, että teoksesta saa vedettyä esille aiheita, jotka pätevät nykymaailmaan, nuorien bilekulttuuriin. 

Ihmemaa: Tervetuloa juhliin

eng. alkuteos Wonderland

Juno Dawson

suomentanut Aura Nurmi

sivuja 313

Copyright @ Juno Dawson, 2020

Gummerus

Lopputunnelmat Elokuun lukumaratonista

Tänään on lukumaraton päivä! Minulla on reilusti ajatuksia tästä viikonlopusta, lukumaratonista ja tapahtumista, mutta yritän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi saada ne tähän ennen kuin aloitan lukumaraton urakkani. Aamupäivä minulla meni markkinatunnellimissa, ja nautinkin suuresti, koska pitkästä aikaa on ollut lämmin päivä, ja saanut nauttia hienoisesta auringon pilkahduksesta. Ehdin myös viettämään romanttisen leffahetken murun kanssa ♥ mutta nyt kuitenkin annan aikaa itselleni lukumaratonin merkeissä. Itselläni on lukupinossa useampi teos, mutta kuitenkin olen valinnut kaksi tiettyä teosta juuri tätä lukumaratonia varten, joiden lukemista olen hetken jo odottanut. 

Muutama lyhyt kertaus lukumaratonista, vaikka se taitaakin olla jo jokaiselle tuttua. Osan lukemisesta tulee siis sijoittua itse lukumaraton päivään, joka on tänään lauantai 28.8. Itse aloitan urakkani tuossa noin 20:30 pintaan, ja luen näin ollen sunnuntai-iltaan klo 20:30 saakka. Lukumaraton emäntänä toimii Oksan hyllyltä/Marika. Tuolla blogin puolella on hyvät ohjeistukset ja liittymisohjeet, jos kiinnostaa!

Nyt itse lukemiseen, jonka aloitan teoksella Kirjanoita - Anne Leinonen. Tämän fantasiateosparia olen jo hetken aikaa halunnut lukea, ja nyt on sen aika vihdoin tullut. Teos kertoo Helbyssä asuvasta nuoresta Aurasta. Ensiajatukseni on aina ollut hyvin kiinnostunut teosta kohtaan, koska.. no noidat ja kirjat. Myös yhtenä houkuttelevana asiana nostan esille tämän kysymyksen, joka on kirjan takakannessa "Mutta miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua?" -- mitä mahtaa olla meneillään? Nyt valmistaudun hienoisella purtavalla ja tee kupillisella. Lukuiloa ja tsemppiä kaikille!

klo 10:00 God Morgon!

Anne Leinonen - Kirjanoita tempaisi mukaansa, ja ahmin teoksen yhdeltä istumalta eilisen illan pimeinä tunteita. Teos oli helppolukuinen ja selkeä luettava, joten tarinan etenemisessä oli helppo pysyä mukana. En oikein vieläkään ymmärrä, miten tämä teos on jäänyt aina lukematta, vaikka aiheena se on hyvin mielenkiintoinen: noituus ja kirjat. Näin kirjaystävälle teos, jossa on mukana kirjallisuutta, kirjoja ja kirjakauppoja, on aina mukavaa luettavaa. Teoksessa nostettiin myös kirjallisuus vahvaan asemaan, ja sen kautta kuvattiin niin vapautta kuin vaarantuntua. 

Teos oli tasainen suoritus nuorten fantasiaromaaniksi. Itse olen viime aikoina lukenut paljon aikuisille suunnattuja teoksia, joten siihen ajateltuna teoksessa ei niin paljon vivahteikkuutta ollut. Pidin kuitenkin ensimmäisestä osasta, ja jatkan mielelläni toisen osan pariin, koska haluan ehdottomasti tietää mitä päähenkilölle, Auralle, tapahtuu. Löytääkö hän tarvittavat selitykset itsestään? Ja kahdesta vierekkäisestä maailmasta? 

Tähän mennessä luettuja sivuja 228. Nyt ajattelin hetkellisesti palata toisen osan pariin, mutta en kuitenkaan koko aamua aio istua kirjan parissa. Minulla on vielä tekemistä tähän päivään, varsinkin kun huomenna on työn puolesta kehittämispäivä, johon oli pienoinen ennakkotehtävä. Noitakirja, fantasiaduon toinen osa, kuitenkin houkuttelee minua lukemaan edes hieman vielä, Aurassa (päähenkilössä) on sellainen hienoinen houkutteleva karisma. Kirjailija on onnistunut hahmossa loistavasti!

klo 15:30 Afternoon tea, please

Onpas päivä hurahtanut nopeasti. Aamulla lukeminen venyi ja venyi, joten kaiken muun sunnuntai operaation suorittaminen vähän siirtyi. Olen ehtinyt paljon, muunmuassa tekemään adlibriksen tilauksen valmiiksi, ja nyt sormen päitä syyhyttää jo odotuksesta. Saa jälleen kerran kirjahyllyä uudelleen järjestettyä, kun alkaa jostain syystä tila loppumaan. Huom! Tilasin myös kirjoja. Pääasiassa tilasin kirjoja. Mietinkin tässä.. haluaisittekohan te lukijat mahdollisesti adlibris-tilaus unboxingin tänne blogin puolella? Voisin kertoa tilatuista teoksista, miksi tilasin ja ajatukset/kokemukset jne. Tällaista voisi kaavailla.. nyt kuitenkin olen kutakuinkin valmis muiden asioiden osalta, ja pääsen lukemaan Noitakirjan loppuun. 

Everything comes to an end

Lukumaraton urakan tavoite täytetty, ja olen todella tyytyväinen. Sunnuntaipäivä meni myös hyvin vauhdikkaasti. Kaiken muun toiminnan keskellä sain luettua yhteensä kaksi teosta, ja sivuja tuli yhteensä 453. Anne Leinosen - Noitakirja oli vielä edeltäjäänsä parempi. Pidin teoksen temposta, ja vauhdikkaasta etenemisestä. Moniin asioihin tulee hyvin selitys, ja täydennys. Mielestäni kirjailija on onnistunut luomaan oivallisen duon, joka toimii hienosti. Päähenkilöstä, Aurasta, syntyy upea hahmo toisen teoksen tarinan edetessä. 

Huomaan, että viikonloppu on ollut hyvin vauhdikas, joten vaikka en täysin 24 tuntia käyttänytkään omaan maraton suoritukseeni, en voi moittia. Minulla oli vielä muuta teos, joita ajattelin että olisin voinut lukea tässä illalla, mutta taidan ottaa nyt vain rennosti ja laittaa aivot off-asentoon. Ensi viikoksi on mielenkiintoisia teoksia kirjastolainoissa sekä omassa hyllyssä. Katsotaan mitä tekee mieli lukea. 

Luetut teokset:

Anne Leinonen - Kirjanoita

WSOY, 2017. Sivuja 228

Anne Leinonen - Noitakirja

WSOY, 2018. Sivuja 225.

Täysin randomia: Terapiassa

Olipa kerran eräs tyttö, joka rakasti kirjallisuutta. Hänen työpaikkansa oli eräässä kaupungissa, ja työmatkan varrella oli kirjasto. Tyttö harhautui kirjastoon työmatkojensa aikana useasti --- niin kuin tälläkin kertaa, ja siitäpä päästäänkin asiaan. Jonkin aikaa olen jo puhunut haasteesta Täysin Randomia. Kävin tuossa yksi päivä kirjastossa, josta en tarkkaanottaen etsinyt mitään. Nostin hyllystä summamutikassa muutaman teoksen syliini ja lähdin niiden kanssa kirjastosta kotiin. Nyt olen tässä, yhden teoksen lukeneena ja näin ollen osallistun myös Täysin Randomia haasteeseen. Tämän teoksen lukemisen jälkeen tutkailin vähän teosta internetin ihmeellisestä maailmasta, koska tajusin lukeneeni tämän vuoden teoksen. Tämä teos on ilmestynyt Maaliskuussa 2021, miten se on mennyt minulta täysin huomaamatta ohi?

"Kaikki toistuu samanlaisena. Joka kerta toivon, että se olisi erilaista. Että heräisin eloon. Että saisin imettyä uhristani energiaa. ------" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu 15)

Hieman ehkä kiersin säännöksiä kyllä teoksen kohdalla, ja katsoin sen otsikkoa ja kansikuvaa. Terapiassa otsikko ei oikeastaan avaa teosta hirveästi, oletuksena nousee esille että teoksessa käydään terapiassa. Kansikuvakaan ei paljasta paljolti ilman minkäänlaista tekstiä. Kansikuva on kuitenkin kaunis, ja yksi syy miksi teos lähti mukaani. Mustan väriset kannet, joiden keskellä on perhonen, joka on liukuvärjätty vaaleaasta punaisesta tummempaan punaiseen. Minusta se oli jotenkin lumoava, ja aavistukseni hyvästä teoksesta osui oikeaksi teosta lukiessa. 

Aloitetaan purkamaan ajatuksia siitä oudoimmasta: päähenkilömme oli Ira, sarjamurhaaja. En kerro juonipaljastuksia, vaan asia kerrotaan avoimesti ensimmäisenä lauseena kirjan takakannessa (tarkistin!). Tämä oli ensimmäinen asia, joka teoksessa on vahvasti esillä. Muutenkin Ira, päähenkilömme, on hyvinkin väkevä itsepäinen hahmo, joka pelaa peliään aina loppuun saakka. Tässä teoksessa on muutenkin useampi päähenkilö Iran lisäksi. Terapiassa otsikko on suoraan se asia, johon teos keskittyy, joten potilaan lisäksi tarvitaan psykoterapeutti Clarissa. Kun syvennytään Iran menneisyyteen näiden istuntojen aikana, syvennytään myös Clarissan menneisyyteen, joka ei olekaan niin puhdas kuin ympäristö antaa ymmärtää.

"Kuka voisi olla rehellisempi puoliso kuin psykoterapeutti?" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu67)

Teoksessa on myös Clarissan puolison Pekan näkökulma sekä uutisreportteri Arton näkökulma. Jokaisen näkökulman kautta siis kerrotaan tarinaa, ei vain yhden. Luvut on myös jaoiteltu aina kertojan mukaan, joten näkökulma vaihtuu jopa suhteellisen usein. Jossakin kohtaa minusta tuntui, että aikajanassa olisi ollut hyppelyitä, koska näkökulma vaihtui niin tiuhaan. Se vaikutti siihen, että toisinaan tuntui asioiden tapahtuvan kahdessa eri aikajanassa, vaikka jotkin luvut kuitenkin antoi ymmärtää, että teos etenee järjestyksellisesti yhtenä aikajanana. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen asiasta xd

Itse pidin tästä teoksesta, ja sen lukemisesta, vaikka lopuksi ajattelinkin että siinä oli muutamia hienoisia asioita, joita olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla. Luin myös yllättäen muiden lukijoiden kommentteja goodreadsissa teoksen lukemisen jälkeen, ja yllätyin kuinka jakaantunutta se oli. Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että teoksessa oli hieman yliampuvuutta, ja loppuratkaisu.. no oli, mutta teoksessa oli myös todentuntuisia psykologisia ajatuksia. Ehkä itselle jäi päälimmäisenä päälle sellainen suuren "pelastus"-valtataistelun tuntu, joten jos yliampuva psykologinen thrilleri uppoaa: tässä se on. 

Muutama sananen vielä tulevasta viikonlopusta.. jos jotain tiedän, minulla on minuuttiaikataulu ja tämän lisäksi elokuinen lukumaraton napsahti siihen sopivasti. Olen täysin hyvin tietoinen siitä, että olen tänä vuonna osallitunut vain yhteen lukumaratoniin. Tästä johtuen ilmoittauduin Oksan hyllylle/Marikan emännöimään elokuun lukumaratoniin, joka järjestetään nyt 28.päivä. Eli lauantai on se päivä, johon osan lukemisesta on sijoittuva, joten minuuttiaikatauluni tiukkenee entisestään. Jos joku siellä nyt huolestuu, niin ei tarvitse. Teen tämän omasta tahdostani, ja siirrän tarvittaessa muuta, että pääsen lukemaan! Jos lukumaratonaus kiinnostaa, käykää linkistä katsomassa tarkempia ohjeita!

Terapiassa

Martta Kaukonen

sivuja 405

WSOY 2021

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

Elokuu on jo puolivälissä, ja minun lukupinoni kasvaa, lyhenee, muuttuu ja vaihtuu jatkuvasti. Nyt kun työmatka kulkeutuu pääkirjaston ohi, on jotenkin tullut eksyttyä useaan otteeseen kirjastoon työpäivän jälkeen ihan vain "katselemaan". Olen myös vaativa lukija nykyään, koska löydän monia kiehtovia teoksia, jotka etsiytyvät kotiin, mutta jostain syystä niitä ei tule luettua ennen kuin on aika ne jo palauttaa. Niiden eteen ilmestyy enemmän teoksia, jotka kiinnostavat tai ovat luettava ensin, tai mikä tahansa muu syy nyt sattuu olemaankaan. Minulla on omassa hyllyssänikin muutama teos odottamassa, sekä olen selaillut muutamaa tilattavaa teosta, joten mielenkiintoni erilaisissa teoksissa poukkoilee joka suuntaan. 

"Tiikerikynsi vääntäytyi seisomaan huolimatta käpäliensä tutinasta. Vatsasta pulpahti taas verta, kun haavan reunat venyivät. Hän kuuli kissojen henkäilyt ympäriltään muttei välittänyt. Kipu ei tunnu missään! Tappioi ei tunnu missään!" (Erin Hunter - Soturikissat novellit: Kertomuksia klaaneista, sivu 16-17)

Nyt kuitenkin viimeisen kesälomareissun matkaseuraan, joka oli Erin Hunterin novelliteos Soturikissoista. Olen tasaisesti joka vuosi lukenut soturikissoja, mutta novelliteosta en muistaakseni koskaan ole aiemmin häneltä lukenut. Tämä teos piti sisällään kolme erilaista kertomusta, jotka sijoittuivat eri ajan kohdille koko soturikissat sarjaa. Näissä tarinoissa seikkaili Tiikerikynsi, Lehtilampi sekä Kyyhkysiipi ja teos oli myös toinen novelliteos, joka on ilmestynyt Soturikissat-novellikokoelmista käännettynä Suomeksi. 

Tässä novelliteoksessa on tärkeää, että tietää tapahtumia Soturikissat sarjasta, muuten novellien päähenkilöiden ja tapahtumien mukana olisi ollut hieman hankala pysyä. Kuitenkin se voisi käytännössä olla mahdollista, mutta koska ne perustuvat niin vahvasti Soturikissat teoksiin en sitä suosittelisi. Itselleni Tiikerikynsi ei ole koskaan ollut mieluisa hahmo. Tavallaan olen pitänyt hahmosta, mutta tässä hänen novellissaan nostettiin liiaksi esille hänen vallanhimo sekä kiero luonne. Eikä minua niin paljon lopulta kiinnostanut, kuinka Tiikerikynsi lopulta päätyi Varjoklaanin johtajaksi, ja ehkä hieman petyin tähän novelliin, koska se ei ollut ehkä niin voimakas, mitä Tiikerikynnestä luodaan kuvaa.

Pidin siis enemmän Lehtilammen sekä Kyyhkysiiven seikkailuista. Lehtilampi on suloinen kissa, ja tämän ja hänen sisarensa välinen rakkaus on suloista seurattavaa. Toisaalta kuitenkin nämä novellit jäivät hieman ilman sitä "vau" efektiä, koska ne olivat vain lyhyt osa suurta kokonaisuutta. Olen myös aikoinani tarinoita lukiessa muodostanut omia päätelmiäni ja pohdintojani, joten nämä eivät tietenkään sopineet niihin. Luen kuitenkin aina mielelläni Soturikissoja, koska se on yksinkertaista ja houkuttelevaa luettavaa. Nämä tarinat sopivat kaikenikäisille, kissaihmisille - tai ei. Ne sopivat jokaiselle!

Soturikissat novellit ruksittaa myös yhden Helmet -lukuhaaste kohdan. Olen todella tyytyväinen tämän vuoden Helmet-lukuhaaste kohtiin, ja toivon niiden ensivuonnakin nostavan esille näin houkuttelevia aiheita. Näihin saan itse otetta todella hyvin. Nro 12. Kirjan päähenkilö on eläin; on kohta, jonka ruksitan, koska Soturikissat nimenomaisesti kertoo kissoista!

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

eng. alkuteos Warriors Novellas: Tales from the Clans

Erin Hunter

suomentanut Nana Sironen

sivuja 275

Suomennus © 2020 Art House Oy

Evelynin seitsemän kuolemaa

Olen aina himoinnut mahdollisimman psykologisia, juonenkäänteitä ja haasteita sisältäviä jännitys-murha mysteereitä, jotka eivät paljasta välittömästi loppuratkaisua. Tässä minulla oli käsissäni juuri tuollainen teos, Evelynin seitsemän kuolemaa. 494 sivua kertoo tarinan Blackheathin kartanossa tapahtuvasta murhasta. Murha tapahtuu tänään kello 23. Kahdeksan päivän aikana, kahdeksan silminnäkijän kautta, on päähenkilömme keksittävä kuka on syyllinen murhaan, että pääsee pakenemaan Blackheathistä. Tämän lyhyen takakannen tekstin avulla teos sai minut koukuttumaan, enkä voi sanoa että en olisi vaikuttunut kirjailin hyvin keksimistä juononkäänteistä, sekä teoksen hallitsevasta ideasta. 

Käy heti alun alkaenkin selväksi, että teos on täynnä salaisuuksia ja valheiden verkkoja, joita jokainen kartanossa oleva seurapiirihenkilö tai palvelija viljelee ympäriinsä. Kartanon omistajat, Lordi ja lady Hardcastle ovat kutsuneet koolle n. 50 henkeä suuriin naamiaisiin, joiden aikana tämä murha tapahtuu. Murha, jonka selvittämistä lähtee ratkaisemaan päähenkilö nimeltä x. Kyllä, aivan totta: alussa päähenkilömme ei tiedä kuka hän on, josta seuraa hyvinkin mielenkiintoinen tarinoiden yhteensolmiutuminen, ja selviää mitä tarkoitetaan sanoilla "kahdeksan silminnäkijän kautta". Tämä yksityiskohta tekee teoksesta koukuttavan ja haastavan, näin myös lukijana on aluksi hankala pysyä mukana monessa kartanon hahmossa sekä itse juonenkäänteissä. 

"Kokoan kaiken tahdonvoimani, käännän selkäni rouva Drudgelle ja marssin pois pitkin äänettömäksi muuttunutta käytävää. Palvelijoita loikkii sivuun tieltäni, mutta mieleni ei ymmärrä mitään muuta kuin oman raivonsa" (Stuart Turton - Evelynin seitsemän kuolemaa, sivu 171)

Teos on kuitenkin yllättävän rempseää luettavaa, eikä samat asiat toista itseään, joten teosta lukiessa tuntui, että se eteni hyvinkin nopeasti. Tykkään lukea tällaisia suurempia teoksia, mutta sitten siinä useimmiten käy juuri näin: luen sitä koko päivän, ja saan sen luettuakin, mutta minulla jää kaikki muu ympäriltä huomioimatta. Teoksen alussa esitellään tärkeimmät henkilöt, kuten päähenkilömme herra x (tässä vaiheessa), Anna, Daniel ja Evelyn. Monelle teoksen muilla hahmoilla on hyvin suuri rooli teoksessa, joten en oikein osaa valita missä raja menee päähenkilön ja sivuhenkilön kohdalla tätä teosta ajatellen. Annan esimerkin, päähenkilö herra x, joka käyttää nimeä Sebastian Bell teoksen ensimmäisillä sivuilla, nostaa jo esille niin monta hahmoa yksinään, että on vaikea erotella kuka heistä on päähenkilö ja kuka ei. 

Teos lähtee käyntiin n. 100 sivun kohdilla, kun alkutapahtumat on saatu selitettyä riittävän selkeästi sekä meille lukijoille, että itse päähenkilöille. Tälloin tempo nopenee, ja päähenkilöstämme tulee selkeästi rohkeampi selvittämään tapahtuvaa murhaa. Nostan vielä lyhyesti tällaisen esille: teoksessa on selkeytetty lukuja, niin että lukujen numerointien lisäksi ne on jaettu erilaisiin osiin kahdeksan päivän mukaan. Aluksi en ymmärtänyt tätä, vaan se vaati teoksen lukemista pidemmälle, mutta tämä oli todella näppärä teoksen kannalta. Pysyi paremmin perässä, mitä kulloinkin päähenkilö oli tekemässä. 

Tykkäsin teoksesta kovasti, ja se oli juuri sellainen että itselläni ei ollut vielä edes loppuhetkillä aavistusta tarkalleen kuka on tehnyt ja mitä. Teoksessa oli myös pienoin koukku, kun luuli kaiken olevan selvinnyt, tuli uusi kuvio ja juoni, joka vielä lisäsi jännitystä päähenkilön puolesta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän teoksen, jos on hienoisestikin kiinnostunut Agatha Christie dekkareista ja Black Mirror -tv-sarjasta (kirjan takakannen keksintö, ei minun). 

Evelynin seitsemän kuolemaa

eng. alkuteos The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle

Stuart Turton

suomentanut Jaakko Kankaanpää

sivuja 494

Copyright @ Stuart Turton, 2018

Suomenkielinen laitos @ Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020

Blogi palailee kesälomalta takaisin hommiin

"Haasteelliseksi bloggaamisen tekee kirjallisten sisältöjen tuottamisen taitamisen lisäksi se, että puuha on aikaa vievää ja se edellyttää suunnittelemista. Bloggaaminen ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa pelkkää kirjoittamista. Et pärjää pelkän blogin avulla. Tarvitsen rinnalle myös muita some-kanavia, joiden avulla kerrot, mitä uutta mielessäsi tänään on." (Minna Luoma: Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja, sivu 29)

Blogi on ollut lomalla, ja niin olen minäkin! Piti jo alkuviikosta kirjoittaa, mutta sitten kävi niin, että bloggereiden keskuudessa oli niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, joiden lukeminen vei yllättävän paljon aikaa. Nyt on aika jälleen kerran palata bloggailun ihanaan maailmaan, joten tässä tuleekin tiivistettynä minun kesälomani sekä sen luetut teokset. Muutamasta teoksesta haluan tehdä vielä oman bloggauksensa, joita olen jo vähän luonnostellut, mutta nyt yritän pitää bloggauksen lyhyenä, mutta tiedän jo nyt, että asiaa tulee jo paljon

Kesäloma on ollut täynnä seikkailuja ympäri Suomea. Siihen on kuulunut niin mökkeilyä kuin hyttysten puremia, kirjojen lukemista ja värittelyä, uusien tavaroiden ostamista sekä konmarittamista ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa oivallisessa seurassa. Toivottavasti jokainen teistäkin on saanut nauttia lomasta, ja on nyt valmiina uusiin koitoksiin syksyn osalta! Kirjojen osalta olen ollut ahkera kesälomalainen, ja teoksia tullut luettua laidasta laitaan. Olen myös seurannut muiden blogien ja vlogien kirjavinkkauksia ja muuta, joten en ole aivan jäänyt pois matkasta vaikka hieman lomaa pidinkin. Pride-lukuhaaste jäi omalta osaltani blogin ulkopuolelle, mutta kuitenkin luin teoksen teemaan liittyen kesäkuussa.

Pride-lukuhaasteeseen luin Reija Kaskiahon Nikottelua -teoksen, joka kertoi 17-vuotiaasta rennosta Nikosta ja tämän elämästä. Niko on poika, joka tykkää pojista. Teos itsessään kietoutuu kahden erilaisen juonen johdateltavaksi, jotka sitovat teosta yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Pidän siitä, että teoksessa ei aivan aloiteta siitä, että päähenkilö olisi täysin "salaisuutensa" varjossa, vaan teoksen kaksi juonta kertovat tapahtumia erilaisissa ajan jaksoissa. Nikottelua on mukiinmenevä suoritus, jonka lukee. En tiedä oliko teoksessa mitään niin suurta ja ihmeellistä, mutta tarina kantoi alusta loppuun saakka riittävän kiinnostavasti. 

Heinäkuun puolella on myös tullut luettua paljon teoksia, vieläpä ulkona, koska ilmat ovat olleet aurinkoiset ja sisätiloissa niitä ei ole halunnut viettää. Juhannuksen aika ja siitä seuraavat kaksi viikkoa meni reissatessa, jossa mukana oli kyllä aina joku teos, mutta lukemisesta ei tullut mitään. Juban: Viivi ja Wagner (Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa) oli mukavan kevyt sarjakuva, jolla oikeastaan aloitin tämän Heinäkuun lukumäärän. Olen kuitenkin lukenut nyt selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina, näin kesäaikaa ajatellen. Puolestaan Lotta-Liisa Joelsson tarttui matkaani youtube maailman kautta. Olen nyt jostain syystä lukenut useammankin kauhuteoksen tänä vuonna, mutta tämä ei päässyt suosikkeihini. 

 

Joelssonin - Nailpolish.avi kertoi netissä levinneestä videosta, joka vaikuttaa aluksi vain videolta. Video kuitenkin alkaa levittämään levottomuuta ympäriinsä, ja teoksen päähenkilö Patrik saa sen käsiinsä. Nailpolish.avi on teknologiakauhua, joka ei uponnut minuun. Teoksessa oli mielenkiintoisia kauhuelementtejä, mutta jostain syystä ajatukseni katkeili turhan paljon, että olisin pysynyt teoksen juonessa mukana. Teos kuitenkin riitti herättämään minussa kauhunsekaisia-ajatuksia. 

Vaihdoin tämän kauhugenren jälkeen nopeasti teeman tietokirjallisuuteen. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi nostaa esille feminismin kaikella mahdollisella tavalla. Teoksesta saa nopeasti kuvan, että sen avulla voi löytää itsestään näitä feminismisiä piirteitä, joita sitten voi alkaa korostamaan. Takakannessa todetaankin, että "feminismi pilaa elämäsi - parhaalla mahdollisella tavalla". Teoksesta löytyi monia asioita, joihin itsekin voisi kiinnittää enemmän huomiota, ja toisaalta ajatella enemmän myös itseään. Oli siinä kuitenkin myös muutama.. hmm itse ehkä kyseenalaistan -kohta. Kuitenkin pidin teoksen lukemisesta, ja sain siitä enemmän irti kuin puolestaan Minna Luoman teoksesta Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja. 

En tiedä olenko tehnyt jo itselleni selkeän kaavan, miltä haluan blogini näyttävän. Ajattelen aina blogia kirjoittaessani, että teen sitä itselleni, joten ehkä tämänkään vuoksi en saanut teoksesta paljolti irti. Teoksessa kerrotaan suhteettoman tarkkaan blogin suunnittelusta, tuotosta, ajankäytöstä jne. Jotenkin itse näen minulle blogin olevan kanava, jolla ilmaisen omia näkemyksiäni teoksista. Teen tätä itselleni. Bloggaajan käsikirjassa oli kuitenkin muutama lause, jotka minullekin upposi, mutta en kokenut saavani teoksesta sen enempää. Tulipa luettua nyt ainakin 150sivua tekstiä.

Vielä muutama sananen Helmet-lukuhaasteesta. Helmet-lukuhaaste on myös käynyt mielessäni teoksia valitessa. Reija Kaskiaho - Nikottelua teoksessa opetellaan jälleen uimista, ja kyseinen päähenkilö rohkaistuukin koko ajan yhä enemmän ja enemmän, joten tämä teos saa ruksittaa kohdan nro 16. Kirjassa opetetaan joku taito. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi puolestaan oli minulle hyödyllinen teos, joka näin ollen ruksittaa kohdan 13. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä. 

Tämän yhteinäisen bloggauksen lisäksi olen lukenut Sarah Andersenin sarjakuvateoksen Aikuisuus on myytti sekä Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa, jotka eivät nyt esiinny tässä tekstissä. Stuart Turtonin teoksesta tulee oma tekstinsä jossain kohtaa tuossa, kun pääsen jatkamaan luonnoksia. Puolestani Sarah Andersenin sarjakuvasta en kokenut, että minulla olisi kauheasti sanottavaa. Teos oli viihdyttävää luettavaa, ja toisinaan hauskasti samaistuttavaa ja viihdyin, mutta eipä minulla siitä ole sen enempää sanottavaa. Suosittelen kyllä lukemaan Andersenin teoksen!

Blogin kesäloman aikana on siis tullut luettua 7 teosta, joka tekee yhteensä yli 1000 sivua tekstiä! Olen iloinen, että tänä vuonna olen myös lukenut loman aikana, vaikka olen myös reissannut ympäriinsä, ja tässä on vielä n. 10 päivää aikaa lukea ja nauttia lomasta. Näiden teosten myötä saan myös Goodreadsin 2021 Reading Challengen omalta osaltani suoritettua. Onpas omituista, että se on jo nyt täynnä. Myöskin Helmet-lukuhaasteessa olen ylittänyt puolivälin 25 -kohdasta, joka on myös mukavan positiivista. Tämän vuoden lukemisen osalta siis vuosi on ollut excelente ♥

Tuossa alhaalla vielä infot teoksista, jotka esiintyivät tässä blokkauksessa, jotka ovat myös lisättynä Luetut 2021 -sivulle. Yritän saada Stuartin kirjoitettua ensiviikolla, ja sitten pitäisi vielä muutama luonnos saada valmiiksi elokuun aikana, että saisi myös uusia luettuja ajan tasallaan julkaistua. Myös Täysin randomia -haaste on tosiaan suorittamatta, ja on elokuun jonkun viikonlopun teemana. Syksyn uutuuskirjoissa ei ole nopealla vilkaisulla osunut mitään yli-kiinnostavaa silmiin, mutta voi olla että sieltä löytyy sattumalta jotakin luettavaa. Nyt hetkellisesti vielä lomailun makuun, mutta blogi pysyköön aktiivisena!

Nikottelua; Reija Kaskiaho; Myllylahti Oy, Espoo 2014

Viivi & Wagner - Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa; Juba; 64sivua; Otava, Keuruu 2020

Nailpolish.avi; Lotta-Liisa Joelsson; 173sivua; Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020

Olen upea, mutta en sinun mieliksesi; Florence Given; alkuteos Women Don't Owe You Pretty; suomentanut Suvi Kauppila; 222sivua; Atena

Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja; Minna Luoma; 150sivua; Ruoka Kustannus, 2019

Dekkariviikko - yhteenveto

kuva lainattu Yöpöydän kirjat -blogista

Nyt on dekkariviikko käynnistynyt, ja pidän lupaukseni kokeilla 7 päivän päivittyvää bloggausta. Pidän siis ikään kuin päiväkirjaa keskittyen dekkarikirjallisuuteen. Aina tästä ma 7.6. - su 13.6. saakka tulee tämä päivitys olemaan aktiivisena ja muokkailen sitä kerran päivässä. Olen hyvin innoissani tästä kokeilusta! ♥ Minulla oli myös aivan loistava idea tälle dekkariviikolle, aiheet joista ajattelin kirjoittaa, teokset jotka ajattelin lukea, mutta... sitten eilen kävin kirjastossa. Typical sunday! Kirjastoreissu pisti koko paletin uusiksi, ja löysin erilaisen vertailukohdan, jonka haluan nostaa esille.. joten vanha suunnitelma sai väistyä, ja ryhdyin seuraamaan uutta ideaani. 

Maanantai 7.6. oli täynnä ohjelmaa, mutta ehdin kuitenkin tutustua dekkariviikon vertailukohtiini. Minulle aivan uusi tuntematon kirjailija, Eva Frantz, jolta valitsin kaksi teosta tälle viikolle, on nyt ensimmäisenä minun tutkimuskohteena. Eva Frantz on suomalainen jännityskirjailija, joka kirjoittaa ruotsinkielellä. Itsellä ei ruotsi taivu, joten suomenkielisillä käännöksillä mennään. Valitsin kirjailijalta Anna Gladista kertovan dekkarisarja ensimmäisen osan, Sininen Huvila ja Yön Kuningatar -jännityskirjallisuus teoksen, joka on suunnattu lapsille. Yön Kuningatar on muuten ilmestynyt vastikään tänä vuonna. Näitä kahta aion vertailla lukemalla niitä samanaikaisesti nyt dekkariviikon ajan. Myös yhden päivän aion käyttää yhdelle lempi dekkarikirjailijalle, jonka teoksia jaksan lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt loppuillan käytän teoksien parissa, ja huomenna ensimmäinen vertailupäivä. 

Sininen Huvila; Eva Frantz; Ruotsinkielinen alkuteos Blå Villan; Käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen; sivuja 275; Kustantamo S&S, Helsinki 2017

Yön Kuningatar; Eva Frantz; sivuja 179; Kustantamo S&S, Helsinki 2021; suomentanut Anu Koivunen

Tiistai 8.6. taittuikin pidemmäksi kuin kuvittelin. Päivän ohjelma töiden jälkeen vei mukanaan, joten lukeminen on tänään jäänyt pahemman kerran. Myöskään tämän blogin kirjoittaminen ei tunnu juuri nyt mukavalta, mutta kuitenkin sen teen, koska olen lupaillut. Sain juuri vähän ruokaa nenän eteen, joten ehkä myös tekstin kirjoittaminen sujuu tuota pikaa, nimittäin paljon olisi asiaa josta haluaisin jo kirjoittaa. Aloitin Frantzin molempia teoksia, ja olen nyt sivuilla Sininen Huvila 43 ja Yön Kuningatar 39.

Hauskaksi yhteiseksi asiaksi huomasin, että molemmissa teoksissa on yhtenä kertojista pieni poika. Eri poika kuitenkin, mutta hän aloittaa tarinan lyhyen prologin jälkeen. Teksti ulkonäöllisesti mielestäni muistutti toinen toisiaan, vaikka tietenkään tarinallisesti eikä kirjoituksellisesti niissä ole oikeastaan mitään samaa. Sininen Huvila on hyvinkin koukuttava, enkä meinannut laskea siitä irti eilen illalla. Nyt illalla taidan palata sen pariin hetken ajaksi, mutta kirjoittaminen ei kyllä luonnistu tämän enempää. Huomenna laadukkaampaa tekstiä!

Keskiviikko 9.6. Huomaan, että kahden teoksen lukeminen samanaikaisesti onkin hyvin haastavaa, varsinkin kun teoksissa on niin paljon samankaltaisuutta esimerkiksi samankaltaiset poikahahmot. Niinkuin eilenkin mainitsinkin, niin nämä kyseiset poika päähenkilöt sekoittuvat mielessäni, ja tämä hankaloittaa keskittymistä. Päähenkilöt ovat kyllä täysin erilaisia, toinen on esimerkiksi 12-vuotias ja toinen nuorempi, n. 5-vuotias. Yritin tänäänkin lukea Yön Kuningatarta päivällä, ja nyt Sinistä Huvilaa illalla, mutta sekään ei auttanut, että oli tunteja välissä. Taidanpa siis keskittyä ensin toiseen teoksista, jonka jälkeen luen toisen. 

Sininen Huvila on tähän mennessä hämmästyttänyt herkullisuudellaan, ja mielenkiintoisilla pienillä yksityiskohdilla huumoria unohtamatta. Dekkarikirjallisuutta on tullut luettua nyt aivan liian vähän, ja haluaisin saada niitä enemmän luettua. Kuitenkin minulla monesti käy niin, että harhaudun fantasin ja scifin maailmaa ja muut jäävät kauas haaveiksi. Teoksessa on myös hyvin mielenkiintoisia pieniä katkelmia kokonaisen tarinan keskellä, jotka ovat kiinnostava pieni lisä. Tähän mennessä teos on antanut hyvinkin paljon, ja olen iloinen, että olen tutustunut tähän kirjailijaa ja juuri tähän teokseen. 

Nyt on jo Torstai 10.6. ja tuntuu, etten ole ehtinyt lukemaan paljon mitään. Alkuviikon illat olivat tosiaan täynnä yhtä jos sun toista, ja tänäänkin ilma helli, joten halusin käydä hölkkäämässä. Olen kuitenkin aivan loppumetreillä Sinisessä Huvilassa, joten luen sen varmasti tänään loppuun. Eva Frantz on ollut kyllä positiivinen tuttavuus, jonka teoksia voisin lukea useammankin. Teoksessa on myös viihdyttävyyttä, kuten..

" - Tutki vain! Jos sellaisia yrityksiä löytyy paljon, ota Rolf avuksi. Minä jatkan aikani tuhlaamista IT-velhon jahtaamiseen. Kun Aram palaa lomalta, otan hänet vastaan kukkasin, fanfaarein ja tanssimalla cancania.
- Sitä näkyä kannattaa odottaa!" (Sininen Huvila - Eva Frantz, sivu 109)

..tällainen on juuri mukavaa pientä huulen heittelyä, joka piristää kummasti. Rikosjuonen lisäksi on mukava, että teoksissa on hieman muutakin. Sininen Huvila on selkeästi kuvattua dekkkarikirjallisuutta. Teosta kuvaillaan käyttämällä sanaa cozy crime eli kevyempää jännitystä omaava teos. Minulle maistuu voimakkaasti täytetytkin teokset nykyään, mutta tähän teokseen sopii hyvin tälläinen hienoisesti kaunisteltu tyyli.

Perjantai 11.6. on ollut tunteiden vuoristorataa. Nyt on suljettu yksi ovi, ja odotan elokuussa toisen avautumista jännityksellä. Eilen luin Eva Frantzin teoksen Sininen Huvila loppuun, ja olen tyytyväinen. Frantz osoittautui luettavaksi dekkarikirjailijaksi. Sininen Huvila käsitteli sisustusbloggaaja Becca Stenlundin ja tämän pojan ympärille kietoutunutta vaarallista verkkoa. Kaikki alkoi pojan löytyessä keskeltä tietä yömyöhäisellä, kun tämän äiti, Becca, makaa keittiössä verilammikossa. Tapahtumaa ryhtyy selvittämään vanhempi rikoskonstaapeli Anna Clad. Teoksen ulkonäkö on mielenkiintoinen: vähäinen määrä lukuja, mutta luvuissa monta sivua tekstiä. Teos etenee tyypillisen tavalliseen tahtiin, mutta ei kuitenkaan jää heikoksi huippukohtauksessa ja loppuratkaisuissa. Ehkä kaikki syyt mahdollisille tapahtumille eivät aivan täysin lumonneet minua (tai en ymmärtänyt niitä), mutta kaiken kaikkiaan teos oli hyvä. 

Minulla olisi kesken Frantzin toinen teos, Yön Kuningatar, yhä, mutta kuitenkaan minulla ei ole niin kauheasti intoa jatkaa sitä eteenpäin. Minulla alkaa vasta nyt herätä kiinnostus lukea dekkareita, vaikka viikko on jo loppupuolella. Olen myös lukenut dekkariviikon kuulumisia muista blogeista, jossa dekkariviikko loistaa hyvinkin näkyvästi. On loistavaa, että niin moni tuo sitä ilmi! 

Yhteenveto dekkariviikosta: Vai sellainen "bloggaan 7 päivää putkeen" suoritus. Hups! Tuli yllättäviä, muuttuvia, asianhaaroja tuohon lauantai-sunnuntai väliseksi ajaksi, joten yhteencedon dekkariviikosta teen nyt lyhyesti. Kaiken kaikkiaan luin kaksi kokonaista teosta, ja yhden teoksen aloitin, viime viikon aikana. Ehdin sunnuntaina bussimatkalla lukemaan, mutta blogin puolelle en mielellään kirjoittele ilman tietokonetta. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen. 

Eva Frantzin Sininen Huvila, sivuja 275, tuli luettua loppuun saakka, mutta toisen Eva Frantzin teoksen suhteen en löytänyt mielenkiintoa, joten se on vielä kesken. Luin kuitenkin tuttua ja turvallista Carolyn Keeneä vielä sunnuntain ratoksi. Tällä kertaa Neiti Etsivä auttoi mystisen opaskoiran katoamisessa, sekä sokean Marisan tavoitteessa vapauttaa ystävänsä Eric, jonka hallusta on löytynyt väärennettyä rahaa. Ystävykset Paula, George ja Bess tempautuvat mukaan erikoiseen salapoliisitehtävään, jonka lisäksi Bess on päättänyt ottaa hoiviinsa tulevan opaskoiran pennun, jonka koulutus on vasta-alkanut. 

Carolyn Keene ei petä. Se on mukavaa letkeää luettavaa, ja teos on juuri sopiva matkustamaan mukana esimerkiksi bussimatkoilla. Tällä hetkellä kaipaan jouhevasti eteenpäin virtaavaa tarinaa, ja ehkä jopa enemmän novellikertomuksia, koska pitkään tiiliskiveen minulla ei riitä tällä hetkellä kiinnostus. Haluan tarinan päättyvän nopeammin. Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira on 128 sivuinen, joten olen tyytyväinen viime viikon lukumäärään, vaikka iltoina olikin hyvin paljon muutakin tekemistä. 

Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira; Carolyn Keene; alkuteos The Secret of Candlelight In; suomentanut Anu Havia; 128sivua; Tammi, Helsinki

Hilkka Liitsola & Kajo -teokset

Sunnuntai-illan ratoksi vielä lyhyt postaus Hilkka Liitsolan Kajo -teoksista, joista toinen jäi tänään käsiini kirjastosta aivan "vahingossa". Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on teoksista ensimmäinen, jonka jatko-osan Kajonsaari luin tänään. Kajonsaaresta muutama lause tässä postauksessa, koska en aio tehdä siitä omaansa, vaikka viihdyttävä teos olikin. Haluan kuitenkin tuoda nämä teokset blogin puolelle niiden kategoroinnin vuoksi, koska pyrin laajentamaan lukutottumuksiani tänä vuonna. Kajon tarina on lastenkirjallisuutta, mutta miellyttävä seikkailu myös näin vanhemmalle iälle. 

Teoksessa orpotyttö Kajo joutuu sattumusten seurauksena merirosvojen kynsiin. Kajo heittäytyy mukaan merirosvojen seikkailuun, ja tapaa mitä erikoisempia laivan asukkaita. Merirosvolaivan merirosvot opettavat uimataidotonta Kajoa selviytymään laivan askareista laivatyttönä. Kajolla on kuitenkin omituinen ulkonäkö, joka herättää kiinnostusta ympärillään. Seikkailunhaluinen ja omatahtoinen Kajo kuitenkin näyttää merirosvoille itsessään monenlaisia puolia, joiden avulla selviää merirosvolaivalla. Tarinan aikana Kajo alkaa pohtimaan ulkonäkönsä piirteitä, ja sitä mistä hän on tullut... Kajonsaari jatkaa ensimmäisen osan seikkailuja. Tällä kertaa kuitenkin selviää mihin kartta johdattaa, jonka Kajo on saanut käsiinsä ensimmäisessä teoksessa. Kajon mukaan lähtee ensimmäisestä osasta tutut hauskat hahmot, ja tälläkään kertaa ei voida välttyä kummallisilta sattumilta.

Molempien teoksien päähenkilönä toimii seikkailumielinen Kajo. Hänellä on erikoisuutena kultaiset silmät ja hopean väriset hiukset, jotka orpokodin johtaja Kuunvalo käskee Kajoa piilottamaan huivin alle. Kajo tapaa merirosvot Rikin ja Arrrrjan (hauska yksityiskohta tuo nimen kirjoitusmuoto!), ja laivan kapteenin Kolmikolkan. Kolmikolkan laivalla, Merenkiitäjällä, on sekä nais- että miesmerirosvoja, joita esitellään teoksessa lyhyesti ja selkeästi. Teoksen hahmot ovat luotu lystikkäiksi, ja tämä teema jatkuu myös toisen teoksen osalta täysin samalla lailla. 

"Pau oli kaksitoista niin kuin minäkin, mutta muuten olimme aivan erilaiset. Ensinnäkin hän oli poika ja minä tyttö. Mutta hän oli myös yhtä tumma kuin minä olen vaalea; hänen hiuksensa olivat kähärät, kun minun tukkani roikkui suorana, ja hänen silmänsä olivat mustat kuin hiilet. Minun silmieni kulta muistutti palavan kynttilän liekkiä. -------" (Hilkka Liitsola - Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka, sivu 11-12)

Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka on itsessään kepeä, vaivaton ja viihdyttävä lukea. Se on lyhyt, vain 165, ja mielestäni toimisi hyvin jo nuoremmillakin lapsilla vaikka iltasatuteoksena. Tietenkin siis tein tässä samalla vähän taustatutkimusta töitä varten, että millaisia lastenkirjoja on olemassa hah xd Ensimmäisessä osassa on myös pientä satumaisuutta, esim. uintitaidon opettaminen Kajolle. Kajo oppii teoksessa uimaan kolmen päivän aikana delfiinien avulla, joka ei nyt ole ihan jokaisen arkipäivää. Se on kuitenkin pieni asia viihdyttävässä teoksessa. 

Kajonsaari, sarjan toinen osa, on puolestaan hieman erikoisempi. Jotenkin merirosvojen "merirosvomaisuutta" on nostettu enemmän esille. Myös teos on hieman enemmän töksähtelevä, sen lyhyiden kappaleiden vuoksi. Kuitenkin tämäkin osa sai minut hilpeälle tuulelle, ja Riki sekä Arrrrja jatkaa viihdyttävää tyyliään teoksessa. Kirjailija on hienosti saanut tehtyä kaksi teosta, joiden parissa viihtyy melkein minkä ikäinen tahansa. Teoksien jälkeen itselle jäi fiilis, että voisi lukea useammin lasten paksumpia kertomakirjallisuusteoksia, koska nämä ovat mukavan viihdyttävää vaihtelua. 

Ilmat ovat olleet ihanan lämpimiä ja aurinkoisia nyt, hieman jopa kuumia. Tämän johdosta päätin lukea Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka -teoksen ulkona, tuossa läheisen hiekkatien penkillä nauttien auringonsäteistä ihollani. Helmet-lukuhaaste saa siis jälleen rastin yhden kohdan yli, joka on nro 11. Teos, jota luet ulkona. Toisen osan luin sisällä tänään, kun tuli sellainen olo, että haluan lukea teoksen, jonka saan loppuun saakka. Minulla on myös keskeneräisiä teoksia, joita en millään meinaa saada eteenpäin luetuksi. Ja ensiviikolla onkin dekkariviikko! Nauttikaa dekkareiden loistosta ja lämpimistä ilmoista vielä kun niitä on. 

Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka

Hilkka Liitsola

sivuja 165

Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2019

Kajonsaari

Hilkka Liitsola

sivuja 139

Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2020