Tulisieluisen Katrionan elämä äitinsä omistamassa Leinikin majatalossa ei ole herkkua. Tallin töissä hän viihtyy, mutta vaikka hän kuinka yrittäisi hillitä itseään, yhteenotot isäpuolen kanssa ovat aina yhtä kitkeriä.
Eräänä päivänä majataloon saapuu hopeisella hornanhevosella ratsastava arpinen nainen. Kuka tuo salaperäinen nainen, joka elää miesten tapaan vapaana maailmaa kiertäen? Voisiko Katkin ryhtyä tarunhohtoiseksi bredinariksi, oikeutta jakavaksi viestinviejäksi?
Äidillä on Katin varalle aivan muita suunnitelmia - mutta arpiselta naiselta saamaansa hopeakolikkoa hän ei voi unohtaa." (takakansi)
Hopea Hevonen aloittaa Katrionan tarinaa, jossa tulisieluinen ja omatahtoinen hevosia rakastava nuori tyttö joutuu tilanteiden seurauksena oppikotiin, ja sieltä eri tapahtumien seurauksina seikkailemaan Simon-nimisen herran kanssa.
Kirjan tarina on aluksi hitaan puoleista, mutta pikkuhiljaa lähtee käyntiin, ja tapahtumia riittää. Hieman olisi kaivannut syvyyttä hahmoihin, jotkin osat jäivät hieman pintapuolisiksi.
Kirja oli suhteellisen helppolukuinen, ja kirjan lyhykäisyys (189sivua) eivät tuntuneet missään. Luin kirjan suht nopeassa tahdissa, eikä kirjan lukemista haitannut ympärillä olevat hälinät. Tuli luettua bussissa ja muuallakin.
Juoni on helposti seurattavissa, joten en häiriintynyt kirjaa lukiessa vaikka olisikin ollut muuta hälyä. Myöskin kirjan lukemisen pystyi keskeyttämään mistä kohtaa vain. Se ei yleensäkään kyllä häiritse minua, mutta pyrin kuitenkin lukemaan luku kerrallaan (vähintään).
Minusta kirjan tarina on lupaava, että voisi ehkä lukea jatko-osatkin. En tietenkään tiedä, miten tässä ehtii taikka sitten on kiinnostusta, mutta katsotaan. Kannessa saattaa pilkistää hevonen, mutta kirja ei kuitenkaan niihin sen kummemmin liity, joten sitä ei kannata säikähtää. Suosittelen lukemaan, jos helppo ja lapsenmielinen kirja on mieleesi!
"Kärppä, s 32-33 (lukunäyte)
Talvi kiristi otettaan Kolmesta Laaksosta, ja lumi oli jo kerran tukkinut Eteläsolan. Cornelius oli muiden miesten avulla onnistunut avaamaan sen uudelleen, mutta kulkijoita ei juuri ollut, ja Leinikin majatalossa asui vain muutama matkaaja. Kanta-asiakkaat laaksosta ja kylästä saapuivat yhä juomaan Tessin hyvää olutta, mutta ruoka oli toistaiseksi arkiruokaa.
Suurimman osan vuodesta Vihervuoret Kolmen Laakson ympärillä olivat nimensä mukaisia. Vain muutama huippu erottui harmaana ja paljaana metsänrajan yläpuolella. Mutta kun lunta alkoi tulla toden teolla, edes leveää Eteläsolaa ei kyetty pitämään auki, ja vuorista tuli laaksoja ympäröivä harmaavalkea muuri, joka ei päästänyt ketään sisään eikä ulos. Melkein joka vuosi joku muukalainen arvioi talven voiman ja nopeuden väärin. Jos hän oli onnekas, hän päätyi saarroksiin laaksoon, odottamaan kevättä. Vähemmän onnekkaat joutuivat lumen nielemiksi."
Lene Kaaberbøl Hopea hevonen oli siis loppupeleissä ihan fine kirja. Ja kirjahaasteeseen liittyen kirja sopisi kohtaan: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Petra
