lokakuuta 25, 2016

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus

"Paulan isä on saanut kolme vapaalippua River Heightsissä järjestettävään suureen kissanäyttelyyn ja lahjoittaa ne Paulalle ja tämän ystäville Georgelle ja Bessille. Riemusta kiljuen lähtevät Paula, George ja Bess Keskilännen Suuren Kissanäyttelyn avajaisiin. River Heightsin monitoimitalo on täynnä mitä erilaisimpia kissoja; on sfinksejä, manxeja, burmakissoja. Ystävysten huomio kiinnittyy kuitenkin suurikokoiseen, smaragdisilmäiseen persialaiskissaan joka ylväänä huoltaa turkkiaan. Sen kaulassa välkähtelee vuorikristallein koristeltu kaulapanta. Pian selviää, että kissan omistaja on Andrea Cassidy, jonka Paula, George ja Bess tuntevat entuudestaan. Kissan nimi on Hurrmuri, ja sen on määrä esiintyä myös televisiossa kissanruokamainoksessa. Mutta ennen kuin pitkäkarvarotujen arviointi pääsee edes alkuun, kuuluu Andrean huuto:
-Joku on varastanut minun kissani..." (kirjan takakansi)

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus on jälleen kerran taitavaa näytöstä Carolyn Keeneltä. Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus oli n. 3tunnissa luettu bussimatkalla Tampereelle ja takaisin. Kirjan nopea lukuisuus ei yllättänyt, eikä haitannut yhtään vaikka tarina etenikin nopeasti.
     Oli kuitenkin mielenkiintoista, että välillä kirjan juonen kuviot vaihtuivat, eikä kirja ollutkaan niin yksinkertainen kuin ajateltiin. Neiti Etsivässä on kyllä huonona puolena, se että kirjassa annetaan hyvinkin selviä vihjeitä syyllisestä. Riittää että on vähän asioiden ratkaisukykyä, ja kirja on helposti arvattavissa.

"Väkijoukko haukkoi henkeään kuullessaan Andrean huudon. Sitten kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen, kiihdyttäen ilmapiirin aina vain sekasortoisemmaksi ja häkeltyneemmäksi.
     - Tulkaa. Paula sanoi ystävilleen pompatessaan ylös istuimeltaan. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, kun hän oli pinkaissut käytävää salin etuosaan ja noussut Andrean viereen. Andrea keskusteli lavalla seisseen tanakan miehen ja sinne tulleen keski-ikäisen järjestysmiehen kanssa. Bess ja George seurasivat Paulan kannoilla. 
     Andrea huomasi heidät heti. - Paula, Bess, George, hyvä että olette siinä. Joku on vienyt Hurrmurin!
     - Mitä tapahtui? Paula kysyi häneltä.
     - Voi Paula, Andrea sanoi täristen, ruskeat silmät kyyneliä tulvillaan. - Jätin sen vain pariksi minuutiksi kuljetuskorissa takahuoneeseen. Kun tulin takaisin, koko kuljetuskori oli poissa!
     - Anteeksi, järjestysmies puuttui puheeseen. - Minulla on nyt kissan tuntomerkit, mutta tarvitsen tuntomerkit vielä kuljetuskoristakin.
     - Se on suunnilleen näin suuri - Andrea teki käsillään leipälaatikon kokoisen kaaren ilmaan - ja luonnonvalkoinen, ja sen kantokahva on musta. Siinä on toisessa päässä metalliristikosta tehty ovi, jossa on yksinkertainen salpakiinnitys, ei lukkoa. Ai niin, ja sen kyljessä on nelikulmainen vaaleanpunainen tarra, jossa on Hurrmurin nimi samoin kuin minun nimeni ja osoitteeni." (Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus, luku 3, sivu 21)

Kirjassa ei ole paljoakaan jätetty lukijalle miettimisvaraa. Asioita kerrotaan selkeästi ja suorasti, tietenkään paljastamatta mitään juonen ratkaisuun liittyvää. Kirjassa on enemmän henkilöitä seikkailemassa kuin minusta monissa Neiti Etsivissä, mutta se oikeastaan tekee juonesta vielä kiinnostavamman ja jännittävämmän.
    Itse en voisi sanoa keräileväni Neiti Etsiviä, mutta niitä tulee aina silloin tällöin matkaan kirppiksiltä tai ilmaiseksi jostakin kirjaston poistoboksista. Minulle niitä on kertynyt nyt muutamia. Itse haen vielä tiettyjä kappaleita, ja ehdottomasti sellaisia, joita en ole lukenut vielä, omaan hyllyyni.

Englanninkielinen alkuteos: The Search for the Silver Persian
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1993

Tuli tuossa juuri käytyäkin kirjastossa viikon aikana. Oli ajatuksena hakea kirjallisuutta töihin lapsia varten. Ja kävi kuin kävikin niin että lähdin kirjastosta pinon kanssa. Tällä kertaa lastenkirjojen pinon kanssa.
    Töissä suoritamme ryhmämme kanssa projektia, jossa matkustamme erilaisiin paikkoihin kuukausittain. Tuo Marraskuun on sitten Alaska kuukausi, joten kirjastosta tarttui matkaan jääkarhuihin ja pingviineihin liittyviä lastenkirjoja.

Näissä tunnelmissa, Petra

syyskuuta 11, 2016

To be read and much more

Blogissa on jälleen kerran ollut parin viikon tauko, mutta eipä mitään sillä... tässä kuussa on aika juhlia! Tämän vuoksi blogi saa tässä kuussa nauttia to be read -bloggauksesta, jossa kerron yleisesti syyskuun tavoitteista, sekä syksyn tulevista kirjoista ja asioista aina jouluun saakka.
     Nyt on varmasti viimeisetkin aloittaneet ahkerana työt tai koulut, ja ne joilla ei ole niitä vielä luvassa, varmasti löytävät syksyn pimeyttä kohti mentäessä jotakin mieleistä. Tiedän, että olen paljon kirjoittanut nyt oman elämän infoa tänne blogin puolelle, mutta siksi oikeastaan tämä bloggaus syntyi. Bloggaus osui myös aivan loistavaan kohtaan, juhlien suhteen.

Aloitetaan pohtimalla tulevaa syksyä. Ensiksi voin jo sanoa, että kirjapino ei tule hirveän korkeaksi kohoamaan, ainakaan suunniteltujen kirjojen kohdalla, koska työ vie tällä hetkellä paljon aikaa. Onneksi sielläkin, kun ohjaa lapsille tuokioita esim musiikissa, samoja kappaleita on helppo hyödyntää. Ja ainahan sanotaan, että toistoa toistoa toistoa!
     Eli työ tulee viemään suuren suikaleen omasta lukuajasta ja tällä hetkellä ehdottomasti elokuvat tulevat viemään aikaa lukemiselta. Samoin myös muut tapahtumat ja synttärit mitä tässä on tulevana. Myöskään jokapäivä ei todellakaan töiden jälkeen huvita lukea. Ja niin kirja riippuvainenkin olen. Jos on niin sanotusti huono kirja kesken, sitä lukee yllättäen hitaammin. Ainakin näin on minun kohdallani.

Aloitin lukemiseni kirjalla Tove Jansson - Näkymätön lapsi. 
     Kirja piti sisällään Näkymätön lapsi teoksen lisäksi kahdeksan muuta teosta. Kirjassa on sivuja 145, joista jokainen pysyy tyypillisenä muumina. Minusta muumi -kirjat ovat mukavia ja leppoisia luettavia. Ja minulla taisi vain olla kauhea tarve lukea muumia. Näkymätön lapsi kertomus on yksi lempikertomuksistani muumeissa.

Alkuteos: Det Osynliga Barnet
Kirjailija: Tove Jansson
Julkaisija /-vuosi: WS Bookwell Oy, Juva 2010

Muumi -kirjat siis pääsivät yhdeksi tämän kuukauden kirjoista. Muuten Syyskuu tulee pitämään sisällä ainakin yhden varman teoksen:
     Emily Roppa - Deltoran vyö: Rottien kaupunki.
     Emily Roppa:n kirjoihin olen juuri tutustunut, mutta kuitenkin olen tyytyväinen niiden sisältöön. Niitä on myös rentouttavaa lukea, sekä pieni koko huomioiden, pitää kädessä. Rottien kaupunki on kirjasarjan kolmas osa. Kiinnostus on siis pysynyt hyvin kirjasarjassa.

Syksyä kohden mentäessä eteen tulee paljon kirjoja aika samankaltaisesta genrestä nimittäin fantasiasta. Minulla on kaksi varmaa kirjaa, jotka aion lukea tämän vuoden puolella...
     Sylvia Day - Captivated by You
     James Dashner - The Death Cure
     Nämä kaksi upeaa teosta odottavat hetkeä, jossa välissä ehtisin niiden kimppuun! James Dashnerin kirja on kolmas The Maze Runner kirjasarjaa. Kirja löytyy hyllystä, joten se ei ole silloin ensimmäisenä ollut halukas sieltä käteen löytymään. Samoin kieli (Englanti) tuottaa oman haasteensa. Pitää olla niin virkeänä ja valmiina englanninkielen lukemiseen.
     Sylvia Day - Captivated by You -kirja on minulla aivan uusi tuttavuus, mikään siinä ei herätä mitään tuttuja kelloja. Se on kuitenkin romanttinen ja eroottinen kirja, jonka lukemista odotan mielenkiinnolla. Myöskin englannin kielellä.

Nyt on aika tavaksi tullut kuljeksia sunnuntai päivät kaupoissa ja kirjastoissa, niin tapahtui tänäänkin, joten saan nyt vielä hieman täyttöä tähän bloggaukseen.
     Syksyä kohden mentäessä ja pimeän laskeutuessa yhä aiemmin, on mukava kietoutua sohvalle peiton alle kynttilän loistossa katselemaan elokuvaa. Tämän päivän kirjasto saavutuksena oli viisi elokuvaa, kirja sekä kaksi lasten cdtä. Jos pinoa katsoo, ei taida ensimmäisenä tulla mieleen, että kyse olisi minun elokuva pinostani. Toisaalta taas.. kuitenkin. Elokuvien valintaan vaikutti käsillä oleva vuosipäivä, nimittäin ensimmäinen seurustelu vuosi tulee täyteen ensiviikolla! ♥
     Sitä tulee varmasti juhlittu sitten elokuvan ja viinin kera, joten tuossapa on nyt valinnan varaa. Luulen, että elokuvaksi valikoituu yksi neljästä rakkaus-komediasta, itse taidan nostaa esille ainakin I'll see you in my dreams ja Lemmenlomalla. 
     Molemmaet elokuvat ovat rakkaus-komedia yhdistelmiä, joten niiden katsomisen tasapainoittamiseksi tarvittiin jotain raskasta ja lujaa, nimittäin Animal Kingdom. Animal Kingdom on elokuva, jota en ole koskaan katsonut kokonaisuudessaan, mutta kiinnostus ei ole koskaan kadonnut. Odotan siis innolla, että tuo kulta tulee minun seuraksi katsomaan sitä - näin vastapainona rakkauselokuville!

Lauren Oliver:in Delirium kirja tuli kullan käsissä kotiin. En tietenkään vielä sano varmaksi, että en myös itse lukisi sitä. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, ja käsittelee rakkautta ja sen vaikutuksia ihmisiin ja tunteisiin. Päähenkilönä toimii nuori nainen Lena, joka sekoittautuu tunteiden ja rakkauden sekaisee seikkailuun.. ja loppua odotellessa.
     Ei voi sanoa, että kirja ei kiinnostaisi! Se on kaikkea sitä mikä voisi sekoittaa mukavasti aivosoluja. Myös yksi kavereistani ehdotti kirjaa jo aiemmin minulle, silloin oli vain niin monta kesken ja kiinnostus ei aivan siellä Tällä hetkellä minulla on kiinnostusta, mutta katsoo sitten kun kulta on kirjan lukenut ja valaissut vielä lisää kirjan tapahtumista, inspaako silloin enää.

Ensiviikolla töissä tarvitsen siis musiikkia, lasten musiikkia. Siksi kirjastosta on lainassa tällä hetkellä mm. Piilometsän säveliä (cd) sekä Matkustan ympäri maailmaa lasten laulumatka (kirja + cd). Aion ensiviikolla hyödyntää näitä kahta lasten kanssa. Meillä on vuoden projekti työnä matkustaminen. Näin ollen matkustamme erilaisiin paikkoihin joka kuukausi ja toteutamme sitä ohjatuilla tuokioilla ja lasten ehdotuksia hyödyntäen.
    Kirjasto on loistava paikka etsiä erilaista materiaalia lasten kanssa työskennellessä. Sieltä löytyy kerran kirjojen lisäksi musiikkia sekä elokuvia. Minusta on mukava, että ei tarvitse kaikkia ostaa itselle Olen tietenkin myös kerännyt materiaalia, jotka ovat omiani. Tilasinkin juuri sellaisen lasten cd:n kuin Karvakorvan laulupurkki. Siinä on muutamia aivan loistavia kappaleita lasten kanssa työskentelyyn.

Mitä tästä bloggauksesta tulisi siis jäädä mieleen? Pohtikaapa vaikka työn arvoa.. no ei! Minusta oli mukava päästä tällä kertaa kirjoittamaan asiasta, mutta myös asian ohi. Nauttikaa ensiviikosta, vaikka siihen sisältyisikin ensin työtä/koulua, ennen viikonloppua.

Petra

elokuuta 09, 2016

Erin Hunter - Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina

 Sinitähden tarina erikoisseikkailu


>>Sinä olet tuli, joka roihuaa metsässä...
Mutta varo! Vesi tuhoaa hurjimmatkin liekit.>>

Epävarmoina ja rauhattomina aikoina syntyy Myrskyklaaniin siniharmaa naaraspentu. Sinipentu. Hänen on ennustettu olevan voimakas kuin tuli ja nousevan suuruuteen. 
     Soturinimensä ansaittuaan Siniturkki pyrkii kohti unelmaansa, klaanin päälikkyyttä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, ja nuoruuden huolettomuus on pian enää kaukainen muisto. Onnettomuudet seuraavat toistaan, eikä valtataistelu klaanissa jätä valinnanvaraa.
     Syvällä sisimmässään Siniturkki tietää tekevänsä mitä vain klaaninsa hyväksi - vaikka joutuisi uhraamaan kaiken. (kirjan takakansi)

Erin Hunter on jälleen kerran onnistunutt lumoamaan minut tarinallaan, vaikka tällä kertaa tarina on hieman nopeampi tahtinen ja vauhtia piisaa ihan eritavalla. Erin Hunterin tämän kertainen kirja on erikoisseikkailu Sinitähdestä, ja tämän tarinasta Myrskyklaanin johtajaksi.
     Myrskyklaanin johtajana Sinitähti toimii soturikissat kirjasarjassa, jossa seikkailee upea kotikissa Ruska, mutta ei mennä niihin sen tarkemmin. Niistä voi lukea enemmän soturikissat -tägiä klikkaamalla.

Sinitähden tarina käsittelee syntymästä alkaen kauniin vaalean ja sinisilmäisen kissan kamppailua. Tällä kertaa on mukava lukea täysin klaanissa kasvaneen pennun seikkailuja ja haluja elää omanlaista elämäänsä. Sinitähti syntyy kahden pennun pesueeseen, ja kantaa näin aluksi nimeä Sinipentu. Pikku pennusta ei kerrota hirveän kauankaan vaan pian jo Sinitassu on oppilas, joka kehittyy muiden soturien opastuksella.
     Suurin osa tarinasta keskittyy Siniturkin (vahvan ja oppivan soturin) elämään ja ajankohtaan. Siniturkki joutuu kokemaan vaikeita valintoja, jotta osaisi valita oman elämänsä suunnan tarkalleen.

Sinitähden tarina syventää mukavasti jo aiemmin soturikissat sarjassa esille tulleita asioita, pilaamatta kuitenkaan soturikissat sarjan lukemista. Minusta on mukava lukea Sinitähden näkökulmasta asioita, koska aiemmat soturikissat, jotka olen lukenut eivät ole niin hirveästi käsitelleet Sinitähteä.
     Sinitähti on lempeä, oikeamileinen ja muiden puolesta tekevä hahmo, joka säväyttää aina uudelleen. Mielestäni on mahtavaa, että tämä hahmo on saanut oman tarinansa. Sinitähti tekee paljon valintoja, ja joutuu uhraamaan elämältään paljon, joka syventää minun arvostustani kirjoittajaa kohtaan. Miten jokin tällainen tarina (kissat pääosissa meinaa) voikin tuottaa näin paljon ajatuksia ja tuntemuksia? Samalla kuitenkin ne helpottavat omia ajatuksia ja tunteita, koska pääsee välillä hetkeksi aivan toisaalle!

Kirjan tarinassa huomaa selvästi sivujen loppumisen kesken. 504sivua tuntui loppuvan vauhdilla, kun aloitin kirjan lukemisen. Kirjassa oli paljon asiaa, jotka oli mielestäni ihan hyvin sisälletty itse sivumäärään. Tietenkin olisin aina mielelläni lukenut hieman enemmän!

LUKU 3, sivu 52-53

"Unen pyörteissä Sinipentu hyppäsi perhosen kimppuun ja huitaisi sen maahan. Kun hän painoi sitä maata vasten, sen siivet kutittivat hänen nenäänsä. Häntä kiinnosti nähdä miten se lentäisi pois, joten hän antoi sen lehahtaa lentoon. Se singahti kohti taivasta hänen ulottumattomiinsa, mutta jokin kutitti hänen nenäänsä edelleen.
     Hän aivasti ja heräsi.
     Unikkoaamun tupaten täydeltä makuusijalta sojottava lyhyt, pörröinen häntä värisi Sinipennun kuonoa vasten. Hän työnsi sen äkäisenä sivuun. Lumipentu nojasi raskaasti hänen selkäänsä, niin että hänellä oli tukala olo. Sinipentu ja Lumipentu eivät olleet enää pentutarhan pienimpiä. Neljä kuuta sitten Unikkoaamu oli saanut pentunsa: kaksi naarasta ja yhden kollin, joiden nimet olivat Ihapentu, Ruusupentu ja Ohdakepentu. Sinipentu oli ehdottanut Ohdakepennun nimeä, koska tällä oli harottava harmaavalkea turkki, joka tarttui kiinni joka paikkaan. Onneksi karva lli paljon pehmeämpää kuin oikeat ohdakkeet. Lumipentu oli nimennyt Ruusupennun vaaleanpunertavan oranssin hännän mukaan. Ja valkea kilpikonnakuvioinen Ihapentu taas oli saanut nimensä Mäntytähden emon Iharuusun mukaan. 

     Alkuun oli ollut hauska saada lisää pentuja leikkitovereiksi, mutta nyt Sinipennusta tuntui että hyvä jos hänellä oli tilaa venytellä. Vaikka Kuukukka nukkuikin suuren osan öistä soturien pesässä, pentutarha tuntui ahtaalta. Ohdakepentu, Ihapentu ja Ruusupentu kasvoivat nopeasti eivätkä enää mahtuneet kunnolla Unikkoaamun makuusijalle. Kaiken kukkuraksi Pilkkuhäntä oli poikinut kaksi kuuta sitten, ja Leijonapentu ja Kultapentu kiemurtelivat ja ynisivät lakkaamatta.
     Nyt he olivat hiljaa, mutta kun Sinipentu sulki taas silmänsä, Unikkoaamu murahti unissaan, rimpuili irti Ruusupennusta ja Ihapennusta ja kierähti huokaisten. Ohdakepentu kierähti emonsa perään, painoi leukansa tämän kyljelle ja rupesi kuorsaamaan kuuluvasti. --" 

Kuten huomaa Sinitähden pentuna elämisessä oli paljon hyviä hetkiä, mutta pienestä pitäen pentu rupeaa pohtimaan maailman oikeita ja vääriä.
     Mielestäni kirjassa on paljonkin hyviä sanontoja, joten en nyt ryhdy enää niitä tässä luettelemaan. Teksti alkaa muutenkin käsitellä jo samoja asioita. Haluaisin vielä huomauttaa, että muiden kirjojen lukemista ei välttämättä tarvita. Tietenkin voi olla muuta asia kirjan alussa, jotka hieman paljastavat tai voivat herättää ajatuksia, mutta tarpeellista muiden kirjojen lukeminen ei ole.

Mainitsen aina soturikissojen kohdalla, kuinka haluaisin ne hyllyyni ja nauttia niiden ihasta tekstistä ja onnistuneista kansikuvista aina ja aina, mutta kuitenkaan en missään vaiheessa ole sinne asti päässyt! Olen kuitenkin varmasti tyytyväinen, jos tämän teoksen saan omaan hylllyyni! Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina pääsee tämän hetkisten kirjojen lukemisen kärkeen. Se kolahtaa sinne lujaa, eikä hirveän nopeasti tipahda alas!

Petra

heinäkuuta 30, 2016

Deltoran vyö: Hiljaiset metsät

Pääsinpäs taas kerran blogin puolelle pitkästä aikaa. Kävimme oman kullan kanssa kirjastossa, josta päätyi mukaan elokuvien lisäksi lisää kirjallisuutta. Nyt pitää ryhtyä lisäämään tahtia lukemiseen, koska syksy alkaa ja puoliväli tän vuoden lukemishaasteessa on vasta rikki. Kiire tulee syksyn aikana, kun on samalla kaiken maailman asioita hoideltavana.

Elokuu alkaa ihan näillä näppäimillä, ja enää on pari/kolmeviikkoa kun ainakin toinen meistä aloittaa perusarjen koulun parissa. Lukeminen voi siis syksyllä pikkuhiljaa jäädä, jos syksyksi ilmestyy paljonkin erilaisia asioita.

Tässä lukumaratonin ja tämän blokkauksen välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Nyt on löytynyt pokemon go -pelin ihmeellinen maailma, jota on tuossa iltaisin tullut pelailtua ympäri keskustaa. Se lopulta yhdistää ihmisiä, kun kaikki istuvat puhelin kädessä samassa paikassa, vai mitä? No ei se ole lainkaan sama maailma, mutta onpahan ihmiset ulkona metsästämässä pokemoneja.

Ensiviikoksikin on ohjelmia vaikka ja kuinka. Ensin tällä viikonlopulla juhlitaan rippijuhlia sekä synttäreitä. Ensiviikolla taas nähdään kavereita ja nautitaan toivon mukaan kauniista ilmoista vielä!

Takaisin blokkauksen aiheeseen, kun meni alkulöpinät taas pitkäksi. Mutta siis kirjastosta tarttui matkaan kaksi kirjaa; Emily Roppa: Deltoran vyö sarjan ensimmäinen osa sekä Erin Hunterin Soturikissat: Sinitähden tarina (erikoisseikkailu). Lyhyt Emily Roppan kirja kiinnosti yllättäen minua. No onhan siinä fantasiapuoli ja seikkailu sekä jännitys, mitkä kaikki ovat minun genreäkin. Kuitenkin lyhyt kirjasarja, johon kuuluu kahdeksan kirjaa ei ulkonäöllisesti oikein maistu. Sisältö oli sitäkin järkevämpi.

Emily Roppa - Deltoran Vyö (osa1): Hiljaiset metsät

Tarunhohtoisen Deltoran tulevaisuus on uhattuna.

Varjojen valtias on vallannut Deltoran maan. Varjovartijoita on jo joka kylässä. Ainoastaan Deltoran taikavyö voi pelastaa asukkaat, mutta siitä puuttuvat kaikki seitsemän jalokiveä. Kivet on kätketty valtakunnan vaarallisimmille seuduille. Lief ja Barda lähtevät etsimään vyöstä puuttuvia jalokiviä. Parivaljakon ensimmäinen tulikoe on uskaltautua pahamaineisiin Hiljaisiin metsiin, joista moni ei ole ehjin nahoin palannut. (kirjan takakansi)

Hiljaisuuden metsät aloittaa kahdeksan osaisen sarjan, joka ei välttämättä ole ensimmäinen mahdollinen kirja, jonka ottaa mukaan kirjastosta. Kirjassa on paljon positiivista, mutta huomaa ettei kirja ole aikuismielinen. Kirja kuitenkin etenee mukavan vauhdikkaasti, vaikka ensimmäisessä kirjassa olikin paljon alkuhöpinää.

Kirjan alussa selitetään paljon historiaa, ja kirja pääsee vasta puolessa välissä kunnolla vauhtiin. Mielestäni kirjan alussa kerrottava historia on mielenkiintoinen. On hyvä tietää, mitä on tapahtunut ennen kuin kirjan tarina lähtee tarkalleen käyntiin. Tietenkin pieneksi haitaksi muodostuu kirjan lyhyys. 155 sivua ei jätä hirveästi kuvailulle varaa, joten tarina on nopeasti luettu. Kirjan tarina kuitenkin on mukavan jännittävä.

"PAKO 
Luku 3

Endon ja Jarred käännähtivät säikähtäneinä. Oviaukossa seisoi Prandine. Hän oli naulinnut katseensa Jarrediin, hänen silmänsä kiiluivat vihaisina.
     "Miten uskallat houkotella kuningasta laiminlöymään velvollisuutensa ja rikkomaan ohjesääntöä, palveluspoika?" Prandine sihahti ja harppoi kappeliin. "Olet aina ollut kateellinen hänelle. Nyt yrität tuhota hänet. Senkin petturi!"
     "En yritä!" huudahti Jarred ja kääntyi Endonin puoleen. "Usko minua", hän pyysi. "Minulla on puolellani vain sinun hyvä sydämesi." Endon vetäytyi kauhistuneena kauemmas ystävästään. 
     Jarred pujotti kätensä paidan sisään ottaakseen esiin Deltoran vyöstä kertovan kirjan. Hän halusi näyttää sitä Endonille ja osoittaa, että hänellä oli puheilleen hyvät perustelut." (s.27)
Kirjan lyhyys on oikeastaan etu ja haitta. Kirjan tarina ei välttämättä kestäisi lisää sivuja, mutta itse lukija kestäisi varmasti lisäsivut. Odotan kyllä mielenkiinnolla miten kirjan päähahmot kehittyvät, koska tyypilliseen tapaansa jokainen päähahmo tulee omista lähtökohdistaan, jonka tarina sitoutuu toisiin hahmoihin.

Kirjassa oli muutamia ennalta-arvattavia kohtia, mitkä varmasti liittyvät siihen lapsenmieliseen kirjaan. Kuitenki kirjassa tarvitsee käyttää mukavasti mielikuvistusta, kun ihmiset ja eläimet eivät ole ainoa mahdollinen olento maailmassa. Jokaista olentoa selitetään riittävästi, mutta olisi kuvailua voinut olla myös enemmän. Kirjasarja kuitenkin jättää suurenhalun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Haluan siis lukea seuraavan osan mielenkiinnosta päähenkilökohtaan, sekä tarinan kehittymistä kohtaan. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka seuraavassa kirjassa on toteutettu tarinaosuus. Tarkoitan siis sitä, että tässä ensimmäisessä osassa oli historiaa melkeinpä puolet kirjasta, joten mitä seuraavassa kirjassa sitten mahtaa olla?

Petra

heinäkuuta 10, 2016

Blogistanian kesälukumaraton 2016

Kesä lukumaraton on startannut jälleen kerran. Tällä kertaa lukumaratonin järjestää Ja kaikkea muuta-blogi. Blogiin ja maratonin tarkempiin ohjeisiin pääset täältä. Lyhyesti ja ytimekkäästä lukumaratonin tarkoitus:
1. Lukumaratonissa luetaan kirjoja, ja kerätään kirjojen sivumääriä
2. Kirjoja luetaan 24tuntia, omien taukojen ja tapahtumien kanssa, niin että osa tunneista on pidettävänä tiettynä päivänä eli 10.7.
3. Lukumaratonissa kaikki saavat lukea mitä haluavat, miten haluavat ja kaiken kaikkiaan kaikki saavat pitää ja pitääkin pitää hauskaa!


Viime lukumaratoniin osallistuin elokuun puolella, jossa luin kaksi kirjaa loppuun saakka sekä kahta muuta kirjaa eteenpäin. Sivuja tuli yhteensä 611, johon tällä kertaa haen kohotusta! Katsotaan miten käy.
     Kirja pinoon on kertynyt, joka kaksi keskeneräistä kirjaa: Fifty Shades Of Greyn toinen kirja Satutettu sekä Yön talon viimeinen osa Pelastettu. Myös kirja pinoon eksyi Kaislikossa suhisee, ihana lastentarina, sekä päätin aloittaa myös uudemman kerran Nälkäpeli sarjan. Ajattelin myös, että jos fiilis laskee tai kiinnostus alkaa lopahtaa, voisin lukea myös Twilight Houkotuksen sarjakuvasovitukset 1 ja 2, jotka pääsivät nyt oikein lukupinoon.

Kirjapinoon ei tällä kertaa löytynyt mitään uusia ja ihmeellisiä teoksia, koska ei ole ollut kiireiden takia aikaa etsiä kirjastosta uusia kirjoja. Hyppäsin mukaan lukumaratoniin myöhään, joten siksi aikataulukin meni täämöiseksi oudoksi. Aloitan itse maratonini nyt illalla 21.00 ja päätän sen klo 21.00 sunnuntain puolella.
      Sain myös houkuteltua oman kullan lukemaan muutaman sivusen, niin saan itse myös puhtia jatkaa nopeammin luku suoritusta! ♥

Minulla lukumaraton starttaa nyt klo 21.00! Oma kultu on jo ehtinyt kymmenisen minuuttia lukemaan, joten lähden nyt äkkiä perään, että ehdin myös nauttimaan sanallisesta taiteesta!

Sunnuntai klo 12.02

Noniin ja nyt heti rikkomaan sääntöjä. Tämän blokkauksen olisi pitänyt tietenkin jo eilen näkyä kaikille siellä blogin puolella, eikä komeilla luonnoksena, kun aamulla avasin oikein tietokoneeni. Nyt kuitenkin kiireen vilkkaa julkaisen tämän, johon sitten täydennän päivän edetessä. Tuli tietenkin pieni mutka matkaa, joka tarkoittaa että en tiedä kuinka paljon ehdin tänne päivittämään tai edes lukemaan, meidät on kuulemma kutsuttu kahdeksi syömään kullan isovanhemman tyköön. Jotain siellä vierähtää hetkinen ja näin, mutta olenpahan aamulla hetinyt hieman taas lukea!
      Palaten vielä hieman eiliseen; illalla luin Fifty Shadesin toista kirjaa eteenpäin about 50sivua. Nyt aamulla olen päässyt eteenpäin seuraavat 14 sivua. Sitten kirja rupesi jo tökkimään, joten päätin välittömästi vaihtaa. Käteeni eksyi yllätys yllätys twilight! Luin ensimmäisen sarjakuvasovituksen about tunnissa. Ihana kuvitus lumoaa tässä sarjakuvasovituksessa. Minusta kirjan tarinasta on poimittu juuri olellisia seikkoja, jota kuvitus tukee ja luo jännittävän tunnelman.


Kirjan tarina on siis jaettu kahteen osaan, joten ahmin varmaan sarjakuvasovituksen toisen osan vielä tämän päivän aikana. Luultavasti Nälkäpeli -kirja oli selvää yli ahmintaa tähän lukumaratoniin, mutta katsotaan... Muutenkin nukkumiseen meni minulta aivan yli aikaa! Kuitenkin kuitenkin nyt hoidan muutaman asian tietokoneella, ja jatkan lukemista ennen kuin menemme syömään. Illemmalla sitten vasta päivittelyä.

Sivut tähän menessä yhteensä twilight sarjakuvasovitus 230sivua + fifty shades 58sivua

Klo on nyt 21.23. Lukumaraton is over! 

Tällä hetkellä fiilikset on hyvät! Ja oon todella iloinen, että ehdin syömisenkin jälkeen vielä lukea. Saavuimme kullan kanssa kotio puoli kuuden aikaan, josta ryhdyin itse heti lukemaan kirjaan. Kultukin jossakin välissä nappasin kirjan käteen ja nautti kirjallisuuden ihme maailmasta.
     Sain luettua kaksi kirjaa, ja eteenpäin fifty shadesia. Olisin halunnut vielä lukea lisää ja muitakin kirjoja, kuten Kaislikossa suhisee, mutta ei tällä kertaa ehtinyt.

Houkutus sarjakuvasovitus osa 2

Jatkoin Houkutuksen toista sarjakuvasovitusta jo ennen syömään lähtöä. Syöminen sukulaisilla meni mukavasti, ja ruokana oli todellisen taivaallista. Kaupan päälle saatiin vielä kunnon tori mansikkaa.
     Kuuden aikoihin pidin pienen tauon: tee-tauko. Sen kanssa oli sitten taas ihana jatkaa lukemista!

"Kun lausun nämä sanat - siinä toivossa että hän kuuntelee minua - tajuan, mikä varsinainen ongelmani on . Minä en tajua, miksi Christian pitää minusta. En koskaan ole ymmärtänyt, miksi hän pitää minusta."
(Fifty Shades Satutettu sivu 364)

Lopputulos: Fiilis hyvä, ja mahtavaa taas päästä lukemaan pitkän aikaa. Kultukin innostui lukemaan ja yhdessä luimme. Sivumääräksi tuli yhteensä 597sivua. Hieman alle 20sivua jäi puuttumaan, mutta ei se mitään. Hienosti sujui kuitenkin lopulta!

Nyt on ensiviikon suunnitelmissa varmaankin lisää lukemista, ja jos saisin nyt vihdoin Fifty Shadesin luettua, että pääsisin kirjoittamaan siitä blokkausta. Muuten aion nähdä kummipoikaa taas pitkästä aikaa ensi viikolla!
     Kavereitakin pitäisi varmaan ehtiä nähdä, ja toivon mukaan tuleekin nähtyä. Ja viikonloppuna tulee vieraita kaukaisemmilta seuduilta eli Tampereelta!

Luetut
Stephenie Meyer (kuvitus Young Kim) Houkutus sarjakuvasovitus osa 1 - 230sivua
Stephenie Meyer (kuvitus Young Kim) Houkutus sarjakuvasovitus osa 2 - 230sivua
E.L.James Fifty Shades Satutettu - alkaen 255 pääsin sivuun 406 asti

Petra

kesäkuuta 26, 2016

J.R.Ward - Mustan tikarin perintö: Verisuudelma

Olen jo aiemmin ehtinyt hehkuttaa, kuinka paljon rakastankaan Mustan tikarin Veljeskunta kirjasarjaa. Ja jälleen kerran uppouduin uuteen kirjaan, ja rakastuin yhä uudelleen.
     J.R Ward on tällä kertaa yllättänyt ja jatkanut Mustan Tikarin Veljeskunta -kirja sarjaa siihen liittyvällä jatko-osalla. Mustan Tikarin Perintö jatkaa veljeskunnasta kertomusta, mutta eri kantilta. Mustan Tikarin Perintö kertoo tarkemmin uuteen koulutusohjelmaan osallistujista, ja jättää soturit ja heidän shellanit elämään rauhassa kartanossa, kuitenkin niin että heistäkin kerrotaan kirjan edetessä.

Mustan tikarin Perintö aloittaa ikäänkuin "uuden" sarjan, joka jatkaa tyypillistä J.R Wardin tapaista tarinan kerrontaa. Juoni nousee korkeuksiinsa samalla kun uusia juonia syntyy ja uusia hahmoja oppii tuntemaan. Kirjoitustapa on yhäkin saman kova ja kannatteleva, kuin aiemmin. En ole siis yhtään pettynyt kirjaan.

"Vampyyrien kuninkaan lähimmän neuvonantajan tytär Paradise haluaa paeta aristokraattisen nuoren naisen elämää. Hän aloittaa Mustan tikarin veljeskunnan koulutusohjelman, vaikka päätös ei kaikkia miellytä. Hän haluaa oppia pitämään puolensa ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Suunnitelma on hyvä, mutta pian Paradise joutuu heräämään karuun todellisuuteen. Koulutus osoittautuu äärettömän rankaksi, ja toiset kokelaat ovat enemmän vihollisia kuin liittolaisia. Asiaa ei auta se, että koulutuksesta vastuussa oleva Butch O'Nealilla, eli Dhestroyerilla, vaikuttaa olevan yksityiselämässään pahoja ongelmia.
     Kaiken huipuksi Paradise rakastuu toiseen koulutettavaan. Creag on pelkkä siviili, jota Paradisen isä ei ikinä hyväksyisi. Craeg on kuitenkin kaikkea, mitä Paradise mieheltä haluaa. Kun väkivalta uhkaa repiä hajalle koko koulutusohjelman ja samalla eroottinen jännite Craegin ja Paradisen välillä kasvaa, Paradise joutuu kovalle koetukselle. Löytääkö hän itsestään voimaa toimia oman päänsä ja sydämensä mukaan - niin työssä kuin vapaa-ajalla?" (kirjan takakansi)

Kirjan 400 sivua säväyttävät jälleen kerran. Jos on lukenut Mustan tikarin veljeskuntaa, niin tietää jo automaattisesti kuinka kirja etenee. Kirjan juoni jatkaa samankaltaista kulkuaan kuin jokaisessa aiemmassa kirjassa. Huomaan hyvin, että kaikkien kirjojen lukijana ei enää niinkään keskity itse juonen peruskohteisiin, ne ovat jo niin peruskauraa. Enemmän keskityn mitä eroa kirjalla oli aikaisempaan verraten, ja millaisia hahmoja ja näiden päiden sisäisiä maailmoja kirja sisältää.
     Kirjan takakansi antaa selvästi odottaa hieman enemmän, mitä kirja kuitenkaan ei ollut. Kirja on hyvä tarinansa puitteissa, mutta kirja on vain 400sivua pitkä. Jos ajattelee Mustan tikarin veljeskunta kirjoja, jotka ovat pidentyneet loppua kohden, kuitenkaan yhdessäkän niissä ei ole kiirehditty. Mielestäni Verisuudelma -kirjan 400sivua piti sisällään hyvin hitaasti ja pitkästi kuvailtuja sivuja, ja toisaalta hyvin kiirehdittyä tarinaa. En osaa sanoa kummasta pidin enemmän, mutta voisin sanoa hitaudessa on etunsa. Esimerkiksi (alla) koulutukseen hakijoiden kuvaukset sekä koulutuksen alku on kuvattu todella rauhallisesti ja hyvin, mutta ehkä kirjan loppua on lyhennetty. En tiedä minulle vain tuli sellainen tunne..

"Seuraavana iltana Paradise hyppäsi koulubussiin.
    Tavallaan.
    Niin sanottuja busseja oli itse asiassa kaksi, ja kumpaankin mahtui noin kolmekymmentä matkustajaa, mutta sen lisäksi yhtäläisyyksiä tuttuun keltaiseen bussiin ei juuri ollut. Ajoneuvot, joilla Veljeskunta tuli hakemaan koulutusohjelman kandidaatteja, olivat kuin White House Down -elokuvasta. Ne olivat läpikotaisin mustia, niissä oli paksut, tummennetut ja epäilemättä myös luodinkestävät ikkunat, niiden renkaat olivat kuin lumiaurat ja niiden keula muistutti tyrannosaurus rexin irvistystä.
     Paradise oli muiden kandidaattien tavoin dematerialisoitunut Caldwellin lähiöiden länsipuolella olevalle autiolle maakaistaleelle. Hänen isänsä oli halunnut tulla hänen mukanaan, mutta hänestä oli tuntunut tärkeältä aloittaa koulutus samalla tyylillä, jolla hän aikoi jatkaakin. Tämä oli itsenäinen päätös: hänen oli toimittava samalla tavalla kuin muidenkin - ja hän oli aika varma, että kukaan muu ei tulisi esiliinan saattelemana. (Luku 4, sivu 47)

Mielestäni kirjassa lukijalle jäi myös liikaa asioita, jotka paljastuivat yhtä tai toista reittiä. Eikä oikeastaan kirjaan jäänyt hirveästi uusia juonen käänteitä, vaan tietää mitä seuraava kirja tulee pitämään sisällä, jos sattuu tietää ketä siinä on pääosissa. Jokaisen kirjan päähenkilö (tässä Paradise) tulee yhäkin todella hyvin esille.
     Minusta Mustan tikarin veljeskuntalainen Butch jäi vähän pimentoon. Tietenkin tässä kirjassa kerrottiin hänen rakkaastaan, Marissasta. Kuitenkaan kumpaakaan ei sen erikoisemmin selitelty tai kerrottu, odotus selvästi oli, että lukija tiesi hahmot jo valmiiksi. Mustan tikarin veljeskunta sarja on kyllä luettava aika ensimmäisestä kirjasta lähtien, mutta itse en nähnyt sitä välttämättömäksi ennen tämän kirjan lukemista. Mustan tikarin perintö -sarja keskittyy selvästi suurimmilta osin uusiin hahmoihkn, joten muiden hahmojen tausta tulee olla tiedossa.

Mielestäni kirjan vahvuuksia on yhäkin kirjan loppu, joka nitoo tarinan täydellisesti rusettiin. Onpas nyt hienosti selitetty: pidän siis kirjan loppusanoista. Ne osuvat aina nappiinsa ja saavat lukijan ihailemaan kirjailijan taitoa luoda mielenkiintoisia ja vahvoja hahmoja.
     Luulen kuitenkin J.R.Wardin jakavan mielipiteitä paljonkin. Kirjoissa on niin paljon samaa, että jos saman juonen lukeminen erilaisien hahmojen ja tapahtumien kautta tökkii, voi kirjat olla tylsiä ja samaa toistavia. Itse olen rakastunut tekstiin ja hahmoihin, joten lukisin vaikka kirjeitä jos näin olisi! Tulen siis ostamaan tämän sarjan kirjat hyllyyni koristamaan jo keräämiäni teoksia.
  
Englanninkielinen alkuteos: Blood Kiss 
Kirjailija: J.R.Ward
Julkaisuvuosi: 2015

Tällä hetkellä minulla on yhäkin kesken Fifty Shades:in toinen kirja, joten sitä luen sekä aloitin juuri Yön talon ( P.C.Cast & Kristen Cast) viimeisen kirjan. Senkin eteneminen on ollut hidasta. Nyt on muuten päivitetty "luetut" kohta blogista - vihdoin!

- Petra

toukokuuta 28, 2016

Half Wild by Sally Green

Nathan 
  Byrn
    is on the run

White Witches hunt him
Black Witches hate him

 His gift from his murderous father
 is a wild new power he can't control

 He must find the girl he love
  who may have betrayed him
    
    In a war between black and white witches
    with his loyalties split between both
    the greatest danger Nathan faces
    might be himself... (kirjan takakansi)

Half Wild jatkaa Half Bad trilogiaa yhtä mahtavalla teoksella. Half Wild kertoo Nathan:n kamppailusta ystävänsä ja rakkaansa löytämistä sekä omien voimiensa hallitsemisesta. Kirja hyvin erilaisella teemalla kun aiempi osa, mutta sopii täydellisesti edellisen osan jatkoksi.
     Ja lisäyksenä on kirjan kansia, joita ei edes sen tarkemmin katso - on myös kansia, joita katsoo hyvinkin tarkasta - sekä on kansia, jotka ovat niin upeita ja osuvia, että sulaa jo niiden lumosta. Tämä kirja kuuluu viimeisimpään noista, eikä teksti näytä yhtään miltään tässä kirjotellessani, enkä saa siitä mitenkään niin upeaa kuin haluaisin, mitä kirjassa se on.

"So that was positive!
     Celia isn't on the list. I don't hate Celia any more, which is a good thing, I guess. After all, to not hate someone who kept you locked up in a cage for nearly two years is positive. Surely On the other hand maybe it shows that I'm totallly screwed up by that hole experience I don't know. But Celia's not on the list.
     Mercury isn't either Mercury doesn't inspire hate. It would be like hating the weather.
     Mercury said she would be free Annalise in exchange for my father's head or his heart. I won't deliver either. Somehow I have to find a way to get back to Mercury, find Annalise, break the spell she's under and escape with her. Sounds difficult and dangerous but I have a plan, which is another positive thing. Except that the plan is crap and stupid and won't even work. And Mercury will kill me for sure.
     Still, I shouldn't worry about that. After all, everyone dies sometime.
     And at the moment I've got enough problems with the current plan. I've been here more than a month now and I'm struggling to imagine a positive scenario. a scenario where Gabriel can't get here not becasue he's dead or captured be Hunters but because he's lying in a luxury king-size bed, reading a book and eating croissants.
     If he had baan captured they'd have tortured  him and he would have told them everything. Everything about me, him, the Fairborn, Annalise, adn most definitely where they could find me, about our meeting place here at the cave. I'd have told them under Retribution breaks everyone eventually and no one could old out for a month. And yet the Hunters aren't here. But neither is Gabriel. So that means he's dead. Shot by Hunter that night when we took the Fairborn. Killed trying to save me. And here I am, sitting in a tree, trying to be positive.
     Positive is pretty sick when you think about it." (Part one: red, luku neljä getting darker, sivut 31-33)

Itselleni alussa oli turhan paljon paikallaan jummailua, vaikka tapahtumia olikin. Kirjan alussa jo tapahtuu yksi kirjan parhaimmista kohtauksista, vaikka kohtauksen loppu ei välttämättä ole jokaisen hahmon kannalta hyvä. Tarkoitan siis sitä, että jokainen kohtauksessa oleva henkilö ei välttämättä säästy täysin "hyvänä". Jätetään tämä selitys tähän, koska se menee jo nyt liian sekavaksi.. Kuitenkin kohtaus on jo heti kirjan alussa, joka pistää kirjaan mukavasti vauhtia.
     Kirjaan tulee paljon uusia hahmoja, jotka osa tuodaan esille selvästi "olen jäämässä kirjaan" -tyylillä. Missä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta osa hahmoista sotii omia mielikuviani vastaan. Kirjan päähenkilön Nathan:n ajatukset hahmoista sekoittavat myös omaa päätäni. Muutama selkeä muutos (jotka aavistin jo ensimmäisen osan perusteella) tulee hahmojen välille, kuten esimerkiksi Nathan ja Gabriel. Kuitenkaan asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tässäkään tilanteessa.
     Kuitenkaan kirjan tarinaan ei lisätä liikaa henkilöitä. Eräs henkiöistä onkin tärkeä tarinan kannalta, mutta ei jää kirjaan. Hahmo kuitenkin luo lisää sidonnaisuutta Nathan:n sisäisten voimien ja ajatusten väliin. Mielenkiinnolla odotan kirjan tarinan jatkoa, ja sitä miten Nathan:n taitojen kehittyminen näkyy.

Kirjan parhaita puolia on ehdottomasti kuvailu. Tai ainakin tässä toisessa osassa sain mielestäni enemmän "mukavampaa" kuvailua. Kuitenkaan sitä ei ole liikaa ja jotkin turhan raa'at kohdat jätetään pois, mikä on hyvä. Kuitenkin voimaa, taistelua ja veren vuodatusta kuvaillaan, joten se ei jää täysin peittoon muun tekstin alle.

"Van inhales deeply on her cigarette and then slowly breathes out a fine trail of smoke. She comes closer to me and says, 'Delighted. Genuinely delighted.' Her eyes are pale blue, as pale as her suit. I've only seen the eyes of two Black Witches before now: Mercury and my father. Both were different and totally unlike White Witches who, to me, have silver shards that twist and tumble in their eyes. But Van's eyes have jewels of sapphire that turn, grow and diminish, and then when they touch each other give off sparks that seem to turn into more sapphires. They're the most beautiful eyes I've ever seen." sivu 77

Ensimmäisen osan kohdalla puhuin paljolti kirjan kielestä ja sen luettavuudesta. Englanniksi tämä toinenkin osa on, eikä kieli ole miksikään muuttunut. Yhtä ihanaa kuin viimeksi. Tajusin samalla, että taidan olla lukenut englannin kielisen kirjan viimeksi ennen joulua. Hmm, pitääkin taas ruveta hieman enemmän lukemaan niitä. Se kehittää mukavasti kieltä, samalla hauskuuden ja ihailun keskellä.
     Ja takaisin asiaan; kirjan kieli ei yllätä minua, eikä kirjan läpi lukemisessa ole vaikeuksia. Kirjan juoni tiivistyy kirjan keskikohdilla, jonka jälkeen lukaisin sen parissa päivässä. Kirjassa osa sivujuonista sulkeutuu yhtäkkiä (ylhäällä mainittu yksi parhaimmista kohtauksista..), mutta uusia syntyy ja asioita jää auki.
     Mielestäni sarja on kirjoitettu hyvin jännittäväksi. Ei nyt sinänsä "karvat nousevat pystyyn" -tavalla, vaan enemmänkin, että jännitystä on ja halua tietää lisää. Ehdottomasti pidän siitä, että Nathan:lla on samankaltaisia ongelmia kuin ihan tavallisellakin nuorelle. Tietenkin myös tämä fantasia puoli kirjasta kiehtoo minua suuresti. En täysin arvannut kirjan loppua, mutta loistava juoni varmasti seuraavaan osaan. Kirjassa oli hieman yllätyksellisyyttä, mutta myös pettymystä muutaman seikan kohdalta.

Yhteä asiaa pidän kiinnostavana kirjassa, nimttäin luvut on jaettu erikoisesti. Minusta on mukavaa, että kirja on jaettu osiin, joiden sisällä on vielä luvut. Esimerkiksi
     PART ONE: RED 
     a new day 
     waiting 
     jne.
on avattu kirjan sisällysluetteloon, josta on helppo hyppiä sitten luvun ja kirjan sivun mukaan, jos tarvitsee. On myös mukavaa, että kirjan luku liittyy jotenkin kyseiseen pätkään tekstiä. 400 sivuinen kirja on upea teos, jonka päätösosaa odottelen jo. 

Englanninkielinen alkuteos: Half Wild
Kirjailija: Sally Green
Julkaisuvuosi: 2015

Petra

toukokuuta 22, 2016

Soturikissat - Tuli ja Jää

Luku 3, sivu 35
 "Sinitähti johti joukon ripeästi leiriin. Heidän metelinsä herätti kotiin jääneet kissat. Kun seurueen jäseniä virtasi piikkihernetunnelista, uneliaita hahmoja alkoi ilmestyä pesis
tään.
     "Mitä uutta?" huusi Puolihäntä.
     "Oliko Varjoklaani paikalla?" kysyi Pajuturkki.
     "Oli", vastasi Sinitähti vakavasti. Hän harppoi Pajuturkin ohi ja loikkasi Suurkivelle. Tavanomaiselle kokoontumiskutsulle ei ollut tarvetta - kissat keräntyivät jo kiven äärelle. Tiikerikynsi hypähti Sinitähden viereen.
     "Tällä kertaa klaanien välillä vallitsi voimakas jännite", Sinitähti aloitti. "Sain myös tietää mahdollisesta Väärätähden ja Yötähden liitosta.
     Harmaaraita ahtautui Tulisydämen vieressä olevaan rakoon. "Mistä he puhuvat?" hän kysyi. "Luulin, että Yökarva suostui Sinitähden suunnitelmaan."
     "Kuka on Yökarva?" raakkui Yksisilmän ikivanha ääni joukon perältä.
     "Hänet on nimetty Varjoklaanin uudeksi päälliköksi", Sinitähti selitti.
     "Tarkkoitan hänen nimeään - eikö tähtiklaani ole vielä hyväksynyt häntä?" kysyi Yksiviiksi.
     "Hän aikoo vaeltaa Kuukivelle huomisiltana", Tiikerikynsi kertoi."

Soturikissat sarja säväyttää jälleen. Tällä kertaa sarja etenee monella uudella käänteellä. Pakko myöntää, että en odottanut kaikkia näitä käänteitä vielä tässä kirjassa. On siis paljon Tulisydämen seikkailujen aikajanasta unohtunut. Silti kirja on aivan upeasti kuvattua seikkailua metsän siimeksessä, sekä uutta jännitystä tuovaa hilpeyttä.

Soturikissojen tarina jatkuu...
Nuoresta Tulitassusta on tullut urhea Myrskyklaanin soturi Tulisydän, utta vaara vaanii edelleen metsässä - ja ehkä, lähempänä kuin hän arvaakaan. Lehtikadon ajan saapuessa nälkä, vallanhimo ja salaiset liitot uhkaavat neljän klaanin välistä rauhaa. Samaan aikaan Tulisydämen paras ystävä Harmaaraita heittäytyy suhteeseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
     Kun tlanne kiristyy äärimmilleen, Tulisydäntä ei uhkaa van taistelu vaan myös petos hänen omiensa joukosta. (kirjan takakansi)

Minusta Tuli ja Jää kattaa enemmän sisältöä, jos ajattelee soturikissojen sarjan ensimmäistä osaa. Tässä kirjassa uusia käänteitä tulee, ja vanhatkin kujeet saavat uutta ilmettä. Vastoinkäymisiltä ei vältytä, mutta mitäpä elämä olisi ilman niitä?
     Tulisydän kasvaa kirjan aikana soturina taas lisää, ja löytää itsestään villikissa puoltaan. Hänen verensä kuitenkin vetää myös kotikisu elämään, mutta ei ainakaan vielä anna sille periksi.

Kirjan sivumäärä kattaa mukavasti kaikenlaista eri genreä ja, jonka lukeminen on mukavan reipasta. Kielellisesti rakastan kirjaa, mielestäni kokonaisuutena kielellinen ilmaisu on ihanaa. Kaikilla hahmoilla on omanlaisensa ääni, mutta kuitenkin kirjoittajan oma käsiala näkyy jokaisessa.
     Kirjassa on monia hahmoja, jotka voivat aluksi sekoittaa maailmaan pääsyä, mutta nuorten kirjaksi yleiset ilmaukset, teemat ja tarina on helppo. En osannut ensimmäisellä kerrallakaan sen enempää sanoa kirjasarjasta, joka on minun lemppareitani, joten en ryhdy nyt sitten tähänkään sen enempää selostamaan.

Muuten ruudun tällä puolella istuskellaan viimeisiä koulutöitä vääntäen, vaikka ilma on mitä parhaimmsta päästä. Lähden kyllä itse myös ulkoilemaan tänään, mutta tärkeys järjestys. Suomi pelaa tänään jääkiekossa kullasta, joten tulee illalla katsottua jännitysnäytelmää jälleen kerran.
     Muuten kesä näyttää ihanan vapaalta, vaikka siihen mahtuu hieman lapsen likkana olemista, liikkumista niin kävellen, pyörällä sekä junalla ja varmasti kavereiden näkemistä. Muuten nautin kesästä, ja ryhdyn jossakin vaiheessa panikoimaan syksyä. Ei ole helppoa heittää jalkaa tuonne työn ihmeelliseen maailmaan näin kokemuksettomana.

Syksystä ei siis ole vielä mitään takuita, mutta panikoidaan sitä sitten oikein olan takaa silloin. Nyt on kuitenkin kaksi ammattia takana ja oma kämppä, joten kyllä tästä elämästä taas positiivisia asioita löytää. Hauskaa kesän alkua kaikille, ja taidan itse palata blogin puolella seuraavaksi dekkariviikolla, joka on Marikan järjestämä tapahtuma samanaikaisesti Kouvolan dekkaripäivien tapahtumien kanssa. Itse innoistuin ideasta lukea dekkareita, joten sain vähän lisäpuhtia liittymällä tapahtumaan. Kannattaa käydä vilkaisemassa Marikan blogin puolelle - eli osoitteessa http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2016/05/dekkariviikko-6-1262016-tervetuloa.html josta löytyy samalla tietoa tapahtumasta dekkariviikosta.

Petra

huhtikuuta 24, 2016

Stephenie Meyer kymmenvuotisjuhlakirja - elämä ja kuolema


Twilight houkutuksen kymmenvuotisjuhlakirja kattaa kaksi teosta. Twilight - Houkutus (jonka pokkari versio minulla on hyllyssä, nyt myös kirja versio) ja uudelleen versiointi Houkutuksesta, tällä kertaa toisinpäin - elämä ja kuolema. Sain itse tämän kirjan vielä synttärilahjaksi, joten kirja sopi hyvin siihenkin teemaan.

Kirja kertoo tarinan Beau:sta (Beauford Swan), joka "karkoittaa" itsensä pikku kaupunkiin, Forksiin. Forksin pieni asukasluku, sateinen ja synkkä ilma sekä oudot asukkaat eivät aiemmin ole kiinnostaneet ulkopuolisia, mutta Beau taitaa muuttaa tilannetta hieman liikaakin.
     Beau ihastuu Forksin lukiota käyvään Edytheen. Edythe kulkee sisarustensa kanssa, eikä heihin kiinnitetä sen enempää huomiota koulussa kuin muuallakaan. Beau sekoittaa Edythen pään, eikä paluuta entiseen ole enää kummallakaan.

Kaikki muistavat twilightin (jos sen on lukenut) ja kaikki tapahtuvat, joita se ihastuttava tarina kantaa sisällään. Twiligt sisältää voimakkaita tunteita, jotka sitovat kahden päähenkilön tarinat tiukasti yhteen romanttiseksi romaaniksi. Elämä ja kuolema kertoo tämän saman tarinan aivan toisesta näkökulmasta, Beaun näkökulmasta. On mielenkiintoista huomata kuinka erilainen tarina voi olla, kun päähenkilö onkin eri sukupuolta. Elämä ja kuolema on rakkaustarina, jonka aikana huomaa että asioista on lukenut, mutta kuitenkaan ei lue samaa kirjaa uudelleen - vaan jotain aivan uutta.

Minulla ei ollut vaikeuksia koukuttautua tähän kirjaan samalla tavalla kun twilightiin. Kirja on niin lumoava, mutta aivan eri tavalla. On mielenkiintoista nähdä, että Beau ei ole aivan niin loukkaantuvaa ja haavoittuvaa sorttia kuin Bella, mutta kuitenkin Beaussa on se puoli. Beau on tehty myös enemmän tahtovaksi, mutta kuitenkin helposti periksi antavaksi, joka on hauska ristiriitainen yhdistelmä.
     Jos taas vertaan Edytheä ja Edwardia... heissä on yllättävän paljon samaa. Edythe on omalla tavallaan hyvin viehättävä vampyyri, vaikka jää selvästikin pienempään rooliin, kuin Edward twilightissa.
    Tähän väliin pieni vertaus twilightin ja elämän ja kuoleman välillä. Luvun 3 alusta..


"Aamulla heräsin siihen, että jokin oli muuttunut.
     Se johtui valosta. Se oli yhä samaa harmaanvihreää valoa, jota näkee metsässä pilvisenä päivänä, mutta nyt se oli jotenkin kirkkaampaa. Tajusin, ettei ikkunan edessä ollut enää sumuverhoa.
     Hyppäsin pystyyn ja riensin ikkunaan, ja samassa voihkaisin kauhusta.
     Hieno lumikerros oli peittänyt pihan, verhonnut auton katon ja valkaissut tien. Mutta ei siinä vielä kaikki. Eilinen sadevesi oli jäätynyt - ja jää oli muovannut puunneulasista uskomattoman upeita taideteoksia ja muuttanut pihatien hengenvaaralliseksi jääradaksi. Minulla oli vaikeuksia pysyä pystyssä kuivalla maallakin; taisi siis olla viisainta kömpiä takaisin sänkyyn.
     Charlie oli jo ehtinyt lähteä töihin, kun menin alakertaan. Charlien luona tunsin monella tapaa asuvani kuin omassa asunnossani, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi: huomasin pikemminkin nauttivani yksinolosta.
     Lusikoin pikaisesti lautaselle muroja ja siemaisin palan painikkeeksi appelsiinimehua purkista. Odotin innoissani kouluun menoa, mikä tuntui pelottavalta. Tajusin etten ollut innoissani virikkeellisestä oppimisympäristöstä ja uudesta ystäväpiiristäni. Rehellisyyden nimissä minun oli tunnustettava, että odotin koulua niin innoissani vain siksi että näkisin Edward Cullenin. Ja se jos mikä oli äärettömän typerää." Twilight - Houkutus, luku 3 sivu 47

"Aamulla heräsin siihen, että jokin oli muuttunut.
     Se johtui valosta. Se oli yhä samaa hämyistä valoa, jota näkee metsässä pilvisenä päivänä, mutta nyt se oli jotenkin kirkkaampaa. Tajusin, ettei ikkunan edessä ollut enää sumuverhoa.
     Hyppäsin pystyyn ja riensin ikkunaan, ja samassa voihkaisin.
     Hieno lumikerros oli peittänyt pihan, verhonnut auton katon ja valkaissut tien. Mutta ei siinä vielä kaikki. Eilinen sadevesi oli jäätynyt - ja jää oli muovannut puunneulasia uskomattomia taideteoksia ja muuttanut pihatien hengenvaaralliseksi jääradaksi. Minulla oli vaikeuksia pysyä pystyssä kuivalla maallakin; taisi siis olla viisainta kömpiä takaisin sänkyyn.
     Charlie oli ehtinyt lähteä töihin, kun menin alakertaan. Charlien luona tunsin monella tapaa asuvani kun omassa asunnossani, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi: huomasin pikemminkin nauttivani omasta tilasta.
     Lusikoin pikaisesti lautasellisen muroja ja siemaisin palan painikkeeksi appelsiinimehua purkista. Odotin innoissani kouluun menoa, mikä tuntui huolestuttavalta. Tajusin etten ollut innoissani virikkeellisestä oppimisympäristöstä tai uudesta ystäväpiiristäni. Rehellisyyden nimissä minun oli tunnustettava, että odotin koulua niin innoissani vain siksi että näkisin Edythe Cullenin. Ja se jos mikä oli äärettömän typerää." Elämä ja kuolema, luku 3 sivu 53

Kirjan tarinan kaikki muutkin henkilöt ovat saaneet loistoa sukupuolen vaihdoksella (jos niin voi sanoa). Minusta tähänkin tarinaan on hyvin kirjoitettu jokainen hahmo. Jokaisessa on niin paljon samaa ja niin paljon eriä, mutta kuitenkin tarinaan juuri sopiva. Minusta on myös hienosti muokattu ylimääräinen drama pois tarinasta. Sitä ehkä on hieman liikaa twilightissa.
     Kuitenkaan en sano, että elämä ja kuolema olisi parempi. Se etenee hyvin ja paljon reippaammin kuin twilight (mikä olisi pitänyt arvatakin), mutta kirjan 399sivuun ehtii hyvin myös dramaa, pelkoa, epäilystä ja kaikkea sitä halua, mitä ei saisi olla. Beaun yksi ihanimmista puolista on se, että hän haluu Edythen. Vain ja ainoastaan hänet. Sen kummempaa kirjasta ei tarvise muistaa!

Englanninkielinen alkuteos: Twilight / Life and Death
Kirjailija: Stephenie Meyer
Julkaisuvuosi: Twilight 2005, Life and Death 2015

Hui, kauhistus kun huomasin, että tekstiä ei ole tullut blogin puolelle hirveästi. Nyt on jatkuvasti ollut lukeminen tauolla, sekä kirjoitus sen myötä. Omassa elämässä on tapahtunut kauheasti. Olen lähempänä valmistumista kuin koskaan. Viimeiset paperit laitan tänään menemään, joten toivotaan että ne menevät ongelmitta läpi.
     Olen myös keksinyt kaikkea piristystä omalle kullalle. Kävimme muunmuassa Kuhankuonolla ihailemassa maisemia, joista osa on pakko jakaa tässä kanssanne. Oli todella kaunis ja ihana ilma, ja se sopi juuri hyvin tilanteeseen.

Onko kaikilla jo vappu suunnitelmat valmina? Meillä täällä päin alkaa olla yhteisiä päämääriä vapun osalta. Kyllä ulos lähdetään seikkailemaan porukassa. Katsoo nyt millainen sekopää porukka saadaan kasaan.
     Koti on kunnossa, ja meillä on pesukone! Sitä ilman oli hassua elää, nyt on jo tottunut että se on paikallaan. Uusi puhelikin pääsi vihdoin ja viimein käsiini. Nyt ei tarvitse enää pohtia millä vuosikymmenellä elelee (paitsi vuoden, ehkä kahden päästä). Yritetään kestää sinne asti.

Kestää lukijat, kohta on Toukokuu ja loma alkaa. Viimeiset loppurutistukset ja sitten saa nauttia. Kellä on millaisia loppu tenttejä, harjoitteluja tai muuten vaan tulosten odottelua. Toivotaan hyviä ilmoja, että pääsisi ulos!

Petra

huhtikuuta 17, 2016

Takaisin kirjallisuuden maailmaan kissojen kera

Soturikissat sarja (eli ensimmäiset kuusi kirjaa, jotka ovat alkuperäissarjaan kuuluvia) on tullut luettua kauan sitten ensimmäisiä kertoja. Nyt siis menee toinen luku kierros, vaiko olisko kolmas..? Kuitenkin kirjasarja on siis lumonnut minut, mutta ei ole blogin puolella aiemmin ehtinyt, joten nyt se saa kunnian.
      Soturikissat sarja pitää sisällään kuusi upeaa kirjaa, jonka jälkeen sarjasta on tehty kaksi uutta sarjaa, jotka pitävät myös sisällään kuusi kirjaa (toinen "kausi" on uusi profetia ja kolmas "kausi" kolmikon mahti). Itse en jäänyt koukkuun toiseen kauteen kirjoista, joten en ole koskaan lukenut kolmatta kautta. Kuitenkin nämä ensimmäiset kuusi kirjaa ovat aivan lumoavia.

Erin Hunter - Soturikissat: Villiin luontoon 
(kirjasarjan ensimmäinen kirja)

>>Jos päätät osallistua koulutukseemme, meidän on vietävä sinut klaanin luo. Sinun on elettävä kanssamme ja kunnioitettava tapojamme. Muussa tapauksessa sinun on palattava Kaksijalkalaan, etkä saa koskaan tulla klaaniin takaisin. Et voi elää tassu kummassakin maailmassa. >>

Sukupolvien ajan neljä villikissojen klaania - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - on jakanut metsän soturiesi-isiensä säätämien lakien mukaan. 
     Muiden klaanien reviirejä uhkaava Varjoklaani kuitenkin voimistuu päivä päivältä, ja Myrskyklaanin kissat ovat vakavassa vaarassa. Uljaita sotureita kuolee, ja jotkut varsin salaperäisellä tavalla.
     Keskelle näitä tapahtumia ilmestyy tavallinen kotikissa nimeltä Ruska - joka osoittautuu Myrskyklaanin kaikkein urheimmaksi soturiksi. (kirjan takakansi) 

Kirja aloittaa siis tarinansa nuoresta kotikisusta, Ruskasta. Ruska poikkeaa klaaninkissoista suuresti. Hän on liukas liikkeisyytensä lisäksi utelias ja älykäs. Nuori kotikisu ei tule kaikkien laumalaisten suosikiksi, mutta joidenkin kanssa ystävystyy hyvinkin läheiseksi. Nuori kotikisu on kirjoitettu hyvin uteliaaksi ja rohkeaksi kirjassa, joka saa itsensä pohtimaan voisiko itse olla tuollainen? Kokeilunhaluinen?  

Kotikisu on kirjoitettu voimakkaaksi hahmoksi, joka kamppailee erilaisia itsensä sisäisiä- ja ulkoisiakamppailuja. Kotikisu näkee unia, jotka kertovat tapahtumia klaanin sisällä ja ulkopuolella, ja tämä yrittää päätellä niiden totuuden mukaisuutta. Kotikisu tulee läheiseksi klaanin päälikön kanssa jo heti ensimmäisestä kirjasta alkaen. Heidän suhteensa koostuu luottamuksesta ja avoimuudesta. Ulkoinen kamppailu kotikisun ja muun laumansa kanssa sekä kolmen muun lauman kanssa, kulkee ikäänkuin sivujuonen tapaan matkassa mukana. Samoin kuin Ruskan kotikisu menneisyys, josta osa laumalaisista huomattelee.

- Sinä aamuna, kun Ruska nukkui yöllisen retkensä väsyttämänä, hiiriuni palasi elävämpänä kuin koskaan. Hän oli vapautunut kaulapannastaan ja vaani kuutamon alla arkaa pikku olentoa. Tällä kertaa hän oli tietoinen siitä, että häntä tarkkailtiin. Hän näki, etä metsän varjoissa hohti kymmeniä keltaisia silmiä. Klaanikissat olivat saapuneet unimaailmaan.
     Ruska heräsi ja räpytteli silmiään kirkkasssa auringonvalossa, jota virtasi keittiön lattialle. Hänen turkkinsa tuntui raskaalta ja lämmön kyllästämältä. Ruokakuppi oli kaadettu täyteen. Vesikuppi oli huuhdeltu ja täytetty kitkeränmakuisella kaksijalkojen vedellä. Ruska joi mieluummin ulkona vesilätäköistä, mutta kuumalla säällä - tai kun hän oli hyvin janoinen - oli kieltämättä helpompaa latkia vettä sisätiloissa. Pystyisikö hän todella hylkäämään näin mukavan elämän?
     Hän söi ja työntyi kissanluukun läpi ulos. Päivästä oli tulossa lämmin, ja ensimmäisten kukkien tuoksu täytti koko puutarhan. 
     "Hei, Ruska!" miukui ääni aidalta. Se oli Sotta. "Sinun olisi pitänyt olla hereillä tunti sitten. Varpunsenpoikaset kävivät kokeilemassa siipiään."
     "Saitko yhtään kiinni?" Ruska kysyi.
     Sotta haukotteli ja nuolaisi kuonoaan. "Ei huvittanut, söin jo kotona tarpeeksi. Miksi muuten et itse tullut aiemmin ulos? Eilen valitit, kuinka Henri tuhlaa aikaansa nukkumiseen, ja tänään et ole itse paljonkaan parempi."
     Ruska istui aidan viereen viileälle maaperälle ja kiersi häntänsä siististi etutassujen päälle. "Kävin yöllä metsässä", hän muistutti ystäväänsä. Hän tunsi välittömästi, kuinka veri alkoi kohista suonissa ja kuinka karvat nousivat pystyyn.
     Sotta katsoi alas silmät suurina. "Niin, aivan unohdin! Millaista siellä oli? Saitko saalista? Jäitkö itse saaliiksi?"
     Ruska poti hetken. Hän ei ollut varma, kuinka kertoa vanhalle ystävälleen siitä, mitä oli tapahtunut. "Kohtasin villikissoja", hän aloitti. - luku 3, sivu 29-30

On mahtavaa huomata, että jo ensimmäisessä kirjassa luodaan kaksi/kolme sivujuonta, jotka syventyvät sarjan aikana. Jokaisessa kirjassa on kuitenkin selkeä alku ja loppu eli yksi tarina viedään aina loppuun asti, kun osa jää avoinaisiksi. Se on usein sarjojen tarkoitus, mutta tässä kirjassa ne näkyvät paljon selkeämmin. Voi johtua siitä, että kirja on suunnattu lapsille, mutta oma sisäinen lapsi hyppii tasa jalkaa aina kun näkeekin yhden näistä kirjoista.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors: Into the Wild
Kirjailija: Erin Hunter
Julkaisuvuosi: 2003

On ollut kiireitä täällä ruudun toisella puolella, että kirjoittaminen ja lukeminenkin on jäänyt. Nyt on taas lukukärpänen puraissut ja kirjoittaminen on lähtenyt kiitoon. Ehkä taas pääsee tähän rytmiin kirjoittamisen kanssa. Näin sunnuntai aamuna oman elämän päivittely ei ihan jaksa kiinnostaa, joten mennään tällä lyhyellä ja ytimekkäällä kappaleella.

Petra

maaliskuuta 19, 2016

K.A.Applegate - Everworld (#3): Merlinin matkassa

 
Paikka jota ei pitäisi olla olemassa.
Mutta silti on.
Olentoja joita ei voi olla.
Mutta on silti.
Paikka jossa kaikki unet ja painajaiset
ovat hyvin todellisia -
ja usein tappavia.
Tervetuloa maailmaan nimeltä...
EVERWORLD.

 April, Jalil, David ja Christopher ovat vihdoin löytäneet Everworldin noidaksi ristityn Sennan. Sennan omistuksesta käydään mustasukkaisen veristä kamppailua: hän hallitsee porttia Everworldin, muinaiselta maapallolta paenneiden jumalolentojen rakentaman painajaismaailman ja todellisuuden välillä.
     Loki, pohjolaisten tuhon jumala, haluaa Sennan elävänä tai kuolleena. Merlin, tuhatvuotias velho, auttaa loitsuineen toveruksia lyömään Loki-jumalan loputtoman peikkoarmeijan itsensä sir Galahadin ja muiden kuningas Arturin pyöreän pöydän ritarien avulla. Mutta aivan pyyteettömästikö? Alkaa vaikuttaa siltä, että Merlinin matkassa asiat kehkeytyy kenties vielä hullumiksi! (kirjan takasivu)

Everworld Merlinin matkassa (kolmas sarjan kirja) kirja jatkaa Everworldin maailmaa jälleen kerran eri henkilön näkökulmasta. Tällä kertaa hypätään April nimisen nuoren neidin matkaan, joka seikkailee Davidin, Christopherin ja Jamilin kanssa Everworldin ja tavallisen maailman välillä.

Everworld jakaa aina omat mielipiteeni, niinkuin tälläkin kertaa. Pidin kovasta Aprilin näkökulmasta, mutta toisaalta seikkailu meni liian nuoren naisen maailman kuvaan. Koulusydeemit ja ihastukset ei oikein enää vaan yksinkertaisesti uppoa. Kirjassa tuntuu myös olevan enemmän kuvailua (henkilöiden, ympäristön, tapahtumien...jne) kuin aiemmissa osissa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa: omalla tavalla pidän siitä, että saan yksityiskohtia, mutta toisaalta jossain ylimääräisessä, tavallisen maailman tapahtumissa, se on aika tylsää.

"Luin kohtauksen loppuun tunnilla. Ei parhaimpia esityksiäni, mutta olin hieman hämmentynyt. Hämmentynyt siitä, että minut, tai ainakin jonkun version minusta, kaksoseni, oli juuri pelastanut lohikäärmeen kynsistä Galahad. Sir Galahad, pitäisi varmaan sanoa. Sir Laurence Olivier, sir Anthony Hopkins, sir Galahad. 
     Joopa joo. 
     Ja nyt olin täällä. Tunnilla, jossa oven yläpuolella oleva kello tikitti minuutteja tiehensä. Vanha kunnon >aika-liikkuu-vain-yhteen-suuntaan> -kello. Olin tietenkin ollut täällä koko ajan. Olin ollut täällä ja siellä. 
     Tämä oli yksi tämän hullun elämän paradokseista. Sitä tiedosti, milloin molemmat >minät> tapasivat oikeassa maailmassa, koska sillä hetkellä sai uutisvälähdyksen. CNN:n uutissähkeen: toisesta minusta on tulossa ihmisuhri, lohikäärmeen ruokaa tai jonkun alienin saalis. 
     Kello soi." (Everworld: Merlinin matka, kolmas luku, sivut 22-23)

Loppupeleissä kuitenkin jotenkin kirja on mielenkiintoinen ja mukavan helppo lukea. Omat ajatukset lähtevöt pienelle lomalle seikkailun ja jännityksen, ja pienen kauhun säestämänä. Kyllä naispäähenkilöön (tai tässä tapauksessa kertojaan) on helpompi samaistua, joten tekstiäkin lukee mukavalla vauhdilla.

Englanninkielinen alkuteos: Enter the Enchanted
Kirjailija: K.A.Applegate
Julkaisuvuosi: 1999

Nyt takaisin tähän omaan lukumaailmaani. Lukulistalla on nyt paljon ollut aikuisten kirjoja, mutta nyt sain kiinni taas näistä ihanista ja upeista nuorten kirjoista, jotka houkuttelevat fantasia maailmaansa. Lukupino kasvaa molempien kirjojen osilta siis tällä hetkellä. Tällä hetkellä kesken eräisiä kirjoja ei ole monta, ja jotenkin olen ruvennut lukemaan kirja kerrallaan. No eipä se mitään, kunhan lukee!

Näin loppuun vielä oman elämän päivitystä. Olen nyt tällä hetkellä Turun keskustassa perhepäivähoitajan luona harjoittelemassa ja suorittamassa viimeistä tutkintotilaisuutta. Valmistumisen kutsun jo kuulen! Sitten pääsee taas syksyllä uusiin kuvioihin, katsoo sitten mihin sitä eksyy tällä kertaa, muuallekin kuin te-toimistoon. Olisikohan aika tehdä muutama vuosi töitä? Noh, sen näkee! Oma pää ei ole vielä päättänyt mitään. Sen tiedän, että yksinäisyydestä ei ole tietoakaan. Yhdessä täällä asustellaan toivon mukaan vielä pitkäänkin (muuten näin blogiin liittyen, katsotaan jos tuo puolet kämpästä omistavakin pääsisi vauhtiin ja kirjoittelisi teille tänne). 

Hyvät viikonlopun jatkot kaikille, nauttikaa ennen kuin arki taas kaipaa!
-Petra

maaliskuuta 07, 2016

S.E.C.R.E.T.


 
S.E.C.R.E.T
Emme tuomitse. 
Emme rajoita. Emme häpeä.

Cassie Robichaudin elämä tuntuu junnaavan paikoillaan. Hän on töissä kahvilassa, ja kotona häntä odottavat yksinäinen sänky ja kissa. Sitten Cassie löytää muistikirjan, jonka salaperäinen nainen jättää jälkeensä kahvilaan. Kirjassa on hämmentävän intiimejä ja suoria tunnustuksia naisen seksielämästä sekä kymmenen kohdan ohjelma: antautuminen, rohkeus, luottamus... Kirja johdattaa Cassien S.E.C.R.E.T.-nimiseen salaseuraan, jonka tehtävänä on auttaa naisia toteuttamaan kaikkein salaisimmat eroottiset fantasiansa ja ottamaan elämänsä haltuun. Cassiella on edessään kuumia ja kielletyiltäkin tuntuvia kohtaamisia, kun hän alkaa seurata kymmenen kohdan polkua kohti seksuaalista vapautumista ja uutta, intohimoisempaa elämää... (kirjan takakansi)

Kuuma leikki aloittaa S.E.C.R.E.T kirjasarjan, johon kuuluu yhteensä kolme kirjaa. S.E.C.R.E.T. on salaseura, johon päähenkilö Cassie joutuu outojen sattumien kautta. Mielestäni salaseurasta kerrotaan hyvin ja riittävästi. Kokoajan myös pidetään pieniä salaisuuksia salaseuraan liittyen, koska Cassien ei kuulu vielä tietää yhtään niin tarkasti salaseurasta, kun tämä toivoo.

Kirjan tarinassa on hyviä ja huonoja puolia. Kirjassa ei ollut kuitenkaan niin paljon tapahtumaa, kun kuvittelin. Joskus tapahtumaa on paljon, mutta toisaalta kirja löntysti eteenpäin kertoen Cassien päivästä, työstä jne. Minusta myös Cassielle sanotetut fantasiat ovat välillä hyvinkin lyhyitä. Fantasiat eivät myöskään mitenkään mene järkevässä järjestyksessä, mikä on outoa. Cassie kyllä kasvaa ja löytää uusia puolia itsestään ja elämästään. Minusta kuitenkin yksi selkeä ja odotettua asia venytetään liian pitkäksi. Kuitenkin huomaa, että Cassie 35-vuotias, ikäänkuin nuorenee luonteeltaan valtavasti tarinan edetessä.

""Vai ehkä ittenkin jo viidennet treffit? Eivätkö naiset odota viidensille treffeille ennen kuin suostuvat sänkyyn?"
     "Enpä tiedä."
Will pyöritteli tummansinisiä silmiään. Hän oli kyllästynyt siihen, että valitin treffiseuran puutetta.
     "Nuo kaksi ovat käyttäytyneet joka kerta samalla tavalla2, sanoin vilkaisten uudelleen pariskuntaani. "He ovat täysin toistensa lumoissa."
     "Sanoisin että heidän suhteensa kestää korkeintaan puoli vuotta", Will sanoi.
     "Senkin kyynikko", vastasin pudistaen päätäni. 
Spekuloimme usein asiakkaidemme keskinäisiä suhteita. Se oli pieni sisäpiirivitsimme, tapa tappaa aikaa. 
     "Okei, katso tuonnepäin. Näetkö tuon vanhan miehen, oka syö simpukoita samalta lautaselta kuin tuo nuori nainen?" Will kysyi ja viittasi hienotunteisesti leuallaan toista pariskuntaa kohti. Taivutin hiukan niskaani ja yritin vilkaista mahdollisimman varovasti vanhempaa miestä, joka oli itseään huomattavasti nuoremman naisen seurassa. 
     "Lyön vetoa että tuo nainen on hänen parhaan ystävänsä tytär", Will sanoi madaltaen ääntään. "Nainen on valmistunut ja haluaa harjoitteluun miehen asianajotoimistoon. Mutta koska nainen on kaksikymmentäyksivuotias, mies päättää iskeä tämän."
     "Yäk. Entä jos he ovat isä ja tytär?"
     Will kohautti olkiaan." (sivu 11)

Kirjan loppuratkaisu on osaksi ennalta arvatta, kuitenkin toivoin vahvasti toista ratkaisua. Osa asioista jätettään hyvin auki, osa suljetaan hyvin. Minusta kuitenkin kirjaan jätettään pari ärsyttävää asiaa auki, jotka varmasti hyppäävät kirjasarjaa lukiessa eteenpäin esille. Myöskään en usko, että Cassie tyytyy lopulliseen valintaansa, jonka tässä kirjassa nyt teki. Jotenkin on vahvat ajatukset siitä, mitä kirjasarjassa tulee tapahtumaan. En kuitenkaan kirjoita niitä tähän, että en pilaa kenenkään lukukokemusta, jos joku nyt yhtäkkiä päättää ruveta lukemaan tätä sarjaa.

Minulle jää aina kirjasta kuin kirjasta, jonka tiedän vielä kuuluvan sarjaan, pieni halu lukea seuraava osa. Kuitenkaan tämän kirjan kohdalla halua ei ole oikeastaan ollenkaan. Jos pitäisi miettiä oliko kirja ostamisen arvoinen - voisin sanoa, että oli. Syy siihen on se, että kirja oli alemyynneistä, joten hintaluokkakin oli matala. Kuitenkaan en rupeaisi kirjasta täysi hintaa maksamaan. Seuraava kirja on jo nyt lukemisen keskipisteenä, katsoo sitten tämän sarjan jatkoa myöhemmin. 

- Petra

helmikuuta 05, 2016

Viiden kirjan haaste

Tällainen viiden kirjan haaste pomppasi minulle tuolta Jassulta / Hurjan hassu lukija. Viiden kirjan haasteessa on siis viisi kysymystä, joihin kaivataan vastausta. Minun nyt sitten tulisi antaa vastauksia näihin viiteen kysymykseen. Kuitenkin sitä ennen, kun nyt ryhdyin kirjoittamaan niin tekstiä ja asiaa taas löytyy.

Ensinnäkin olen nyt virallisesti istumassa uudessa vuokra-asunnossa kämpikseni vieressä, joka katselee tällä hetkellä tvof puhelimella :) Mä päätin tulla itse tänne blogin puolella pitkästä aikaa päivittelemään. Ollaan kämpiksen kanssa tehty koko viime vklp ja alkuviikko töitä tän kämpän järjestyksen kanssa. Hyvä puoli oli, että ehdittiin siivoamaan jo etukäteen, siksi toi tammikuu menikin blogin osalta aikas hiljaisesti. Mutta nyt ollaan täällä, molemmat ollaan hiukan sairasteltu tässä viikolla, että toivottavasti lupaisi nyt parempaa vklp, kun vieraitakin olisi tulossa. No sen näkee sitten.

Myös on hensu kirjoitettu, ja pian alkaa näyttäviikko. Näyttöviikko ryhmiksessä, johon kuuluu nyt arviointikriteeristöjen osalta enimäkseen siivoilua ja kokkailua. Olen päässyt suunnittelemaan näyttöviikon ruokalistan, ja saan sen myös valmistaa. Pieniä ongelmia tuotti ensin tuo erityisruokavalio -tehtävä. Hah! Itsellä kuitenkin on allergioita mutta tehtävän keksityllä pojalla oli yllättävän vaikeat allergiat yhdistää yhteen ja samaan ruokaan. No kuitenkin se on jo kirjoitettu valmiiksi, pian toteuttamaan sitä.

Kävin myös kouluun liittyen (omasta ja kämpiksen toimesta) kirjastossa hakemassa vähän lastenkirjoja. Jos oikeastaan tarkkoja ollaan, mä itse päätin vain palata uudelleen lukemaan jtn aivan täydellisen ihanaa sarjaa uudestaan. Kämppis taas vuorostaan tarvis johonkin lastenkirjallisuuskurssiin kirjoja, joten nappasin niitä sitten muutaman oman maun mukaan! :)
     Mutta tämän omaelämä infon jälkeen itse asiaan


Viiden kirjan haaste

Kirja, jota luen parhaillaan

Tällä hetkellä on kesken oikeastaan kaksi kirjaa (jos tuota vuosia vuosia kesken olevaa kirjaa ei lasketa.. ja se taitaa muutenkin kuulua tuonne alemmas). Minusta on ihana palata uudelleen Soturikissojen maailmaan, kirjaan nimeltä Villiin luontoon eli ensimmäiseen kirjaan. Kirjasta tulee blokkaus sitten myöhemmin, kun olen sen ehtinyt lukea. Myös kämpikseni on alkanut tykästyä tähän kirjasarjaan. 
     Toinen keskeneräisistä kirjoista on aivan uusi tuttavuus. Meredith Wildin kirjan nappasin 6€
kirjakaupasta, joten kyllä siinä jokin puoleensavetävä vaikutus oli. En osaa tarkalleen vielä kertoa mitään mielipidettä, mutta katsoo nyt miten käy.


Kirja, josta pidin lapsena

Paljon on vaihtoehtoja ja muistoja, jotka sopisivat tähän kohtaan. Äidin kanssa luettiin paljon iltasatuja ja muutenkin kirjallisuutta yhdessä. Jos muutama pitäisi valita tulisi mieleen ensimmäisenä Pekka Töpöhännät. Niin tällaiset ns. pitkät lastenkirjat olivat niin ihania iltalukuhetken kirjoja. Myös mieleen on jäänyt Peppi Pitkätossu ja muut Astrid Lindgrenin kirjat.

Kirja, joka jäi kesken

Yhäkin on tuo Charlaine Harrisin Dead Until Dark kirja kesken. Katsoo jos saisin sen pian loppuun, kun tuo sarja odottaa tuossa hyllyssä. 

Kirja, joka teki vaikutuksen

Valitsin tähän kohtaan Sally Greenin Half Badin. Half Bad oli lumoava ja lupaava alku tälle sarjalle. Kirjoitin blokkauksen tästä teoksesta jo aiemmin, ja nyt toinen osa odottaa hyllyssä lukemista. Kirja on vain yksinkertaisesti hyvä, ja jatko-osa kummittelee jo. Blogin puolelta blokkauksen löydät täältä.
     Blokkauksessa on myös ihana käydä vilkailemassa ihanaista kisua Eemeliä, joka ei muuttanut mukanani tänne uuteen asuntoon. 




Kirja, johon palaan uudestaan

Nyt oli vaikea valinta, mutta pystyin karsimaan tämän valinnan loppujen lopuksi kolmeen kirjaan (tai kolmeen sarjaan oikeastaan). Minulla ei ole niinkään hirveästi mitään yksittäisiä kirjoja, joista pitäisi ylitse muiden. Moni sarja on kyllä sellainen. Enkä kyllä osaisi niitä laittaa edes mihinkään top-lista järjestykseen. 
     Nyt kuitenkin valitsin ehdottoman suosikkini eli Twilightin. Twilight tarina hurmasi minut silloin ilmestymisaikoina jo, ja on siitä asti pysynyt korkealla lemppareiden joukossa. Se tarina valoittaa, vaikka en sanoisi että nykypäivänä enää näkisin sitä samassa valossa kun silloin, tai en toivoisi toisenlaista loppuratkaisua, mutta kuitenkin. 
     Mustan Tikarin Veljeskunta sarjasta valitsin yhden ehdottoman suosikin, mitä en mielestäni ole täällä vielä sen koommin esitellyt. Minun Rakastajani on sarjan kahdeksas osa, joka kertoo kirjasarjan lempihahmostani John Matthewsta. Jos kiinnostaa vähääkään voimakas fantasia kirjallisuus maustettuna taistelukohtauksilla, voimakkailla tunteilla ja kaikella muulla mahdollisella hyvän ja pahan välillä, suosittelen lukemaan!
     Viimeisenä tähän nousee vielä Soturikissat. Itse en ole niin hurmaantunut tämän sarjan jatko sarjoihin. Tämä jäi enimmäkseen ensimmäisen kuuden kirjan mittaiseksi ja erillisiiin lisätarinoihin. Nostan sen kuitenkin tähän, koska se on huulillani usein. Olen jopa pohtinut, jospa tämä sarja ei löytäisi tietää hyllyyni. Näin ollen saisin aina kirjastosta lainattua varmasti aivan aivan ihanaa ja minulle sopivaa luettavaa! :)

Huh nyt tuli valmista. Mahtavaa! Tämä oli hauskaa, vaikka vei sellaisen tunnin pätkän. Kämppiskin on liikkunut johonkin suuntaan asuntoa. Nyt pian pääsen rauhoittumaan kirja kädessä ja syömään varmaan jtn. Nyt on perjantai! Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Lisä kiitokset vielä viiden kirjan haasteen minulle heittäneelle Jassulle!
     En tällä kertaa haasta ketään, mutta jos jollakin on vielä tekemättä ja kiinnostusta - antaa mennä!

-Petra

tammikuuta 30, 2016

Salla Simukka - Punainen kuin veri

 

 "Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään" (kirjan takakansi)

"Äiti oli järkyttynyt taas viimeksi käydessään hänen luonaan. "Etkö sä ole halunnut ollenkaan sisustaa tätä? Laittaa kodin näköiseksi?" Ei hän halunnut. Lumikki oli asunut kämpässä puolisentoista vuotta. Ei muuta kuin paksu patja lattialla toimittamassa sängyn virkaa, kirjoituspöytä, läppäri ja nojatuoli. Ensimmäisinä kuukausina äiti oli vaatinut, että Lumikille täytyisi ostaa sänky ja kirjahylly, mutta Lumikki oli kieltäytynyt tarjouksesta sinnikkäästi. Kirjat olivat pinoissa lattialla. Ainut "sisustuksellinen elementti" oli mustavalkoinen Muumi-kalenteri. Miksi hän olisi vaivautunut johonkin ihme pesänrakennukseen? Ei tässä Innoa leikitty. Yksiö oli vain paikka, jossa hän asui lukiovuodet. Ei se ollut koti siinä mielessä, että hän olisi ajatellut juurtua sinne pidemmäksi aikaa. Kun lukio olisi ohi, Lumikki olisi vapaa lähtemään minne tahansa eikä hänen tarvitsisi jäädä kaipaamaan ketään tai mitään." s. 24-25

Itse en missään nimessä olisi valinnut tätä kirjaa pelkien kansien perusteella. Mielestäni kansi ei ole mitenkään erityinen, ja tarvitsen aina vahvan takakannen tekstin, jotta saan kuvan kirjan tulevista tapahtumista. Myöskään kirjasta ei oikeastaan jäänyt paljon sanottavaa.
     Salla Simukan Punainen kuin veri tuli suosituksena kaverilta jo aika päiviä sitten. Kirjasarja ei niinkään kiinnostanut minua silloinkaan, enkä tiedä jäikö siitä nyt käteen mitään sen kummempaa. Kirjastossa aikani kierrellessä en keksinyt muutakaan, niin nappasin kirjan käteen ja lähdin lainauspisteelle.

Kirja aloittaa Lumikki-trilogian, joka on jo ilmestynyt kokonaisuudessa. Itselle jää pieni halu lukea seuraava kirja, mutta en tiedä - muutakin luettavaa on riittämiin. Kirjan vahva teema ja vahvat ajatukset on helppo peilata omaan ja kaverien elämään, ja ajatella miten tilanteessa olisi itse toiminut ja kasvanut. Kirjassa näkyy vahva kasvutarina Lumikki -nimisellä päähenkilöllä. Kirjan tarina hipaisee lumikki ja seitsemän kääpiötä teosta, jos tarkkaan miettii, mutta kuitenkaan se ei etene kuten satu. Tarina on selvä, enemmän nykymaailmaan liittyvä, perus nuoren elämästä kertova tarina.

"Jostain syystä yläasteella älykkyys ei ollut seksikästä. Jos tahtoi olla seksikäs, piti kartella fiksuutta kuin ruttoa. Fiksu tarkoitti samaa kuin tylsä, rasittava, ärsyttävä ja jos ei suorastaan ruma niin ainakin mitäänsanomattoman näköinen.
     Lumikki oli ajatellut, että yläasteen jälkeen tilanne muuttuisi. Osin se olikin muuttunut, osin ei. --" s. 107

Kirjan tarinaa ei kirjoitetan mieleeni niin yksityiskohtaisesti, mutta joitakin tapahtumia painotetaan. Minusta tuntuu, että kirjassa jää asioita peittoon - onko tämä tarkoitus sarjan kannalta? Kuitenkin Punainen kuin veri -kirja menee näin myös yksittäis teoksena, koska kirjan lopussa asioita suljetaan. Tietenkään en tiedä onko tämä lopullinen sulkeutuminen tietyille asioille... Tässä sen huomaa, että pieni kipinä seuraavan osan lukemiseen jää, mutta onko se tarpeeksi vahva? Se varmaankin selviää kaiken tämän tämän hetkisen sekoilun lopussa.

Englanninkielinen alkuteos: Punainen kuin veri
Kirjailija: Salla Simukka
Julkaisuvuosi: 2013

Tämä blokkaus tuli aikaiseksi oman huoneen lattialla patjalla istuen. Nyt on viimeinenkin muuttotavara paketissa, huonekalut kuljetus valmiina ja itse nauttimassa viimeistä yöstä täällä. Huomenna on aika nukkua jossain aivan muualla. Jatkan lukemista ja blokkaamista aivan niinkuin ennen, mutta tietenkin uudella aikataululla, koska en asu enää porukoiden luona, vaan oman ihanaiseni luona. Päivittelyn muutofiilinkejä, sekä kirjojen järjestämisen panikointi myöhemmin!

Petra

tammikuuta 04, 2016

Viimeiset sanat vuodelle 2015 + kertausta kirjahaasteesta

Vuosi on vaihtunut päiviä sitten, kun itse vasta nyt pikkuhiljaa ymmärrän asian. On tapahtunut nyt vuoden vaihteessa niin kauheasti, että hieman on vielä ruosteessa tämän blokkailun suhteen. Nyt kuitenkin sain vauhtia kirjoittamiseen (ja aikaa). Kaiken kaikkiaan minun tuli luettua tasan 30 kirjaa vuoden 2015 aikana. Tällä määrällä sain ruksittua sitten 27 kirjahaasteen kohtaa (osaksi ruksitin yhden kirjan lukemisella kaksi kohtaa). Tähän blokkaukseen ryhdyin nyt sitten muistelemaan viime vuoden kirjoja (lyhesti tapahtumia).

Vuoden 2015 aikana tuli juhlittua valmistujaisia (omiani ja kaverini). Sen lisäksi mielessä on uusi koulu: perhepäivähoitaja sydeemi. Tämän lisäksi aivan aivan täydellinen kumppani on löytänyt tiensä sydämeeni ja elämääni. Nyt vuosi 2016 tuo vielä enemmän herkullisempia tapahtumia ja seikkailuja!

Osallistuin siis kirjahaasteeseen, jonka tarkoitus on tutustuttaa ihmiset erilaiseen kirjallisuuteen ja nauttimaan lukemisesta. 50n kohdan haaste kokonaisuudessaan olisi antanut hyvinkin monipuolisen kuvan kirjallisuudesta. Itse loppu vuotta kohden vielä tarkoituksella hain muutaman kirjan, jotta ainakin puolet haasteen kohdista tulisi ruksittua. Ja näin onneksi kävikin. Sain myös luettua goodreads:n asettamani 25kirjaa vuoden aikana tavoitteen. Jonka totesin myös hyväksi tavoitteeksi tämän vuoden aikana. Katsoo nyt tuleeko täytee. Kirjahaasteen jokaisen kohdan voi käydä katsomassa kirjahaaste -otsikon alta, nyt nostan muutaman mieleen jääneen kirjan tähän blokkaukseen.

Noniin, mitenkäs nyt sitten tätä ryhdyn purkamaan pienemmäksi. Ensin ajatus oli helppo, tuosta vaan kirjoittamaan, mutta sitten ryhdyin pohtimaan kuinka sekava ja epäselvä tästä voisi tulla, joten yritän nyt sitten pohtia, miten tästä saa jotenkin paremman näköisen. Osasta kirjasta kirjoitin jo niin pitkän mielipidetekstin blogin puolelle, että en oikein tiedä nyt sitten kuinka paljon tänne sepittelen.
     No aloitetaan jokatapauksessa...


Suurin osa kirjoistani ruksitti yhden kohdan kirjahaasteesta (osa kaksi). Ne jotka eivät ruksittaneet, esim Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja hämähäkkisafiiri ja Sally Green - Half Bad, olivat muuten vain ihania luettavia! Parhaiten minulle jäänyt mieleen on tietenkin J.R.Ward - Varjot nimeä kantava paksu yli 600 sivuinen kirja. Samalla kirja ruksitti kohdan Vuonna 2015 julkaistu kirja. Oikeasti, en uskonut edes ruksittavani tätä kohtaa. Yhtäkkiä minulla olikin mahdollisuus ruksittaa tämä kohta, kun löysin Varjot -kirjan kirjakaupasta. Nyt se koristaa omaa hyllyäni. Varjot -kirjan blokkaus kannattaa käydä lukemassa (jos sitä ei ole vielä tehnyt). Sieltä voi saada uuden sarjan, jota lukea. täältä löytyy.

Toisaalta tutustuin myös tutun kirjailijan uuteen sarjaan, kuten Erin Hunter - Etsijät: Matka alkaa (kirjahaaste kohta nro 5 Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä). Erin Hunter:n soturikissat -sarjan ensimmäiset kirjat olen lukenut kauan aikaa sitten, joten ajattelin että tutustun muihin sarjoihin myös. Itselläni jäi ihan mukava fiilis kirjasarjasta, en sitä itse oletettavasti ryhdy sen enempää lukemaan, mutta mielestäni oli kuitenkin mukava lukea. Kevyt ja helppo lukuinen kirja, samalla tapaa kuin soturikissatkin. Ehkä jos aikoisin lukea sarjaa pidemmälle, niin alkaisi vielä kirjassa tapahtua lisää jne. Vaikka en siis voi sanoa, että ensimmäisessä kirjassa ei olisi asioita tapahtunut - tapahtuu tapahtuu. Mutta ehkä ne sitten eivät vaan minuun kolahtaneet.

Meloy & Ellis - Sysimetsä hehehehe - mitenkäs tähän nyt päästiin? Pääasiassa kirja oli hyvä. Se ei vielä korista hyllyäni, vaikka niin olen puhunut. Toinen ja kolmasosa kuitenkin koristaa. Itse en ole ehtinyt kolmanteen osaan vielä, mutta toisen osan olen saanut luettua. Kirja kuitenkin ruksitti yhden kohdan kirjahaasteesta (nro 8), eikä kuitenkaan ollut mikään totaalinen pettymys.

Nro 12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle Heleena Lönnroth - Salaisuus eli Sininen Motelli; tähän kohtaan olisin saanut muutamankin vaihtoehdon. Minulle suositeltiin myös Salla Silmukan Lumikki-trilogiaa. Olisin tietenkin siinä samassa saanut ruksitettua kirjatrilogia -kohdankin ruksittua, mutta koskaan vain ei tullut lainattua sitä kirjaa. Ehkä vielä jossain vaiheessa. Toisaalta en ole pettynyt yhtään Heleena Lönnroth:n kirjaa. Se oli jännittävä ja koukuttava, joten luin sen vauhdilla läpi. Kirja ruksitti myös kohdan: Nro 28. Kirja, jonka nimessä on väri. 

Nämä nostan nyt näin yhtäkkiä mieleen nousseella fiiliksillä. Pääasia on, että nyt on sanottu hyvästit vuodelle 2015 ja odotetaan vuoden 2016 haasteita ja tapahtumia! 

Hyvää uutta vuotta 2016!
Petra

Suositut postaukset