EVERWORLD Viikatenaisen valtakunta

"Täällä oikeassa maailmassa sain pestyä käteni. Suljin hanan. Laskin saippuan. Yritin kävellä pois. Sanoin itselleni voivani kävellä tieheni. Tietysti voisin kävellä tieheni." (Viikatenaisen valtakunta: Everworld 4, K.A. Applegate sivu 8)

Muistoja, muistoja... Everworld -kirjasarjaa luin aikoinaan ensimmäisen kolmen teoksen verran. Pitkästä aikaan palatessani tämän kirjasarjan pariin jouduin tekemään sen kaikkein pahimman, ja lukemaan uudelleen omia tekstejäni aloitus vuosilta. Olen paljon blogia muokannut, ja joitakin blokkauksia jopa käynyt kriittisesti läpi, mutta yllättäen nämä kaikki kolme vielä löytyivät tekstien joukosta. K.A. Applegate tunnisteen alta voi käydä katsomassa haparoivaa kirjoitustyyliä ilman sen kummempia arvioita oikeastaan. Olen kehittynyt, huomaan sen (ja onneksi niin, ei sitä räpiköimistä kauan jaksanut lukea). Muistikuvia minulla olikin jo tämän neljännen teoksen ottaessani matkaani kirjastosta. Henkilökunta oli jälleen nostanut esille varaston aarteita, joista tämäkin teos käsiini tiensä löysi. 

Everworld on rinnakkaismaailma oikean maailman rinnalla. Everworldissä elää niin jumalat kuin jumalattaret, haltiat, kääpiöt, kentaurit ja monet muut taruolennot, joiden olemassa olosta ei ollut alunperin tietoa neljällä päähenkilöllämme, David:llä, April:llä, Christopher:lla sekä Jalil:lla. Ensimmäisten kolmen teoksen kautta nämä neljä päähenkilöä joutuivat kohtaamaan Everworldin todellisen luonnon kaikkine julmuuksineen omituisen noita-tytön Sennan johdattaessa heidät keskellä vaaraa.

Neljäs teos Viikatenaisen valtakunta jatkaa totuttua tyyliään, ja vaihtaa kertojaa. Tällä kertaa kertojana toimii Jalil, nuori poika, joka ei ymmärrä minkä vuoksi on joutunut tähän seikkailuun. Tuntuu, että kaikilla muilla nuorilla on syy, minkä vuoksi he ovat Sennan johdattelemina joutuneet Everworldiin, mutta entäs Jalil? Mikä rooli Jalil:lla on? Tilanne vaikeutuu huomattavasti nuorien joutuvan vaaraan Viikatenaisen valtakuntaan, jonka valtiatar haluaa haaremiinsa lisää miehiä, ja tällä kertaa oikeasta maailmasta. 

"Ja viimeisenä: minä. Hontelo, jäntevä, laiha, valitse sopiva adjektiivi. Itse suosin solakkaa. Useimpien mielestä olen musta älykkönörtti. Jalil, se on nimeni. Kaikki luulevat sen olevan afrikkalainen nimi. Se ei ole. Se on hindiä ja tarkoittaa »jumalankaltaista.»" (Viikatenaisen valtakunta: Everworld, K.A. Applegate sivu 19)

K.A. Applegate teokset ovat mukavan nopeatempoisia lukea, ja niiden punainen lanka kulkee selkeästi koko teoksen läpi. Ensimmäisen teoksen osalta kerroinkin, että lyhyet kappaleet luovat tekstiin selkeän ja tarkan kuvan, vaikka tekstiä ei ole paljoltikaan. Mielestäni yhäkin kappaleiden lyhyys on piristävää ja innostavaa, jotta teoksen haluaa lukea yhdeltä istuvalta. Lyhyt kommentti ensimmäiseen Everworld kirjasarjan teoksen blokkaukseen: olen järkyttynyt tekstin laadusta! En vain millään pääse siitä nyt yli... puhumattakaan toisen teoksen blokkauksesta.. mikä musta tekstin värikin? Olikohan tässä jokin viisas ajatus joskus? 

Näiden blokkausten välissä on nyt kulunut viisi vuotta. Olen viimeksi lukenut Everworldin maailmasta siis viisi vuotta sitten, mikäköhän sai minut yllättäen lopettamaan niiden lukemisen? Everworld ei lyönyt minua enää täysin flow-tilaan, mutta nautin yhä sen lukemisesta. Lopussa tempo vain nopeutuu, ja neljän pääsankarin tulee tehdä nopeita ratkaisuja, jotta kykenisivät auttamaan jokaista hädässä olevaa. Jalil:n teräväpää oikeassa maailmassa auttaa heitä myös Everworldin puolella, vaikka haasteiden perään tuntuu aina tulevan uusia haasteita. Voiko Sennaan luottaa? on kysymys, joka häilyy teoksessa sitä lukiessa. Lopussa myös Christopher saa hetkellisesti loistaa tiedoillaan, joka sekä yllättää, että hymyilyttää muita.

Viikatenaisen valtakunta

Everworld 4

K.A. Applegate

suomentaja Marianna Leikomaa

sivuja 180

englanninkielinen alkuteos: Realm of the Reaper

WS Bookwell Oy, Juva 2002

K.A.Applegate - Everworld (#3): Merlinin matkassa

 

Paikka jota ei pitäisi olla olemassa.

Mutta silti on.

Olentoja joita ei voi olla.

Mutta on silti.

Paikka jossa kaikki unet ja painajaiset
ovat hyvin todellisia -
ja usein tappavia.

Tervetuloa maailmaan nimeltä...

EVERWORLD.

 April, Jalil, David ja Christopher ovat vihdoin löytäneet Everworldin noidaksi ristityn Sennan. Sennan omistuksesta käydään mustasukkaisen veristä kamppailua: hän hallitsee porttia Everworldin, muinaiselta maapallolta paenneiden jumalolentojen rakentaman painajaismaailman ja todellisuuden välillä.

     Loki, pohjolaisten tuhon jumala, haluaa Sennan elävänä tai kuolleena. Merlin, tuhatvuotias velho, auttaa loitsuineen toveruksia lyömään Loki-jumalan loputtoman peikkoarmeijan itsensä sir Galahadin ja muiden kuningas Arturin pyöreän pöydän ritarien avulla. Mutta aivan pyyteettömästikö? Alkaa vaikuttaa siltä, että Merlinin matkassa asiat kehkeytyy kenties vielä hullumiksi! (kirjan takasivu)

Everworld Merlinin matkassa (kolmas sarjan kirja) kirja jatkaa Everworldin maailmaa jälleen kerran eri henkilön näkökulmasta. Tällä kertaa hypätään April nimisen nuoren neidin matkaan, joka seikkailee Davidin, Christopherin ja Jamilin kanssa Everworldin ja tavallisen maailman välillä.

Everworld jakaa aina omat mielipiteeni, niinkuin tälläkin kertaa. Pidin kovasta Aprilin näkökulmasta, mutta toisaalta seikkailu meni liian nuoren naisen maailman kuvaan. Koulusydeemit ja ihastukset ei oikein enää vaan yksinkertaisesti uppoa. Kirjassa tuntuu myös olevan enemmän kuvailua (henkilöiden, ympäristön, tapahtumien...jne) kuin aiemmissa osissa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa: omalla tavalla pidän siitä, että saan yksityiskohtia, mutta toisaalta jossain ylimääräisessä, tavallisen maailman tapahtumissa, se on aika tylsää.

"Luin kohtauksen loppuun tunnilla. Ei parhaimpia esityksiäni, mutta olin hieman hämmentynyt. Hämmentynyt siitä, että minut, tai ainakin jonkun version minusta, kaksoseni, oli juuri pelastanut lohikäärmeen kynsistä Galahad. Sir Galahad, pitäisi varmaan sanoa. Sir Laurence Olivier, sir Anthony Hopkins, sir Galahad. 
     Joopa joo. 
     Ja nyt olin täällä. Tunnilla, jossa oven yläpuolella oleva kello tikitti minuutteja tiehensä. Vanha kunnon >aika-liikkuu-vain-yhteen-suuntaan> -kello. Olin tietenkin ollut täällä koko ajan. Olin ollut täällä ja siellä. 
     Tämä oli yksi tämän hullun elämän paradokseista. Sitä tiedosti, milloin molemmat >minät> tapasivat oikeassa maailmassa, koska sillä hetkellä sai uutisvälähdyksen. CNN:n uutissähkeen: toisesta minusta on tulossa ihmisuhri, lohikäärmeen ruokaa tai jonkun alienin saalis. 
     Kello soi." (Everworld: Merlinin matka, kolmas luku, sivut 22-23)

Loppupeleissä kuitenkin jotenkin kirja on mielenkiintoinen ja mukavan helppo lukea. Omat ajatukset lähtevöt pienelle lomalle seikkailun ja jännityksen, ja pienen kauhun säestämänä. Kyllä naispäähenkilöön (tai tässä tapauksessa kertojaan) on helpompi samaistua, joten tekstiäkin lukee mukavalla vauhdilla.

Englanninkielinen alkuteos: Enter the Enchanted
Kirjailija: K.A.Applegate
Julkaisuvuosi: 1999

Nyt takaisin tähän omaan lukumaailmaani. Lukulistalla on nyt paljon ollut aikuisten kirjoja, mutta nyt sain kiinni taas näistä ihanista ja upeista nuorten kirjoista, jotka houkuttelevat fantasia maailmaansa. Lukupino kasvaa molempien kirjojen osilta siis tällä hetkellä. Tällä hetkellä kesken eräisiä kirjoja ei ole monta, ja jotenkin olen ruvennut lukemaan kirja kerrallaan. No eipä se mitään, kunhan lukee!

Näin loppuun vielä oman elämän päivitystä. Olen nyt tällä hetkellä Turun keskustassa perhepäivähoitajan luona harjoittelemassa ja suorittamassa viimeistä tutkintotilaisuutta. Valmistumisen kutsun jo kuulen! Sitten pääsee taas syksyllä uusiin kuvioihin, katsoo sitten mihin sitä eksyy tällä kertaa, muuallekin kuin te-toimistoon. Olisikohan aika tehdä muutama vuosi töitä? Noh, sen näkee! Oma pää ei ole vielä päättänyt mitään. Sen tiedän, että yksinäisyydestä ei ole tietoakaan. Yhdessä täällä asustellaan toivon mukaan vielä pitkäänkin (muuten näin blogiin liittyen, katsotaan jos tuo puolet kämpästä omistavakin pääsisi vauhtiin ja kirjoittelisi teille tänne). 

Hyvät viikonlopun jatkot kaikille, nauttikaa ennen kuin arki taas kaipaa!
-Petra