"I'm on the highway to hell. Kajarit rämisevät täysillä, ja Seppo kääntää ruumisautoa niin jyrkästi mutkassa, että turvavyöt tulevat tarpeeseen, estävät minua heilahtamasta päin etuikkunaa. Kello on seitsemän aamulla, ja liikenteessä näkyy lähinnä keltaisiin haalareihin sonnustautuneita rakennustyöläisiä sekä työmatkalaisvirran aikaisempia autoja. Haukottelen, ja tuijotan sylissäni lepäävää antiikin historiateosta, lähinnä samaa sivua. Tekstin kirjaimet harittavat silmissäni eivätkä tahdo edetä verkkokalvoa pidemmälle. Jaksoin herättyäni vain pikaisesti tökkiä peitepuikolla pahimmat finnit piiloon ja tyrkätä silmiin vähän ripsiväriä. Huomasin myös menkkojen alkaneen ja kaiken kukkuraksi tänään olisi vielä tentti, johon en ole lukenut tarpeeksi. Varmasti mahtava päivä tulossa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 80)
Tällä kertaa voin syödä itse omat sanani! Mutta myönnän kuitenkin, että minulla on selkeästi käynnistymishankaluuksia Helmisen teoksien kanssa. Aikoinaan, kun luin Väkiveriset -sarjan ensimmäisen teoksen, helmikuussa 2020, en pitänyt siitä. Sekin sarja sai kuitenkin puhtia ja vauhtia toisen teoksen osalta. Minulle tapahtui aivan samankaltainen efekti tässäkin sarjassa. Teksti jonka Hurmeesta kirjoitin, oli aika tiukka sävyinen, ja selkeästi enemmän pohtiva ja ihmettelevä. Nyt kuitenkin toisen teoksen myötä syön sanani, ja kirjoitan hyvin positiivisen ja itseni yllättävän tekstin.
Lujaverinen -trilogian toinen teos, Sysi, jatkaa kahden uuden sankarin, Hallan ja Seelan tarinaa. Tällä kertaa tarinaan on luotu murhamysteeri Hallan ja Seelan oman tarinan taustalle, ja juuri tuo murhamysteeri on se josta voin hehkuttaa. Kirjailija on onnistunut hyvin pitämään lukijaa jännityksessä aivan loppumetreille saakka, ja nostaa teoksessa hyvin esille lisää uusia hahmoja epäilyttävien piirteidensä kanssa. Tutustumme Hallan ja Seelan näkökulman kautta uuteen työntekijään Helgaan; Toniin, joka aina sattuu olemaan sopivasti paikalla; sekä saamme uutta infoa Kristianista, joka sotkeutuu juuri huippuhetkellä parhaaseen katseluaikaan tapahtumiin.
Teoksessa on upeasti käytetty kahta näkökulmaa, Hallan ja Seelan, jotka kertovat tarkoin etenevää tarinaa vuorotellen näkökulmistaan. Näkökulmien vaihtuminen ei haittaa ollenkaan tarinan etenemistä. Mielestäni kiehtovaksi teoksessa tekee sen rohkeammin nostetut kohtaukset. On mukava nähdä kuinka kirjailija kokeilee rajojaan vielä entistä enemmän tässä toisessa teoksessa kuin ensimmäisessä. Mielestäni rohkeat kohtaukset tekevät teoksesta huomattavasti houkuttavamman.
Tämä teos saa ihokarvat pystyyn, hyvällä tavalla, ja voin sanoa että tämän teoksen jälkeen tuleva n. vuoden odottelu trilogian viimeiseen osaan tulee tuntumaan ikuisuudelta. Tämä teos on young adult -viihdettä parhaimmillaan! ♥ Vielä lopuksi lempihahmoni, Darth Maun, kohtaus
""Mä voin käydä laittaa", lupaan, kävelen ovelle ja jätän Sepon istumaan kahdestaan Darth Maun kanssa. Sepon silmien alla on rasittuneet pussit, mutta käsi kissan turkilla liikkuu varovaisen hellästi. Ehkä Darth Mau osaa sanoa Sepolle sen, mitä minä en osaa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 308)
Perustelen hieman Helmet-lukuhaasteen kohta päätöstäni, koska se voi joidenkin korviin vaikuttaa erikoiselta. Tässä teoksessa on mukana monenlaisia piirteitä, jonka vuoksi voisin kuvitella itseni mukaan näihin tapahtumiin. Ensimmäinen on murhamysteeri: minua on aina houkuttanut päästä itse selvittämään sellaista, joten tässä siihen pääsisi. Myös tällainen piirre, joka teoksessa on nostettu esille eli larppaaminen. Tämä kiehtoo ajatuksellisesti kovasti, joten tavallaan haluaisin myös tämän vuoksi päästä mukaan teoksen tapahtumiin, jotta virallisesti näkisin kuinka se oikeasti toimii. Helmet -lukuhaaste kohta 4. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit itse olla mukana on siis nyt luettu. Hieman ehkä ajatus kalmoista ja henkilöistä jotka näkevät niitä, karmii, mutta seikkailu mieltä löytyy sen verran, että voisin heidätkin tavata!
