helmikuuta 28, 2021

Rules for Vanishing

Jostain kumman syystä kirjapino vain kasvaa ja kasvaa, ja lukemista riittäisi kokopäivä työksi asti. Tässä Helmikuussa olen väläyttänyt monipuolisuutta lukemissani teoksissa, joten päätin, että julkaisen vielä yhden teoksen tämän kuukauden lopuksi. Käännöskirjallisuudessa on omat ihanat asiansa, mutta toisinaan on vain aivan mahtavaa lukea teos omalla alkuperäiskielellään. Tässäkin tapauksessa käsiini osui Rules for Vanishing, joka osoittautui todella hyväksi kauhukirjallisuus teokseksi. Jotenkin siis sorruin kauhukirjallisuuteen, jälleen.

"Until now." (Rules for Vanishing - Kate Alice Marshall, page 31)

Teoksen kansi ja olemus puhutteli minua ensimmäisenä, jonka vuoksi se oikeastaan tarttuikin mukaani kirjastosta. Tumman puhuva, mutta houkutteleva kansikuva sekä lyhyt ja pelkistetty takakansi teksti sai minut lukijana haluamaan tietää, kuinka tässä oikeasti tulee käymään. Teos myös piti sisällään yllättävän piirteen lukujen ulkomuodoista. Teosta ei ollut kuvattu pelkästään yhtenä näkökulmaisena tarinana, vaan teos piti sisällään sidotun kansion tiedostoja, joita olivat erillaiset tesktiviestit, kuvattu videomateriaali, haastattelut ja tietenkin itse Saran written testimony eli hänen kirjallinen kuvauksensa tapahtumista. 

Päähenkilönä Saran voi ajatella itsenäiseksi selviytyjäksi, joskaan ei siinä parhaimmassa ilmauksessa. Sara taistelee ikään kuin itse maailmaa vastaan, ja tarinan aikana selviääkin hyvin nopeasti syitä, mistä tämä johtuu. Päähenkilö kuitenkin kasvaa ihmisenä tarinan edetessä, samoin kun hänen mukaansa tempautuneet sivuhahmotkin. Sivuhahmoja teoksessa riittää. Toisilla on selkeästi suurempi rooli, mutta jokaisen taustoja tuodaan mukavasti esille. Varsinkin niiltä osin, jotka vaikuttavat Saraan ja tämän kadonneeseen sisareen Beccaan. Sisarusten, Beccan ja Saran, suhde on myös hyvin kiehotovalla tavalla tuotu esille, ja kirjailija on hyvin kuvannut heidän läheisyyttään toisiinsa sekä kaveriporukkaan, joka teoksessa on.

Itse teos kulkee samoja polkuja, kun monet jännitys- ja kauhuteokset. Asioiden esitteleminen, tutkiminen ja päätöksen tekeminen, jonka jälkeen seuraa kasa kauheita tapahtumia, jotka vaikuttavat teoksen hahmoihin. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että näinkin pitkässä teoksessa (393 sivua) oli vain muutama luku keskellä teosta, joiden lukeminen tuntui hitaammalta. Kauhuelementtejä tuotiin teoksessa loistavasti esille, ja loppua kohden teos sai myös psykologisia kauhunpiirteitä, joista en itse nauttinut. En voisi kuvitella ikinä lukevani mitään psykologista kauhuteosta. 

Epäröin teoksen kanssa aluksi, en kuitenkaan kauhun vuoksi, vaan kielen vuoksi. Englannin kielinen kirjallisuus on lumoavaa. Pidän ilmaisutyyleistä paljon, ja joitakin asioita ei vain saa käännettyä niin kauniisti vieraalle kielelle. Ajattelin, että väsyisin lukemaan englanniksi, koska en ole pitkään aikaan tätä tehnyt. Kuitenkin teos vei mukanaan, ja toi uusia jännityspiirteitä edetessään, että en lopulta edes huomannut lukevani vieraskielistä teosta. Pitää jatkossakin lukea enemmän englanniksi. 

"The game. Lucy Gallows. And Wednesday is the anniversary. It doesn't take a genius. I'd probably blame me, too." (Rules for Vanishing - Kate Alice Marshall, page 15)

Uskoisin, että teos sopii kauhu- ja fantasikirjallisuudesta nauttivalle lukijalle. Myös tämä mysteeri, joka lymyilee teoksessa kokoajan; "kuka on Lucy?", "mikä on peli, jota hän pelaa?", "onko hän elossa?", huokuttelee lukemaan teoksen loppuun saakka. Suosittelen kuitenkin lukemaan teoksen alkuperäisellä, englannin kielellä, koska käännösteoksena... mm en uskoisi tarinan toimivan niin hyvin. 

Kate Alice Marshall - Rules for Vanishing teos sopii myös Helmet-lukuhaasteeseen. Itse vedän yli kohdan 3. kirjassa on kaveriporukka. Teos kyllä menisi ehkä myös hieman muihinkin kohtiin, mutta minulla on jo muitakin teoksia mielessä tuohon haasteeseen. Olen myös tyytyväinen, että olen nyt ottanut haasteesta otteen ja luen oikeasti teoksia sen mukaisesti. Nyt voin kyllä myöntää, että tämän vuoden haastekohdat ovat yhä minulle mieleen enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Rules for Vanishing
Kate Alice Marshall
sivuja 393
Walker Books

helmikuuta 15, 2021

Tunnetko enneatyyppisi?

"Tämän oppaan testit, tehtävät ja havainnollistavat kaaviot auttavat tunnistamaan itselle tyypillisiä reagoimis- ja toimintatapoja, ja sitä kautta määrittämään mihin yhdeksästä päätyypistä itse kuulut." (Tunnetko enneatyyppisi? - Liz Carver ja Josh Green, kirjan takakansi)

Välillä on mukavaa vaihtelua tarttua tietokirjallisuuteen, ja kasvattaa omaa tietämystään. Enneagrammi tuli omaa tietouteeni jo muutama vuosi takaperin, kun luin ensimmäisen teoksen siihen liittyen. Teos oli muistaakseni Russ Hudsonin -teos, jossa oli kuvailtu hyvin laajasti enneagrammin periaattetta sekä kaikkia 9 tyyppiä. Tämän teoksen ovat luoneet yhdessä Liz Carver ja Josh Green. Uskoisin, että moni käsittelee tätä kyseistä aihetta, ja tekee siitä teoksia, koska tuntuu että monilla ihmisillä nykyään on näkemys erilaisista persoonallisuustyypeistä. Tämäkin teos kertoo juuri niistä. 

Minun taustani tähän persoonallisuustyyppien tutkimiseen on ollut hyvinkin yksinkertainen; olen etsinyt syytä, miksi olen kuka olen. Eikö kaikki etsi? Enneagrammin avulla löytää hyvin omia vahvuuksia ja kehittämisen kohteita, kun ymmärtää ja hyväksyy, ettei yksi persoonallisuustyyppi ole mikään leima otsassa. Jokainen saa uskoa elämässään mihin haluaa, joten miksi ei uskoisi persoonallisuustyyppeihin? Enneagrammin ajatuksena on, että jokainen ihminen olisi jokin yhdeksästä persoonallisuustyypistä. Kaikki eivät välttämättä yhtä selkeästi, mutta kuitenkin jokaisella olisi yksi ydin persoonallisuus, joka ohjaisi ihmisen toimintaa. Tämä tyyppi myös hajoaisi kahteen muuhun persoonallisuustyyppiin, näin ollen joko eheyttäen tai hajottaen omaa persoonallisuustyyppiä. Eikö kuullosta aika loogiselta?

"Yksikään persoonallisuustyyppi ei ole toista parempi, ja päätyyppiä täydentävät monet tarkentavat tulkinnat, joihin kirjassa myös tutustutaan." (Tunnetko enneatyyppisi? - Liz Carver ja Josh Green, kirjan takakansi)

Käsittelen ensin nyt teosta kirjana; esineenä, jota pidetään kädessä. 175 sivua tekstiä, jota on täydennetty väreillä, kuvilla, kaavioilla ja huomautuksilla, pitää sisällään kattavan tarkkaa tietoa. Teos on kasattu hyvin yksinkertaiseksi, joten ensikertalaisenkin on helppo tarttua siihen vaivatta. Aluksi kerrotaan enneagrammista, siihen liittyvistä seikoista, kuten väreistä. Tämän jälkeen jokaista persoonallisuustyyppiä käsitellään omissa luvuissaan (1-9), ja teoksen lopussa on saatesanoja ja hakemisto, joiden avulla teoksen sivujen välillä on helppo liikkua. 

Lyhykäisyydessään teos on onnistunut. Tietokirjallisuudesta on aina hyvin vaikea muodostaa sellaista käsitystä, että vain tämän blogitekstin perusteella lukijan olisi helppo ymmärtää kyseinen teos. Itse kuitenkin koen tämän olleen hyvin kirjoitettua tekstiä, jota oli helppo ja mukava lukea. Teoksessa käytetyt ilmaukset olivat helppoja ymmärtää, ja asioita on avattu riittävästi. Enneagrammi kaavio toistetaan usealla sivulla, joten myöskään ei aina tarvitse palata teoksen alkuun lukemaan sitä. 

Minulla oli jo ennestään käsitys, mikä tyyppi olen. Joten aloitinkin itse teoksen lukemisen oman tyyppini esittelyn lukemisella, jonka aikana vain nyökkäilin olevani samaa mieltä asioiden kanssa. Ryhdyin kuitenkin mielenkiinnon ohjaamana lukemaan myös muuten teosta, varsinkin muita tyyppejä, jolloin sain teoksesta aivan erilaisen näkemyksen. Teosta voi käyttää myös välineenä tutustua erilaisiin persoonallisuuksiin, ja niiden ymmärtämiseen. On helppoa ajatella, että oma toimintatapa on ainoa tapa, mutta kuten teoksessa huomataan, jokaisella persoonallisuustyypillä on omanlaisensa tapa toimia. Jos ajatellaan, kuinka paljon ihmisiä maailmassa on, voi huomata, että on myös niin monta tapaa toimia. Ja jokaisen tapa on oikein. Miten jokaisen oma persoonallisuustyyppi vain reagoi, jonkun muun valitsemaan toimintatapaan, on se ydin. 

Tunnetko enneatyyppisi? on siis monella tapaa hyödyllinen teos. Se ei ole vain itsetutkiskelua varten, vaan myös hyvä luettava, jos haluaa ymmärtää muiden tapaa toimia. Uskon jokaisen, joka teoksen haluaa lukea, ryhtyvän ajattelemaan millaisia tyyppejä lähimmäiset perheenjäsenet ja ystävät ovat? Miten he reagoivat tai käyttäytyvät tietynlaisessa tilanteessa? Näitä asioita voi pohtia yhdessä teoksen kanssa. Se ei anna vastauksia jokaiseen esillä olevaan kysymykseen, mutta voi antaa aihetta pohtia asiaa ja tarpeen vaatien; toimimaan. 


Tunnetko enneatyyppisi?
Enneagrammin avulla parempaan itsetuntemukseen
Liz Carver & Josh Green
sivuja 175
suomentanut Sini Linteri
Kustantamo S&S Helsinki 2020

helmikuuta 11, 2021

Sarjakuva: Viivi ja Wagner

Ensimmäisen kerran blogin puolella sarjakuva teos. Taidan itsekin olla hieman hämmästynyt, että tosiaan luin sarjakuva teoksen, ja vielä aion luoda tekstiä teoksesta. Tässä samalla ryhdyin pohtimaan omaa suhtautumistani sarjakuviin, enkä oikein löytänyt kauheasti vertailukohtia. Muistan lapsuudessa, että luin aikoinaan paljon karvista.. siitä taisi joskus olla blogin puolella, mutta koen että vain sivulauseena. Nyt aion tehdä ihka oikean ensimmäisen suuren blogitekstin sarjakuva teoksesta, jos vaikka innostuisi lukemaan ja bloggailemaan lisää. 

Minusta on aina ihanaa haasta itseäni, ja yritän tänä vuonna lukea teoksia monipuolisemmin erilaisista kategorioista. Tietokirjallisuus ja sarjaukuva -teokset ovat nyt ensimmäisenä vuorossa, ja tästä niistä ensimmäinen eli sarjakuva. Valitsin teoksen oman äitini kirjapinosta, ja sepä sattui sopivasti kantamaan nimeä Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria. Teoksen ovat toimittaneet Mari-Leena Kuosa ja Vesa Antonen. Tietokirjallisuuden ja sarjakuvan lisäksi yritän saada tänä vuonna luettua yhden elämäkerran, jonkun runoteoksen sekä teoksen. joka sopii haasteeseen "kirja, jota en halunnut lukea". Haaste on meneillään tälläkin hetkellä, mutta tiedän, että olen haukannut hyvin suuren haasteen. Saa nähdä onnistunko tässä ollenkaan.

Sarjakuvista ainoaita näin aikuisiällä lukemiani ovat Viivi ja Wagner -sarjakuvat. Vaikka mielelläni heittäydyn ja seikkailen ja kokeilen uutta, kirjallisuudessa on vain yksi ja oikea tie minulle. Romaani tai novelli, jonka sivut ovat sijoitettuna koviin (mahdollisesti pehmeisiin) kansiin. Sitä saa pitää käsissään, eikä se sisällä kuvia. Tarina on yhtenäinen, ja teoksessa kuljetaan alusta loppuun saakka. Se on minulle kuin toinen todellisuus. Kuitenkin otin haasteen vastaan, enkä voisi sanoa että olisin pettynyt. 

Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria oli oivallista viihdyttävää hyvän mielen luettavaa. Letkautukset, joita 234 sarjakuvastripissä oli, ovat varsin rentouttuvaa aivotonta luettavaa. Sarjakuva teos oli mukavaa vaihtelua minun tämän hetkisiin genreihin ja teemoihin, mitä olen nyt lukenut. Teos oli myös sopivan kokoinen, eikä sitä voi ajatella oikein verrattavaksi sivumäärältään romaanin kanssa. 288 sivua käsitteli 234 sarjakuvastrippiä jaettuna 24 lukuun, mutta teos tuntui huomattavasti tätä pienemmältä. Luin teoksen tämän johdosta yhdeltä istumalta, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. 

Teos oli jaoteltu parisuhteen kriittisimpiin (ja normaaleimpiin) aihealueisiin, kuten kodinhoito, raha-asiat, ulkonäkö, muoti ja yms. Näiden joukossa oli muutama vähemmän itseä houkutteleva aihepiiri, mutta luin kuitenkin sarjakuvat jokaisesta. Ne olivat onnistuneita jokaiseen aihepiiriin liityen, ja niitä oli vain kymmenkunta, joten aihepiirikään ei tuntunut liian kulutetulta. Sisältöluettelo on hyvä kekstintö, jos haluaa etsiä jonkun tietyn aihepiirin alta sarjakuvia, eikä lukea koko teosta. Sen avulla sai myös mukavan kokonaiskatsauksen teoksen aihepiireistä.

Voisin kuvitella jatkossakin lukevani Viivin ja Wagnerin menoa ja melskettä, mutta osaisinko tarttua johonkin muuhun sarjakuva teokseen? Veikkaisin, että blogin puolelle ei ainakaan lähiaikoina ole tulossa uusia sarjakuva postauksia, mutta en heitä ajatusta täysin sivuun. Voi olla, että innostun jossain vaiheessa hakemaan vastapainoa jollekin psykologiselle teokselle, ja käytän vastapainona sarjakuva-teosta!


Viivi ja Wagner: Parisuhteellisuusteoria
toim. Mari-Leena Kuosa ja Vesa Antonen
sivuja 288
Arktinen Banaani
Painopaikka: Juva, 2009

Suositut postaukset