syyskuuta 11, 2015

Neiti Etsivä huumaa



Miten aina käy niin, että lukee yhden Neiti Etsivä kirjan, jonka jälkeen haluaakin lukea seuraavan? Neiti Etsivä on aina kuulunut yksiin lempikirjoihini. Ne taitavat myös olla ensimmäisiä pidempiä kirjoja, joita olen lukenut. Viime viikonloppuna sarjaan myös liittyi kaksi uutta kirjaa, jotka odottavat nyt lukemista. Nyt kirjoja on siis viisi kappaletta (että ei ole koskaan tullut ostettua niitä, mutta nyt kirpputori löytönä tuli ostettua.

Neiti Etsivä eli Paula Drew ja hänen ystävättärensä seikkailevat kirjoissa ratkaisten erilaisia rikoksia ja tapahtumia. Kirjoissa ei enää niinkään ole jännitysmomenttia niin paljon, mutta niiden lyhyen sivumäärän takia (about 150sivua per kirja), niiden lukeminen on mukavaa ajanvietettä. (nyt löytyy muuten uudet kirjat myös tuolta hyllystäni -osastosta)
Tämä blokkaus keskittyy Carolyn Keenen kirjaan: Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus.

 

Ramppivalo-teatterin toiminta uhkaa kaatua outoon asiaan: vanhassa kartanossa, teatterin toimipaikassa, kummittelee. Ihmisen kokoinen nukke ilmaantuu iltaisin tanssimaan kartanon alueelle. Aavetanssija on tehdä ohjaajan ja näyttelijät hulluiksi.
    Paula ja hänen ystävättärensä liittyvät seurueeseen, mutta kaikki eivät toivota heitä tervetulleiksi. Neiti Etsivää varoitetaan työntämästä nokkansa asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Uhkaukset eivät kuitenkaan estä etsivätyttöä tekemästä jännittäviä löytöjä kartanon ullakolla.
    Kuka on kaiken takana ja mihin hän tähtää? Liittyvätkö teatterin tulehtuneet henkilösuhteet asiaan? Ennen kuin arvostukset selviävät, Paula ehtii kokeilla näyttelijäntaitojaankin - yllättävin seurauksin. 


Tällä kertaa Neiti Etsivä ihmettelee tanssivan nuken arvoitusta 134 sivuisessa kirjassa. Kirjan kuvitus on tyypilliseen tapaansa piiretty kuva, ja juurikin aiheeseen sopiva. Rakastan näitä kirjojen eri väri sävyjä ja korostuksia. Ne ovat niin hauskat! On myös kiva, että teema jatkuu Neiti Etsivä kirjojen läpi.

Kirjan lyhykäisyyden takia sen ahmii yhdellä kertaa, mutta ei se mitään. On ihan mukava välillä aloittaa ja lopettaa kirja samana päivänä. Minun piti lukea tämä kirja jo kirjahaasteen aikoihin, mutta se jäi tekemättä.

Itse kirjassa ei ole moitittavaa. Ehkä sen lukemiseen tarvitaan hieman enemmän lapsenmieleisyyttä kun useimpiin, mutta Neiti Etsivä on hyvä kirja aloittaa tuo lukemisen ihmeellisen maailman. Kirjan teksti on helppoa luettavaa (taidan kyllä olla tuota mieltä jokaisesta kirjasta jonka luen), ja tarinan juonessa pysyy helposti mukana. Kirjan on hyvin jaoteltu, ja aina kappaleen loppu on hieman jännittävä, joten kirjan käsistä laskeminen on haastavampaa kun haluaa jo tietää, että mitä tapahtuu. Kirjassa on muutama mielenkiintoinen käänne, eikä minulle ainakaan heti valjennut täysin ketä tässä voisi syyttää ja miksi.

Onhan kirjassa paljon arvattavuutta myös, mutta minusta se ei häiritse lukemista eteenpäin. Kuvitusta ei ole, eikä minusta kirja sitä edes kaipaa. Voisi ehkä ajatella, että sitä voisi myös olla - eikä siitä olisi minusta haittaa. Neiti Etsivä kirjoissa on aina samat henkilöt seikkailemassa, joten on kiva lukea aina heidän seikkailuistaan. Minusta mainseman vaihdokset tai muut muutokset, joita kirjoissa keskenään voi olla, häiritse yhtään. Mikään kirja ei kuitenkaan ole suora seuraus jostakin muusta sarjassa olevasta kirjasta, joten voi aloittaa mistä tahansa Neiti Etsivä kirjasta.

Englanninkielinen alkuteos: The Clue of the Dancing Puppet
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1962, suomessa Helsingissä 1987

- Petra

syyskuuta 04, 2015

K.A.Applegate - Everworld (#2): Menetyksen maa





Paikka jota ei pitäisi olla olemassa.
Mutta silti on.
Olentoja joita ei voi olla.
Mutta on silti.
Paikka jossa kaikki unet ja painajaiset 
ovat hyvin todellisia - 
ja usein tappavia.
Tervetuloa maailmaan nimeltä...
EVERWORLD.




David, Jalil, April ja Christopher seikkailevat edelleen muinaisten myyttien ja taruolentojen uskomattomassa maailmassa. Entistä oudommaksi heidän elämänsä tekee se, että yöllä nukkuessaan he palaavat takaisin oikeaan maailmaan, normaaliin elämäänsä ja herätessään löytävät itsensä Everworldin jumalolentojen ja hirviöiden keskeltä.
      Osallistuttuaan viikinkien ja atsteekkien väliseen sotaan, toverukset jäävät atsteekkien vangeiksi ja joutuvat odottamaan kaameaa kohtaloa: atsteekit aikovat uhrata heidät verenhimoiselle sodanjumalalleen Huitzilopochtlille.
     Kaiken lisäksi Sennan olinpaikasta ei ole tietoakaan, eikä kukaan tiedä onko hän enää edes elossa, ainakaan sanan inhimillisessä merkityksessä... (kirjan takakansi)

Huh! On tuossa kirjan takatekstissä paljon sanahirviöitä, melkein yhtä paljon kuin kirjassa itsessään. Todellakin - vieläkin jatketaan seikkailua normaalin maailman ja Everworldin välillä. En edes tiedä pidänkö kirjan ensimmäisestä osasta. Tiesin vain, että minun on saatava lukea jatkoa tälle kirjalle - nyt sain. 

Jatkan nyt tämän blokkauksen loppuun, kun kaiken kiireen keskeltä sain nyt aikaiseksi. On tuossa viikolla ollut jo fiilis kirjoittaa, mutta sitten päätinkin kirjoittaa kouluhommia. On muutenkin nyt, kun tuo työssäharjoittelu vihdoin käynnistyi kunnolla, ni se on vienyt paljon aikaa. Onneksi olen selvinnyt tämän viikon sieltä elossa kotiin saakka. Mutta nyt kirjaan, sen tarinaan ja henkilöihin. :)

En oikein vakuuttunut tästä toisesta kirjasta, vaikka se jättää mielenkiinnon seuraavaa kirjaa kohtaan. Luulen, että mielenkiinto kohdistuu seuraavaan kirjaan enimmäkseen siksi, että kirjan tarinaan jää niin paljon aukkoja. Muutenkin tämän kirjan maailma keskittyy aika paljon yhteen ja samaan paikkaan. Paljon tulee uusia hahmoja, ja sivujuonia, joista en oikein tiedä mitä ajattelisin. Minusta tuntuu, että jos kokoajan heitetään uusia hahmoja, tarina itsessään jää vähän piiloon hahmojen joukkoon. 

Itse olisin halunnut tietää lisää Sennasta, jota itse ajattelin ensin viidenneksi päähenkilöksi. En kuitenkaan enää ole niin varma asiasta. Senna tuntuu tulevan aina välillä neljän päähenkilön ajatuksiin, mutta harvemmin itse paikalle. 

Hauskinta kirjan aloittamisessa on kertojan vaihtuminen. Ensimmäisen kirjan (Everworld: Sennan seuraajat - olen aikasemmin kirjoittanut arvion tästä kirjasta, se löytyy täältä) kertojana on David. Tällä kertaa kertojana toimikin Christopher. Mielestäni kertojan vaihtuminen toimi hyvin. Minulle ei tuottanut vaikeuksia sopeutua kertojan vaihtumiseen. On kyllä välillä hassua, kun Christopher katsoo Davidiin. Alla pieni pätkä kirjasta teille esimerkiksi Christopherin tyylillä :)

">Joqurttia.>
     Tuijotin kädessäni olevaa listaa. Valkoinen, viivoitettu, nelinkerroin taiteltu vihkonsivu.
     Joqurttia. Soudatinpusseja. Sormiparistoja. Vessapaperia. Keksejä. Nestesaippuaa. Kalkkunajauhelihaa. 
     Lista oli vasemmassa kädessäni. Oikea käteni oli ostoskärryjen kahvalla. Seisoin kaupassa maitotuotehyllyllä.
     Pitkään takkiin pukeutunut nainen tuijotti minua. 
    >Joqurttia>, sanoin. 
     Hän katsoi minua niin kuin olisin saattanut olla vaarallinen. Tuijotin joqurtteja. Niin monta eri laatua. Niin monen merkkisiä.
     > Kas>, mutisin itsekseni. >Oikea maailma.>" s. 92

Kirja on erilainen kun oma ajatusmaailmani, silti joku kirjassa kiehtoo. Tai oikeastaan minun tiedon haluni vain huutaa, että tulee selvittää mitä tapahtuu. Voi olla, että kolmasosa sattumalta tarttuu seuraavan kerran käsiini kirjastossa. Tämä kirja nyt ei liity kirjahaasteeseen, eikä kyllä sen jatko-osatkaan, mutta eipä se mitään. Kirjoja luetaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaan anyway!

Englanninkielinen alkuteos: Land of Loss
Kirjailija: K.A.Applegate
Julkaisuvuosi: 1999

-Petra

Suositut postaukset