Vuoden yhteenveto

Menikö vuosi jo? Onko oikeasti aika toivottaa vuosi 2023 alkavaksi? No eiköhän siis ole aika ynnätä yhteen vuoden tapahtumat! Vuosi kaiken kaikkiaan on ollut yllätyksellinen, tunnerikas ja opettavainen. Monen tapahtuman saattelemana siis pääsee toivottamaan uutta vuotta tervetulleeksi varsin kasvaneena ihmisenä. Olen vahvistunut ja kehittynyt niin huimasti, että en osaa pukea tätä kaikkea edes sanoiksi. Myöskään tätä tämän vuoden tunneskaalaa on vaikea edes aloittaa kuvaamaan. Onneksi tässä blogissa puhutaan kirjallisuudesta, kirjoista yms. joten ei tarvitse mennä tämän syvemmin tunteisiin!

 

Aloitellaan käymällä läpi hieman Tampereen kirjafestivaaleja, jotka järjestettiin Tampere-talolla 3.-4.12. (la-su). Voitin kaksi lippua tiedekirjat arvonnassa, joten yllättäen pääsimmekin paikalle koko perheen voimin. Tampere-talon tapahtumasta odotin ehkä hieman enemmän, mutta tiloista näki heti, että jotenkin ahtaus ja ihmismassa korostui enemmän kuin kirjallisuus. Festivaaleilla pääosassa oli tietenkin itse kirjailijat ja heidän n. 20minuutin (puolin ja toisin) lavalla olo aikansa. Kävimme kuuntelemassa Ann-Christin Antell:ia ja hänen teoksensa Puuvillatehtaan perijä parikymmentä minuuttista esitelmää. Eniten minua tässä esittelyssä lumosi miljöö, mihin teos perustuu. 

Kirjafestivaaleilta meille jäi käteen muutama heijastin ja joitakin mainoksia sekä yksi teos. Liisa Väisänen - Symbolien Helsinki teos löytyi tiedekirjojen myyntikojusta. Teos kahlaa Helsingin salaisuuksiin symbolien merkitysten tulkinnan kautta. Teos mahdollistaa valmiiden kävelyreittien mukaisen symbolien tutkimisen pääkaupungissa. Näiden reittien varrelta on Liisa Väisänen nostanut esille symboliikkaa, ja kertonut niiden historiasta teoksen sivuilla. Muuten kirjafestivaalit oli nopeasti kävelty läpi, vaikkakin ainahan sitä hienoisesti nauttii kirjafanien tungoksesta! 

Nyt joulun alla on lukeminen osaksi jäänyt, mutta kävin kuitenkin hakemassa "lomaluettavaa" tällä viikolla Tampereen pääkirjastosta. Halusin myös käydä tutustumassa Sara Hílden - akatemian aikuisopiskelijoiden luomaan installaatioon nimeltä Kirja, paperi, sakset. Installaatio on luotu käyttäen vanhoja kirjoja, joita on mm. saatu kirjaston poistetuista aineistoista. Itse löysin tietenkin suosikkini, nimittäin yhden teoksen, jossa on käytetty Soturikissat -teosta. Varma en ole mistä teoksesta on kyse, mutta kuitenkin kyse on varmuudella soturikissat sagasta! 

Joululomalle luettavakseni nappasin dekkarin sekä kauhukirjallisuutta. Minulla on hetken aikaa ollut jo sellainen olo, että kauhukirjallisuutta tekisi mieli lukea, joten kuka kirjailija olisikaan parempi tähän kuin Marko Hautala. Toinen teos on Nina Hurman Yönpunainen Höyhen. Tietenkin myös perheen pienimmälle löytyi oma teos, ja nappasin vielä yhden lautapelin, kun perinteikkäästi jouluun kuuluu pelaaminen yhdessä perheen ja ystävien kanssa! 

Mitä vuosi 2022 antoi kirjallisuudessa? Ainakin lukuhaasteen osalta harmaita hiuksia ja harmituksia! Olisin halunnut muutaman kohdan saada suoritettua enemmän, mutta se taisi jälleen jäädä tähän samaan n. 30% suoritukseen. Mukavaa se kuitenkin on! Tapani mukaan ennen tämän yhteenvedon aloittamista käyn hieman läpi tämän vuoden postauksia. Tässä hieman tilastoja, joita tuossa tutkiessani keräilin vuodesta 2022:

Kuukausi, jossa postasin eniten: Kesäkuu

Lukumaratoneja yhteensä vuoden aikana: 1 (+dekkariviikko) 

Kirjamessuja/-festivaaleja yms.: 3 (LANU, Turun kirjamessut, Tampereen Kirjafestivaalit)

Pisin lukemani teos: taitaa olla Harry Potter ja viisasten kivi; sivuja 335 (postauksena julkaistuna)

Mieluisin lukemani teos: Sini Helmisen - Sysi & Agatha Christien - Eikä yksikään pelastunut

Mieluisin postaukseni: Turun kirjamessut 

Klassikkona Agatha Christien - Eikä yksikään pelastunut pitää aina nostaa esille, mutta Sysi on ehdottomasti yksi todella huippu teos tältä vuodelta, jonka olen tämän vuoden aikana lukenut. Nyt käyn vielä vähän läpi Helmet-lukuhaastetta ja alkuvuoden lukutavoitteita.

Vuoden 2022 Helmet lukuhaaste on jälleen yhtä onnistunut kun aikaisemmatkin eli ei niinkään. En saanut edes vuoden 2021 lukuhaaste kohtia kiinni, vaan tämän vuoden lukuhaaste jäi 11 kohdan suorittamiseen 25 kohdasta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että teoksia on niin laidasta laitaan. Löytyy lastenkirjallisuutta (mm. Vuori, joka juoksi ja Agnes ja unien avain), nuortenkirjallisuutta (mm. Sysi) sekä yksi sarjakuvateos (Minerva - elävien luiden laakso). Koen siis lukuhaasteen olevan onnistunut, koska se tutustutti minua uusiin teoksiin. Tällä ajatuksella on hyvä jatkaa ensivuoden Helmet-lukuhaasteisiin. 

Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteet on siis julkaistu tänään! Osallistun jälleen kerran edes muutaman teoksen voimin pieneen 25 kohdan haasteeseen. Tällä kertaa aiheita on laidasta laitaan mm. vuoden 2022 tapahtumiin liittyen sekä Ukrainan tilanteeseen, teoksissa etsitään karttaa tai pikkukaupunkeja, teoksen nimestä yritetään puolestaa etsiä ja-sanaa tai värikkyyttä ja mahtui haasteeseen myös kohta pelkästään scifikirjallisuudelle. Paljon siis kaikenlaista tiedossa jopa pienen Helmet-lukuhaasteen osalta, johon on valittu ison haasteen 25 kohtaa, jotka on toteutettavissa lasten- ja nuortenkirjallisuudesta löytyvillä teoksilla. Itsellä tuo 25 teosta ei ole vieläkään tullut täytyyn, joten en uskalla yrittää vielä 50 kohdan haastetta. 

Helmet 2023 on tullut blogin yläosaan uudelle välilehtiselle, johon kerään jälleen teille nähtäväksi etenemiseni. Yritän jälleen parantaa ja saada useamman kohdan suoritettua, mutta koska vuosi 2022 kohdat jäivät vähemmälle kuin vuoden 2021, otan siis tavoitteeksi ylittää vuoden 2021 saldon eli 14 kohtaa. Vuoden ensimmäisten kuukausien lisä tavoitteeksi otan: 

♠ Lue tammikuun aikana 1 teos (näin jos pääsisi jälleen lukemisen vauhtiin)

♠ Täytä väh. 3 kohtaa Pienestä Helmet-lukuhaasteesta ennen kesäkuun alkamista

♠ Kirjoita ennen kesäkuun alkua väh. 1 postaus kuukaudessa

Nämä kolme tavoitetta otan kevyellä mielellä, mutta silti lukemista herättämällä ajatuksella. Vuosi 2022 on antanut minulle enemmän kuin ottanut, joten otan vuoden 2023 raikkaan tuulahduksen hyvillä mielin vastaan. Kommentoikaa alle, jos on toiveita blogin suunnasta, mutta omapäisenä saan jättää myös noudattamatta niitä. Onnea uudelle vuodelle 2023! ♥

Halloweenkuu: Minerva - elävien luiden laakso

Turun kirjamessuilla tuli kuunneltua Juban haastattelu, jonka innoittamana lainaukseen menivät Viivin ja Wagnerin uusin nro 25 - Rakkautta Röh! sekä Minerva - elävien luiden laakso. Valitsin Minerva kirjan täysin otsikon perusteella, ja halloween teeman perusteella. Ehkä teos ei ole kauhua, mutta tässä seikkaillaan kuitenkin maailmassa, jonka nimi on elävien luiden laakso. Halloween teemana ei välttämättä mielestäni tarkoita aina kauhu kirjallisuuden esiin nostamista. Joskus on mukava nostaa pirteitä teoksia, joiden päähenkilöt/maailmat ovat "pelottavia".

Minulle ei siis ollut oikeastaan mitään tietoa, että tämä teos oli luettavissa myös sarjana muutaman aiemman teoksen kanssa. Onneksi teos sopi luettavaksi myös itsenäisenä teoksena, ja ei minua ainakaan häirinnyt, vaikka muutamassa kohdassa tiedosti, että jotain oli tapahtunut aiemmissa osissa, mitä tässä ei enää uudemman kerran selitetty. Teoksessa siis kulki jo aiemmin alkanut juoni molukkiravuista, joiden perässä päähenkilömme Minerva, ja hänen ystävät Petra, Mauri sekä Pellervo-pingviini kulkevat.

Tässä teoksessa kuitenkin kulki kaksi juonta tämän lisäksi, Minervan seikkailu sekä Pellervon seikkailu, jotka lopulta tarrautuvat samaan tarinaan eri näkökulman kautta. Juonellisesti sarjakuva stripit oli loistavasti luotu, vaikka ensin hetken kesti tottua siihen, että päähenkilöstä toiseen hypättiin jatkuvasti. Sarjakuvitus oli hassun hauska, ja pidin hahmoista, joita teokseen on luotu.

Kaiken kaikkiaan teos oli luettava. En koukuttunut teoksesta, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Jäin eniten pohtimaan, minkä ikäisille teos on suunnattu. Minusta teos on loistavaa luettavaa nuorellekin aikuiselle, koska koen siinä olevan huumoria myös aikuisempaan makuun. Kuvitus on myös aikuismaista, ja "raakaa". Teos ei kärsi tästä "raakuudesta", vaan pikemmin ratsastaan vahvasti sen teeman saattelemana eteenpäin. 

Joskus toisinaan jos arvioisin numeroin lukemiani teoksia, tämä teos olisi 2.5/5. Luettava, riittävästi kiehtovia osia mutta en kuitenkaan tule toista tällaista teosta etsimään käsiini. Teos kuitenkin ruksittaa yhden kohdan Helmet 2022 lukuhaasteesta, nro 23 Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen.

Minerva: Elävien luiden laakso
Juba
sivuja 48
Juba production Oy 2018
Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Otava

Turun Kirjamessut; lauantain tunnelmia + lukuhaaste

Vuoden 2022 Turun kirjamessut.. upea kokemus, nautinto, mukavaa ajanvietettä, ihanien ihmisten näkemistä sekä vaunujen työntämisen iloja ja harmituksia. Niistä oli tämän vuoden kirjamessut tehty, kun puolestaan viime vuoden, vuoden 2021 kirjamessut, veivät enemmän vain tunteiden pyörteisiin. Hashtag:n kirjamessut alta löytyy tunnelmia viime vuoden kirjamessuista, jos lukijana sinua kiinnostaa kerrata, mutta nyt pohditaan tämän vuoden kirjamessuja, jonka pääteemana oli kuvataiteet. (https://www.kirjamessut.fi/)

Turun kirjamessuilla tavalliseen tapaan ohjelmaa oli paljon, ja suurimman osan niistä olisin myös halunnut nähdä. Tällä kertaa kuitenkin painotin ohjelmiston seuraamista eri tavalla kuin viime vuonna. Valitsin kirjailijoita, jotka herättävät muistoja esim. Mauri Kunnas ja Juba Tuomola. Alustavasti olin myös kaavaillut käydä kuuntelemassa J.S. Meresmaata, Teemu Keskisarjaa ja Salla Simukkaa, mutta lopulta kävi niin, että J.S. Meresmaata en edes nähnyt, ja näin Teemu Keskisarjaa sekä Salla Simukkaa vain nopealta vilkaisulta, kun he olivat lavalla. Päivä myös taittui todella nopeasti, joten Cristal Snow:n kuunteleminen oli vain haave kaiken muun ohjelman mukana. Lukuintoani se ei kuitenkaan karistanut!

Mauri Kunnas Puisto -nimisellä lavalla

Mauri Kunnas herätti kuitenkin paljon muistoja, ja hänen uusin teoksensa Pippendorfin kirjavat kummitukset tarttui matkaan. Mauri kertoi hyvin kattavasti lavalla ollessaan kirjansa/kirjojensa takaisista ajatuksista, ja hänen haastattelijansa oli juuri sopiva kyselemään polttavia kysymyksiä, jotka veivät kuuntelijan kummitusten maailmaan. Uusi teos kertoo kahdesta nuoresta kummituksesta, Hempasta ja Lissusta, joiden pitäisi pukeutua uusiin valkoisiin lakanoihin. Internetistä tilatut lakanat ovatkin aivan kaikkea muuta kuin valkoiset! Millainen tarina mahtaa olla? Odotan innolla tämän lukemista, vaikka virallisesti itselleni tätä kirjaa en ostanut. Kävin jopa hakemassa Kunnaksen nimikirjoituksen teokseen muistoksi tyttärelle hänen ensimmäisistä kirjamessuista!

Toinen lastenkirja, joka minulle jäi käsiin oli 3 euroa maksava Ripaus taikaa: Pikkunoidat. Kustannus Mäkelän teos Raija Rintamäen suomennoksella esittelee pikkuisia noitia taikojen ja lentävien luutien kanssa. Teoksessa on kaikenlaisia siirrettäviä osia, jotka saa sivut elämään. Tässä katselukirjassa on riimittelevä lyhyt teksti, joka varmasti puhuttelee parhaiten taaperoikäisiä. Sarjaan löysin myös muita osia, kun tutkisin kyseistä teosta internetistä mm. yksisarvinen sekä haltijakeiju. Nämä voisi lainata kirjastosta, ja esitellä blogin puolella sarjan kokonaisuutena. 

Samalla, kun tein lastenkirja ostoksia, keräsin pieniä näytetilpehöörejä kaikista mahdollisista kojuista niin kuin tapoihini kuuluu. Mukaan tarttui karkkia, heijastimia, yksi kynä, tulitikkuja, mainoslehtisiä sekä itse lehtiä ja #ammattinakirjailija pinssi. Toivon joskus itse pääseväni tuohon pisteeseen, mutta tällä kertaa valitsin sen enemmän tuon tekstin Kirjahirmu vuoksi ☺

Juba Tuomola Puisto -lavalla

Toinen kirjailija, jonka kuuntelin kokonaan, oli Juba Tuomola. Myös Juba Tuomola herättää muistoja lapsuudesta. Hänen uusin teoksensa Viivi ja Wagner 25 - Rakkautta, röh! taklaa päähenkilöiden Viivin ja Wagnerin neljännesvuosisataa kestäneeseen liittoon. Tällä kertaa kuitenkin stripeissä esiintyy kolahdus, kun sika onkin löytänyt uuden naisen! Äääks kuinka kiinnostava aihe, joten teos meni välittömästi kirjasto varauksiin. Viivi ja Wagner on ollut mukana matkassa niin kauan kuin muistan, koska kuuluvat äitini suuriin suosikkeihin. Näitä sarjakuvia on aikoinaan leikattu lehdestä koristamaan keittiön valkoisia kaappeja, joten on hauska huomata, kuinka teokset liikuttavat myös minua. Juban haastattelu kirjamessuilla ei ollut kummoinen. En oikein päässyt sisälle haastattelijan kysymyksiin, ja Juba ei välttämättä ole kaikkein innokkain lavapersoona (oma tulkinta). Kuitenkin innostuin myös hänen lastenkirjasarjastaan, Minervasta. Olen kuullut siitä, mutta en lukenut, joten taitaa mennä testiin kun sitä ohimennen sivuuttiin lavalla. 

Palaten kerättyihin tilpehööreihin, joita pääsääntöisesti keräsi mettämiäheni pysähtymällä keskustelemaan politiikasta, päädyimme perussuomalaisten kojulle, josta käsiimme jäi muovipussillinen tavaraa ja pitkä liuta mielipiteitä. Siinä samassa miäheni keskustellessa, yritin itse kovasti vilkuilla lavalle, jolla Teemu Keskisarja oli kertomassa Hattujen sota -teoksesta. Minulta jäi välistä sekä Teemu Keskisarja, että politiikkaan liittyvät mielipiteet, koska hälinässä on hyvin vaikea keskittyä kahteen asiaan ihmisten väistelyn lisäksi. Tästä siirryttyämme eteenpäin, esoteriaa ja okkultismia keräilevä miäheni päätti alkaa tekemään ostoksia. Ensimmäiseen kojuun pysähtyessämme oli keskustelu käynnissä, ja mukaan tarttui Pekka Ervastin kolme teosta: Gnostikot, Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? Nämä pienemmät lehtiset Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? käsittelevät Pekka Ervast:n puheita ja esitelmiä, joita on nidottu yhdeksi luettavaksi tekstiksi. Pekka Ervast:n Gnostikot teos on puolestaan näköispainos, jossa käsitellään oman aikamme probleemoja. 

Aikamme probleemoista luonnonvoimiin; kaikillahan on teos jota ilman ei vain voi poistua kirjamessuilta, kirjakaupasta eikä edes kirjastosta? Näin kävi myös miähelleni sekä minulle. Miäheni löysi tämän Esko Jalkasen Luonnon salaiset voimat teoksen, joka oli miähelleni se yksi teos, jota ilman ei voi poistua messuilta. Jostain syystä se oli osunut silmiimme heti jo ensimmäisen tunnin aikana, mutta jätimme sen vielä hetkeksi odottamaan hyllyyn. Teos kuitenkin odotti siellä ottajaansa, ja hyvällä hinnalla se lähti kotiin kanssamme. Teos on kyllä minustakin kiehtova, koska olemme paljon eräillessämme pohtineet luonnon voimia, niiden parantavia vaikutuksia sekä ylipäätänsä olemassa oloa. Teos iskee siis suoraan sisimpäämme, ja käsittelee luonnon oman sisäisen vastustuskyvyn romahtamista ihmisen käsissä.

Jatketaan okkultismin parissa, ja päästään vihdoin teoksiin, jotka ostin itselleni. Ensimmäisenä teos, jonka ovat toimittaneet Anni Kuu Nuppunen ja Artemis Kelosaari. Teos kantaa nimeä Kiima - eroottisia tarinoita. Kaikki alkoi itseasiassa toisesta teoksesta, jonka ostin salakirjojen pöydästä (mistä myös tämä on), kun itse Juha Jyrkäs, kirjailija, loistavalla myyntipuheella sai minut haluamaan myös tämän teoksen. Olen aina ollut perso seksuaalisuudelle teoksissa, eritoten vielä voimakkaille eroottisille ilmaisuille ja teksteille. Tässä teoksessa on sitä kaikkea, mikä on minun ei-niin-salaisia kiinnostuksen kohteitani. Ja lisäksi, miksi tämä teos tuli ostettua, johtuu siitä, keitä kirjailijoita teoksesta löytyy Juha Jyrkäksen lisäksi. Teoksen sisällysluettelossa on tällaiset tarinat, jotka osuivat silmiini: J.S Meresmaa: Minun jälkeeni elämä; Magdalena Hai: Nirvana sekä Hanna Morre: Härkätanssi. Kuka haluaisi avata, miten nämä ovat päätyneet näihin kansiin? Onko kenelläkään tietoa, koska asia on oikeasti todella todella mielenkiintoinen!?!

Miten voi siis olla mahdollista, että tämä teos osui käsiini? Ja vielä salakirjat -pöydästä, joka kannattelee useaa hyvinkin houkuttelevaa teosta ja valitsin sieltä kirjailijan suosituksesta tuon teoksen. Ja kuten aiemmin mainitsin, jokaisella on se yksi kirja, jota ilman ei voi jäädä vaan se on saatava mukaan. Minulle se oli teos nimeltä Okkultismia ja erotiikkaa, toimittanut M.A. Meretvuo. Tämänkin teoksen olimme huomanneet jo aiemmin, mutta jätin sen odottamaan, koska jos sen oli tarkoitus tulla mukaani niin en löydä vastaavaa houkuttelevaa teosta mistään. Ja niin sen vain oli tarkoitus lähteä käsissäni kotiin. Okkultismia ja erotiikkaa on antologia syksyn 2015 runokilpailussa esiintyneistä runoista. Tässä antologiassa kootaan yhteen taustoja aiheesta okkultismi ja erotiikka, nostetaan esille runokilpailun parhaimmisto sekä esitellään kuvaliitteiden muodossa taidekilpailun parhaimmistoa. Odotan tämän teoksen lukemista erityisen paljon! Saan myös ikuisuus tavoitteeni "lue runokirja" kuitattua vihdoin ja viimein tämän teoksen luettuani.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu Turkuun! Olen hyvilläni kirjamessuista, ja kuinka meidän 2kk tyttömme jaksoi siellä. Teimme jokaiselle sopivia kirjalöytöjä, ja olen iloinen kun pääsen lukemaan kaikkien tekemiä löytöjä ja juuri sopivasti halloweeniksi. Kuten jo kattauksesta huomaa, tähän kuuhun on monia sopivia teoksia, ja myös lukuhaaste. Yöpöydän kirjat - Niina jälleen jaksaa emännöidä Halloween-lukuhaastetta 1.- 31.10 välisen ajan. Kävin ilmoittautumassa jälleen mukaan, ja lukupino muodostui kuin itsestään. 

Käykää linkin takaata katsastamassa ketä kaikkia on mukana, sekä ohjeistusta jos kiinnostusta löytyy. Turun kirjamessu tunnelmissa on ollut myös mm. Oksan hyllyltä - Marika ja Kirsin kirjanurkka - Kirsi. Käykää fiilistelemässä myös heidän messutunnelmat, ja nauttikaa alkaneesta lokakuusta. 

Postauksessa mainitut teokset: 

Ripaus taikaa: pikkunoidat
alkuteos My Magical Witch
kustannus-Mäkelä Oy 2019

Pippendorfin kirjavat kummitukset
Mauri Kunnas
sivumäärä 26
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2022

Gnostikot
Pekka Ervast
sivumäärä 229 (+luettelo)
Ruusu-Ristin kirjallisuusseura R.Y. & Kristosofinen kirjallisuusseura R.Y.
Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1982

Mitä on Magia? (Helsingin esitelmiä Helmikuulla 1929)
Pekka Ervast
sivumäärä 96
Ruusu-Risti, Helsinki 1932

Palaammeko maan päälle?
Pekka Ervast
sivumäärä 16
Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, Helsinki 1914

Luonnon salaiset voimat
Esko Jalkanen
sivumäärä 202
Amer-yhtymä Oy Weilin + Göösin kirjapaino, Espoo 1986

Kiima - eroottisia tarinoita
sivumäärä 252
Osuuskumma-kustannus, Tampere 2020

Okkultismia ja erotiikkaa

toim. M.A. Meretvuo

sivumäärä ~120

Salakirjat

Printon As, 2015

Messuviikonloppu; Elämä on illuusio

Näin Turun kirjamessujen alkamisen kunniaksi on hyvä hieman palata (lyhyesti) viime vuoden messuissa tehtyihin ostoksiin. Jos haluat lukea kokonaisuudessa kommenttejani viime vuoden kirjamessuista, voit tehdä sen täällä. Nyt kuitenkaan en palaa viime vuoteen vaan sieltä ostettuun kirjaan ja tänään alkavaan kirjamessuhuumaan. Ostin vuosi sitten Turun kirjamessuilta sarjakuva teoksen, jonka aiemmin ilmestyneen kaverin olin lukenut jo hieman etukäteen.

Puhun tietenkin Sarah Andersen:in huvittavista sarjakuva teoksista, Aikuisuus on myytti sekä Elämä on illuusio. Kirjailija taklaa täysillä nuoruuden ihmeellisen maailman kauhuihin ja kiusallisiin tilanteihin, joihin voi lukea mm. turhanpäiväisen netissä pyörimisen ja sohvalla kököttämisen sekä halun vain olla pyjamalla kotosalla. Sarjakuvamaiseen muotoon luodussa teoksessa on mustavalkoinen yksinkertainen kuvitus, jossa yltiö söpösti piirretty tummahiuksinen tyttönen ja pupu seikkailevat arkisimmista arkisimpien hankalien asioiden keskellä. 

Aikuisuus on myytti tuli luettua aika tuurimaisesti ennen toisen osan löytämistä. Taidankin pitää silmäni auki, jos jostakin tämä teos ilmestyisi minulle ja saisin sen kirjahyllyä lämmittämään. Elämä on illuusio on kuitenkin yhtä hauskaa luettavaa. Teos taklaa jatkaen Andersen:in huvittavia teemoja mm. maaiman vaatimuksia pikku mustista mekoista ja pyykkilauta vatsoista. Teos tuo stripeissä (on aika hieno sana, joten oli pakko kokeilla käyttää sitä) esille monille tuttuja kamppailuja rahan kanssa, pizzan tilaamisen kansssa sekä vatsakramppeja. Ehdottomasti yksi sarjakuvan lempistripeistäni perustuu kissoihin! ♥

Andersen:in sarjakuvat ovat siis tehneet minuun vaikutuksen, jonka seurauksena voinkin sanoa lukeneeni muutaman hyvän sarjakuva teoksen. Yritän tosiaan löytää tuon teoksen hyllyyn Elämä on illuusio -teoksen viereen. Voisikohan Turun kirjamessuilla onnistaa vai joudunko internetin maailmasta sen tilaamaan? Toisaalta nyt tuntuu siltä, ettei haluaisi kannustaa tätä maailman ylikuluttamista, mutta kirjathan eivät koskaan vanhene?

Tänään on kuitenkin aika matkata Turkuun, takaisin tuttuun kaupunkiin ja tapaamme vanhoja ystäviä ja viettämään yhdessä aikaa Turun kirjamessuilla. Tapana on aina ollut viettää pääsääntöisesti yksi päivä näillä messuilla sen mukaan, minkä päivän ohjelma eniten kiinnostaa. Tänä vuonna hyppään lauantaipäivän ohjelman vietäväksi. Mukaan messuseuraksi lähtee mieheni, tyttäremme ja tyttäremme kummitäti. 

Nostan vielä lyhyesti muutaman houkuttelevan ohjelma numeron, johon toivon ehtiväni piipahtaa; nämä kirjagram:in järjestämät ohjelmat kiehtovat, jos vaikka lauantain ehtisi aloittamaan sillä. Sen jälkeen toivon ehtiväni kuuntelemaan Juba Tuomolaa, joka kertaa Viivi:stä ja Wagner:sta; sarjakuva täyttää tänä vuonna 25 vuotta; samanaikaisesti on kuunneltavissa Mauri Kunnas, joka kertaa kummituksista sekä  J.S. Meresmaa uuden teoksensa Kenties tapan sinut vielä kanssa, joten siinä täytyy tehdä valintoja. 

Teemu Keskisarja kertoo Suomen historian vähiten tutkituimmasta sodasta klo 12:25, joten sitä todennäköisesti käydään kuuntelemassa, vaikka tällä kertaa aihe ei minua täysin kiinnostakaan. Tämän jälkeen on mahdollista vielä käydä kuuntelemassa Salla Simukkaa ja hänen kertomistaan teoksestaan ja minua myös kiinnostelisi vielä Cristal Snow ja hänen keijugenrensä iltapäivästä 14:25. Ja tässä siis vain ketä itse toivon kuulevani, katsotaan ketä sitä päätyy kuuntelemaan.

Hauskaa kirjan täyteistä viikonloppua jokaiselle!

Pienen pienet varpaat: blogi kesätauolla & syyskuun lukupinoa

Minulla oli jo kesän aikana tiedossa, että blogi taitaa olla tauolla elokuussa, mutta kuitenkin tapahtumat ottivat nopean askeleen eteenpäin, enkä ehtinyt saattamaan blogia ollenkaan kesätauolle. Tässä siis herättelen blogin nyt kesätauolta, samalla kun pohdin mitä tulevan pitää sateiden ja auringon väistyessä pimeydelle. 

Elokuu on muuttanut minun ja mieheni maailman täysin. Opeteltavaa on ollut paljon, mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois. Tämän kesän lukumaraton suoritukset jäi vain yhteen, kun elokuun lopun viimeinen kesän lukumaraton jäi välistä. Muistelen kuitenkin  kesäkuun maratonia ihan tyytyväisenä; tunnelmia pääset lukemaan täältä. Lopulta tiedän, että elokuun maraton olisi ollut liian iso kynnys tähän hetkeen, mutta toivon mukaan minulla on vielä mahdollisuus lukea paljon syksyn/talven aikana, niin että saisin lukuhaastetta suoritettua yms. sekä ennen kaikkea nautittua jälleen lukemisesta! 

Elokuun aikana olen lukenut hyvin vähäisesti, nyt jälleen syyskuun kynnyksellä on tullut luettua pitkästä aikaa ääneen, joten se on myös herättänyt kiinnostusta palata kirjojen ääreen sekä mennä käymään kirjastossa. Paljon minulla on kuitenkin lukupinossa jo, joten saa nähdä kuinka nopeasti kirjapino alkaa kasvamaan mahdottomiin mittoihin. 

Minulla on syyskuun lukupinoon noussut monessakin blogissa esillä ollut Hanna Morre:n - Vastatuulen lohikäärme. Kirjastossa törmäsin tähän uutuus hyllyltä, josta se tarttui kumman houkuttelevana mukaani. Odotan siis kovasti, että pääsen käymään käsiksi tähän teokseen, ja yritän välttää lukemasta postauksia aiheesta ettei paljastu liiaksi mitään. 

Toisaalta minulla on myös ollut tovin jo lukupinossa yrtteihin ja metsään liittyvää kirjallisuutta. Tämä aihe on ollut ajatuksissani nyt todella paljon, jonka vuoksi Satu Hovi:n teos Hoitavat yrtit: löydä luonnonkasvien parantava voima on yhtenä teoksena pinossa. Toinen pitkään jo lainassa ollut (ja nyt ensisijaiseksi luettavaksi valikoitunut palauttamisen vuoksi) Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja: alkuperäiskansojen kasvatusoppeja Michaeleen Doucleff:n kirjoittama teos on kiinnostanut minua. Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja kertoo tri Doucleff:sta, joka äidiksi tullessaan ei löytänyt vastauksia tyypillisistä kasvatusoppaista vaan ryhtyi tutkimusmatkansa avulla luomaan sellaista itse alkuperäiskansojen tavoista. 

Lapsenmielisyyden kunniaksi minulla on vielä yksi teos lukupinossa, jota olen kaavaillut blogin puolelle. Tuttu klassikko teos Astrid Lindgreniltä, Veljeni, Leijonamieli. Ihastuin aikoinaan tähän teokseen kesäteatteri esityksenä. Koen, että oli minulle hyvin vieras teos ennen sitä, mutta kuitenkin kesäteatterin esityksen kautta se on tullut luettua nyt muutamaan otteeseen eli jälleen on sen aika. 

Pyrin nyt keskittymään näihin teoksiin; ainakin näin on ajatuksissani. Todellisuudessa, kun vauhtiin pääsen, minun kirjapinoni kasvaa ja kirjastosta tulee jälleen viikoittainen käyntikohde. Ja toivon mukaan pian pääsen näyttämään lähikirjaston, monet upeat pienet ja suuret kirjastot, kirjat, kirjailijat ja kirjallisuuden upean maailman tälle pienelle ihmeelle, jota sylissäni pitelen. Mullistunut maailma, jossa on yhä paikka kirjallisuudelle. Ensiaskel näillä pienille varpaille on yhden päivän retki Turun kirjamessuille! Toivottavasti kaikki kirjaintoilijat ovat paikalla, itse odotan jo vuotuista tapahtumaa innolla :)

Sysi

"I'm on the highway to hell. Kajarit rämisevät täysillä, ja Seppo kääntää ruumisautoa niin jyrkästi mutkassa, että turvavyöt tulevat tarpeeseen, estävät minua heilahtamasta päin etuikkunaa. Kello on seitsemän aamulla, ja liikenteessä näkyy lähinnä keltaisiin haalareihin sonnustautuneita rakennustyöläisiä sekä työmatkalaisvirran aikaisempia autoja. Haukottelen, ja tuijotan sylissäni lepäävää antiikin historiateosta, lähinnä samaa sivua. Tekstin kirjaimet harittavat silmissäni eivätkä tahdo edetä verkkokalvoa pidemmälle. Jaksoin herättyäni vain pikaisesti tökkiä peitepuikolla pahimmat finnit piiloon ja tyrkätä silmiin vähän ripsiväriä. Huomasin myös menkkojen alkaneen ja kaiken kukkuraksi tänään olisi vielä tentti, johon en ole lukenut tarpeeksi. Varmasti mahtava päivä tulossa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 80)

I'm on the highway to hell - se on vaan niin mahtavaa lukea teosta, jossa tasaisesti esiintyy aivan loistava kipale! Mutta kuitenkin about vuosi sitten aloitin Lujaverinen-trilogian ensimmäisen osan, Hurme -teoksen, joka jälleen kerran jäi mielestäni hieman "laihaksi". Tämän vuoksi palasin vuoden taaksepäin, jotta saisin nostettua esille muutamia piirteitä, jotka koen jälleen saaneen mielenkiintoisempia nostoja tässä toisessa teoksessa. Koko tekstini Sini Helmisen Hurmeesta voi käydä lukemassa tämän linkin takaa. Nostan kuitenkin sieltä yhden suuren asian esille, mikä oli toisin tässä toisessa teoksessa: vertailu Väkiverisen -sarjan kanssa. 

Tällä kertaa voin syödä itse omat sanani! Mutta myönnän kuitenkin, että minulla on selkeästi käynnistymishankaluuksia Helmisen teoksien kanssa. Aikoinaan, kun luin Väkiveriset -sarjan ensimmäisen teoksen, helmikuussa 2020, en pitänyt siitä. Sekin sarja sai kuitenkin puhtia ja vauhtia toisen teoksen osalta. Minulle tapahtui aivan samankaltainen efekti tässäkin sarjassa. Teksti jonka Hurmeesta kirjoitin, oli aika tiukka sävyinen, ja selkeästi enemmän pohtiva ja ihmettelevä. Nyt kuitenkin toisen teoksen myötä syön sanani, ja kirjoitan hyvin positiivisen ja itseni yllättävän tekstin. 

Lujaverinen -trilogian toinen teos, Sysi, jatkaa kahden uuden sankarin, Hallan ja Seelan tarinaa. Tällä kertaa tarinaan on luotu murhamysteeri Hallan ja Seelan oman tarinan taustalle, ja juuri tuo murhamysteeri on se josta voin hehkuttaa. Kirjailija on onnistunut hyvin pitämään lukijaa jännityksessä aivan loppumetreille saakka, ja nostaa teoksessa hyvin esille lisää uusia hahmoja epäilyttävien piirteidensä kanssa. Tutustumme Hallan ja Seelan näkökulman kautta uuteen työntekijään Helgaan; Toniin, joka aina sattuu olemaan sopivasti paikalla; sekä saamme uutta infoa Kristianista, joka sotkeutuu juuri huippuhetkellä parhaaseen katseluaikaan tapahtumiin. 

Teoksessa on upeasti käytetty kahta näkökulmaa, Hallan ja Seelan, jotka kertovat tarkoin etenevää tarinaa vuorotellen näkökulmistaan. Näkökulmien vaihtuminen ei haittaa ollenkaan tarinan etenemistä. Mielestäni kiehtovaksi teoksessa tekee sen rohkeammin nostetut kohtaukset. On mukava nähdä kuinka kirjailija kokeilee rajojaan vielä entistä enemmän tässä toisessa teoksessa kuin ensimmäisessä. Mielestäni rohkeat kohtaukset tekevät teoksesta huomattavasti houkuttavamman. 

Tämä teos saa ihokarvat pystyyn, hyvällä tavalla, ja voin sanoa että tämän teoksen jälkeen tuleva n. vuoden odottelu trilogian viimeiseen osaan tulee tuntumaan ikuisuudelta. Tämä teos on young adult -viihdettä parhaimmillaan! ♥ Vielä lopuksi lempihahmoni, Darth Maun, kohtaus

""Mä voin käydä laittaa", lupaan, kävelen ovelle ja jätän Sepon istumaan kahdestaan Darth Maun kanssa. Sepon silmien alla on rasittuneet pussit, mutta käsi kissan turkilla liikkuu varovaisen hellästi. Ehkä Darth Mau osaa sanoa Sepolle sen, mitä minä en osaa." (Sysi - Sini Helminen, sivu 308)

Perustelen hieman Helmet-lukuhaasteen kohta päätöstäni, koska se voi joidenkin korviin vaikuttaa erikoiselta. Tässä teoksessa on mukana monenlaisia piirteitä, jonka vuoksi voisin kuvitella itseni mukaan näihin tapahtumiin. Ensimmäinen on murhamysteeri: minua on aina houkuttanut päästä itse selvittämään sellaista, joten tässä siihen pääsisi. Myös tällainen piirre, joka teoksessa on nostettu esille eli larppaaminen. Tämä kiehtoo ajatuksellisesti kovasti, joten tavallaan haluaisin myös tämän vuoksi päästä mukaan teoksen tapahtumiin, jotta virallisesti näkisin kuinka se oikeasti toimii. Helmet -lukuhaaste kohta 4. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit itse olla mukana on siis nyt luettu. Hieman ehkä ajatus kalmoista ja henkilöistä jotka näkevät niitä, karmii, mutta seikkailu mieltä löytyy sen verran, että voisin heidätkin tavata!

Sysi

Sini Helminen

sivuja 320

Myllylahti Oy

Espoo 2022

Kenties tapan sinut vielä

J.S. Meresmaa: kirjailija, jota olen kuunnellut Turun Kirjamessuilla; kirjailija, joka asuu Tampereelle; kirjailija, joka on kirjoittanut teoksen Dodo (säeromaani), joka kiinnostaa minua kovasti, mutta en ole sitä vieläkään lukenut; kirjailija, joka on minulle täysi tuntemattomuus, mutta silti olen kiinnostunut hänen mediastaan, ja seuraan hänen tekstejään siellä. Näin koen tällä hetkellä kyseisen kirjailijan, jonka teosta olen nyt aikeissa hieman arvostella tässä kyseisessä postauksessa. Voin myöntää, että minua hieman jännittää, koska minulla on ollut taukoa kirjoittamisesta, ja toisinaan toiset tekstit eivät vain yksinkertaisesti luonnistu, joten vähän jännitän kuinka tämä teksti muotoutuu tähän postaukseen. 

"Okei, nyt tarvittiin älyä. Harhautusta. Jotain. Mitä mä tiesin vampyyreista? Sen mitä kuka tahansa leffoja kattonu ja Noidan käsikirjan lukenu. Ja oli kai mahdollista, että Nora oli vetäny jotain aineita ja uskoi olevansa vampyyri. Se ei sanottavasti vähentäny vaaraa. Mulle oli jo käynyt selväksi, miten hemmetin vahva se oli." (J.S.Meresmaa - Kenties tapan sinut vielä, sivu 24-25)

J.S.Meresmaa luo rohkeaa ja erilaista vampyyrijännäriä, jonka koko on miellyttävä. Teoksessa kutoutuu yhteen nykymaailma: elektroniikan maailma sekä vampyyrien mystinen maailma, jonka rajoja rikotaan teoksen edetessä hyvää vauhtia eteenpäin. On mukava huomata kuinka erilainen naapuripöydän tyttövampyyri on aikaisemmin lukemiini teoksiin. Teoksessa on mielenkiintoinen taustatarina, joka nostaa teoksen lumoavaksi jännäriksi. Vampyyrityttö Nora on myös nostettu fiksuksi, ja vuosien varrella maailman mukana hieman kehittyneeksi hahmoksi, jolla on syynsä tekemisilleen. 

Kirjan päähenkilö tietokonemaailmaan hurahtanut Aleksi on puolestaan kaikkea muuta kuin se, mitä fantasiajännärin päähenkilöltä voisi olettaa. Teos on kirjoitettu Aleksin näkökulmasta, joka on viihdyttävää luettavaa. Pidin ylikaiken J.S.Meresmaan tyylistä kirjoittaa, jotenkin yksinkertaisuus ja pienet ominaisuudet tekstissä (esim. lyhyet yhden sanan lauseet) ovat mukavan vaihtelevaa tyyliä. Itsekin voisin useammin käyttää sellaisia, koska pidän siitä vaihtelusta tekstin edetessä. 

J.S.Meresmaan Dodo menee kyllä ehdottomasti nyt lukulistalle, vaikkakin kirjapino on jo aika valtava työpöydällä. Onneksi tässä on pitkälle kevääseen saakka aikaa sitä tyhjentää, jos vaikka kesäksi sitten saisi vähän vaihdettua teoksia siinäkin. Myös jälleen yhden Helmet-lukuhaaste kohdan saa ruksiteltua tällä teoksella, nimittäin kohta nro 14. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä. 

Kenties tapan sinut vielä

J.S. Meresmaa

sivuja 135

2022

Kesäisen lukumaratonin koonti (18.19.6)

Yöpöydän kirjat / Niina emännöi kesäkuun kesälukumaratonia, joka on juuri nyt käynnissä. Itse hyppään mukaan näin sunnuntain puolella, ja pidän tätä päivittyvää postausta jälleen kerran käynnissä maratonin ajan. Olen yllättävän positiivisin mielin lähtemässä tällä maratonille, vaikka aika tuntuu jatkuvasti olevan kortilla. Minulla on tällä kertaa pinossa tietokirjallisuutta, dekkari sekä tiiliskivi ja muutama pienimpi teos. Olen viime maratoneilla usein lukenut yhden ison järkäleen, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli lukea muutama pienempi teos. Kuitenkin kirjapinoon yllättäen ilmestyi tuo yksi tiiliskivi, joka on nyt myös tässä lukumaraton pinossa. Saa nähdä mikä teos eniten houkuttaa lukemaan. 

Aikaisempia lukumaraton onnistumisia pääset lukemaan hahstagien #lukumaraton, #lukumaraton2021 ja #lukumaraton2020. Jokaiseen postaukseen on myös lisätty kirjailijat, sitä mukaan kun teos on tullut luettua. Näin ollen ne kirjailijat, jotka esiintyvät postauksessa löytyvät myös hakemistosta. Pääset myös yllämainitun linkin kautta seuraamaan muiden lukumaratonareiden etenemistä postauksesta löytyvästä luettelosta. 

Aloitan lukumaratonin klo 11:30 nyt sunnuntaina, ja luen aina maanantain klo 11:30 saakka. Postausta päivittelen pitkin päivää oman mielen mukaan, mutta olen aina innokas kyllä käymään kirjoittamassa etenemistäni, koska minulla on tämä otsikko + kappale -taktiikka. Pidän sitä kovin hauskana!

Lukumaraton alkaa, klo on 11:30

Aloitan lukumaratonin J.S. Meresmaan kirjoittamalla teoksella Minä, kissa - Noin 20 mauneikasta muotokuvaa. Pitkän viikon jälkeen on hyvä aloittaa tällaisella kevyellä teoksella, että pääsee jälleen kerran lukemisen makuun. 

Keskittymisvaikeuksia, ruuanlaittoa ja uusia tuotteita klo 15:20

Minä, kissa - noin 20 mauneikasta muotokuvaa oli hyvä lyhykäinen avausteos tälle lukumaratonille. Teoksen sai luettua nopealla temmolla, mutta kuitenkin rennoin ottein. Kirjailija oli hauskasti onnistunut luomaan tekstiä, jossa ei ollut pelkästään asiaa. Faktatieto oli hienosti sekoitettuna tarinamaiseen kerrontaan, ja kuvitus oli huiman kaunista. 

Keskittymisvaikeudet alkoivat seuraavan teoksen kanssa. Aloitin suoraan perään tietokirjallisuusteosta Pasi Kiviojan Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Ensimmäinen luku teoksessa antoi ymmärtää paljon kiehtovampaa tekstiä, mitä teos lopulta piti sisällään. Ensimmäinen luku on kirjoitettu haastettelumuotoon, ja haastateltavana on Tuomas Kytömäki. Tuomas Kytömäki on varmasti nimeltään monille tuttu, ja jotenkin tätä lukua on hyvä lukea eteenpäin, koska se soljuu mukavasti. Muuten teos oli liian asiatekstimäisesti kirjoitettua, ja todella raskasta, joten jätin suosiolla teoksen kesken sivulle 70. 

Aikaa oli vierehtänyt jo vaikika kuinka paljon, muutenkin kuin lukemisen merkeissä, mm. ruuanlaitossa sekä jysk-tilauksen purkamisessa. En kuitenkaan vielä ihan malttanut pitää tätä ruokataukoa, jolla nyt olen, vaan kysäisin mettämieheltäni, että mitä seuraavaksi. Lukupinosta nostin esille dekkaria, mutta yllättäen mies toikin käsiini yhden hyllyssä odottaneen kauniin teoksen, jonka lukemista olen jo miettinyt pitkään. Eero Ojasen ja Sirkku Linnean teos Suomalaisista taruolennoista oli juuri sellaista kevyttä ja vastapainoista luettavaa, mitä tarvisin salaliittoteorioiden jälkeen. Sain sitä luettua 25 sivua. 

Luetut sivut tähän mennessä: 41 + 70 + 25 = 136 sivua

Aika menee nopeasti, minut voittanut teos sekä pieni pala aamupalaa klo 11:30

Meni kyllä yksi 24h tuntia hyvin vauhdikkaasti. En nyt oikein tiedä sainko maratonimaisesti mitään oikeastaan aikaan, mutta tuli luettua sentään 2 kokonaista teosta ja yhdestä teoksesta jonkin verran. Lukumaratoneihin osallistuminen ei näköjään ainakaan ole helpottunut, varsinkaan kun asustelee jonkun kanssa samassa taloudessa. Vielä jo asuinkumppanin lisäksi kun tykkään tehdä kaikenlaista, kuten hedelmäsalaattia, niin lukuaika vain häviää johonkin. Nyt kuitenkin sanon oman suoritukseni valmistuneen, ja ryhdyn suunnittelemaan juhannusreissua. 

Luin J.S.Meresmaan teoksen lisäksi todella kauniisti kuvitetun taruolennoista kertovan Eero Ojasen teoksen loppuun saakka. Teos oli hienosti kiteytettyjä kertomuksia täynnä hyvinkin monipuolisista taruolennoista, joihin pääsääntöisesti täällä Suomessa on uskottu aikojen saatossa (ja ehkä vähän vieläkin). Teos toi myös mieleeni kovasti Sini Helmisen - Väkiveriset kirjasarjan, varsinkin kolmannen teoksen veden vallassa. Itselleni ehdottomasti lempihahmona tuossa sarjassa on pieni sinipiika, mutta Suomalaisista taruolennoista minuun on aina vedonnut Näkki (myös Väkiverisissä esiintyy näkki). 

"Suomalainen näkki siis poikkesi aika lailla ruotsalaisesta veljestään, vaikka se on saanut nimensäkin länsinaapurista. Ruotsalainen näkki on nimittäin mies ja ennen muuta taiturimainen soittaja, joka kykeni soitollaan täysin lumoamaan ihmiset.----" (Eero Ojanen - Suomalaiset taruolennot, sivu 100)

Jostain syystä palaan tähän kirjasarjaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jokin Väkiverisissä on herättänyt minussa paljon ajatuksia, joten kaikki se mitä teoksien takana löytyy, kiehtoo minua. Minulla siis voisi olla jopa muutama kysymys itse kirjailijalle, mutta taidan vielä tarttua teoksiin uudemman kerran, jotta näen onko jotain tekstissä jäänyt huomioimatta ensimmäisellä lukukerralla. 

Ruksitaan tässä nyt vielä yhden Helmet-lukuhaaste kohdan teoksella Suomalaisia taruolentoja. Kohta nro. 12 Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää kohta on nyt täytetty. Tässä samalla näitä miettiessäni huomaan, että Helmet-lukuhaaste on mennyt tänä vuonna eteenpäin hyvin mallikkaasti. Jos saisin vaikka ensikuun aikana postattua muutaman luonnoksen, että saisin myös goodreadsin vuoden lukuhaasteeseen teoksia. Mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa etene. Kuukauden vaihteessa lupaan julkaista muutaman jo kauan sitten luetun teoksen luonnokset!

Näihin tunnelmiin siis päättyy minun lukumaratoni. Enemmän kysymyksiä ja ihmettelyjä, kuin itse vastauksia. Onneksi aina teoksesta kuin teoksesta löytää jotain yhdistäviä piirteitä elämän myllerryksiin. Valitettavasti tässä lukumaratonissa oli myös minut voittanut teos, nimittäin Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Teos vaikutti oikein lupaavalta, mutta tiedän jo nyt että se tulee jäämään tähän. Tahkosin sitä aamulla vielä noin 15 sivua eteenpäin, mutta ote teoksesta on kadoksissa. Todennäköisesti luen sen selaillen loppuun, ja ihmettelen sitten kuinka tässä kävi näin. 

Yhteensä luettuja sivuja lukumaratonin aikana: 41+ 86 + 154 = 281

Loppuun luetut: 

Minä, kissa
Noin 20 mauneikasta muotokuvaa
J.S. Meresmaa
kuvitus Julia Savtchenko
sivuja 41
Art House 0y, Helsinki, 2020

Suomalaiset taruolennot

koonnut ja muistiin merkinnyt Eero Ojanen

kuvitus Sirkku Linnea

sivuja 154

Minerva Kustannus Oy, 2017

Muuta luettua:

Salaliittoteorioiden ihmemaassa

Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa

Pasi Kivioja

Docendo, 2022

Dekkariviikko: Eikä yksikään pelastunut

Niinkuin arvata saattaakin; viikko vei mennessään ja dekkariviikon julkaisut jäävät nyt kahteen teokseen. Haluan ehdottomasti kuitenkin nostaa esille yhden lempidekkareistani, Agatha Christien Eikä yksikään pelastanut. Kaikilla Agatha Christiestä kiinnostuneilla on varmasti tiedossa tämä kyseinen teos sekä fakta, että juuri kyseisestä teoksesta on tehty teatteri versiointi, jota esitetään Tampereen päänäyttämöllä. Kävin siis katsomassa myös tämän, ja tässä tekstissä hieman sivuutan myös teatteri esitystä. En tietenkään paljasta sen enempää mitään, ettei juoni paljastu.

Eikä yksikään pelastunut kertoo kymmenestä toisilleen tuntemattomasta ihmisestä, jotka saavat kutsun mysteeriselle saarelle. Saarella he viettävät yhdessä aikaa loistohuvilassa, vaikka yllättäen itse isäntä ei ilmestykään näihin rientoihin. Talon sisällä kauhu alkaa nousta jokaisen vieraan mieliin, kun yhtäkkiä yhden kuollessa häviää myös yksi kymmenestä posliininukesta. Mitä ihmettä on meneillään?

"Meri... tänään niin rauhallinen... toisinaan niin raju... Meri joka veti ihmisiä syvyyksiinsä. Hukkunut... löydetty hukkuneena. Hukkunut mereen... Hukkunut - hukkunut - hukkunut..." (Agatha Christie - Eikä yksikään pelastanut, sivu 44)

Agatha Christien loisto dekkarissa vaara vaanii jokaisessa vieraassa, synkät mielen leikit piiloutuvat juoneen upeasti sekä hyvin kuvaillussa ympäristöstä nousee jopa lukijana selkäkarvat pystyy. Olen aina pitänyt tästä teoksesta, heti ensi lukemisesta lähtien. Pidän juonen moniulottuvuudesta, jonka aikana lukija ehtii epäilemään teoksen jokaista juonenkäännettä, jokaista syytöstä ja jokaista tapahtumaa. Teoksessa mikään ei ole varmaa, paitsi kun teoksen on lukenut jo kahdeksen-yhdeksän kertaa. 

Haluan nostaa teoksen vierelle teatteriesityksen, jonka kävimme katsomassa Tampereen päänäyttämöllä. Eikä yksikään pelastunut -esityksen pääosaa näyttelijä Antti Reini, joka on tunnettu kansainvälisesti. Muissa rooleissa on mm. Elina Rintala, Pia Piltz sekä Ola Tuominen ja monia muita. Tähän teokseen oli hienosti punottu teoksen tärkein asia: epäilys. Teoksessa on jatkuvasti ilmapiiri hyvin epäilevä, jokainen tuntematon vieras alkaa epäilemään asiaa kuin asiaa, ja yllättäen kukaan ei luotakaan enää toisiinsa. Tämä oli nostettu teatteri näytöksessä hyvin esille, ja saatu vaikuttamaan kiihkeän ja jännittävän tunnelman nostamiseen hienosti. 

Olen pitänyt teatterista yleensäkin, ja samointen tämänkin näytöksen jälkeen olin fiiliksissäni. Ensimmäinen osa liikkui huomattavasti hitaammin kuin toinen osa, mutta tulin ajatelleekseni, että niin tuo teoskin etenee. Loppua kohden nostetaan tempoa, jännityksen huippua, jotta lukija/katselija pääsee tunnelmasta toiseen tapahtumien mukana, ja joutuu luovuttamaan mestarillisen teoksen juonen tuomasta totuudesta, jota ei ehkä tule edes ajatelleeksi. 

Dekkariviikko on ollut mukavan vaihteleva pitkästä aikaa. Olen saanut keskityttyä kirjallisuuteen niin ulkona kuin sisätiloissakin. Nyt viikonloppuna ilmatkin ovat olleet suotuisat, joten aikaa on tullut vietettyä niin soutamisen kuin talkoidenkin merkeissä. Ensiviikoksi on tiedossa paljon ystäviä eli toivottavasti myös aurinkoista ilmaa. Voisin yrittää nyt loppu kuukaudesta julkaista noita jo valmiiksi luonnoksina olevia arvioita tänne blogin puolelle.

Kuitenkin tärkeimpänä kohokohtana ensiviikonloppuna on kesän ensimmäinen lukumaraton. Kesälukumaraton 18.-19.6. avaa kesän jälleen uudella tavalla. 24h maratonilla on jälleen tutut säännöt, jotka on kirjoitettu tarkasti emäntämme luomaan julkaisuun kesälukumaratonista. Yritän ehtiä tekemään jonkinlaista maratonpinoa, mutta aika on kortilla. Oma aloitukseni menee sunnuntain puolelle eli 19.6, mutta saan ainakin kokonaisen päivän keskityttyä täysin kirjallisuuden maailmaan. Jos et ole vielä mukana, ja hiemankin kiinnostusta löytyy: ei kun ilmoittautumaan linkin kautta!

Eikä yksikään pelastunut
Agatha Christie
eng. alkuteos And Then There Were None
sivuja 299
suomentanut Helka Varho
WSOY pokkari
Pokkarilaitos ilmestyi 2012
Yhteistyössä Bonnie Books Finland

Dekkariviikko: Neiti Pinkertonin salaisuus

Kirjakesän täyteen vauhtiin räväyttää vuodesta vuoteen tutuksi tullut dekkariviikko, jota tänä vuonna vietetään juuri nyt (6.6. - 12.6.2022). Kirjablogstereiden, kirjastojen sekä monien muiden kirjallisuuteen liittyvien järjestöjen yms. sivustoilla on monipuolisesti tietoa ja vinkkejä, miten viettää tätä kyseistä tapahtumaa. Itselläni on yksi rakastamani kirjailija ylitse muiden, jonka teoksia jostain syystä yritän aina nostaa esille dekkariviikolla. Tälläkin viikolla tiedossa on yksi, kaksi ja KOLME Agatha Christietä, jotka yritän saada tänne blogin puolelle. Luetuksi ne ainakin tulee, mutta kesän aikana olen aina hieman laiskahko kirjoittaja. Sekin vaan taitaa johtua siitä, että haluan viettää kesän ulkosalla, koska ilma on lämmin, aurinkoinen ja siellä lukeminen on vaan avarampaa kuin sisätiloissa. Yritän kuitenkin pusertaa myös dekkariviikon kunniaksi rakastetulta kirjailijalta tänne blogin puolelle muutaman tekstin. 

Jos kiinnostaa blogia pitävien kirjatoukkien ottamukset tästä dekkariviikosta, kannattaa käydä Kirsin kirjanurkka -blogissa, sieltä löytyy pitkä lista dekkariviikolla mukana olevia blogeja. Kannattaa käydä hakemassa inspiraatiota omaan luku innostukseen!

Ensimmäisenä dekkarina luin Agatha Christien - Neiti Pinkertonin salaisuus -teoksen. Minulla on sellainen outo taipumus, että jos luen dekkareita, valitsen aina pokkarin. Pokkari sopii mukavasti käsiin, ja sitä on helppo kuljettaa. Pokkareissa on siis muitakin hyötyjä, vaikka romaaneissa parasta on uusissa kovissa kansissa oleva teksti. Dekkarit kuitenkin pokkareina. Minusta jännitys ja dekkarimaisuus korostuu, kun käsissä on sopusuhtaisiin kansiin sopiva teksti. En osaa ajatella dekkariteoksia paksuina kovakansisina teoksina. 

" - Sinä menet asumaan sinne - luullakseni on parasta, että sinäkin olet serkkuni. Bridgetillä niitä on niin paljon, että yksi sinne tai tänne ei merkitse mitään. Me olemme aina olleet hyviä ystäviä. Ja sekin on jo aivan selvää, minkä vuoksi menet sinne. Taikauskon vuoksi, poikaseni." (Agatha Christie - Neiti Pinkertonin salaisuus, sivu 25)

Mielestäni teos räjähtää houkuttelevasti käyntiin. Luke, teoksen päähenkilö, poliisimies, joka tempautuu pienen houkutuksen saattelemana kaiken keskelle, on hyvin luotu hahmo. Teoksessa sekoitetaan keskenään hieman peitetarinaa, kansanuskomuksia ja noituuksia, mikä on mukava lisä rikoskirjallisuuteen. Eikä romantiikaltakaan vältytä. Voin myöntää, että tässä teoksessa on jälleen saatu luotua niin uskomaton tarina, ettei ollut hetkeäkään tietoa ketä tässä pitäisi epäillä. Monipuoliset hahmot loivat uskottavia tarinoita kuka kenestäkin, joka vielä lisäsi jännitystä. 

Olen aina vahvasti ollut sitä mieltä, että Christie ei petä ♥ Ei käynyt niin tälläkään kertaa, vaikka tuntuu, että osuu välillä käsiin vain jo luettuja Christieitä. Tälläkin viikolla on pakko nostaa minusta hänen yksi parhaimmista teoksista tänne blogin puolelle, mutta siitä vasta aivan loppuviikolla. Nyt kirjan takakansi tekstiä sekä paljonmeluakirjoista.blogspot.fi lainaten "..mutta se oli kesäpäivään enemmän kuin sopiva."

Neiti Pinkertonin salaisuus
Agatha Christie
sivuja 263
eng. alkuteos Murder Is Easy (ilmestynyt 1939)

suomentanut: Eero Ahmavaara
Kustantaja WSOY
Yhteistyössä Bonnier Books Finland

LANU! festivaali: kirjallisuusfestivaali

kuva lainattu https://www.lanufestarit.fi/

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuusfestivaalien ensi-ilta viikko on juhlittu nyt 4. - 6.5. virtuaalisesti internetin ihmeellisessä maailmassa. Tänä vuonna päätin keskittyä aikaisempia vuosia paremmin tähän tapahtumaan, joten päädyin jo etukäteen tutustumaan millaista ohjelmaa on tulossa, ja mitkä itse haluan nähdä. LANU! järjestetään nyt kolmatta kertaa, ja pääkanavana toimii Lanufestarit -youtube kanava. LANU! yhteisö on panostanut myös toteuttamaan youtube -alustan lisäksi videoita instagramin puolelle, joten sekin kannatti laittaa seurantaan, että saa kaiken mahdollisen irti tästä festivaalista. 

LANU! internet sivustot ovat yksinkertaiset ja paljon lupailevat. Sieltä löytyy opettajille tehtävämateriaalia festivaalien esille tuomisen avuksi sekä paljon erilaista informaatiota niiden kulusta, järjestäjistä ja ajatuksesta. Itse pidän ajatuksesta, että tällaisissa tapahtumissa saadaan näkyvyyttä niin lasten- ja nuorten kuin young adult -teoksille. Järjestäjissäkin on tuttuja kasvoja jo monien tapahtumien ja median kautta. https://www.lanufestarit.fi/ 

Itselle suurimmiksi mielenkiinnonkohteiksi tällaisissä tapahtumissa nousee aina kirjavinkkaukset, niinkuin yleensä kirjamessuillakin yms. Joten tähänkin festivaaliin latasin kovat odotukset perjantain kirjavinkkauksiin. Eräs yksi youtubeen ilmestyvä video kertoo Anniina Mikaman - Myrrys -teoksesta, joka oli myös hyvin mielenkiintoinen, koska viime aikoina se on noussut esille monesti mediassa. Pidin myös videon informaatiosta, koska tässä kerrotaan, että kirjailijan kanssa vieraillaan hänen insipiraation lähteessään, Helsingin Seurasaaren miljöössä. Myös tiedossa on ilmeisesti pientä tutustumista entisajan tietäjien taikuuteen. Hyvin mielenkiintoinen video siis oli odotettavissa. 

Kuitenkin kaikki alkoi etkoista, jotka julkaistiin youtube -kanavan puolelle 4.5.

Torstain puolella tuli hieman nukuttua liian pitkään, ja illalla oli tiedossa vaikka ja mitä, joten pyrin panostamaan aamupäivään LANU! -videoiden suhteen. Aloitin siis katsomalla Anniina Mikaman - Myrrys teoksesta kertovan videon. Video oli aika lyhykäisyydessä Myrryksen taustan käsittelemistä sekä kirjoittajan kirjoittamisen lähtökohtien läpikäymistä. Pidin ajatuksesta, että tietokoneelta lähtee luontoon/liikkeelle, kun aloittaa teosta, eikä väkisin istu vain sisätiloissa tietokoneella. Itsellä on vähän samankaltainen ajatus kirjoittamisessa. Monesti luonnosta löytää kohteita, joista saa hyvinkin inspiraatiota.

Vaikka Myrrys ei ollut lupaavin mahdollinen alku, en kuitenkaan malttanut lopettaa, joten jatkoin suoraan Sini Helmisen Sateenkaarevaa kauhua -videoon n. tunti myöhemmin. Minulla on tällä hetkellä hieman enää jäljellä Helmisen juuri ilmestyneestä Sysi -teoksesta, joten video osui suoraan sopivaan aikaväliin. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon videossa käsitellään tausta tutkimuksen tärkeyttä ja kerronnan merkitystä. Olisin ehkä itse toivonut suuremmin yhdistymistä teoksiin, jo heti videon alkuvaiheessa, mutta sai videosta muutaman vinkin esim. romaanien tietopohjaisen tekstin taustojen selvittämiseen.

Kuitenkin vihdoin se odotettu perjantai koitti, ja tiedossa oli kirjavinkkaus videot. Ne odotetuimmat videot tässä festivaalissa. Lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille oli luotu omansa vinkkaukset, joten teoksia oli jaoteltu ikätasoisesti sopivasti. Myös oli hauska huomata, että koko festivaali oli järjestetty aikataulullisesti ikätasoisesti, että aamuisin aloitettiin lastenkirjallisuudella ja iltapäivisin päädyttiin nuorten aikuisten teoksiin. Itse kuitenkin halusin katsoa jokaisen kirjavinkkauksen, joten aloitin niiden katselemisen perä jälkeen, en aivan ilmestysajankohtaisesti. 

Lasten kirjavinkkauksessa Sini Helminen kertoi 15minuutin videolla n. 10 alakouluikäisille sopivaa teosta. Jotenki kuunnellessa tuli sellainen olo, että onpas tämä video pitkä. Jotenkin tällä kertaa videolta ei löytynyt minun makuuni sopivia teoksia. Parhaiten jäi mieleen Mustan kuun majatalo - Reetta Niemelän teos maalauksellisen kuvituksensa takia sekä Vaihdokkaat - Sari Peltoniemen teos, jossa ajatuksena on syntymähetkellä vaihtuneiden ihmistytön ja maahistytön yllättävä kohtaaminen esikoulussa. 

Nuorten kirjavinkkaus tapahtui n. muutaman tunnin myöhemmin samaisen kirjailijan toimesta. Sini Helminen oli saanut n. 5minuuttia lisäaikaa kertoa nuorille suunnatuista teoksista, jotka painottui kesälomalle sopivaksi luettavaksi. Minulle parhaiten nousi esille videosta Elokuussa minä kuolen - Anne Leinosen teos, joka on suunnattu n. 11-12vuotiaille. Sini Helminen nosti hyvin teoksen esille, jotta se jäi hienoisesti kummittelemaan mieleen. Muuten teokset olivat hyvin monipuolisia, mutta tuntuu että minun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ei mahdu teoksia vain monipuolisuuden kriteerillä, vaan teos pitää olla myös mielenkiintoinen ja luettava.

Nuorten aikuisten kirjavinkkaus tuli suoraan tähän perään, joka oli todella kätevää, koska uskoisin suurimman osan nuorista olevan kiinnostuneita molemmista kirjavinkkauksista. Sini Helminen kertoi n. 10 young adult -teosta, joita tulevaisuudessa on tiedossa. Huomasi heti alussa, että tämä on genre, jota tällä hetkellä luen paljon, koska suurinosa teoksista oli tuttuja, jotkut jopa jo luettuja. Vinkeistä löytyi Salla Simukkaa, J.S. Meresmaata sekä Siri Kolua ja monia muita. Hyvin tuttuja nimiä ja teoksia. En löytänyt tälläkään kertaa mtn uutta teosta lukulistalleni, mutta veikkaan sen vain olevan hyvä asia. 

Vaikka virallisesti festivaalit ovatkin nyt loppu, niin näitä videoita on mahdollista käydä katsomassa tämän kuukauden verran heidän youtube -kanavallaan (https://www.youtube.com/c/Lanufestarit). Ja ehdottomasti suosittelenkin, varsinkin jos etsii itselleen uutta luettavaa tai uutta puhtia aloittaa kirja. Täältä saa hyviä vinkkejä ja ajatuksia kirjallisuudesta ja teoksista, jospa siis sieltä löytyisi jokin kiinnostava teos! Itselleni nämä festarit olivat ensimmäiset kunnolla panostetut, ja tuli kyllä sellainen fiilis, että voisi osallistua tulevaisuudessakin, jos vain järjestetään, näinkin panostamalla! Toivottavatsi jokainen nautti kirjallisuusfestivaaleista. Seuraavaksi on tiedossa kesällä sekä syksyllä järjestettävät kirjamessut yms. kirjallisuustapahtumat, ja tietenkin blogistaniassa tapahtuvat tapahtumat!

Kolme söpöä kansikuvaa #lukuviikko

Lukuviikon kunniaksi kävin tänään pitkästä aikaa kirjastossa karsimassa lukupinoa pois sekä lainaamassa uusia teoksia. Löysin lapsenmielisyyteni pitkästä aikaa, kun kirjastossa löytyi lukunurkkaus, johon oli luotu teltta lukumajaksi, johon pääsi hetkellisesti rauhassa lukemaan tai selailemaan kirjaa. Ja näitä löytyi jopa kaksi, vielä erillinen aivan perheen pienimmille erillisessä huoneessa. On hienoa, että kirjastot ottavat huomioon pienimmästä lukijasta aina iäkkäimpään saakka, ja luovat mahdollisimman elämyksellisen kirjastoretken jokaiselle. 

Kun pääsin uusimmista löydöistä eteenpäin, minulla jäi käteen eräs lastenkirja, josta ajatus sitten lähtikin. Valitsin hetken mielijohteesta kolme lastenkirjaa, joiden kansi herätti minussa ajatuksen "onpas tuo kansi söpö". Jokin siis näissä kansissa houkutteli, ja toin ne kotiin saakka. Lukuviikon kunniaksi esittelen teille nyt kolme lastenkirjallisuusteosta:

Vilja-Tuuli Huotarin teos Vuori, joka juoksi oli kaiken alku. Tämän teoksen bongasin uusien teoksien pöydällä, ja ihastuin välittömästi Vuori-hahmoon, joka kuvittaa tätä teosta. Teos kertoo vuoresta, joka kyllästyy seisoskelemaan paikallaan. Se rakentaa jalat, ja lähtee juoksemaan! Anna Emilia Laitisen kuvitus on kevyttä, pastellin sävyistä, mutta selkeää, ja teos tuoksuu täysin uudelta. Eräs asia oli juuri tuo tuoksu, miksi teos tarttui matkaani. On ihanaa lukea uunituoreita teoksia. 

Lastenkirjallisuudessa, kuten muutenkin kirjallisuudessa, on hyvä käyttää kaikkia aisteja. Se korostaa lukukokemusta, kun teoksen tuoksun ja ulkonäön ottaa huomioon sekä kovakantisena teoksena että tarinana. Tällä syyllä minulla tarttui käsiini Réka Királyn Pieni suuri tarina rakkaudesta. Tässä teoksessa kohtaa yksinkertaiset hahmot (pöllö, karhu, hiiri, kettu yms.) sekä söpö kuvitus. Värimaailmallisesti teos on kuvitettu vähän tummemmilla, ei kirkkailla ja selkeillä, väreillä, mutta suuret kuvat tekevät sen lukemisesta soljuvaa. 

Pieni suuri tarina rakkaudesta kuvailee monenmuotoista rakkautta, joita eläimet osoittavat toisilleen. Päähenkilönä toimii pöllö, joka rakastuu päätä pahkaa. Kuvittaja ja kirjailija Rėka Király on luonut sarjan, josta on ilmestynyt jo aikaisempia osia. Nämä tarinat kertovat isoista asioista perheen pienimmille kauniiden kansien sisällä.

Viimeisessä teoksessa on ehkä kaikkein söpöin päähenkilö ajatellen näitä kyseisiä teoksia. Tom Fletcherin Tässä kirjassa asuu lohikäärme on kuvitettu aivan todella suloisella vihreällä lohikäärmeellä, joka syntyy pienestä violetista munasta. Teoksessa on myös hupaisaa, että siinä lukija sidotaan mukaan tarinaan. Lukija pääsee puhaltamaan, käyttämään mielikuvitusta, heiluttamaan kirjaa, vilkuttamaan ja mm. tökkäämään sivuja kirjailijan tekemien ohjeiden mukaan, jotta pieni lohikäärme saa apua tilanteissa. 

Tässä kirjassa asuu lohikäärme kuvituksesta vastaa Greg Abbott, joka on luonut yksinkertaisesti väriä täynnä olevat sivut, joissa on pääosissa lohikäärme ja yksi iso elementti, kuten vesi-ilmapallo. Teos on tehty helpoksi katseltavaksi suurien kuvien ja kirkkaiden värien ansiosta. Pidin teoksen luomasta kokonaisuudesta. 

Näillä teoksilla nappaan Helmet-lukuhaasteesta kolme kohtaa: nro 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija: Tässä kirjassa asuu lohikäärme; nro 19. Kirjailijan nimessä on luontosana: Vuori, joka juoksi; sekä nro. 24. Kirja on julkaistu vuonna 2022: Pieni suuri tarina rakkaudesta. Lastenkirjallisuus saa aikaan aina mukavan lapsenmielisyyden teoksien yksinkertaisten kuvien ja tarinan kautta, vaikka monissa piileekin opetuksia, joita ei osaisi ajatella. Suomalainen kirjallisuus on aarre, jota jokaisen tulisi ymmärtää ylläpitää, samoin kun ylipäätänsä lukutaitoa. On siis mahtavaa päästä osallistumaan lukuviikkoon, ja tukea tätä hienoa tavoitetta!

Vuori, joka juoksi

Vilja-Tuulia Huotarinen

sivuja 40

kuvitus: Anna Emilia Laitinen

Tammi 2022

Pieni suuri tarina rakkaudesta
Réka Király
sivuja 32
Etana Editions 2022

Tässä kirjassa asuu lohikäärme!
Tom Fletcher (suommennos Päivi Lehtinen)
sivuja 30
kuvitus: Greg Abbott
WSOY 2018

Making plans for spring ja äänikirjojen maailma

Olen virallisesti avannut kevään, vaikka jälleen tänään näyttää täällä satavan lunta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kevättä päin kokoajan suunnataan, joten on myös aika antaa blogille hieman uutta vauhtia. Kiteytän tässä postauksessa hieman äänikirjojen maailmasta, joille olen antanut ensimmäisen mahdollisuuden, sekä tulevista kevään tapahtumista, joihin aion nyt perehtyä. Päätin myös tehdä lyhyen listan asioista, joita pyrin toteuttamaan seuraavan kahden kuukauden aikana (huhti- ja toukokuu) eli ennen kesää.

Ensiksi hieman äänikirjojen maailmasta, joka on ollut minulle aina yhtä mysteeri. Nyt olen kuitenkin töissä päässyt kokeilemaan äänikirjojen kuuntelua, joka näyttää lapsille olevan hyvin mieluisaa puuhaa. Näin ollen minäkin törmäsin näihin kahteen äänikirjaa lasten lepohuoneessa, joista toisen jopa minä valitsin kuunneltavaksi. Ensimmäinen teos oli 27 sivun mittainen Tove Janssonin muumiteos, joka kantoi nimeä Kuinkas sitten kävikään?. Teoksessa muumipeikko, pikku myy sekä muutama muu muumikirjoista tuttu hahmo löytää itsensä omituisissa kommelluksissa, joissa tietenkin kuuntelijoilta kysytään "Kuinkas sitten kävikään?". Kysymyksen jälkeen uteliaisuus palkitaan, kun vastaus paljastetaan, ettei ihmetys jää aivan avoimeksi. Ehkä tässä teoksessa oli hieman ongelmallista tekstin vähäisyys, jonka vuoksi äänikirja olikin todella lyhyt. Lukijana äänikirjassa toimi Rinna Paatso, joka teki lapsenmielisille sopivan kuuntelu kokemuksen.

Tiina Nopolan Siiri ja hurja Hunskeli oli minun valintani seuraavaksi äänikirjaksi, jonka kuuntelimme lasten kanssa. Tämä teos sai huomattavasti parempaa palautetta lapsilta, kun "Kuinkas sitten kävikään?", vaikka nätisti molemmat teokset tuli kuunneltua. Siiri ja hurja Hunskeli sopeutui paremmin ehkä vähän vanhemmille lapsille, sanoisin n. 4-6vuotiaille lapsille, joten se varmaankin toimi paremmin tälle lapsiryhmälle. Sivuja äänikirjalla on 32, mutta tekstiä on huomattavasti enemmän, joka toimi paremmin. Pidin äänikirjan soljuvuudesta, eikä siinä toisteltu asioita vaan tarina eteni tasaisesti eteenpäin. Lukijana toimi Vuokko Hovatta, jonka äänen tunnistinkin tutuksi jostain muualtakin.

Nämä teokset on kuunneltu osana äänikirjapalvelua, joka on tässä kunnassa päiväkotien käytössä. Tämän vuoksi minulla ei ole näihin teoksiin nyt kuvia, joten tästä tuli enemmän tällainen tekstipainoitteinen postaus. Valitsin vielä Helmet -lukuhaasteesta kohdan 16. Pieni kirja, ja tähän nimeän teoksen "Kuinkas sitten kävikään?", koska teos tulee olemaan todennäköisesti pienin (sivumäärällisesti), jonka tulen lukemaan tänä vuonna. 

Äänikirjoille voisin siis vielä antaa mahdollisuuden, vaikka en niitä nyt ota kuitenkaan kevään (Huhti- Toukokuun) "tavoitelistaan" mukaan. Ajattelin tämän listan vähän piristävän minun postauksien kulkua, ja vähän antavan ennakointia itsellenikin, että saisin jälleen postaukset kulkemaan sujuvammin eteenpäin. Eli listasin itselleni neljä "tavoitetta", jotka pyrin nyt keväällä toteuttamaan

1. LANU! (Lasten- ja nuorten kirjallisuusfestivaalit): Näihin osallistuminen 4.-6.5. Olen tutustunut jo jonkin verran tarjontaan, ja pyrin tänä vuonna aloittamaan ja lopettamaan lanufestivaalit ajankohtaisesti eli 3.5. klo 18:00 ETKOTkoilla. Torstaina löytyy youtuben puolelta Sini Helmistä, Vuokko Hurmetta ja Annika Mikamaa, jotka menevät katseluun sekä perjantain puolelta ehdottomasti kirjavinkkaukset nuorille ja nuorille aikuisille. Tiedossa on myös paljon muuta, joten käykää osoitteessa https://www.lanufestarit.fi/ katsomassa mitä kaikkea on luvassa!
2. Luen teoksen Villiyrteistä: Minulla on tällä hetkellä kehittynyt kova halu tutustua lisää villiyrteihin ja niiden maailmaan, joten otan sen nyt kahden kuukauden tavoitteeksi. 
3. Kirjoitan: Minulla on kaksi lyhyttä kertomusta tällä hetkellä työn alla, toinen valmiimpi kuin toinen, mutta otan tavoitteen, että kevään aikana ne on valmiina, jotta ehdin kesällä kirjoittamaan pirteämpiä ja aurinkoisempia kertomuksia.
4. Valokuvaus + toiminta kirjaston kanssa: Uuden asunnon myötä myös kirjasto on vaihtunut, joten otan tavoitteeksi tutustua nyt PIKI-kirjastojen tarjontaan, tapahtumiin, kirjastoihin ja teemoihin yms. mitä kirjastoon kuuluukaan. Haluan myös aloittaa pieni muotoisen valokuvausprojektin tänne blogin puolelle, joten otan tavoitteeksi sen suunnittelun (ja mahdollisen aloittamisen).

Kirjapino on kasvanut, joten pyrin myös pienentämään sitä, mutta kaikki ajallaan. Nyt haluan saada hieman erilaista, uudesti syntynyttä, ajatusta tänne blogin puolelle, koska omassa elämässäkin on tapahtunut paljon muutoksia. Ehkä näiden "tavoitteiden" avulla saan avattua uudenlaista näkemystä tännekin, ja löydän jälleen bloggailun innon, joka selkeästi on jo hieman avautunut näiden projektien kautta. Viimeiseksi pitää hieman vielä päivittää blogin muita sivuja, jonka jälkeen pääsen suunnittelmaan. Nyt kevättä kohden!

Siiri ja hurja Hunskeli

Tiina Nopola

lukija: Vuokko Hovatta (su)

kieli (teksti, ääni): Suomi

sivuja 32

kesto: 13:11

kuvitus: Mervi Lindman

Tammi

Kuinkas sitten kävikään?

Tove Jansson

lukija: Rinna Paatso (su)

kieli (teksti, ääni): Suomi

sivuja 27

kesto: 7:09

kuvitus: Tove Jansson

WSOY

Agnes ja unien avain

Aloitetaan vuosi räjähdysmäisesti tupla-postauksella lastenkirjallisuuden maailmasta, ja näin ollen isketään myös Helmet-haaste ryminällä käyntiin. Tuutikki Tolosen teos on pyörinyt viime vuonna monissa blogeissa, ja olen sen lukemista kaavaillat jo tovin, joten päätin nyt tarttua heti vuoden alusta tähän teokseen, koska haluan tietää mistä kaikki ovat supisseet niin monessa paikkaa. Tässä on myös huomannut jälleen kuinka mukavaa ajanvietettä lastenkirjallisuuden heittäytyvät ja rennot hahmot ovat, joilla on yksinkertaisia ratkaistavia ongelmia, ja paljon ihmisiä rinnalla selvittämässä näitä kaikkia mysteereitä. 

Pidän myös lastenkirjallisuuden tuomasta huolettomuudesta, joka niissä näkyy. En sano, etteikö siellä olisi vaaroja ja haasteita, mutta jotenkin tämänkaltaisten teosten lukeminen on vain niin paljon kevyempää, kuin jonkun aikuisten 800sivuisen fantasiakirjan monien juonien lukeminen. Toisinaan kyllä tarvitsee myös tiiliskiviä elämään, ja niitäkin minulla on tiedossa myöhemmälle. Riippuen tietenkin millaisiin teoksiin tässä kevään mittaa innostuu. Tänä vuonna ei paineita. :)

Nyt itse asiaan ja uuteen kirjailijaan eli Tuutikki Toloseen. Agnes ja unien avain tarina alkaa räjähtävästi suoralla mysteerillä, joka herättää lukijan kiinnostuksen. Itse kirjailija on minulle vieras, joten pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että Tolonen on tunnettu teoksesta Mörkövahti, josta on ilmestynyt oikein samanniminen sarjakin vuonna 2015 alkaen. Näissäkin teoksissa on mukana kuvitus (Mörkövahdin kuvittanut Pasi Pitkänen) samoin kuin Agnes ja unien avaimessa. Kati Vuorennon ihana ja loistelias kuvitus tuo esille Agnesin herkän puolen. Myös teoksen tapahtumat heräävät sivuilla aivan erilaiseen loistoonsa kuvituksen avulla.

Agnes ja unien avain -teoksen pääosassa on 11-vuotias Agnes, jonka elämä kietoutuu mystisen avaimen, unien ja ennustuksien sekaiseen tapahtumaketjuun, joka kietoutuu vahvasti hänen omaan elämäänsä. Nopealukuinen teos on ulkonäöllisesti todella selkeä ja helppolukuinen. Tekstissä avataan asioita riittävästi lukijoiden ikäännähden, ja onhan tarina nyt kaiken kaikkiaan yltiö suloinen. 

"Jussi ei ymmärtänyt vitsiä, mutta kaivoi taskustaan rypistyneen setelin ja ojensi sen Pullalle. "Menkääpä lapset ostamaan vaikka jäätelöä", hän ehdotti. "Tutustutte siinä samalla". Pulla ei epäröinyt, vaan nappasi setelin." (Tuutikki Tolonen - Agnes ja unien avain, sivu 26)

Teoksen avausluku todellakin sukelsi suoraan lukijan mielenkiintoa herättävään ytimeen, ja museo ja mystinen hopearasia, jotka siinä esiintyvät, ovat teoksen yksi mysteerisimpiä piirteitä. Lyhyet luvut kuvaavat kaiken oleellisen tilanteeseen ja tapahtumiin liittyen, ja juoni soljuu eteenpäin mukavasti. Minulle pientä lisähoukutusta teki teoksessa se, että siinä on mielenkiintoinen ennustaja ja ennustus, jonka ennustaja kertoo päähenkilöllemme. Myöskin teoksen sivuhenkilöistä, Agnesin äidin lisäksi, Pulla, Agnesin äidin pomon poika, on hyvin mielenkiintoinen. Pidin tästä hahmon kuvauksesta ja taustasta. Jokaisella päähenkilöllä tulee olla kunnollisia seikkailutovereita taustalla.

Yltiö suloinen teos on täynnä mysteeriä, ja pieniä paloja sen avaamiseen. Ennustamisen lisäksi luonto oli asia, johon kiinnitin teoksessa huomiota ja sivuhahmo Pulla. Olen ehdottomasti tyytyväinen, että arvostelujen ja muiden postauksien perusteella tartuin teokseen eli kiitos kaikille sen esittelemisestä. Tämä on kirjabloggaajan maailman parhautta, saada hyviä vinkkejä ja uusia lukukokemuksia muiden bloggaajien postauksista.

Helmet-haaste täydentyy jälleen yhdellä kohdalla (vaikka sen valitseminen oli hankalampaa tällä kertaa, koska teos olisi sopinut yhteen jos sun toiseen), joka on tällä kertaa nro. 7. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua. Myönnettäköön tämänkin olen poiminut vinkistä, millaisia teoksia voisi tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen lukea, mutta en todellakaan laita pahakseni jos joku innokas toinen kirjatoukka myös vinkkailee lukupinoon sopivia teoksia!

Agnes ja unien avain

Tuutikki Tolonen

sivuja 183

kuvitus: Kati Vuorento

WSOY 2020