huhtikuuta 18, 2021

Kirja, jota en halunnut lukea -haaste / Joen baari

Nyt on vihdoin ja viimein aika osallistua tähän haasteeseen. Haasteen nimi on Kirja, jota en halunnut lukea, ja haasteen emäntä on omaa blogiansa Yöpöydän kirjat pitävä Niina. Tämä haaste on jo pitkän aikaa ollut käynnissä, ja minä niin tammikuussa uhosin suorittavani kyseisen tehtävän, että jos sitten ehtisi vaikka toisenkin teoksen lukemaan vielä kyseiseen haasteeseen -ajatuksella, mutta en ole saanut yhtäkään luettua. Kuitenkin luokseni saapui (ei fyysisesti tietenkään, koska kuka tässä nykyhetkessä voisi ketään nähdä, mutta twitter linnun avulla) oivallinen mahdollisuus tarttua teokseen, joka ei käsissäni houkutellut minua, joka ei teemaltaan tai aiheeltaan kiinnostanut minua eikä oikeastaan ollut yhtään sitä mitä yleensä luen. Ensin hieman haasteesta, sitten itse teokseen. 

Ensimmäisen kerran mainitsin haasteen Virheistä parhain -teoksen arviossa lyhyesti. Kirja, jota en halunnut lukea haasteen osallistumisaikaa on yhä jäljellä huomattavasti, nimittäin elokuun loppuun saakka, mutta halusin pitää sanani ja suorittaa sen nyt keväällä ns. "pois alta" (yhden teoksen merkeissä ainakin). Olen myös puhunut paljon, että haluan panostaa laajaan ja moninäköiseen kirjallisuuteen tänä vuonna. Olen lukenut jo sarjakuva teoksia sekä tietokirjan, mutta haluaisin vielä enemmän laajentaa makuani. Tämä teos ei kuitenkaan sitä tee, nimittäin pysymme jälleen sarjakuvateoksessa, vaikkakin totaalisen erilaisessa teoksessa kuin aiemmin.

Twitter on minulle nimenomaan tätä blogia varten. Yritän päivittää sinne paljolti kirjallisuuteen liittyviä twiittejä, mutta jotenkin tuntuu että se aina vain jää. Luen siellä toisaalta paljon kirjallisuuteen liittyviä julkaisuja, ja sieltä sainkin paljon kannustusta vielä yrittämään sarjakuvien kanssa. Sieltä tämäkin teos tarttui matkaani. Sarjakuva nimeltä Joen baari. 

Voin sanoa, että hämmennys oli suuri, kun teoksen luin. Kuitenkin jo ensimmäinen sarjakuva herätti jonkunlaisia tunteita, enimmäkseen niitä negatiivisia (enkä tarkoita tässä inhoa tai muuta vastaavaa teosta kohtaan, vaan ylipäätänsä ahdistuneisuutta, huolta, surua jne.). Joen baari teos ei välttämättä ollut se positiivisin mahdollinen teos, mutta kuitenkin sitä oli jotenkin helpompi lukea kuin Monstress volume one: Awakening:iä. Tämä teos jotenkin hämmensi, mutta siinä oli selkeät raamit, jonka sisällä asiat tapahtui. Joen baari oli se paikka, johon ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomat, saapuivat tarinoineen. 

5 erilaista novellimuotoista tarinaa sitoutuvat toisaalta hyvinkin yhteen, ainakin samoja hahmoja seikkailee sarjakuvissa useaan otteeseen. 118 sivua piti sisällään aika.. no "ähkyä" luettavaa, enkä kokenut, että teosta pystyi lukemaan yhdellä kertaa. Itse vaadin kolme kertaa, kun luin sarjakuvia. Näin ollen tarinassa pysyi mukana, ja jaksoi vähän raskaampiakin aiheita. Pääaiheina teoksessa oli yksinäisyys ja ulkopuolisuus, joka nousi vahvasti esille jokaisen tarinan päähenkilössä tavalla tai toisella. 

Voisinko sanoa tarinan olevan hyvä? En käyttäisi tästä teoksesta ilmaisua hyvä. Kuitenkin teos oli lukemisen arvoinen, jo teemojen ja aiheiden suhteen. Se herätti ajattelemaan, jotenkin kummalla tavalla. Itselle tuli kuitenkin hieman surullinen fiilis. En pysty sanomaan, että olisin nauranut teosta lukiessani, vaikka muutamassa kohdassa nousikin pieni hymy huulille. Suurimmaksi osaksi minulla jäi tunne; "mitä tähän nyt sanoisi?". Enkä näin ollen oikein itsekään tiedä oliko teos hyvä vai huono. 


Joen baari
Kertonut Carlos Sampayo
Piirtänyt José Muñoz
Kääntänyt Tarja Härkönen
sivuja 118
Painanut Elopaino Oy Helsingissä -91

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset