》Ikuisen Metsästyksen Heimo on luvannut, että toisesta heimosta tulee kissa, hopeanhohtoinen muukalainen, joka pelastaa meidät Terävähampaalta ikiajoiksi.》
Tähtiklaanin valitsemat kissat ovat palaamassa kotiin pitkältä matkaltaan. Vuoristossa he tapaavat villien kissojen heimon, jolla on omat vaaralliset salaisuutensa ja ennustuksensa. Samaan aikaan klaanien kotimetsässä tuho on alkanut, riista on vähissä ja sota klaanien välillä näyttää väistämättömältä. Ehtivätkö matkalaiset kotiin ajoissa pelastaakseen klaaninsa? (kirjan takakansi)
Ensimmäiseen kirjaan olin ihan tyytyväinen, ja luinkin sen nopeasti läpi. Tämä toinen osa on puolestaan ollut hieman haastavampi saada loppuun. Ensimmäinen järkytyksen kohde oli, että kertoja on vaihtunut! Olisin mielelläni lukenut Vatukkakynnen näkökulmasta tarinaa, mutta yllätykseksi tässä kirjassa pääosan saakin Jokiklaanin soturi Myrskyturkki.
Myrskyturkki on tummanharmaa soturi, joka joutui seikkailuun sisarensa nähneen profetian vetämänä. Myrskyturkki on suojeleva sisartaan kohtaan, ja taitava soturi, joten hän on loistava lisä tähän joukkoon. Toisena kertoja jatkaa Lehtitassu, joka kertaa tarinaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu Myrskyklaanissa. Hän joutuu milloin mihinkin tilanteeseen/vaaraan johtaja Tulitähden kanssa, ja he yrittävät kuumeisesti selvittää miten kaksijalkojen hirviöt ovat poistuneet tieltä ja nyt rynnistävät metsään tuhoten kaiken tieltään.
"Jääkääs muu porukka tähän", Sulo sanoi hiljaa. "Antakaa meikäläisen hoitaa."
Myrskyturkki tuijotti tyrmistyneenä, kun vanha kolli raahusti kohti kettuja takkuiset karvat pystyssä ja häntä edestakaisin viuhtoen. Järkytyksestä jähmettyneinä muut olisivat saattaneet antaa Sulon hyökätä ja joutua kettujen repimäksi, ellei Myrskyturkki olisi astunut viime hetkellä etten ja työntänyt häntä sivuun.
"Häh?" Sulo vastusteli. "Päästä meikäläinen niiden kimppuun. Meikäläinen on hätyyttänyt enemmän kettuja kuin tuollainen nuori kaveri on napannut hiiriä."
"Anna sitten muillekin mahdollisuus", Myrskyturkki töksäytti tuimasti.
(LUKU 3, sivu 42)
Mielestäni tarina ei etene jatkuvasti eteenpäin, ja 285sivua tuntuu yllättävän pitkältä. Ja kerran kun nyt ajattelen, tässä kirjassa on vielä vähemmän sivuja kun ensimmäisessä osassa! Ohhoh, mites näin pääsi käymään?
Muuten kirjan tarinasta ei paljolti ole sanottavaa. Kirja tuli luettua. Kuitenkin olen vähän pettynyt kun tämäkään ei edennyt mitenkään klaaneihin liittyen, esim kissat seikkailivat ties missä eikä asioita tapahtunut. Loppu puolella kirjaan tuli niin kauheasti vielä uusia hahmojakin, joita mielestäni ei syvennetty tarpeeksi. Ne siis vain sotkivat kirjan juonta ja aiheuttivat ylimääräistä venyttämistä. Tietenkin nämä juonen käänteet olivat tärkeitä pääosassa olevan Myrskyturkin tarinassa. Ja kuitenkin järkyttäviä asioita tapahtui!
Huomasin myös, että lopulta kun kissat olivat sikin sokin pitkin metsiä, myös Myrskyturkin sisar kertoi asioista ja tapahtumista. Eli tässä kirjassa oli yhteensä kolme kertojaa.
Kirja sarja on niin erilainen kun Soturikissat. Tietenkään koskaan ei saisi verrata kirjoja, mutta yleensä kun tykästyy johonkin kirjoittamistyyliin, ja samalta kirjoittajalta se muuttuu - se tuottaa tyytymättömyyttä minussa lukijana. En kuitenkaan luovu toivosta! En vaan pysty jättämään kirjasarjaa kesken, ja kun kerran on nyt aloitettu ja kahlatta kaksi kirjaa läpi.. kyllä ne loputkin menee. Kaksi seuraavaa osaa jo polttelee tuossa pinossa..
Kirjasarjan kirjoista moni ei oikeastaan kolahda mitenkään kirjahaasteeseen, sain kuitenkin nyt tämän kirjan ujutettua siihen ja yliviivaan kohdan 41. kirjan kannessa on eläin.
Kävin juuri kirjastossa tuossa viikon vierähtämisen aikana. Nyt on tietenkin Vappuviikonloppu, joten luulen että kirjan lukemista ei ainakaan hirveästi nyt tule.. mutta kirjastosta tuli kuitenkin lainattua taas ihan riittävästi kirjoja.
Sieltä tarttui mukaan Soturikissoista kaksi seuraavaa osaa, yksi kirja omalle kullalle (rakkausromaani, joka tekisi varmaan omaan lukumieltymykseen hyvää muutosta, mutta ei.. kun se on vaan tämä fantasia puoli, niin se vaan on), sitten lyhyt kirja Risteyksessä sekä Marja-Leena Tiaisen Viestejä Koomasta. En osaa sanoa mitä odotan eniten lukevani, mutta kiinnostus lukea on nyt kova.
Petra
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut postaukset
-
Postausjono on kasvanut hirveän pitkäksi, joten yritän nyt lyhentää sitä muutamalla lyhyt arviolla. Jonossa on kuitenkin myös kirjoja, jotka...
-
Helmet-lukuhaasteet vuodella 2023 on saanut minut täpinöihin yllättävän innokkaasti. Oletan tämän vuoden jälleen kasvattavan luku intoni täp...
-
Kello on nyt 17.32, kun alotan kirjoittamaan tätä blokkausta. Tähän sitten päivittelen sitä mukaan, kun olen saanut luettua ja sattumalta ol...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti