Messuviikonloppu; Elämä on illuusio

Näin Turun kirjamessujen alkamisen kunniaksi on hyvä hieman palata (lyhyesti) viime vuoden messuissa tehtyihin ostoksiin. Jos haluat lukea kokonaisuudessa kommenttejani viime vuoden kirjamessuista, voit tehdä sen täällä. Nyt kuitenkaan en palaa viime vuoteen vaan sieltä ostettuun kirjaan ja tänään alkavaan kirjamessuhuumaan. Ostin vuosi sitten Turun kirjamessuilta sarjakuva teoksen, jonka aiemmin ilmestyneen kaverin olin lukenut jo hieman etukäteen.

Puhun tietenkin Sarah Andersen:in huvittavista sarjakuva teoksista, Aikuisuus on myytti sekä Elämä on illuusio. Kirjailija taklaa täysillä nuoruuden ihmeellisen maailman kauhuihin ja kiusallisiin tilanteihin, joihin voi lukea mm. turhanpäiväisen netissä pyörimisen ja sohvalla kököttämisen sekä halun vain olla pyjamalla kotosalla. Sarjakuvamaiseen muotoon luodussa teoksessa on mustavalkoinen yksinkertainen kuvitus, jossa yltiö söpösti piirretty tummahiuksinen tyttönen ja pupu seikkailevat arkisimmista arkisimpien hankalien asioiden keskellä. 

Aikuisuus on myytti tuli luettua aika tuurimaisesti ennen toisen osan löytämistä. Taidankin pitää silmäni auki, jos jostakin tämä teos ilmestyisi minulle ja saisin sen kirjahyllyä lämmittämään. Elämä on illuusio on kuitenkin yhtä hauskaa luettavaa. Teos taklaa jatkaen Andersen:in huvittavia teemoja mm. maaiman vaatimuksia pikku mustista mekoista ja pyykkilauta vatsoista. Teos tuo stripeissä (on aika hieno sana, joten oli pakko kokeilla käyttää sitä) esille monille tuttuja kamppailuja rahan kanssa, pizzan tilaamisen kansssa sekä vatsakramppeja. Ehdottomasti yksi sarjakuvan lempistripeistäni perustuu kissoihin! ♥

Andersen:in sarjakuvat ovat siis tehneet minuun vaikutuksen, jonka seurauksena voinkin sanoa lukeneeni muutaman hyvän sarjakuva teoksen. Yritän tosiaan löytää tuon teoksen hyllyyn Elämä on illuusio -teoksen viereen. Voisikohan Turun kirjamessuilla onnistaa vai joudunko internetin maailmasta sen tilaamaan? Toisaalta nyt tuntuu siltä, ettei haluaisi kannustaa tätä maailman ylikuluttamista, mutta kirjathan eivät koskaan vanhene?

Tänään on kuitenkin aika matkata Turkuun, takaisin tuttuun kaupunkiin ja tapaamme vanhoja ystäviä ja viettämään yhdessä aikaa Turun kirjamessuilla. Tapana on aina ollut viettää pääsääntöisesti yksi päivä näillä messuilla sen mukaan, minkä päivän ohjelma eniten kiinnostaa. Tänä vuonna hyppään lauantaipäivän ohjelman vietäväksi. Mukaan messuseuraksi lähtee mieheni, tyttäremme ja tyttäremme kummitäti. 

Nostan vielä lyhyesti muutaman houkuttelevan ohjelma numeron, johon toivon ehtiväni piipahtaa; nämä kirjagram:in järjestämät ohjelmat kiehtovat, jos vaikka lauantain ehtisi aloittamaan sillä. Sen jälkeen toivon ehtiväni kuuntelemaan Juba Tuomolaa, joka kertaa Viivi:stä ja Wagner:sta; sarjakuva täyttää tänä vuonna 25 vuotta; samanaikaisesti on kuunneltavissa Mauri Kunnas, joka kertaa kummituksista sekä  J.S. Meresmaa uuden teoksensa Kenties tapan sinut vielä kanssa, joten siinä täytyy tehdä valintoja. 

Teemu Keskisarja kertoo Suomen historian vähiten tutkituimmasta sodasta klo 12:25, joten sitä todennäköisesti käydään kuuntelemassa, vaikka tällä kertaa aihe ei minua täysin kiinnostakaan. Tämän jälkeen on mahdollista vielä käydä kuuntelemassa Salla Simukkaa ja hänen kertomistaan teoksestaan ja minua myös kiinnostelisi vielä Cristal Snow ja hänen keijugenrensä iltapäivästä 14:25. Ja tässä siis vain ketä itse toivon kuulevani, katsotaan ketä sitä päätyy kuuntelemaan.

Hauskaa kirjan täyteistä viikonloppua jokaiselle!

Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin

toim. Siri Kolu ja Salla Simukka

sivuja 226

Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset

Meri Mort

sivuja 300

@ Meri Mort & Like kustannus /

Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle

Sanna Wikström

sivuja 272

Hidasta elämää Suomi Oy

kustannustoim. Katri Mäkinen

Tunteiden pyörteissä: Turun Kirjamessut

Kaikki tietävät sanonnan: "when one door closes, another opens". Tällä viikolla olen testannut tämän lauseen uskottavuutta, hyvin ja paljon. Olen muutaman vuoden aikana tehnyt, en vain täällä blogissa, mutta myös elämässä ratkaisuja, jotka vievät kaiken kaikkiaan kohti omia haaveitani. Tämän seurauksena on joutunut tekemään valintoja, jotka lopettavat asioita eli sulkevat ovia. Onneksi elämässä on aina mahdollisuus avata niiden tilalle uusia asioita, vaikka toisinaan tuntuukin, että ne ratkaisut ovat hyvin kaukaisia. Viikko on siis mennyt hyvin monenlaisten tunteiden viemänä, eikä ainakaan hyvin ihana ja iloa tuottava viikonloppu auttanut selkeyttämään asioita, vaikka sen ajattelisi niin tekevänkin. 

Nyt on kuitenkin ollut juhlallinen viikonloppu, koska toinen lapsuudenkaverini meni naimisiin. Häät vietettiin vanhassa kivinavetassa, joka oli hyvin romanttinen viininpunaisen teemavärin sekä lyhdyillä ja valoketjuilla valaistuneena. Äänentoisto oli hieman hankaluuksia tuottava, koska olimme käytännössä ulkona, lukuunottamatta navettaa eli kattoa + kiviseiniä. Häät olivat kauniit, niin morsiankin. Hääkuvia tuli otettua aika reilusti, ja ruoka oli maittavaa, mutta viikonlopun yhtenä suurimmista koho kohdista toimi Turun messukeskuksessa järjestetyt Kirjamessut (yhdessä ruoka- ja viinimessujen kanssa).

Asioiden tapahtumisen virtaa ei toisinaan voi pysäyttää, joten osallistuin kirjamessuille yhdessä metsämiehen kanssa. Olimme molemmat yhtä innoissamme tapahtumasta, ja vaikka itse hullaannuinkin välillä aivan täysin, koska kirjat, niin metsämies piti minut aisoissa. Sunnuntaina aloitimme jo aikaisessa vaiheessa kirjamessutunnelmat Sini Helmisen sekä J.S. Meresmaan uutuus teosten esittelyillä Kallas-osastolla. Kirjailijat kertoivat uusimmista teoksistaan, Sini Helminen Hurmeesta ja Meresmaa Khimairasta. Suureessa hallissa muodostui haasteeksi äänentoisto, koska samanaikaisesti tapahtui myös hallien muilla lavoilla haastatteluita ja keskustelupaneeleita. Kuuntelin kuitenkin keskittyneenä näiden kahden kirjailijan sujuvaa keskustelua heidän teoksista, miten aihe oli valikoitunut ja millaisia teemoja teoksissa nousee esille. Itse en ole vielä koskanut sormellakaan Khimairaan, mutta toisaalta jäi sellainen olo, että kyseisen säeromaanin voisi itsekin lukea. 

Kirjamessujen ohjelma oli hyvin monipuolinen, joten kuljimme hieman hämillämme ympärinsä, koska katseltavaa oli reilusti. Muutama kirjailija selkeästi veti yleisöä puoleensa reilulla kädellä, kuten haastattelussa ollut Tolkkien tulkkina -teoksen kirjailija. Koimme itse, että tätä on turha jäädä kuuntelemaan, koska porukkaa oli niin paljon kuuntelemassa. Eikä itsellä ole kauheasti pituutta, joten näköyhteyttä lavalle ei ollut. Ehdimme kuitenkin tässä välissä kiertämään messuja hyvän tovin. Löysin Sammakon kirjakauppa myyntipisteestä itselleni uuden kirjan. Sarah Andersenin sarjakuva teos Elämänhallinta on illuusio tarttui matkaani tästä pisteestä. Luin aiemmin tänä vuonna yhden Andersenin teoksen, Aikuisuus on myytti -nimeä kantavan sarjakuvateoksen. Nopealla vilkaisulla tämäkin teos vaikutti yhtä luettavalta. Minullahan on myös mustetta ikäänkuin aihetta sivuuttaen. Kädessäni lukee "control is only a illusion". Toisaalta olen yhäkin sitä mieltä, että asia pitää paikkaansa. Hyvällä tavalla.

Kirjamessut jatkuivat aina messukeskuksen viimeisiin tunteihin saakka, mutta halusimme tietenkin saada kaiken kattavan kokonaisuuden myös ruoka- ja viinimessuista. Hassu sattuma kuitenkin tapahtui tätä ennen, koska en ilmeisesti ollut lukenut ohjelmisto niin selvästi. B-hallin tieto osastolla alkoi yhtäkkiä Teemu Keskisarjan keskusteluhetki hänen uusimmastaan teoksesta, Kyllikki Saari: mysteerin ihmisten historia. Olen ollut tietoinen jo pitkään, että olen sukua kyseiselle kirjailijalle, mutta koskaan ei ole ollut mahdollista esitellä itseäni. Kuinka ollakaan, eiköhän isovanhempani olleet kuuntelemassa kirjailijan keskustelua, jonka seurauksena nopeiden tapahtumien jälkeen olin esittäytymässä itse kirjailija Teemu Keskisarjalle. Isovanhempani myös ostivat minulle myös tämän uusimman teoksen, joka on nyt signeerattu Turun kaikille Keskisarjoille. Räiskyvien ajatusten kautta tämä teos on nyt täällä. Odotan mielenkiinnolla. En ole aikaisemmin tutustunut Teemu Keskisarjan teoksiin, mutta nyt on syy lukea edes yksi teos.

Löysin vielä tällaisen omituisen näköisen kojun, jota hetken tutkittuani huomasin sisältävän mitä kauniinpia leimasimia. Keskustelin itse valmistajan kanssa, joka kertoi että heillä on kunnon tehtaat muualla Suomesta. Hänkin on nyt vain koronan takia Suomen kamaralla, samoin kuin messujen vuoksi. Mielestäni ajatus, että on löytänyt jotain mitä tehdä muiden iloksi... on upea tapa käyttää elämä. Ja nämä leimasimet olivat hyvin kauniita. Päädyin siis ostamaan yhden. Viisi sakarainen tähti tarttui matkaan, maksoin vain 5 euroa eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kävin myös tutkimassa hieman heidän internet sivustoja, ja sielläkin näkyi todella kauniita erilaisia leimasimia. Jos tiedät jonkun innokkaan askartelijan, suosittelen pyörähtämään Bloca Wallah -nimisessä verkkokaupassa.

Näiden outojen sattumusten seurauksena päädyimme pyörähtämään ruoka- ja viinimessujen puolella viimeinkin. Sieltä löytyi useampikin hunajavalmistaja, ja jopa mehiläisiä ja heidän kuningatar. Myös mehiläisvahakynttilöitä oli myynnissä, joten katselin itse kiinnostuneempana niitä, kuin niitä mehiläisiä. Minulle ei tulisi mieleenkään, että ryhtyisin kasvattamaan mehiläisiä. Mehiläisiä? Kenelle tulisi sellainen mieleen? Arvostan kuitenkin sitä kädentaitoa, ja luovuutta mitä kaikkea mehiläisvahasta aina hunajaan saakka kyetään valmistamaan noiden pienien pörrääjien avulla. 

Ruoka- ja viinimessuilla oli todella vähän loppupeleissä kojuja (tai maistiaisia), mutta löysimme suuren pöydän erilaisia sieniä. Metsämieheni pääsi oikein elementtiinsä, ja sepittämään sienistä minulle, tietämättömälle. En syö sieniä. Löysin kuitenkin mielestäni kauniin sienen, josta nappasin kuvan. Mielestäni tässä sienessä nuo "säikeet" kulkevat kauniisti lainehtien. Loppupeleissä moniin arvontoihin osallistumisen jälkeen pikkuroinaa jäi yllättävän vähän käteen, muutama heijastin, lakua ja kirjanmerkkejä. 

Kirjamessut tarjosivat teemansa mukaisesti musiikkia monessa muodossa. Oli vinyylilevyjä ja cd-levyjä, oli soittonurkkaus ja musiikista kiinnostuneita myyjiä ja ihmisiä. Musiikki oli hienosti nostettu esille unohtamatta kirjallisuuden merkitystä ihmisille. Kirjamessuilla oli tietenkin myös lasten nurkkaus, jossa lapset pääsivät kuuntelemaan luettuja satuja. Kävin itse katsomassa siellä muuminäytettelyn takia. A:sta Ö:hön muumien matkassa -nimeä kantanut näyttely esitteli Toven kuvitusta muumihahmoista. Näitä samoja hahmoja löytyy Paula Nivukosken ja Annika Sandelin ABC-kirjoista. Yhtenä ihana erityispiirteenä kirjamessuilla oli se, että jokainen sai yhden tällaisen ABC-teoksen mukanaan kotiin, nimittäin lukupäiväkirjan muumiteemalla. Se tarttui matkaani aivan viime metreillä, ja onneksi kävin sellaisen nappaamassa mukaan. 

Turun Kirjamessut sitoi ihanasti yhteen kirjallisuuden värit ja musiikin. Ohjelma oli monipuolista ja runsasta, joten messuilla sai helposti kulumaan useammankin päivän. Olen vieläkin hieman häkeltynyt viikonlopusta, mutta nyt uutta viikkoa (ja mahdollisuuksia) kohti!