Hetken mielijohteesta

Vihdoin ja viimeinen pääsin iloisen, onnea tihkuvan ja romanttisen teoksen äärelle. Nora Roberts teoksissa nostaa esille palavan rakkauden roihuvien voimakkaiden tunteiden säestämänä, joita tämäkin teos piti sisällään. Teoksen päähenkilönä toimii Rebecca; avoin, seikkailunhaluinen ja "vanhan" elämänsä taakse jättänyt nainen, joka löytää tiensä Korfu:n eksoottiselle saarelle. 

Ruksitan näin ollen siis yhden Helmet-lukuhaaste kohdan; kohta numero 2. Iloinen kirja.

Teoksen kantavana ajatuksena on vapaus. Se heijastuu teosta lukiessa päähenkilön sanoista, ajatuksista ja tunteista. Myös Rebeccan valintoja ohjaa ajatus vapaudesta, vaikka hänen tunteitaan saapuukin sotkemaan Korfu:lla oleva komea Stephen. Kunnianhimoinen, rikas herrasmies Stephen ei saa katseitaan irti Rebeccasta, joka vetäytyy tunteiden vietäväksi keskelle seikkailua, joka yllättää jopa hänet itsensä. 

"Tuhannet pienet mielihyvän kuplat räjähtivät Rebeccan suonissa, päässä ja sydämessä, kunnes hän painautui tiukasti Stepheniä vasten." (Nora Roberts - Hetken mielijohteesta sivu 39)

Käännösteokseksi todella onnistunut. Ehkä totean tämän siksi, että olen lukenut nyt vähemmän käännösteoksia, mutta olen innoissani, että niitä on nyt enemmän kirjapinossani. Kirjailija on saanut tuotua kauniin kevyesti ja hienostuneesti esille teoksta kantavan voiman eli rakkauden. Kaunis ja selkä punainen lanka kulkeutuu teoksessa, jossa ajaudutaan suoraan asiaa. Menneisyys esitellään päähenkilön osin pikkuhiljaa, mutta siihen ei takerruta vaan annetaan tämän hetkisen tilanteen viedä tarinaa eteenpäin. 

Teos on mielestäni kaunis. Kooltaan teos sopii hyvin käsiin pienen pokkarimaisuutensa takia, ja tuntuu kevyeltä luettavalta. Itselle jäi myös novellimainen -tunne teoksesta, vaikka romaanin luinkin. Tekstin ulkoasu pakottaa lukijan lukemaan teoksen kertaistumalta. Asiat ovat ennalta-arvattavia, mutta jos kaipaa romantiikkahömppää teos on oivallinen valinta!

Hetken mielijohteesta

englanninkielinen alkuteos: Impulse

Nora Roberts

suomentanut: Päivi Paju

sivuja 155

Harper Pokkari

julkaistu aiemmin suomeksi 2012

Pehmolelutyttö

Olen hetken jo miettinyt, että haluaisin lukea iloisen kirjan. Teoksen, joka keskittyy iloisuuteen ja rakkauden kukoistukseen. Tai ainakin sellaisen teoksen, jonka tarinan seurauksena on tämä: rakkaus ja iloisuus. Jokaisessa teoksessa näkyy rakkaus, välittäminen ja iloisuus kyllä, mutta niiden määrä tarinassa vaihtelee, niiden esille tuonti vaihtelee sekä tärkeimpänä niiden merkitys lukijalle vaihtelee. Huomaan kyllä teoksissa, joita olen lukenut, iloisia piirteitä, mutta mielestäni keskiarvoisesti laskettuna.. luetut teokset ovat jäänet hieman riman alapuolella tuon iloisuuden suhteen. 

"Ihan kohta, antakaa minulle pari minuuttia lisäaikaa." (Jukka Behm - Pehmolelutyttö sivu 36)

Jukka Behm:n Pehmolelutyttö kolahtaa itselleni ainakin aika surullisena tarinana. Teos keskittyy raskaan aiheen ympärille, ja käsittelee sitä hyvin moniulotteisesti antaen selkeää kuvailua tapahtumista, ajatuksista ja tunteista. 

Teoksen tarina tuntuu olevan suljettujen salaisuuksien ympäröimä. Niin suurien salaisuuksien, että näin lukijana, jäin teoksen luettuani ihmettelemään, kuinka suuria salaisuudet ylipäätänsä voivat olla. Suoraan sanottuna: hämmennyin. Teos on voittanut WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun, ja teosta on raati kuvaillutkin pohdituttavaksi. Itselleni jäi ainakin hyvin mietteliäs olo. Tarina soljui mukavasti, ja turhat yksityiskohdat oli kirjoittaja jättänyt tekstinsä ulkopuolelle. Jokaisella lukijalla on riittävästi kykyä luoda mieleensä elävä kuva tekstin perusteella. Itselle ehkä suurimpana ajatuksena kolahti nuoret, ja paineet, joita nuoret kohtaavat. Onko nykyään mahdotonta olla oma itsensä?

"Kotikaupunkini on pääosin maaseutua, peltoja ja metsää, mutta sitä ei oikein huomaa, koska perheeni asuu melkein keskustassa, johon ympärillä olevat pienemmät kaupungit liitettiin." (Jukka Behm - Pehmolelutyttö sivu 10)

Teksti ulkoasullisesti oli helposti lähestyttävää. Lyhyet ja yksinkertaiset luvut jaksottivat tarinaa riittävästi, mutta soljuivat kuitenkin yhtenäiseksi teokseksi. Yksinkertaisuus - minusta se on kaiken kaikkiaan kattava kuvaamaan kokonaan tätä teosta. Yksinkertaisuus on toisinaan todella kaunista. Myös minä -kertojan käyttö oli sopiva teoksen teemaa ja tyyliä ajatellen. Jotenkin olisi ollut hullunkurista lukea teosta muusta näkökulmasta. Minä -kertoja loi myös itselleni ainakin vahvemman kokemuksen teoksen päähenkilön Emilian tunteista, ja niistä ajatuksista, joita hän käy teoksessa läpi. 

Pehmolelutyttö

Jukka Behm

sivuja 202

WSOY

Helsinki, 2017

Sydän hengitystä

Päätin tyhjentää lyhyillä arvioilla kirjapinoani sekä luonnoksiani täältä blogin puolella, joten tästä lähtee kolmen blokkauksen putki, joten tällä viikolla tulee luettavaa! Jokainen teos on erilainen, mutta päätin suunnata vähemmän iloisesta iloiseen teokseen. Osa näistä teoksista on odottanut jo kauemman aikaa julkaisua, mutta tämä teos on muun muassa aivan vasta luettu, mutta pääsi kuitenkin aloittamaan tämän viikon. 

Anu Holopaisen teos Sydän hengitystä kertoo koskettavasta aiheesta, joka herättää lukijan ajattelemaan, kuinka tälläisiä ristiriitaisia tunteita tulisi käsitellä, mistä ne tulevat ja kenelle. Minkä vuoksi niitä on ja kuinka niiden kanssa tulisi elää. Päähenkilönä teoksessa toimii Tiira, jonka silmin katsomme ristiriitaisten tunteiden verkkoa. Tiira on sopusuhtainen, tyypillinen nuori, jonka unelmien yllä lankeaa kahden punaisen viivan osoittama paino. Tiira joutuu keskellä vahvojen ristiriitaisten tunteiden sekamelskaa, jonka keskellä hänen on tehtävä valinta. Valinta siitä, minkä puolesta taistelee. 

Itse valitsin teoksen hyllystä, koska halusin nähdä kuinka kirjailija on luonut teoksen, jossa päähenkilön ympäristö ei suhtaudu hänen päätöksiinsä ymmärtäväisesti. Minua kiehtoi kovin, kuinka lopulta käy teoksessa, enkä osannut ennalta-arvata tällä kertaa paljoakaan. Tuntuu, että tämän teoksen lukemiseen tarvitsee muutaman päivän, vain jo aiheen vuoksi. En siis itsekään kiirehtinyt teosta lukiessani. 

Todentuntuinen tarina jatkoi kulkuaan tasaisesti eteenpäin. Teoksessa oli tällaisia niinsanotusti "loruja/runoja/kysymyksiä" keskellä tarinaa, jotka oli nostettu lihavoinnin avulla esille. Niiden avulla oli helppo pohtia kysymyksiä, jotka päässä pyöri. On myös hienoa nähdä, että näkökulma ei ollut täysin ja ainoastaan päähenkilön, vaan esimerkiksi äidin ajatuksia tuodaan teoksen tarinassa hienoisesti esille. Jokaisen hahmon tunteet pääsevät kosketuksiin, joten lukijan on helppo seurata teoksen tarinaa. 

Teos ei houkuttele kuitenkaan tarttumaan siihen uudestaan. Yhden lukukerran jälkeen olen aivan täynnä, joten vien teoksen ilomielin takaisin kirjastoon. Teos menee itselläni kategoriaa; "tulipa se nyt luettua".

Sydän hengitystä

Anu Holopainen

sivuja 228

Karisto Oy, Hämeenlinna, 2018