toukokuuta 21, 2017

Soturikissat Uusi profetia & päätösosat

Erin Hunter - Soturikissat Uusi profetia nro 5: Iltahämärä & nro 6: Auringonlasku

Käsittelen tässä blokkauksessa kaksi viimeistä osaa Uusi profetia sarjasta. Ajattelin, että kirjojen samankaltaisuuden ja juonen fiilistelyn luoksi, nämä kirjat saavat yhteisen blokkauksen, jota muuten kirjoitan tässä matkalla kotia kohti.
     Vanhojen muistelun vuoksi, mistä muuten ei ole pitkääkään aikaa: Soturikissat Uusi profetian ensimmäiseen kirjaan pääset tästä.

Uusi profetia nro 5: Iltahämärä jatkaa siitä, mihin aikaisempi osa jäi. Tällä kertaa kertojana toimii Oravatassu, tuo Tulitähden itsepäinen tytär, joka selvittelee tunteitaan Vatukkakynttä kohtaa, samalla kuin tutustuu Myrskyklaanin muihin sotureihin. Myös Lehtilampi saa jatkaa yhä kertojana, ja näin myös viimeisessä osassa tulee olemaan.
      Soturikissoille tyypilliseen tapaan molemmat kirjat kantavat kissan kuvaa kannessa. Aamunkoin kannessa on kirkkaansinisillä silmillään lukijaa katsova kissa, jonka turkki kohoaa aina harmaan sävyistä vihertävään. Kirjan kannen alaosassa on kaksi nuorta kissaa. Toinen on tumma ja toinen vaalean kirjava, ja nämä kaksi kissaa kietoutuvat toisiinsa. Kirjan luettuani minulle selvisi, keitä nämä kissat ovat! Ensimmäisenä ei kyllä tullut mieleen, mutta lopulta se kolahti.. Nämä pienet vihjeet kannessa on aina mielenkiintoisia, ja sen jälkeen on jännä miettiä juuri sitä, että mitä se kertoo tästä kirjasta ja mihin ne liittyvät..

Kirjoitin viimeksi Vatukkakynnen persoonan muuttumisesta. Tässä kirjassa Vatukkakynsi ei ole parempi, mutta ei huonompikaan. Hän on muuttunut. Hän haikailee Haukkahallan perään ja seikkailee kokoontumisissa paljon tämä kanssa. Tämä muuttaa myös Oravatassun näkemystä Vatukkakynnestä, vaikka syvällä sisimmässään tietää ettei pysty olemaan rakastamatta tätä.
     Lehtilammella on taas omat ongelmansa, joihin ei Oravatassu kuulu. Lehtilampi seikkailee salaa kaikilta Myrskyklaanin jäseniltä Tuuliklaanilaisten ja Jokiklaanilaisten kanssa. Ja joutuu tekemään valintoja, jotka eivät millään miellytä kaikkia. Jotkin valinnat voivat olla myös kohtalokkaita.

"Luku 3, sivu 47
"Lehtilampi! Lehtilampi, mikä sinua oikein vaivaa? Tämä on nyt kolmas kerta, kun minä huudan."
     Nuori parantaja hätkähti. "Anteeksi, Tuhkamarja."
     Harmaa naaras kumartui nuuhkaisemaan siemeniä, joita Lehtilampi oli käärimässä lehteen. "Mitäs sinulla siinä on?"
     "Unikonsiemeniä"
     Tuhkamarja huokaisi. "Eihän ole. Nuo ovat nokkosensiemeniä. Ihan totta, mikä sinua tänään oikein vaivaa?"
     Lehtilampi tuijotti lehteä. Tuhkamarja oli pyytänyt häntä viemään vähän unikonsiemeniä Tulitähdelle lievittämään kipua revähtäneessä lavassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän oli ottanut Tuhkamarjan pesässä olevasta varastosta väärän rohdoksen, mutta lehdellä olevat vihreät, piikikkäät siemenet olivat päivänselvästi nokkosta. Niistä olisi saattanut olla apua, jos Tulitähti olisi syönyt jotakin myrkyllistä, mutta eivät ne hänen lapaansa vaikuttaisi mitenkään." 

Kuitenkaan en epäile itseäni lukijana yhtään. Olen nytkin kuitenkin onnistunut nämä kirjat jotenkin taitavasti saamaan jopa lukuhaasteeseen sopiviksi. Erin Hunterin soturikissat saavat komeilla siellä oikein kunnolla!
     Soturikissat Uusi profetia: Iltahämärä ottaa paikan nro 10. Kirja, jonka kansi on mielestäsi kaunis. Kirjan kansi on kaunis, ja pidän harmaan ja vihreän sointuvista sävyistä.. En kuitenkaan olisi vielä halunnut tätä kohtaa kirjahaasteesta täyttää. Minusta yksi helpoimmista asioista kirjoihin liittyen, on ihastua niiden kansiin. En tiedä paljoakaan kirjoja, joiden kansia en voisi sanoa kauniiksi.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 5: Twilight
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: 311

"》Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu.》
     Myrskyklaanin leiriin hyökänneet mäyrät ovat jättäneet jälkeensä suuren sekosorron. Jotta klaanissa säilyisi järjestys, Tulitähden on päätettävä pian, kenet hän nimittää uudeksi varapäälliköksi kateissa olevan Harmaaraidan tilalle. 
     Nuori kunnianhimoinen soturi Vatukkakynsi odottaa kiihkeästi tulevansa valituksi. Hänen riitansa Oravaliidon kanssa on viimein ohi. Hän kuitenkin jatkaa yöllisiä tapaamisiaan isänsä Tiikeritähden ja velipuolensa Haukkahallan kanssa, ja Tiikeritähti lietsoo poikiaan vallankaappaukseen. 
     Lopulta Vatukkakynnelle koittaa totuuden hetki: hänen on ratkaistava, haluaako hän seurata isänsä käpälänjälkiä vai pysyä uskollisena päälikölleen."
(Auringonlasku -kirjan takakansi)

Uusi  profetian päätösosa, jonka Vatukkakynsi saa näkökulmastaan kertoa on hyvä, mutta arvattavissa. Tällä kertaa kirjan kansi on värjääntynyt laskevan aurinkon punertavan, tummaan taustaan, ja kissa joka katsoo ulos kirjan kannessa katsoo tumman punertavan turkin keskeltä tulisilla silmillään. Kirjan kannen alhaalla kuvataan kahden kissan taistelun alkua.
     Vatukkakynsi on vihdoin saanut asiat kuntoon Oravatassun kanssa, ja heillä sujuu hyvin. Vatukkakynsi kamppailee kuitenkin omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa, joita tämä ei jaa Oravatassun kanssa.

Lehtilampi on päässyt yli omista tunteistaan, vihdoin myöntänyt elämänsä parantajana. Kuitenkin kirjassa tulee uusia paljastuksia, joita parantaja joutuu tulkitsemaan. Tarinan juoni kehkeytyy pitkälti siihen profetian selvittämiseen: "Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu". 
     Olin ihan tietoinen mihin suuntaan viimeisen osan loppu viedään. Kuitenkin olisin toivonut vielä enemmän päätöksiä asioille. Kyllähän kaikki asiat sinänsä sai päätöksen, mutta ne jäivät osaksi heiveröisiksi, mikä taas tarkoittaa, että odottaa että seuraavassa ns. kaudessa nämä asiat saisivat päätöksen myös.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 6: Sunset
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: n. yli 300

Soturikissat on hurmaava sarja, johon jää koukkuun. Tietenkään se ei jokaiselle sovi, mutta kannatan kyllä tähän mennessäni lukemien kirjojen perusteella sarjan/sarjojen lukemista. Ehkä se ensimmäinen teos ei ole se lemppari, eikä välttämättä toinenkaan.. mutta sarjan tarina lumoaa! Se on se miksi luen: elävän tuntuiset hahmot, oikeantuntuiset ja sopivat haasteet, uudet kuviot ja jännitys, juoni ja kirjan nopea lukeminen.
     Siinä on jo monta syytä ihan riittämiin. Olen ihmeellistä kyllä nämä kirjat lukenut tässä välissä, kun samalla töissä sattuu ja tapahtuu. On ollut kyllä sellainen viikko, että huh!

Ja tänään oltiin vielä Tampereellakin! On paljon kuvioita menossa ja tapahtumia tulossa. Rippijuhlista yojuhliin, häihin ja reissailuun. Katsotaan ehtiikö kesällä hetkeäkään hengähtää.

Aurinkoista ja hyvin lämmintä kesän odotusta! Ja nauttikaa lämmöstä!

Petra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset