Lopputunnelmat Elokuun lukumaratonista

Tänään on lukumaraton päivä! Minulla on reilusti ajatuksia tästä viikonlopusta, lukumaratonista ja tapahtumista, mutta yritän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi saada ne tähän ennen kuin aloitan lukumaraton urakkani. Aamupäivä minulla meni markkinatunnellimissa, ja nautinkin suuresti, koska pitkästä aikaa on ollut lämmin päivä, ja saanut nauttia hienoisesta auringon pilkahduksesta. Ehdin myös viettämään romanttisen leffahetken murun kanssa ♥ mutta nyt kuitenkin annan aikaa itselleni lukumaratonin merkeissä. Itselläni on lukupinossa useampi teos, mutta kuitenkin olen valinnut kaksi tiettyä teosta juuri tätä lukumaratonia varten, joiden lukemista olen hetken jo odottanut. 

Muutama lyhyt kertaus lukumaratonista, vaikka se taitaakin olla jo jokaiselle tuttua. Osan lukemisesta tulee siis sijoittua itse lukumaraton päivään, joka on tänään lauantai 28.8. Itse aloitan urakkani tuossa noin 20:30 pintaan, ja luen näin ollen sunnuntai-iltaan klo 20:30 saakka. Lukumaraton emäntänä toimii Oksan hyllyltä/Marika. Tuolla blogin puolella on hyvät ohjeistukset ja liittymisohjeet, jos kiinnostaa!

Nyt itse lukemiseen, jonka aloitan teoksella Kirjanoita - Anne Leinonen. Tämän fantasiateosparia olen jo hetken aikaa halunnut lukea, ja nyt on sen aika vihdoin tullut. Teos kertoo Helbyssä asuvasta nuoresta Aurasta. Ensiajatukseni on aina ollut hyvin kiinnostunut teosta kohtaan, koska.. no noidat ja kirjat. Myös yhtenä houkuttelevana asiana nostan esille tämän kysymyksen, joka on kirjan takakannessa "Mutta miten valita puolensa, kun ei tiedä käyvänsä taistelua?" -- mitä mahtaa olla meneillään? Nyt valmistaudun hienoisella purtavalla ja tee kupillisella. Lukuiloa ja tsemppiä kaikille!

klo 10:00 God Morgon!

Anne Leinonen - Kirjanoita tempaisi mukaansa, ja ahmin teoksen yhdeltä istumalta eilisen illan pimeinä tunteita. Teos oli helppolukuinen ja selkeä luettava, joten tarinan etenemisessä oli helppo pysyä mukana. En oikein vieläkään ymmärrä, miten tämä teos on jäänyt aina lukematta, vaikka aiheena se on hyvin mielenkiintoinen: noituus ja kirjat. Näin kirjaystävälle teos, jossa on mukana kirjallisuutta, kirjoja ja kirjakauppoja, on aina mukavaa luettavaa. Teoksessa nostettiin myös kirjallisuus vahvaan asemaan, ja sen kautta kuvattiin niin vapautta kuin vaarantuntua. 

Teos oli tasainen suoritus nuorten fantasiaromaaniksi. Itse olen viime aikoina lukenut paljon aikuisille suunnattuja teoksia, joten siihen ajateltuna teoksessa ei niin paljon vivahteikkuutta ollut. Pidin kuitenkin ensimmäisestä osasta, ja jatkan mielelläni toisen osan pariin, koska haluan ehdottomasti tietää mitä päähenkilölle, Auralle, tapahtuu. Löytääkö hän tarvittavat selitykset itsestään? Ja kahdesta vierekkäisestä maailmasta? 

Tähän mennessä luettuja sivuja 228. Nyt ajattelin hetkellisesti palata toisen osan pariin, mutta en kuitenkaan koko aamua aio istua kirjan parissa. Minulla on vielä tekemistä tähän päivään, varsinkin kun huomenna on työn puolesta kehittämispäivä, johon oli pienoinen ennakkotehtävä. Noitakirja, fantasiaduon toinen osa, kuitenkin houkuttelee minua lukemaan edes hieman vielä, Aurassa (päähenkilössä) on sellainen hienoinen houkutteleva karisma. Kirjailija on onnistunut hahmossa loistavasti!

klo 15:30 Afternoon tea, please

Onpas päivä hurahtanut nopeasti. Aamulla lukeminen venyi ja venyi, joten kaiken muun sunnuntai operaation suorittaminen vähän siirtyi. Olen ehtinyt paljon, muunmuassa tekemään adlibriksen tilauksen valmiiksi, ja nyt sormen päitä syyhyttää jo odotuksesta. Saa jälleen kerran kirjahyllyä uudelleen järjestettyä, kun alkaa jostain syystä tila loppumaan. Huom! Tilasin myös kirjoja. Pääasiassa tilasin kirjoja. Mietinkin tässä.. haluaisittekohan te lukijat mahdollisesti adlibris-tilaus unboxingin tänne blogin puolella? Voisin kertoa tilatuista teoksista, miksi tilasin ja ajatukset/kokemukset jne. Tällaista voisi kaavailla.. nyt kuitenkin olen kutakuinkin valmis muiden asioiden osalta, ja pääsen lukemaan Noitakirjan loppuun. 

Everything comes to an end

Lukumaraton urakan tavoite täytetty, ja olen todella tyytyväinen. Sunnuntaipäivä meni myös hyvin vauhdikkaasti. Kaiken muun toiminnan keskellä sain luettua yhteensä kaksi teosta, ja sivuja tuli yhteensä 453. Anne Leinosen - Noitakirja oli vielä edeltäjäänsä parempi. Pidin teoksen temposta, ja vauhdikkaasta etenemisestä. Moniin asioihin tulee hyvin selitys, ja täydennys. Mielestäni kirjailija on onnistunut luomaan oivallisen duon, joka toimii hienosti. Päähenkilöstä, Aurasta, syntyy upea hahmo toisen teoksen tarinan edetessä. 

Huomaan, että viikonloppu on ollut hyvin vauhdikas, joten vaikka en täysin 24 tuntia käyttänytkään omaan maraton suoritukseeni, en voi moittia. Minulla oli vielä muuta teos, joita ajattelin että olisin voinut lukea tässä illalla, mutta taidan ottaa nyt vain rennosti ja laittaa aivot off-asentoon. Ensi viikoksi on mielenkiintoisia teoksia kirjastolainoissa sekä omassa hyllyssä. Katsotaan mitä tekee mieli lukea. 

Luetut teokset:

Anne Leinonen - Kirjanoita

WSOY, 2017. Sivuja 228

Anne Leinonen - Noitakirja

WSOY, 2018. Sivuja 225.

Täysin randomia: Terapiassa

Olipa kerran eräs tyttö, joka rakasti kirjallisuutta. Hänen työpaikkansa oli eräässä kaupungissa, ja työmatkan varrella oli kirjasto. Tyttö harhautui kirjastoon työmatkojensa aikana useasti --- niin kuin tälläkin kertaa, ja siitäpä päästäänkin asiaan. Jonkin aikaa olen jo puhunut haasteesta Täysin Randomia. Kävin tuossa yksi päivä kirjastossa, josta en tarkkaanottaen etsinyt mitään. Nostin hyllystä summamutikassa muutaman teoksen syliini ja lähdin niiden kanssa kirjastosta kotiin. Nyt olen tässä, yhden teoksen lukeneena ja näin ollen osallistun myös Täysin Randomia haasteeseen. Tämän teoksen lukemisen jälkeen tutkailin vähän teosta internetin ihmeellisestä maailmasta, koska tajusin lukeneeni tämän vuoden teoksen. Tämä teos on ilmestynyt Maaliskuussa 2021, miten se on mennyt minulta täysin huomaamatta ohi?

"Kaikki toistuu samanlaisena. Joka kerta toivon, että se olisi erilaista. Että heräisin eloon. Että saisin imettyä uhristani energiaa. ------" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu 15)

Hieman ehkä kiersin säännöksiä kyllä teoksen kohdalla, ja katsoin sen otsikkoa ja kansikuvaa. Terapiassa otsikko ei oikeastaan avaa teosta hirveästi, oletuksena nousee esille että teoksessa käydään terapiassa. Kansikuvakaan ei paljasta paljolti ilman minkäänlaista tekstiä. Kansikuva on kuitenkin kaunis, ja yksi syy miksi teos lähti mukaani. Mustan väriset kannet, joiden keskellä on perhonen, joka on liukuvärjätty vaaleaasta punaisesta tummempaan punaiseen. Minusta se oli jotenkin lumoava, ja aavistukseni hyvästä teoksesta osui oikeaksi teosta lukiessa. 

Aloitetaan purkamaan ajatuksia siitä oudoimmasta: päähenkilömme oli Ira, sarjamurhaaja. En kerro juonipaljastuksia, vaan asia kerrotaan avoimesti ensimmäisenä lauseena kirjan takakannessa (tarkistin!). Tämä oli ensimmäinen asia, joka teoksessa on vahvasti esillä. Muutenkin Ira, päähenkilömme, on hyvinkin väkevä itsepäinen hahmo, joka pelaa peliään aina loppuun saakka. Tässä teoksessa on muutenkin useampi päähenkilö Iran lisäksi. Terapiassa otsikko on suoraan se asia, johon teos keskittyy, joten potilaan lisäksi tarvitaan psykoterapeutti Clarissa. Kun syvennytään Iran menneisyyteen näiden istuntojen aikana, syvennytään myös Clarissan menneisyyteen, joka ei olekaan niin puhdas kuin ympäristö antaa ymmärtää.

"Kuka voisi olla rehellisempi puoliso kuin psykoterapeutti?" (Martta Kaukonen - Terapiassa, sivu67)

Teoksessa on myös Clarissan puolison Pekan näkökulma sekä uutisreportteri Arton näkökulma. Jokaisen näkökulman kautta siis kerrotaan tarinaa, ei vain yhden. Luvut on myös jaoiteltu aina kertojan mukaan, joten näkökulma vaihtuu jopa suhteellisen usein. Jossakin kohtaa minusta tuntui, että aikajanassa olisi ollut hyppelyitä, koska näkökulma vaihtui niin tiuhaan. Se vaikutti siihen, että toisinaan tuntui asioiden tapahtuvan kahdessa eri aikajanassa, vaikka jotkin luvut kuitenkin antoi ymmärtää, että teos etenee järjestyksellisesti yhtenä aikajanana. En oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen asiasta xd

Itse pidin tästä teoksesta, ja sen lukemisesta, vaikka lopuksi ajattelinkin että siinä oli muutamia hienoisia asioita, joita olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla. Luin myös yllättäen muiden lukijoiden kommentteja goodreadsissa teoksen lukemisen jälkeen, ja yllätyin kuinka jakaantunutta se oli. Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että teoksessa oli hieman yliampuvuutta, ja loppuratkaisu.. no oli, mutta teoksessa oli myös todentuntuisia psykologisia ajatuksia. Ehkä itselle jäi päälimmäisenä päälle sellainen suuren "pelastus"-valtataistelun tuntu, joten jos yliampuva psykologinen thrilleri uppoaa: tässä se on. 

Muutama sananen vielä tulevasta viikonlopusta.. jos jotain tiedän, minulla on minuuttiaikataulu ja tämän lisäksi elokuinen lukumaraton napsahti siihen sopivasti. Olen täysin hyvin tietoinen siitä, että olen tänä vuonna osallitunut vain yhteen lukumaratoniin. Tästä johtuen ilmoittauduin Oksan hyllylle/Marikan emännöimään elokuun lukumaratoniin, joka järjestetään nyt 28.päivä. Eli lauantai on se päivä, johon osan lukemisesta on sijoittuva, joten minuuttiaikatauluni tiukkenee entisestään. Jos joku siellä nyt huolestuu, niin ei tarvitse. Teen tämän omasta tahdostani, ja siirrän tarvittaessa muuta, että pääsen lukemaan! Jos lukumaratonaus kiinnostaa, käykää linkistä katsomassa tarkempia ohjeita!

Terapiassa

Martta Kaukonen

sivuja 405

WSOY 2021

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

Elokuu on jo puolivälissä, ja minun lukupinoni kasvaa, lyhenee, muuttuu ja vaihtuu jatkuvasti. Nyt kun työmatka kulkeutuu pääkirjaston ohi, on jotenkin tullut eksyttyä useaan otteeseen kirjastoon työpäivän jälkeen ihan vain "katselemaan". Olen myös vaativa lukija nykyään, koska löydän monia kiehtovia teoksia, jotka etsiytyvät kotiin, mutta jostain syystä niitä ei tule luettua ennen kuin on aika ne jo palauttaa. Niiden eteen ilmestyy enemmän teoksia, jotka kiinnostavat tai ovat luettava ensin, tai mikä tahansa muu syy nyt sattuu olemaankaan. Minulla on omassa hyllyssänikin muutama teos odottamassa, sekä olen selaillut muutamaa tilattavaa teosta, joten mielenkiintoni erilaisissa teoksissa poukkoilee joka suuntaan. 

"Tiikerikynsi vääntäytyi seisomaan huolimatta käpäliensä tutinasta. Vatsasta pulpahti taas verta, kun haavan reunat venyivät. Hän kuuli kissojen henkäilyt ympäriltään muttei välittänyt. Kipu ei tunnu missään! Tappioi ei tunnu missään!" (Erin Hunter - Soturikissat novellit: Kertomuksia klaaneista, sivu 16-17)

Nyt kuitenkin viimeisen kesälomareissun matkaseuraan, joka oli Erin Hunterin novelliteos Soturikissoista. Olen tasaisesti joka vuosi lukenut soturikissoja, mutta novelliteosta en muistaakseni koskaan ole aiemmin häneltä lukenut. Tämä teos piti sisällään kolme erilaista kertomusta, jotka sijoittuivat eri ajan kohdille koko soturikissat sarjaa. Näissä tarinoissa seikkaili Tiikerikynsi, Lehtilampi sekä Kyyhkysiipi ja teos oli myös toinen novelliteos, joka on ilmestynyt Soturikissat-novellikokoelmista käännettynä Suomeksi. 

Tässä novelliteoksessa on tärkeää, että tietää tapahtumia Soturikissat sarjasta, muuten novellien päähenkilöiden ja tapahtumien mukana olisi ollut hieman hankala pysyä. Kuitenkin se voisi käytännössä olla mahdollista, mutta koska ne perustuvat niin vahvasti Soturikissat teoksiin en sitä suosittelisi. Itselleni Tiikerikynsi ei ole koskaan ollut mieluisa hahmo. Tavallaan olen pitänyt hahmosta, mutta tässä hänen novellissaan nostettiin liiaksi esille hänen vallanhimo sekä kiero luonne. Eikä minua niin paljon lopulta kiinnostanut, kuinka Tiikerikynsi lopulta päätyi Varjoklaanin johtajaksi, ja ehkä hieman petyin tähän novelliin, koska se ei ollut ehkä niin voimakas, mitä Tiikerikynnestä luodaan kuvaa.

Pidin siis enemmän Lehtilammen sekä Kyyhkysiiven seikkailuista. Lehtilampi on suloinen kissa, ja tämän ja hänen sisarensa välinen rakkaus on suloista seurattavaa. Toisaalta kuitenkin nämä novellit jäivät hieman ilman sitä "vau" efektiä, koska ne olivat vain lyhyt osa suurta kokonaisuutta. Olen myös aikoinani tarinoita lukiessa muodostanut omia päätelmiäni ja pohdintojani, joten nämä eivät tietenkään sopineet niihin. Luen kuitenkin aina mielelläni Soturikissoja, koska se on yksinkertaista ja houkuttelevaa luettavaa. Nämä tarinat sopivat kaikenikäisille, kissaihmisille - tai ei. Ne sopivat jokaiselle!

Soturikissat novellit ruksittaa myös yhden Helmet -lukuhaaste kohdan. Olen todella tyytyväinen tämän vuoden Helmet-lukuhaaste kohtiin, ja toivon niiden ensivuonnakin nostavan esille näin houkuttelevia aiheita. Näihin saan itse otetta todella hyvin. Nro 12. Kirjan päähenkilö on eläin; on kohta, jonka ruksitan, koska Soturikissat nimenomaisesti kertoo kissoista!

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

eng. alkuteos Warriors Novellas: Tales from the Clans

Erin Hunter

suomentanut Nana Sironen

sivuja 275

Suomennus © 2020 Art House Oy

Evelynin seitsemän kuolemaa

Olen aina himoinnut mahdollisimman psykologisia, juonenkäänteitä ja haasteita sisältäviä jännitys-murha mysteereitä, jotka eivät paljasta välittömästi loppuratkaisua. Tässä minulla oli käsissäni juuri tuollainen teos, Evelynin seitsemän kuolemaa. 494 sivua kertoo tarinan Blackheathin kartanossa tapahtuvasta murhasta. Murha tapahtuu tänään kello 23. Kahdeksan päivän aikana, kahdeksan silminnäkijän kautta, on päähenkilömme keksittävä kuka on syyllinen murhaan, että pääsee pakenemaan Blackheathistä. Tämän lyhyen takakannen tekstin avulla teos sai minut koukuttumaan, enkä voi sanoa että en olisi vaikuttunut kirjailin hyvin keksimistä juononkäänteistä, sekä teoksen hallitsevasta ideasta. 

Käy heti alun alkaenkin selväksi, että teos on täynnä salaisuuksia ja valheiden verkkoja, joita jokainen kartanossa oleva seurapiirihenkilö tai palvelija viljelee ympäriinsä. Kartanon omistajat, Lordi ja lady Hardcastle ovat kutsuneet koolle n. 50 henkeä suuriin naamiaisiin, joiden aikana tämä murha tapahtuu. Murha, jonka selvittämistä lähtee ratkaisemaan päähenkilö nimeltä x. Kyllä, aivan totta: alussa päähenkilömme ei tiedä kuka hän on, josta seuraa hyvinkin mielenkiintoinen tarinoiden yhteensolmiutuminen, ja selviää mitä tarkoitetaan sanoilla "kahdeksan silminnäkijän kautta". Tämä yksityiskohta tekee teoksesta koukuttavan ja haastavan, näin myös lukijana on aluksi hankala pysyä mukana monessa kartanon hahmossa sekä itse juonenkäänteissä. 

"Kokoan kaiken tahdonvoimani, käännän selkäni rouva Drudgelle ja marssin pois pitkin äänettömäksi muuttunutta käytävää. Palvelijoita loikkii sivuun tieltäni, mutta mieleni ei ymmärrä mitään muuta kuin oman raivonsa" (Stuart Turton - Evelynin seitsemän kuolemaa, sivu 171)

Teos on kuitenkin yllättävän rempseää luettavaa, eikä samat asiat toista itseään, joten teosta lukiessa tuntui, että se eteni hyvinkin nopeasti. Tykkään lukea tällaisia suurempia teoksia, mutta sitten siinä useimmiten käy juuri näin: luen sitä koko päivän, ja saan sen luettuakin, mutta minulla jää kaikki muu ympäriltä huomioimatta. Teoksen alussa esitellään tärkeimmät henkilöt, kuten päähenkilömme herra x (tässä vaiheessa), Anna, Daniel ja Evelyn. Monelle teoksen muilla hahmoilla on hyvin suuri rooli teoksessa, joten en oikein osaa valita missä raja menee päähenkilön ja sivuhenkilön kohdalla tätä teosta ajatellen. Annan esimerkin, päähenkilö herra x, joka käyttää nimeä Sebastian Bell teoksen ensimmäisillä sivuilla, nostaa jo esille niin monta hahmoa yksinään, että on vaikea erotella kuka heistä on päähenkilö ja kuka ei. 

Teos lähtee käyntiin n. 100 sivun kohdilla, kun alkutapahtumat on saatu selitettyä riittävän selkeästi sekä meille lukijoille, että itse päähenkilöille. Tälloin tempo nopenee, ja päähenkilöstämme tulee selkeästi rohkeampi selvittämään tapahtuvaa murhaa. Nostan vielä lyhyesti tällaisen esille: teoksessa on selkeytetty lukuja, niin että lukujen numerointien lisäksi ne on jaettu erilaisiin osiin kahdeksan päivän mukaan. Aluksi en ymmärtänyt tätä, vaan se vaati teoksen lukemista pidemmälle, mutta tämä oli todella näppärä teoksen kannalta. Pysyi paremmin perässä, mitä kulloinkin päähenkilö oli tekemässä. 

Tykkäsin teoksesta kovasti, ja se oli juuri sellainen että itselläni ei ollut vielä edes loppuhetkillä aavistusta tarkalleen kuka on tehnyt ja mitä. Teoksessa oli myös pienoin koukku, kun luuli kaiken olevan selvinnyt, tuli uusi kuvio ja juoni, joka vielä lisäsi jännitystä päähenkilön puolesta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän teoksen, jos on hienoisestikin kiinnostunut Agatha Christie dekkareista ja Black Mirror -tv-sarjasta (kirjan takakannen keksintö, ei minun). 

Evelynin seitsemän kuolemaa

eng. alkuteos The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle

Stuart Turton

suomentanut Jaakko Kankaanpää

sivuja 494

Copyright @ Stuart Turton, 2018

Suomenkielinen laitos @ Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020