Soturikissat Uusi profetia & päätösosat

Erin Hunter - Soturikissat Uusi profetia nro 5: Iltahämärä & nro 6: Auringonlasku

Käsittelen tässä blokkauksessa kaksi viimeistä osaa Uusi profetia sarjasta. Ajattelin, että kirjojen samankaltaisuuden ja juonen fiilistelyn luoksi, nämä kirjat saavat yhteisen blokkauksen, jota muuten kirjoitan tässä matkalla kotia kohti.
     Vanhojen muistelun vuoksi, mistä muuten ei ole pitkääkään aikaa: Soturikissat Uusi profetian ensimmäiseen kirjaan pääset tästä.

Uusi profetia nro 5: Iltahämärä jatkaa siitä, mihin aikaisempi osa jäi. Tällä kertaa kertojana toimii Oravatassu, tuo Tulitähden itsepäinen tytär, joka selvittelee tunteitaan Vatukkakynttä kohtaa, samalla kuin tutustuu Myrskyklaanin muihin sotureihin. Myös Lehtilampi saa jatkaa yhä kertojana, ja näin myös viimeisessä osassa tulee olemaan.
      Soturikissoille tyypilliseen tapaan molemmat kirjat kantavat kissan kuvaa kannessa. Aamunkoin kannessa on kirkkaansinisillä silmillään lukijaa katsova kissa, jonka turkki kohoaa aina harmaan sävyistä vihertävään. Kirjan kannen alaosassa on kaksi nuorta kissaa. Toinen on tumma ja toinen vaalean kirjava, ja nämä kaksi kissaa kietoutuvat toisiinsa. Kirjan luettuani minulle selvisi, keitä nämä kissat ovat! Ensimmäisenä ei kyllä tullut mieleen, mutta lopulta se kolahti.. Nämä pienet vihjeet kannessa on aina mielenkiintoisia, ja sen jälkeen on jännä miettiä juuri sitä, että mitä se kertoo tästä kirjasta ja mihin ne liittyvät..

Kirjoitin viimeksi Vatukkakynnen persoonan muuttumisesta. Tässä kirjassa Vatukkakynsi ei ole parempi, mutta ei huonompikaan. Hän on muuttunut. Hän haikailee Haukkahallan perään ja seikkailee kokoontumisissa paljon tämä kanssa. Tämä muuttaa myös Oravatassun näkemystä Vatukkakynnestä, vaikka syvällä sisimmässään tietää ettei pysty olemaan rakastamatta tätä.
     Lehtilammella on taas omat ongelmansa, joihin ei Oravatassu kuulu. Lehtilampi seikkailee salaa kaikilta Myrskyklaanin jäseniltä Tuuliklaanilaisten ja Jokiklaanilaisten kanssa. Ja joutuu tekemään valintoja, jotka eivät millään miellytä kaikkia. Jotkin valinnat voivat olla myös kohtalokkaita.

"Luku 3, sivu 47
"Lehtilampi! Lehtilampi, mikä sinua oikein vaivaa? Tämä on nyt kolmas kerta, kun minä huudan."
     Nuori parantaja hätkähti. "Anteeksi, Tuhkamarja."
     Harmaa naaras kumartui nuuhkaisemaan siemeniä, joita Lehtilampi oli käärimässä lehteen. "Mitäs sinulla siinä on?"
     "Unikonsiemeniä"
     Tuhkamarja huokaisi. "Eihän ole. Nuo ovat nokkosensiemeniä. Ihan totta, mikä sinua tänään oikein vaivaa?"
     Lehtilampi tuijotti lehteä. Tuhkamarja oli pyytänyt häntä viemään vähän unikonsiemeniä Tulitähdelle lievittämään kipua revähtäneessä lavassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän oli ottanut Tuhkamarjan pesässä olevasta varastosta väärän rohdoksen, mutta lehdellä olevat vihreät, piikikkäät siemenet olivat päivänselvästi nokkosta. Niistä olisi saattanut olla apua, jos Tulitähti olisi syönyt jotakin myrkyllistä, mutta eivät ne hänen lapaansa vaikuttaisi mitenkään." 

Kuitenkaan en epäile itseäni lukijana yhtään. Olen nytkin kuitenkin onnistunut nämä kirjat jotenkin taitavasti saamaan jopa lukuhaasteeseen sopiviksi. Erin Hunterin soturikissat saavat komeilla siellä oikein kunnolla!
     Soturikissat Uusi profetia: Iltahämärä ottaa paikan nro 10. Kirja, jonka kansi on mielestäsi kaunis. Kirjan kansi on kaunis, ja pidän harmaan ja vihreän sointuvista sävyistä.. En kuitenkaan olisi vielä halunnut tätä kohtaa kirjahaasteesta täyttää. Minusta yksi helpoimmista asioista kirjoihin liittyen, on ihastua niiden kansiin. En tiedä paljoakaan kirjoja, joiden kansia en voisi sanoa kauniiksi.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 5: Twilight
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: 311

"》Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu.》
     Myrskyklaanin leiriin hyökänneet mäyrät ovat jättäneet jälkeensä suuren sekosorron. Jotta klaanissa säilyisi järjestys, Tulitähden on päätettävä pian, kenet hän nimittää uudeksi varapäälliköksi kateissa olevan Harmaaraidan tilalle. 
     Nuori kunnianhimoinen soturi Vatukkakynsi odottaa kiihkeästi tulevansa valituksi. Hänen riitansa Oravaliidon kanssa on viimein ohi. Hän kuitenkin jatkaa yöllisiä tapaamisiaan isänsä Tiikeritähden ja velipuolensa Haukkahallan kanssa, ja Tiikeritähti lietsoo poikiaan vallankaappaukseen. 
     Lopulta Vatukkakynnelle koittaa totuuden hetki: hänen on ratkaistava, haluaako hän seurata isänsä käpälänjälkiä vai pysyä uskollisena päälikölleen."
(Auringonlasku -kirjan takakansi)

Uusi  profetian päätösosa, jonka Vatukkakynsi saa näkökulmastaan kertoa on hyvä, mutta arvattavissa. Tällä kertaa kirjan kansi on värjääntynyt laskevan aurinkon punertavan, tummaan taustaan, ja kissa joka katsoo ulos kirjan kannessa katsoo tumman punertavan turkin keskeltä tulisilla silmillään. Kirjan kannen alhaalla kuvataan kahden kissan taistelun alkua.
     Vatukkakynsi on vihdoin saanut asiat kuntoon Oravatassun kanssa, ja heillä sujuu hyvin. Vatukkakynsi kamppailee kuitenkin omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa, joita tämä ei jaa Oravatassun kanssa.

Lehtilampi on päässyt yli omista tunteistaan, vihdoin myöntänyt elämänsä parantajana. Kuitenkin kirjassa tulee uusia paljastuksia, joita parantaja joutuu tulkitsemaan. Tarinan juoni kehkeytyy pitkälti siihen profetian selvittämiseen: "Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu". 
     Olin ihan tietoinen mihin suuntaan viimeisen osan loppu viedään. Kuitenkin olisin toivonut vielä enemmän päätöksiä asioille. Kyllähän kaikki asiat sinänsä sai päätöksen, mutta ne jäivät osaksi heiveröisiksi, mikä taas tarkoittaa, että odottaa että seuraavassa ns. kaudessa nämä asiat saisivat päätöksen myös.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors, The New Prophecy 6: Sunset
Kirjailija: Erin Hunter
Sivumäärä: n. yli 300

Soturikissat on hurmaava sarja, johon jää koukkuun. Tietenkään se ei jokaiselle sovi, mutta kannatan kyllä tähän mennessäni lukemien kirjojen perusteella sarjan/sarjojen lukemista. Ehkä se ensimmäinen teos ei ole se lemppari, eikä välttämättä toinenkaan.. mutta sarjan tarina lumoaa! Se on se miksi luen: elävän tuntuiset hahmot, oikeantuntuiset ja sopivat haasteet, uudet kuviot ja jännitys, juoni ja kirjan nopea lukeminen.
     Siinä on jo monta syytä ihan riittämiin. Olen ihmeellistä kyllä nämä kirjat lukenut tässä välissä, kun samalla töissä sattuu ja tapahtuu. On ollut kyllä sellainen viikko, että huh!

Ja tänään oltiin vielä Tampereellakin! On paljon kuvioita menossa ja tapahtumia tulossa. Rippijuhlista yojuhliin, häihin ja reissailuun. Katsotaan ehtiikö kesällä hetkeäkään hengähtää.

Aurinkoista ja hyvin lämmintä kesän odotusta! Ja nauttikaa lämmöstä!

Petra

Uusi profetia 4: TÄHTIYÖ

"》Harmaa naaras nosti päänsä. "Olen nähnyt, mitä on tuleva", hän murisi. "Edessä on synkkiä aikoja."》

     Soturikissaklaanit ovat pitkän taivalluksensa jälkeen viimein löytäneet paikan, johon asettua asumaan. Kissat ryhtyvät etsimään klaaneilleen leirejä ja perustamaan reviirejä. Kaikkein tärkeintä olisi löytää vastine Kuukivelle - paikka, jossa klaanit saavat yhteyden Tähtiklaaniin. Moni hautoo kuitenkin pahaenteisiä suunnitelmia.

     Kuka voittaa Tuuliklaanin valtataistelun? Mitä tapahtuu Vatukkakynnen ja Haukkahallan välillä? Mitä Myrskyklaanin nuoren parantajan Lehtitassun kauhistuttava enneuni merkitsee? Kissat alkavat ymmärtää, että uusilla reviireillä vaanivat ulkopuoliset uhat eivät ehkä olekaan yhtä vaarallisia kuin klaanien sisäiset..."
(kirjan takakansi)

Alatte varmasti jo kyllästymään, kun näitä soturikissasarjan kirjoja pomppii pitkin poikin blogiani. Kuitenkin olen saanut lukuintoni tähän kirjasarjaan takaisin, ei minua tällä hetkellä muu kiinnostakkaan. Ja sattumalta tänään, äitienpäivänä, liikkuessamme tuolla keskustassa katseeni osui Suomalaisessa kirjakaupassa kirja uutuuksiin. Ja eiköhän siellä sitten ollut neljännen sarjan uusi, ensimmäinen kirja. Kirja kantoi nimeä Neljäs oppilas, ja kausi kantaa nimeä  Tähtien enne.
     En uskaltanut lukea takakantta, kun meinasi jo kolmannen kauden: Kolmikon mahti kanssa käydä jo huonosti. Luin ensimmäisen lausee takakannesta, jossa puhutaan kirjan hahmoista, ja heti lähti ajatukset kulkemaan: kenen pentuja nämä ovat? Pakko olla näiden kahden.. tai näiden. Vai olisko sittenkin..? Ja kaikkea pahinta! Onneksi lopetin ajoissa ja laitoin kirjan takaisin kirjaston hyllyyn odottamaan. Nyt tulee kuitenkin antaa huomio Tähtiyö -kirjalle.

Erin Hunter kirjoittaa lisää Vatukkakynnen, Oravaliidon ja Lehtilammen ja muiden soturikissojen seikkailuista neljännessä kirjassa, Tähtiyö: Uusi profetia 4.
     Vatukkakynsi jatkaa kertomista Lehtilammen rinnalla. Vatukkakynsi on alkanut muuttua, ja muutos pelottaa uutta soturia Oravaliitoa (ent. Oravatassu). Lehtitassu nykyinen Lehtilampi (parantaja) kertoo omasta näkökulmastaan seikkailua uudessa kodissa. Hän auttaa parantajia löytämään uuden Kuukiven ja tämän ystävyys nuoren parantaja naaraan, Perhonsiiven, kanssa syvenee entisestään.
     Soturikissojen kannessa komeilee tällä kertaa kaunis vaalea kissa. Tämän kullankeltaiset silmät ovat lumoavat, joista tulee vähän mieleen Tähtiyö. Kirjan alareunaa koristaa kolmen kissan joukko, jotka loikkivat kivien päällä kuutamossa.

"Luku 2, sivu 39
Lehtitassu pysähtyi puoliväliin rinnettä ja kääntyi katsomaan sisarensa ja muun partion kulkua alas järvelle. Oman turkkinsa kihelmöinnistä hän saattoi päätellä, miten innoissaan Oravaliito oli, ei ainoastaan siksi että sai mahdollisuuden tutkia uutta reviiriä vaan myös siksi, että oli taas niiden ystävien seurassa, joiden kanssa oli tehnyt matkan auringonpesälle. Hetken verran Lehtitassu tunsi miltein sietämätöntä kateutta ja toivoi, että hänellä olisi ollut johonkuhun kissaan yhtä vahva side, joka perustuisi syvään luottamukseen ja kaikkeen yhdessä koettuun.
     Hänen katseensa kääntyi Varissulan solakkaan, harmaamustaan hahmoon. Kaikista noista häntä oli kaikkein vaikeinta ymmärtää. Lehtitassu olisi halunnut tuntea hänet paremmin. Varissulka tuntui kaikkein vastahakoisimmalta luottamaan muiden klaanien kissoihin, vaikkakin pitkän taivalluksen aikana vuorilla Lehtitassu oli nähnyt hänen kerta toisensa jälkeen asettavan itsensä vaaraan auttaakseen sellaisia, jotka eivät olleet Tuuliklaanilaisia. Lehtitassun turkkia pisteli ja väreet kulkivat nenästä hännänpäähän. Hänellä oli sellainen tunne, että Varissulalla oli jokin erityinen Tähtiklaanin asettama polku kuljettavanaan, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, --"

Neljännessä osassa nostetaan esiin myös Jokiklaanin kaksi sisarusta: Perhonsiipi, parantaja sekä tämän soturiveli Haukkahalla. Aikaisemmissa osissa on selvinnyt, että nämä kaksi ovat pelätyn Tiikerikynnen pentuja, vaikka eivät itse ole koskaan Tiikerikynttä tavanneetkaan.
     Haukkahalla ja Vatukkakynsi alkavat olemaan kiinnostuneita toisistaan, kerran puoliveljeksiä kun ovat. Tämä nostaa Haukkahallan tärkeyttä Vatukkakynnen tarinan kannalta. Vatukkakynsi muuttuu kirjan aikana, eikä niinkään parempaan suuntaan.

Kirjan juonessa käsitellään pitkälti uuden ympäristön tutkimista, ja uusien kotiympäristön rakentamista. Selvitellään rajoja ja uusia ympäristöä, joten kaikki keskittyy tähän juoneen. Kirjan saan taas sopimaan kirjahaasteeseen, kohtaan numero 5. kirja, jossa liikutaan luonnossa.
     On jotenkin ollut nyt todella vaikea valita kohdan mukaan.. on nyt soturikissa villityksen takia mennyt niin, että ensin luen kirjan ja sitten katson sopiiko se edes mihinkään kohtaan..

Englanninkielinen alkuperäisteos: Warriors, The New Prophecy 4: Starlight
Kirjailija: Erin Hunter
Kirjassa sivuja: 300
Julkaisuvuosi: 2013

Kirjan loppuratkaisu on kanssa ärsyttävä. Minusta joitakin asioita ei saisi rikkoa, eikä niihin saisi kajota! Katsotan mitä seuraavasta osasta tulee, jospa asiat lähtisivät vielä parempaan suuntaan.

Petra

Erin Hunter & Soturikissat jatkaa kulkuaan

Erin Hunter - Soturikissat: Aamunkoi (uusi profetia osa3)

"》Suuri tammi kallistui, alkuun hitaasti, sitten nopeammin, nopeammin, kunnes se kaatui rysähtäen maahan. "Metsä on kuollut", Hiekkamyrsky sanoi hiljaa.》
     Soturikissojen ikiaikainen kotimetsä on tuhoutumassa lopullisesti, kun kaksijalat rakentavat ukkospolun sen halki. Klaanit kärsivät nälkää, eivätkä leiritkään tarjoa enää turvaa. Vaaralliselta matkaltaan palaneet nuoret soturit ovat vaikean tehtävän edessä: miten saada klaanit lähtemään mailtaan kohti uusia asuinsijoja, kohti tuntematonta? Vaikka vihollisklaanit suostuisivatkin yhteistyöhön, reviirien ulkopuolella odottaa arvaamaton maailma eivätkä kissat tiedä, minne mennä. Antaisipa Tähtiklaani jonkin merkin!" 
     (kirjan takakansi)

Aamunkoi jatkaa uuden profetian kirjasarjaa, ja samat nuoret soturit pääsevät tällä kertaa kotiin. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän. Kotimetsässä on paljon ongelmia mitkä eivät korjaannu. Kaksijalat tekevät mitä tahtovat. Kissojenklaanit joutuvat pitkään miettimään mihin mennä, kuinka sinne matkata...? Liian monta kysymystä ilman vastausta.

Tällä kertaa en ylläty, kun näkökulma vaihtuu ja yllätynkin positiivisesti kun Soturikissoista Oravatassu pääsee parrasvaloihin. Oravatassu on Tulitähden toinen tytär. Tämän punaruskea turkki ja vihreät silmät ovat houkutelleet Vatukkakynttä jo ensimmäisestä kirjasta lähtien, ja tässä kirjassa se vain syvenee.
     Oravatassu ei kuitenkaan vielä antaudu tunteidensa vietäväksi, eikä oikeastaan ehdikkään, koska tapahtumat vetävät Oravatassun niin erikoisiin tehtäviin ja tapahtumiin, että on ihme miten tämä kirja oikein päättyi!

Kirja on vauhdikas ja parempi kuin edeltäjänsä. Ahmin kirjan suorastaan kolmen/neljän päivän aikana, eikä tahti tähän Soturikissasarjaan näytä lopouvan, koska 4kirja on aloitettu jo.
     Tämä kirja sisältää paljon enemmän toimintaa ja tapahtumaan minun mieleeni. Tässä on tietenkin myös se, että kirja sijoittuu enimmäkseen sotorikissojen neljään klaaniin, jotka vihdoin ja viimein tekevät ratkaisevan valinnan ja joutuvat vaaralliselle matkalle kohti tuntematonta.
     Jatkuva kamppailu oikeiden ja väärien valintojen puolesta lähentää kaikkia neljää klaania toisiinsa. Kuitenkin matkan loppuessa tulee palata takaisin klaanielämään. Miten se onnistuu, kerran jokainen on tottunut toimimaan suuressa ja tukemaan toisiansa?

"Oravatassu nelisti Vatukkakynnen ja Myrskyturkin edellä kohti rotkoa, jossa Myrskyklaanin leiri sijaitsi. Ilmassa leijaili kaksijalkojen hirviöiden katku, ja hänen sydämensä tuntui raskaalta kuin kivi, kun hän kuuli ylhäältä jyrinää. 
     "Ne ovat jo täällä!" hän kuiskasi. Metsässä oli vieraan näköinen, valoisa aukko kohdassa, josta rotkoa ympäröiviä puita oli kadonnut. Aiemmin metsää oli kasvanut aivan siihen jyrkänteeseen saakka, joka johti alas leiriin.
     Oravatassu tunsi Vatukkakynnen turkin kosketuksen, kun he hiipivät vieretysten ja tähyilivät puiden seasta. "Mene varovasti", Vatukkakynsi kuiskasi katsomatta häneen. 
     Metsän halki oli uurrettu leveä polku. Maa, joka oli aiemmin ollut saniaisten peittämä ja monien kuiden käpälänjälkien silottama, oli nyt möykkyinen ja mutainen, myllerretty niin kuin nummimaakin. Heidän tiensä rotkoon katkaisivat hirviöt, jotka mörisivät ja murisivat järsiessään poikki yhä uusia puita. Oravatassu perääntyi sananjalkojen alle ja luimisti korvansa." 
(kirjan LUKU 3, sivu 41)

Erin Hunterin kaunis teksti ja hyvin kuvaileva luo oikein tarkan mielikuvan tilanteesta ja ympäristöstä. Minusta on mukava lukea myös tämän tyylistä kirjallisuutta, josta saa helposti kiinni ja mielikuvia saa luotua tekstin pohjalta. Kirjan kansi on myös oikein nätti, aivan kuten aikaisemmatkin. Kirjan kanssa komeilee tällä kertaa oranssinkissan kasvot, joka kuvaa Oravatassua ja tämän seikkailuja.
     Kannen alareunassa on joukko kissoja, jotka kulkevat eteenpäin. Kirjan oranssinruskea väritys on lumoava, ja saa minut ainakin haluamaan lukea kirjan.

Eilen nautittiin aurinkoisesta ilmasta ja markkinahengestä keskustassa. Oman kullan kanssa seikkailu tuolla aurinkoisessa ulkoilmassa oli kyllä ihana piristys.
     Tänään käytiin tivolissa pyörähtämässä muutaman sukulaisen kanssa ja käytiin myös keskustassa. Ei ollu kyllä niin ihana ilma, ja jotenki epäilen että sadetta tulossa. Huomenna olisi töissä meidän porukan kevätjuhlat, ulkona olisi tarkoitus olla.. mitenköhän käy?

Tässä on mielessä ollut vaikka millaisia blokkauksia, ja ainakin 1 on vielä tuolla odottamassa julkaisua. Olen nyt niin ollut kiinni Soturikissoissa, että muut kirjat, blokkaukset.. ja no öö kaikki muu on jäänyt. Myös jääkiekon mm alkoi, joten se vie myös oman aikansa, kun sitä seuraa.
     Kullan työssäoppimisen loppuhetken häämöttävät, ja ensiviikko on viimeinen tuolla. Kohta kesäkin tulee ja me molemmat pääsemme rentoutumaan ja oleilemaan hetkeksi ilman huolia!

Nauttikaa aurinkoisista päivistä kerran niitä nyt vielä on!

Petra