Suunnitelmia Helmet-lukuhaasteeseen ja kevään lukupinoon

Helmet-lukuhaasteet vuodella 2023 on saanut minut täpinöihin yllättävän innokkaasti. Oletan tämän vuoden jälleen kasvattavan luku intoni täpinöihin, ja jospa nyt vihdoin olisi aika saada luettua (ainakin melkein) kaikki kohdat Helmet-lukuhaasteesta. Ajattelin tämän johdosta koostaa tällaisen, mitä ajattelen, että voisin lukea sekä käydä läpi ajatuksiani jokaisesta kohdasta. Nyt on myös välilehdelle päivitetty Pienen Helmet-lukuhaasteen kohdat.

Tiedän jo varmaksi, että 50 kohtaa on liikaa, joten 25 kohdan pieni Helmet-lukuhaaste on minun juttuni! Olen myös tyytyväinen, kuinka olen löytänyt jo teoksia, jotka sopivat haasteeseen ja ovat muutenkin lukulistalla. Olen myös tutkaillut monen blogin/vlogin pitäjän vinkkejä, mitä esim. voisi lukea vuoden 2023 Helmet haasteeseen ja poimin sieltä todella harvan mutta muutaman teoksen kuitenkin. Tämän vuoden aikana olisi muutenkin mukava saada luettua teoksia myös omasta hyllystä, kun sieltäkin löytyy lukemattomia teoksia. 

Goodreadsin vuoden 2023 lukuhaasteen kirjamääräksi merkitsin 18. Viime vuonna luin 13 kokonaista teosta eli ei ole kauheasti odotuksia että pääsisin tänäkään vuonna yli 20. Mutta aina on hyvä olla muutama ylimääräinen kirja haasteessa, jotta voi kunnolla haastaa itseään! 

Helmet-lukuhaasteen kohdat 1. Kirjassa on kartta, 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta, 3. Kirjan nimessä on kasvi, 5. Kirjassa ollaan maan alla ja 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on vaate; ovat kaikki sellaisia kohtia, joihin uskon löytyvän helposti jokin kirja, varsinkin lastenkirjallisuuden puolelta. 

4. Kirja, jonka aiot lukea viime vuonna; Tähän on helppo vastata, koska minulla on kesken Harry Pottereiden läpikäyminen, ja loppu vuodesta piti lukea Harry Potter ja salaisuuksien kammio, joten jos sen saisi luettua tänä vuonna tähän kohtaan. 

7. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja; Kirjastossa lastenosastolla silmiini osui tällainen tietopalat kirjarivistö, joka tarjoaa tiedon janoisille lapsille helppolukuista ja suuria kuvia sisältävää tietopläjäystä! Nappasin sieltä yhden kotiini, joka sopisi mm. tähän kohtaan. Voi olla, että luen tähän jonkun muun kirjan, mutta katsotaan. Voisi yrittää lukea muutenkin enemmän tietokirjallisuutta! 

8. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi; tämä kohta tuntuu jotenkin haasteelliselta. Tässä on liikaa variaatioita, miten kohdan voi ajatella.. pitääkö kirjailijan etu- ja sukunimen olla molempien saman mittaisia kuin omani? Ehdotuksia viisi kirjaimisista etu- ja sukunimen omaavista kirjailijoista? Taidan vain lähteä kirjastoon tutkimaan, ja napata fiilispohjalta! 

9. Kirjan nimi liittyy veteen; Saako tähän lukea uudestaan kirjan, jonka on jo lukenut? Väkiveriset kirjasarjan kolmas kirja on oiva valinta, koska nimi ei voisi yhtään vielä paremmin liittyä veteen. Voisin lukea tähän kohtaan siis uudestaan Veden vallassa -kirjan! 

Kohdat 10-13. vaikuttavat mukiinmeneviltä. Todennäköisesti näihin haen vähän vinkkejä muista blogeista tai kirjastosta, mutta jos jaksan keskittyä haasteen suorittamiseen, niin näiden avulla voisi löytyä muutama oikein hyvä luettava kirja. Kohdat ovat 10. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs, 11. Kirjan nimessä on ja-sana, 12. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt sekä 13. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon.

14. Kirja on iso; itse henkilökohtaisesti en pidä tämänkaltaisista kohdista, koska todennäköisesti kirja tulee valittua umpimähkää vain sen perusteella että on iso. Ehkä sitä voisi yrittää kehittää vähän tätä kohtaa, ja etsiä jotain kirjaa mikä olisi muutenkin kiinnostava kuin vain kohtaan luettava? 

15. Kirja kertoo urheilijasta; se ainoa kohta ehkä tässä haasteessa, joka varmuudella jää suorittamatta. Urheilu kiinnostaa kyllä tietyltä osin, mutta en jaksa keskittyä riittävästi, että lukisin kenenkään urheilijan elämänkertaa. Niin paljon ei kiinnosta. Entäs kirjat, joiden päähenkilö on urheilija? Koska ei ole kuitenkaan sen tarkemmin määritelty urheilijaa. En kyllä edes tiedä tähän sopivia kirjoja oikein.

16. Kirja, jonka lukeminen on haastavaa sinulle jostain syystä; Tuossa ylempää olisi oiva esimerkki tähän sopivasta kirjasta, mutta löytyy niitä muitakin. Löydän tähän kohtaan teoksen suhteellisen helposti, jos se vaikka sattuu tosiaan olemaan elämänkerta!

17. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä; Lukujonossa on jälleen koostanut videon, jossa suosittelee Helmet lukuhaasteeseen sopivia kirjoja kohta kohdalta läpi. Itsellä on aina tapana se käydä katsomassa, jos sieltä tärppäisi jokin hyvä kirjaitselle luettavaksi. Ja nyt tuli hyvä suositus kirjasta Emilia Erfving:in Kasa! Minusta tämä on ollut useammassakin videossa; kyseinen kirja ja niin söpö kuvitukseltaan, joten taidan laittaa sen lukulistalle ja saada sillä ruksittua tämän kohdan vuoden aikana. 

18. Kirja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnon saajaksi; tähän kai ei voi nimetä muuta teosta kuin N.K. Jemisin Murtunut maailma trilogian ensimmäisen osan Viides vuodenaika. Tämä kirja on ollut esillä niin monessa paikassa; siitä on puhuttu blogeissa ja vlogeissa yms. Josko saisi sen omiin kätösiin ja luetuksi? Kiinnostelee! 

Kohdat 19. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas, 20. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet, 21. Kirja, jonka voit lukea alusta loppuun kerralla & 22. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa kuuluvat mielenkiintoisimpiin kohtiin tämän vuoden 2023 haasteesta. Olen sitä mieltä, että tänä vuonna loppua kohden mentäessä kohdat paranivat entisiä vuosia enemmän. Minulla ei ole tiedossa vielä mitä kirjoja näihin kohtiin valitsen, mutta kohtaan 21. todennäköisesti tulee jokin sarjakuva. Olen nyt puolen vuoden aikana yllättäen koukuttunut sarjakuviin, vaikka aluksi niiden lukeminen olikin hyvin haastavaa. 

23. Kirja sopii haastekohtaa, johon olet jo lukenut kirjan; Tällaista kohtaa olen kaivannut! Todella hauska lisä tämän vuoden haasteeseen, koska minulle aina käy niin, että olen merkinnyt jo jonkin kirjan kohtaan x, ja luen kuitenkin toisenkin kirjan, joka olisi sopinut samanmoiseen kohtaan, joten nyt on kohta myös niille kirjoille! 

Lopuksi kohdat 24. Kirja on julkaistu vuonna 2023 & 25. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, joihin joka vuosi päättyy Helmet-lukuhaaste. Klassikko kohdat, joista olen pääasiassa aina saanut suoritettua sinä vuonna julkaistun kirjan lukemisen, kun taas aina jäänyt suorittamatta kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Josko tänä vuonna saisi molemmat suoritettua? 

Näillä ajatuksilla aloitan tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen suorittamisen. Kun tässä kirjoittelin kohtia auki, tuntui että jokaisesta on jo jotain sanottavaa, mutta sitten kuitenkin vuosi alkaa painamaan päälle jossain kohden ja kohdat jäävät. Luettavakseni tulee paljon jo muutenkin kuin van haasteeseen sopivia teoksia, joten pakkaa aina unohtamaan tämän haasteen kohdat. Jospa siis tämä pienoinen pohtiminen, johon voi nyt aina palata vuoden mittaa, auttaisi muistamaan lukuhaasteen ja sen suorittamisen! 

Turun Kirjamessut; lauantain tunnelmia + lukuhaaste

Vuoden 2022 Turun kirjamessut.. upea kokemus, nautinto, mukavaa ajanvietettä, ihanien ihmisten näkemistä sekä vaunujen työntämisen iloja ja harmituksia. Niistä oli tämän vuoden kirjamessut tehty, kun puolestaan viime vuoden, vuoden 2021 kirjamessut, veivät enemmän vain tunteiden pyörteisiin. Hashtag:n kirjamessut alta löytyy tunnelmia viime vuoden kirjamessuista, jos lukijana sinua kiinnostaa kerrata, mutta nyt pohditaan tämän vuoden kirjamessuja, jonka pääteemana oli kuvataiteet. (https://www.kirjamessut.fi/)

Turun kirjamessuilla tavalliseen tapaan ohjelmaa oli paljon, ja suurimman osan niistä olisin myös halunnut nähdä. Tällä kertaa kuitenkin painotin ohjelmiston seuraamista eri tavalla kuin viime vuonna. Valitsin kirjailijoita, jotka herättävät muistoja esim. Mauri Kunnas ja Juba Tuomola. Alustavasti olin myös kaavaillut käydä kuuntelemassa J.S. Meresmaata, Teemu Keskisarjaa ja Salla Simukkaa, mutta lopulta kävi niin, että J.S. Meresmaata en edes nähnyt, ja näin Teemu Keskisarjaa sekä Salla Simukkaa vain nopealta vilkaisulta, kun he olivat lavalla. Päivä myös taittui todella nopeasti, joten Cristal Snow:n kuunteleminen oli vain haave kaiken muun ohjelman mukana. Lukuintoani se ei kuitenkaan karistanut!

Mauri Kunnas Puisto -nimisellä lavalla

Mauri Kunnas herätti kuitenkin paljon muistoja, ja hänen uusin teoksensa Pippendorfin kirjavat kummitukset tarttui matkaan. Mauri kertoi hyvin kattavasti lavalla ollessaan kirjansa/kirjojensa takaisista ajatuksista, ja hänen haastattelijansa oli juuri sopiva kyselemään polttavia kysymyksiä, jotka veivät kuuntelijan kummitusten maailmaan. Uusi teos kertoo kahdesta nuoresta kummituksesta, Hempasta ja Lissusta, joiden pitäisi pukeutua uusiin valkoisiin lakanoihin. Internetistä tilatut lakanat ovatkin aivan kaikkea muuta kuin valkoiset! Millainen tarina mahtaa olla? Odotan innolla tämän lukemista, vaikka virallisesti itselleni tätä kirjaa en ostanut. Kävin jopa hakemassa Kunnaksen nimikirjoituksen teokseen muistoksi tyttärelle hänen ensimmäisistä kirjamessuista!

Toinen lastenkirja, joka minulle jäi käsiin oli 3 euroa maksava Ripaus taikaa: Pikkunoidat. Kustannus Mäkelän teos Raija Rintamäen suomennoksella esittelee pikkuisia noitia taikojen ja lentävien luutien kanssa. Teoksessa on kaikenlaisia siirrettäviä osia, jotka saa sivut elämään. Tässä katselukirjassa on riimittelevä lyhyt teksti, joka varmasti puhuttelee parhaiten taaperoikäisiä. Sarjaan löysin myös muita osia, kun tutkisin kyseistä teosta internetistä mm. yksisarvinen sekä haltijakeiju. Nämä voisi lainata kirjastosta, ja esitellä blogin puolella sarjan kokonaisuutena. 

Samalla, kun tein lastenkirja ostoksia, keräsin pieniä näytetilpehöörejä kaikista mahdollisista kojuista niin kuin tapoihini kuuluu. Mukaan tarttui karkkia, heijastimia, yksi kynä, tulitikkuja, mainoslehtisiä sekä itse lehtiä ja #ammattinakirjailija pinssi. Toivon joskus itse pääseväni tuohon pisteeseen, mutta tällä kertaa valitsin sen enemmän tuon tekstin Kirjahirmu vuoksi ☺

Juba Tuomola Puisto -lavalla

Toinen kirjailija, jonka kuuntelin kokonaan, oli Juba Tuomola. Myös Juba Tuomola herättää muistoja lapsuudesta. Hänen uusin teoksensa Viivi ja Wagner 25 - Rakkautta, röh! taklaa päähenkilöiden Viivin ja Wagnerin neljännesvuosisataa kestäneeseen liittoon. Tällä kertaa kuitenkin stripeissä esiintyy kolahdus, kun sika onkin löytänyt uuden naisen! Äääks kuinka kiinnostava aihe, joten teos meni välittömästi kirjasto varauksiin. Viivi ja Wagner on ollut mukana matkassa niin kauan kuin muistan, koska kuuluvat äitini suuriin suosikkeihin. Näitä sarjakuvia on aikoinaan leikattu lehdestä koristamaan keittiön valkoisia kaappeja, joten on hauska huomata, kuinka teokset liikuttavat myös minua. Juban haastattelu kirjamessuilla ei ollut kummoinen. En oikein päässyt sisälle haastattelijan kysymyksiin, ja Juba ei välttämättä ole kaikkein innokkain lavapersoona (oma tulkinta). Kuitenkin innostuin myös hänen lastenkirjasarjastaan, Minervasta. Olen kuullut siitä, mutta en lukenut, joten taitaa mennä testiin kun sitä ohimennen sivuuttiin lavalla. 

Palaten kerättyihin tilpehööreihin, joita pääsääntöisesti keräsi mettämiäheni pysähtymällä keskustelemaan politiikasta, päädyimme perussuomalaisten kojulle, josta käsiimme jäi muovipussillinen tavaraa ja pitkä liuta mielipiteitä. Siinä samassa miäheni keskustellessa, yritin itse kovasti vilkuilla lavalle, jolla Teemu Keskisarja oli kertomassa Hattujen sota -teoksesta. Minulta jäi välistä sekä Teemu Keskisarja, että politiikkaan liittyvät mielipiteet, koska hälinässä on hyvin vaikea keskittyä kahteen asiaan ihmisten väistelyn lisäksi. Tästä siirryttyämme eteenpäin, esoteriaa ja okkultismia keräilevä miäheni päätti alkaa tekemään ostoksia. Ensimmäiseen kojuun pysähtyessämme oli keskustelu käynnissä, ja mukaan tarttui Pekka Ervastin kolme teosta: Gnostikot, Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? Nämä pienemmät lehtiset Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? käsittelevät Pekka Ervast:n puheita ja esitelmiä, joita on nidottu yhdeksi luettavaksi tekstiksi. Pekka Ervast:n Gnostikot teos on puolestaan näköispainos, jossa käsitellään oman aikamme probleemoja. 

Aikamme probleemoista luonnonvoimiin; kaikillahan on teos jota ilman ei vain voi poistua kirjamessuilta, kirjakaupasta eikä edes kirjastosta? Näin kävi myös miähelleni sekä minulle. Miäheni löysi tämän Esko Jalkasen Luonnon salaiset voimat teoksen, joka oli miähelleni se yksi teos, jota ilman ei voi poistua messuilta. Jostain syystä se oli osunut silmiimme heti jo ensimmäisen tunnin aikana, mutta jätimme sen vielä hetkeksi odottamaan hyllyyn. Teos kuitenkin odotti siellä ottajaansa, ja hyvällä hinnalla se lähti kotiin kanssamme. Teos on kyllä minustakin kiehtova, koska olemme paljon eräillessämme pohtineet luonnon voimia, niiden parantavia vaikutuksia sekä ylipäätänsä olemassa oloa. Teos iskee siis suoraan sisimpäämme, ja käsittelee luonnon oman sisäisen vastustuskyvyn romahtamista ihmisen käsissä.

Jatketaan okkultismin parissa, ja päästään vihdoin teoksiin, jotka ostin itselleni. Ensimmäisenä teos, jonka ovat toimittaneet Anni Kuu Nuppunen ja Artemis Kelosaari. Teos kantaa nimeä Kiima - eroottisia tarinoita. Kaikki alkoi itseasiassa toisesta teoksesta, jonka ostin salakirjojen pöydästä (mistä myös tämä on), kun itse Juha Jyrkäs, kirjailija, loistavalla myyntipuheella sai minut haluamaan myös tämän teoksen. Olen aina ollut perso seksuaalisuudelle teoksissa, eritoten vielä voimakkaille eroottisille ilmaisuille ja teksteille. Tässä teoksessa on sitä kaikkea, mikä on minun ei-niin-salaisia kiinnostuksen kohteitani. Ja lisäksi, miksi tämä teos tuli ostettua, johtuu siitä, keitä kirjailijoita teoksesta löytyy Juha Jyrkäksen lisäksi. Teoksen sisällysluettelossa on tällaiset tarinat, jotka osuivat silmiini: J.S Meresmaa: Minun jälkeeni elämä; Magdalena Hai: Nirvana sekä Hanna Morre: Härkätanssi. Kuka haluaisi avata, miten nämä ovat päätyneet näihin kansiin? Onko kenelläkään tietoa, koska asia on oikeasti todella todella mielenkiintoinen!?!

Miten voi siis olla mahdollista, että tämä teos osui käsiini? Ja vielä salakirjat -pöydästä, joka kannattelee useaa hyvinkin houkuttelevaa teosta ja valitsin sieltä kirjailijan suosituksesta tuon teoksen. Ja kuten aiemmin mainitsin, jokaisella on se yksi kirja, jota ilman ei voi jäädä vaan se on saatava mukaan. Minulle se oli teos nimeltä Okkultismia ja erotiikkaa, toimittanut M.A. Meretvuo. Tämänkin teoksen olimme huomanneet jo aiemmin, mutta jätin sen odottamaan, koska jos sen oli tarkoitus tulla mukaani niin en löydä vastaavaa houkuttelevaa teosta mistään. Ja niin sen vain oli tarkoitus lähteä käsissäni kotiin. Okkultismia ja erotiikkaa on antologia syksyn 2015 runokilpailussa esiintyneistä runoista. Tässä antologiassa kootaan yhteen taustoja aiheesta okkultismi ja erotiikka, nostetaan esille runokilpailun parhaimmisto sekä esitellään kuvaliitteiden muodossa taidekilpailun parhaimmistoa. Odotan tämän teoksen lukemista erityisen paljon! Saan myös ikuisuus tavoitteeni "lue runokirja" kuitattua vihdoin ja viimein tämän teoksen luettuani.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu Turkuun! Olen hyvilläni kirjamessuista, ja kuinka meidän 2kk tyttömme jaksoi siellä. Teimme jokaiselle sopivia kirjalöytöjä, ja olen iloinen kun pääsen lukemaan kaikkien tekemiä löytöjä ja juuri sopivasti halloweeniksi. Kuten jo kattauksesta huomaa, tähän kuuhun on monia sopivia teoksia, ja myös lukuhaaste. Yöpöydän kirjat - Niina jälleen jaksaa emännöidä Halloween-lukuhaastetta 1.- 31.10 välisen ajan. Kävin ilmoittautumassa jälleen mukaan, ja lukupino muodostui kuin itsestään. 

Käykää linkin takaata katsastamassa ketä kaikkia on mukana, sekä ohjeistusta jos kiinnostusta löytyy. Turun kirjamessu tunnelmissa on ollut myös mm. Oksan hyllyltä - Marika ja Kirsin kirjanurkka - Kirsi. Käykää fiilistelemässä myös heidän messutunnelmat, ja nauttikaa alkaneesta lokakuusta. 

Postauksessa mainitut teokset: 

Ripaus taikaa: pikkunoidat
alkuteos My Magical Witch
kustannus-Mäkelä Oy 2019

Pippendorfin kirjavat kummitukset
Mauri Kunnas
sivumäärä 26
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2022

Gnostikot
Pekka Ervast
sivumäärä 229 (+luettelo)
Ruusu-Ristin kirjallisuusseura R.Y. & Kristosofinen kirjallisuusseura R.Y.
Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1982

Mitä on Magia? (Helsingin esitelmiä Helmikuulla 1929)
Pekka Ervast
sivumäärä 96
Ruusu-Risti, Helsinki 1932

Palaammeko maan päälle?
Pekka Ervast
sivumäärä 16
Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, Helsinki 1914

Luonnon salaiset voimat
Esko Jalkanen
sivumäärä 202
Amer-yhtymä Oy Weilin + Göösin kirjapaino, Espoo 1986

Kiima - eroottisia tarinoita
sivumäärä 252
Osuuskumma-kustannus, Tampere 2020

Okkultismia ja erotiikkaa

toim. M.A. Meretvuo

sivumäärä ~120

Salakirjat

Printon As, 2015

Kirjapino, lukuhaasteet & kesä

Toukokuu on jotenkin mennyt todella nopeasti, ja olen lukenutkin paljon, mutta jostain syystä blokkauksia ei ole syntynyt. Nyt seuraavat kaksi viikkoa aion tykittää kirjoittamista oikein urakalla, ennen kuin kesäkuun haasteet lähenevät, ja käytän niihin suurimman osan ajastani. Päätin kuitenkin näin mukavan aurinkoisena sunnuntaina tehdä pienen koosteen tämän hetken lukuhaasteista, kirjapinosta, Helmet-haasteesta sekä kesästä ylipäätänsä. Ja toisaalta halusin vain kirjoittelemaan vähän kaikkea, vaikka asian vierestäkin. 

Palasin blogi tauolta Tammikuussa 2020. Ja kirjoitin paljon ajatuksistani tulevaisuudesta, ja nyt ollaan tässä blogissa puolitoista vuotta kohta jatkettu menemään. Koskahan minulle jälleen tulee se hetki, jossa kirjoittaminen pysähtyy? Vai tuleeko ollenkaan? Nyt on toisaalta hyvä katsoakin vähän tavoitteita kesäksi, ja miettiä miten saisi ylläpidetty kirjoittamisen sekä lukemisen intoa. Jos jostain asiasta olen varma on se, että kesäkuusta tulee lukemisen kuukausi!

Olen tänä vuonna ollut huomattavasti aktiivisempi lukuhaaste osallistuja kuin aiemmin. Nyt on meneillään viisi lukuhaastetta (tai tuloillaan), joihin olen osallistunut. Eiköhän niitä enemmänkin olisi tarjolla, mutta johonkin pitää vetää raja. Yöpöydän kirjat emännöi Kirja, jota en halunnut lukea -haastetta 1.9.2020 - 30.8.2021 välillä. Haasteeseen osallistuinkin jo sarjakuvateoksella, jonka valitsin twitter suosituksena. Tästä haasteesta voi siis käydä lukemassa lisää blokkauksessani Joen baari.

Helmet-lukuhaaste on jatkuvasti jokaisen käsiini löytävän teoksen mietintämyssyssä. Nyt on tulossa teoksia, jotka saan tähän haasteeseen, vaikka Helmet onkin jonkun aikaa ollut nyt aivan pysäytyksissä. Nyt kesäkuussa alkaa Pride -lukuhaaste, joka kestää kokonaisen kuukauden. Emäntänämme toimii jälleen Yöpöydän kirjat, joka on luonut selkeän "ohjeistus"postauksen. Lyhyesti: ajatuksena on lukea ja blogata #sateenkaarikirjallisuuteen liittyvästä teemasta ja teoksista, joissa esiintyy LGBTIQ+ hahmoja. Esille saa nostaa sateenkaarikirjallisuutta monella tapaa. Täältä blogista löytyy myös infopaketti dekkariviikolle, joka on 7. - 13.6.2021. 

Dekkariviikolle suunnittelin jotain hieman erikoisempaa, nimittäin koko viikon kestävää päivittyvää blokkausta. Eli kirjoittaisin dekkariaiheesta joka päivä, 7 päivää putkeen. Uhka vai mahdollisuus? Pidän lukuhaasteista, ja päivittyvistä blokkauksista, koska ne ovat ikään kuin päiväkirjoja, joihin saa kirjoitettua juuri ajallaan asioita. Siksi ajattelin kokeilla tätä nyt dekkariviikolla, koska uskon, että saisin näin myös enemmän luettua viikon aikana. Lukupino on dekkariviikolle oikeastaan jo valmiina. Kolme teosta odottaa lukemista, mutta on hyvin mahdollista, että dekkariaihe laajenee mielessäni enemmän kirjoituspainoitteiseksi, mutta eipä kai se mitään. Haluan kuitenkin laittaa tämän kokeiluun. 

Haluan vielä haasteisiin liittyen nostaa esille tällaisen hyvin yksinkertaisen haasteen, joka menee hyvin yksiin minun "salaisen" tavoitteeni kanssa eli laajentaa lukumakuani. Kirjojen Pyörteissä -blogissa on haaste, joka kantaa nimeään Täysin randomia. Ajatuksena on valita kirjastosta täysin randomilla teos, jonka pyrkii lukemaan kannesta kanteen. Voihan se tietenkin olla jokin muukin kuin kovakantinen teos, kuten vaikka äänikirja. Ja ajattelin, että saisin tähän hyvin liitettyä muutaman "lukumakuani laajentavan" teoksen. Haasteessa oli pitkä toteuttamisaika, aina 30.11.2021 saakka, joten oman suoritukseni siirrän varmaan lähemmäs syksyä, mutta aion kokeilla myös tätä. Jos kiinnostuitte käykää ihmeessa kirjastossa ja valitkaa teos täysin randomisti! (:

Kesällä on siis tiedossa paljon lukemista, vaikka kirjapinoni onkin tällä hetkellä hyvin pieni. Hieman dekkariviikolle, kirja pride-lukuhaasteeseen ja sitten oman mielen mukaan teoksia. Neonkaupunki, jonka ensimmäisen osan olen jo ehtinyt lukemaan, mutta blogin puolella ei vielä näy. on se suurin houkutus tällä hetkellä, ja mietinkin aloittaisinko jo tuota seuraavaa osaa. Katsotaan mitä tuosta seuraavaksi tulee luettua. 

Kirjapinossa:

Reija Keskiaho: Nikottelua

Terhi Tarkiainen: Kitty

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 2; Spiraalitie

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Erin Hunter: Soturikissat erikoisseikkailua; Perhon Lennon näky

Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastatunut (luettu monesti, mutta miksikäs ei koska christie?)

Ruth Ware: Lukitut ovet

Tusina novelleja

Hilkka Liitsola: Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka

Kesäkuu menee siis kirjojen maailmassa ja blogin puolella. Heinäkuussa lomailen, joten käverit, perhe ja oma muru menee silloin edelle, mutta pyrin pitämään (ja löytämään aikaa) kirjoittamista yllä, koska tiedän, että luettua tulee kuitenkin. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :D

Järistyksiä

" WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo tarpeesta 

tulla kohdatuksi sellaisena kuin on" 

(kirjan takakansi)

Meneillään oleva pride-lukuhaaste innoittaa itseänikin kiinnittämään enemmän huomiota sateenkaarikirjallisuuteen, jonka parissa tämä kyseinen teos esiintyy. Mainitsinkin aiemmassa blokkauksessani, että Yöpöydän kirjat -blogi emännöi kesäkuun kunniaksi pride-lukuhaastetta. Pridetapahtumat on siirretty pitkälle syksyyn, jonka vuoksi itsekin päätin ottaa osaa lukuhaasteeseen. Tällä kertaa saa jopa lukea rauhassa kesäkuun ajan, joten voi rauhassa pohtia mitä teoksia oikeasti haluaa lukea!

Aloitin lukuhaasteen Riina Mattilan teoksella Järistyksiä. Teos kertaa Eeliasta, joka tulee "tyypillisestä" ydinperheestä: äiti, isä ja kaksi lasta, tyttö sekä poika. Ydinperheen arvot koostuvat vaatimuksista työn ja saavutuksien osalta. Eelia puolestaan ei sopeude tähän kuvaan, joka hänen perheessään luodaan, ja jonka mukaan tulisi elää. Eelia saa mahdollisuuden, ja lähtee muualle lukioon, uuteen ympäristöön ja yhteisöön, jonka avulla on mahdollista löytää omia ihmisiä ja näkymyksiä maailman monista väreistä. 

"Se juuri minut pysähdytti: nuoren naisen itsevarmuus."

(Riina Mattila - Järistyksiä, sivu 15)

Eelian lähdettyä lukioon muualle, hän tutustuu uusiin (omiin) ihmisiinsä. Lukiossa on monenlaisia oppilaita, joista osa nostetaan esille muita selkeämmin. Teoksessa on selkästi Eelian perheen lisäksi kaksi vahvaa hahmoa (sivuhahmoa?). Karhu kuvataan voimakkaana, omapäisenä ja Eeliaa kannustavana sivuhahmona. Tähän hahmoon syvennytään teoksessa hyvin, joten hänen ja Eelian suhdetta ymmärtää paremmin tarinan edetessä. Toinen sivuhahmona teokseen ilmestyvä hahmo on Isla. Hahmolla on selkeä omatahto, jonka mukaan hän toimii. Tämän ketunsilmäisen rohkean hahmon ja Eelian suhde kasvaa koko tarinan ajan. 

151 sivuun mahtuu hyvinkin paljon ajatuksia ihmisten välisistä kohtaamisista ja odotuksia, joita maailmassa luodaan. Teos alusta alkaen herätti mielenkiintoni, joka johdatti minua eteenpäin verkkaista tahtia. Teoksen sisällä kulkeva punainen lanka erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä on kiedottu tarinaan hyvin. Selkeä ja vahva esitys kerrotaan erilaisten näkökulmien johdattelemana, jonka lopussa kuitenkin voidaan todeta jokaisen ihmisen olevan täysin omanlaisensa. Juuri sellainen kuin itse haluaa olla.

Alussa nousi heti esille teoksen teema, jonka ympärille tarina rakentui. Alku fiilikset olivat odottavaiset, ja suoraan sanottuna oletin alusta alkaen pitäväni teoksesta. Teos kuitenkin, loppuun luettuani sen, menee lokeroon luettu kirja. Kohtaisin itseni teoksen aikana muutamaan otteeseen. Teos ei kuitenkaan herätä suurempaa intoa tai muutenkaan tunteita. Luettava teos joka tapauksessa.

"Sillä lähtemisen tunnistin, jäämistä en."

(Riina Mattila - Järistyksiä sivu 67)

Tiivis ja nopeatempoinen teos tuli luettua hyvin lyhyessä ajassa. Teoksen aikana pystyi pitämään monenlaisia taukoja ilman, että teoksen tunnelma rikkoutui. Koin teoksen itselleni enemmän tarinaksi, jonka voi vain lukea. Näen kuitenkin kirjailijan esille nostamat teemat, ja niiden tuoman erilaisuuden jos raa'asti vertaa erilaisia genreä toisiinsa. Kuitenkin teoksesta nousi erilaisuuden lisäksi vahvasti esille rakkaus ja romantiikka, joka ei ole minulle niin mieluisaa luettavaa, joten uskon sen vaikuttaneen myös mielipiteeseeni. Teoksen päähenkilö, Eelia, antaa monenlaisia ajatuksia, ja hänen "sisäistä kamppailua" kuvataan tarinan edetessä. Tämä aspekti antaa lukijalle enemmän, kuin vain yksinkertainen kerronta olisi antanut.

Teos on ensimmäinen teos, jonka luen pride-lukuhaasteen alla. Minulla on siis kerättynä tällä hetkellä 151sivua ja yksi teos. On se sentään alku. Toivottavasti tästä lähtee innostus lukea vielä pari teosta tässä kesäkuussa. Heinäkuuksi on odottamassa jo muita teoksia, ja sarjoja, joita nyt kuitenkin haluan jatkaa. Etsin pitkää sopivaa kohtaa myös toisesta haasteestani eli Helmet-lukuhaasteesta. Minulla on tähän haasteeseen nyt aivan tarkoituksella pino kirjastosta lainattuja teoksia, mutta kuitenkin houkutus oli suuri myös liittää tämä teos haasteeseen. 

Valikoin Helmet-lukuhaasteesta kohden numero 4. Kirjassa kohdataan pelkoja. Minulle tuli heti kohdan luettuani jo ajatus siitä, että en tule lukemaan teosta, jossa kohdataan fyysisiä pelkoja vaan henkisiä, kuten tunteiden ja asioiden ilmaisua. Minulla tuli tämän teoksen kohdalla juuri sellainen olo, että se on luotu tätä kohtaa varten, vaikka pohdin sitä useampaan muuhunkin kohtaan. Olin tähän kohtaan jo pohtinut toista teosta, mutta katsotaan jos sen saisi sopimaan johonkin toiseen. 

Järistyksiä

sivuja 151

Riina Mattila

WSOY 2018

Pilvikädet

Mutta jotta voisi avata silmänsä, on ensin tultava sokeaksi. Voiko sokea väittää, että aurinkoa ei ole olemassa?" 
(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 126)

Minulla on monesti tapana selailla kirjaa jo kirjastossa, ennen kuin virallisesti valitsen kirjan luettavaksi. Valitsen kirjan monenkin asian perusteella, mutta tässä suurin valintaan vaikuttava tekijä oli kirjan tumma ulkoasu. Kirjaa lukiessa huomasin myös itse tarinan ja kirjan sisällön olevan todella tumman puhuva, joten siltäkin osin kirja kiinnosti minua suuresti. Yllätyksekseni kirjaa lukiessa huomasin sen sivuilla olevan myös kuvitusta. Kappaleet oli eroteltu kuvien avulla. Myös kuvat olivat tumman puhuvia, käsittelivät luurankoja, ihmisten varjoja sekä erikoisia kuvioita, joiden tulkinta on katsojen silmissä.

Kirjan kansikuva ja takakannen teksti antaa jo selkeän kuvauksen, millainen kirja on kyseessä. Kuitenkin lopun epilogi vasta paljastaakin mielenkiintoisia seikkoja Tampereen ratkaisemattomista tapauksista 90-luvun alkupuolella, johon kirjan tarina perustuu. Kirjan luokittelisin rikos- ja kauhuromaaniksi, jonka sisällä käsitellään myös ihmisen mentaaliapuolta unien kautta.

Kirjailija M. A. Meretvuo, aikaisemmin kirjoittanut tietokirjan, luo tässä ensimmäisessään romaanissa vahvan tumman ja voimakas sävyisen kirjan, joka on mielestäni hyvin onnistunut luomaan ahdistavan, mutta houkuttelevan tunnelman. Kirjan haluaa kahlata läpi melkein yhdeltä iskulta, vaikka se välillä voikin aiheuttaa kylmiä hikipisaroita selässä.

Kirjan päähenkilönä toimii 23-vuotias nuorimies, joka on vetäytynyt itseensä ja eristäytynyt muusta maailmasta. Hän kuitenkin käy koulua, ja tälläkin hetkellä suorittaa harjoittelua työskentelemällä tavaratalossa. Kirjan päähenkilön historiasta ja taustasta selviää monenlaisia asioita kirjan edetessä. Hänen seurustelusuhteistaan, Johannasta sekä unien maailmastaan selviää järkyttäviä, mutta mieltä avartavia seikkoja. Kirjan päähenkilön hahmo syvenee kokoajan kirjan edetessä, eikä loppua kohden lukiessa edes huomaa hieman alun hankalaa samaistumista hahmoa kohtaan.

"Herään ja tunnen yhä putoamisen aiheuttaman kouristuksen vatsassa."

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 63)

Nuorimies elää yksin, ja keskittyy työnsä lisäksi valokuvaamiseen, musiikkiin ja salatieteisiin. Kirjan alussa hänen mielensä palaa jatkuvasti entisiin suhteisiinsa sekä muistoihin. Hän kehittyy jatkuvasti omien uniensa tulkinnoissaan, ja alkaa huomaamaan yhdistävän tekijän unien ja muistojen välille. Johanna, nuoren miehen luokkalainen, kuitenkin sekoittaa miehen mieltä, jonka vuoksi nuorimies alkaa pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Yhden pienen paperilapun saaminen muuttaa miehen ajatusta itsestään, jonka vuoksi nuorenmiehen elämä saakin yllättävän sävähdyksen voimakkaita ja nopeatempoisia tapahtumia.

Vahvaa ja kuvailevaa kieltä käyttävä M. A. Meretvuo on kieltämättä onnistunut houkuttelemaan lukiansa syvällä rikoksen tummien ajatusten ja tapahtumien joukkoon. Hän käsittelee taidokkaasti aihealuetta, joka pohjatuu ratkaisemattomiin rikoksiin. Kirjan kieli on ymmärrettävää, vaikka teoksessa asioita ei paljasteta helpoimman kautta. Ajatustyötä saa tehdä koko kirjan loppuun saakka.

Kirjahaasteen osalta kirja ruksittaa jälleen yhden kohdan. Voin sanoa, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta ei ollut kirjahaaste kohdan täyttäminen. Ajattelin, ettei sopivaa kohtaa lyödy, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa blokkauksen tästä teoksesta. Kuitenkin nuoren miehen unien avulla, sain kuin sainkin kirjan yhdistettyä haasteeseen. Kirjassa nimettäin päähenkilö yrittää lentää. Lentämisellä kirjassa tarkoitetaan unessa tapahtuvaa selväunta (kirjahaasteen kohta numero 21. kirjassa lennetään.)

"Havahdun unesta ja huomaan piteleväni käsissäni heinänkorsista kasattua nukkea. Korret ovat aluksi olleet yhtenä nippuna, sitten osasta on taitettu erilleen jalat ja kädet. Ne on sidottu kasaan langoilla ja yläosaan jääneet korret on leikattu lyhyemmiksi esittämään päätä. Tämä on noituutta. Olenko vielä unessa? Todellisuuden tuntu lyö vasten kasvoja ahdistuksella, jota ei tunne unessa. Se ei ole ahdistusta siinä mielessä, että pelkäisin. Päinvastoin, se on ahdistusta siitä, että en pelkää tehdä mitään." 

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 97)

Ihmisen mentaalipuoli nousee esille juuri näiden nuorenmiehen unien kautta. Hän näkee paljon unia, oikeastaan kirjan sivuista noin puolet tapahtuvat valve maailmassa ja puolet unessa. Nuorimies käsittelee unien kautta tapahtumia, sekä selvittää kuka oikeastaan on. Kirjassa nousee esille käsite: selväuni. Minun oli oikein pakko selvittää internetin kautta, onko tästä tehty enemmänkin tutkimusta. Löysin sanalle selväuni toisen määritelmän; selkouni. Selkounen yksinkertainen määritelmä on, että unessa oleva aistii olevansa unessa. Hän tiedostaa, että nukkuu ja näkee unta.

Jos näkee unta, monestihan aamulla vasta huomaa, että on uneksinut. Kuitenkaan ei muista juurikaan mitään, mitä kyseisessä unessa on tapahtunut, kuitenkin tietää nähneensä unta. Jokaisen unen aikana ei siis tiedä olevansa unessa. Kirjassa oli siis hyvin tuotu esille, millaista selkouni voi olla. Joten jäinkin pohtimaan, onko yleistä että ihminen näkee selkounta?

Pilvikädet

by M. A. Meretvuo

Hexen Press 2018

(Painettu EU:ssa)

sivuja 131

Kaarnan kätkössä

"Millaiseksi kuvittelet äänen, jonka jälkeen elämäsi on ohitse?"

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä, sivu 7)

Onkohan teistä lukijoista kukaan ajatellut ääntä, jonka kuulisi kun elämä on ohitse? Itselle äänet ovat elämänlahja. Niitä on kuultava, jotta voi ajatella olevansa osa jotakin. En osaa kuvitella, että olisin kuuro, enkä kuulisi ympärillä olevia ääniä. Olisin hiljaisuuden keskellä. 

Kaarnan kätkössä kirjassa ei kuitenkaan seikkailla elämän ja kuoleman rajamailla, vaan nuoren Pinjan maailmassa. Kirja on suunnattu nuorille, joten myös kirjan päähenkilöllä Pinjalla on nuorille tyypillisiä ongelmia. Pinjan elämän romahtaakin heti kirjan alussa yhdellä kännykkään saapuvalla kuvalla, jonka seurauksena Pinjan elämä saa rajun suunnan muutoksen. Pinjan vanhemmilla on omat mielipiteensä Pinjan elämäntilanteesta, eivätkä he näe Pinjan erilaisuutta. 

Kirjan omituisimpana asiana ovat kirjan otsikot. Kirjan otsikot ovat latinaksi, jonka suhteen kirjan taakse joutuu välillä vilkuilemaan, jos haluaa tietää, mitä otsikossa lukee. Itse en kauheasti kiinnittänyt huomioita tähän, koska minua olisi enemmän häirinnyt kirjan takasivuille vilkuileminen kirjaa lukiessa. Kirja alkaa, kun Pinja on valmistunut juuri ylioppilaaksi ja viettää ylioppilasjuhlia perheen ja sukulaisten kanssa. Hän on opiskellut psykologiaa lukiossa, joka on itselläkin tällä hetkellä työn alla, joten sekin herätti kiinnostusta. Myöskin kirjallisuudella on kirjassa suuriosa. Lukiokirjojen lisäksi Pinja lukee vanhoja kirjoja hänen isovanhempien ajalta, selvittäessään erilaisuuttaan. Kirjoittaja Sini Helminen kirjoittaa kaunista kieltä, jota on helppoa lukea. Kieli on selkeää ja tuotu nykyaikaan, niin kuin kirjan tarinakin. 

Pinjan elämään ilmestyy nuori tyttö, Tuulia, jonka hän näkee, mutta näkevätkö muut? Pinjaa on jo hetken aikaa piinannut eräs uni, joka on osaksi hänen muistonsa, jota hän ei kuitenkaan täysin pysty muistamaan. Hänen selkänsä on unessa pääosissa, sillä Pinjan selässä on salaisuus, jota pidetään visusti salassa. Tuulia ilmestyy mihin milloinkin sattuu puhumaan Pinjan kanssa, vaikka Pinja ei sitä itse haluaisikaan. Tuulia ei kuitenkaan ole vain hallusinaatiota, vaikka Pinja alkaakin jo uskoa hallusinaatioihin samoin kun hänen äitinsäkin, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että Pinjan olisi parempi mennä töihin. Äiti järjestää Pinjalle työpaikan, jossa Pinja tapaa mystisen Virven. 

""Eiks sua koskaan ota päähän, että kaikki tulee niin annettuna? Sitä vaan tullaan tähän maailmaan ja todetaan, ai mulla on vihreet silmät ja vaikka parantumaton sairaus, ruoho on vihreetä ja ruusut punaisia, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan ja that`s it."

"En mä taida tajuta", totean säikähtäen hieman Virven kiihkeää ilmettä."

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 50)

Virve on luonnonystävä, kasvitieteilijä, rohkea ja itsevarma persoona, kun hän tutustuu Pinjaan. Pinja huomaa yllättäen löytäneensä jotain mukavaa elämäänsä kännykkään ilmestyneen kuvan jälkeen. Kuitenkin onni ei kestä ikuisesti ja Pinjan äiti alkaa huomaamaan Pinjan käytöksessä oireilua, jonka seurauksena Pinja joutuu ryhtymään työskentelemään itsensä kanssa, ja selvittämään mystisen Tuulian sanoja hänen suonissaan virtaavasta verestä. Samalla kun yrittää pohtia suhdettaan Virven kanssa, joka myöskin vihjailee Pinjan suonissa virtaavassa verestä. Pinja löytää vastauksia vihdoin isovanhempiensa ja heidän vanhojen kirjojen avulla. 

Pinjan kohdella seikkailut vain jatkuvan, kun vanhemmat lähettävät hänet mummin ja ukin luokse ottamaan taukoa työstä ja muusta. Pinjan elämään kuitenkin ilmestyy mystinen punasilmäinen nuorukainen, joka osoittautuu kaikeksi muuksi kuin Pinja aattelee. Tämän seurauksena Pinja joutuu vaaraan, jonka seurauksena hän törmää uudelleen Virveen ja Tuuliaan, joilla on omat tavoitteensa. Punasilmäinen mystinen nuorukainen tuo lisämausteen kirjaan sekä uuden sivujuonen. Tumma nuorukainen tuo mystisen piirteen ja herättää lisää mytologisia hahmoja tarinaan.

" - myös kaikki lääkäriharlekiinit, joista osa on niin kamalia, että ne saavat minut antamaan Dorian Graun muotokuvalle uuden mahdollisuuden. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä romanttista on desinfiointiaineen löyhkässä, oksentelussa ja veren yskimisessä. Ehkä sairaalan läheisyys kuolemaan herättää joissakuissa eläimellisen lisääntymisvietin, mutta minussa valkoiseen takkiin ja kumihanskoihin sonnnustautunut mies veitsi kädessä on aina herättänyt vain kauhun väristyksiä. Ehkä se on hyvä juttu, kun isä on lääkäri. Olen ehkä rakastunut isoäitiini, mutta ainakaan minulla ei ole oidipuskompleksia..."

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 113-114)

Olen tyytyväinen kirjan lukemiseen, mutta kirjasarjan jatkaminen varmaankin jää haaveeksi. Nuortenkirjallisuuden lukeminen on huomattavasti jäänyt vähemmälle, koska en ole enää niin kiinnostunut kirjan nopeista lopuista. Tässäkin kirjassa oli juuri se sama ongelma. Alussa kirja etenee tasaisesti ja kuvailevasti, mutta kirjan huippukohdassa tilanne etenee vauhdilla muutaman kappaleen sisässä ja lopussa ei enää tapahdu oikeastaan mitään. Tämän vuoksi arvailenkin, että kirjasarjan lukeminen ei jatku eteenpäin. 

Kirjan lukeminen täyttää kuitenkin yhden kirjahaasteen kohdan, josta olen todella tyytyväinen. Olen myös katsonut kolme vuotta sitten suorittamaani kirjahaastetta, jossa en ollut saanut hirveästi kohtia täytettyä, josta olen pettynyt, joten nyt yritän parhaani ja jatkan vahvasti ja päättäväisesti eteenpäin. Kirja yliviivaa kohdan numero 11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.

Kaarnan kätkössä

by Sini Helminen

Väkiveriset osa 1

Myllylahti Oy, Espoo 2018

sivu 216 (sekä suomennokset)

Nimeä minut uudelleen

Selkeästi alkaa näkymään teema näissä tämän hetken lukemisissa. Julman, mutta vahvan aihealueen ympärillä jälleen kerran kietoudutaan, eikä loppua näy näiden vahvojen genrejen suhteen. Olenkin tainnut mainita, ettei sellainen pehmeä rakkausromantiikka ole minua varten, kirjoissa lisämausteena se on sopiva, mutta muuten.. joten tälläkin kertaa isketaan lujaa, ja kirja keskittyykin seksuaalisen väkivallan maailmaan. En halua käsitellä liiaksi kirjan juonta, joten poikkean siihen kirjoitukseni lomassa jonkun verran, mutta mahdollisimman lyhyesti. Suosittelen siis omanlaista varovaisuutta kirjan lukemisen kannalta, sopiiko kirja siis juuri sinulle; en osaa sanoa.

Kirja on jaoteltu kolmeen jaksoon, jotka kuvaavat päähenkilö Elle:n eri-ikävaiheita, joissa hän käy läpi kokemaansa eritavoin. Tarinan kertojana toimii Elle. Alussa Elle:n on vasta alaluokilla, jolloin tapahtumat ovat voimakkaammillaan. Perheeseen Elle:n lisäksi kuuluu äiti ja isä. Hänelle läheinen on mummu, joka esiintyy tarinassa.

"Sitten koitti se päivä! Bussilla mummun luo! Mummu oli kertonut äidille, että hän oli ostanut karkkia ja marenkeja ihan vain Elleä varten. Aamulla oli ollut kova kiire. Isä oli lähtenyt Karin kanssa pelaamaan tennistä ja äiti oli nukkunut liian pitkään. Bussi lähti kymmentä vaille yksi, ja äiti oli noussut sängystä huutaen vasta kahdeltatoista."

(Sara Saarela: Nimeä minut uudelleen sivu 63)

Ensimmäinen osa luo pohjan Elle:n hahmolle, siinä tapahtuu paljon asioita, joita tuon ikäisen ei kuuluisi kokea. Ne jättävät myös selkeästi jälkiä Elle:en. Kirjailija Sara Saarela on hienosti nostanut esille kirjassa psykologista kasvua, ja selkeästi ajatellut kuinka kertoa näistä vahvoista asioista ja tunteista, joita Elle kokee tarinan edetessä, piilottamatta totuutta. Rajun kuvailun kautta kirjailija tuo esille asioita, joista ei uskalleta puhua, mutta kuitenkin on toisaalta jossakin päin maailmaa arkipäivää.

Toiseen osaan päästessä Elle on kasvanut ja muutoksia hänen elinympäristössään on tapahtunut, hän on yläasteella. Elle on tullut murrosikään, jonka seurauksena on hänen kokemiensa asioiden vaikutus on vieläkin voimakkaampi. Elle hakee paljon täytettä asioista, jotka lopulta eivät auta häntä paranemaan kaikista arvistaan. Elle:n tarinassa nousee vahvasti esille yläasteella näkyvä ryhmäpaine sekä uusien asioiden kokeileminen yhdessä ystävien kanssa. Elle käsittelee tapahtumia terapien avulla, mutta ympärillä olevat asiat sekoittavat nuoren mieltä kirjan edetessä. Toisinaan vaikuttaa, että Elle eteenee parantumisen suhteen, ennen kuin jokin asia vetääkin häntä takaisin päin. Kirjassa käydään monenlaiset itseään vahingoittavat asiat läpi, kuten muun muassa alkoholin käyttö.

" - Miksi sä ite voit aina haukkua muita ja heittää vitsiä, mutta susta ei saa sanoa mitään? Oliko noi muka pahoja juttuja?" 

(Sara Saarela: Nimeä minut uudelleen, sivu 181)

Kolmannessa osassa Elle on saanut taas muutaman lisävuoden, ja siirtynyt opiskelemaan ylemmäs. Kuitenkaan asioille ei ole tapahtunut paljon muutos. Tässä luvussa näkyy selkeästi Elle:n kasvutarinan loppu. Mahdollisuudet, tulevaisuuden toiveet ja muut nostetaan esille selkeästi. Loppu antaa toivoa. Vahva ja tumma kirjoitustyyli luo kirjaan omanlaisensa tunnelman. Kirja ei ole positiivista luettavaa, vaan vaatii rauhallisen ja kestävän mielen lukemisen ajaksi. Huomasin myös, että kirjan lukemisen aikana tumma varjo häälyy sen yllä. Se on karu ja valoton punainenlanka, joka kulkee kirjan kannesta kanteen mitään piilottamatta.

Helmet-lukuhaaste kohta 23. Kirjassa on isovanhempia. Nimeä minut uudelleen -kirjassa on Elle:n mummu, joka esiintyy tarinassa ja on tärkeä Elle:lle.

Nimeä minut uudelleen

by Sara Saarela

Kharis Oy, Tampere 2015

sivuja 351

Muista, unohda

"Oven takana vesi lakkasi valumasta, syntyi hiljaisuus. Odotimme."
(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 57)

Heidi Kerosuon esikoisromaani Muista, unohda, on vahvaa kuvailevaa kerrontaa sisältävä "vanha nainen". Ensimmäinen ajatukseni kirjasta oli juuri tuo, "vanha nainen". Enkä tarkoita pahalla, vaan juuri sillä vahvalla kokemuksella, joita kyseisillä henkilöillä on, huokuu kirjasta. Kokemus, ikä ja historia on vahvasti kokoajan läsnä kirjan kerronnan edetessä. Kirjassa on myös hyvin mielenkiintoisen luovan kuvaileva kerronta. Se ei täysin paljasta kaikkea, vaan kirjaa tulee lukea ajatuksella, jotta kirjasta saa enemmän irti kuin yksinäisiä lauseita.

Tämän vuoksi kirja ei ollut alusta alkaen täysin yhtenäinen, joka hieman harmitti minua, koska en saanut kirjasta otetta. Kirjassa liikutaan paljon nykyhetken ja muistelmien välillä, jonka vuoksi alussa on haastavaa luoda kontakti Martaan, kirjan tarinan kertojaan, koska ajan kulussa hypitään paljon. Marta on kirjassa jo ikääntynyt pitkälle aikuisuuteen, lähemmäs vanhuutta, mutta kuitenkin kuvailee perheensä ja omaa historiaansa aina lapsuudessa aikuisuuteen saakka muistojen kautta. Martan äiti, Muti, on kirjassa pääosassa oman tarinansa kanssa, jonka Marta kertoo teoksen edetessä.

Martan perheeseen Mutin lisäksi kuuluu Pappa, Lauri ja Elin, joiden hahmot kulkevat tasaisesti taustalla, mutta eivät kuitenkaan hallitse turhan paljon tarinaa. Jokaisella on kuitenkin oma paikkansa tässä perhesuhteita käsittelevässä kirjassa. Kivulta ja tuskalta ei välty kukaan perheessä, vaan jokainen historian palanen loksahtaa kohdillaan, ja kirjaa lukiessa huomaa, että jokainen hahmo syvenee tarinan edetessä sekä jokainen asia syvenee niiden mukana.

Mielenkiintoinen seikka kirjaa lukiessa on se, että kirja on jaettu kolmeen osaan. Marta kertoo ensimmäisen osan, Muti toisen ja Marta jälleen viimeisen osan. Tämän jaottelun avulla kirja saa vielä syvempää taustaa, koska myös Mutin elämänhistoriaa tuodaan selkeästi esille hänen omasta näkökulmastaan. Mielestäni oli ehdottoman tärkeää kuitenkin, että Marta lopettaa tarinan. Martan kerronnan loppu lauseissa huomaa helpotuksen ja tuskan yhtenevän ja tarinan saavan lopun kaikelle tapahtuneelle, mikä on tärkeä mielestäni Martan elämän jatkuvuuden kannalta. Näin ainakin itse koin teoksen lopun.

Omituisinta on, että en edes valinnut kirjaa niinkään, vaan se valitsi minut. Selailin tuossa taannoin internettiä, jossa on uutinen 5 kirjasta, joita voisi suositella luettavaksi illan pimeinä tunteita. Uutinen löytyi menaiset nettisivulta, ja se sisältää tosiaan 5 väkevää kirjaa, joista tämä oli yksi. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla lauseella kuvattu, millainen kirja on ja tiesin sillä hetkellä, että haluan lukea tämän teoksen. Laitoin sen kirjastoon varaukseen, ja sain saman viikon aikana ilmoituksen, että voin noutaa kirjan. Jos kiinnostuit katsomaan mitä muuta uutinen piti sisältään, sen löydät täältä.

Kirjan genre ei kuulu minulla millään tavalla luettavaan kategoriaan, jonka huomasin jälleen kerran. Kirja oli luettava, mutta hämmentävä. Minulla vei aikaa tottua sen aikajanassa hyppimiseen, mutta luin mieluummin lapsuudesta ja niistä hetkistä, kun Martan vanhuuden hetkistä. Kirjassa oli ehkä yksi teema yli muiden, joka houkutti minua; sairaala.

Kirjan hahmoista jokaisella oli omanlainen suhteensa sairaalaan. Sairaala ylipäätänsäkin nousi paljon esiin kirjan sivuilla erilaisten asioiden saattelemana. Muti:n elämä tapahtui paljolti sairaalassa, jossa myös Marta, Lauri ja Elin olivat tilanteesta tai toisesta johtuen. Sairaala nousi paikkana suuresti esille kirjassa. Ehkä se juuri herätti omia muistojakin esille ja houkutti lukemaan kirjan loppuun saakka.

Pohdin pitkään saanko liitettyä kirjaa lukuhaasteeseen, mutta kuitenkin yllättävän yhtenäisyyden kautta sain sen liitettyä. En edes aluksi ideoinut kuinka paljon kirjan alussa ruuan valmistus valmisteli kirjan loppunäytökseen. Kirjassa oli omituisia piirteitä, mutta kuitenkin lopussa kaikki nitoutui yhteen, mutta oli mielenkiintoista, että kaikki alkoi ateriasta.

"Jalkauduin lähikauppaan hämärässä, josta näytti tulleen päivienkin pysyvä olomuoto, ostin puolikkaan grillatun broilerin ja vähän tykötarpeita. Kotona keitin riisiä ja ryhdyin valmistamaan kastiketta. Kastikkeen poristessa liedellä kuulin elävästi korvissani Mutin äänen "Hyvä kastike vaatii hiljaisen lämmön ja kärsivällisyyttä. Kestää aikansa ennen kuin maut kypsyvät ja solmivat liiton keskenään." Katseeni osui ikkunaan ja näin kuvajaiseni mustasta lasista: Muti yksin keittiössään kokkaamassa. Meidän hahmomme liukuivat yhteen kuin kaksi varjokuvaa niin ettei toista voinut erottaa toisesta. Minä olin hän." 

(Heidi Kerosuo: Muista, unohda sivu 9-10)

Tämän pienen alun yksityiskohdan avulla sain nostettua kirjan lukuhaasteeseen ja yliviivattua kohdan numero 22. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä kirja. 

Muista, unohda

by Heidi Kerosuo

Docendo Oy, Jyväskylä 2019

sivuja 267

Harppaus tulevaan ja hieman takaisin päin

Olen jopa itsekin yllättynyt, että kaivoin blogin esille ja ryhdyin kirjoittamaan. Päätin antaa sormien johdattaa ja katsoa, millaista tekstiä saan aikaiseksi. Kirjoja olen yhä lukenut, kun olen muulta elämältäni ennättänyt, mutta jotenkin tänne kirjoittaminen on jäänyt suuresti taka-alalle. En vieläkään voi ymmärtää, että vuosia on vierähtänyt jo kolme, koska kuitenkin äsken blogitekstejä selatessani löysin paljon muistikuvia, kun kirjoitin aikaisempia tekstejäni.

Päätin tutkia sitten lähemmin kirjoittamania tekstejä, ja vieläkin muistan sen luomisen tuskan toisinaan, kun ei millään meinannut saada kirjasta irti tekstiä blogin puolelle. Sitä väkisin yritti kirjoittaa jotain pientä, mikä olisi lukijasta mukavaa ja selkeää luettavaa, mutta kuitenkin nyt tarkasteluani siellä on hyvin heikkoja blokkauksia, heikkoja blokkauksia ja sellaisia blokkauksia, joita jo poistinkin. On siellä muutama itseäni miellyttävä blokkauskin, jonka haluan vanhojen aikojen kunniaksi tähän nostaan.

Tästä linkistä löytyvä Erin Hunter:n kirja Soturikissat erikoisseikkailu: Sinitähden tarina miellyttää silmääni. Kuva on hyvässä paikassa tekstiin nähden. Tekstiä on riittävästi, eikä kirjoitusvirheitä nopealla silmällä huomaa. Myös kirja oli todella hyvä. Muistan todella hyvin Soturikissat -sarjan kirjat, joita luin ryhminä suoraan yhdeltä istumalta, koska niiden juoni tempaisi nopeasti mukaansa. Lukisin kyllä ne varmasti vielä uudelleenkin, mutta tuntuu että tunnen tarinan liian hyvin, että kirja ei antaisi minulle enää samankaltaista mielihyvää, jota hyvän kirjan lukiessa tuntee.

Toinen tässä linkissä, jonka nostan esille on J.R.Ward ja Mustan tikarin veljeskunta. Kirja kantaa nimeä Mustan tikarin perintö: Verisuudelma. Tämä kirja löytyy omasta hyllystäni, ja en ole katunut kirjan ostamista. Hunter ja Ward ovat sellaisia kirjailijoita, joiden tekstiä on helppo ja mukava lukea. Se sointuu omaan tyyliini hyvin ja pidän juonesta ja juonen käänteistä. J.R.Ward on kirjoittanut useampaakin sarjaa, mutta Mustan Tikarin Veljeskunta on sarjana lumonnut minut. Olen varmasti jo aiemmin hehkuttanut tätä kirjasarjaa monia kertoja, mutta on aina hyvä muistuttaa millainen kirja uppoaa minuun ja mitä suosittelen myös muille.

Fantasia kirjallisuus on minulle ehdottomasti luettavin kirjallisuusala. Runous, draama ja rakkaus kirjat eivät uppoa minuun yksinään, vaan niiden lisäksi niissä pitää olla jotain extra outoa; scifiä tai fantasiaa. Toisinaan uppouden lukemaan "surullisia" kirjoja, mutta niissäkään päälimmäisenä aiheena ei ole rakkaus tai draama, vaan yleensä niiden aihe on on hyvinkin raskas.

Olen blogissani osallistunut lukumaratoneihin, joita järjestetään kirjablogien keskuudessa, mutta nyt viime aikoina tämä on suuresti jäänyt. Katsotaan jos vuonna 2020 ehtisi edes yhtene osallistumaan, kun sellaisen löytäisi kirjablogien ihmeellisestä maailmasta. Minulla ei ole yhtä ja tiettyä kirjablogia, jota luen, vaan luen kirjamieltymyksieni mukaan erilaisia blokkauksia, mutta yleensä kuitenkin keskityn pääasiallisesti oman blogini kirjoittamiseen. Lupaan siis tänä vuonna nyt parantua kirjoittamisessa sekä blokkauksien tekemisessä ja niiden lukemisessa (vinkkejä hakien). Aion herättää blogini takaisin eloon!

Eräs asia, joka on kuitenkin hyvä mainita, mikä on muuttunut suuresti. Käyn tällä hetkellä iltalukiota, jossa opiskelen 5 ainetta (mahdollisesti 6 ainetta), ja tähtään ylioppilaaksi. Lukio-opintoja hoidan töiden ohella, joten työtäkin vielä on. En kuitenkaa tiedä paljonko saan siis aikaani annettua rakkaalle kirja harrastukselleni, mutta olen tähänkin mennässä niitä pystynyt lukemaan, joten enköhän onnistu pitämään blogin elossa nytkin. Ja ettei elämä käy liian helpoksi, haluan myös jälleen kerran osallistua Helmet lukuhaasteeseen.

Helmet lukuhaaste on Helmet:n luoma lukuhaaste, johon on listattu luettavien kirjojen aiheita. Näin ollen lukijana voin valita kirjan aiheiden perusteella ja lukea sen. En kuitenkaan ottanut liian suurta tavoitetta, vaan valitsin pienen Helmet lukuhaasteen vuodelle 2020. Tässäkin on jo 25 kohtaa, mikä käytännössä tarkoittaisi 25 kirjaa luettavaksi tämän vuoden aikana. Kuitenkaan sääntöjä ei ole ja tarkoitus on kehittyä lukemisessa ja tutustua erilaisiin kirjallisuuslajeihin, eikä kilpailla kirjojen määrällä, siksi aion ottaa tämän vuoden haasteen uuden innostumisen löytämisen muodossa; kohteena yllätys yllätys kirjojen lukeminen.

Lisätietoa löytyy täältä. Tietenkin löytyy myös isompi Helmet lukuhaaste, jossa on 50 kohtaa. Tämänkin löydät linkin kautta, jos kiinnostuit!

Tutustuessani Helmet-lukuhaasteeseen nostan sieltä pari selkeää ja helppoa kohtaa toteuttaa, joihin minulla on jo kirja mielessä, muun muassa kohta 11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta. Minulla on myös mielessä kirja, joka täyttää useammankin kohdan, mutta yritän toteuttaa haasteen niin, että yhtä kohtaa kohden luen yhden kirjan.

Mutta haasteiden hankaluus on siinä, että sieltä löytyy myös kohtia, jotka ovat vaikeammin toteutettavissa tai eivät kiinnosta, kuten 15. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva sekä 17. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla. Nämä kuuluvat näihin ei helposti toteutettaviin kohtiin. Aloitan sen mukaan millaisen kirjan haluan lukea ja pohdin sopiiko se lukuhaasteeseen. Yritän kuitenkin muistaa, että pitäisi keskittyä lukuhaasteeseen!

Blogin ulkonäkö on saanut hieman uutta muotoa, mutta kaikki tuttu ja turvallinen löytyy oikealta. Oikealta löytyy myös nykyään sivut, jonka alla on nyt Helmet lukuhaaste 2020. Päivitän sinne kirjan ja kirjailijan kohdalle, kun olen kyseisen kohdan suorittanut.

Näillä tunnelmilla on nyt tarkoitus aloittaa vuosi 2020. Onnea uuteen vuoteen!

Neiti Etsivä ja kadonneen elokuva arvoitus by Carolyn Keene

"Ystävykset Paula, George ja Bess ovat matkustaneet Matrha's Vineyardin elokuvajuhlille rentoutumaan ja nauttimaan vanhoista elokuvaharvinaisuuksista. Huviretki muuttaa kuitenkin pian luonnettaan, kun heti avaisnäytöksessä tapahtuu kummia: illan esitys katkeaa korviahuumaavaan pamahdukseen ennen kuin on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Kohta huomataan, että ohjaajasuuruus Joseph Blockin mestariteos on varastettu!
     Kadonneen elokuvan ja sen ohjaajan ympärille kietoutuu kutkuttavan jännittävä arvoitus, jonka tutkimuksista Paula ei selviä ilman vaaratilanteita. Joku haluaisi selvästikin leikata Paulan pois kuvasta!" (kirjan takakansi) 

Carolyn Keene ja Neiti Etsivä jatkaa samantapaisella kirjalla jälleen kerran. Joku näissä Neiti Etsivä kirjoissa aina lumoaa. Niiden helposti ymmärrettävä juoni sekä kirjan pieni sivumäärä on aivan mahtavaa. Tällaisen jaksaa lukea ihan muutamassa tunnissa.
     Ja oikeastaan kirja nyt ihan vahingossa tuli käteeni hyllystä, kun oli Helsinki reissu käynnissä ja ajattelin lukea jotakin. Hyvä valinta pitkästä aikaa! Ja sain sen vielä mukavasti tänne blogiinkin.

Neiti Etsivä ja kadonneen elokuvan arvoitus vie kolme ystävystä Martha's Vineyardin elokuvajuhlille tutkimaan ja tutustumaan elokuviin ja niiden harrastajiin. Kuten jokaisessa Neiti Etsivässä mikään ei ole niinkuin luullaan, vaan kaikki menee aivan mullinmallin yhden tapahtuman seurauksena. Johon tietenkin Paula ystävyksineen joutuvat mukaan.
     Tutustuttuaan jo menomatkalla erilaisiin elokuvaihailijoihin ja -tekijöihin, tapahtumien vauhti kiihtyy entisestän, eikä pian ole jäljellä kuin epäiltyjä epäiltyjen perään. Onneksi paikalla on myös Paula ystävineen.

LUKU Myrskyisillä vesillä, sivu 9-10
"Koska Velma Fordin lähettyvillä parveili ihmisiä, jotka kulkivat edestakaisin, vanhasta tähdestä ehti nähdä vain pienen vilahduksen silloin tällöin. Paula ei ollut koskaan ennen nähnyt niin outoa ja kiehtovaa henkilöä. Velma Fordin samettitakin alla oli hulmuava silkkileninki, jonka värit toistivat syviä sinisen sävyjä ja tummaa purppuraa. Hänen pienissä jaloissaan oli korkeakantaiset, tummansiniset satiinikengät. 
     - Takuulla kaikki tämän laivan matkustajat ovat menossa filmifestivaaleille, sanoi Bill keskeyttäen Paulan mietteet. - Martha's Vineyardin turistikausi alkaa vasta kesäkuussa, mitä en lainkaan ihmettele. Täällähän jäätyy paikoilleen! Mennään sisään, että pysymme lämpiminä.
     Tytöt olivat Billin kanssa samaa mieltä. He menivät laivan sisällä olevaan pikku kahvioon, tilasivat teetä ja muffineja ja etsivät mukavan pöydän, jonka ääressä voivat rauhassa syödä. 
     Kun he istuivat juttelemassa, kahvion ovi paiskattiin auki. Robert Hastings työntyi sisään keskustellen kiivaasti jonkun naisen kanssa. Hastings kuullosti vihaiselta." 

Kirja siirtyy nopeasti eteenpäin tapahtumissa, eikä töki paikallaan. 120 sivussa ehtii tapahtua monia asioita, jotka johdattaa lukijaa moniin eri suuntiin, vaikka kaikki tapahtuu jatkuvasti ja sulavasti taustalla. Onneksi Paula, George ja Bess ei ole liian vakavia hahmoja, ja heidän seikkailujaan saa lukea hymy korvissa.
     Neiti Etsivä kirjan voi aina lukea uudestaan. Se ei ikinä petä, eikä haittaa vaikka sen olisi lukenutkin jo. Tietenkään ei nyt ihan saman ajan sisällä kannata, sen nyt kaikki tietää.. mutta kuitenkin. Kannattaa lukea ainakin muutama Neiti Etsivä vielä kun niitä löytää!

Sain myös Neiti Etsivän kautta sattumalta suoritettua ensimmäisen kohdan Helmet lukuhaasteesta 2017. Helmet lukuhaaste on siis avattu, ja kohta 25.Kirja, jossa kukaan ei kuole. 
     Tähän olisi sopinut muutama muukin kohta, mutta ajattelin säästää joitain kohtia tiettyjä kirjoja varten, joita en ole vielä lukenut. Kuitenkin on aivan mahtavaa, että tämäkin kirja sai yhden kohdan yliviivattua. Seurattua saat haasteen suoritusta toiselta sivulta, johon merkitsen lukemiani kirjoja.

Petra

Vacation!! & Helmet-lukuhaaste 2017

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017

Joululoma jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Eilen oli uusi vuosi juhlat suurella porukalla, ja niistä toipuminen on ollut tämän päivän tavoitteena. Oli kyllä hauskaa! Ja vuosi vaihtui siinä kaiken happeningin keskellä. :)

 Ensivuodesta on jo sen verran tiedossa, että leffavuosi tulossa! Sieltä on tulossa paljon kaikenlaista, kuten
     Helmikuussa Fifty Shades Darker
     Maaliskuussa Beauty and the Beast - Kaunotar ja Hirviö sekä Smurffit: Kadonnut kylä
     Ja Toukokuussa Guardians of the Galaxy 2 ainakin! Onpas nyt taas outo leffavalikoima tuossa... no omaa mieltä ei pääse karkuun, ja jotkut asiat vain herättää mielenkiintoa. Esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö, joka kuuluu omiin lemppareihin, niin pitää päästä katsomaan myös leffaan!

Ensivuonna on tulossa myös monet juhlat, joten juhlan vuosi on tuo 2017 myös. Mitäs muuta voisin miettiä ensi vuonna tulevaksi? No varmaa on se, että työtä on tiedossa ainakin Toukokuun loppuun asti. Jatkosta ei kyllä ole vielä tietoa, mutta kaikki selviää aikana.

Ei kai nyt yhtäkkiä tule muuta mieleen, joten palataan hiukan taakse päin vielä...
     Joululoma ei ole mitenkään peittynyt kirjallisuuden parissa, mutta se on kuitenkin pitänyt sisällään hieman lukemista, esimerkiksi J.R.Wardin uusimman teoksen (erillinen blokkaus tulossa). Joululoma meni myös muuten rauhallisissa merkeissä, ja sukulaisittain. Nyt on myös alkuviikko ollut seikkailuja täynnä.
     Oli onneksi auto käytössä muutaman päivän, joten päästiin kullan kanssa kulkemaan ympäriinsä. Käytiin kavereilla ympäri Turkua. Jäi kyllä paljon kaikkea mitä olisi pitänyt vielä tehdäkin, mutta ei vaan ehditty millään. Sitä se on. Kuitenkin kullalla oli kivaa, kun pääsi taas pitkästä aikaa mun kyytiin.. tämmösiä muistoja autoilun kautta löytyi.

Joululahjoja ei tullut hirveästi, eikä oikeastaan mitään mainittavan arvoista. Omalle kullalle olin ostanut uudet korvikset ja ihonhoitotuotteita (näin kullan toiveiden mukaan). Minulle hän puolestaa oli ostanut lämpöä teen ja villasukkien mallilla :)
     Yhden kirjalahjan sain! Muuten tavarat olivat aika perussettiä: sukkia, tyynyliinoja jne tämmöstä. Kirja jatkaa Nathanin tarinaa vihdoin ja viimein: Sally Green - Half Lost. Odotan jo innolla, että pääsen kirjaan käsiksi, kuitenkin kirja saa hetken vielä pysyä sivussa.

Vielä muutama sananen ensivuoden kirjatavoitteista. Helmet-lukuhaaste 2017 on julkaistu, ja voit käydä tutustumassa siihen osoitteessa http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2017(115505)
Osallistun omalta osaltani lukuhaasteeseen täyttämällä muutamia kohtia. Totesin, että vuosi 2016 oli raskas jo kaiken muun osalta, että en loppujen lopuksi löytänyt niin kauheasti pakoa kirjallisuuden avulla. Kuitenkin blogin pitäminen jatkuu, niinkuin kirjallisuuteen tutustuminen ja kirjoista nauttiminen.
     Tässä alla lukuhaastekohdat, joihin hieman merkitsin jo itselleni kiinnostavia ja toteutettavia kohteita (nämä kohdat on alleviivattu)... ja sivu lukuhaaste 2017 on lisätty, johon yritän kerätä ylös lukemani kirjat lukuhaaste kohtiin liittyen.


Helmet-lukuhaaste:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Noin niitä tuli tuossa alleviivattua. Onneksi ei tullut puoliakaan, kun on sellainen tunne, että lukeminen jää myös ensivuonna hirveästi. Valitsin tuollaisia realistisia kohtia, jotka mahdollisesti saisin oikeasti luettua. noo... on tässä vuosi aikaa!
     Tämän kautta tuli pohdittua ensimmäistä blogin kirjoittamisvuotta, kun toteutin silloin lukuhaastetta 2015. Sen onnistuminen oli kohtalaista, ja nyt kun blogin kirjoittaminen on saanut oman "persoonansa", niin luulen että tämä voi sujua jo paljon "kivuttomammin" (pelattiin aliasta uutena vuotena, joka voi selittää nämä oudot kuvailut.. heh). Vuoteen 2016 palatessani, ryhdyin miettimään että mitä ihmettä olen edes lukenut tämän vuoden aikana.. Muutama kirja tuli heti mieleen, kuten
     J.R.Ward Verisuudelma (mustan tikarin perintö) kirja, joka on on on vain upea teos. Ei sitä nyt enää sen enempää kuvailla, kun tästä blokkauksesta löytyy.
     (Emily Roppa) Deltoran vyö -sarjasta kolme kirjaa, mutta enpä ehtinyt koko sarjaa lukemaan. Pitää jatkaa nyt sitten 2017 vuonna. Kyllä silläkin varmaan ainakin yhden kohdan saa merkattua lukuhaasteesta luetuksi.
     Half Wild by Sally Green kirja, joka oli sarjan toinen osa. Kirja oli mahtava, ja aivan yhtä hyvä kuin aikaisempi osa. Tämä kirja todellakin sai jatkoa, ja nyt minulla löytyy se kolmaskin kirja!

Nyt sanotaan hei hei 2016, ja jatketaan innokkaasti uusia asioita kohti vuodelle 2017!
Petra