Unboxataan laatikko (jälleen!)

Onko kirjatilaus suuri vai pieni jos se sisältää vain kaksi kirjaa? 

Voisiko sitä kutsua suureksi jos kirjojen pituus yhteensä ylittää 1000 sivua? 

Entäs jos tilaukseen liittää toisesta tilauksesta tulleen kirjan, ja näin kirjoja onkin kolme? 

Unboxasin aikaisemmin tänne blogin puolelle yhden laatikon, joka yllätys yllätys sisälsi kirjoja! Jos et ole tätä lukenut vielä, se kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa linkin takaa. Laatikossa kirjoja oli hyvin laidasta laitaan; tietokirjoista (tarkemmin ottaen ruokakirjoista) aina romaaneihin asti. Mukana taisi olla myös pieni teos asioiden järjestämisestä, joka muuten vieläkin on pitänyt hyllyssäni enemmän penkinlämmittäjän virkaan kuin luetuksi tulemisen. Unboxing oli kuitenkin niin hauskaa tekemistä, että ajattelin piristää kevään odotusta nyt toistamalla tämän, uusilla kirjoilla tosin. 

Olemme miehemme kanssa molemmat hyvin kirjafanaatikkoja! Tällä kertaa siis tässä unboxing laatikossa on mieheni tilaamia kirjoja, joiden tilauksesta minulla ei siis ollut mitään tietoa. Olen siis aivan yhtä hämmästynyt näistä teoksista kuten tekin. Ja saattekin täysin ensimmäiset ajatukseni kirjoista, joita paketti sisälsi ilman mitään aikaisempaa pohjatutkimusta kumpaankaan kirjaan. 

Ensimmäinen kirja, joka paketista löytyy, on hyvin mielenkiintoinen jo nimensäkin perusteella. Kirja kantaa lyhykäisyydessään nimeä Ihmeinen. Otsikkoa on täydennetty lauseella "Tietäjän ihmiskäsitys ja mielen arkeologia.". Kirjan on kirjoittanut Timo Heikkilä. 

Ihmeinen taklaa suomalaiseen kulttuurihistoriaan, ja nostaa ihmismielelle tuntemattomaksi jäänyttä maailman kuvaa tunnetummaksi. Muinaiskulttuurin kautta käsitellään vahvasti esoteerista perustaa ihan käytännön tapojen avulla, kuten uhrikäytäntöjä, rituaalismia sekä hautaamiskäytäntöjä. 656 sivuinen järkäle kätkee sisällensä paljon kaikenlaista, joita aiemmin suomalaisessa tutkimuksessa ei ole nostettu esille, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen. Näistä kahdesta kirjasta itse valitsen tämän luettavakseni. Kiinnostus suomalaista kulttuuria kohtaan on aina ollut vahvana kiinnostuksen kohteena, varsinkin nykyään esoteerisen näkökulman kautta. Käsissäni kirja heräsi esiin kaikkine Kaleva -lainauksien kanssa, ja en voi odottaa, että pääsen lukemaan sitä lisää. Kirjassa on myös kuvituksia, esim. mustavalkoiset kuvat uhrikivistä kirjan loppupuolella, jotka aina kiehtovat. On hienoa, että tämänkaltaista näkemystä talletetaan painettuun muotoon. 

Toinen laatikossa ollut kirja kuuluu samankaltaiseen esoteerisen näkökulman omaavaan ajatusmaailmaan maailmankaikkeudesta. Tämä kirja kuljettaa lukijan Euroopan halki selvittäen Euroopan maiden välisiä "ristiriitoja". Kirjassa kuljetaan erilaisten voimapaikkojen, puurtarhojen, holvien yms. muiden kautta kohti mahdollisuutta Euroopan jälleen kurkottaa yhteisesti kohti aurinkoa ja valoa. 

Aki Cederberg on helsinkiläissyntyinen kirjailija Pyhä Eurooppa kirjan takana. 469 sivua sisällään kantava kirja pitää myös kansissaan Cederberg:in vaimon ottamia valokuvia pyhistä kohteista. Tähän kirjaan itselläni ei tullut niin suurta houkutusta, vaikka olenkin kirjailijan tavannut face to face. Myönnettäköön minulle ei ole myöskään tarjoutunut mahdollisuutta katsoa kirjaa ensi kosketuksen jälkeen, niin lujaa se on ollut mieheni käsissä. Kuitenkin kirja ainakin vaikuttaa hyvin ispiroivalta, jos sitä pian pääsisi myös itse lukemaan! 

Haluan nostaa tähän esille vielä yhden kirjan, joka lähetettiin kotiovelle saakka minun nimeä kantaen. Taloushallinto. Kirjanpito ja tilinpäätöskirjaukset -kirja pitää sisällään kirjanpidon perusteisiin liittyviä rakenteita. Ilmoittauduin taannoin kirjanpidon perusteisiin liittyvälle verkkokurssille, jonka kurssimaksuun sisältyi tämä kirja. Sain siis sen täysin omaksi, joten voi kurssin jälkeenkin palata asioiden äärelle uudemman kerran, jos vaikka jokin muodollisuus unohtuu. 

Kirja vaikuttaa aika aimo annokselta tietoa. Kirja on Edita Publishing Oy:n julkaisema vähän alta 400 sivuinen pehmeä kantinen tietokirja. Mitä kirjaa ehdin tutkimaan, se sisältää hyvin jaoteltuja otsikoita, niiden alle kätkeytyneitä aiheita, joiden sisällä on esimerkkejä, taulukoita sekä tehtäviä. Tätä kirjaa käytetään vain sivuosana itse kurssia. Kurssilla on siis oma luentomateriaali, jonka luennoitsija luennoi. On myös hieno huomata, kuinka näin aikuisopiskelijana ei vaadita enää tenttejä tai muuta osaamisentodistamista, vaan luotetaan jokaisen omaan kykyyn arvioida onko oppinut kurssilla olevat asiat vaiko ei. 

Kaikki kolme kirjaa lumosivat, ja kaksi ensimmäistä yllättivät, koska en todellakaan ikinä tiedä mitä odottaa kun mieheni tilaa kirjoja. No ehkä hieman osaa aavistaa, mutta toisinaan sieltä tulee hyvinkin yllätyksellisiä kirjoja. Parastahan tässä on se, että minä saan nauttia näistä kirjoista kirjahyllyssä sekä luettuna, vaikka en itse nostanut sormeanikaan niiden tilaamisessa. On myöskin ihanaa, että kirjahylly saa täydennystä jälleen! Rakastan myös uusien kirjojen tuoksua, joten pitää varmistaa, että mies ei kuluta niitä liikaa ennen kuin itse pääsee tutkailemaan niitä tuoreeltaan. 

Unboxaus on hauskaa puuhaa, kun pääsee tutkimaan tuoreeltaan ostettuja kirjoja. Tämä on mukava tapa innostaa itseään blogin sekä lukemisen jatkamisen suhteen. Toivottavasti lukijana saat tästä vinkkejä omaa blogia tai lukupinoa varten!

Ihmeinen

Tietäjän ihmiskäsitys ja mielen arkeologia. 

Timo Heikkilä

sivumäärä 656

Viides Askel

@ Timo Heikkilä 2022

Pyhä Eurooppa

Aki Cederberg

sivumäärä 469

@Aki Cederberg & Basam Books, 2021

Basam Books

Paino: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2021

Taloushallinto

Kirjanpito ja tilinpäätöksenkirjaukset

@ Soile Tomperi & Edita Publishing Oy

sivumäärä 358

toim. Jenni Turunen

Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2022

Suunnitelmia Helmet-lukuhaasteeseen ja kevään lukupinoon

Helmet-lukuhaasteet vuodella 2023 on saanut minut täpinöihin yllättävän innokkaasti. Oletan tämän vuoden jälleen kasvattavan luku intoni täpinöihin, ja jospa nyt vihdoin olisi aika saada luettua (ainakin melkein) kaikki kohdat Helmet-lukuhaasteesta. Ajattelin tämän johdosta koostaa tällaisen, mitä ajattelen, että voisin lukea sekä käydä läpi ajatuksiani jokaisesta kohdasta. Nyt on myös välilehdelle päivitetty Pienen Helmet-lukuhaasteen kohdat.

Tiedän jo varmaksi, että 50 kohtaa on liikaa, joten 25 kohdan pieni Helmet-lukuhaaste on minun juttuni! Olen myös tyytyväinen, kuinka olen löytänyt jo teoksia, jotka sopivat haasteeseen ja ovat muutenkin lukulistalla. Olen myös tutkaillut monen blogin/vlogin pitäjän vinkkejä, mitä esim. voisi lukea vuoden 2023 Helmet haasteeseen ja poimin sieltä todella harvan mutta muutaman teoksen kuitenkin. Tämän vuoden aikana olisi muutenkin mukava saada luettua teoksia myös omasta hyllystä, kun sieltäkin löytyy lukemattomia teoksia. 

Goodreadsin vuoden 2023 lukuhaasteen kirjamääräksi merkitsin 18. Viime vuonna luin 13 kokonaista teosta eli ei ole kauheasti odotuksia että pääsisin tänäkään vuonna yli 20. Mutta aina on hyvä olla muutama ylimääräinen kirja haasteessa, jotta voi kunnolla haastaa itseään! 

Helmet-lukuhaasteen kohdat 1. Kirjassa on kartta, 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta, 3. Kirjan nimessä on kasvi, 5. Kirjassa ollaan maan alla ja 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on vaate; ovat kaikki sellaisia kohtia, joihin uskon löytyvän helposti jokin kirja, varsinkin lastenkirjallisuuden puolelta. 

4. Kirja, jonka aiot lukea viime vuonna; Tähän on helppo vastata, koska minulla on kesken Harry Pottereiden läpikäyminen, ja loppu vuodesta piti lukea Harry Potter ja salaisuuksien kammio, joten jos sen saisi luettua tänä vuonna tähän kohtaan. 

7. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja; Kirjastossa lastenosastolla silmiini osui tällainen tietopalat kirjarivistö, joka tarjoaa tiedon janoisille lapsille helppolukuista ja suuria kuvia sisältävää tietopläjäystä! Nappasin sieltä yhden kotiini, joka sopisi mm. tähän kohtaan. Voi olla, että luen tähän jonkun muun kirjan, mutta katsotaan. Voisi yrittää lukea muutenkin enemmän tietokirjallisuutta! 

8. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi; tämä kohta tuntuu jotenkin haasteelliselta. Tässä on liikaa variaatioita, miten kohdan voi ajatella.. pitääkö kirjailijan etu- ja sukunimen olla molempien saman mittaisia kuin omani? Ehdotuksia viisi kirjaimisista etu- ja sukunimen omaavista kirjailijoista? Taidan vain lähteä kirjastoon tutkimaan, ja napata fiilispohjalta! 

9. Kirjan nimi liittyy veteen; Saako tähän lukea uudestaan kirjan, jonka on jo lukenut? Väkiveriset kirjasarjan kolmas kirja on oiva valinta, koska nimi ei voisi yhtään vielä paremmin liittyä veteen. Voisin lukea tähän kohtaan siis uudestaan Veden vallassa -kirjan! 

Kohdat 10-13. vaikuttavat mukiinmeneviltä. Todennäköisesti näihin haen vähän vinkkejä muista blogeista tai kirjastosta, mutta jos jaksan keskittyä haasteen suorittamiseen, niin näiden avulla voisi löytyä muutama oikein hyvä luettava kirja. Kohdat ovat 10. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs, 11. Kirjan nimessä on ja-sana, 12. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt sekä 13. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon.

14. Kirja on iso; itse henkilökohtaisesti en pidä tämänkaltaisista kohdista, koska todennäköisesti kirja tulee valittua umpimähkää vain sen perusteella että on iso. Ehkä sitä voisi yrittää kehittää vähän tätä kohtaa, ja etsiä jotain kirjaa mikä olisi muutenkin kiinnostava kuin vain kohtaan luettava? 

15. Kirja kertoo urheilijasta; se ainoa kohta ehkä tässä haasteessa, joka varmuudella jää suorittamatta. Urheilu kiinnostaa kyllä tietyltä osin, mutta en jaksa keskittyä riittävästi, että lukisin kenenkään urheilijan elämänkertaa. Niin paljon ei kiinnosta. Entäs kirjat, joiden päähenkilö on urheilija? Koska ei ole kuitenkaan sen tarkemmin määritelty urheilijaa. En kyllä edes tiedä tähän sopivia kirjoja oikein.

16. Kirja, jonka lukeminen on haastavaa sinulle jostain syystä; Tuossa ylempää olisi oiva esimerkki tähän sopivasta kirjasta, mutta löytyy niitä muitakin. Löydän tähän kohtaan teoksen suhteellisen helposti, jos se vaikka sattuu tosiaan olemaan elämänkerta!

17. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä; Lukujonossa on jälleen koostanut videon, jossa suosittelee Helmet lukuhaasteeseen sopivia kirjoja kohta kohdalta läpi. Itsellä on aina tapana se käydä katsomassa, jos sieltä tärppäisi jokin hyvä kirjaitselle luettavaksi. Ja nyt tuli hyvä suositus kirjasta Emilia Erfving:in Kasa! Minusta tämä on ollut useammassakin videossa; kyseinen kirja ja niin söpö kuvitukseltaan, joten taidan laittaa sen lukulistalle ja saada sillä ruksittua tämän kohdan vuoden aikana. 

18. Kirja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnon saajaksi; tähän kai ei voi nimetä muuta teosta kuin N.K. Jemisin Murtunut maailma trilogian ensimmäisen osan Viides vuodenaika. Tämä kirja on ollut esillä niin monessa paikassa; siitä on puhuttu blogeissa ja vlogeissa yms. Josko saisi sen omiin kätösiin ja luetuksi? Kiinnostelee! 

Kohdat 19. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas, 20. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet, 21. Kirja, jonka voit lukea alusta loppuun kerralla & 22. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa kuuluvat mielenkiintoisimpiin kohtiin tämän vuoden 2023 haasteesta. Olen sitä mieltä, että tänä vuonna loppua kohden mentäessä kohdat paranivat entisiä vuosia enemmän. Minulla ei ole tiedossa vielä mitä kirjoja näihin kohtiin valitsen, mutta kohtaan 21. todennäköisesti tulee jokin sarjakuva. Olen nyt puolen vuoden aikana yllättäen koukuttunut sarjakuviin, vaikka aluksi niiden lukeminen olikin hyvin haastavaa. 

23. Kirja sopii haastekohtaa, johon olet jo lukenut kirjan; Tällaista kohtaa olen kaivannut! Todella hauska lisä tämän vuoden haasteeseen, koska minulle aina käy niin, että olen merkinnyt jo jonkin kirjan kohtaan x, ja luen kuitenkin toisenkin kirjan, joka olisi sopinut samanmoiseen kohtaan, joten nyt on kohta myös niille kirjoille! 

Lopuksi kohdat 24. Kirja on julkaistu vuonna 2023 & 25. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, joihin joka vuosi päättyy Helmet-lukuhaaste. Klassikko kohdat, joista olen pääasiassa aina saanut suoritettua sinä vuonna julkaistun kirjan lukemisen, kun taas aina jäänyt suorittamatta kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Josko tänä vuonna saisi molemmat suoritettua? 

Näillä ajatuksilla aloitan tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen suorittamisen. Kun tässä kirjoittelin kohtia auki, tuntui että jokaisesta on jo jotain sanottavaa, mutta sitten kuitenkin vuosi alkaa painamaan päälle jossain kohden ja kohdat jäävät. Luettavakseni tulee paljon jo muutenkin kuin van haasteeseen sopivia teoksia, joten pakkaa aina unohtamaan tämän haasteen kohdat. Jospa siis tämä pienoinen pohtiminen, johon voi nyt aina palata vuoden mittaa, auttaisi muistamaan lukuhaasteen ja sen suorittamisen! 

Vuoden yhteenveto

Menikö vuosi jo? Onko oikeasti aika toivottaa vuosi 2023 alkavaksi? No eiköhän siis ole aika ynnätä yhteen vuoden tapahtumat! Vuosi kaiken kaikkiaan on ollut yllätyksellinen, tunnerikas ja opettavainen. Monen tapahtuman saattelemana siis pääsee toivottamaan uutta vuotta tervetulleeksi varsin kasvaneena ihmisenä. Olen vahvistunut ja kehittynyt niin huimasti, että en osaa pukea tätä kaikkea edes sanoiksi. Myöskään tätä tämän vuoden tunneskaalaa on vaikea edes aloittaa kuvaamaan. Onneksi tässä blogissa puhutaan kirjallisuudesta, kirjoista yms. joten ei tarvitse mennä tämän syvemmin tunteisiin!

 

Aloitellaan käymällä läpi hieman Tampereen kirjafestivaaleja, jotka järjestettiin Tampere-talolla 3.-4.12. (la-su). Voitin kaksi lippua tiedekirjat arvonnassa, joten yllättäen pääsimmekin paikalle koko perheen voimin. Tampere-talon tapahtumasta odotin ehkä hieman enemmän, mutta tiloista näki heti, että jotenkin ahtaus ja ihmismassa korostui enemmän kuin kirjallisuus. Festivaaleilla pääosassa oli tietenkin itse kirjailijat ja heidän n. 20minuutin (puolin ja toisin) lavalla olo aikansa. Kävimme kuuntelemassa Ann-Christin Antell:ia ja hänen teoksensa Puuvillatehtaan perijä parikymmentä minuuttista esitelmää. Eniten minua tässä esittelyssä lumosi miljöö, mihin teos perustuu. 

Kirjafestivaaleilta meille jäi käteen muutama heijastin ja joitakin mainoksia sekä yksi teos. Liisa Väisänen - Symbolien Helsinki teos löytyi tiedekirjojen myyntikojusta. Teos kahlaa Helsingin salaisuuksiin symbolien merkitysten tulkinnan kautta. Teos mahdollistaa valmiiden kävelyreittien mukaisen symbolien tutkimisen pääkaupungissa. Näiden reittien varrelta on Liisa Väisänen nostanut esille symboliikkaa, ja kertonut niiden historiasta teoksen sivuilla. Muuten kirjafestivaalit oli nopeasti kävelty läpi, vaikkakin ainahan sitä hienoisesti nauttii kirjafanien tungoksesta! 

Nyt joulun alla on lukeminen osaksi jäänyt, mutta kävin kuitenkin hakemassa "lomaluettavaa" tällä viikolla Tampereen pääkirjastosta. Halusin myös käydä tutustumassa Sara Hílden - akatemian aikuisopiskelijoiden luomaan installaatioon nimeltä Kirja, paperi, sakset. Installaatio on luotu käyttäen vanhoja kirjoja, joita on mm. saatu kirjaston poistetuista aineistoista. Itse löysin tietenkin suosikkini, nimittäin yhden teoksen, jossa on käytetty Soturikissat -teosta. Varma en ole mistä teoksesta on kyse, mutta kuitenkin kyse on varmuudella soturikissat sagasta! 

Joululomalle luettavakseni nappasin dekkarin sekä kauhukirjallisuutta. Minulla on hetken aikaa ollut jo sellainen olo, että kauhukirjallisuutta tekisi mieli lukea, joten kuka kirjailija olisikaan parempi tähän kuin Marko Hautala. Toinen teos on Nina Hurman Yönpunainen Höyhen. Tietenkin myös perheen pienimmälle löytyi oma teos, ja nappasin vielä yhden lautapelin, kun perinteikkäästi jouluun kuuluu pelaaminen yhdessä perheen ja ystävien kanssa! 

Mitä vuosi 2022 antoi kirjallisuudessa? Ainakin lukuhaasteen osalta harmaita hiuksia ja harmituksia! Olisin halunnut muutaman kohdan saada suoritettua enemmän, mutta se taisi jälleen jäädä tähän samaan n. 30% suoritukseen. Mukavaa se kuitenkin on! Tapani mukaan ennen tämän yhteenvedon aloittamista käyn hieman läpi tämän vuoden postauksia. Tässä hieman tilastoja, joita tuossa tutkiessani keräilin vuodesta 2022:

Kuukausi, jossa postasin eniten: Kesäkuu

Lukumaratoneja yhteensä vuoden aikana: 1 (+dekkariviikko) 

Kirjamessuja/-festivaaleja yms.: 3 (LANU, Turun kirjamessut, Tampereen Kirjafestivaalit)

Pisin lukemani teos: taitaa olla Harry Potter ja viisasten kivi; sivuja 335 (postauksena julkaistuna)

Mieluisin lukemani teos: Sini Helmisen - Sysi & Agatha Christien - Eikä yksikään pelastunut

Mieluisin postaukseni: Turun kirjamessut 

Klassikkona Agatha Christien - Eikä yksikään pelastunut pitää aina nostaa esille, mutta Sysi on ehdottomasti yksi todella huippu teos tältä vuodelta, jonka olen tämän vuoden aikana lukenut. Nyt käyn vielä vähän läpi Helmet-lukuhaastetta ja alkuvuoden lukutavoitteita.

Vuoden 2022 Helmet lukuhaaste on jälleen yhtä onnistunut kun aikaisemmatkin eli ei niinkään. En saanut edes vuoden 2021 lukuhaaste kohtia kiinni, vaan tämän vuoden lukuhaaste jäi 11 kohdan suorittamiseen 25 kohdasta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että teoksia on niin laidasta laitaan. Löytyy lastenkirjallisuutta (mm. Vuori, joka juoksi ja Agnes ja unien avain), nuortenkirjallisuutta (mm. Sysi) sekä yksi sarjakuvateos (Minerva - elävien luiden laakso). Koen siis lukuhaasteen olevan onnistunut, koska se tutustutti minua uusiin teoksiin. Tällä ajatuksella on hyvä jatkaa ensivuoden Helmet-lukuhaasteisiin. 

Vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteet on siis julkaistu tänään! Osallistun jälleen kerran edes muutaman teoksen voimin pieneen 25 kohdan haasteeseen. Tällä kertaa aiheita on laidasta laitaan mm. vuoden 2022 tapahtumiin liittyen sekä Ukrainan tilanteeseen, teoksissa etsitään karttaa tai pikkukaupunkeja, teoksen nimestä yritetään puolestaa etsiä ja-sanaa tai värikkyyttä ja mahtui haasteeseen myös kohta pelkästään scifikirjallisuudelle. Paljon siis kaikenlaista tiedossa jopa pienen Helmet-lukuhaasteen osalta, johon on valittu ison haasteen 25 kohtaa, jotka on toteutettavissa lasten- ja nuortenkirjallisuudesta löytyvillä teoksilla. Itsellä tuo 25 teosta ei ole vieläkään tullut täytyyn, joten en uskalla yrittää vielä 50 kohdan haastetta. 

Helmet 2023 on tullut blogin yläosaan uudelle välilehtiselle, johon kerään jälleen teille nähtäväksi etenemiseni. Yritän jälleen parantaa ja saada useamman kohdan suoritettua, mutta koska vuosi 2022 kohdat jäivät vähemmälle kuin vuoden 2021, otan siis tavoitteeksi ylittää vuoden 2021 saldon eli 14 kohtaa. Vuoden ensimmäisten kuukausien lisä tavoitteeksi otan: 

♠ Lue tammikuun aikana 1 teos (näin jos pääsisi jälleen lukemisen vauhtiin)

♠ Täytä väh. 3 kohtaa Pienestä Helmet-lukuhaasteesta ennen kesäkuun alkamista

♠ Kirjoita ennen kesäkuun alkua väh. 1 postaus kuukaudessa

Nämä kolme tavoitetta otan kevyellä mielellä, mutta silti lukemista herättämällä ajatuksella. Vuosi 2022 on antanut minulle enemmän kuin ottanut, joten otan vuoden 2023 raikkaan tuulahduksen hyvillä mielin vastaan. Kommentoikaa alle, jos on toiveita blogin suunnasta, mutta omapäisenä saan jättää myös noudattamatta niitä. Onnea uudelle vuodelle 2023! ♥

Pienen pienet varpaat: blogi kesätauolla & syyskuun lukupinoa

Minulla oli jo kesän aikana tiedossa, että blogi taitaa olla tauolla elokuussa, mutta kuitenkin tapahtumat ottivat nopean askeleen eteenpäin, enkä ehtinyt saattamaan blogia ollenkaan kesätauolle. Tässä siis herättelen blogin nyt kesätauolta, samalla kun pohdin mitä tulevan pitää sateiden ja auringon väistyessä pimeydelle. 

Elokuu on muuttanut minun ja mieheni maailman täysin. Opeteltavaa on ollut paljon, mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois. Tämän kesän lukumaraton suoritukset jäi vain yhteen, kun elokuun lopun viimeinen kesän lukumaraton jäi välistä. Muistelen kuitenkin  kesäkuun maratonia ihan tyytyväisenä; tunnelmia pääset lukemaan täältä. Lopulta tiedän, että elokuun maraton olisi ollut liian iso kynnys tähän hetkeen, mutta toivon mukaan minulla on vielä mahdollisuus lukea paljon syksyn/talven aikana, niin että saisin lukuhaastetta suoritettua yms. sekä ennen kaikkea nautittua jälleen lukemisesta! 

Elokuun aikana olen lukenut hyvin vähäisesti, nyt jälleen syyskuun kynnyksellä on tullut luettua pitkästä aikaa ääneen, joten se on myös herättänyt kiinnostusta palata kirjojen ääreen sekä mennä käymään kirjastossa. Paljon minulla on kuitenkin lukupinossa jo, joten saa nähdä kuinka nopeasti kirjapino alkaa kasvamaan mahdottomiin mittoihin. 

Minulla on syyskuun lukupinoon noussut monessakin blogissa esillä ollut Hanna Morre:n - Vastatuulen lohikäärme. Kirjastossa törmäsin tähän uutuus hyllyltä, josta se tarttui kumman houkuttelevana mukaani. Odotan siis kovasti, että pääsen käymään käsiksi tähän teokseen, ja yritän välttää lukemasta postauksia aiheesta ettei paljastu liiaksi mitään. 

Toisaalta minulla on myös ollut tovin jo lukupinossa yrtteihin ja metsään liittyvää kirjallisuutta. Tämä aihe on ollut ajatuksissani nyt todella paljon, jonka vuoksi Satu Hovi:n teos Hoitavat yrtit: löydä luonnonkasvien parantava voima on yhtenä teoksena pinossa. Toinen pitkään jo lainassa ollut (ja nyt ensisijaiseksi luettavaksi valikoitunut palauttamisen vuoksi) Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja: alkuperäiskansojen kasvatusoppeja Michaeleen Doucleff:n kirjoittama teos on kiinnostanut minua. Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja kertoo tri Doucleff:sta, joka äidiksi tullessaan ei löytänyt vastauksia tyypillisistä kasvatusoppaista vaan ryhtyi tutkimusmatkansa avulla luomaan sellaista itse alkuperäiskansojen tavoista. 

Lapsenmielisyyden kunniaksi minulla on vielä yksi teos lukupinossa, jota olen kaavaillut blogin puolelle. Tuttu klassikko teos Astrid Lindgreniltä, Veljeni, Leijonamieli. Ihastuin aikoinaan tähän teokseen kesäteatteri esityksenä. Koen, että oli minulle hyvin vieras teos ennen sitä, mutta kuitenkin kesäteatterin esityksen kautta se on tullut luettua nyt muutamaan otteeseen eli jälleen on sen aika. 

Pyrin nyt keskittymään näihin teoksiin; ainakin näin on ajatuksissani. Todellisuudessa, kun vauhtiin pääsen, minun kirjapinoni kasvaa ja kirjastosta tulee jälleen viikoittainen käyntikohde. Ja toivon mukaan pian pääsen näyttämään lähikirjaston, monet upeat pienet ja suuret kirjastot, kirjat, kirjailijat ja kirjallisuuden upean maailman tälle pienelle ihmeelle, jota sylissäni pitelen. Mullistunut maailma, jossa on yhä paikka kirjallisuudelle. Ensiaskel näillä pienille varpaille on yhden päivän retki Turun kirjamessuille! Toivottavasti kaikki kirjaintoilijat ovat paikalla, itse odotan jo vuotuista tapahtumaa innolla :)

Making plans for spring ja äänikirjojen maailma

Olen virallisesti avannut kevään, vaikka jälleen tänään näyttää täällä satavan lunta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kevättä päin kokoajan suunnataan, joten on myös aika antaa blogille hieman uutta vauhtia. Kiteytän tässä postauksessa hieman äänikirjojen maailmasta, joille olen antanut ensimmäisen mahdollisuuden, sekä tulevista kevään tapahtumista, joihin aion nyt perehtyä. Päätin myös tehdä lyhyen listan asioista, joita pyrin toteuttamaan seuraavan kahden kuukauden aikana (huhti- ja toukokuu) eli ennen kesää.

Ensiksi hieman äänikirjojen maailmasta, joka on ollut minulle aina yhtä mysteeri. Nyt olen kuitenkin töissä päässyt kokeilemaan äänikirjojen kuuntelua, joka näyttää lapsille olevan hyvin mieluisaa puuhaa. Näin ollen minäkin törmäsin näihin kahteen äänikirjaa lasten lepohuoneessa, joista toisen jopa minä valitsin kuunneltavaksi. Ensimmäinen teos oli 27 sivun mittainen Tove Janssonin muumiteos, joka kantoi nimeä Kuinkas sitten kävikään?. Teoksessa muumipeikko, pikku myy sekä muutama muu muumikirjoista tuttu hahmo löytää itsensä omituisissa kommelluksissa, joissa tietenkin kuuntelijoilta kysytään "Kuinkas sitten kävikään?". Kysymyksen jälkeen uteliaisuus palkitaan, kun vastaus paljastetaan, ettei ihmetys jää aivan avoimeksi. Ehkä tässä teoksessa oli hieman ongelmallista tekstin vähäisyys, jonka vuoksi äänikirja olikin todella lyhyt. Lukijana äänikirjassa toimi Rinna Paatso, joka teki lapsenmielisille sopivan kuuntelu kokemuksen.

Tiina Nopolan Siiri ja hurja Hunskeli oli minun valintani seuraavaksi äänikirjaksi, jonka kuuntelimme lasten kanssa. Tämä teos sai huomattavasti parempaa palautetta lapsilta, kun "Kuinkas sitten kävikään?", vaikka nätisti molemmat teokset tuli kuunneltua. Siiri ja hurja Hunskeli sopeutui paremmin ehkä vähän vanhemmille lapsille, sanoisin n. 4-6vuotiaille lapsille, joten se varmaankin toimi paremmin tälle lapsiryhmälle. Sivuja äänikirjalla on 32, mutta tekstiä on huomattavasti enemmän, joka toimi paremmin. Pidin äänikirjan soljuvuudesta, eikä siinä toisteltu asioita vaan tarina eteni tasaisesti eteenpäin. Lukijana toimi Vuokko Hovatta, jonka äänen tunnistinkin tutuksi jostain muualtakin.

Nämä teokset on kuunneltu osana äänikirjapalvelua, joka on tässä kunnassa päiväkotien käytössä. Tämän vuoksi minulla ei ole näihin teoksiin nyt kuvia, joten tästä tuli enemmän tällainen tekstipainoitteinen postaus. Valitsin vielä Helmet -lukuhaasteesta kohdan 16. Pieni kirja, ja tähän nimeän teoksen "Kuinkas sitten kävikään?", koska teos tulee olemaan todennäköisesti pienin (sivumäärällisesti), jonka tulen lukemaan tänä vuonna. 

Äänikirjoille voisin siis vielä antaa mahdollisuuden, vaikka en niitä nyt ota kuitenkaan kevään (Huhti- Toukokuun) "tavoitelistaan" mukaan. Ajattelin tämän listan vähän piristävän minun postauksien kulkua, ja vähän antavan ennakointia itsellenikin, että saisin jälleen postaukset kulkemaan sujuvammin eteenpäin. Eli listasin itselleni neljä "tavoitetta", jotka pyrin nyt keväällä toteuttamaan

1. LANU! (Lasten- ja nuorten kirjallisuusfestivaalit): Näihin osallistuminen 4.-6.5. Olen tutustunut jo jonkin verran tarjontaan, ja pyrin tänä vuonna aloittamaan ja lopettamaan lanufestivaalit ajankohtaisesti eli 3.5. klo 18:00 ETKOTkoilla. Torstaina löytyy youtuben puolelta Sini Helmistä, Vuokko Hurmetta ja Annika Mikamaa, jotka menevät katseluun sekä perjantain puolelta ehdottomasti kirjavinkkaukset nuorille ja nuorille aikuisille. Tiedossa on myös paljon muuta, joten käykää osoitteessa https://www.lanufestarit.fi/ katsomassa mitä kaikkea on luvassa!
2. Luen teoksen Villiyrteistä: Minulla on tällä hetkellä kehittynyt kova halu tutustua lisää villiyrteihin ja niiden maailmaan, joten otan sen nyt kahden kuukauden tavoitteeksi. 
3. Kirjoitan: Minulla on kaksi lyhyttä kertomusta tällä hetkellä työn alla, toinen valmiimpi kuin toinen, mutta otan tavoitteen, että kevään aikana ne on valmiina, jotta ehdin kesällä kirjoittamaan pirteämpiä ja aurinkoisempia kertomuksia.
4. Valokuvaus + toiminta kirjaston kanssa: Uuden asunnon myötä myös kirjasto on vaihtunut, joten otan tavoitteeksi tutustua nyt PIKI-kirjastojen tarjontaan, tapahtumiin, kirjastoihin ja teemoihin yms. mitä kirjastoon kuuluukaan. Haluan myös aloittaa pieni muotoisen valokuvausprojektin tänne blogin puolelle, joten otan tavoitteeksi sen suunnittelun (ja mahdollisen aloittamisen).

Kirjapino on kasvanut, joten pyrin myös pienentämään sitä, mutta kaikki ajallaan. Nyt haluan saada hieman erilaista, uudesti syntynyttä, ajatusta tänne blogin puolelle, koska omassa elämässäkin on tapahtunut paljon muutoksia. Ehkä näiden "tavoitteiden" avulla saan avattua uudenlaista näkemystä tännekin, ja löydän jälleen bloggailun innon, joka selkeästi on jo hieman avautunut näiden projektien kautta. Viimeiseksi pitää hieman vielä päivittää blogin muita sivuja, jonka jälkeen pääsen suunnittelmaan. Nyt kevättä kohden!

Siiri ja hurja Hunskeli

Tiina Nopola

lukija: Vuokko Hovatta (su)

kieli (teksti, ääni): Suomi

sivuja 32

kesto: 13:11

kuvitus: Mervi Lindman

Tammi

Kuinkas sitten kävikään?

Tove Jansson

lukija: Rinna Paatso (su)

kieli (teksti, ääni): Suomi

sivuja 27

kesto: 7:09

kuvitus: Tove Jansson

WSOY

Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin

toim. Siri Kolu ja Salla Simukka

sivuja 226

Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset

Meri Mort

sivuja 300

@ Meri Mort & Like kustannus /

Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle

Sanna Wikström

sivuja 272

Hidasta elämää Suomi Oy

kustannustoim. Katri Mäkinen

Tunteiden pyörteissä: Turun Kirjamessut

Kaikki tietävät sanonnan: "when one door closes, another opens". Tällä viikolla olen testannut tämän lauseen uskottavuutta, hyvin ja paljon. Olen muutaman vuoden aikana tehnyt, en vain täällä blogissa, mutta myös elämässä ratkaisuja, jotka vievät kaiken kaikkiaan kohti omia haaveitani. Tämän seurauksena on joutunut tekemään valintoja, jotka lopettavat asioita eli sulkevat ovia. Onneksi elämässä on aina mahdollisuus avata niiden tilalle uusia asioita, vaikka toisinaan tuntuukin, että ne ratkaisut ovat hyvin kaukaisia. Viikko on siis mennyt hyvin monenlaisten tunteiden viemänä, eikä ainakaan hyvin ihana ja iloa tuottava viikonloppu auttanut selkeyttämään asioita, vaikka sen ajattelisi niin tekevänkin. 

Nyt on kuitenkin ollut juhlallinen viikonloppu, koska toinen lapsuudenkaverini meni naimisiin. Häät vietettiin vanhassa kivinavetassa, joka oli hyvin romanttinen viininpunaisen teemavärin sekä lyhdyillä ja valoketjuilla valaistuneena. Äänentoisto oli hieman hankaluuksia tuottava, koska olimme käytännössä ulkona, lukuunottamatta navettaa eli kattoa + kiviseiniä. Häät olivat kauniit, niin morsiankin. Hääkuvia tuli otettua aika reilusti, ja ruoka oli maittavaa, mutta viikonlopun yhtenä suurimmista koho kohdista toimi Turun messukeskuksessa järjestetyt Kirjamessut (yhdessä ruoka- ja viinimessujen kanssa).

Asioiden tapahtumisen virtaa ei toisinaan voi pysäyttää, joten osallistuin kirjamessuille yhdessä metsämiehen kanssa. Olimme molemmat yhtä innoissamme tapahtumasta, ja vaikka itse hullaannuinkin välillä aivan täysin, koska kirjat, niin metsämies piti minut aisoissa. Sunnuntaina aloitimme jo aikaisessa vaiheessa kirjamessutunnelmat Sini Helmisen sekä J.S. Meresmaan uutuus teosten esittelyillä Kallas-osastolla. Kirjailijat kertoivat uusimmista teoksistaan, Sini Helminen Hurmeesta ja Meresmaa Khimairasta. Suureessa hallissa muodostui haasteeksi äänentoisto, koska samanaikaisesti tapahtui myös hallien muilla lavoilla haastatteluita ja keskustelupaneeleita. Kuuntelin kuitenkin keskittyneenä näiden kahden kirjailijan sujuvaa keskustelua heidän teoksista, miten aihe oli valikoitunut ja millaisia teemoja teoksissa nousee esille. Itse en ole vielä koskanut sormellakaan Khimairaan, mutta toisaalta jäi sellainen olo, että kyseisen säeromaanin voisi itsekin lukea. 

Kirjamessujen ohjelma oli hyvin monipuolinen, joten kuljimme hieman hämillämme ympärinsä, koska katseltavaa oli reilusti. Muutama kirjailija selkeästi veti yleisöä puoleensa reilulla kädellä, kuten haastattelussa ollut Tolkkien tulkkina -teoksen kirjailija. Koimme itse, että tätä on turha jäädä kuuntelemaan, koska porukkaa oli niin paljon kuuntelemassa. Eikä itsellä ole kauheasti pituutta, joten näköyhteyttä lavalle ei ollut. Ehdimme kuitenkin tässä välissä kiertämään messuja hyvän tovin. Löysin Sammakon kirjakauppa myyntipisteestä itselleni uuden kirjan. Sarah Andersenin sarjakuva teos Elämänhallinta on illuusio tarttui matkaani tästä pisteestä. Luin aiemmin tänä vuonna yhden Andersenin teoksen, Aikuisuus on myytti -nimeä kantavan sarjakuvateoksen. Nopealla vilkaisulla tämäkin teos vaikutti yhtä luettavalta. Minullahan on myös mustetta ikäänkuin aihetta sivuuttaen. Kädessäni lukee "control is only a illusion". Toisaalta olen yhäkin sitä mieltä, että asia pitää paikkaansa. Hyvällä tavalla.

Kirjamessut jatkuivat aina messukeskuksen viimeisiin tunteihin saakka, mutta halusimme tietenkin saada kaiken kattavan kokonaisuuden myös ruoka- ja viinimessuista. Hassu sattuma kuitenkin tapahtui tätä ennen, koska en ilmeisesti ollut lukenut ohjelmisto niin selvästi. B-hallin tieto osastolla alkoi yhtäkkiä Teemu Keskisarjan keskusteluhetki hänen uusimmastaan teoksesta, Kyllikki Saari: mysteerin ihmisten historia. Olen ollut tietoinen jo pitkään, että olen sukua kyseiselle kirjailijalle, mutta koskaan ei ole ollut mahdollista esitellä itseäni. Kuinka ollakaan, eiköhän isovanhempani olleet kuuntelemassa kirjailijan keskustelua, jonka seurauksena nopeiden tapahtumien jälkeen olin esittäytymässä itse kirjailija Teemu Keskisarjalle. Isovanhempani myös ostivat minulle myös tämän uusimman teoksen, joka on nyt signeerattu Turun kaikille Keskisarjoille. Räiskyvien ajatusten kautta tämä teos on nyt täällä. Odotan mielenkiinnolla. En ole aikaisemmin tutustunut Teemu Keskisarjan teoksiin, mutta nyt on syy lukea edes yksi teos.

Löysin vielä tällaisen omituisen näköisen kojun, jota hetken tutkittuani huomasin sisältävän mitä kauniinpia leimasimia. Keskustelin itse valmistajan kanssa, joka kertoi että heillä on kunnon tehtaat muualla Suomesta. Hänkin on nyt vain koronan takia Suomen kamaralla, samoin kuin messujen vuoksi. Mielestäni ajatus, että on löytänyt jotain mitä tehdä muiden iloksi... on upea tapa käyttää elämä. Ja nämä leimasimet olivat hyvin kauniita. Päädyin siis ostamaan yhden. Viisi sakarainen tähti tarttui matkaan, maksoin vain 5 euroa eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kävin myös tutkimassa hieman heidän internet sivustoja, ja sielläkin näkyi todella kauniita erilaisia leimasimia. Jos tiedät jonkun innokkaan askartelijan, suosittelen pyörähtämään Bloca Wallah -nimisessä verkkokaupassa.

Näiden outojen sattumusten seurauksena päädyimme pyörähtämään ruoka- ja viinimessujen puolella viimeinkin. Sieltä löytyi useampikin hunajavalmistaja, ja jopa mehiläisiä ja heidän kuningatar. Myös mehiläisvahakynttilöitä oli myynnissä, joten katselin itse kiinnostuneempana niitä, kuin niitä mehiläisiä. Minulle ei tulisi mieleenkään, että ryhtyisin kasvattamaan mehiläisiä. Mehiläisiä? Kenelle tulisi sellainen mieleen? Arvostan kuitenkin sitä kädentaitoa, ja luovuutta mitä kaikkea mehiläisvahasta aina hunajaan saakka kyetään valmistamaan noiden pienien pörrääjien avulla. 

Ruoka- ja viinimessuilla oli todella vähän loppupeleissä kojuja (tai maistiaisia), mutta löysimme suuren pöydän erilaisia sieniä. Metsämieheni pääsi oikein elementtiinsä, ja sepittämään sienistä minulle, tietämättömälle. En syö sieniä. Löysin kuitenkin mielestäni kauniin sienen, josta nappasin kuvan. Mielestäni tässä sienessä nuo "säikeet" kulkevat kauniisti lainehtien. Loppupeleissä moniin arvontoihin osallistumisen jälkeen pikkuroinaa jäi yllättävän vähän käteen, muutama heijastin, lakua ja kirjanmerkkejä. 

Kirjamessut tarjosivat teemansa mukaisesti musiikkia monessa muodossa. Oli vinyylilevyjä ja cd-levyjä, oli soittonurkkaus ja musiikista kiinnostuneita myyjiä ja ihmisiä. Musiikki oli hienosti nostettu esille unohtamatta kirjallisuuden merkitystä ihmisille. Kirjamessuilla oli tietenkin myös lasten nurkkaus, jossa lapset pääsivät kuuntelemaan luettuja satuja. Kävin itse katsomassa siellä muuminäytettelyn takia. A:sta Ö:hön muumien matkassa -nimeä kantanut näyttely esitteli Toven kuvitusta muumihahmoista. Näitä samoja hahmoja löytyy Paula Nivukosken ja Annika Sandelin ABC-kirjoista. Yhtenä ihana erityispiirteenä kirjamessuilla oli se, että jokainen sai yhden tällaisen ABC-teoksen mukanaan kotiin, nimittäin lukupäiväkirjan muumiteemalla. Se tarttui matkaani aivan viime metreillä, ja onneksi kävin sellaisen nappaamassa mukaan. 

Turun Kirjamessut sitoi ihanasti yhteen kirjallisuuden värit ja musiikin. Ohjelma oli monipuolista ja runsasta, joten messuilla sai helposti kulumaan useammankin päivän. Olen vieläkin hieman häkeltynyt viikonlopusta, mutta nyt uutta viikkoa (ja mahdollisuuksia) kohti!

Unboxataan laatikko!

Kuinka monta kirjaa voi tilata, että tilausta kutsutaan pieneksi? 

Kuinka paljon lopulta kirja -tilauspaketit oikeasti painavat? 

Mitä oikeasti tilasin, ja miksi? 

Pureudutaanpa tähän aiheeseen nyt yhden postauksen verran!

Adlibriksessä on ollut useampia kampanjoita jälleen kerran, ja dekkarifestivaalien kunniaksi siellä on mm. dekkarikirjallisuutta tarjouksella. Omassa tilauspaketissani ei kuitenkaan löydy dekkarikirjallisuutta, vaikka nykyään nautinkin enemmän sen lukemisesta. Täällä Turussa on myös juhlittu tänään Turun päivää, jonka seurauksena on keskusta ollut täynnä ohjelmaa, kuten antikvaariset Kirjamessut. Kävin siis sielläkin käymässä, ja tutkimassa kirja kerääjien huimaa kerättyä määrää teoksia, joista olivat valmiita luopumaan. Hetken aikaa ympäri kulkiessani, ja vain yksi teos mielessäni yllättäen löysinkin etsimäni! Kahdeskymmenesensimmäinen painos tuota vuonna 1939 ilmestynyttä Agatha Christien teosta, alkuperäisellä nimellä ja kansikuvalla. Ymmärrän syyn miksi teoksen nimi muutettiin (enkä tästä syystä sitä mainitsi, kaikkien pitäisi tietää mistä teoksesta on kyse), mutta olen halunnut tämän alkuperäisen version hyllyyni jo jonkin tovin, ja nyt se löytyi ja tämä sama teos saa paikkansa kaksoisolentonsa, eri nimeä kantavan, Eikä yksikään pelastunut -teoksen  vierestä.

Hieman vilpakan keskusta seikkailun jälkeen olenkin hiljentynyt ostettujen kirjojen pariin, järjestellyt kirjahyllyä, lukenut ja tehnyt tätä blokkausta pitkin päivää. Tämä päivä on siis vain ja ainoastaan ollut minun itseni kanssa vietettyä aikaa. Olen löytänyt viime aikoina aivan ihania teoksia hyllyyni, ja nyt ryhdytäänkin purkamaan tätä laatikkoa, tarkemmin sen sisältöä.

Tämän kokoinen laatikko painoi 4.29kg. Minulle aika normaalin kokoinen tilaus, koska harvemmin näitä nykyään teen. Enemmän tulee ostettua heräteostoksia ohimennen liikkuessa tuolla kaupungilla tai muualla. Tuli kuitenkin keskustelua kirjojen painosta, kun kerroin minun herralleni tilauksesta. Hänen mielestään kyseinen määrä teoksia ja paketti kirjapainoja, ei voi painaa yli 4kg. Pyh, kaikki lukijat tietää, että yksi noin 530 sivuinen teos (kuten Erika Vik:n - Hän sanoi nimekseen Aleia) painaa huomattavan paljon kädessä, Näitä kun tilaukseen laitetaan kolme, voidaan jo pohtia perunasäkin painoa eli 4kg tulee nopeasti täyteen tilauksessa kuin tilauksessa, varsinkin kun kirjoja oli 7!

Tilasin tosiaan 7 todella erilaista teosta. Paketista löytyi yksi englanninkielinen novelliteos, kolmen romaanin trilogia, kaksi ruokateosta sekä yksi "taking-care-of-myself-kinda"-teos. Näiden lisäksi tilasin kirjahyllyyn muutaman söpön ja yksinkertaisen kirjatuen, koska samalla tässä unboxing aikana on hyvä myös järjestää kirjanurkkaus kuntoon, sekä kirjahylly. Lyhyesti pitää tähän kommentoida twitter-ketjua, jossa nostettiin esille kirjojen ostaminen/myyminen. Tuli tästä kirjahyllyn järjestelystä mieleen, että myönnän kyllä itsekin, että viimeaikoina olen suosinut kirjastoa ja kierrätettyjä teoksia omaan hyllyyni -tekniikkaa. Huomasin kuitenkin, kuinka ihana on saada kirjatilaus kotiin ja katsella upeita kansia sekä nuuhkaista sitä uuden teoksen tuoksua. Se on se hetki, jota ei unohda. Ymmärrän kuitenkin, että moni arvostaa elämää mahdollisimman minimaalisesti, kuten minäkin. Joidenkin asioiden vuoksi kuitenkin pitää rikkoa näitä rajoitteita, ja miettiä mikä tekee sinut oikeasti iloiseksi. 

Hän sanoi nimekseen Aleia - Erika Vik:n teos, ja teossarja, oli ensimmäinen jonka nostin laatikosta käsiini. Olen tutustunut teokseen jo aiemmin, lukenut muutaman sivun, mutta en ole koskaan saanut luettua sitä kokonaisuutena. Nyt kun löysin teossarjan hyvällä hinnalla, ni oli pakko se ostaa omaan hyllyyni, koska se on niin kaunis. Jokainen teos on kansikuvastaan niin kaunis, että en raaski edes avata sitä ilman että pelkään sen luoman illuusion rikkoutuvan. Teos on omaääninen fantasiaromaani, joka käsittelee sen hetken ajankohtaisia teemoja, kuten toiseuden pelkoa. Odotan mielenkiinnolla, kuinka tämä toteutuu teoksessa, johon on sekoitettu villiä länttä, steampunkia ja magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, jonka kaikki kolme osaa löytävät nyt siis hyllystäni. Syksyn pimenevät viikonloput on täynnä houkuttelevaa luettavaa siis. 

Kaksosauringot-trilogia jätkuu teoksella Seleesian näkijä. En kauheasti halua kommentoida jatkoteosta, koska haluan lukea nämä kokonaisuutena mahdollisimman pian. Hieman kuitenkin takakannen tekstiä lukien, ilmeisesti teeman puolesta aihe hieman muotoutuu, ja käsittelee muunmuassa viholliskuvien murtamista (mitä tämä tarkoittaakaan) sekä anteeksiantoa. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että tässä kyseiessä teoksessa on ehdottomasti kaunein ja houkuttelevin kansi. Trilogia päättyy osaan Neferin tytär, joka puolestaan keskittyy kahtia jakautuneeseen maailmaan. Pidän myös siitä, että jokainen teos on kirkkaan värinen. Se piristää kummasti. Jokatapauksessa nämä trilogian osat kaksi ja kolme tulivat otettua mukaan kauniiden kansikuvien takia, ja löytönä ilman sen kummempaa ajattelua. 

Tilauksessa oli kuitenkin alkupiste, miksi koko tilausta aloin tekemään, ja sen nimi oli Miranda Silver. Olen odottanut tätä teosta käsiini jo pitkän tovin, ja meinasin tilata jopa häneltä kaksi teosta, mutta halusin kuitenkin enemmin tämän novellikokoelman kuin kokonaisen romaanin kielen vuoksi. Olen myös tutkinut onko teosta suomennettu, mutta en ole ainakaan törmännyt mihinkään vaihtoehtoiseen kieleen, ja on englanniksikin mukava toisinaan lukea. Crave - An erotic story collection ei varmasti tarvitse sen enempää selityksiä. En ole lukenut teosta aiemmin, mutta odotan eniten tämän teoksen kimppuun pääsemistä. Tutkin ensin Silver:n teosta Priceless, joka on kokonainen eroottinen romaani, joka houkuttelee minua. Ilmeisesti tässä teoksessa on jokin pieni novelli liittyen siihen romaanin henkilöihin, mutta se ei spoilaa itse romaanista mitään. Tämä oli tilauksen päämäärä, tämä pieni n. 160 sivun paperinen, ohut kirjanen. Nyt se on käsissäni. 

En kuitenkaan unohtanut minun tämän vuoden tavoitettani kasvaa ihmisenä, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Haluan myös monipuolistaa lukumaailmaani, ja minulla olisi tavoitteena runokirja vielä lukea tämän vuoden aikana. Ymmärsin myös, että olen lukenut vain muutaman tietokirjan, joita on maailmassa niin monenlaisia, että haluan vielä jonkun erilaisen tuoda esille blogissani. Näihin tavoitteisiin tähdäten ostin alekirjoista muutaman reseptikirjan. Nykyään vegaanina tuntuu, että on kokeillut kaiken jo, tai ehkä kaikkiruokaisenakin tuntuisi että on kokeillut jo kaiken, joten päätin piristää kokkailujani reseptien parissa. P niin kuin papu on Into Kustannus Oy:n ja Salla Korpelan kirkas teos, jossa proteiinina on pavut kaikissa sen muodoissa. Teoksessa on yli 70 erilaista herkullista reseptiä aina hummuksesta falafeleihin ja jälkiruokiin saakka. Tilasin myös Gummerus Kustannus Oy:n Ruokaa rennosti: Terveellistä, kiitos! reseptikirja, joka sisältää yli 80 reseptiä stressittömään ja nautinnolliseen terveelliseen ruokaan. Teos on ulkonäölllisesti paljon maltillisempi kuin papu-reseptiteos.

Viimeisenä teoksena tilasin Kaipaan järjestystä: Opas kaaoksen selvittämiseen, ajankäytön hallintaan ja asioiden hoitamiseen teoksen Gummerus Kustannus Oy:ltä. Harriet Griffey tarttuu kiinni asioiden systemaattiseen järjestämiseen, joka helpottaa no oikeastaan kaikkea. Teoksessa autetaan tunnistamaan omia järjestystyylejä ja esitellään keinoja arjen osa-alueiden hallintaan. Tässä teoksessa "luvataan", että sen avulla oppii pitämään kaaoksen ja stressin kurissa ja keskittymään elämästä nauttimiseen. Itse odotan teokselta hyviä vinkkejä ja mielenkiintoisia vaihtoehtoisia järjestyskuvioita tai muuta vastaavaa. Koen oikeasti että teoksesta voisi olla apua minunkaltaiselle ihmiselle, joka järjestelee kirjahyllyään uusiksi joka toinen kuukausia. Odotan mielenkiinnolla mitä teos tuo tullessaan. 

Unboxing lähenee loppuaan, mutta nyt jotenkin odotan jokaiseen teokseen tarttumista, enkä tiedä missä järjestyksessä luen mitä, koska kirjaston kirjapinoakin on jo kertynyt. Onneksi lukemisaikaa on runsaasti, ja voisin jopa töihin viedä "nukkari" -kirjaksi itselleni jonkun teoksen, jos maltan. Tykkään enemmin lukea yhden teoksen kerralla, kun kauhean monissa osissa. Ensiviikolla jos pitkästä aikaa saisi suoritettua kokonaisen työviikon, kun nyt on ollut sairastelua ja lomailua viimeisimpien viikkojen aikana. Toivottavasti lukijana saat tästä postauksesta itsellesi.. no jotakin ☺

Blogi palailee kesälomalta takaisin hommiin

"Haasteelliseksi bloggaamisen tekee kirjallisten sisältöjen tuottamisen taitamisen lisäksi se, että puuha on aikaa vievää ja se edellyttää suunnittelemista. Bloggaaminen ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa pelkkää kirjoittamista. Et pärjää pelkän blogin avulla. Tarvitsen rinnalle myös muita some-kanavia, joiden avulla kerrot, mitä uutta mielessäsi tänään on." (Minna Luoma: Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja, sivu 29)

Blogi on ollut lomalla, ja niin olen minäkin! Piti jo alkuviikosta kirjoittaa, mutta sitten kävi niin, että bloggereiden keskuudessa oli niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, joiden lukeminen vei yllättävän paljon aikaa. Nyt on aika jälleen kerran palata bloggailun ihanaan maailmaan, joten tässä tuleekin tiivistettynä minun kesälomani sekä sen luetut teokset. Muutamasta teoksesta haluan tehdä vielä oman bloggauksensa, joita olen jo vähän luonnostellut, mutta nyt yritän pitää bloggauksen lyhyenä, mutta tiedän jo nyt, että asiaa tulee jo paljon

Kesäloma on ollut täynnä seikkailuja ympäri Suomea. Siihen on kuulunut niin mökkeilyä kuin hyttysten puremia, kirjojen lukemista ja värittelyä, uusien tavaroiden ostamista sekä konmarittamista ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa oivallisessa seurassa. Toivottavasti jokainen teistäkin on saanut nauttia lomasta, ja on nyt valmiina uusiin koitoksiin syksyn osalta! Kirjojen osalta olen ollut ahkera kesälomalainen, ja teoksia tullut luettua laidasta laitaan. Olen myös seurannut muiden blogien ja vlogien kirjavinkkauksia ja muuta, joten en ole aivan jäänyt pois matkasta vaikka hieman lomaa pidinkin. Pride-lukuhaaste jäi omalta osaltani blogin ulkopuolelle, mutta kuitenkin luin teoksen teemaan liittyen kesäkuussa.

Pride-lukuhaasteeseen luin Reija Kaskiahon Nikottelua -teoksen, joka kertoi 17-vuotiaasta rennosta Nikosta ja tämän elämästä. Niko on poika, joka tykkää pojista. Teos itsessään kietoutuu kahden erilaisen juonen johdateltavaksi, jotka sitovat teosta yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Pidän siitä, että teoksessa ei aivan aloiteta siitä, että päähenkilö olisi täysin "salaisuutensa" varjossa, vaan teoksen kaksi juonta kertovat tapahtumia erilaisissa ajan jaksoissa. Nikottelua on mukiinmenevä suoritus, jonka lukee. En tiedä oliko teoksessa mitään niin suurta ja ihmeellistä, mutta tarina kantoi alusta loppuun saakka riittävän kiinnostavasti. 

Heinäkuun puolella on myös tullut luettua paljon teoksia, vieläpä ulkona, koska ilmat ovat olleet aurinkoiset ja sisätiloissa niitä ei ole halunnut viettää. Juhannuksen aika ja siitä seuraavat kaksi viikkoa meni reissatessa, jossa mukana oli kyllä aina joku teos, mutta lukemisesta ei tullut mitään. Juban: Viivi ja Wagner (Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa) oli mukavan kevyt sarjakuva, jolla oikeastaan aloitin tämän Heinäkuun lukumäärän. Olen kuitenkin lukenut nyt selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina, näin kesäaikaa ajatellen. Puolestaan Lotta-Liisa Joelsson tarttui matkaani youtube maailman kautta. Olen nyt jostain syystä lukenut useammankin kauhuteoksen tänä vuonna, mutta tämä ei päässyt suosikkeihini. 

 

Joelssonin - Nailpolish.avi kertoi netissä levinneestä videosta, joka vaikuttaa aluksi vain videolta. Video kuitenkin alkaa levittämään levottomuuta ympäriinsä, ja teoksen päähenkilö Patrik saa sen käsiinsä. Nailpolish.avi on teknologiakauhua, joka ei uponnut minuun. Teoksessa oli mielenkiintoisia kauhuelementtejä, mutta jostain syystä ajatukseni katkeili turhan paljon, että olisin pysynyt teoksen juonessa mukana. Teos kuitenkin riitti herättämään minussa kauhunsekaisia-ajatuksia. 

Vaihdoin tämän kauhugenren jälkeen nopeasti teeman tietokirjallisuuteen. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi nostaa esille feminismin kaikella mahdollisella tavalla. Teoksesta saa nopeasti kuvan, että sen avulla voi löytää itsestään näitä feminismisiä piirteitä, joita sitten voi alkaa korostamaan. Takakannessa todetaankin, että "feminismi pilaa elämäsi - parhaalla mahdollisella tavalla". Teoksesta löytyi monia asioita, joihin itsekin voisi kiinnittää enemmän huomiota, ja toisaalta ajatella enemmän myös itseään. Oli siinä kuitenkin myös muutama.. hmm itse ehkä kyseenalaistan -kohta. Kuitenkin pidin teoksen lukemisesta, ja sain siitä enemmän irti kuin puolestaan Minna Luoman teoksesta Minustako bloggaaja? - Bloggaajan käsikirja. 

En tiedä olenko tehnyt jo itselleni selkeän kaavan, miltä haluan blogini näyttävän. Ajattelen aina blogia kirjoittaessani, että teen sitä itselleni, joten ehkä tämänkään vuoksi en saanut teoksesta paljolti irti. Teoksessa kerrotaan suhteettoman tarkkaan blogin suunnittelusta, tuotosta, ajankäytöstä jne. Jotenkin itse näen minulle blogin olevan kanava, jolla ilmaisen omia näkemyksiäni teoksista. Teen tätä itselleni. Bloggaajan käsikirjassa oli kuitenkin muutama lause, jotka minullekin upposi, mutta en kokenut saavani teoksesta sen enempää. Tulipa luettua nyt ainakin 150sivua tekstiä.

Vielä muutama sananen Helmet-lukuhaasteesta. Helmet-lukuhaaste on myös käynyt mielessäni teoksia valitessa. Reija Kaskiaho - Nikottelua teoksessa opetellaan jälleen uimista, ja kyseinen päähenkilö rohkaistuukin koko ajan yhä enemmän ja enemmän, joten tämä teos saa ruksittaa kohdan nro 16. Kirjassa opetetaan joku taito. Florence Given - Olen upea, mutta en sinun mieliksesi puolestaan oli minulle hyödyllinen teos, joka näin ollen ruksittaa kohdan 13. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä. 

Tämän yhteinäisen bloggauksen lisäksi olen lukenut Sarah Andersenin sarjakuvateoksen Aikuisuus on myytti sekä Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa, jotka eivät nyt esiinny tässä tekstissä. Stuart Turtonin teoksesta tulee oma tekstinsä jossain kohtaa tuossa, kun pääsen jatkamaan luonnoksia. Puolestani Sarah Andersenin sarjakuvasta en kokenut, että minulla olisi kauheasti sanottavaa. Teos oli viihdyttävää luettavaa, ja toisinaan hauskasti samaistuttavaa ja viihdyin, mutta eipä minulla siitä ole sen enempää sanottavaa. Suosittelen kyllä lukemaan Andersenin teoksen!

Blogin kesäloman aikana on siis tullut luettua 7 teosta, joka tekee yhteensä yli 1000 sivua tekstiä! Olen iloinen, että tänä vuonna olen myös lukenut loman aikana, vaikka olen myös reissannut ympäriinsä, ja tässä on vielä n. 10 päivää aikaa lukea ja nauttia lomasta. Näiden teosten myötä saan myös Goodreadsin 2021 Reading Challengen omalta osaltani suoritettua. Onpas omituista, että se on jo nyt täynnä. Myöskin Helmet-lukuhaasteessa olen ylittänyt puolivälin 25 -kohdasta, joka on myös mukavan positiivista. Tämän vuoden lukemisen osalta siis vuosi on ollut excelente ♥

Tuossa alhaalla vielä infot teoksista, jotka esiintyivät tässä blokkauksessa, jotka ovat myös lisättynä Luetut 2021 -sivulle. Yritän saada Stuartin kirjoitettua ensiviikolla, ja sitten pitäisi vielä muutama luonnos saada valmiiksi elokuun aikana, että saisi myös uusia luettuja ajan tasallaan julkaistua. Myös Täysin randomia -haaste on tosiaan suorittamatta, ja on elokuun jonkun viikonlopun teemana. Syksyn uutuuskirjoissa ei ole nopealla vilkaisulla osunut mitään yli-kiinnostavaa silmiin, mutta voi olla että sieltä löytyy sattumalta jotakin luettavaa. Nyt hetkellisesti vielä lomailun makuun, mutta blogi pysyköön aktiivisena!

Nikottelua; Reija Kaskiaho; Myllylahti Oy, Espoo 2014

Viivi & Wagner - Seksiä, saippuaa ja sianhoitoa; Juba; 64sivua; Otava, Keuruu 2020

Nailpolish.avi; Lotta-Liisa Joelsson; 173sivua; Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020

Olen upea, mutta en sinun mieliksesi; Florence Given; alkuteos Women Don't Owe You Pretty; suomentanut Suvi Kauppila; 222sivua; Atena

Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja; Minna Luoma; 150sivua; Ruoka Kustannus, 2019

Kirjapino, lukuhaasteet & kesä

Toukokuu on jotenkin mennyt todella nopeasti, ja olen lukenutkin paljon, mutta jostain syystä blokkauksia ei ole syntynyt. Nyt seuraavat kaksi viikkoa aion tykittää kirjoittamista oikein urakalla, ennen kuin kesäkuun haasteet lähenevät, ja käytän niihin suurimman osan ajastani. Päätin kuitenkin näin mukavan aurinkoisena sunnuntaina tehdä pienen koosteen tämän hetken lukuhaasteista, kirjapinosta, Helmet-haasteesta sekä kesästä ylipäätänsä. Ja toisaalta halusin vain kirjoittelemaan vähän kaikkea, vaikka asian vierestäkin. 

Palasin blogi tauolta Tammikuussa 2020. Ja kirjoitin paljon ajatuksistani tulevaisuudesta, ja nyt ollaan tässä blogissa puolitoista vuotta kohta jatkettu menemään. Koskahan minulle jälleen tulee se hetki, jossa kirjoittaminen pysähtyy? Vai tuleeko ollenkaan? Nyt on toisaalta hyvä katsoakin vähän tavoitteita kesäksi, ja miettiä miten saisi ylläpidetty kirjoittamisen sekä lukemisen intoa. Jos jostain asiasta olen varma on se, että kesäkuusta tulee lukemisen kuukausi!

Olen tänä vuonna ollut huomattavasti aktiivisempi lukuhaaste osallistuja kuin aiemmin. Nyt on meneillään viisi lukuhaastetta (tai tuloillaan), joihin olen osallistunut. Eiköhän niitä enemmänkin olisi tarjolla, mutta johonkin pitää vetää raja. Yöpöydän kirjat emännöi Kirja, jota en halunnut lukea -haastetta 1.9.2020 - 30.8.2021 välillä. Haasteeseen osallistuinkin jo sarjakuvateoksella, jonka valitsin twitter suosituksena. Tästä haasteesta voi siis käydä lukemassa lisää blokkauksessani Joen baari.

Helmet-lukuhaaste on jatkuvasti jokaisen käsiini löytävän teoksen mietintämyssyssä. Nyt on tulossa teoksia, jotka saan tähän haasteeseen, vaikka Helmet onkin jonkun aikaa ollut nyt aivan pysäytyksissä. Nyt kesäkuussa alkaa Pride -lukuhaaste, joka kestää kokonaisen kuukauden. Emäntänämme toimii jälleen Yöpöydän kirjat, joka on luonut selkeän "ohjeistus"postauksen. Lyhyesti: ajatuksena on lukea ja blogata #sateenkaarikirjallisuuteen liittyvästä teemasta ja teoksista, joissa esiintyy LGBTIQ+ hahmoja. Esille saa nostaa sateenkaarikirjallisuutta monella tapaa. Täältä blogista löytyy myös infopaketti dekkariviikolle, joka on 7. - 13.6.2021. 

Dekkariviikolle suunnittelin jotain hieman erikoisempaa, nimittäin koko viikon kestävää päivittyvää blokkausta. Eli kirjoittaisin dekkariaiheesta joka päivä, 7 päivää putkeen. Uhka vai mahdollisuus? Pidän lukuhaasteista, ja päivittyvistä blokkauksista, koska ne ovat ikään kuin päiväkirjoja, joihin saa kirjoitettua juuri ajallaan asioita. Siksi ajattelin kokeilla tätä nyt dekkariviikolla, koska uskon, että saisin näin myös enemmän luettua viikon aikana. Lukupino on dekkariviikolle oikeastaan jo valmiina. Kolme teosta odottaa lukemista, mutta on hyvin mahdollista, että dekkariaihe laajenee mielessäni enemmän kirjoituspainoitteiseksi, mutta eipä kai se mitään. Haluan kuitenkin laittaa tämän kokeiluun. 

Haluan vielä haasteisiin liittyen nostaa esille tällaisen hyvin yksinkertaisen haasteen, joka menee hyvin yksiin minun "salaisen" tavoitteeni kanssa eli laajentaa lukumakuani. Kirjojen Pyörteissä -blogissa on haaste, joka kantaa nimeään Täysin randomia. Ajatuksena on valita kirjastosta täysin randomilla teos, jonka pyrkii lukemaan kannesta kanteen. Voihan se tietenkin olla jokin muukin kuin kovakantinen teos, kuten vaikka äänikirja. Ja ajattelin, että saisin tähän hyvin liitettyä muutaman "lukumakuani laajentavan" teoksen. Haasteessa oli pitkä toteuttamisaika, aina 30.11.2021 saakka, joten oman suoritukseni siirrän varmaan lähemmäs syksyä, mutta aion kokeilla myös tätä. Jos kiinnostuitte käykää ihmeessa kirjastossa ja valitkaa teos täysin randomisti! (:

Kesällä on siis tiedossa paljon lukemista, vaikka kirjapinoni onkin tällä hetkellä hyvin pieni. Hieman dekkariviikolle, kirja pride-lukuhaasteeseen ja sitten oman mielen mukaan teoksia. Neonkaupunki, jonka ensimmäisen osan olen jo ehtinyt lukemaan, mutta blogin puolella ei vielä näy. on se suurin houkutus tällä hetkellä, ja mietinkin aloittaisinko jo tuota seuraavaa osaa. Katsotaan mitä tuosta seuraavaksi tulee luettua. 

Kirjapinossa:

Reija Keskiaho: Nikottelua

Terhi Tarkiainen: Kitty

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 2; Spiraalitie

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Erin Hunter: Soturikissat erikoisseikkailua; Perhon Lennon näky

Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastatunut (luettu monesti, mutta miksikäs ei koska christie?)

Ruth Ware: Lukitut ovet

Tusina novelleja

Hilkka Liitsola: Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka

Kesäkuu menee siis kirjojen maailmassa ja blogin puolella. Heinäkuussa lomailen, joten käverit, perhe ja oma muru menee silloin edelle, mutta pyrin pitämään (ja löytämään aikaa) kirjoittamista yllä, koska tiedän, että luettua tulee kuitenkin. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :D

Maan povessa: Väkiveriset osa 4

Mikä olisi parempaa, kun lopettaa vuosi Väkiveriset-sarjan viimeiseen teokseen? Luin Helmikuussa sarjan ensimmäisen osan, jonka jälkeen en halunnut jatkaa sarjan lukemista, vaan luovuin ajatuksesta. Jokin kuitenkin myöhemmin herätteli minua, ja yllättäen kesällä, jokin sai minut tarttumaan toiseen ja kolmanteen teokseen. Ne antoivat erilaisen näkökulman Väkiveristen maailmaan, ja syvensivät mytologista sarjaa entisestään. Varsinkin sarjan toinen teos, jonka päähenkilönä toimi Pekko, jotenkin vakuutti minut entistä paremmin, ja halu lukea koko sarja kasvoi kokoajan. Väkiveriset -sarja on kulkenut yhtä matkaa minun kanssani koko vuoden, joten on vain oikein, että se päättää myös tämän vuoden. Jotenkin tuntuu, että tässä sitoutuu niin paljon yhteen koko vuoden ajalta, mutta jatkan yhäkin tapaani olla paljastamatta tapahtumia, jotta muut halukkaat saavat yllättyä toivon mukaan yhtä paljon kun minä yllätyin. Aikaisemmat Sini Helmisen teokset Kaarnan kätköissä, Kiven sisässä ja Veden vallassa löytyvät linkkien tai tunnisteiden kautta, jos aikaisemmat arvioni teoksista kiinnostavat.

"Punainen on kauniin kuoleman väri." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 6)

Jälleen kirjan ensimmäinen lause herättää minut. Sykkeeni kohoaa, mieleni asentoituu ottamaan vastaan tarinaa. Tarinaa, joka odottaa päätöstä, jonka se tulee saamaan näissä 248 sivussa, jotka ovat sidottuina näihin kansiin. Teoksen kannen tunnelma on surumielisempi kuin aikaisempien. Se puhuttaa lukijaa, mutta toisaalta työntää myös itseään pois lukijasta luoden tummansävytteisiä ajatuksia teosta kohtaan. Itse kansista ei välity kaikki ne tapahtumat, hahmot, tilanteet, vuorosanat, joita teos pitää sisällään. Kaikki tulee sitoutumaan yhteen nyt. Sini Helmisen luova kuvailu jatkaa kulkuaan tässäkin teoksessa, eikä poikkea aiemmista, mikä on hienoa huomata.

Teoksen päähenkilönä toimii tällä kertaa maahispoika Otra, jonka maailma on vaarassa ihmisten aiheuttamien rakennusprojektien ja kaivostyömaa-alueen vuoksi. Otra elää maahisten joukossa, joilla on täysin oma maanalainen maailmansa, jossa asiat ovat aivan nurin kurin. Ihmisillä ei ole tietoakaan maanalaisesta maailmasta, vaan he jatkavat kaivaustöiden tekemistä sillä välin maan pinnalla. Otran seikkailu yhdistyy jo entuudesta tuttujen päähenkilöiden Marin, Pinjan ja Pekon tarinaan. Kun Tuulian katoaminen tulee Marin tietouteen, hän yhdistää voimansa Pinjan ja Pekon kanssa, jotta löytäisivät tuon kadonneen sinipiian. Kuitenkin Pinjan ja Pekon keskittymistä häiritsee useampikin asia, jonka johdosta jokainen pääsankari joutuu käsittelemään myös omia tuntemuksiaan ja halujaan kaiken tämän keskellä. Tärkeimpänä hahmona on tietenkin itse sinipiika, Tuulia. #tuulirocks♥

"Käännyn, enkä katso taakseni, kun potkaisen itseni yhdellä pyrstön heilautuksella kauemmas ja avaan majan oven." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 44)

Eteenpäin lukiessa huomaa, että teoksessa on hyvin paljon asiaa. Noin vähäiseen sivumäärään nähden tavaraa on hieman liikaa, jonka vuoksi muutamat aikaisemmista teoksista tutut sivuhahmot jäävät köyhiksi. Tietenkään teoksessa ei ollutkaan tarkoitus nostaa näitä esille, mutta jos jokainen päähenkilö kuitenkin auttaa omalta osaltaan ja omilta taidoiltaan kadonneen Tuulian etsimisessä, miksi jokaisesta teoksesta on tuotu jokainen sivuroolinkin hahmo teokseen mukaan? Onko se jo hieman liikaa? Jokaisen päähenkilön elämässä sattuu ja tapahtuu koko teoksen ajan, joten myöskin Otra jää hieman pienempään osaan, joka hieman harmittaa minua, koska kuitenkin Väkiveristen-sarja punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.

Teoksessa yhden ja tietyn päähenkilön esille nostaminen on hyvin vaikeaa, koska asiaa on niin huimaisevan paljon. Otra esitellään monen eri keskustelun ja näkökulman kautta, mutta tärkeimpänä hänestä voi nostaa esille hyväsydämisyyden. Tämä hyväsydäminen pelastaja, joka toivoo parempaa kaikille, kuitenkin jää paljouden alle, jonka seurauksena myös maahisten maanalainen maailma jäi vain olemaan. Hahmosta tuli kuitenkin mieleen muutamassa muussakin kirjasarjassa esiintyvä hyväsydäminen sankari -tyyppi, joka oikeastaan on yllättävän tylsää luettavaa. Nopeatempoisuus viehättää minua teoksessa yhä. Teoksessa tapahtui näin ollen jatkuvasti, koska jokaisen päähenkilön tarinoiden päätöstä tuotiin esille, ja auki jääneitä asioita käsiteltiin vahvasti. Jokaisella näytti myös olevan matkalla tapahtunut jotain täysin yllättävään ja omituista, joka myös lisäsi tarinaan kierroksia. 

Kokonaisuutena Väkiveriset -sarja lisäsi jokaisen teoksen osalta luontevasti tietoa mytologiasta, metsän, vuoren, veden ja maan asukkaista, jotka nousevat esille Suomalaisessa mytologiassa. Jokainen teos oli omanlaisensa, mutta yhtenäisyyksiä oli helppo löytää. Suosittelen lukemaan sarjan loppuun, jos sen on joskus aloittanut. Jotenkin yhden tai kahden kirjan lukeminen ei kerro koko tarinaa, ja jättää reilusti avonaisia kohtia, jotka minusta on omalla tavallaan kiva saada päätökseen. 

"Ison kädestä säteilee lämpöä olkapäähän, hellittää kiristystä, jota en edes ole huomannut ennen kuin se on vihdoin poissa." (Sini Helminen - Maan povessa s. 239)

Nyt jouluhulinan jälkeen ehdin tämän blokkauksen lisäksi hetken pohtimaan blogia kokonaisuutena, teoksia ja kirjoittamista. En kadu pitämääni blogi taukoa, koen etten välttämättä ollut vielä silloin täysin tietoinen, mitä haluan elämältäni. Takaisin tuleminen on ollut yksi elämäni parhaimmista ja tärkeimmistä päätöksistä. Kirjallisuus on yksi asia, jonka haluan säilyttää elämässäni. Blogini on myös kasvanut ja laajentunut hurjasti, teidän lukijoiden ansiosta ♥ Vuoden 2021 tunnelmiin virittäydytään viikonloppuna monien blogien voimin yhteisellä vuodenvaihteen -lukumaratonilla. Emäntänämme toimii Oksan hyllyltä / Marika. 

Aion siis pitää yllä blogia jatkossakin ja haluan napata jonkun lukuhaasteen myös ensivuodeksi. Olen myös tutkinut jo alkuvuodesta ilmestyviä teoksia, ja ilmoittanut itseni kirjaston varausjonoon. Näin saan käsiini mahdollisimman pian minua kiinnostavat teokset. Listalta löytyy mm. Sini Helmisen uutuus teos, joka ilmestyy Maaliskuun puolella sekä Anu Holopaisen Maaliskuussa ilmestyvä uutuus. Toukokuuhun saakka on listattuna uutuus teoksia, jotka toivon saavani mahdollisimman nopeasti käsiini. Varausjonossa on myös englannin kielisiä teoksia tällä hetkellä, joten saa nähdä mitä sieltä ensimmäisenä ilmestyy noudettavaksi. Uskoisin siis, että kärsivällisyyttäni testataan monellakin tapaa alkavalla vuodella.

Olen tehnyt monenlaisia uusia päätöksiä myös henkilökohtaisessa elämässäni, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan itseeni, joten aikaisemmin Joulukuussa mainitsemani itsensä kehittäminen saa siis jatkoa myös vuonna 2021. Uskon siihen että ihmisen on kehittyvä, ja jokainen myös tekee sitä, huomaa sen tai ei. Suosittelenkin toisinaan pysähtymään ja miettimään, mitä haluaa elämältä. Elämällä on lopulta paljon annettavaa, ja jokainen meistä valitsee itse mihin tarttua. Uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. Tehkää siis sitä mitä rakastatte ja haluatte ♥

Maan povessa

Väkiveriset osa 4

Sini Helminen

sivuja 248

Myllylahti Oy, Espoo 2019