joulukuuta 12, 2015

Sally Green - Half Bad

Pieni päivitys omasta elämästä ennen tähän kirjallisuuden maailmaan hyppäämistä. Joulukuu on vaihtunut, ja puolessa välissä joulukalenteria mennään. Ei ehkä näytä jouluisalta, mutta pidetään nyt toiveet korkealla, jos vaikka tuo pakkanen ilmeistyisi ensiviikolla. Jouluvalmisteluja on tehty jo monellakin tapaa, ja pian loppuu tämä pitkään jatkunut työssäoppiminenkin. Tammikuussa uudet kuviot koulun osalta, ja ehkä oman elämänkin osalta.
      Noniin, nyt tässä seuraavaksi voi sitten pohtia, että jos lukee englanniksi, tulisiko kirjoittaakin englanniksi? No se jää tällä kertaa haaveeksi, koska oma pää ei anna nyt kirjoittaa edes tätä selvää Suomen kieltä, joten yritetään käyttää sitä kirjoittaessa nyt.


you can't read, can't write, but you heal fast, even for a witch
you get sick if you stay indoors after dark 

you hate White Witches, but love Annalise who is one
you've been kept in a cage since you were fourteen

all you've got to do is escape and find Mercury, the Black Witch who eats boys
and do that before your seventeeth birthday
easy

Sally Green:n Half Bad aloittaa trilogian Nathan -nimisestä puoliverisestä nuorukaisesta, johon muuten joutui aluksi taas hieman totuttelemaan. Olen yleensä lukenut kirjallisuutta, jonka pääosissa on nainen; kuitenkin - Half Bad pääosissa on siis Nathan, jonka elämään kietoutuu monia henkilöitä (tuota noidista ihmisiin ja toisinpäin). Nathan itse on mielenkiintoinen hahmo, mutta kirjassa yksi hahmoista menee hänen ylitseen; Gabriel. Gabriel on musta noita, jolla on mielenkiintoinen lahja, mutta ei siitä sen enempää, että ei paljastella liikoja.

Voin kyllä sanoa, että kahden euron kirjaksi ei todellakaan ollut pettymys ostos. Tämä kirja kyllä saa minulta paljon positiivisa pisteitä, ja olen varma myös että se tulee uudelleen luettua jossakin vaiheessa. Toivottavasti myös teille lukijoille, jotka että ole tätä kirjaa vielä ehtineet lukea, tulee tunne, että kirja voisi kuulua omalle lukulistalle! Keräsin tähän nyt pieniä kohtia kirjasta; erilaisia, jotta tekstin tyyli voisi hieman avautua lukijoille - ja omia lempiasioita kirjasta, yrittäen paljastaa ei mitään (saa hyppiä yli jos näin haluaa).

"I wander round the room. It's large with a kitchenette in a right-hand corner: a few cupboards, a sink, an oven. Moving round I pass between the fireplace and a small, old sofa. There's no carpet, but wooden floorboards stained dark brown, almost black, and three rugs of different sizes, all a sort of Persian desing. --" s. 281-282

"Day four and Gabriel's on to poetry. I've got to give him ten out of ten for trying, but if he's attempting to piece together the story of my life poetry isn't going to add much. I mean - poetry! The I start laughing. Really laughing. --" s.292 

Voin hyvin sano, että tekisi mieli ruksitella 380sivuisen teoksen melkein jokaisesta kappalessa tänne kohti. Rakastan lukea kirjoja englanniksi, koska teksti on niin aitoa ja upeaa. Olen aina ihaillut sitä taitoa, vaikka en ymmärtäisi edes joka sanaa. Tämä kirja on kyllä mielestäni helppo lukea, itselläni ei ainakaan ongelmia ollut. Ei siis tarvitse olla mitenkään erityisen vahva englannin kielessä - vaan vähemmälläkin pääsee. Osa sanoista oli vieraampia, mutta aina lauseyhteydestä sai kyllä selvää.
     On myös hyvä, että samankaltaiset sanat toistuvat. Nyt kun ajattelen, on aina hyvä, että hahmoilla on oma tyyli. Se piristää tekstiä, kun hahmot keskustelevat toistensa kanssa. Ja englanniksi se on aina vielä parempaa, koska lausahduksia tai vastaavia ei ole väkisin käännnetty toiselle kielelle.

"We have arranged to meet in a week's time. The next day seems to take forever to pass. The day after that is worse. I don't know what to do with myself; all I can do is wait. -- " s. 88

Kirjassa tapahtuu paljon, mutta vähän. Tyypilliseen tapaansa minusta kirjassa ei ollut tietyn juonen pätkän loppumista, vaan kaikki oikeastaan jätettiin auki seuraavaan kirjaan. Kirjassa on niin monta henkilöä, jotka vaikuttavat Nathan:n elämään, ja niin monia sivujuoni, että itselleni ei oikein selvinnyt mikä tässä nyt se pääjuoni oli, mutta se ei häirinnyt tarinan luettavuutta. Kyllä tämä kirja sarja on sellainen, jonka aion loppuun asti lukea - mitenkäs mahtaisi olla jos kuusen alta vaikka löytyi sarjan seuraava kirja hmm.

Englanninkielinen alkuteos: Half Bad
Kirjailija: Sally Green
Julkaisuvuosi: 2014

-Petra

marraskuuta 11, 2015

Rhonda Byrne - The Secret: Sankari

Rhonda Byrne:n teoksiin en ole aiemmin niinkään kiinnittänyt huomiota. Jotenkin vain nuo alekirjat lumoaa kummallisella tavalla - sieltä tämäkin tarttui mukaan. Nyt olen tässä kirjoituksessa hyvin kaukana omalta turvalliselta maalta, koska en tiedä miten käsitellä kirjaa, joka ei sisällä mitään epätodellista, eikä oikeastaan tarinaakaan. Sankari kirjassa käsitellään kyllä erilaisten henkilöiden maailmaa ja menestystä, mutta jotenkin tarina on niin hyvin sisälllytetty kirjan antiin, että siihen ei kiinnitä huomiota.


Tämä on kertomus siitä,
miksi olet tällä maapallolla.

Sinussa on jotakin erityista. Synnyit olemaan ja tekemäään jotakin erityistä, johon kukaan muu meistä seitsemastä miljardista ei pysty. Sinun on tarkoitus elää erityinen elämä. On olemassa matka, joka sinut on tarkoitettu kulkemaan. Tämä kirja kertoo tuosta matkasta.
     Kaksitoista maailman tällä hetkellä menestyneimpiin lukeutuvaa ihmistä on kulkenut tämän kartan mukaisesti. He kertovat mahdottomilta kuulostavat tarinansa ja paljastavat, että sinut on syntyessäsi varustettu kaikella, mitä tarvitset elääksesi suurinta unelmaasi. Kun teet niin, täytät oman tehtäväsi ja aivan kirjaimellisesti muutat maailmaa.
     Olipa kerran sankari.


Miten kuvaisin parhaiten tätä kirjaa? Itse en niinkään näe kirjaa kertomuksena, jota lukisi vain ajattelematta eteenpäin. Tämä kirja antaa liikaa ajatuksia ja mietittävää, joten joskus voi huomata jääneensä lukemaan muutamaa sivua uudelleen ja uudelleen. Ainoastaan siksi, että sisältö on antanut niin paljon, että oma ajatus ei enää jatka automaattisesti eteenpäin.

En tiedä voiko kirjaa niin sanotusti arvioida. Kirja on niin erilainen kuin yleensä lukemani, mutta ei kuitenkaan pettymys. Olen täysin tyytyväinen, että tämä kirja löytyy omasta hyllystäni. En kuitenkaan ryhdy etsimään nyt Rhonda Byrnen teoksia käsiini, niin hyvä kirja ei ollut. Myöskään tällaista "sisäisen itsensä kasvattamis" -tekstiä ei kyllä jatkuvasti peräjälkeen pysty edes lukemaan. Kaipaan nyt täydellisesti jotakin vastapainoa!

Kirjassa oli monia hyviä ajatuksia ja mietittävää, jotka ajattelin kiteyttää lyhykäisesti kirjasta poimineiksi kohdiksi. Kirja on jaettu erilaisiin osiin, jotka kuvaavat Sankarin matkaa.

"Vaikket vielä edes tietäisi unelmaasi, voit silti nopeuttaa sen toteutumista jo nyt: tee parhaasi mukaan se, mitä juuri nyt teet. Vaikka tietäisit, että haluat tehdä kokonaan toista työtä, anna tämänhetkiselle työlle täysi huomiosi ja tee siinä parhaasi. Kun toimit näin, kasvat työtäsi suuremmaksi, ajan ovet avautuvat sinulle ja johtavat sinua kohti täydellistä, sinulle sopivaa unelmaa." s.61 (toinen osa: sankari)

"Fantasiaelokuvissa näet sankarin kohtaavan lohikäärmeitä tai hirviöitä, jotka hänen on surmattava saadakseen tehtävänsä päätökseen. Elokuvissa sankarin tehtävä edustaa elämäämme ja sitä, mitä meidän on koettava toteuttaaksemme unelmamme. Hirviöt ovat oman mielemme epäilyksiä ja pelkoja, ja aivan kuin elokuvissakin, meidän on voitettava ne emmekä saa antaa niiden estää meitä toteuttamasta unelmaamme." s. 111 (toinen osa: sankari)

"Ihminen sitoutuu automaattisesti asiaan, jota hän haluaa tarpeeksi. Sitä ei edes ajattele, vaan sitä hyppää suoraan toimintaan. Jos haluat ehdottomasti nähdä jonkin elokuvan, sinulle ei aiheuta vaivaa sitoutua siihen, että lähdet katsomaan sen. --" s.135 (toinen osa: sankari)

Valitsin kirjan kohdat sillä ajatuksella, mitkä eniten kolahtaisivat minun ajatusmaailmani kanssa. Minulle elokuvien ja kirjallisuuden maailma on yksi suuri osa minua. Minusta on ihana uppoutua yhteen tiettyyn saagaan, vaikka molempien, elokuvien ja kirjallisuuden, kautta. Kirjan teksti ei ole haastavaa. Tekstiä pystyy hyvin liittämään omaan elämään, ja jotenkin antaa oman maailman nappaamaan pätkiä tekstistä.

Englanninkielinen alkuteos: The Secret - Hero 
Kirjailija: Rhonda Byrne
Julkaisu: (Suomenkielinen laitos) WSOY 2014

Rhonda Byrnen Sankari -kirja riittää minulle ruksittamaan kohdan nro 31. Elämäntaito tai self-help-kirja.
 
-Petra

lokakuuta 25, 2015

Tervetuloa Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan

J.R.Ward ja Mustan Tikarin Veljeskunta on vienyt osan mun sydämestä. Mä olen jäänyt niin koukkuun tähän sarjaan, että oli pakko heti käydä ostamassa myös uusin 13osa kirjasarjasta. Ja tällä kertaa kirja osui ja upposi! Nyt en enää tiedä mikä näistä kirjoista mahdollisesti olisi ykkönen, koska tämä kirja horjutti koko toplistan menemään. Kirja on mitä mielenkiintoisin ja erilaisin kuin aiemmat tietyillä samoilla mausteilla, mutta aivan kerrassaan mahtava.

Varjot -nimeä kantava kirja on pituudeltaan 656sivua, joten siinä keskellä yleisesti kirjojen pituuksista. Sarjan 12osa Kuningas oli pituudeltaan hieman lyhyempi (648sivua). Siitä löytyy hyvin niukka blokkaus täältä. Huomaa kyllä, kun katsoo tuota blokkausta, kuinka paljon kirjoitustapa on muokkaantunut. Nykyään on jo tietty tapa miten kirjoittaa asiat ja millä tavalla ne järjestää näihin blokkauksiin. Alkujaan oli vain, että halusi nopeasti blokata jotakin, vaikka se ei niinkään ole oleellista vaan se, että kirjoittaa hyvän ja järkevän tekstin.

Tällä kertaa tämä blokkaus vie teidät lukijat syvemmällä Mustan Tikarin Veljeskunnan maailmaan Varjot -kirjan mukana ja samalla pohdin omia ajatuksiani kirjojen toplistasta ja ehkä jopa saan muodostettua tähän jonkin näköisen listan. Myös te lukijat pääsette nauttimaan tällä viikolla (ja mahdollisesti ainoastaan tällä viikolla) toisesta bloggauksesta nimittäin tästä! Yritän kuitenkin pitää blokkauksen pituuden tasaisena viime aikaisten blokkausten kanssa. Nyt siis itse kirjan pariin, ja lukijat huom. Lukekaa omalla vastuulla, koska en tiedä paljonko tässä hypitään kirjojen juonissa. Yritän mahdollisimman vähän!

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin  Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko.
     Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet s'Hisben kuningattarelle seksiorjaksi. Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwelliin sutenööriksi. Ainoa ihminen, johon hän tuntee voivansa luottaa, on hänen veljensä iAm.
     iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta heikoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan, mutta onnen tiellä on suuria esteitä. Trezin kuningattarelle vannoma vala on aika panna käytäntöön - hänen on antauduttava kuningattaren tyttärelle, eikä pakotietä tai neuvotteluvaraa ole.
     Trezin on valittava, seuraako hän sydäntään vai  alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Minusta on ihanaa, että takakannen teksti paljastaa niin vähän kirjasta. 656sivuinen kirja pitää sisällään niin paljon enemmän tarinaa ja tapahtumia, kuin takateksit antaa ymmärtää. Kirja myöskään ei kulje tavalliseen tapaansa yhden kertojan silmin, vaan kertojia on useampi. Kirjoissa on yleensäkin jokin asia, joka ei selviä kirjan aikana, joten seuraavan kirjan lukeminen on melkeinpä pakko. Vaikka lukisin sen varmaankin jokatapauksessa.

Kirjassa on paljon sivujuonia, niinkuin aina. Osa juonista loppuu pääjuonen kanssa kirjan lopussa, osa juonista jatkaa kulkuaan seuraavaan kirjaan, ja mahdollisesti vielä siitäkin seuraavaan kirjaan. Jokaisessa kirjassa kertojilla on aina jotain yhteistä tai sama päämäärä tai vastaavaan, joten heidän tarinansa aina leikkaavat toisiaan. Varjot kirjan kertojina toimivat: Trez ja iAm Varjo-veljekset, Selena-valittu, Rhage-veljeskunnan soturi, Paradise, Layla-valittu, Assail, Xcor, Throe, Abalone, s'Ex ja Maichen. Mahdoinko saada kaikki? Kuten huomaatte kirjassa on välillä vaikea pysyä mukana, kun kertojia on paljon, mutta monien kertojien tarinat sulautuvat toisiinsa ja joissakin tapauksissa tarinaa vain kerrotaan toisen kertojan näkökulmasta. Jos kysyt kuka näistä on pääosissa, en oikein osaa vastata. Mielestäni kaikilla on tärkeä rooli kirjassa, sekä päätarinan että sivujuonien kannalta. Kuitenkin nostaisin esiin Trezin ja iAmin lisäksi Selenan ja Maichenin.

He neljä kuljettavat päätarinaa eteenpäin. Päätarinaan taas liittyy myös kertojia, jotka omalla tavallaan tuovat lisämausteita ja syventävät tarinaa. Sitten on myös Layla-valitun sivujuoni, joka solmiutuu Xcorin kanssa osaksi, sekä Rhagen sivujuonen kanssa. Kirjan muut hahmot ovat myös tärkeässä roolissa kirjan sivuhahmoina, mutta tällä kertaa eivät kerro tarinaa. Kuitenkaan yhtäkään kirjan monista hahmoista ei saa unohtaa.

Teksti kirjassa on rajua, eikä niinkään anna lukijalla hirveästi ajattelumahdollisuuksia. Tietenkin aina ajattelee, että kuinka kenellekin tulee käymään, mutta kirja kertoo aina vastauksensa. Kirjassa kuvataan asioita tarkasti ja jatkuvasti. Lukijana ei koskaan tarvitse pohtia millainen tilanne on, se kerrotaan valmiiksi. Pidän myös J.R.Wardin (ja suomentajien) rohkeista sana valinnoista, asioita ei kierrellä tai pehmennetä.

Alla kaksi kohtaa eri kohdista kirjaa, molemmat sivujuonista - olkaapa hyvä! (ja en osannut valita siis vain yhtä, joten oli pakko saada molemmat tänne).

"Vishous iski vastahyökkäyksensä Varjoa vastaan silmänräpäyksessä ikävästä olkavammastaan huolimatta ja taklasi tyypin kunnon kehotällillä samalla, kun Rhage tarttui Trezin paksusta ranteesta kiinni repiäkseen tämän otteen irti. Uskomatonta kyllä, mutta tempuista ei ollut mihinkään. Vaikka V yritti kammeta Treziä irti sadankahdenkymmenen kilon elopainollaan ja Rhage nakkasi moneen taipuvan voimansa soppaan mukaan, Varjo oli kuin tiiliseinä eikä liikahtanut juuri mihinkään.
     Sitten kolmikko sai todellisia huolen aiheita.
     Rhage sulki silmänsä, ja kun hän avasi ne, ahtaaseen, mustaan tilaan tulvahti kirkas valo.
     "Vittu", V ärähti. "Päästä hänestä irti, Trez! Meillä on ongelmia!"
     Kuolemanuhka herätti Rhagen ihonalaisen pedon eloon. 
     "Trez! Irti!"
     Jokin viesti meni perille - olipa se sitten valo tai se, että Rhagen kasvonpiirteet alkoivat muovautua - ja Varjo alkoi löysätä otettaan. 
     V otti tilanteen haltuunsa, heitti Varjon sileälle lattialle ja hyppäsi tämän päälle. Musta tikari välähti ja singahti suoraan kaulavaltimolle. --" s. 32-33

"Veli oli kuitenkin jo nostanut kännykkänsä korvalleen. "Joo, Jane? Sinua tarvitaan eteisaulassa. Layla on kaatunut - V, lukemia?"
     Kun veli pani puhelimen V:n kasvojen eteen, Vishous sanoi puolisolleen: "Pulssi vakaa, mutta hidas. Samoin hengitys. Ei näkyviä vammoja."
     "Kuulitko?" Thor kysyi puhelimeen puhuen. "Hyvä. Kiitos." Puhelun katkaistuaan hän alkoi välittömästi näppäillä toista numeroa. "Jane tuo myös Mannyn ja Ehlenan." Puhelin korvalle. Odottelua. Odottelua. 
     Thor selvästikin soitti Qhuinnille -
     Jostain oudosta syystä maailma alkoi pyöriä: Rhage tuijotti Laylaa ja ajatteli, ettei ollut mitään kauhistuttavampaa kuin tajuttomana vatsallaan makaava raskaana oleva naaras, ja yhtäkkiä eteisaula alkoi pyöriä kuin hyrrä. Hänen päänsä oli kaiken hulinan keskipisteessä, mutta tasapainonsa oli yllättävän hyvässä iskussa, vaikka -
     "Hän pyörtyy!"
     Häh? Ei Rhage tainnutkaan olla niin tukevasti maassa kuin kuvitteli. --" s. 215-216

Kirjassa päätetään mukavasti aika monta eritarinaa, mutta jätetään auki myös mielenkiintoinen sivujuonen pätkä Layla-valitusta. Odotan innolla saako Layla-valittu oman kirjan, vai sitoutuuko hänen tarinansa johonkin toisee kirjaan. Kirjassa myös tehdään mielenkiintoisia valintoja: siitä, että miten henkilöiden tarina ikäänkuin lopetetaan kirjan loppuun. Tietenkin heistä mahdollisesti kerrotaan vielä kirjasarjan edetessä, mutta eritavoin (ehkä pienenä sivujuonena tai vain kirjan sivuhahmona).

Tuli jostain kaukaisesta historiasta mieleen, että tämä on kirjasarja, jota en ole koskaan ajatellut lukea englanniksi. Ehkä siksi, että kirja on hyvin pitkä jo suomenkielisenä, enkä usko että jaksaisin keskittyä englanniksi niin kauan tai sitten siksi, että teksti lumoaa minut jo. En ajattele, että saisin enempää englannin kielisestä versiosta. Myöskään kirjan kieli ei ole helpoimmasta päästä.

Tästä päästäänin vieläkin pohtimaani kirjasarjan toplistaan. Tämä kirja hipoo aika lähellä minun makuuni täydellistä tarinaa täydellisissä kansissa (kirjan kannet ovat jälleen kerran onnistuneet). Mutta kirjasarjassa on kaksi hahmoa yli muiden: Butch O'Neal kirjasarjan neljännen kirjan päähenkilö, sekä John Matthew, joka taas on ollut kirjoissa kauan taka-alalla, mutta esiintyy päähenkilönä kahdeksannessa kirjassa Minun rakastajani. Varjot -kirja nousee eritavalla toplistalle. En niinkään aluksi ollut kiinnostunut Trezin ja iAmin henkilöllisyyksistä, mutta lopulta nekin upposivat minuun. Enemmin kirjan tarina ja sen kerronta (erilaisuus myös muihin aiempiin kirjoihin) olivat syy, miksi kirja hyppäsi toplistaan. Kuitenkaan päähenkilöinä he eivät nouse niin ylös, kuin nämä kaksi: Butch ja John.

Tässä on siis osa minun maailmaani, taas tullut julki. Kaikilla on oma maku, ja näin raju teksti ei välttämättä uppoa jokaiseen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Itse taisin juuri kirjastossa käytyäni (kävin muuten juu kirjastossakin - hankalaa kun asioita olisikin yhtäkkiä niin kauheasti, että tänne pitäisi ehtiä kirjoittamaan) sano, että olisi vielä enemmän pitänyt lukea minulle ei niin kiinnostavia tai omaa kirjamaailmaani horjuttavia teoksia kirjahaasteen aikana. Kuitenkin olen osallistunut siihen ja lukenut kirjoja liittyen siihen ja muutenkin lukenut. Minulla on kuitenkin vielä aikaa: vuosi ei vielä vaihdu.

Englanninkielinen alkuteos: The Shadows 
Kirjailija: J.R.Ward (suomentanut Timo Utterström)
Julkaisu: Basam Books, 2015

Varjot -kirja auttaa minua etenemään kirjahaasteessa kahdella nro. 3. Vuonna 2015 julkaistu kirja sekä nro 6. Kirja, jonka nimi on sana. Nämä kohdat kirjahaasteesta saan ruksia todella todella ihanin fiiliksin.(tuli tässä mieleen, että pitäisi varmaan alustavasti ryhtyä tekemään kirjahaasteen yhteenveto blokkausta - siinä tulee menemään hetkinen)

-Petra

lokakuuta 04, 2015

James Dashner - The Scorch Trials

Lokakuu - Marraskuu - Joulukuu. Huh aika menee nopeasti! Ajatelkaas, että siitä on jo parisen viikkoa kun viimeksi jaksoin ruksia tänne blogin puolella tekstiä. Nyt on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina. Toivottavasti kaikilla on syksy alkanut yhtä hyvin kuin minulla.

SOLVING THE MAZE WAS SUPPOSED TO BE THE END.

Thomas was sure that escape from the Maze would mean freedom for him and the Gladers. But WICKED isn't done yet. Phase Two has just begun. The Scorch. 

THERE ARE NO RULES. THERE IS NO HELP. YOU EITHER MAKE IT OR YOU DIE.

The Gladers have two weeks to cross the Scorch - the most burned-out section of the world. And WICKED has been sure to adjust the variables and stack the odss against them.
     Friendships will be tested.
  Loyalties will be broken. All bets are off.
     There are others now. Their survival depends on the Gladers' destruction - and they're determined to survive.

NEVER STOP RUNNING. (takakansi) 

The Maze Runner -saaga jatkuu tässä toisessa osassa; The Scorch Trials by James Dashner. Tämä blokkaus voi hieman palata itse The Maze Runner:n tarinaan, mutta yritän välttää suurimat paljastukset. Eiköhän kaikki asiasta kiinnostuneet ole jo lukeneet tai nähneet The Maze Runner:in (Labyrintti) ensimmäisen osan? Blokkauksen The Maze Runner:sta löydät täältä.

The Scorch Trials jatkaa kulkuaan Maze Runner:n päätyttyä uusilla kokeilla ja seikkailuilla, jotka nämä Gladiaattorit kohtaavat. He törmäävät uusiin esteisiin matkalla eteenpäin, kohti WICKED:in mutkikkaisten asioiden selvittämisessä, ja yrittävät selvitä kohti parannusta ja pelastusta. The Flary eli kulkutauti Roihu on vaikuttanut ihmisiin jo pitkän aikaa ja sankarit joutuvat nyt kamppailemaan juuri näiden ihmisten kanssa jatkaessaan kulkuaan.

Kirjan kertojana toimii Thomas, joka jatkaa kamppailu oman itsensä kanssa. Kirjan henkilöille myös selviää mitä kummallisempi asioita, jotka vaikuttavat kirjan lopputulokseen. Paljon uusia henkilöitä ilmestyy ja asiat välillä menevät sekavaksi, mutta kyllä se aina takaisin radalle pääsee. Minulla on suuri epäilys, että kirja ja elokuva ovat jonkin verran (tai enemmänkin) erilaisia, mutta silti odotan kovasti, että pääsen katsomaan tämän elokuvan.

Englannin kielen kääntäminen vie aina vähän aikaa, joten siksi kirja välillä hieman tökkii. Kuitenkaan tätä kirjaa en missään nimessä lukisi suomeksi. Jo kuultuani suomenkielisen käännöksen nimestä The Scorch Trials (Poltettu maa; näin on ilmeisti kirja suomennettu, mutta elokuva kantaa nimeä Labyrintti - Aavikkokokeet http://m.imdb.com/title/tt4046784/) oli liian hirveä minun makuuni. Välillä en ihan ymmärrä kaikkien suomennuksien  perään. Muutenkaan en ehkä ihan ole innoissani koko tarinan sisäisten asioiden suomennuksista.

Kirjassa sattuu ja tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Hämmentävää on seikkailevien henkilöiden määrä. Minusta niitä ei ole liikaa, mutta kaikkiin ei pääse syventymään. Oikeastaan kirjassa ei edes mainita kaikkien nimiä, vaan osa henkilöhahmoista kulkevat vain tietyissä ryhmissä eteenpäin tarinassa. Nämä tietyt päähahmot ovat selvästi mainittuja ja kuvattuja.

En kuitenkaan siis sano, että kirja olisi ihan floppi. Minusta on ihanaa, kun Teresa:sta on tehty hyvin voimakas luonteinen. Se tuo kirjaan jotenkin niin paljon elävyyttä. Kirjan ja elokuvan hahmoja ei oikeastaan voi verrata millään tavalla toisiinsa. Niissä on niin hirveästi eroa, joten se hiukan sotii mieleni kanssa kummasta pidän enemmän. Kirjassa on minusta ihanan voimakkaita ja erilaisia hahmoja, mutta kuitenkin taas pidän Labyrintti-elokuvan persoonista, koska siihen ei ole ängetty liikaa. Tämänkin asian voi nähdä monella tapaa, muistaakas se.

Kirja on mukava sekoitus fiktiota ja tulevaisuutta hiukan scifimäisellä mausteella. Minusta kirja on kirjoittettu juuri mielenkiintoa ylläpitävällä tavalla: alussa lähdetään nousuun, jonka jälkeen tulee palautus ja perussettiä, ennen loppuhuipennusta. Mielestäni kirja myös kertoo aina tarpeeksi tarinaa eteenpäin, ja jättää pienen pähkinän mietittäväksi, joten kiinnostus vain kasvaa entisestään ennen kuin saa seuraavan kirjan käteensä. Onneksi minulla löytyy jo The Death Cure (kolmas kirja sarjasta) hyllystä! :)

Valitsin nyt tämän kirjan ajatuksieni pohjalta ruksittamaan kohdan kirjahaasteesta. Kohta nro 40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja. Lisäyksenä yritän kovasti edetä tässä kirjahaasteessa, mutta heikolta näyttää. Kyllä nyt vielä ainakin muutama kirja pitäisi lukea kirjahaasteeseen liittyen. Katsoo sitten mitä ensi vuosi tuo tullessaan.


Kirjan lopussa oli myös pieni esinäyte James Dashnerin uusimasta sarjasta. James Dashner - The Eye Of Minds. Alustavasti kirjan nimi ei kutsunut minua, mutta päätin lukea nuo muutamat sivut. Ja jäin koukkuun! Oli ihan pakko tännekin laittaa, ja samalla vähän tutkailla netistä löytyisikö sieltä jotain lisää tietoa kirjasta ja kirjasarjasta.

Kun esinäytteessä lukee sanoja, kuten: a game, the Sleep, knowing, computer-simulated, death, Lifeblood, killing yourself, Core, coding & Experience Points. Nämä vain jäävät kummittelemaan päähän. On sellainen tunne, että haluaa oikeasti lukea tämä kirjan. Katsotaan siis kuinka käy? :) (lisäyksenä: adlibris.com sivustolta löytyy englannin kielellä)

 

- Petra

syyskuuta 11, 2015

Neiti Etsivä huumaa



Miten aina käy niin, että lukee yhden Neiti Etsivä kirjan, jonka jälkeen haluaakin lukea seuraavan? Neiti Etsivä on aina kuulunut yksiin lempikirjoihini. Ne taitavat myös olla ensimmäisiä pidempiä kirjoja, joita olen lukenut. Viime viikonloppuna sarjaan myös liittyi kaksi uutta kirjaa, jotka odottavat nyt lukemista. Nyt kirjoja on siis viisi kappaletta (että ei ole koskaan tullut ostettua niitä, mutta nyt kirpputori löytönä tuli ostettua.

Neiti Etsivä eli Paula Drew ja hänen ystävättärensä seikkailevat kirjoissa ratkaisten erilaisia rikoksia ja tapahtumia. Kirjoissa ei enää niinkään ole jännitysmomenttia niin paljon, mutta niiden lyhyen sivumäärän takia (about 150sivua per kirja), niiden lukeminen on mukavaa ajanvietettä. (nyt löytyy muuten uudet kirjat myös tuolta hyllystäni -osastosta)
Tämä blokkaus keskittyy Carolyn Keenen kirjaan: Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus.

 

Ramppivalo-teatterin toiminta uhkaa kaatua outoon asiaan: vanhassa kartanossa, teatterin toimipaikassa, kummittelee. Ihmisen kokoinen nukke ilmaantuu iltaisin tanssimaan kartanon alueelle. Aavetanssija on tehdä ohjaajan ja näyttelijät hulluiksi.
    Paula ja hänen ystävättärensä liittyvät seurueeseen, mutta kaikki eivät toivota heitä tervetulleiksi. Neiti Etsivää varoitetaan työntämästä nokkansa asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Uhkaukset eivät kuitenkaan estä etsivätyttöä tekemästä jännittäviä löytöjä kartanon ullakolla.
    Kuka on kaiken takana ja mihin hän tähtää? Liittyvätkö teatterin tulehtuneet henkilösuhteet asiaan? Ennen kuin arvostukset selviävät, Paula ehtii kokeilla näyttelijäntaitojaankin - yllättävin seurauksin. 


Tällä kertaa Neiti Etsivä ihmettelee tanssivan nuken arvoitusta 134 sivuisessa kirjassa. Kirjan kuvitus on tyypilliseen tapaansa piiretty kuva, ja juurikin aiheeseen sopiva. Rakastan näitä kirjojen eri väri sävyjä ja korostuksia. Ne ovat niin hauskat! On myös kiva, että teema jatkuu Neiti Etsivä kirjojen läpi.

Kirjan lyhykäisyyden takia sen ahmii yhdellä kertaa, mutta ei se mitään. On ihan mukava välillä aloittaa ja lopettaa kirja samana päivänä. Minun piti lukea tämä kirja jo kirjahaasteen aikoihin, mutta se jäi tekemättä.

Itse kirjassa ei ole moitittavaa. Ehkä sen lukemiseen tarvitaan hieman enemmän lapsenmieleisyyttä kun useimpiin, mutta Neiti Etsivä on hyvä kirja aloittaa tuo lukemisen ihmeellisen maailman. Kirjan teksti on helppoa luettavaa (taidan kyllä olla tuota mieltä jokaisesta kirjasta jonka luen), ja tarinan juonessa pysyy helposti mukana. Kirjan on hyvin jaoteltu, ja aina kappaleen loppu on hieman jännittävä, joten kirjan käsistä laskeminen on haastavampaa kun haluaa jo tietää, että mitä tapahtuu. Kirjassa on muutama mielenkiintoinen käänne, eikä minulle ainakaan heti valjennut täysin ketä tässä voisi syyttää ja miksi.

Onhan kirjassa paljon arvattavuutta myös, mutta minusta se ei häiritse lukemista eteenpäin. Kuvitusta ei ole, eikä minusta kirja sitä edes kaipaa. Voisi ehkä ajatella, että sitä voisi myös olla - eikä siitä olisi minusta haittaa. Neiti Etsivä kirjoissa on aina samat henkilöt seikkailemassa, joten on kiva lukea aina heidän seikkailuistaan. Minusta mainseman vaihdokset tai muut muutokset, joita kirjoissa keskenään voi olla, häiritse yhtään. Mikään kirja ei kuitenkaan ole suora seuraus jostakin muusta sarjassa olevasta kirjasta, joten voi aloittaa mistä tahansa Neiti Etsivä kirjasta.

Englanninkielinen alkuteos: The Clue of the Dancing Puppet
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1962, suomessa Helsingissä 1987

- Petra

syyskuuta 04, 2015

K.A.Applegate - Everworld (#2): Menetyksen maa





Paikka jota ei pitäisi olla olemassa.
Mutta silti on.
Olentoja joita ei voi olla.
Mutta on silti.
Paikka jossa kaikki unet ja painajaiset 
ovat hyvin todellisia - 
ja usein tappavia.
Tervetuloa maailmaan nimeltä...
EVERWORLD.




David, Jalil, April ja Christopher seikkailevat edelleen muinaisten myyttien ja taruolentojen uskomattomassa maailmassa. Entistä oudommaksi heidän elämänsä tekee se, että yöllä nukkuessaan he palaavat takaisin oikeaan maailmaan, normaaliin elämäänsä ja herätessään löytävät itsensä Everworldin jumalolentojen ja hirviöiden keskeltä.
      Osallistuttuaan viikinkien ja atsteekkien väliseen sotaan, toverukset jäävät atsteekkien vangeiksi ja joutuvat odottamaan kaameaa kohtaloa: atsteekit aikovat uhrata heidät verenhimoiselle sodanjumalalleen Huitzilopochtlille.
     Kaiken lisäksi Sennan olinpaikasta ei ole tietoakaan, eikä kukaan tiedä onko hän enää edes elossa, ainakaan sanan inhimillisessä merkityksessä... (kirjan takakansi)

Huh! On tuossa kirjan takatekstissä paljon sanahirviöitä, melkein yhtä paljon kuin kirjassa itsessään. Todellakin - vieläkin jatketaan seikkailua normaalin maailman ja Everworldin välillä. En edes tiedä pidänkö kirjan ensimmäisestä osasta. Tiesin vain, että minun on saatava lukea jatkoa tälle kirjalle - nyt sain. 

Jatkan nyt tämän blokkauksen loppuun, kun kaiken kiireen keskeltä sain nyt aikaiseksi. On tuossa viikolla ollut jo fiilis kirjoittaa, mutta sitten päätinkin kirjoittaa kouluhommia. On muutenkin nyt, kun tuo työssäharjoittelu vihdoin käynnistyi kunnolla, ni se on vienyt paljon aikaa. Onneksi olen selvinnyt tämän viikon sieltä elossa kotiin saakka. Mutta nyt kirjaan, sen tarinaan ja henkilöihin. :)

En oikein vakuuttunut tästä toisesta kirjasta, vaikka se jättää mielenkiinnon seuraavaa kirjaa kohtaan. Luulen, että mielenkiinto kohdistuu seuraavaan kirjaan enimmäkseen siksi, että kirjan tarinaan jää niin paljon aukkoja. Muutenkin tämän kirjan maailma keskittyy aika paljon yhteen ja samaan paikkaan. Paljon tulee uusia hahmoja, ja sivujuonia, joista en oikein tiedä mitä ajattelisin. Minusta tuntuu, että jos kokoajan heitetään uusia hahmoja, tarina itsessään jää vähän piiloon hahmojen joukkoon. 

Itse olisin halunnut tietää lisää Sennasta, jota itse ajattelin ensin viidenneksi päähenkilöksi. En kuitenkaan enää ole niin varma asiasta. Senna tuntuu tulevan aina välillä neljän päähenkilön ajatuksiin, mutta harvemmin itse paikalle. 

Hauskinta kirjan aloittamisessa on kertojan vaihtuminen. Ensimmäisen kirjan (Everworld: Sennan seuraajat - olen aikasemmin kirjoittanut arvion tästä kirjasta, se löytyy täältä) kertojana on David. Tällä kertaa kertojana toimikin Christopher. Mielestäni kertojan vaihtuminen toimi hyvin. Minulle ei tuottanut vaikeuksia sopeutua kertojan vaihtumiseen. On kyllä välillä hassua, kun Christopher katsoo Davidiin. Alla pieni pätkä kirjasta teille esimerkiksi Christopherin tyylillä :)

">Joqurttia.>
     Tuijotin kädessäni olevaa listaa. Valkoinen, viivoitettu, nelinkerroin taiteltu vihkonsivu.
     Joqurttia. Soudatinpusseja. Sormiparistoja. Vessapaperia. Keksejä. Nestesaippuaa. Kalkkunajauhelihaa. 
     Lista oli vasemmassa kädessäni. Oikea käteni oli ostoskärryjen kahvalla. Seisoin kaupassa maitotuotehyllyllä.
     Pitkään takkiin pukeutunut nainen tuijotti minua. 
    >Joqurttia>, sanoin. 
     Hän katsoi minua niin kuin olisin saattanut olla vaarallinen. Tuijotin joqurtteja. Niin monta eri laatua. Niin monen merkkisiä.
     > Kas>, mutisin itsekseni. >Oikea maailma.>" s. 92

Kirja on erilainen kun oma ajatusmaailmani, silti joku kirjassa kiehtoo. Tai oikeastaan minun tiedon haluni vain huutaa, että tulee selvittää mitä tapahtuu. Voi olla, että kolmasosa sattumalta tarttuu seuraavan kerran käsiini kirjastossa. Tämä kirja nyt ei liity kirjahaasteeseen, eikä kyllä sen jatko-osatkaan, mutta eipä se mitään. Kirjoja luetaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaan anyway!

Englanninkielinen alkuteos: Land of Loss
Kirjailija: K.A.Applegate
Julkaisuvuosi: 1999

-Petra

elokuuta 21, 2015

Sofi Oksanen - Baby Jane




Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
      Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
      Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
      Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.

 


”Minä uskoin, että kaikki olisi mahdollista, ei minulla ollut mitään syytä epäillä. Me emme haaveilleet mistään, mitä pidin mahdottomana, vain pienistä suurista suloisista asioista, joihin ei tarvittu muuta kuin rakastettu ja tarpeeksi rakkautta, ja sitähän meillä oli uppeluksiin asti.”

Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani, on kirjoitusta, joka vie jalat alta. Intohimoista, iskevää, peittelemätöntä. Kulmikas rakkaustarina nousee määriteltyjen ja määrittelemättömien ahdistushäiriöiden keskeltä eikä kaihda näyttää seksuaalisuuden sellaisiakaan puolia, jotka saavat tyydytyksensä vain huomaamattomien postilähetysten kautta.

     Baby Jane on mys rohkea keskustelunavaus aiheesta, jota suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty. Romaani kritisoi ennen kaikkea 1990-luvun mielenterveyshoitojen kapea-alaisuutta, lääkehuumaa jossa psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset koukutettiin pillerikierteeseen. (kirjan takakansi) 

En koskaan aiemmin ollut ajatellut lukevani Sofi Oksasen kirjoja. Tämän kirjan jälkeen halusinkin lukea lisää, joten ajattelin koettaa Puhdistusta. Baby Jane on hyvin erilaiseen maailmaan sijoittuva jos vertaa Puhdistukseen. Itselleni Baby Jane ei tuottanut ongelmia lukea, ja siitä sai mielestäni mukavasti uusia näkökulmia.

Muuten - tämä kirjoitus ei nyt vain oikein suju. Nää päässä olevat sanat ja lauseet eivät hyppää tähän ruudulle niin kuin yleensä. Yritän kuitenkin nyt ruksia tähän kirjasta. Voi olla, että tuo koulun alku nyt vihdoin ja viimein iskii tähänkin päähän... Lisäksi tuo uusi kirja houkuttaa ja koukuttaa, mutta se saanee vielä odottaa. Ostin siis juuri Sally Green:in kirjan Half Bad (ja kyllä englanniksi).

No jos ajattelen kirjan tekstiä: lyhyet luvut ja aika lyhyet lauseetkin loivat kirjaan tunnelmaa. Minua ei häirinnyt pieni aikahyppely lukujen välillä, ja minusta kirjan "osat" jakoivat kirjaa hyvin. Minusta kirjan teksti on mukavan erikoinen tai tekstityyli oikeastaan. Tämä myös vaikutti siihen, että kirjaa luki mukavan nopeasti ja rennosti eteenpäin.

Kirjan kertoo kertojana toimivan naisen elämästä ja käännekohdista. Tarina kohdistuu kertojan rakkauteen Piki -nimiseen naiseen. Eikö se ollut siinä lyhyesti? Voihan kun ajatukset ovat muualla. Ehkä lopetan ennen kuin kirjoitan tänne vielä jotain epäsopivampaa ja muuta.

Kirjahaasteeseen kuitenkin pääsen ruksimaan lisää kohtia. Number 19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä.

Englanninkielinen alkuteos: Baby Jane
Kirjailija: Sofi Oksanen
Julkaisuvuosi: 2005

-Petra

elokuuta 14, 2015

Lukumaraton: ensimmäinen, mutta ei ehkä viimeinen kerta

Kello on nyt 17.32, kun alotan kirjoittamaan tätä blokkausta. Tähän sitten päivittelen sitä mukaan, kun olen saanut luettua ja sattumalta olen lähellä nettiä.. Lukeminen alkaa siis kuuden aikaan, ja siitä sitten jatketaan huomiseen iltapäivään klo 18.00 saakka. Nyt tunnelma on aikas hyvä - meen laittamaan uutta teetä juotavaksi ennen kuin ryhdyn aloittelemaan lukemista. Fiilis taitaa olla aika kohdillaan - oon jo eilen miettinyt varaslähdön ottamista, mutta jaksoin odottaa tähän päivään asti :)

Nyt klo on 18.00. Tästä se nyt sitten lähtee. Sofi Oksasen Puhdistus on kirjana, ja kuuma kuppi teetä tuossa vieressä. Lukuintoa kaikille lukumaratoonareille ja muille, jotka nyt jostain syystä ovat päättänyt lukea. (lisäilen kuvia tuossa illemmalla)





Jos ei nappaa, ni täytyy vaihtaa - klo on nyt 21.20.  

Sofi Oksasen Puhdistus -kirjaan jaksoi keskittyä about tunnin verran, jonka jälkeen alkoi voimakas kirjan vaihtamisen halu. Annoin sitten tunteiden viedä, ja päädyin lukemaan Suhosen&Siitosen&Pölläsen kirjan, Metsän tarina. Tämä ihana teksti ja ihana kuvitus oli mieleeni myös näin kirjana. Olen siis elokuvan myös katsellut. Kirja on luontokirja, ja se sisältää siis tietoa, se on vaan niin hienosti sisälletty tarinaan, jota kirja kantaa mukanaan. Kirjassa tavataan metsän kuninkaasta karhusta aina pienen pieniin öttiäisiin asti, kaiken maailman eläimiä, lintuja ja ötököitä.

"Isä oli oppinut olemaan metsässä yksin ja kaipasi usein sen rauhaan. Kun lähti kävelylle, tiesi aina kokevansa uutta. Polku kulki omaa reittiään, joten antoi polun viedä. Metsä oli silloin vielä melkein ääretön, puiden taakse ei nähnyt ja se houkutti eteenpäin katsomaan, mitä syvemmällä oikein oli.
     Aikojen kuluessa oppi hakemaan turvaa metsästä. Se oli kuin kohtu, äidin syli, tunsi sen sydämenlyönnit, hengityksen, lämmön. Se oli suoja kavalaa maailmaa vastaan ja siellä saattoi unohtaa alituisen kuoleman pelon. Vähitellen tottui olemaan yksin ja mietiskelemään" 
Metsän tarina, s 192   

Metsän tarina -kirjassa oli pituutta 216sivua, jonka lisäksi olen lukenut 72sivua Puhdistus -kirjasta. Tällä hetkellä sivuja on koossa 288sivua/2kirjaa. Nyt on tauon aika - katsotaan koska jatkuu!
(olisin jo halunnut alkaa kirjoittamaan arviota Metsän tarina -kirjasta, mutta hillitsen itseni nyt, ja mietin vasta alkuviikosta, mistä kirjoista tänne ilmestyy arvioita.. Tuossa on jo yksi kirja jonossa)

Next book, please. Klo on 23.36. 

Nyt on tämän vuorokauden viimeisen blokkauksen aika. Ja kyllä, nyt alkaa lukeminen viedä veronsa tästä päästä. Puhdistus -kirja etene hyvin hitaasti, ja pääsin sitä huimat 18sivua eteenpäin, joten saa nähdä, tuleeko edes valmiiksi maratonin aikana.. Huh! Puhdistus -kirja ei oo oikeen vielä päässyt vauhtiin. Siinä on se, kun siinä on ikäänkuin kolme tarinaa (nykyhetki ja sitten molempien naisten oma tarina = kolme), joten jos vain yksi on kiinnosta, joutuu kahlaamaan siinä välissä aika monta sivua väkisin läpi..

Kokeilin siis jälleen kerran kirjan vaihtamista.. Tällä kertaa sekään ei oikein ottanut onkeensa. Nappasin käsiini K.A.Applegate kirjan Everworld (2): Menetyksen maa. (huomaa, ettei tämä kirjoituskaan oikein enää luonnistu.. jää kirjaimia mukavasti aina välillä pois tai hyppää jostain vähän extraa) Niin.. tämän kirjan lukemisen aloitin.. hetkinen jatkoin lukemista 22.00 jälkeen Puhdistuksella.. sitten oli taukoa taas.. Joten olikohan tuossa ennen 23.00, kun luin tuota kirjaa.. (no tähän aikaa ei varmaan enää tiedä yhtään mistään mitään - ainakaan näin koulupäivän jäljiltä..) 

Tuli tuossa välissä nautittua kupponen teetäkin, mutta sekään ei ilmeisesti tarpeeksi herättänyt horteesta.. Mutta siis Menetyksen maa -kirjaa ehtisin lukea kolme lukea eli huimat 23sivua. Tämän hetkinen tilanne siis 329sivua/3kirjaa (joista siis vain yksi on kokonaan luettu)

Aurinkoa! lauantai klo 10.38.

Noniin, nyt on lauantai ja virallinen lukumaraton päivä. Tänään siis kaikki aloittelevat viimeistään lukumaraton:n, ja osa siis lopettelee jo. Ite olen jo ollut valveilla pitkänkin aikaa, ja juuri lopettelin K.A.Applegate kirjan Everworld (2): Menetyksen maa. 

Kirjalla oli pituutta 178sivua, joten se nyt sitten lisää tuohon eiliseen määrään. On tässä nyt vielä hyvin aikaa lukea ja taukoilla. Olen kyllä hyvää vauhti edennyt, ja nyt yöunien jälkeen jaksaa taas jatkaa matkaa ripeämmällä tahdilla :) 

Nyt siis yhteensä sivuja löytyy 507/3kirjaa, joista kaksi on luettu loppuun asti. (Ohhoh - voiko olla jo yli 500sivua.. huh.. on sitä ehtinyt..)

Perunatauko - klo on 11.26 .

Perunan kuorimistauon jälkeen jatketaan taas lukemista.. Kohta olisi ruoka, joten jos siihen saakka jaksaisi keskittyä Sofi Oksasen Puhdistukseen.

Ruokatauko on päättynyt! klo on 12.20. 

Tuli joku ihmeen nettikatkos, joten en päässyt kirjoittamaan tänne ennen ruokatauon aloittamista.. Mutta nyt siis kirjoitan. Sofi Oksasen kirjaa etenin sivulle 104 asti, eli 12sivua. Ja taas kerran vaihdan kirjaa, kerran tuo Puhdistus etenee niin hitaasti,  että keskittyminen herppaantuu heti. On vaikea valinta mitä kirjaa lukee.. No jahka tästä päätän, niin alotan. 
Tällä hetkellä sivumäärä on 521/3kirjaa.

Let's go to Trials! Klo on nyt 15.49. 

Nyt on siis viimeisen päivityksen vuoro ennen loppufiilistelyä.. Se voi valitettavasti tulla muutaman tunnin myöhässä, kunon juuri tuossa kuuden aikaa tekemistä.. Mutta on mulla vielä aikaa lukea hiukan ainakin eteenpäin.. Kuten ylhäältä voitte päätellä, on kirja vaihtunut taas :) Toi Puhdistus ei vieläkään uppoa minuun. Luin kaksi lukua, eli 8sivua - ja päätin, että en sitten aloita kirjan toista osaa. 

Huomaako muuten kuinka paljon blokkaukset ovat lyhyentyneet? :) No, kuiteskin... Päätin hypätä takaisin Thomas:n kyytiin ja kohti The Scorch Trials:a. Kirjaa olen edennyt sivulle 82. Huomaa heti, että kumpi kirja on enemmän minun makuuni, koska etenen nopeammin. (vihjaus siis Puhdistukseen)

Nyt pitää palata vähäksi aikaa vielä lukemisen pariin - yeah! ;) 
Tällä hetkellä sivuja on koossa 611/4kirjaa, joista kaksi on kokonaan luettuna.


Yhteenvedon aika

Oli ihana, kun vielä ehtisi jatkaa vähän aikaa The Scorch Trials:lla. Ja sitten oli pienen tauon paikka, ennen kuin rupesin miettimään tänne kirjoittamista. Nyt lopullinen lukumaraton tulos on: fiilis on hyvä! Oli ihan mukava päästä lukemaan oikein urakalla.  Nyt se on ohi, ja katsotaan sitten jos seuraavan kerran järjestetään ja on aikaa osallistua. Nyt ensiviikolla on syystä keskittyä kouluun.

Kirjat: Suhonen&Siitonen&Pöllänen - Metsän tarina
            K.A.Applegate - Everworld (2): Menetyksen maa
           Sofi Oksanen - Puhdistus s. 111/389 (ilman kirjan loppuosassa olevaa ooppera käsikirjoitusta)
            James Dashner - The Scorch Trials s. 112/360

Sivumäärä: Yhteensä sivuja kertyi tasan 640.

-Petra

elokuuta 12, 2015

Kirjataivas: Lukumaraton



Nyt oli minunkin aika ottaa osaa lukumaraton:n, joka järjestetään nyt elokuun 15.päivä. Lukumaraton emännän blogin ja muuta infoa löydätte täältä (uudestaan). Olen juuri tällä viikolla aloittanut koulutuksen, joten nyt illalla rupesin kiirellä (no.. kiireellä ja kiireellä) ruksamaan listaa lukumaratonia varten.

Koulutuksesta sen verran siis, että meillä on nyt 3viikon yhteinen "koulutusjakso", jonka jälkeen viikot muuttuvat työksi. Töitä olisi sitten kolme päivää viikossa, ja kaksi opiskelupäivää (joista toinen jossakin tilanteissa olisi vielä etäpäivä), joten panostetaan työhön kuitenkin.

Noniin - elikkä kauan tuli mietittyä, että mitä sitä aikoo lukea - tai paremminkin millaista kirjallisuutta sitä aikoo lukea lukumaratoonin aikaan. Itse kun yritän myös kiirellä täytellä vuoden 2015 kirjahaastetta, päätin valita kirjoja, jotka sopisivat molempiin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eikö vain? Lukumaratoonin aikana luetaan mahdollisimman paljon 24h aikana - tauot on sallittuja, mutta miksei niitäkin täyttäisi kirjallisuudella? ;) Olen ehkä hiukan myöhässä julkaisemassa tätä, mutta mainitsin sen jo onneksi aikaisemmassa blokkauksessa. Nyt siihen listaan!

Oksanen, Sofi - Puhdistus
Dashner, James - The Scorch Trials
K.A.Applegate - Ewerworld: Menetyksen maa
Lönnroth, Heleena - Salaisuus eli sininen motelli
Suhonen&Siitonen&Pöllänen - Metsän tarina
Keene, Carolyn - Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus

No siinä nyt on tuo hyvin sekavainen kirjapino (kahteenkin otteeseen), joka odottaa. Päätin, että Sofi Oksasen - Puhdistus olisi aloittava kirja (sekin voi vielä muuttua tässä matkan varrella), katsotaan sitten miten noiden muiden laita on, että mitä lukee ja milloin, ja kuinka paljon loppujen lopuksi ehtii lukea. En ole siis lukenut näistä kirjoista yhtäkään aiemmin, että ei mitään uusinta lukemisia löydy. 

Mietin vieläkin, että olenko varannut liikaa kirjoja tähän haasteeseen, mutta parempi sekin kun että kesken loppuu. Kaikille onnea lukumaraton:n! (Ja ilmoittaudu ihmeessä jos vähänkin kiinnostaa, on tässä muutama päivä vielä aikaa - kuitenkaan tarkoitus ei ole hiki hatussa kerätä sivuja, vaan pitää hauskaa ja lukea!)

Helpommin sanottu kuin tehty, joten katsotaan millaisessa kunnossa on tämän maratonin jälkeen. Toivottavasti en vedä överiksi!

-Petra

elokuuta 09, 2015

Astrid Lindgren - Ronja Ryövärintytär




Ronja, ryövärintytär, eli silloin kun ryövärit vielä vaanivat matkustavaisia ja kauppamiehiä metsissä, villihevoset kirmasivat niityllä ja maahiset ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa.
     Ronjan tarina kertoo ystävyydestä, joka voittaa kaiken.



Nyt on käsissäni jo kauan etsitty Ronja Ryövärintytär. En ole ikinä aikaisemmin varsinaisesti lukenut tätä kirjaa, vaikka elokuvan olenkin katsonut pienenä monia kertoja. Myös siitä samaisesta syystä kirja sopi hyvin kirjahaasteeseen: tiedän kirjan, mutta en ole lukenut -tyyliä. Tähän lisäyksenä lukumaraton järjestetään ensiviikon lauantaina, ja tällä kertaa olen mukana! Lukumaraton infoa löytyy täältä.

Ronja ryövärintytär on Astrid Lindgrenin tuttu tarina, joka iskeytyy aina minun sydämeeni. Tarina käsittelee ystävyyttä nuoren tytön ja pojan välillä. Minut hurmasi myös kirjassa käytettävä kuvitus! Tekstinä - tarina on helppo lukuista ja leppoisaa. Ehkä siihen vaikuttaa juuri, se että kirja on suunnattu lapsille. Kirja on mukavaa ajanvietettä.

"Sillä nyt männiäiset alkoivat hakata kiveä nuijillaan ja kartuillaan ja mitä heillä nyt sitten olikin käsissään. Hiljaisuuden keskeltä kumisi, jymisi ja rämisi niin inhottavasti että Ronja kiljahti. Nyt hän pelkäsi henkensä edestä.
     Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli niiden jalkojen rahinan ja kuuli niiden muminan:
     - Männiäiset harmaat, männiäiset kaikki, repikää ja raastakaa!
     Silloin Ronja huusi epätoivossaan, entistä kovemmin ja huitoi ympäriinsä nahkaleilillään. Pian männiäiset olisivat hänen kimpussaan, ne repisivät hänet palasiksi, sen hän tiesi. Hänen ensimmäinen päivänsä metsässä koituisi hänen viimeisekseen. --" s. 24-25

"Mutta se ei auttanut. Kauhu iski Ronjaan ja hän pelkäsi enemmän kuin koskaan eläissään. Hän huusi Birkiä, mutta huuto oli ylen surkea. Se kuullosti kamalalta ja pelästytti häntä vielä enemmän. Minä menen järjiltäni, Ronja ajatteli, tästä minä en selviä!
     Silloin kuului syvältä sumun sisästä muutama hiljainen suloinen valittava sointu, sieltä kantautui laulua, eikä toista niin ihanaa laulua ole. Milloinkaan ei Ronja ollut kuullut mitään senkaltaista, voi miten kaunista se oli, miten sen suloisuus täytti hänen metsänsä! Ja se laulu vei mennessään kaiken pelon, lohdutti häntä. Ronja seisoi hiljaa ja antoi laulun lohduttaa. Olipa ihanaa! Ja miten se laulu houkutti ja veti puoleensa! Ronja tunsi miten laulaja halusi hänen jättävän polun ja seuraavan kutsuvi sointuja sumun sisään. 
     Laulu voimistui. Se sai Ronjan sydämen värisemään ja yhtäkkiä hän unohti kotona odottavan Susilaulun. Nyt hän unohti kaiken, nyt hän halusi vain päästä niiden luo, jotka kutsuivat häntä sumusta.--" s.60-61

Nämä tekstipätkät ovat kyllä osoitus hienosta kirjoitustavasta. Kirjat ovat suunnattu lapsille, mutta teksti on voimakasta ja suoraa. Siinä kuvataan asiat yksinkertaisesti, sillä tavalla miten ne oli. Se on varmasti myös haastavaa ymmärtää kaikkea (tietenkin iästä riippuvainen asia).

Katsoin myös elokuvan eilen illalla - ihan muistojen vuoksi. Nyt kun vertaa näitä kahta: kirjaa ja elokuvaa - sanoisin, että molemmissa on hyvät puolensa. Elokuva tuntuu kulkevan hyvin nopeaa tahtia, vaikka sillä pituutta onkin yli 2tuntia. Kirjassa on ihanaa juuri se, että siinä on kuvailua maisemasta ja muusta - mikä elokuvissa on aina toisarvoisena. Mielestäni kirja ja elokuva tukevat toisiaan - ei niissä ole mitään suurta tarinallista eroa.

Kirja osuu kirjahaaste kohtaan numero 39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi.

-Petra

elokuuta 02, 2015

K.A.Applegate - Everworld: Sennan seuraajat

kuvan päivämäärä ei liity asiaan



 Paikka jota ei pitäisi olla olemassa.
Mutta silti on.
Olentoja joita ei voi olla.
Mutta on silti.
Paikka jossa kaikki unet ja painajaiset 
ovat hyvin todellisia - 
ja usein tappavia.
Tervetuloa maailmaan nimeltä...
EVERWORLD.





  

 Davidin elämä on aika tavallista: koulua, kavereita, parina iltana viikossa töitä kahvilassa. Hänellä on tyttöystävä nimeltä Senna, kaunis ja salaperäinen, monien mielestä jotenkin hämärä tyyppi.
      Eräänä aamuna kun David ja hänen ystävänsä tapaavat Sennan läheisen järven rannalla, tapahtuu jotakin käsittämätöntä. Vedestä kohoaa valtava, harmaa susi, joka nielee Sennan ja katoaa järveen. Yhtäkkiä koko ympäröivä maisema on kuin suoraan pahimmasta painajaisesta. Ennen kuin David ja kumppanit ehtivät tajuta mitä on tapahtunut, he huomaavat joutuneensa täysin vieraaseen maailmaan, keskelle muinaisten myyttien ja jumaltarujen tapahtumia.
      Toverukset kohtaavat viikinkien tuhonjumalan Lokin ja saavat tietää, että Loki suunnittelee sotaretkeä atsteekkien jumalaa vastaan. Mutta miten Senna liittyy kilpailevien jumalten suunnitelmiin? Ja miksi viikinkijumala kutsuu häntä noidaksi?

En koskaan aiemmin uskaltanut ottaa tätä kirjaa mukaani kirjaston hyllystä. Siellä sitä katselin ja ihailin, mutta kuitenkaan se ei löytänyt tietään kotiini asti. Tällä kertaa se hyppäsi kirjapinon päälle.
Kirja on positiivinen yllätys. Sen osaksi töksäyttelevä tyyli on kivaa luettavaa. Jotenkin itse ajattelin sitä kirjoittamisen kautta enemmän kuin muita kirjoja. Tämä kirjan kappaleet ovat lyhyitä, mutta niissä on riittävästi asiaa. Asiat ovat myös ilmaisu hyvin selkeästi ja tarkasti. Jokainen kappale käsitteli hyvin yhtä asiaa, eikä kirja koskaan hypännyt mielestäni liikaa. Kirjassa pysyy hyvin mukana ja sen pieni koko (196sivua) on hyvä. Kirjan saa helposti mukaan ja luettua! Itse pidän "pehmeä"kantisista kirjoista (pokkareista) enemmän kuin kovakantisista. 

Eniten kirja varmaan tuottaa ongelmia maailmansa mukaan. Kirjassa nähkääs on kaksi maailmaa eli rinnakkaismaailmat. Jos ei tykkää fantasiasta, johon lisäilty historia elementtejä - tämä kirja ei ole sinulle. Mutta lukukokemuksena ja kirjoituksen tutkimisen kannalta: mielestäni tämä on hyvä kirja lukea. Se antaa niin erilaisen kuvan kirjoitustyylistä (kerran kaikilla on omansa). Kirjoittaja on selvästi antanut paljon lukijalle, mutta jättänyt varaa myös lukijan itse muokata maisemia ja henkilöitä oman mielensä maailmaassa.

"Istuin alas kasvot perää kohti ja asettelin airot luusta kaivettuihin hankaimiin. Laskin airot, ja vene alkoi liikkua. Se liikkui verkkaisesti, mutta tunsin oloni paremmaksi liikkuessamme.
      >Meidän pitää nyt miettiä missä oikein olemme ja mitä nyt tehdään>, Jalil sanoi.
     Christopher virnisti kalkkunankoipensa takaa. >Kyllä sinä nyt varmaan tiedät missä olemme. Me olemme korviamme myöten nesteessä, mutta nyt meillä ainakin on vene.>
     Jalil ei hymyillyt. April hymyili. Ja hän myös vilkaisi lihaa.
     >Haluatko?> Christopher tarjosi Jalilille palan.
    Jalil pudisti päätään. >En. Haluan ensin nähdä kuoletko sinä. Salmonella. Ruokamyrkytys. Myrkky...>
     Christopher puraisi lihaa uhmakkaasti. --" s.99

">Me molemmat menemme collegeen, suoritamme jonkin tutkinnon...>
     >Talous pääaineena, journalismi sivuaineena>, Jalil sanoi.
     >Miten vain. No, mitä sitten aiot tehdä loppuelämälläsi?>
     Hän ei näyttänyt siltä, että olisi tajunnut. >Taloustoimittaja. Wall Street Journal, CNN, joku muu uutiskanava, jotain sellaista.>
     >Menet naimisiin, hankit lapsia. Ostat kivan auton. Ostat talo. Kastelet nurmikkoa. Shoppailet vaimosi kanssa. Katselet telkkaria. Ajatteletko koskaan sitä? Menet töihin joka päivä, nuolet jonkun persettä, jonkun, ihan kenen tahansa. Jonkun pomon, jolle pitää sanoa: 'Niin johtaja, mahtava idea johtaja!'>
     >Ehkä minä olen se pomo>, hän sanoi hymyillen hieman. 
     >Ehkä oletkin. Eli joku nuolee sinun persettäsi. Onko se parempi? Koulu kestää neljjä vuotta, ja tuntuu siltä, että se kestäisi ikuisesti. Töissä käydään kolme-neljäkymmentä vuotta. Neljäkymmentä haisevaa vuotta istutaan autoon, ajetaan liikenteessä, hoidellaan kaiken maailman sontaa, ajetaan kotiin ja lähdetään ostamaan lenkkareita kersojen kanssa?>
      Tajusin Aprilin tulleen paikalle. Kuinka pitkään hän oli kuunnellut, sitä en tiennyt.
      >Etkö sinä halua sitä?> hän kysyi minulta. 
      >Ehkä. Jonain päivänä>, sanoin. >Minä en edes tiedä menenkö collegeen, mutta öiti etsii minulle paikaa kauppakorkeassa, ja varmaan leikin mukana, pääosin. Miksi? Koska minua kiinnostaa kauppa? Ei, vaan koska kaikki painostavat minua tulevaisuudestani. Pitää saada hyvät arvosanat että pääsee hyvään collegeen että saan hyvän tutkinnon että pääsen johonkin isoon firmaan, jossa vain selailen papereita ja naputtelee näppistä, ja siinä se sitten on, siinä on elämä, kunnes vanhenee ja miettii että mitä helvettiä elämällä tuli tehtyä. Ei se ole elämää. Ei miehen elämää, ainakaan.> --" s.179-180

Tietenkin automaattisesti sitä itsekin luo kirjan maailman omassa mielessään, vaikka se ei olisikaan juuri se,  mitä kirjailija on itse ajatellut.  Sama se on kaikessa tapahtumassa. Minä ehkä haen juuri kokemusta erilaisista kirjoittamistyyleistä. Myös tietenkin kirjahaasteen vuoksi lukee erilaisia kirjoja kun yleensä. Mutta on se kuitenkin päälimmäinen syy, että itse haluaa kirjoittaa, ja kirjoittaakin. Selvä - nyt asiasta toiseen.

Mukavan tuntuinen kirja kädessä. Kirjaan myös jää kiinnin aika nopeasti ja sen lukaisee yhdellä katseella. Minusta kirjan paras osa on hahmot! Nämä neljä nuorta, jotka seuraavat ystäväänsä Sennaa, ovat kaikki niin erilaisia ja omanlaisiaan. Miten kirjailija on kykenyt muodostamaan niin hyvin yhteensopivat hahmot, mutta kaikki kuitenkin omilla mausteilla. Ihan kuin olisi yhteen kakkuun valittu neljä eri täytettä.

Joten toivottavasti pian kirjastoon hakemaan seuraavaa osaa. Jotenkin jäi tunne, että tarvitsee lisää tätä! Nyt on kyllä ensin luettava Robin Cook:ia. Kirjahaasteeseen: 48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Englanninkielinen alkuteos: Search for Senna
Kirjailija: K.A.Applegate
Julkaisuvuosi: 1999

-Petra

heinäkuuta 24, 2015

Agatha Christie - Viisi pientä possua



"Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa
Tämä pieni possu kotonansa huokaa..."

"Amyas Cralen maalaus viimeisestä rakastattarestaan oli valmistunut juuri ennen kuin hänen vaimonsa tipautti tappavaa myrkkyä taiteilijan olutlasiin. Mutta oliko Caroline Crale sittenkään syypää rikokseen, josta hänet tuomittiin?
     Pariskunnan tytäs Carla Lemarchant on ainoa joka yhä uskoo äitinsä syyttömyyteen. Koska juttuun liittyi aikoinaan läheisesti viisi muutakin henkilöa, järkähtämätön neiti palkkaa älykkyydestään (ja mahtavista viiksistään) tunnetun belgialaisenetsivän selvittämään kulissien takaista totuutta. 
    Murha on aina murha - eikä se vanhene koskaan. Kuudentoista vuoden mukainen Alderburyn mustasukkaisuusdraama herättää Hercule Poirotissa halun ymmärtää skandaalinkäryisen murhenäytelmän osapuolten arvoituksen."

Agatha Christie on yksi niistä dekkarikirjailijoista, joita jaksan lukea. Muuten tuo dekkarityyli ei ole oikeastaan minun juttuni. Tietenkin jos kirja on tarpeeksi kiinnostava ja jännittävä - ainahan sen lukee! Kuten huomaatte toisesta kuvasa, kävin juuri kirjastossa. Nyt on kirjoja, joita ei kyllä itse ensimmäisenä tulisi valittua. Kauhu, self-help- ja tosi tapahtumiin perustuva kirja. Sitten on tietenkin omat kirjat: sarjakuvaa ja englannin kielistä scifi-seikkailu-fantasia-jännitys kirjallisuutta.

Takaisin Agatha Christie:n. Viisi pientä possu siis keskittyin viiteen epäiltyyn. Näiden kertomusten ja kirjeiden pohjalta tulisi sitten selvittää syyllinen. Olikin yllättävän vaikeaa. Itselle kun dekkarikirjallisuus ei ole tuttua - ei osaa edes ajatella kuinka paljon kirjassa pitää keskittyä ja antaa aivojen raksuttaa. Jos tähän kykenee, pystyy varmasti luomaan mieleen tämän tarinan kuvina.

Olen aina pitänyt Agatha Christien tavasta kirjoittaa. Teksti on mukavaa luettavaa ja helppoa. Christien teksti on myös hyvin monipuolista. Kirjan sisälläkin teksti muokautuu hahmon tyyliin ja hahmon persoonaan. Tälloin tekstistä tulee eläväistä ja rikasta. Minusta on mukava lukea, kun pääsee hyvin sisälle kirjan hahmoihin. Esimerkiksi:

"Poirotin mieleen muistui eräs lastenloru. Hän yritti unohtaa sen. Hän ei saanut ajatella aina lasten hokemia. Viime aikoina siitä tuntui tulleen hänelle suoranainen päähänpiintymä. Loru pysyi itsepintaisesti hänen mielessään. --" kirjan alkusanat

"Vainajan ja minun välinen ystävyys alkoi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Olimme naapuruksia, kotimme sijaitsivat lähellä toisiaan maaseudulla ja perheemme olivast ystäviä keskenään. Amyas Crale oli minua vähän yli kaksi vuotta vanhempi. Me leikimme poikasina yhdessä loma-aikoina vaika emme käyneetkään sama koulua. 
     Koska oln tuntenut tämän miehen niin kauan, katson olevani täysin pätevä kuvailemaan hänen luonnettään ja yleistä elämänkatsomustaan. --" s. 139

Tämä kirja osuu kirjahaasteen kohtaan numero 49. Jännityskirja tai dekkari.

Englanninkielinen alkuteos: Five Little Pigs
Kirjailija: Agatha Christie
(Five Little Pigs was first published in 1943)

-Petra

toukokuuta 04, 2015

Sasha Grey: Naamioleikit


"Jätä estosi narikkaan"

Lukee kirjassa lyhyen tekstin joukossa ennen lukujen alkamista. Tämä on hyvä asia. Ja laitoin sen myös tähän. En itse häpäile tai pohdi kauheasti mitä luen ja mitä voin laittaa tänne - nyt kokeilen jotain uutta, joka mahdollisesti jakaa teidät lukijat kahteen ryhmään: ryhmään, joka tuomitsee minut ja ryhmään, joka ei vain usko että on mahdollista lukea tällaista kirjallisuutta. Totuus on se, että oletettavasti moni haluaisi lukea ja mahdollisesti lukee, mutta ei puhu siitä (ainakaan minun tietooni ei ole tullut). Niin se vain menee. Katsotaan miten te jakaudutte...

Kirja meinaan ei todellakaan ole kaikille. Tätä kirjaa lukiessa tulee olla mahdollisimman avoimin mielin ja antaa vain tekstin kulkea eteenpäin. Ei sitä kannata hirveästi nolostua eikä hermostua, että voinko lukea tällaista. Antaa mennä vain, jos kiinnostaa!

Nuorella ja viehättävällä elokuva-opiskelija Catherinella on rakastava ja kunnollinen poikaystävä Jack, mutta hänestä tuntuu, että jotain puuttuu. Catherine luisuu turvallisesta elämästään kiellettyjen halujen maailmaan, kun arvoituksellinen ja estoton Anna johdattaa hänet Juliette-seuran salaisiin juhliin. Siellä maailman vaikutusvaltaisimmat miehet kohtaavat ja toteuttavat syvimpiä ja salatuimpia fantasioitaan. 
   Uudet jännittävät kokemukset avaavat Catherinelle portin ennenkokemattoman nautinnollisen maailman, mutta ne uhkaavat myös tuhota kaikensen, mikä hänelle on rakasta.

Kirjan takakannessa on tuon mainitun tekstin lisäksi kerrottu kirjailijasta. Kirjailija Sasha Grey on entinen aikuisviihdetähti, joka näkyy selvästi tässä kirjassa. Kirja ei ole niin "haastavaa" lukea, vaikka näin kuvittelisi. Ja se oikeastaan antaa paljon muitakin ajatuksia, kuin salattuihin haluihin liittyviä mielekuvia. Annan esimerkin:

"Minkä arvoista kokemus on? Ja mitä se maksaa?
     Arvo ja hinta eivät ole ollenkaan sama asia. Toinen liittyy kokemuksen merkitykseen, toinen siihen kuuluvaan uhraukseen.
    Olemme kovin tottuneita maksamaan hinnan - viikottaisista ostoksistamme, terveydestämme, virheistämme, hairahduksistamme ja muista rikkeistämme, loukkauksista ja väärinkäytksistä - ja harvoin kyseenalaistamme sitä, kuinka paljon maksamme, tai sitä, kuka päättää mikä tuo hinta on ja miksi. Kulttuurimme tuntuu suhtautuvan pakkomielteisesti siihen, mitä on menetetty - onpa se sitten viattomuus, yksityisyys, etuoikeus, turvallisuus tai kunnioitus - mutta harvoin siihen, mitä on saavutettu." s.196

Tietenkin kirjailija muuttaa pian takaisin tyypilliseen salattujen halujen suuntaan, ja teksti jatkuu "samaan tapaan" kuin aiemmin. Tuosta tekstipätkästä näke emyös kirjoitustyylin, joka on minusta upea! Kirjan teksti on niin herättävää, se jotenkin nousee eritavalla kuin aiemmin lukemani tekstit. Kirjaa oli hyvin mukava lukea juuri tuon tekstin takia. Muuten kirja oli Grey:n esikoisromaani. 

Tämä kirja on sellainen, joka mielestäni sopii ensimmäiseksi "salattujen himojen" -tyyliseksi kirjaksi. Jos et ole aiemmin lukenut, ja kiinnostusta on edes pienesti - kannattaa kokeilla. Ei ole syytä miksi ei kokeilisi. En usko, että kaikille tämän tyylinen kirja sopii, mutta minulle se ei ainakaan jätä arpia. Minulla on toinen samaan genre:n liittyvä kirja, joten katsotaan onko se seuraava, joka napsahtaa käteeni. 

Englanninkielinen alkuteos: The Juliette Society
Kirjailija: Sasha Grey
Julkaisuvuosi: 2013

Kirja ruksittaa vielä kohtia #kirjahaaste:sta. 1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. Tämä piti tulla ruksitettua aikoja sitten, mutta en sitten tehnytkään niin. Ja haluan käyttää tämän kirjan kirjahaasteeseen, ja se sopii parhaiten nyt tähän.

(siellä on nyt lisätty kirjahaasteeseen kohta, ja sitten uudet kirjat hyllyssäni -osioon)

-Petra

(ps. Toukokuu on jo vaihtunut.. tässä olisi about 9 koulupäivää, jonka jälkee viittomakielen ohjauksen perustutkinnon paperit olisivat kädessä.. aijai.. mitäs sitten syksyllä tekisi?)

tammikuuta 25, 2015

Varjopuutarha - Maria Autio


Yllätyksellinen oli tämä kirja. Itse en lue yleensä suoraan suomenkielelle kiroitettuja kirjoja, vaan aina käännösteoksia. Kyllä alkuperäiskieli (englanti) menee myös. Tämän kirjan valitsin siis kannen perusteella ja osuin aika hyvään valintaan.

kuvauspäivämäärä ei liity lukuaikaan ;)
Kirja kertoo Pihla nimisestä tytöstä. Tapahtumat keskittyvät hänen kotinsa ja talon välimaastoihin, vielä tarkemmin hänelle tärkeään paikkaan, barokkipuutarhaan. Pihla tytöllä on lievä autismi, joka vaikuttaa perheen elämään. Kirja kerrotaan minä -kertojana ja kirjoittaja puhuttelee myös mukavasti lukijaa. Kirjassa keskistytään erilaisiin ihmissuhteisiin, joita Pihlalle tulee kirjan edetessä. Hänen ja hänen äitinsä suhde tulee hyvin esille kirjassa.

Mielestäni kirjan oli hyvä. Siinä oli riittävästi asiaa ja jätettiin ihanasti lukijalle mahdollisuus luoda omia mielikuvia. Suosittelen kyllä vilkaisemaan kirjaa, jos sen sattumalta jossakin näkee. Tämä voisi olla suomalainen teos, joka pääsisi myös omaan hyllyyni. Kaiken kirjassa tapahtuneen hirveidenkin asioiden keskeltä silti löytyy onni.

Kirjan teksti on aika helppo lukuista ja kirjan saisi viimeisteltyä päivän aikana. Kirjassa on kovat 180 sivua, taitaa olla yksi lyhkäisimmistä kirjoista joita olen aikoihin lukenut.

Tämä kirja täyttää kohdan:

20. kirja, jonka valitsit pelkästään kannen perusteella

Petra

tammikuuta 10, 2015

J.R.Ward - Kuningas


Mustantikarin veljeskunta jatkaa taistelujaan elämästä ja kuolemasta, sekä kaikesta siltä väliltä. Kuningas on 12 osa kirjasarjasta (sen lisäksi on suomennettu teos Mustantikarin veljeskunta: sisäpiiritietoa). J.R.Ward sykähdytti minut jo ensimmäistä kirjaa lukiessani. Ihastuin henkilöhahmoihin ja juonen käänteisiin, Nyt vaan on alkanut muodostua ongelmaksi sama pohjarakenne. Kirjat perustuvat samaan pohjarakenteeseen eli siihen, että kirja alkaa ei-tyydyttävässä tilassa, johon kirjan edetessä selviää ratkaisu. Sitten kirjassa edetään asioissa rauhalliseen tahtiin. Loppua kohden kirjan tahti nopenee, että asia saadaan päätökseen ennen kirjan loppua. Tapahtuu ei-tyydyttävä asia ja sen ratkaisi ja kirja loppuu (huom! minun oma vahva mielipiteeni). Jotenkin kirjoissa tuntuu olevan aina tälläinen kulku. Ei se lukukokemusta sinänsä haittaa, mutta kun on lukenut 12 kappaletta näitä kirjoja se alkaa hiukan häiritsemään. 

Jokaisessa kirjassa keskistytään ikäänkuin yhteen päähenkilöön, mutta kirjoissa aina esiintyy ylitse vuotavasti henkilöitä. Kirjoittaja myös tuo esille monen eri henkilön näkökulman (yleensä 6-8 henk). Tämä tuo haasteita kirjaan, joten en sanoisi kirjasarjan sopivan kaiken maailman lukijoille. Myös jos on hiukan herkkähipiä en suosittele kirjan kielen kannalta. Itse olen lukenut jokaisen suomenkielisenä, mutta myös olisi kiinnostus lukea edes yksi alkuperäinen teos. Kirjassa on myös "haittapuolena" (tai aivain supertäydellisenä asiana) se, että ne ovat väh. 500 sivuisia suurinosa. Jos ei ole tottunut lukemaan pitkää kirjaa, se voi tuottaa ongelmia. 

Tämä kirja käsittelee itse Wrath Wrathin poikaa ja tämän puolisoa. Itsessään kirjassa tapahtuu hyvin paljon, enkä aio hirveästi sitä nyt avata, koska tämä on kirjan 12osa. Enkä näe järkeä avata kirjaa, koska en ole aiempi esitellyt tai muuta vastaavaa. Mutta joka päivä saa ihailla tuota kokoelmaa tuossa pöydän nurkalla. 

Suosittelen kyllä lukukokemuksen. Kirjat kyllä ovat aika täyteen ahdattuja (löytyy jos jonkin sortin ukkoa/akkaa, lohikäärmeistä varjoihin, vampyyejä unohtamatta). Itse olen hullaantunut näihin kirjoihin ja ostan ne tuohon pöydälle koristeeksi, vaikka ei sitä tiedä koska tämä huone vaihtuu vaikkapa toiseksi. No - asiasta toiseen.., Kirja täytti kirjahaasteesta (tai valitsin oikeastaan nämä kohdat)

11. sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole vielä lukenut
43. kirja, jossa on yli 500 sivua

Lukuintoa nyt vielä pimeyden keskelle!

Petra

Ps. Blogini on saanut taas vähän uutta muotoaan. Nyt voitte käydä tarkastelemassa mun haastetta uudelta välilehdeltä. Kohta tää alkaa vaikuttamaan mun näköiseltä, mutta vielä menee aikaa. Katsotaan mitä seuraavaksi ilmestyy.

Nyt innolla jatkamaan kirjahaastetta, seuraava kirja taitaa täyttää vain yhden kohdan haasteesta, mutta onneksi noita kirjoja on tossa pinossa odottamassa! :)

tammikuuta 02, 2015

Uuden vuoden aloittelua/ #kirjahaaste



Heipsun!

Nyt on uusi vuosi saatu käyntiin. Itse lähdin Tampereen suuntaan sitä juhlistamaan. Täällä yhdessä kaveriporukan kanssa ryhdyttiin tutkimaan mahdollisia kirjahaastetta täksi vuodeksi. Löydettiin se englannin kielinen versio, mutta löytyi myös tuo suomenkielinen versio. Itse tykästyin siihen ja ryhdyn nyt sitten toteuttamaan sitä. 

Kirjahaasteen säännöt ovat aika monenkirjavat: helposti mahdollisuus muokata. Tarkoituksena on siis lukea monipuolisesti erilaista kirjallisuutta ja tutustuttaa itsensä uusiin kirjallisuuslajeihin. Itselleni otin tavoitteeksi, että luen väh. 25 kirjaa (eli 2kohtaa per kirja). Se oletettavasti menee helposti minun kohdallani täyteen, joten yritän haastaa itseni vielä pidemmälle ;) 

Ylhäällä on linkki, josta voi katsoa myös, mutta kirjoitin nyt kohdat tähän. 
  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin 
  2. Kirja, josta on tehty elokuva
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani
  45. Kirja, joka pelottaa sinua
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
  47. Hauska kirja (huumoria)
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle
Löyty heti jo kohtia, jotka tulee olemaa vaikea "täyttää". Innolla odotan, että pääsen lukemaan ja pohtimaan kirjoja. Jokaisesta kirjasto tulee tänne sitten arvostelua ja pohdintaa, jahka tästä pääsee aloittamaan.

Katsotaan mitä tulevan pitää. Lomailun jatkoa,

Petra

Suositut postaukset