Soturikissat - Uusi profetia: KUUNNOUSU (osa2)

》Ikuisen Metsästyksen Heimo on luvannut, että toisesta heimosta tulee kissa, hopeanhohtoinen muukalainen, joka pelastaa meidät Terävähampaalta ikiajoiksi.》
     Tähtiklaanin valitsemat kissat ovat palaamassa kotiin pitkältä matkaltaan. Vuoristossa he tapaavat villien kissojen heimon, jolla on omat vaaralliset salaisuutensa ja ennustuksensa. Samaan aikaan klaanien kotimetsässä tuho on alkanut, riista on vähissä ja sota klaanien välillä näyttää väistämättömältä. Ehtivätkö matkalaiset kotiin ajoissa pelastaakseen klaaninsa? (kirjan takakansi) 

Ensimmäiseen kirjaan olin ihan tyytyväinen, ja luinkin sen nopeasti läpi. Tämä toinen osa on puolestaan ollut hieman haastavampi saada loppuun. Ensimmäinen järkytyksen kohde oli, että kertoja on vaihtunut! Olisin mielelläni lukenut Vatukkakynnen näkökulmasta tarinaa, mutta yllätykseksi tässä kirjassa pääosan saakin Jokiklaanin soturi Myrskyturkki.
     Myrskyturkki on tummanharmaa soturi, joka joutui seikkailuun sisarensa nähneen profetian vetämänä. Myrskyturkki on suojeleva sisartaan kohtaan, ja taitava soturi, joten hän on loistava lisä tähän joukkoon. Toisena kertoja jatkaa Lehtitassu, joka kertaa tarinaa, mitä tällä hetkellä tapahtuu Myrskyklaanissa. Hän joutuu milloin mihinkin tilanteeseen/vaaraan johtaja Tulitähden kanssa, ja he yrittävät kuumeisesti selvittää miten kaksijalkojen hirviöt ovat poistuneet tieltä ja nyt rynnistävät metsään tuhoten kaiken tieltään.

"Jääkääs muu porukka tähän", Sulo sanoi hiljaa. "Antakaa meikäläisen hoitaa."
     Myrskyturkki tuijotti tyrmistyneenä, kun vanha kolli raahusti kohti kettuja takkuiset karvat pystyssä ja häntä edestakaisin viuhtoen. Järkytyksestä jähmettyneinä muut olisivat saattaneet antaa Sulon hyökätä ja joutua kettujen repimäksi, ellei Myrskyturkki olisi astunut viime hetkellä etten ja työntänyt häntä sivuun. 
     "Häh?" Sulo vastusteli. "Päästä meikäläinen niiden kimppuun. Meikäläinen on hätyyttänyt enemmän kettuja kuin tuollainen nuori kaveri on napannut hiiriä."
     "Anna sitten muillekin mahdollisuus", Myrskyturkki töksäytti tuimasti.
(LUKU 3, sivu 42)

Mielestäni tarina ei etene jatkuvasti eteenpäin, ja 285sivua tuntuu yllättävän pitkältä. Ja kerran kun nyt ajattelen, tässä kirjassa on vielä vähemmän sivuja kun ensimmäisessä osassa! Ohhoh, mites näin pääsi käymään?
     Muuten kirjan tarinasta ei paljolti ole sanottavaa. Kirja tuli luettua. Kuitenkin olen vähän pettynyt kun tämäkään ei edennyt mitenkään klaaneihin liittyen, esim kissat seikkailivat ties missä eikä asioita tapahtunut. Loppu puolella kirjaan tuli niin kauheasti vielä uusia hahmojakin, joita mielestäni ei syvennetty tarpeeksi. Ne siis vain sotkivat kirjan juonta ja aiheuttivat ylimääräistä venyttämistä. Tietenkin nämä juonen käänteet olivat tärkeitä pääosassa olevan Myrskyturkin tarinassa. Ja kuitenkin järkyttäviä asioita tapahtui!

Huomasin myös, että lopulta kun kissat olivat sikin sokin pitkin metsiä, myös Myrskyturkin sisar kertoi asioista ja tapahtumista. Eli tässä kirjassa oli yhteensä kolme kertojaa.
     Kirja sarja on niin erilainen kun Soturikissat. Tietenkään koskaan ei saisi verrata kirjoja, mutta yleensä kun tykästyy johonkin kirjoittamistyyliin, ja samalta kirjoittajalta se muuttuu - se tuottaa tyytymättömyyttä minussa lukijana. En kuitenkaan luovu toivosta! En vaan pysty jättämään kirjasarjaa kesken, ja kun kerran on nyt aloitettu ja kahlatta kaksi kirjaa läpi.. kyllä ne loputkin menee. Kaksi seuraavaa osaa jo polttelee tuossa pinossa..

Kirjasarjan kirjoista moni ei oikeastaan kolahda mitenkään kirjahaasteeseen, sain kuitenkin nyt tämän kirjan ujutettua siihen ja yliviivaan kohdan 41. kirjan kannessa on eläin.

Kävin juuri kirjastossa tuossa viikon vierähtämisen aikana. Nyt on tietenkin Vappuviikonloppu, joten luulen että kirjan lukemista ei ainakaan hirveästi nyt tule.. mutta kirjastosta tuli kuitenkin lainattua taas ihan riittävästi kirjoja.
     Sieltä tarttui mukaan Soturikissoista kaksi seuraavaa osaa, yksi kirja omalle kullalle (rakkausromaani, joka tekisi varmaan omaan lukumieltymykseen hyvää muutosta, mutta ei.. kun se on vaan tämä fantasia puoli, niin se vaan on), sitten lyhyt kirja Risteyksessä sekä Marja-Leena Tiaisen Viestejä Koomasta. En osaa sanoa mitä odotan eniten lukevani, mutta kiinnostus lukea on nyt kova.

Petra

Soturikissat - Uusi profetia: KESKIYÖ (osa1)

Erin Hunter: Soturikissat

》Kun Vatukkakynsi katseli nummimaisemaa, hänen sydämensä hakkasi niin että hän luuli rintansa ratkeavan. Tätä hetkeä hän oli odottanut siitä saakka, kun Sinitähti oli ilmestynyt hänelle unessa. Uuden profetian aika oli tullut. Matka oli alkanut!》 
     Myrskyklaanin nuori soturi Vatukkakynsi saa Tähtiklaanilta salaperäisen viestin, jossa kerrotaan klaanien metsää uhkaavasta tuhosta ja uudesta ennustuksesta. Yllättäen selviää, että muutama muukin on nähnyt samanlaisia unia. Nuoret kissat saavat tehtäväkseen taivaltaan kohti laskevaa aurinkoa kuulemaan, mitä keskiyö heille kertoo... 
     (takakansi)

Keskiyö -kirja jatkaa Myrskyklaanin tarinaa hyvin erinäkökulmasta. Tällä kertaa kirjan päähenkilönä toimii nuori soturi Vatukkakynsi.
     Vatukkakynsi on pelätyn Tiikerikynnen poika, jolla on isältään peritty raidallinen karva ja meripihkaiset silmät. Vatukkakynnen sisar Keltaturkki on eri klaanissa, mutta sisarrakkautta heidän välillään löytyy paljon. Vatukkakynsi ystävystyy Myrskyklaanin johtajan Tulitähden (soturikissat sarjan päähenkilön) tyttären, Oravatassun, kanssa. Heidän ystävyytensä syvenee kirjan tarinan edetessä.

"Vatukkakynsi tuli sotureiden pesästä ja katseli aukiolle. Toinen neljänneskuu oli kulunut, eikä vielä ollut saatu sadetta. Ilme metsän yllä oli kuuma ja painostava. Leirin lähellä purot olivat ehtyneet, joten vettä saadakseen klaani joutui taivaltamaan Nelipuun ohitse kulkevalle joelle. Onneksi se virtasi kallioisen maan halki vuolaana kuivimmankin viherlehden aikana.
     Kokoontumisesta lähtien Vatukkakynsi oli nukkunut rauhattomasti, ja joka aamu hänen herätessään häntä riivasi aavistus, että yön aikana leirissä oli tapahtunut jotakin hirveää. Kaikki oli kuitenkin aina yhtä rauhaisaa kuin edellisenäkin päivänä. Tänä aamulla Valkotassu ja Päästäistassu harjoittelivat taisteluliikkeitä oppilaiden pesän edessä. Hiiriturkki saapui piikkihernetunnelista orava leuoissaan, ja häntä seurasivat hänen oppilaansa Lukkitassu sekä Tihkuviiksi, jolla oli myös tuoresaalista mukana. Tulitähti ja Harmaaraita juttelivat Suurkiven juurella Oravatassun ja Tomuturkki yleisönään. 
     Tulitähti viittoi Vatukkakynnen luokseen hännällään. "Oletko valmiina ylimääräiseen partioon?" hän kysyi. "Haluan, että Varjoklaanin vastainen raja tarkastetaan siltä varalta, että Varjoklaani keksii tulla meille vettä etsimään." 
     "Mustatähti sanoi, että heillä on vettä yllin kyllin", Vatukkakynsi muistutti.
     Tulitähden korvat heilahtivat. "Niin sanoi. Mutta ei tarvitse välttämättä uskoa kaikkea, mitä klaanipäälliköt kokoontumisessa sanovat. En ole muuten koskaan luottanut Mustatähteen. Jos hän saa päähänsä, että meillä on mehevämpää riistaa reviirillämme, hän voi hyvin lähettää soturinsa varkaisiin."
     Harmaaraita murisi myötämielisesti. "Varjoklaanista ei ole kuulunut mitään liian moneen kuuhun. Jos minulta kysytään, on vain ajan kysymys, milloin se ryhtyy taas hankalaksi."
     "Minä vain ajattelin -" Vatukkakynsi keskeytti kiusaantuneena siitä, että näytti vastustaneen päällikön käskyä, ja ällistyneenä siitä, että saattoi nähdä vaihtoehdon jota Tulitähti ei näyttänyt ajattelleen ollenkaan.
     "Jatka vain", Tulitähti yllytti.
LUKU 4, sivu 63-64"

Kirjan tarina ei herätä mitenkään samankaltaista innokkuutta kun Soturikissat sarjan 6 ensimmäistä kirjaa. Kuitenkin ahmin kirjan 3 päivän aikana. Kirja oli keskipitkä, että on tullut luettua pitempiä ja lyhyempiäkin. 296sivua ei loppujen lopuksi tuntunut hirveän pitkältä.
     Niinkuin kirjoitinkin jo, että ei samankaltaista innokkuutta herännyt kun aiemmista osista, mutta pieni kiinnostus jäi, että mitä tulevan pitää. Onneksi minulla on tuo seuraava osa jo aloteltuna. Siitäkin pääsen sitten pian blokkaamaan.

Kirjan juoni kulkee aluksi verkkaisesti eteenpäin. Minulla vei hetki, että ymmärsin että kirjassa on kaksi kertojaa. Vatukkakynsi kertoo tarinaa, ja seikkailee kissajoukkion kanssa pitkin poikin mantereita, kun taas Oravatassun sisar, Lehtitassu kertoo tarinaa parantajaoppilaan näkökulmasta Myrskyklaanissa. Tämä pelkää sisarensa puolesta, joka heittäytyy sattumien kautta matkalle mukaan, mutta auttaa tilanteessa kun tilanteessakin.
     Olen hieman pettynyt, kun kirja jäi täysin auki, eikä oikeastaan saatu asioille päätöstä. Petyin myös, kun kirjassa ei ollut yhden yhtäkään romanttista elettä minkään hahmojen välillä. Löytyihän monta mahdollista epäilyä, mutta katsoo miten kirjasarja nyt jatkuu.

Kirjan pääjuoni on myös hieman ärsyttävä. Tietenkään kirja ei voi olla samankaltainem kuin ensimmäinen osa, muuten sitä ei luettaisi ollenkaan. Kuitenkin ihmettelen, että jos tämä kirja sarja vie mihin epäilen sen vievän, mitä tämä kolmas osa tätä kirjasarjaa uusine hahmoineen sitten käsittelee? (Näin mahdollisimman epäselvästi ja mitään paljastamatta)
     Olen kuitenkin nyt saanut puhtia lukea nämä loputkin kirjat, joten annan mennä kun kerran kiinnostusta riittää. Katsoo nyt miten käy. Tuleeko luettua kaikki vai..?

Mutta näin ne viikot vierähtää. Viime viikolla oli pääsiäinen, ja se meni ohi kuin luodin nopeudella. Tuli luettua kirjoja, aloitettua uusia jne. Ja syötyä oikein upeita ruokia: käytiin kullan kanssa mun porukoilla syömässä karitsan potkaa (oli muuten hyvää!), ja sitten sunnuntaina kullan mamman tykönä lammasta. Nam! Oli siis hyvin herkullinen pääsiäinen.
     Nyt oli vieraita täällä meillä kyläilemässä, ja heidän kanssaan tuli vietetttyä aikaa pelaillen ja käydän syömässä kiinalaista. Korttipelit ovat kanssa yks parhaista ajan kuluttamispuuhista! Ja näin.. yksi viikko taas takana ja kokoajan lähempänä kesää. Toivon mukaan myös ilmat pysyvät lämpiminä, eikä takatalvia enää tule uudelleen.

Kävin myös kirjoja läpi. Ja nyt olisi tarkoitus päästä muutamasta eroon, että saisi hyllyyn uusia vielä parempia kirjoja. Nyt kun viel sais ne tonne nettiin myyntiin..

Petra

Soturikissat: Keltahampaan salaisuus

Erin Hunter - Soturikissat (erikoisseikkailu)

Keltahampaan salaisuus

》Edessä on pimeys! Varo kissaa, jolla on verta käpälissään!》

Keltapentu on pieni varjoklaanilainen, joka odottaa innolla kasvamistaan pelottomaksi soturiksi. Soturinimensä viimein saatuaan hän joutuu kuitenkin myöntämään, ettei hänen käpäliään ole tarkoitettu taistelemiseen; hänen todellinen kohtalonsa on tulla parantajaksi. 

     Pian nuorta Keltahammasta alkavat piinata uninäyt sekä pahaenteinen aavistus tulevaisuudesta. Samalla Varjoklaani alkaa ajautua kohti hirmuvaltaa, jossa heikoilla ei ole sijaa. 

     Voiko kukaan pysäyttää pahaa? Voiko koko metsä hukkua tuleen ja vereen? Keltahampaan varjelema salaisuus on kohtalokas - niin klaanille kuin hänelle itselleen. (kirjan takakansi)

Oon ollut nyt Soturikissamaailmassa muutaman viikon. Kuitenkin tajusin, että siitä on kuukaus ku oon tänne kirjottanu. Eikä! Ny on pitkä aika, hups. En oikeastaan ees tiedä oonko sen enempää tehny mitään erikoista, en ole vaan päässyt yksinkertaisesti blogin puolelle. Kuitenkin blokkauksia odottaa tuolla julkaisua ja ja näin, mutta nyt pääsin kirjoittamaan. 

Olen todellakin lukenut (vihdoin ja viimeinen ensimmäisen oman) Soturikissojen erikoisseikkailun: Keltahampaan salaisuus. Ja on mun ensimmäinen oma Soturikissa todellakin! Yes! (miksi siis olen näin innoissaan?) Kuitenkin.. tämä kirja siis kertoo erikoisseikkailun, ja Keltahampaan syntytarinan ennen Myrskyklaaniin liittymistä. Mitä Keltahammas on tehnyt ja tietää ja kaikkea! 

     Ja kirja oli todella hyvä!! Minusta juoni on selkeä, hyvä. Se kertoi kaiken oleellisen ja antoi hienosti ajateltavaa,kun on lukenut Soturikissat (ne ensimmäiset). Tämä kirja kun on tehty myöhemmin, mutta aivan mahtavasti pystyy ajattelemaan, että tämä olisi voinut mennä juuri näin ja olla ennen sitä Soturikissoja tapahtunutta.

"Sinä iltana Keltapennun oli vaikeaa saada unta. Hän oli usein nurissut, että pentutarha tuntui liian ahtaalta, mutta nyt kun Risatassu ja Karsitassu olivat muuttaneet oppilaiden pesään, se tuntuikin oudon tyhjältä. Sulkamyrsky oli palannut soturien pesään, joten pentutarhassa olivat Keltapennun ja hänen pentuetoveriensa lisäksi enää Kirkaskukka sekä Läiskäpilvi, jonka pennut olivat syntymässä pian.
     En takuulla saa unta, jos Läiskäpilvi kuorsaa aina vain, Keltapentu ajatteli äkeissään ja vääntelehti pentutarhan lattiaa peittävillä sammalilla ja männynneulasilla. 
     "Asetu aloillesi" Kirkaskukka naukaisi uneliaasti. "Miten tässä pystyy muka lepäämään ollenkaan?" 
     Keltapentu tuhahti harmissaan, käpertyi kerälle ja kääräisi häntänsä nenän päälle. Kurkistaessaan sen yli hän näki hämärästi, miten Pihlajapentu nukkui tiukasti emon viereen painautuneena ja Pähkinäpentu retkotti sammalilla jalat ja häntä vipattaen, kun pinkoi unessaan pitkin metsiä." (Luku 3, sivu 28)

Mielenkiintoisen kirjassa teki Keltahampaan ja Risatähden suhde. Minusta oli mielenkiintoista, millainen hahmo Risatähti oli. Tietenkin, kun oli lukenut Soturikissat aikaisemmin, niin oli saanut erilaisen käsityksen asioista, koska kirjoissa tietenkin kerrotaan eri hahmon sekä ryhmän näkökulmasta, mutta kuitenkin oli hyvin mielenkiintoinen. 

     Minusta myös kirja oli aikajanallisesti selkeä ja hyvä. Aikajanalla tapahtumat tapahtuivat hyvällä temmolla, ja pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttua erisuuntiin. Jokaista hahmoa syvennettiin pikkuhiljaa, ja loppujen lopuksi hahmot olivat selkeitä ja niistä tuli mieleen Soturikissojen ensimmäiset kirjat!

Nyt niinkuin kuvasta näkyykin.. niin sorruin kirjastosta lainaamaan Uusi profeetta -soturikissat sarjan kaksi ensimmäistä osaa! Oon ihan innoissani, vaikka aikoinaan en ollutkaan.
     Niin niin tästä kirjasta ei sen enempää. Muuten elämässä ei oo mitään erikoisempaa tapahtunut. Töitä, töitä ja töitä? Eikää!?!? Mä oon kyl ny niin innoissani noista soturikissoista. Katotaan jos saan hyllyyni toisenkin Soturikissan, ku tämän Keltahampaan salaisuus-kirjan.

Pääsiäisenä on ainakin siis kirjan lukua tiedossa, mutta myös syömistä perheen parissa on tiedossa. Tarkoituksena olisi saada kunnon karitsan lihaa huomenna ja sunnuntaina. Saa siis nauttia upean aterian kaksi kertaa, hieman eri muodossa! Kiitos, kun jaksoit lukea jälleen kerran ja aivan ihanaa pääsiäistä!!

Petra :)