Isadella: Sydän murskana

En ajatellut aluksi, että lukisin kyseistä sarjaa missään vaiheessa loppuun, ja here we go again. Jotenkin minun kuvioni alkaa toistamaan itseään, mutta syytän myös kirjaston rajoituksia, koska nämäkin kaksi seuraavaa teosta tuli varattua teospinon vähentyessä eli jo aikoja sitten. Myös mielipiteeni sai täyskäännöksen tämän toisen teoksen osalta, joka sysäytti ensimmäistä osaa huomattavasti paremmin. Sydän murskana alkaa lyhyellä kuvauksella ensimmäisen teoksen tapahtumista Isadellan tuttuun vakava-humoristiseen tyyliin. Tämä tyyli nousi mielestäni vahvemmin esille tässä teoksessa, jonka parissa viihdyin ehkä senkin vuoksi paremmin. 

Sydän murskana saa myös yllättävän vahvan ideaalisen käänteen kokonaisuutena. Eli teos nostaa esille huomattavasti eri asioita, kuin ensimmäinen teos nosti, ja painottaa erilaista näkökulmaa tarinassa. Jotenkin ensimmäistä teosta, Sydän kylmänä, lukiessani minulle nousi erilainen kuvaus Isadellasta. Jotenkin hahmo syvenee, ja hänessä olevat "pimeät/tummat" (miksi jokainen niitä ikinä haluaakaan kutsua) asiat nousevat vahvemmin esille. Kuten jo ensimmäisen teoksen arviossa sanoin, haluan lukea viimeisen teoksen, joka on onneksi jo seuraavana vuorossa. 

Kirjasarjan toinen teos, jota en halunnut tai halusin tai en ehkä, tai kuitenkin halusin lukea, alkaa vahvalla painostavalla ja surullisella ilmapiirillä, jonka aikana Isadellan on otettava ohjaksia käsiinsä, jottei hän menettäisi loppuja ympärillään olevista tärkeistä asioista. Saman aikaisesti Isadella kamppailee omien halujensa kanssa, ja haluaisi aloittaa alusta. Unohtaa tapahtuneet, varsinkin tietyt henkilöt, ja käydä koulua ja olla vihdoin "normaali" nuori, joka kuitenkin osoittautuu.. no vaikeaksi. Tilannetta mutkistaa omituinen sinitukkainen nuorukainen, ja omituiset kirjelähetykset, joita Isadella ryhtyy saamaan tarinan aikana. Kaiken päättävät suuret juhlat, joissa selviää vastauksia moniin Isadellaa arkarruttaneisiin asioihin. 

"Ihan pienen hetken kuluttua minä menin perässä." (Isadella; Sydän murskana - Sari Luhtanen, sivu 13)

Tarinassa on ollut suuri kasvu, ja monissa asioissa mennään harppauksia eteenpäin. Olen lumoutunut kirjailin piristävän humoristisesta tyylistä kirjoittaa, jotenkin se sopii tähän toiseen teokseen paremmin, vaikkakin teemallisesti teoksessa on vahvoja asioita, joita tuodaan esille. Minua alkoi oudolla tavalla pohdituttamaan teoksen aiheet ja minun oma näkemykseni niistä. Humoristisilla viittauksilla on niin suuri vaikutus, että joihinkin tapahtumiin ja niiden purkamiseen pystyin samaistumaan aivan täysin. Isadella elää paljon hänelle kerrottujen (tässä tapauksessa asioiden kertomatta jättämisen) kautta. Hän käsittelee perhesuhteitaan vampyyri äiteihin ja menettyyn biologiseen äitiin, hyvin paljon tarinan aikana. Joihinkin vastauksen saaden, kun toiset puolestaan yhä odotuttavat omaa tarinaansa.  

On myös hienoa nähdä, että Isadella taistelee jostakin joka merkitsee hänelle paljon: piirtämisestä. Pidän tästä Isadellan piirteestä kovin, koska minusta luovuttaminen jonkun asian suhteen on niin... Ensimmäisen teoksen tapahtumat ovat jättäneet jälkensä, jonka vuoksi Isadella hävittää piirtäjän itsessään, mutta taistelee sen löytämisen vuoksi. Lopulta teoksen lopussa Isadella ehkä voittaa jotakin, mutta samalla mittakaavalla tulee menetyksiä. Odotan innolla, mitä kolmas teos tuo tullessaan. Millaisen lopun kirjailija on kokenut Isadellan kuuluvan saada? Siinäpä vasta kysymys!

"Nro 3: Kärsivällisyys on hyvä. Ei ole. Kärsivällisyys on typerää ja vie hermot. Halusin jo osata tämän homman, mutta mokailin jatkuvasti kaikessa." (Isadella; Sydän murskana - Sari Luhtanen, sivu 78)

Helmet-lukuhaasteeseen olen tänä vuonna keskittynyt paremmin, kuin aikaisemmin. Tämä teos ruksittaa kohdan 7. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi. Ajattelin tämän hieman muunnellen niin, että minä samaistun päähenkilön ajatusmaailmaan maailmasta, joten päätin sen soveltuvan tämän kohdan täyttämiseksi. 

Isadella 2; Sydän murskana

Sari Luhtanen

sivuja 189

Otava, Keuruu 2020

Isadella: Sydän kylmänä

Uhosin viikko sitten, että nyt pitää kirjoittaa useampi blokkaus ennen dekkariviikkoa. Kuinka kävikää? Viikko vierähti ilman edes blogin avausta. Nykyhetki on muutenkin hyvin omituinen, suorastaan ärsyttävä, jonka vuoksi mm itselle osa tärkeistä asioista on jäänyt unholaan ja tekemättä. Kirjastot ovat yksi näistä asioista. Kirjastot ympäri Suomea alkavat olla auki, ja teoksien pariin pääsee, mutta tietenkin tänne osui koko järjestelmän vaihto, eikä teoksia saa ulos ennen kuin 4.6., joka on onneksi pian!, Tämä teos löytyi extemporena sen hetkellisen ajanjakson aikana, kun kirjastossa pääsi tutustumaan teoksiin, jopa koskettamalla niitä. Isadellasta kertova kirjasarja, jonka kolmannen teoksen takakannen tekstin luin ensimmäisenä, mutta päätin kuitenkin aloittaa alusta alkaen lukemaan. 

"Täydellisen päivän täydellinen päätös." (Isadella; Sydän kylmänä - Sari Luhtanen, sivu 12)

Omituisesti ihastuin juuri siihen kyseiseen teokseen (kolmanteen), mutta halusin kuitenkin lukea koko kirjasarjan järjestyksessä, joten pienen tutkimuksen jäljiltä löysin tämän sarjan ensimmäisen teoksen Sydän kylmänä. Sari Luhtanen nimenä oli minulle vieras, joten tein hieman tutkimuksia millaisesta kirjailijasta mahtaa olla kyse. Löysinkin hyvin tuttuja teoksia ja sarjoja, joita kyseinen kirjailija on ollut luomassa. En kuitenkaan vielä oikein vakuuttunut hänen kirjoitustyylistään. Miksi? Tähän vastaus aivan tuota pikaan. 

Isadella on nuori, ei viehettävä tai hauska (hänen sanojaan, ei minun), kouluikäinen tyttö, jonka perhekuviot ovat lyhyesti sanottuna ainakin monimutkaiset. Isadellan kolme äitiä, joiden vuoksi on oltava erityisen varovainen herättämästä huomiota, ovat erityslaatuisia, ja jokainen heistä omistaa täydellisen omalaatuisen persoonallisuuden. Uusi ympäristö, ja uusi koulu, tuovatkin erityisen paljon haasteita, koska Isadella tekee kaikkea muuta kuin yrittää pitää matalaa profilia. Hänen elämäänsä ryhtyy hämmentämään kuvistunnilta löytynyt Minna, sekä säbätähti Fairuz. Molempien sivuhenkilöiden tarina sekoittautuu Isadellan tarinaan, ja kömpelyyksiltä ei voida välttyä. 

Tarina etenee rauhallista tahtia eteenpäin ilman erikoisia sivujuonia. Kerrankin teos, jossa on yksi pääjuoni, jota seurataan loppuun asti. Se tekee teoksesta oikeastaan hieman tylsän, koska tapahtumat liittyvät vahvasti vain Isadellaan, kertojaan. Kuitenkin muutama erikoinen juonenkäänne löytyy teoksesta, jotka houkuttelevat lukemaan lisää. Huippukohtaus ei kuitenkaan täysin pääse loistoonsa, ja jotenkin tuntuu 187 sivua olevan liian vähän. Tarina tulee kerrottua näiden sivujen kautta, sillä on alku- sekä loppukohtauksensa, mutta minusta tuntuu, että jotain puuttuu.

"Ja miten oli mahdollista, että se oli yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävää ja jotenkin... ihanaa? Siinä muuten sana, jota en ikinä käytä mistään, en edes suurimmasta kalleudestani eli nahkarotsistani, mutta juuri nyt se oli ainoa sana, joka putkahti mieleen. Kaikki tässä tilanteessa oli nyrjähtänyttä." (Isadella; Sydän kylmänä - Sari Luhtanen, sivu 8)

Päähenkilö Isadella kuvaillaan hyvin monisanaisesti monilla sivuilla, ja jokainen hahmo tuo oman visionsa kyseisesta tytöstä esille. Kersti, Vanessa ja Susie, Isadellan äidit, tuodaan kevyemmin ja lyhyt sanaisemmin esille. Isadella kertoo heistä hänen kannaltaan tarvittavan tiedon, joka jää hieman ontuvaksi, koska Isadella on kapinallinen nuori, joka haastaa äitejään erinäköisissä tilanteissa. Sivuhenkilöinä Minna saa mielestäni suuremman roolin, kuin Fairuz, joka on hieman harmittavaa, koska olisin halunnut tietää lisää molemmista, eritoten Fairuzista. 

Teoksen tarina välittyy, ja on kohtalaisen hyvä ja lyhyt pätkä. Lukemisessa ei tarvitse ajatella, eikä teoksen keskeyttäminen häiritse. Siihen pääsee helposti mukaan pidemmänkin tauon jälkeen. Osaksi minulla jäi sellainen fiilis, että haluaisin tietää mitä sarjan päätteeksi tapahtuu, mutta voi olla että teos ei aivan pääse varauslistalle asti. Kirjasarja taitaa jäädä hetken huumaan, jos se vaikka osuu silmään kirjastosta joku kerta. 

Helmet-lukuhaaste täyttyy jälleen yhden kohdan verran. Sydän kylmänä on ensimmäinen teos kirjasarjasta Isadella, joten näin ollen se ruksittaa kohdan 6. Kirja on osa kirjasarjaa. 

Isadella 1; Sydän kylmänä

Sari Luhtanen

sivuja 187

Otava, Keuruu 2019

Kirjapino, lukuhaasteet & kesä

Toukokuu on jotenkin mennyt todella nopeasti, ja olen lukenutkin paljon, mutta jostain syystä blokkauksia ei ole syntynyt. Nyt seuraavat kaksi viikkoa aion tykittää kirjoittamista oikein urakalla, ennen kuin kesäkuun haasteet lähenevät, ja käytän niihin suurimman osan ajastani. Päätin kuitenkin näin mukavan aurinkoisena sunnuntaina tehdä pienen koosteen tämän hetken lukuhaasteista, kirjapinosta, Helmet-haasteesta sekä kesästä ylipäätänsä. Ja toisaalta halusin vain kirjoittelemaan vähän kaikkea, vaikka asian vierestäkin. 

Palasin blogi tauolta Tammikuussa 2020. Ja kirjoitin paljon ajatuksistani tulevaisuudesta, ja nyt ollaan tässä blogissa puolitoista vuotta kohta jatkettu menemään. Koskahan minulle jälleen tulee se hetki, jossa kirjoittaminen pysähtyy? Vai tuleeko ollenkaan? Nyt on toisaalta hyvä katsoakin vähän tavoitteita kesäksi, ja miettiä miten saisi ylläpidetty kirjoittamisen sekä lukemisen intoa. Jos jostain asiasta olen varma on se, että kesäkuusta tulee lukemisen kuukausi!

Olen tänä vuonna ollut huomattavasti aktiivisempi lukuhaaste osallistuja kuin aiemmin. Nyt on meneillään viisi lukuhaastetta (tai tuloillaan), joihin olen osallistunut. Eiköhän niitä enemmänkin olisi tarjolla, mutta johonkin pitää vetää raja. Yöpöydän kirjat emännöi Kirja, jota en halunnut lukea -haastetta 1.9.2020 - 30.8.2021 välillä. Haasteeseen osallistuinkin jo sarjakuvateoksella, jonka valitsin twitter suosituksena. Tästä haasteesta voi siis käydä lukemassa lisää blokkauksessani Joen baari.

Helmet-lukuhaaste on jatkuvasti jokaisen käsiini löytävän teoksen mietintämyssyssä. Nyt on tulossa teoksia, jotka saan tähän haasteeseen, vaikka Helmet onkin jonkun aikaa ollut nyt aivan pysäytyksissä. Nyt kesäkuussa alkaa Pride -lukuhaaste, joka kestää kokonaisen kuukauden. Emäntänämme toimii jälleen Yöpöydän kirjat, joka on luonut selkeän "ohjeistus"postauksen. Lyhyesti: ajatuksena on lukea ja blogata #sateenkaarikirjallisuuteen liittyvästä teemasta ja teoksista, joissa esiintyy LGBTIQ+ hahmoja. Esille saa nostaa sateenkaarikirjallisuutta monella tapaa. Täältä blogista löytyy myös infopaketti dekkariviikolle, joka on 7. - 13.6.2021. 

Dekkariviikolle suunnittelin jotain hieman erikoisempaa, nimittäin koko viikon kestävää päivittyvää blokkausta. Eli kirjoittaisin dekkariaiheesta joka päivä, 7 päivää putkeen. Uhka vai mahdollisuus? Pidän lukuhaasteista, ja päivittyvistä blokkauksista, koska ne ovat ikään kuin päiväkirjoja, joihin saa kirjoitettua juuri ajallaan asioita. Siksi ajattelin kokeilla tätä nyt dekkariviikolla, koska uskon, että saisin näin myös enemmän luettua viikon aikana. Lukupino on dekkariviikolle oikeastaan jo valmiina. Kolme teosta odottaa lukemista, mutta on hyvin mahdollista, että dekkariaihe laajenee mielessäni enemmän kirjoituspainoitteiseksi, mutta eipä kai se mitään. Haluan kuitenkin laittaa tämän kokeiluun. 

Haluan vielä haasteisiin liittyen nostaa esille tällaisen hyvin yksinkertaisen haasteen, joka menee hyvin yksiin minun "salaisen" tavoitteeni kanssa eli laajentaa lukumakuani. Kirjojen Pyörteissä -blogissa on haaste, joka kantaa nimeään Täysin randomia. Ajatuksena on valita kirjastosta täysin randomilla teos, jonka pyrkii lukemaan kannesta kanteen. Voihan se tietenkin olla jokin muukin kuin kovakantinen teos, kuten vaikka äänikirja. Ja ajattelin, että saisin tähän hyvin liitettyä muutaman "lukumakuani laajentavan" teoksen. Haasteessa oli pitkä toteuttamisaika, aina 30.11.2021 saakka, joten oman suoritukseni siirrän varmaan lähemmäs syksyä, mutta aion kokeilla myös tätä. Jos kiinnostuitte käykää ihmeessa kirjastossa ja valitkaa teos täysin randomisti! (:

Kesällä on siis tiedossa paljon lukemista, vaikka kirjapinoni onkin tällä hetkellä hyvin pieni. Hieman dekkariviikolle, kirja pride-lukuhaasteeseen ja sitten oman mielen mukaan teoksia. Neonkaupunki, jonka ensimmäisen osan olen jo ehtinyt lukemaan, mutta blogin puolella ei vielä näy. on se suurin houkutus tällä hetkellä, ja mietinkin aloittaisinko jo tuota seuraavaa osaa. Katsotaan mitä tuosta seuraavaksi tulee luettua. 

Kirjapinossa:

Reija Keskiaho: Nikottelua

Terhi Tarkiainen: Kitty

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 2; Spiraalitie

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki

Erin Hunter: Soturikissat erikoisseikkailua; Perhon Lennon näky

Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastatunut (luettu monesti, mutta miksikäs ei koska christie?)

Ruth Ware: Lukitut ovet

Tusina novelleja

Hilkka Liitsola: Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka

Kesäkuu menee siis kirjojen maailmassa ja blogin puolella. Heinäkuussa lomailen, joten käverit, perhe ja oma muru menee silloin edelle, mutta pyrin pitämään (ja löytämään aikaa) kirjoittamista yllä, koska tiedän, että luettua tulee kuitenkin. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :D

Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta (+ LANU-festarit & dekkarit)

Lyhyt maininta viime viikonloppuisesta LANU-festivaalista. Haluan mainita, koska lukijana oli mielenkiintoista seurata hieman virtuaalisia videoita, joissa mm. vinkataan teoksia. Itse en ole kauheasti vielä ehtinyt katsomaan, koska viikonloppuna juhlittiin äitienpäivää sekä olin auttamassa porukoiden muuttopuuhissa, joten puuhaa riitti. LANU-festivaalien youtube-kanavalla onneksi on mahdollista käydä katsomassa videoita aina koko toukokuun loppuun saakka, joten aion käydä katsomassa vielä lisää. Kuitenkin sen verran olen jo vilkaissut, että kirjavinkkauksissa oli mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Viime vuonnakin ilmeisesti on ollut virtuaaliset festivaalit, nämä olivat kuitenkin minulle ensimmäiset, johon en edes kovin hyvin ehtinyt osallistumaan. LANU-festivaalien (lasten ja nuorten- siitä se lyhyenne tulee) sivulle kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa jos kiinnostaa!

Myös dekkariviikko on jälleen kerran tulossa. Mainitsen sen nyt näin muutamassa lauseessa, jos sieltä löytyy innokkaita osallistujia. Lähempänä sitten lisää, ja itse olen tietenkin mukana! 

Mennäänpä nyt itse teokseen, novelleita sisältävään sellaiseen. Novellikokoelmat ovat puhutelleet minua nyt alkaneena vuotena, ja jälleen kerran on yhden sellaisen aika. Teoksen kirjailija Hertta Vierula on minulla täysin uusi tuttavuus, ja tämäkin teos tuli esille jossakin youtube pätkästä, mistä sen poimin. Varausta noutaessa hieman hämmennyinkin teoksen kokoa, sen keveyttä, koska olin odottanut hieman erilaista teosta käsiini. Lyhyys tekee toisaalta teoksesta hyvinkin mielenkiintoisen ja luettavan.

Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta pitää sisällään 10 erilaista novellia. Teoksessa on itsessään vain 69 sivua, joten jokainen sen sisältämä novelli on vain muutaman sivun mittainen. Jokaisessa teoksessa on sellainen erikoinen tunnelma, että ajattelee päähenkilön toisaalta näkevän unta/harhoja/muuta vastaavaa, ettei tämän kertoma tarina olisi aivan totta. Kuitenkin jokainen novelli herättelee mielessä outoja totuudenmukaisuuksia, jotka kuitenkin rikkovat ajatusta siitä, että novellin kertoja (kertojalla kuvaan tässä novellin päähahmoa) näkisikin vain unta. Toisissa novelleissa on helpompi erottaa "se hetki" (tässä tarkoitan hetkellä sitä kohtaa, jossa novellista nousee esille fantasian piirteet), kuin toisissa joissa jo päähenkilö itsessään on hyvin "ei-totuudenmukainen". 

Maatuvanlaakson tarinoissa seikkailee elävät, kuolleet ja mitä omituisimmat olennot, kuten peikot. Jokainen tarina etenee eritavalla, eikä yhtenäisyyksiä ole muu kuin se että jokainen tarina karmii selkäpiitä. Teokset ovat omalla tavallaan kauniita ja kauheita samanaikaisesti, mutta kiehtovaa luettavaa, ja piristystä tuo jokaiseen novelliin se, että siinä on aina yksi kuvitettu sivu. Lyhyiden novelleiden välissä on helppo pitää taukoja. Jokainen tarina on suhteellisen "koruton", jos voisin sellaista ilmaisua käyttää nyt tässä asiayhteydessä. Tarinat kertovat ilman kaunistelemista asiansa, lyhyiden ja jämäköiden lauseiden saattelemana. Tähän tottuu, vaikka aluksi se olikin hämmentävää. Jotenkaan kuitenkaan en osaisi kuvitella tämän kaltaista teosta ilman jäykkyyttä edes toimivaksi. 

"Pilvien rako sulkeutuu. Ensimmäinen pisara osuu lammen pintaan. Sade tanssittaa lampea. Lilja seisoo laiturilla ja antaa veden valua ylleen." (Hertta Vierula - Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta, s 12)

Parhaiten mieleeni jäin teoksen viimeinen novelli, joka oli hieman erimuotoinen kuin aiemmat tarinat, koska se oli kirjoitettu ikäänkuin kirjeeksi. Tämäkin oli hauska seikka, että novelleiden "malli" erosi hienoisesti toisistaan. Viimeinen novelli, parantola, jätti aika kylmäksi. Fantasia elementit kohtasivat hienoisen ongelman, johon päähenkilö, kertoja, jonka nimen oletin olevan Aurora, etsiskeli ratkaisua. Tässä kohtaan tuli jälleen novelleista uusi piirre esiin nimittäin, ne ikäänkuin loppuivat, mutta toisaalta jäivät elämään. Niihin jokaiseen ei tullutkaan täysin "tämä tarina loppuu tähän" -loppua. 

Minulla ehti tosiaan muodostua lempi- ja ei-lempitarinani lyhyiden novellien joukosta. Toisaalta osassa novellissa oli sellaisia ällötyspiirteitä, että ne eivät edes sen vuoksi olleet miellyttävää lukea. Osa tarinoista ei vain uponnut, ehkä myös siksi koska teemakin oli hyvin erikoinen. En edes osaa nimetä yhtä teemaa/aihetta, jota teoksessa käsiteltiin, mutta itse koin teoksen pimeänä, kolkkona ja jäykkänä. Se ei pelottanut niinkään, enemmän osassa kohtaa tuli ällötys. Hienosti kuitenkin kirjailija oli saanut novellit herättämään ajatuksia, siksi sitä oli ihan mukava lukea. 

Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta

Hertta Vierula & Broci

sivuja 69

Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020