Maan povessa: Väkiveriset osa 4

Mikä olisi parempaa, kun lopettaa vuosi Väkiveriset-sarjan viimeiseen teokseen? Luin Helmikuussa sarjan ensimmäisen osan, jonka jälkeen en halunnut jatkaa sarjan lukemista, vaan luovuin ajatuksesta. Jokin kuitenkin myöhemmin herätteli minua, ja yllättäen kesällä, jokin sai minut tarttumaan toiseen ja kolmanteen teokseen. Ne antoivat erilaisen näkökulman Väkiveristen maailmaan, ja syvensivät mytologista sarjaa entisestään. Varsinkin sarjan toinen teos, jonka päähenkilönä toimi Pekko, jotenkin vakuutti minut entistä paremmin, ja halu lukea koko sarja kasvoi kokoajan. Väkiveriset -sarja on kulkenut yhtä matkaa minun kanssani koko vuoden, joten on vain oikein, että se päättää myös tämän vuoden. Jotenkin tuntuu, että tässä sitoutuu niin paljon yhteen koko vuoden ajalta, mutta jatkan yhäkin tapaani olla paljastamatta tapahtumia, jotta muut halukkaat saavat yllättyä toivon mukaan yhtä paljon kun minä yllätyin. Aikaisemmat Sini Helmisen teokset Kaarnan kätköissä, Kiven sisässä ja Veden vallassa löytyvät linkkien tai tunnisteiden kautta, jos aikaisemmat arvioni teoksista kiinnostavat.

"Punainen on kauniin kuoleman väri." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 6)

Jälleen kirjan ensimmäinen lause herättää minut. Sykkeeni kohoaa, mieleni asentoituu ottamaan vastaan tarinaa. Tarinaa, joka odottaa päätöstä, jonka se tulee saamaan näissä 248 sivussa, jotka ovat sidottuina näihin kansiin. Teoksen kannen tunnelma on surumielisempi kuin aikaisempien. Se puhuttaa lukijaa, mutta toisaalta työntää myös itseään pois lukijasta luoden tummansävytteisiä ajatuksia teosta kohtaan. Itse kansista ei välity kaikki ne tapahtumat, hahmot, tilanteet, vuorosanat, joita teos pitää sisällään. Kaikki tulee sitoutumaan yhteen nyt. Sini Helmisen luova kuvailu jatkaa kulkuaan tässäkin teoksessa, eikä poikkea aiemmista, mikä on hienoa huomata.

Teoksen päähenkilönä toimii tällä kertaa maahispoika Otra, jonka maailma on vaarassa ihmisten aiheuttamien rakennusprojektien ja kaivostyömaa-alueen vuoksi. Otra elää maahisten joukossa, joilla on täysin oma maanalainen maailmansa, jossa asiat ovat aivan nurin kurin. Ihmisillä ei ole tietoakaan maanalaisesta maailmasta, vaan he jatkavat kaivaustöiden tekemistä sillä välin maan pinnalla. Otran seikkailu yhdistyy jo entuudesta tuttujen päähenkilöiden Marin, Pinjan ja Pekon tarinaan. Kun Tuulian katoaminen tulee Marin tietouteen, hän yhdistää voimansa Pinjan ja Pekon kanssa, jotta löytäisivät tuon kadonneen sinipiian. Kuitenkin Pinjan ja Pekon keskittymistä häiritsee useampikin asia, jonka johdosta jokainen pääsankari joutuu käsittelemään myös omia tuntemuksiaan ja halujaan kaiken tämän keskellä. Tärkeimpänä hahmona on tietenkin itse sinipiika, Tuulia. #tuulirocks♥

"Käännyn, enkä katso taakseni, kun potkaisen itseni yhdellä pyrstön heilautuksella kauemmas ja avaan majan oven." (Sini Helminen - Maan povessa, sivu 44)

Eteenpäin lukiessa huomaa, että teoksessa on hyvin paljon asiaa. Noin vähäiseen sivumäärään nähden tavaraa on hieman liikaa, jonka vuoksi muutamat aikaisemmista teoksista tutut sivuhahmot jäävät köyhiksi. Tietenkään teoksessa ei ollutkaan tarkoitus nostaa näitä esille, mutta jos jokainen päähenkilö kuitenkin auttaa omalta osaltaan ja omilta taidoiltaan kadonneen Tuulian etsimisessä, miksi jokaisesta teoksesta on tuotu jokainen sivuroolinkin hahmo teokseen mukaan? Onko se jo hieman liikaa? Jokaisen päähenkilön elämässä sattuu ja tapahtuu koko teoksen ajan, joten myöskin Otra jää hieman pienempään osaan, joka hieman harmittaa minua, koska kuitenkin Väkiveristen-sarja punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.

Teoksessa yhden ja tietyn päähenkilön esille nostaminen on hyvin vaikeaa, koska asiaa on niin huimaisevan paljon. Otra esitellään monen eri keskustelun ja näkökulman kautta, mutta tärkeimpänä hänestä voi nostaa esille hyväsydämisyyden. Tämä hyväsydäminen pelastaja, joka toivoo parempaa kaikille, kuitenkin jää paljouden alle, jonka seurauksena myös maahisten maanalainen maailma jäi vain olemaan. Hahmosta tuli kuitenkin mieleen muutamassa muussakin kirjasarjassa esiintyvä hyväsydäminen sankari -tyyppi, joka oikeastaan on yllättävän tylsää luettavaa. Nopeatempoisuus viehättää minua teoksessa yhä. Teoksessa tapahtui näin ollen jatkuvasti, koska jokaisen päähenkilön tarinoiden päätöstä tuotiin esille, ja auki jääneitä asioita käsiteltiin vahvasti. Jokaisella näytti myös olevan matkalla tapahtunut jotain täysin yllättävään ja omituista, joka myös lisäsi tarinaan kierroksia. 

Kokonaisuutena Väkiveriset -sarja lisäsi jokaisen teoksen osalta luontevasti tietoa mytologiasta, metsän, vuoren, veden ja maan asukkaista, jotka nousevat esille Suomalaisessa mytologiassa. Jokainen teos oli omanlaisensa, mutta yhtenäisyyksiä oli helppo löytää. Suosittelen lukemaan sarjan loppuun, jos sen on joskus aloittanut. Jotenkin yhden tai kahden kirjan lukeminen ei kerro koko tarinaa, ja jättää reilusti avonaisia kohtia, jotka minusta on omalla tavallaan kiva saada päätökseen. 

"Ison kädestä säteilee lämpöä olkapäähän, hellittää kiristystä, jota en edes ole huomannut ennen kuin se on vihdoin poissa." (Sini Helminen - Maan povessa s. 239)

Nyt jouluhulinan jälkeen ehdin tämän blokkauksen lisäksi hetken pohtimaan blogia kokonaisuutena, teoksia ja kirjoittamista. En kadu pitämääni blogi taukoa, koen etten välttämättä ollut vielä silloin täysin tietoinen, mitä haluan elämältäni. Takaisin tuleminen on ollut yksi elämäni parhaimmista ja tärkeimmistä päätöksistä. Kirjallisuus on yksi asia, jonka haluan säilyttää elämässäni. Blogini on myös kasvanut ja laajentunut hurjasti, teidän lukijoiden ansiosta ♥ Vuoden 2021 tunnelmiin virittäydytään viikonloppuna monien blogien voimin yhteisellä vuodenvaihteen -lukumaratonilla. Emäntänämme toimii Oksan hyllyltä / Marika. 

Aion siis pitää yllä blogia jatkossakin ja haluan napata jonkun lukuhaasteen myös ensivuodeksi. Olen myös tutkinut jo alkuvuodesta ilmestyviä teoksia, ja ilmoittanut itseni kirjaston varausjonoon. Näin saan käsiini mahdollisimman pian minua kiinnostavat teokset. Listalta löytyy mm. Sini Helmisen uutuus teos, joka ilmestyy Maaliskuun puolella sekä Anu Holopaisen Maaliskuussa ilmestyvä uutuus. Toukokuuhun saakka on listattuna uutuus teoksia, jotka toivon saavani mahdollisimman nopeasti käsiini. Varausjonossa on myös englannin kielisiä teoksia tällä hetkellä, joten saa nähdä mitä sieltä ensimmäisenä ilmestyy noudettavaksi. Uskoisin siis, että kärsivällisyyttäni testataan monellakin tapaa alkavalla vuodella.

Olen tehnyt monenlaisia uusia päätöksiä myös henkilökohtaisessa elämässäni, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan itseeni, joten aikaisemmin Joulukuussa mainitsemani itsensä kehittäminen saa siis jatkoa myös vuonna 2021. Uskon siihen että ihmisen on kehittyvä, ja jokainen myös tekee sitä, huomaa sen tai ei. Suosittelenkin toisinaan pysähtymään ja miettimään, mitä haluaa elämältä. Elämällä on lopulta paljon annettavaa, ja jokainen meistä valitsee itse mihin tarttua. Uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa. Tehkää siis sitä mitä rakastatte ja haluatte ♥

Maan povessa

Väkiveriset osa 4

Sini Helminen

sivuja 248

Myllylahti Oy, Espoo 2019

Veden vallassa: Väkiveriset osa 3

"Isä varoittaa Maria menemästä järveen, mutta jokin kutsuu aaltojen alta. 

Jokin, jota vääristyneessä vedenalaisessa maailmassa on vaikea tunnistaa vaaraksi."

(Veden vallassa: Väkiveriset osa 3 - Sini Helminen, takakansi)

Kesä- ja heinäkuu on vaihtumassa jo elokuuksi, joka tarkoittaa myös sitä, että on aika palata töihin. Vapaa-aikaani olen viettänyt ympäri Suomea, mutta kirjallisuutta on mahtunut siihen mukaan hyvin sopivissa määrin. Blogin puolella on kuitenkin ollut hiljaisempaa, ja osa teoksistakin luettu jo hetkittäin takaperin, mutta haluan ne kuitenkin julkaista vielä täällä. Edellisestäkin blokkauksesta alkaa olemaan aikaa yllättävän paljon, mutta kirjasarja kuitenkin pysyy samana kuin edellisessä blokkauksessa. Haluan tämän sarjan julkaista blogini puolella, koska se on mielestäni sen ansainnut. 

(enkä malta olla julkaisematta kiellettyä hedelmään, nehän on aina maukkaimpia!)

Kesän aikana olen saanut luettua itselleni mieluisia teoksia, vaikka kaikkia en blogin puolelle julkaisekaan. Vaikka kuulenkin töiden kutsun, aion nauttia vielä tästä viimeisestä viikosta. Paljon on jo ohjelmaa suunniteltuna, mutta kyllä siihen kirjallisuuttakin mahtuu. Elokuu jopa alkaa vauhdikkaasti kirjabloggaajien kesälukumaratonilla, joka järjestetään 1.8. Maratonin emännän Marikan / Oksan hyllyltä blogiin pääset tutustumaan täällä. Pitää vielä kiireen vilkkaan miettiä lukupinoa, joten en jouda sen enempää vielä kirjoittaa siitä, mutta perjantaina lisää!

Sini Helmisen Väkiveriset kirjasarjan kolmasteos on puhuttelevan kaunis. Aikaisempien ilmestyneiden teoksien kansista ehdottomasta kaunein. Teos on erilainen aikaisempiin verrattuna kylläkin, vaikka siinä on reilusti monia tuttuja ja turvallisia piirteitä. Teos keskittyy realistisen fantasiakirjallisuuden lisäksi jälleen kerran Kalevalan mytologiaan, joka herää henkiin teoksen sivuilla. Toinen selkeä esille nostettava teema on romantiikka, rakkaus. Tässä teoksessa se on selkeämmin tuotu esille hieman pienellä ronskilla twistilla. 

Toisen osan blogitekstiä kirjoittaessa, mainitsin neljä teemaa, joihin teokset keskittyvät. Olen lukenut teokset nyt metsästä, vuorista ja vedestä, jota tämä kolmas teos käsitteli. Aikaisempien teosten teemat eivät nouse selkeästi esille, mutta niiden lukeminen auttaa pysymään teoksen tarinan tahdissa. Jälleen kerran tuttu hahmo on auttamassa omalla erikoisella tavallaan, mutta tämän johdosta tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Näiden luettujen teoksien jälkeen jäljelle jää teemoista maa, jota käsitteleekin kirjasarjan viimeinen teos, joka odottaa jo lukupinossa. Aikaisimmista teoksista tekstiä löytyy tunnisteiden SiniHelminen ja #väkiveriset-sarja alta. 

""Oota!" huudan hänen selälleen. "Mikä sun nimi on?""

(Veden vallassa: Väkiveriset osa 3

Sini Helminen, sivu 102)

Teoksen päähenkilö toimii nuori 8-luokkalainen Mari, joka asuu isänsä kanssa. Heidän yhteiselämäänsä sotkee isän hajamielisyys, sekä tämän uskomukset kaikenlaisiin kummajaisiin. Marin kohdatessa kummallisuuksia itsessään, hänen elämäänsä ilmestyy mystinen Tuulia (siis aivan paras teoksessa esiintyvä hahmo! #tuuliarocks♥), joka raottaa hänelle kummajaisten maailmaa. Tämä samainen mystinen Tuulia, jonka kirjailija Sini Helminen on tuonut esille jokaisessa teoksessaan tähän mennessä. Kolmannen teoksen loppua kohden huomaa, kuinka kirjasarja yhtenäistyy entisestään Tuulian kautta. Loppujen lopuksi voidaan todeta, että jokaisessa teoksessa onkin ollut enemmän kuin yksi päähenkilö.  Tässä teoksessa päähenkilönä toimi Mari, mutta tämän rinnalla Tuuliasta selviää uusia asioita, joita en ole aiemmin huomannut.

Sini Helminen jatkaa mytologian tuomista tarinaan pieninä paloina ja tasaisina annoksina. Teos ei kuitenkan sytytä minua aivan samalla tavalla kuin toinen osa, vaikka kansikuva onkin huikea ja pieniä hyviä elementtejä on kaikkialla. Suurena erona teoksessa on tuo romantiikan, rakkauden nostaminen esille, joka mielestäni nousee esille aikaisempia teoksia vahvemmin. Positiivista on tarinaa lukiessa huomata, että teos antaa mielikuvan siitä, kuin sanat olisivat valittu juuri kyseistä teosta varten.

Teoksessa nähdään monenlaisia juonenkäänteitä, ja asiat jotka ovat lukijalle selkeitä, ovatkin yhtäkkiä päälaellaan. Tapahtumarikas teos kiihdyttää tahtiaan loppua kohden, ja saattaa vaaraan yhä useamman teoksen hahmoista. Lopussakaan ei ole varmaa, kuinka näille hahmoille oikeastaan käy. Odotan, että neljäs teos sitoisi myös tämän teoksen muutamien hahmojen tarinat päätökseeen. Kirjoitin toisen teoksen yhteydessä, kuinka minusta tuntui, että asioita paljastui rivien välistä liian äkkiä. Tässä teoksessa tilanne oli toinen. Loppuakohden tapahtumien tahti kiihtyi, ja vaara-aste nostettiin voimakkaammin esille. Kuitenkin osa asioista jäi yllättävänkin avoimeksi, joten odotan kovasti mitä neljäs teos tuo mukanaan. 

Veden vallassa

Väkiveriset osa 3

Sini Helminen

sivuja 239

Myllylahti Oy, Espoo 2018

Kiven sisässä; Väkiveriset osa 2

"Suomalaista mytologiaa, jännitystä ja romantiikkaa yhdistelevä Väkiveriset-sarja punoutuu 

neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan."

(Sini Helminen - Kiven sisässä; kirjan sisäkansi)

Tässä sitä taas ollaan; itseltään kielletyn hedelmän äärellä. Tuntuu, että tämä kuvio toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, enkä lopulta osaa päättää, millaista mieltä olen kirjailijan teoksista. Tässä tapauksessa puhun Sini Helmisen Väkiveriset -kirjasarjasta. Väkiveriset-sarja on neljän teoksen mittainen, jonka ensimmäisen teoksen jälkeen (täällä blogin puolellakin) taisin huudella, että en tule lukemaan jatko-osia. Kuitenkin kirjastossa seikkaillessani tämä toinen teos puhutteli minua, ja se päätyi mukaani. Väkiveriset-sarjan avausosassa nuori Pinja seikkailee metsä-teeman ympärillä. Teoksen nimi onkin osuvasti Kaarnan kätköissä, joten toisen osan nimestä voidaankin jo päätellä jotakin. Avausosan tunnelmia pääset halutessasi lukemaan tunnisteen SiniHelminen alta.

"Pekko, vieläkö sinä pelaat? Nyt se kone kiinni. 

Kaikki tavarat on vielä pakkaamatta."

(Sini Helminen - Kiven sisässä: sivu 10)

Kiven sisässä -teos kertoo nuoresta 15-vuotiaasta Pekosta. Teoksen teema liittyy vuoriin, ja vuorelaisiin, joita yllätykseksi onkin olemassa. Suomalainen mytologia kietoutuu tarinan edetessä hahmojen sekaan mukavan rennon letkeästi. Teoksessa herätellään esille täysin erilaisia hahmoja, mitä aiemmassa teoksessa. Teos ei suoranaisesti jatkakaan ensimmäisen teoksen lopusta, vaan on itsenäinen jatko-osa sarjaan. Näin jokainen sarjan jatko-osa tulee olemaan, jonka vuoksi sarja kiinnostaakin minua yllättävän paljon. Tämän teoksen kohdalla myös se, että tarttuma pintaa päähenkilössä oli minulle enemmän. 

Kirjan päähenkilö Pekko on nörttipoika, jonka elämä kokee suuren muutoksen mummonsa kuoleman seurauksena. Uusi kaupunki, uusi ympäristö ja perheen uudet kuviot sekoittavat tämän tietokonepelimaailmassa elävän pojan maailmaa, eikä siihen varsinkaan auta omituinen koulutoveri sekä vielä omituisempi yläkerran naapuri. Uuden omituisen koulutoverinsa kautta Pekko selvittää salaisuuksia itsestään ja menneisyydestään, joka onkin monimutkaisempi ja koukeroisempi kuin hän osaa aluksi kuvitella. Samanaikaisesti hän kamppailee halusta tietää, mitä tarkkaanottaen mummolleen tapahtui, vaikka hänen ympärillään olevat yrittävät pitkittää totuuden ulostuloa mahdollisemman pitkään. Omituinen yläkerran naapuri sotkee nuoren pojan virtapiirejä pahimmalla mahdollisella ajalla, vaikka kohtalolla onkin omituinen tapa sitoutua yhteen juuri oikeaan aikaan. 

Mytologiaan pohjautuva fantasiakirja saa mukavasti pieniä vivahteita rikoskirjallisuudesta alussa tapahtuvan murhan kautta. Nuorille suunnatussa kirjassa tuodaan hyvin esille rikoskirjallisuuden piirteitä, kuitenkin päähenkilön tunteiden vuoristorataa olisi mielestäni voinut hieman syventää. Pidän psykologisista thrillereistä, mutta yritän nyt pysyä ajatuksessa, että kysy on nuortenkirjallisuudesta. Ehkä psykologinen thrilleri liitetään enemmän aikuistenkirjallisuuden maailmaa. En kuitenkaan ole yhtään pettynyt teokseen, vaan olen positiivisesti yllättynyt. Viihdyin huomattavasti paremmin tämän teoksen parissa kuin ensimmäisen. 

"Minulla on kummallinen olo. Niin kuin joskus unessa, kun yhtäkkiä tajuaa, että 

on nähnyt sen saman unen vaikka kuinka monta kertaa ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, 

mutta kuitenkaan ei osaa muuttaa mitään, tekee vain niin kuin on määrä. "

(Sini Helminen - Kiven sisässä: sivu 103)

Teoksen tarinan edetessä sivuhahmoista huomaa nopeasti, ketä hahmoa on syytä epäillä. Se on nuortenkirjallisuudessa sekä hyvä, että huono asia. Tarkoitan ymmärrystä nopeasti siitä mitä teoksessa tulee tapahtumaan, ja ketä hahmoista kannattaa epäillä milläkin tavoin. On kuitenkin ihanaa, ettei asiat tule suoraan esille, vaikka ne on aistittavissa rivien välissä. Eikä kirjailija Sini Helminen ole jättänyt muodostamatta sidosta aikaisempaan teokseen. Minusta on oiva pieni kiva twisti, kun tunnistaakin tutun hahmon pörräämässä jälleen kerran päähenkilön ympärillä. Sen verran oli jopa jo pakko katsoa seuraava, kolmatta teosta, että samainen hahmo näyttää olevan sielläkin seikkailemassa!

Tuntuu kuin olisin pieni lapsi karkkikaupassa tämän kirjasarjan suhteen. Haluan lisää makeaa mahan täydeltä, vaikka tiedän, että jossain kohtaa hyvä tulee loppumaan. 231 sivua antaa makeaa muutaman tunnin verran, ja tiedän onneksi, että minulla on vielä kaksi teosta jäljellä. Kuitenkin hyvällä vauhdilla luen nämä kesän aikana, jonka jälkeen saan taas miettiä, että mitä sitä seuraavaksi haluaisi lukea. En kyllä odottanut mitenkään, että tämä kirjasarja herättäisi sisälläni näinkin suuren kiinnostuksen.

Kiven sisässä

Sini Helminen

Väkiveriset osa 2

sivuja 231

Myllylahti Oy, Espoo 2017

Kaarnan kätkössä

"Millaiseksi kuvittelet äänen, jonka jälkeen elämäsi on ohitse?"

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä, sivu 7)

Onkohan teistä lukijoista kukaan ajatellut ääntä, jonka kuulisi kun elämä on ohitse? Itselle äänet ovat elämänlahja. Niitä on kuultava, jotta voi ajatella olevansa osa jotakin. En osaa kuvitella, että olisin kuuro, enkä kuulisi ympärillä olevia ääniä. Olisin hiljaisuuden keskellä. 

Kaarnan kätkössä kirjassa ei kuitenkaan seikkailla elämän ja kuoleman rajamailla, vaan nuoren Pinjan maailmassa. Kirja on suunnattu nuorille, joten myös kirjan päähenkilöllä Pinjalla on nuorille tyypillisiä ongelmia. Pinjan elämän romahtaakin heti kirjan alussa yhdellä kännykkään saapuvalla kuvalla, jonka seurauksena Pinjan elämä saa rajun suunnan muutoksen. Pinjan vanhemmilla on omat mielipiteensä Pinjan elämäntilanteesta, eivätkä he näe Pinjan erilaisuutta. 

Kirjan omituisimpana asiana ovat kirjan otsikot. Kirjan otsikot ovat latinaksi, jonka suhteen kirjan taakse joutuu välillä vilkuilemaan, jos haluaa tietää, mitä otsikossa lukee. Itse en kauheasti kiinnittänyt huomioita tähän, koska minua olisi enemmän häirinnyt kirjan takasivuille vilkuileminen kirjaa lukiessa. Kirja alkaa, kun Pinja on valmistunut juuri ylioppilaaksi ja viettää ylioppilasjuhlia perheen ja sukulaisten kanssa. Hän on opiskellut psykologiaa lukiossa, joka on itselläkin tällä hetkellä työn alla, joten sekin herätti kiinnostusta. Myöskin kirjallisuudella on kirjassa suuriosa. Lukiokirjojen lisäksi Pinja lukee vanhoja kirjoja hänen isovanhempien ajalta, selvittäessään erilaisuuttaan. Kirjoittaja Sini Helminen kirjoittaa kaunista kieltä, jota on helppoa lukea. Kieli on selkeää ja tuotu nykyaikaan, niin kuin kirjan tarinakin. 

Pinjan elämään ilmestyy nuori tyttö, Tuulia, jonka hän näkee, mutta näkevätkö muut? Pinjaa on jo hetken aikaa piinannut eräs uni, joka on osaksi hänen muistonsa, jota hän ei kuitenkaan täysin pysty muistamaan. Hänen selkänsä on unessa pääosissa, sillä Pinjan selässä on salaisuus, jota pidetään visusti salassa. Tuulia ilmestyy mihin milloinkin sattuu puhumaan Pinjan kanssa, vaikka Pinja ei sitä itse haluaisikaan. Tuulia ei kuitenkaan ole vain hallusinaatiota, vaikka Pinja alkaakin jo uskoa hallusinaatioihin samoin kun hänen äitinsäkin, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että Pinjan olisi parempi mennä töihin. Äiti järjestää Pinjalle työpaikan, jossa Pinja tapaa mystisen Virven. 

""Eiks sua koskaan ota päähän, että kaikki tulee niin annettuna? Sitä vaan tullaan tähän maailmaan ja todetaan, ai mulla on vihreet silmät ja vaikka parantumaton sairaus, ruoho on vihreetä ja ruusut punaisia, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan ja that`s it."

"En mä taida tajuta", totean säikähtäen hieman Virven kiihkeää ilmettä."

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 50)

Virve on luonnonystävä, kasvitieteilijä, rohkea ja itsevarma persoona, kun hän tutustuu Pinjaan. Pinja huomaa yllättäen löytäneensä jotain mukavaa elämäänsä kännykkään ilmestyneen kuvan jälkeen. Kuitenkin onni ei kestä ikuisesti ja Pinjan äiti alkaa huomaamaan Pinjan käytöksessä oireilua, jonka seurauksena Pinja joutuu ryhtymään työskentelemään itsensä kanssa, ja selvittämään mystisen Tuulian sanoja hänen suonissaan virtaavasta verestä. Samalla kun yrittää pohtia suhdettaan Virven kanssa, joka myöskin vihjailee Pinjan suonissa virtaavassa verestä. Pinja löytää vastauksia vihdoin isovanhempiensa ja heidän vanhojen kirjojen avulla. 

Pinjan kohdella seikkailut vain jatkuvan, kun vanhemmat lähettävät hänet mummin ja ukin luokse ottamaan taukoa työstä ja muusta. Pinjan elämään kuitenkin ilmestyy mystinen punasilmäinen nuorukainen, joka osoittautuu kaikeksi muuksi kuin Pinja aattelee. Tämän seurauksena Pinja joutuu vaaraan, jonka seurauksena hän törmää uudelleen Virveen ja Tuuliaan, joilla on omat tavoitteensa. Punasilmäinen mystinen nuorukainen tuo lisämausteen kirjaan sekä uuden sivujuonen. Tumma nuorukainen tuo mystisen piirteen ja herättää lisää mytologisia hahmoja tarinaan.

" - myös kaikki lääkäriharlekiinit, joista osa on niin kamalia, että ne saavat minut antamaan Dorian Graun muotokuvalle uuden mahdollisuuden. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä romanttista on desinfiointiaineen löyhkässä, oksentelussa ja veren yskimisessä. Ehkä sairaalan läheisyys kuolemaan herättää joissakuissa eläimellisen lisääntymisvietin, mutta minussa valkoiseen takkiin ja kumihanskoihin sonnnustautunut mies veitsi kädessä on aina herättänyt vain kauhun väristyksiä. Ehkä se on hyvä juttu, kun isä on lääkäri. Olen ehkä rakastunut isoäitiini, mutta ainakaan minulla ei ole oidipuskompleksia..."

(Sini Helminen; Kaarnan kätkössä. sivu 113-114)

Olen tyytyväinen kirjan lukemiseen, mutta kirjasarjan jatkaminen varmaankin jää haaveeksi. Nuortenkirjallisuuden lukeminen on huomattavasti jäänyt vähemmälle, koska en ole enää niin kiinnostunut kirjan nopeista lopuista. Tässäkin kirjassa oli juuri se sama ongelma. Alussa kirja etenee tasaisesti ja kuvailevasti, mutta kirjan huippukohdassa tilanne etenee vauhdilla muutaman kappaleen sisässä ja lopussa ei enää tapahdu oikeastaan mitään. Tämän vuoksi arvailenkin, että kirjasarjan lukeminen ei jatku eteenpäin. 

Kirjan lukeminen täyttää kuitenkin yhden kirjahaasteen kohdan, josta olen todella tyytyväinen. Olen myös katsonut kolme vuotta sitten suorittamaani kirjahaastetta, jossa en ollut saanut hirveästi kohtia täytettyä, josta olen pettynyt, joten nyt yritän parhaani ja jatkan vahvasti ja päättäväisesti eteenpäin. Kirja yliviivaa kohdan numero 11. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.

Kaarnan kätkössä

by Sini Helminen

Väkiveriset osa 1

Myllylahti Oy, Espoo 2018

sivu 216 (sekä suomennokset)