Pilvikädet

Mutta jotta voisi avata silmänsä, on ensin tultava sokeaksi. Voiko sokea väittää, että aurinkoa ei ole olemassa?" 
(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 126)

Minulla on monesti tapana selailla kirjaa jo kirjastossa, ennen kuin virallisesti valitsen kirjan luettavaksi. Valitsen kirjan monenkin asian perusteella, mutta tässä suurin valintaan vaikuttava tekijä oli kirjan tumma ulkoasu. Kirjaa lukiessa huomasin myös itse tarinan ja kirjan sisällön olevan todella tumman puhuva, joten siltäkin osin kirja kiinnosti minua suuresti. Yllätyksekseni kirjaa lukiessa huomasin sen sivuilla olevan myös kuvitusta. Kappaleet oli eroteltu kuvien avulla. Myös kuvat olivat tumman puhuvia, käsittelivät luurankoja, ihmisten varjoja sekä erikoisia kuvioita, joiden tulkinta on katsojen silmissä.

Kirjan kansikuva ja takakannen teksti antaa jo selkeän kuvauksen, millainen kirja on kyseessä. Kuitenkin lopun epilogi vasta paljastaakin mielenkiintoisia seikkoja Tampereen ratkaisemattomista tapauksista 90-luvun alkupuolella, johon kirjan tarina perustuu. Kirjan luokittelisin rikos- ja kauhuromaaniksi, jonka sisällä käsitellään myös ihmisen mentaaliapuolta unien kautta.

Kirjailija M. A. Meretvuo, aikaisemmin kirjoittanut tietokirjan, luo tässä ensimmäisessään romaanissa vahvan tumman ja voimakas sävyisen kirjan, joka on mielestäni hyvin onnistunut luomaan ahdistavan, mutta houkuttelevan tunnelman. Kirjan haluaa kahlata läpi melkein yhdeltä iskulta, vaikka se välillä voikin aiheuttaa kylmiä hikipisaroita selässä.

Kirjan päähenkilönä toimii 23-vuotias nuorimies, joka on vetäytynyt itseensä ja eristäytynyt muusta maailmasta. Hän kuitenkin käy koulua, ja tälläkin hetkellä suorittaa harjoittelua työskentelemällä tavaratalossa. Kirjan päähenkilön historiasta ja taustasta selviää monenlaisia asioita kirjan edetessä. Hänen seurustelusuhteistaan, Johannasta sekä unien maailmastaan selviää järkyttäviä, mutta mieltä avartavia seikkoja. Kirjan päähenkilön hahmo syvenee kokoajan kirjan edetessä, eikä loppua kohden lukiessa edes huomaa hieman alun hankalaa samaistumista hahmoa kohtaan.

"Herään ja tunnen yhä putoamisen aiheuttaman kouristuksen vatsassa."

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 63)

Nuorimies elää yksin, ja keskittyy työnsä lisäksi valokuvaamiseen, musiikkiin ja salatieteisiin. Kirjan alussa hänen mielensä palaa jatkuvasti entisiin suhteisiinsa sekä muistoihin. Hän kehittyy jatkuvasti omien uniensa tulkinnoissaan, ja alkaa huomaamaan yhdistävän tekijän unien ja muistojen välille. Johanna, nuoren miehen luokkalainen, kuitenkin sekoittaa miehen mieltä, jonka vuoksi nuorimies alkaa pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Yhden pienen paperilapun saaminen muuttaa miehen ajatusta itsestään, jonka vuoksi nuorenmiehen elämä saakin yllättävän sävähdyksen voimakkaita ja nopeatempoisia tapahtumia.

Vahvaa ja kuvailevaa kieltä käyttävä M. A. Meretvuo on kieltämättä onnistunut houkuttelemaan lukiansa syvällä rikoksen tummien ajatusten ja tapahtumien joukkoon. Hän käsittelee taidokkaasti aihealuetta, joka pohjatuu ratkaisemattomiin rikoksiin. Kirjan kieli on ymmärrettävää, vaikka teoksessa asioita ei paljasteta helpoimman kautta. Ajatustyötä saa tehdä koko kirjan loppuun saakka.

Kirjahaasteen osalta kirja ruksittaa jälleen yhden kohdan. Voin sanoa, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta ei ollut kirjahaaste kohdan täyttäminen. Ajattelin, ettei sopivaa kohtaa lyödy, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa blokkauksen tästä teoksesta. Kuitenkin nuoren miehen unien avulla, sain kuin sainkin kirjan yhdistettyä haasteeseen. Kirjassa nimettäin päähenkilö yrittää lentää. Lentämisellä kirjassa tarkoitetaan unessa tapahtuvaa selväunta (kirjahaasteen kohta numero 21. kirjassa lennetään.)

"Havahdun unesta ja huomaan piteleväni käsissäni heinänkorsista kasattua nukkea. Korret ovat aluksi olleet yhtenä nippuna, sitten osasta on taitettu erilleen jalat ja kädet. Ne on sidottu kasaan langoilla ja yläosaan jääneet korret on leikattu lyhyemmiksi esittämään päätä. Tämä on noituutta. Olenko vielä unessa? Todellisuuden tuntu lyö vasten kasvoja ahdistuksella, jota ei tunne unessa. Se ei ole ahdistusta siinä mielessä, että pelkäisin. Päinvastoin, se on ahdistusta siitä, että en pelkää tehdä mitään." 

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 97)

Ihmisen mentaalipuoli nousee esille juuri näiden nuorenmiehen unien kautta. Hän näkee paljon unia, oikeastaan kirjan sivuista noin puolet tapahtuvat valve maailmassa ja puolet unessa. Nuorimies käsittelee unien kautta tapahtumia, sekä selvittää kuka oikeastaan on. Kirjassa nousee esille käsite: selväuni. Minun oli oikein pakko selvittää internetin kautta, onko tästä tehty enemmänkin tutkimusta. Löysin sanalle selväuni toisen määritelmän; selkouni. Selkounen yksinkertainen määritelmä on, että unessa oleva aistii olevansa unessa. Hän tiedostaa, että nukkuu ja näkee unta.

Jos näkee unta, monestihan aamulla vasta huomaa, että on uneksinut. Kuitenkaan ei muista juurikaan mitään, mitä kyseisessä unessa on tapahtunut, kuitenkin tietää nähneensä unta. Jokaisen unen aikana ei siis tiedä olevansa unessa. Kirjassa oli siis hyvin tuotu esille, millaista selkouni voi olla. Joten jäinkin pohtimaan, onko yleistä että ihminen näkee selkounta?

Pilvikädet

by M. A. Meretvuo

Hexen Press 2018

(Painettu EU:ssa)

sivuja 131