Turun Kirjamessut; lauantain tunnelmia + lukuhaaste

Vuoden 2022 Turun kirjamessut.. upea kokemus, nautinto, mukavaa ajanvietettä, ihanien ihmisten näkemistä sekä vaunujen työntämisen iloja ja harmituksia. Niistä oli tämän vuoden kirjamessut tehty, kun puolestaan viime vuoden, vuoden 2021 kirjamessut, veivät enemmän vain tunteiden pyörteisiin. Hashtag:n kirjamessut alta löytyy tunnelmia viime vuoden kirjamessuista, jos lukijana sinua kiinnostaa kerrata, mutta nyt pohditaan tämän vuoden kirjamessuja, jonka pääteemana oli kuvataiteet. (https://www.kirjamessut.fi/)

Turun kirjamessuilla tavalliseen tapaan ohjelmaa oli paljon, ja suurimman osan niistä olisin myös halunnut nähdä. Tällä kertaa kuitenkin painotin ohjelmiston seuraamista eri tavalla kuin viime vuonna. Valitsin kirjailijoita, jotka herättävät muistoja esim. Mauri Kunnas ja Juba Tuomola. Alustavasti olin myös kaavaillut käydä kuuntelemassa J.S. Meresmaata, Teemu Keskisarjaa ja Salla Simukkaa, mutta lopulta kävi niin, että J.S. Meresmaata en edes nähnyt, ja näin Teemu Keskisarjaa sekä Salla Simukkaa vain nopealta vilkaisulta, kun he olivat lavalla. Päivä myös taittui todella nopeasti, joten Cristal Snow:n kuunteleminen oli vain haave kaiken muun ohjelman mukana. Lukuintoani se ei kuitenkaan karistanut!

Mauri Kunnas Puisto -nimisellä lavalla

Mauri Kunnas herätti kuitenkin paljon muistoja, ja hänen uusin teoksensa Pippendorfin kirjavat kummitukset tarttui matkaan. Mauri kertoi hyvin kattavasti lavalla ollessaan kirjansa/kirjojensa takaisista ajatuksista, ja hänen haastattelijansa oli juuri sopiva kyselemään polttavia kysymyksiä, jotka veivät kuuntelijan kummitusten maailmaan. Uusi teos kertoo kahdesta nuoresta kummituksesta, Hempasta ja Lissusta, joiden pitäisi pukeutua uusiin valkoisiin lakanoihin. Internetistä tilatut lakanat ovatkin aivan kaikkea muuta kuin valkoiset! Millainen tarina mahtaa olla? Odotan innolla tämän lukemista, vaikka virallisesti itselleni tätä kirjaa en ostanut. Kävin jopa hakemassa Kunnaksen nimikirjoituksen teokseen muistoksi tyttärelle hänen ensimmäisistä kirjamessuista!

Toinen lastenkirja, joka minulle jäi käsiin oli 3 euroa maksava Ripaus taikaa: Pikkunoidat. Kustannus Mäkelän teos Raija Rintamäen suomennoksella esittelee pikkuisia noitia taikojen ja lentävien luutien kanssa. Teoksessa on kaikenlaisia siirrettäviä osia, jotka saa sivut elämään. Tässä katselukirjassa on riimittelevä lyhyt teksti, joka varmasti puhuttelee parhaiten taaperoikäisiä. Sarjaan löysin myös muita osia, kun tutkisin kyseistä teosta internetistä mm. yksisarvinen sekä haltijakeiju. Nämä voisi lainata kirjastosta, ja esitellä blogin puolella sarjan kokonaisuutena. 

Samalla, kun tein lastenkirja ostoksia, keräsin pieniä näytetilpehöörejä kaikista mahdollisista kojuista niin kuin tapoihini kuuluu. Mukaan tarttui karkkia, heijastimia, yksi kynä, tulitikkuja, mainoslehtisiä sekä itse lehtiä ja #ammattinakirjailija pinssi. Toivon joskus itse pääseväni tuohon pisteeseen, mutta tällä kertaa valitsin sen enemmän tuon tekstin Kirjahirmu vuoksi ☺

Juba Tuomola Puisto -lavalla

Toinen kirjailija, jonka kuuntelin kokonaan, oli Juba Tuomola. Myös Juba Tuomola herättää muistoja lapsuudesta. Hänen uusin teoksensa Viivi ja Wagner 25 - Rakkautta, röh! taklaa päähenkilöiden Viivin ja Wagnerin neljännesvuosisataa kestäneeseen liittoon. Tällä kertaa kuitenkin stripeissä esiintyy kolahdus, kun sika onkin löytänyt uuden naisen! Äääks kuinka kiinnostava aihe, joten teos meni välittömästi kirjasto varauksiin. Viivi ja Wagner on ollut mukana matkassa niin kauan kuin muistan, koska kuuluvat äitini suuriin suosikkeihin. Näitä sarjakuvia on aikoinaan leikattu lehdestä koristamaan keittiön valkoisia kaappeja, joten on hauska huomata, kuinka teokset liikuttavat myös minua. Juban haastattelu kirjamessuilla ei ollut kummoinen. En oikein päässyt sisälle haastattelijan kysymyksiin, ja Juba ei välttämättä ole kaikkein innokkain lavapersoona (oma tulkinta). Kuitenkin innostuin myös hänen lastenkirjasarjastaan, Minervasta. Olen kuullut siitä, mutta en lukenut, joten taitaa mennä testiin kun sitä ohimennen sivuuttiin lavalla. 

Palaten kerättyihin tilpehööreihin, joita pääsääntöisesti keräsi mettämiäheni pysähtymällä keskustelemaan politiikasta, päädyimme perussuomalaisten kojulle, josta käsiimme jäi muovipussillinen tavaraa ja pitkä liuta mielipiteitä. Siinä samassa miäheni keskustellessa, yritin itse kovasti vilkuilla lavalle, jolla Teemu Keskisarja oli kertomassa Hattujen sota -teoksesta. Minulta jäi välistä sekä Teemu Keskisarja, että politiikkaan liittyvät mielipiteet, koska hälinässä on hyvin vaikea keskittyä kahteen asiaan ihmisten väistelyn lisäksi. Tästä siirryttyämme eteenpäin, esoteriaa ja okkultismia keräilevä miäheni päätti alkaa tekemään ostoksia. Ensimmäiseen kojuun pysähtyessämme oli keskustelu käynnissä, ja mukaan tarttui Pekka Ervastin kolme teosta: Gnostikot, Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? Nämä pienemmät lehtiset Mitä on magia? sekä Palaammeko maan päälle? käsittelevät Pekka Ervast:n puheita ja esitelmiä, joita on nidottu yhdeksi luettavaksi tekstiksi. Pekka Ervast:n Gnostikot teos on puolestaan näköispainos, jossa käsitellään oman aikamme probleemoja. 

Aikamme probleemoista luonnonvoimiin; kaikillahan on teos jota ilman ei vain voi poistua kirjamessuilta, kirjakaupasta eikä edes kirjastosta? Näin kävi myös miähelleni sekä minulle. Miäheni löysi tämän Esko Jalkasen Luonnon salaiset voimat teoksen, joka oli miähelleni se yksi teos, jota ilman ei voi poistua messuilta. Jostain syystä se oli osunut silmiimme heti jo ensimmäisen tunnin aikana, mutta jätimme sen vielä hetkeksi odottamaan hyllyyn. Teos kuitenkin odotti siellä ottajaansa, ja hyvällä hinnalla se lähti kotiin kanssamme. Teos on kyllä minustakin kiehtova, koska olemme paljon eräillessämme pohtineet luonnon voimia, niiden parantavia vaikutuksia sekä ylipäätänsä olemassa oloa. Teos iskee siis suoraan sisimpäämme, ja käsittelee luonnon oman sisäisen vastustuskyvyn romahtamista ihmisen käsissä.

Jatketaan okkultismin parissa, ja päästään vihdoin teoksiin, jotka ostin itselleni. Ensimmäisenä teos, jonka ovat toimittaneet Anni Kuu Nuppunen ja Artemis Kelosaari. Teos kantaa nimeä Kiima - eroottisia tarinoita. Kaikki alkoi itseasiassa toisesta teoksesta, jonka ostin salakirjojen pöydästä (mistä myös tämä on), kun itse Juha Jyrkäs, kirjailija, loistavalla myyntipuheella sai minut haluamaan myös tämän teoksen. Olen aina ollut perso seksuaalisuudelle teoksissa, eritoten vielä voimakkaille eroottisille ilmaisuille ja teksteille. Tässä teoksessa on sitä kaikkea, mikä on minun ei-niin-salaisia kiinnostuksen kohteitani. Ja lisäksi, miksi tämä teos tuli ostettua, johtuu siitä, keitä kirjailijoita teoksesta löytyy Juha Jyrkäksen lisäksi. Teoksen sisällysluettelossa on tällaiset tarinat, jotka osuivat silmiini: J.S Meresmaa: Minun jälkeeni elämä; Magdalena Hai: Nirvana sekä Hanna Morre: Härkätanssi. Kuka haluaisi avata, miten nämä ovat päätyneet näihin kansiin? Onko kenelläkään tietoa, koska asia on oikeasti todella todella mielenkiintoinen!?!

Miten voi siis olla mahdollista, että tämä teos osui käsiini? Ja vielä salakirjat -pöydästä, joka kannattelee useaa hyvinkin houkuttelevaa teosta ja valitsin sieltä kirjailijan suosituksesta tuon teoksen. Ja kuten aiemmin mainitsin, jokaisella on se yksi kirja, jota ilman ei voi jäädä vaan se on saatava mukaan. Minulle se oli teos nimeltä Okkultismia ja erotiikkaa, toimittanut M.A. Meretvuo. Tämänkin teoksen olimme huomanneet jo aiemmin, mutta jätin sen odottamaan, koska jos sen oli tarkoitus tulla mukaani niin en löydä vastaavaa houkuttelevaa teosta mistään. Ja niin sen vain oli tarkoitus lähteä käsissäni kotiin. Okkultismia ja erotiikkaa on antologia syksyn 2015 runokilpailussa esiintyneistä runoista. Tässä antologiassa kootaan yhteen taustoja aiheesta okkultismi ja erotiikka, nostetaan esille runokilpailun parhaimmisto sekä esitellään kuvaliitteiden muodossa taidekilpailun parhaimmistoa. Odotan tämän teoksen lukemista erityisen paljon! Saan myös ikuisuus tavoitteeni "lue runokirja" kuitattua vihdoin ja viimein tämän teoksen luettuani.

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu Turkuun! Olen hyvilläni kirjamessuista, ja kuinka meidän 2kk tyttömme jaksoi siellä. Teimme jokaiselle sopivia kirjalöytöjä, ja olen iloinen kun pääsen lukemaan kaikkien tekemiä löytöjä ja juuri sopivasti halloweeniksi. Kuten jo kattauksesta huomaa, tähän kuuhun on monia sopivia teoksia, ja myös lukuhaaste. Yöpöydän kirjat - Niina jälleen jaksaa emännöidä Halloween-lukuhaastetta 1.- 31.10 välisen ajan. Kävin ilmoittautumassa jälleen mukaan, ja lukupino muodostui kuin itsestään. 

Käykää linkin takaata katsastamassa ketä kaikkia on mukana, sekä ohjeistusta jos kiinnostusta löytyy. Turun kirjamessu tunnelmissa on ollut myös mm. Oksan hyllyltä - Marika ja Kirsin kirjanurkka - Kirsi. Käykää fiilistelemässä myös heidän messutunnelmat, ja nauttikaa alkaneesta lokakuusta. 

Postauksessa mainitut teokset: 

Ripaus taikaa: pikkunoidat
alkuteos My Magical Witch
kustannus-Mäkelä Oy 2019

Pippendorfin kirjavat kummitukset
Mauri Kunnas
sivumäärä 26
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2022

Gnostikot
Pekka Ervast
sivumäärä 229 (+luettelo)
Ruusu-Ristin kirjallisuusseura R.Y. & Kristosofinen kirjallisuusseura R.Y.
Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1982

Mitä on Magia? (Helsingin esitelmiä Helmikuulla 1929)
Pekka Ervast
sivumäärä 96
Ruusu-Risti, Helsinki 1932

Palaammeko maan päälle?
Pekka Ervast
sivumäärä 16
Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, Helsinki 1914

Luonnon salaiset voimat
Esko Jalkanen
sivumäärä 202
Amer-yhtymä Oy Weilin + Göösin kirjapaino, Espoo 1986

Kiima - eroottisia tarinoita
sivumäärä 252
Osuuskumma-kustannus, Tampere 2020

Okkultismia ja erotiikkaa

toim. M.A. Meretvuo

sivumäärä ~120

Salakirjat

Printon As, 2015

Pilvikädet

Mutta jotta voisi avata silmänsä, on ensin tultava sokeaksi. Voiko sokea väittää, että aurinkoa ei ole olemassa?" 
(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 126)

Minulla on monesti tapana selailla kirjaa jo kirjastossa, ennen kuin virallisesti valitsen kirjan luettavaksi. Valitsen kirjan monenkin asian perusteella, mutta tässä suurin valintaan vaikuttava tekijä oli kirjan tumma ulkoasu. Kirjaa lukiessa huomasin myös itse tarinan ja kirjan sisällön olevan todella tumman puhuva, joten siltäkin osin kirja kiinnosti minua suuresti. Yllätyksekseni kirjaa lukiessa huomasin sen sivuilla olevan myös kuvitusta. Kappaleet oli eroteltu kuvien avulla. Myös kuvat olivat tumman puhuvia, käsittelivät luurankoja, ihmisten varjoja sekä erikoisia kuvioita, joiden tulkinta on katsojen silmissä.

Kirjan kansikuva ja takakannen teksti antaa jo selkeän kuvauksen, millainen kirja on kyseessä. Kuitenkin lopun epilogi vasta paljastaakin mielenkiintoisia seikkoja Tampereen ratkaisemattomista tapauksista 90-luvun alkupuolella, johon kirjan tarina perustuu. Kirjan luokittelisin rikos- ja kauhuromaaniksi, jonka sisällä käsitellään myös ihmisen mentaaliapuolta unien kautta.

Kirjailija M. A. Meretvuo, aikaisemmin kirjoittanut tietokirjan, luo tässä ensimmäisessään romaanissa vahvan tumman ja voimakas sävyisen kirjan, joka on mielestäni hyvin onnistunut luomaan ahdistavan, mutta houkuttelevan tunnelman. Kirjan haluaa kahlata läpi melkein yhdeltä iskulta, vaikka se välillä voikin aiheuttaa kylmiä hikipisaroita selässä.

Kirjan päähenkilönä toimii 23-vuotias nuorimies, joka on vetäytynyt itseensä ja eristäytynyt muusta maailmasta. Hän kuitenkin käy koulua, ja tälläkin hetkellä suorittaa harjoittelua työskentelemällä tavaratalossa. Kirjan päähenkilön historiasta ja taustasta selviää monenlaisia asioita kirjan edetessä. Hänen seurustelusuhteistaan, Johannasta sekä unien maailmastaan selviää järkyttäviä, mutta mieltä avartavia seikkoja. Kirjan päähenkilön hahmo syvenee kokoajan kirjan edetessä, eikä loppua kohden lukiessa edes huomaa hieman alun hankalaa samaistumista hahmoa kohtaan.

"Herään ja tunnen yhä putoamisen aiheuttaman kouristuksen vatsassa."

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 63)

Nuorimies elää yksin, ja keskittyy työnsä lisäksi valokuvaamiseen, musiikkiin ja salatieteisiin. Kirjan alussa hänen mielensä palaa jatkuvasti entisiin suhteisiinsa sekä muistoihin. Hän kehittyy jatkuvasti omien uniensa tulkinnoissaan, ja alkaa huomaamaan yhdistävän tekijän unien ja muistojen välille. Johanna, nuoren miehen luokkalainen, kuitenkin sekoittaa miehen mieltä, jonka vuoksi nuorimies alkaa pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Yhden pienen paperilapun saaminen muuttaa miehen ajatusta itsestään, jonka vuoksi nuorenmiehen elämä saakin yllättävän sävähdyksen voimakkaita ja nopeatempoisia tapahtumia.

Vahvaa ja kuvailevaa kieltä käyttävä M. A. Meretvuo on kieltämättä onnistunut houkuttelemaan lukiansa syvällä rikoksen tummien ajatusten ja tapahtumien joukkoon. Hän käsittelee taidokkaasti aihealuetta, joka pohjatuu ratkaisemattomiin rikoksiin. Kirjan kieli on ymmärrettävää, vaikka teoksessa asioita ei paljasteta helpoimman kautta. Ajatustyötä saa tehdä koko kirjan loppuun saakka.

Kirjahaasteen osalta kirja ruksittaa jälleen yhden kohdan. Voin sanoa, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta ei ollut kirjahaaste kohdan täyttäminen. Ajattelin, ettei sopivaa kohtaa lyödy, mutta halusin ehdottomasti kirjoittaa blokkauksen tästä teoksesta. Kuitenkin nuoren miehen unien avulla, sain kuin sainkin kirjan yhdistettyä haasteeseen. Kirjassa nimettäin päähenkilö yrittää lentää. Lentämisellä kirjassa tarkoitetaan unessa tapahtuvaa selväunta (kirjahaasteen kohta numero 21. kirjassa lennetään.)

"Havahdun unesta ja huomaan piteleväni käsissäni heinänkorsista kasattua nukkea. Korret ovat aluksi olleet yhtenä nippuna, sitten osasta on taitettu erilleen jalat ja kädet. Ne on sidottu kasaan langoilla ja yläosaan jääneet korret on leikattu lyhyemmiksi esittämään päätä. Tämä on noituutta. Olenko vielä unessa? Todellisuuden tuntu lyö vasten kasvoja ahdistuksella, jota ei tunne unessa. Se ei ole ahdistusta siinä mielessä, että pelkäisin. Päinvastoin, se on ahdistusta siitä, että en pelkää tehdä mitään." 

(M. A. Meretvuo; Pilvikädet sivu 97)

Ihmisen mentaalipuoli nousee esille juuri näiden nuorenmiehen unien kautta. Hän näkee paljon unia, oikeastaan kirjan sivuista noin puolet tapahtuvat valve maailmassa ja puolet unessa. Nuorimies käsittelee unien kautta tapahtumia, sekä selvittää kuka oikeastaan on. Kirjassa nousee esille käsite: selväuni. Minun oli oikein pakko selvittää internetin kautta, onko tästä tehty enemmänkin tutkimusta. Löysin sanalle selväuni toisen määritelmän; selkouni. Selkounen yksinkertainen määritelmä on, että unessa oleva aistii olevansa unessa. Hän tiedostaa, että nukkuu ja näkee unta.

Jos näkee unta, monestihan aamulla vasta huomaa, että on uneksinut. Kuitenkaan ei muista juurikaan mitään, mitä kyseisessä unessa on tapahtunut, kuitenkin tietää nähneensä unta. Jokaisen unen aikana ei siis tiedä olevansa unessa. Kirjassa oli siis hyvin tuotu esille, millaista selkouni voi olla. Joten jäinkin pohtimaan, onko yleistä että ihminen näkee selkounta?

Pilvikädet

by M. A. Meretvuo

Hexen Press 2018

(Painettu EU:ssa)

sivuja 131