lokakuuta 25, 2016

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus

"Paulan isä on saanut kolme vapaalippua River Heightsissä järjestettävään suureen kissanäyttelyyn ja lahjoittaa ne Paulalle ja tämän ystäville Georgelle ja Bessille. Riemusta kiljuen lähtevät Paula, George ja Bess Keskilännen Suuren Kissanäyttelyn avajaisiin. River Heightsin monitoimitalo on täynnä mitä erilaisimpia kissoja; on sfinksejä, manxeja, burmakissoja. Ystävysten huomio kiinnittyy kuitenkin suurikokoiseen, smaragdisilmäiseen persialaiskissaan joka ylväänä huoltaa turkkiaan. Sen kaulassa välkähtelee vuorikristallein koristeltu kaulapanta. Pian selviää, että kissan omistaja on Andrea Cassidy, jonka Paula, George ja Bess tuntevat entuudestaan. Kissan nimi on Hurrmuri, ja sen on määrä esiintyä myös televisiossa kissanruokamainoksessa. Mutta ennen kuin pitkäkarvarotujen arviointi pääsee edes alkuun, kuuluu Andrean huuto:
-Joku on varastanut minun kissani..." (kirjan takakansi)

Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus on jälleen kerran taitavaa näytöstä Carolyn Keeneltä. Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus oli n. 3tunnissa luettu bussimatkalla Tampereelle ja takaisin. Kirjan nopea lukuisuus ei yllättänyt, eikä haitannut yhtään vaikka tarina etenikin nopeasti.
     Oli kuitenkin mielenkiintoista, että välillä kirjan juonen kuviot vaihtuivat, eikä kirja ollutkaan niin yksinkertainen kuin ajateltiin. Neiti Etsivässä on kyllä huonona puolena, se että kirjassa annetaan hyvinkin selviä vihjeitä syyllisestä. Riittää että on vähän asioiden ratkaisukykyä, ja kirja on helposti arvattavissa.

"Väkijoukko haukkoi henkeään kuullessaan Andrean huudon. Sitten kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen, kiihdyttäen ilmapiirin aina vain sekasortoisemmaksi ja häkeltyneemmäksi.
     - Tulkaa. Paula sanoi ystävilleen pompatessaan ylös istuimeltaan. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, kun hän oli pinkaissut käytävää salin etuosaan ja noussut Andrean viereen. Andrea keskusteli lavalla seisseen tanakan miehen ja sinne tulleen keski-ikäisen järjestysmiehen kanssa. Bess ja George seurasivat Paulan kannoilla. 
     Andrea huomasi heidät heti. - Paula, Bess, George, hyvä että olette siinä. Joku on vienyt Hurrmurin!
     - Mitä tapahtui? Paula kysyi häneltä.
     - Voi Paula, Andrea sanoi täristen, ruskeat silmät kyyneliä tulvillaan. - Jätin sen vain pariksi minuutiksi kuljetuskorissa takahuoneeseen. Kun tulin takaisin, koko kuljetuskori oli poissa!
     - Anteeksi, järjestysmies puuttui puheeseen. - Minulla on nyt kissan tuntomerkit, mutta tarvitsen tuntomerkit vielä kuljetuskoristakin.
     - Se on suunnilleen näin suuri - Andrea teki käsillään leipälaatikon kokoisen kaaren ilmaan - ja luonnonvalkoinen, ja sen kantokahva on musta. Siinä on toisessa päässä metalliristikosta tehty ovi, jossa on yksinkertainen salpakiinnitys, ei lukkoa. Ai niin, ja sen kyljessä on nelikulmainen vaaleanpunainen tarra, jossa on Hurrmurin nimi samoin kuin minun nimeni ja osoitteeni." (Neiti Etsivä ja naukuva arvoitus, luku 3, sivu 21)

Kirjassa ei ole paljoakaan jätetty lukijalle miettimisvaraa. Asioita kerrotaan selkeästi ja suorasti, tietenkään paljastamatta mitään juonen ratkaisuun liittyvää. Kirjassa on enemmän henkilöitä seikkailemassa kuin minusta monissa Neiti Etsivissä, mutta se oikeastaan tekee juonesta vielä kiinnostavamman ja jännittävämmän.
    Itse en voisi sanoa keräileväni Neiti Etsiviä, mutta niitä tulee aina silloin tällöin matkaan kirppiksiltä tai ilmaiseksi jostakin kirjaston poistoboksista. Minulle niitä on kertynyt nyt muutamia. Itse haen vielä tiettyjä kappaleita, ja ehdottomasti sellaisia, joita en ole lukenut vielä, omaan hyllyyni.

Englanninkielinen alkuteos: The Search for the Silver Persian
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1993

Tuli tuossa juuri käytyäkin kirjastossa viikon aikana. Oli ajatuksena hakea kirjallisuutta töihin lapsia varten. Ja kävi kuin kävikin niin että lähdin kirjastosta pinon kanssa. Tällä kertaa lastenkirjojen pinon kanssa.
    Töissä suoritamme ryhmämme kanssa projektia, jossa matkustamme erilaisiin paikkoihin kuukausittain. Tuo Marraskuun on sitten Alaska kuukausi, joten kirjastosta tarttui matkaan jääkarhuihin ja pingviineihin liittyviä lastenkirjoja.

Näissä tunnelmissa, Petra

Suositut postaukset