 |
| kuva lainattu Yöpöydän kirjat -blogista |
Nyt on dekkariviikko käynnistynyt, ja pidän lupaukseni kokeilla 7 päivän päivittyvää bloggausta. Pidän siis ikään kuin päiväkirjaa keskittyen dekkarikirjallisuuteen. Aina tästä ma 7.6. - su 13.6. saakka tulee tämä päivitys olemaan aktiivisena ja muokkailen sitä kerran päivässä. Olen hyvin innoissani tästä kokeilusta! ♥ Minulla oli myös aivan loistava idea tälle dekkariviikolle, aiheet joista ajattelin kirjoittaa, teokset jotka ajattelin lukea, mutta... sitten eilen kävin kirjastossa. Typical sunday! Kirjastoreissu pisti koko paletin uusiksi, ja löysin erilaisen vertailukohdan, jonka haluan nostaa esille.. joten vanha suunnitelma sai väistyä, ja ryhdyin seuraamaan uutta ideaani.
Maanantai 7.6. oli täynnä ohjelmaa, mutta ehdin kuitenkin tutustua dekkariviikon vertailukohtiini. Minulle aivan uusi tuntematon kirjailija, Eva Frantz, jolta valitsin kaksi teosta tälle viikolle, on nyt ensimmäisenä minun tutkimuskohteena. Eva Frantz on suomalainen jännityskirjailija, joka kirjoittaa ruotsinkielellä. Itsellä ei ruotsi taivu, joten suomenkielisillä käännöksillä mennään. Valitsin kirjailijalta Anna Gladista kertovan dekkarisarja ensimmäisen osan, Sininen Huvila ja Yön Kuningatar -jännityskirjallisuus teoksen, joka on suunnattu lapsille. Yön Kuningatar on muuten ilmestynyt vastikään tänä vuonna. Näitä kahta aion vertailla lukemalla niitä samanaikaisesti nyt dekkariviikon ajan. Myös yhden päivän aion käyttää yhdelle lempi dekkarikirjailijalle, jonka teoksia jaksan lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt loppuillan käytän teoksien parissa, ja huomenna ensimmäinen vertailupäivä.
Tiistai 8.6. taittuikin pidemmäksi kuin kuvittelin. Päivän ohjelma töiden jälkeen vei mukanaan, joten lukeminen on tänään jäänyt pahemman kerran. Myöskään tämän blogin kirjoittaminen ei tunnu juuri nyt mukavalta, mutta kuitenkin sen teen, koska olen lupaillut. Sain juuri vähän ruokaa nenän eteen, joten ehkä myös tekstin kirjoittaminen sujuu tuota pikaa, nimittäin paljon olisi asiaa josta haluaisin jo kirjoittaa. Aloitin Frantzin molempia teoksia, ja olen nyt sivuilla Sininen Huvila 43 ja Yön Kuningatar 39.
Hauskaksi yhteiseksi asiaksi huomasin, että molemmissa teoksissa on yhtenä kertojista pieni poika. Eri poika kuitenkin, mutta hän aloittaa tarinan lyhyen prologin jälkeen. Teksti ulkonäöllisesti mielestäni muistutti toinen toisiaan, vaikka tietenkään tarinallisesti eikä kirjoituksellisesti niissä ole oikeastaan mitään samaa. Sininen Huvila on hyvinkin koukuttava, enkä meinannut laskea siitä irti eilen illalla. Nyt illalla taidan palata sen pariin hetken ajaksi, mutta kirjoittaminen ei kyllä luonnistu tämän enempää. Huomenna laadukkaampaa tekstiä!
Keskiviikko 9.6. Huomaan, että kahden teoksen lukeminen samanaikaisesti onkin hyvin haastavaa, varsinkin kun teoksissa on niin paljon samankaltaisuutta esimerkiksi samankaltaiset poikahahmot. Niinkuin eilenkin mainitsinkin, niin nämä kyseiset poika päähenkilöt sekoittuvat mielessäni, ja tämä hankaloittaa keskittymistä. Päähenkilöt ovat kyllä täysin erilaisia, toinen on esimerkiksi 12-vuotias ja toinen nuorempi, n. 5-vuotias. Yritin tänäänkin lukea Yön Kuningatarta päivällä, ja nyt Sinistä Huvilaa illalla, mutta sekään ei auttanut, että oli tunteja välissä. Taidanpa siis keskittyä ensin toiseen teoksista, jonka jälkeen luen toisen.
Sininen Huvila on tähän mennessä hämmästyttänyt herkullisuudellaan, ja mielenkiintoisilla pienillä yksityiskohdilla huumoria unohtamatta. Dekkarikirjallisuutta on tullut luettua nyt aivan liian vähän, ja haluaisin saada niitä enemmän luettua. Kuitenkin minulla monesti käy niin, että harhaudun fantasin ja scifin maailmaa ja muut jäävät kauas haaveiksi. Teoksessa on myös hyvin mielenkiintoisia pieniä katkelmia kokonaisen tarinan keskellä, jotka ovat kiinnostava pieni lisä. Tähän mennessä teos on antanut hyvinkin paljon, ja olen iloinen, että olen tutustunut tähän kirjailijaa ja juuri tähän teokseen.
Nyt on jo Torstai 10.6. ja tuntuu, etten ole ehtinyt lukemaan paljon mitään. Alkuviikon illat olivat tosiaan täynnä yhtä jos sun toista, ja tänäänkin ilma helli, joten halusin käydä hölkkäämässä. Olen kuitenkin aivan loppumetreillä Sinisessä Huvilassa, joten luen sen varmasti tänään loppuun. Eva Frantz on ollut kyllä positiivinen tuttavuus, jonka teoksia voisin lukea useammankin. Teoksessa on myös viihdyttävyyttä, kuten..
" - Tutki vain! Jos sellaisia yrityksiä löytyy paljon, ota Rolf avuksi. Minä jatkan aikani tuhlaamista IT-velhon jahtaamiseen. Kun Aram palaa lomalta, otan hänet vastaan kukkasin, fanfaarein ja tanssimalla cancania.
- Sitä näkyä kannattaa odottaa!" (Sininen Huvila - Eva Frantz, sivu 109)
..tällainen on juuri mukavaa pientä huulen heittelyä, joka piristää kummasti. Rikosjuonen lisäksi on mukava, että teoksissa on hieman muutakin. Sininen Huvila on selkeästi kuvattua dekkkarikirjallisuutta. Teosta kuvaillaan käyttämällä sanaa cozy crime eli kevyempää jännitystä omaava teos. Minulle maistuu voimakkaasti täytetytkin teokset nykyään, mutta tähän teokseen sopii hyvin tälläinen hienoisesti kaunisteltu tyyli.
Perjantai 11.6. on ollut tunteiden vuoristorataa. Nyt on suljettu yksi ovi, ja odotan elokuussa toisen avautumista jännityksellä. Eilen luin Eva Frantzin teoksen Sininen Huvila loppuun, ja olen tyytyväinen. Frantz osoittautui luettavaksi dekkarikirjailijaksi. Sininen Huvila käsitteli sisustusbloggaaja Becca Stenlundin ja tämän pojan ympärille kietoutunutta vaarallista verkkoa. Kaikki alkoi pojan löytyessä keskeltä tietä yömyöhäisellä, kun tämän äiti, Becca, makaa keittiössä verilammikossa. Tapahtumaa ryhtyy selvittämään vanhempi rikoskonstaapeli Anna Clad. Teoksen ulkonäkö on mielenkiintoinen: vähäinen määrä lukuja, mutta luvuissa monta sivua tekstiä. Teos etenee tyypillisen tavalliseen tahtiin, mutta ei kuitenkaan jää heikoksi huippukohtauksessa ja loppuratkaisuissa. Ehkä kaikki syyt mahdollisille tapahtumille eivät aivan täysin lumonneet minua (tai en ymmärtänyt niitä), mutta kaiken kaikkiaan teos oli hyvä.
Minulla olisi kesken Frantzin toinen teos, Yön Kuningatar, yhä, mutta kuitenkaan minulla ei ole niin kauheasti intoa jatkaa sitä eteenpäin. Minulla alkaa vasta nyt herätä kiinnostus lukea dekkareita, vaikka viikko on jo loppupuolella. Olen myös lukenut dekkariviikon kuulumisia muista blogeista, jossa dekkariviikko loistaa hyvinkin näkyvästi. On loistavaa, että niin moni tuo sitä ilmi!
Yhteenveto dekkariviikosta: Vai sellainen "bloggaan 7 päivää putkeen" suoritus. Hups! Tuli yllättäviä, muuttuvia, asianhaaroja tuohon lauantai-sunnuntai väliseksi ajaksi, joten yhteencedon dekkariviikosta teen nyt lyhyesti. Kaiken kaikkiaan luin kaksi kokonaista teosta, ja yhden teoksen aloitin, viime viikon aikana. Ehdin sunnuntaina bussimatkalla lukemaan, mutta blogin puolelle en mielellään kirjoittele ilman tietokonetta. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen.
Eva Frantzin Sininen Huvila, sivuja 275, tuli luettua loppuun saakka, mutta toisen Eva Frantzin teoksen suhteen en löytänyt mielenkiintoa, joten se on vielä kesken. Luin kuitenkin tuttua ja turvallista Carolyn Keeneä vielä sunnuntain ratoksi. Tällä kertaa Neiti Etsivä auttoi mystisen opaskoiran katoamisessa, sekä sokean Marisan tavoitteessa vapauttaa ystävänsä Eric, jonka hallusta on löytynyt väärennettyä rahaa. Ystävykset Paula, George ja Bess tempautuvat mukaan erikoiseen salapoliisitehtävään, jonka lisäksi Bess on päättänyt ottaa hoiviinsa tulevan opaskoiran pennun, jonka koulutus on vasta-alkanut.
Carolyn Keene ei petä. Se on mukavaa letkeää luettavaa, ja teos on juuri sopiva matkustamaan mukana esimerkiksi bussimatkoilla. Tällä hetkellä kaipaan jouhevasti eteenpäin virtaavaa tarinaa, ja ehkä jopa enemmän novellikertomuksia, koska pitkään tiiliskiveen minulla ei riitä tällä hetkellä kiinnostus. Haluan tarinan päättyvän nopeammin. Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira on 128 sivuinen, joten olen tyytyväinen viime viikon lukumäärään, vaikka iltoina olikin hyvin paljon muutakin tekemistä.
Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira; Carolyn Keene; alkuteos The Secret of Candlelight In; suomentanut Anu Havia; 128sivua; Tammi, Helsinki
