Vuosi paketissa ja katsotaan tulevaan

Minulla on aina tapana ennen kuin ryhdyn virallisesti kirjoittamaan tätä koostetta, kirjoittaa blogi julkaisujen avulla muistilista, mitä asioita haluan koosteessa mainita. Nyt, kun listan kirjoitin, huomasin yllättäen kuinka paljon asiaa tulisi mahtua yhteen postaukseen. En kuitenkaan ole vieläkään suostunut siihen, että tekisin kuukausi koosteita tai puolivuotiskoosteita. Nautin vain liiaksi tämän yhden ison koosteen kirjoittamisesta, koska saa palata aina vuoden alkuun saakka, ja miettiä kuinka nopeasti aika on taas vierehtänyt. 

Koosteessa en pyri käyttämään ajallisesti järkevää järjestystä postauksista puhumisesta, vaan enemmin luon tekstiä oman fiiliksen ja muistiinpanojen pohjalta. Pyrin kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen lyhyesti, vaikka tiedän että tekstiä voi tulla suhteellisen runsaasti, koska minulla on niin monta asiaa josta haluan kirjoittaa, ja aloitankin aivan ensimmäiseksi tällä muuttoasialla. Istun nyt tosiaan virallisesti n. 130km entisestä kerrostalo kämpästäni uudessa asunnossani, jossa olen nyt asunut n. viikon verran. Omakotitalon yläkerta, jossa pidän nyt majaa miehen ja kissan kanssa, on osoittanut hyvin inspiroivaksi, varsinkin kun miäs on luova ihminen. Siinä jotenkin inspiroituu itsekin. 

Muutto vei pitkälti aikaa blogilta, koska etäisyys vaati tavaroiden siirtämisen suunnittelua, ja töitäkin oli vielä aivan loppumetreille saakka. Kuitenkin onneksi jouluksi pääsin jo tänne rauhoittumaan ja nauttimaan. Kissan tepasteluun täytyy vielä tottua, koska on niin monta vuotta asunut ilman tuollaista pientä kehräävää karvakasaa, mutta onneksi tulemme toimeen paremmin kuin hyvin. 

Olen hienoisesti jo katsonut tulevaan kirjablogin osalta, ja minulla on kirjahyllyssä tiedossa jo useampi luettava teos, jotka kevään aikana toivottavasti ilmestyvät myös tänne blogin puolella. Muutama jokavuotinen ulkonäkö asia on blogini puolella saanut huomiota sekä muutama muutos etusivun lisäksi sivuihin, jota blogissani esiintyy. En aio kokea blogiani rasitteena, vaan nautintona, joten päädyinkin nyt piilottamaan luetut teokset hetkellisesti näkyviltä, koska nyt vuonna 2022 en aio sellaisiin keskittyä. Kirjastokortti pitää vielä saada hommattua, että pääsee myös varailemaan uutuusteoksia, koska olen huomannut, että sieltä on esim. Kirjasampon sivustolla näkynyt hyvinkin mielenkiintoisia teoksia, jotka tekisi mieli laittaa lukulistalle (eli varausjonoon). 

Uusi Helmet-lukuhaaste vuodelle 2022 on juuri sopivasti nyt ilmestynyt, joten sekin pääsee lyhyesti tähän postaukseen mukaan. Uudelle vuodella on tiedossa supersankareita, historiallisia tapahtumia sekä kansalaisaktivismiin perustuvia teoksia lukuhaasteessa. Valitsin tänäkin vuonna Pieni Helmet lukuhaasteen. Linkin takaa löytyy lisätietoa, sekä kohdat, jotka odottavat minua vuonna 2022. Tämän vuoden 2021 Helmet-lukuhaaste oli erittäin mielenkiintoinen, ja annoinkin sen johdattaa yhdessä kohtaa vuotta lukemistani todella paljon. Vuoteen 2021 valitsin pienen lukuhaasteen, joka pitää sisällään 25 kohtaa. Sain näistä luettua 14 eli yli puolet! Olen huisin tyytyväinen tähän saavutukseen. Jos tarkemmin sinua kiinnostaa tietää, millaisia teoksia luin, linkin takaata löytyy, koska nyt aion siirtyä eteenpäin itse postauksiin. 

Tänä vuonna pyrin laajentamaan lukutottumuksiani, ja sain luettuakin tietokirjan (useamman), sarjakuvan (useamman) sekä kotimaisia että käännettyjä novelleja ja romaaneja. Taisi mukaan mahtua vielä jokunen teos englannin kielelläkin. Olen myös tyytyväinen, että tänä vuonna postaukset ovat olleet rennompia, ja käsitelleet monipuolisesti kirjoihin liittyviä asioita. Parhaiten mieleeni jäänyt postaus on ehdottomasti Turun kirjamessuista tehty postaus. Sain kirjoitettua kattavan paketin kokemuksistani Turun kirjamessuilla (pääsi  sisälle btw, vielä ennen koronan räjähtämistä taas), joihin sain seurakseni mettämiehen, jonka kanssa tässä nyt asustellaan. Kirjamessuilla oli runsaasti erilaista ohjelmaa, ja tarttui sieltä muutama teoskin mukaan: Elämänhallinta on illusio -sarjakuvateos, Kyllikki Saari - Teemu Keskisarjan romaani sekä kaikille jaettava Lukupäiväkirja - Paula Nivukosken ja Annika Sandelin teos. 

Vuoden hauskimmaksi postaukseksi nostan ehkäpä tuon unboxinging. Se oli ehdottomasti hauska kokemus minulle ja ilmeisesti myös teille lukijoille! Niistä(kään) teoksista en ole oikeastaan yhtäkään ehtinyt vielä aloittamaan, mutta pyrkimys on kova. Vuoden aikana en mielestäni superaktiivisesti osallistunut kirjabloggareiden järjestämiin haasteisiin tai lukumaratoneihin. Sain kerättyä blogistani kaksi lukumaratonia (tammikuussa sekä elokuussa). Näiden kahden lisäksi osallistuin dekkariviikkoon, jonka nostan esille, koska silloin tuli tehtyä oikein pitkä yhtenäinen postaus dekkariviikosta. Taisin jopa kirjoittaa 6 päivänä putkeen!

Joka vuotiseen tapaani kuuluu aina lukea, teos Soturikissoja. Tänäkin vuonna alkusyksystä luin novelliteoksen Soturkissoista, ja sain jälleen muistella noita upeita hahmoja ja niiden pitkään jatkunutta tarinaa. Täytyy kyllä myöntää, että olen hieman unohtanut ja jäänyt jälkeen runsaan ilmestymisen vuoksi, enkä taida olla lukenut uusinta jatko sarjaa yhtäkään kirjaa. Olisikohan siinä ensivuodeksi luettavaa? Taidanpa olla liian kunnianhimoinen, vaikka haluaisinkin kokoajan lukea vain enemmän. Kuitenkin jossain kohtaa tulee raja vastaan, ja haluan pitää lukemisen nautinnollisena. Minulla on tosiaan kirjahyllyssä nyt useampikin teos odottamassa lukemista, ja sain joululahjaksi kaksi teosta ja taisin vielä tilata itselleni muutaman teoksen tämän lisäksi. 

Olen aikaisemmin tämän vuoden puolella lukenut kaksi teosta, joista toisesta halusinkin mainita vuoden koosteessa. Tilasin tosiaan hyllyyni kaksi tämän vuoden luettua teosta, koska jokin näissä molemmissa herätti minut: ensimmäinen teos on Evelynin seitsemän kuolemaa. Luin teoksen alku elokuussa kovakantisena kirjasto lainana, ja jotenkin vaan jokin lumosi minut, tai sitten hullaannuin alennuksista, kumpikin on varmaan totta. Toinen teos kuitenkin, jonka halusin jo alunperin mainita täällä on Juna Dawsonin - Ihmemaa. Tähän teokseen haluan palata vielä uudemman kerran, koska se koukutti minut tarinallaan. En ehkä kirjoittanut selkeintä postausta tästä teoksesta, mutta se jäi kummittelemaan riittävästi mieleeni, että tilasin sen kovakantisena omaan hyllyyni. Ostin itselleni myös pienoisen joululahjan kirjan muodossa. Satalatva - toim. Salla Simukka ja Siri Kolu ilmestyi uuteen osoitteeseen eilen, ja olen nyt päässyt hypistelemään sitä käsissäni. Odotan oivallista hetkeä, kun pääsen rauhoittumaan juuri tuon kyseisen teoksen pariin. 

Odotetun teoksen lisäksi sain kaksi kirja lahjaa, joista hieman yllätyinkin. Ystävättäreni oli ostanutminulle noituuteen ja myyttisiin naisiin liittyvän teoksen Varjojen voima - Meri Mort teoksen. Olen jonkin verran jo hypistellyt teosta, ja olin jo etukäteen sitä katsellut kirjakaupassakin, joten tavallaan en edes ylläty, että se ilmestyi minulle lahjana. Toisen lahjan sain äidiltäni, joka oli tilannut minulle kassillisen Hyvän elämän reseptejä, Hidasta elämää Suomi Oy:stä. Kassi oli täynnä kaikenlaisia kortteja, tarroja, vihkoja jne. sekä tämän kirja Sanna Wikström - Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle. Tähän teokseen pitää keskittyä ajan kanssa, koska se sisältää mm. harjoituksia hyvään elämään. 

Suuren muutoksen edessä pää on aivan sekaisin kaikenlaisista tunteista, mutta näyttää kokoajan enemmän siltä, että tämän oman maailmansa saa yhdistettyä hyvin uuteen kaupunkiin ja kuvioon. Kirjablogi jatkaa keväällä vahvaa kulkuaan yhä eteenpäin, ja keskityn Helmet-lukuhaasteeseen pääasiallisena haasteena. Tänä vuonna varmaankin luen oman mieleni mukaan enemmän kuin laajennus tarkoituksessa, mutta eipä sitä ikinä voi tietää, millaisia teoksia lukupinoon päätyy. Jokaiselle oikein railakasta uutta vuotta, ja onnea vuodelle 2022!

Satalatva: Kalevala uusin silmin

toim. Siri Kolu ja Salla Simukka

sivuja 226

Tammi, Helsinki, 2021

Varjojen voima: kortit, rituaalit ja myyttien naiset

Meri Mort

sivuja 300

@ Meri Mort & Like kustannus /

Kustannusosakeyhtiö Otava 2021

Hyvän elämän reseptit: oivalluksia arjen keskelle

Sanna Wikström

sivuja 272

Hidasta elämää Suomi Oy

kustannustoim. Katri Mäkinen

Evelynin seitsemän kuolemaa

Olen aina himoinnut mahdollisimman psykologisia, juonenkäänteitä ja haasteita sisältäviä jännitys-murha mysteereitä, jotka eivät paljasta välittömästi loppuratkaisua. Tässä minulla oli käsissäni juuri tuollainen teos, Evelynin seitsemän kuolemaa. 494 sivua kertoo tarinan Blackheathin kartanossa tapahtuvasta murhasta. Murha tapahtuu tänään kello 23. Kahdeksan päivän aikana, kahdeksan silminnäkijän kautta, on päähenkilömme keksittävä kuka on syyllinen murhaan, että pääsee pakenemaan Blackheathistä. Tämän lyhyen takakannen tekstin avulla teos sai minut koukuttumaan, enkä voi sanoa että en olisi vaikuttunut kirjailin hyvin keksimistä juononkäänteistä, sekä teoksen hallitsevasta ideasta. 

Käy heti alun alkaenkin selväksi, että teos on täynnä salaisuuksia ja valheiden verkkoja, joita jokainen kartanossa oleva seurapiirihenkilö tai palvelija viljelee ympäriinsä. Kartanon omistajat, Lordi ja lady Hardcastle ovat kutsuneet koolle n. 50 henkeä suuriin naamiaisiin, joiden aikana tämä murha tapahtuu. Murha, jonka selvittämistä lähtee ratkaisemaan päähenkilö nimeltä x. Kyllä, aivan totta: alussa päähenkilömme ei tiedä kuka hän on, josta seuraa hyvinkin mielenkiintoinen tarinoiden yhteensolmiutuminen, ja selviää mitä tarkoitetaan sanoilla "kahdeksan silminnäkijän kautta". Tämä yksityiskohta tekee teoksesta koukuttavan ja haastavan, näin myös lukijana on aluksi hankala pysyä mukana monessa kartanon hahmossa sekä itse juonenkäänteissä. 

"Kokoan kaiken tahdonvoimani, käännän selkäni rouva Drudgelle ja marssin pois pitkin äänettömäksi muuttunutta käytävää. Palvelijoita loikkii sivuun tieltäni, mutta mieleni ei ymmärrä mitään muuta kuin oman raivonsa" (Stuart Turton - Evelynin seitsemän kuolemaa, sivu 171)

Teos on kuitenkin yllättävän rempseää luettavaa, eikä samat asiat toista itseään, joten teosta lukiessa tuntui, että se eteni hyvinkin nopeasti. Tykkään lukea tällaisia suurempia teoksia, mutta sitten siinä useimmiten käy juuri näin: luen sitä koko päivän, ja saan sen luettuakin, mutta minulla jää kaikki muu ympäriltä huomioimatta. Teoksen alussa esitellään tärkeimmät henkilöt, kuten päähenkilömme herra x (tässä vaiheessa), Anna, Daniel ja Evelyn. Monelle teoksen muilla hahmoilla on hyvin suuri rooli teoksessa, joten en oikein osaa valita missä raja menee päähenkilön ja sivuhenkilön kohdalla tätä teosta ajatellen. Annan esimerkin, päähenkilö herra x, joka käyttää nimeä Sebastian Bell teoksen ensimmäisillä sivuilla, nostaa jo esille niin monta hahmoa yksinään, että on vaikea erotella kuka heistä on päähenkilö ja kuka ei. 

Teos lähtee käyntiin n. 100 sivun kohdilla, kun alkutapahtumat on saatu selitettyä riittävän selkeästi sekä meille lukijoille, että itse päähenkilöille. Tälloin tempo nopenee, ja päähenkilöstämme tulee selkeästi rohkeampi selvittämään tapahtuvaa murhaa. Nostan vielä lyhyesti tällaisen esille: teoksessa on selkeytetty lukuja, niin että lukujen numerointien lisäksi ne on jaettu erilaisiin osiin kahdeksan päivän mukaan. Aluksi en ymmärtänyt tätä, vaan se vaati teoksen lukemista pidemmälle, mutta tämä oli todella näppärä teoksen kannalta. Pysyi paremmin perässä, mitä kulloinkin päähenkilö oli tekemässä. 

Tykkäsin teoksesta kovasti, ja se oli juuri sellainen että itselläni ei ollut vielä edes loppuhetkillä aavistusta tarkalleen kuka on tehnyt ja mitä. Teoksessa oli myös pienoin koukku, kun luuli kaiken olevan selvinnyt, tuli uusi kuvio ja juoni, joka vielä lisäsi jännitystä päähenkilön puolesta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän teoksen, jos on hienoisestikin kiinnostunut Agatha Christie dekkareista ja Black Mirror -tv-sarjasta (kirjan takakannen keksintö, ei minun). 

Evelynin seitsemän kuolemaa

eng. alkuteos The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle

Stuart Turton

suomentanut Jaakko Kankaanpää

sivuja 494

Copyright @ Stuart Turton, 2018

Suomenkielinen laitos @ Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020