Aikoinaan oli valtaisaa puhetta Sita Salmisen, somepersoonan, esikoisteoksesta. Tässä se nyt on, minun käsissäni yli vuoden ilmestymisen jälkeen. Minulla oli kiinnostus jo aikoinaan lukea se, mutta en saanut silloin vain otetta teoksesta. Nyt puolestani vuoden vaihtuessa käsiini löytyi useampiakin eroottisia piirteitä sisältäviä teoksia. Lainasin muutaman teoksen kirjastosta, ja ryhdyin lukemaan ja vertailemaan. Minulla oli hieman vaikeuksia valita mitkä teoksista luen, mitkä lukemisen jälkeen julkaisen blogin puolella ja mitkä teokset vain keskeytän, koska minulla ei yksinkertaisesti riittänyt kiinnostus. Erotiikka kirjallisuuden lukemisen ongelmana koen sen, että se on hyvin henkilökohtaista. Toisille ei tulisi mieleenkään kertoa ajatuksiaan ääneen, jota itsekin olen monta vuotta pelännyt. Kuitenkin se on vain osa ihmistä, olla seksuaalinen olento.
Sita Salmisen teos antaa ymmärtää, enemmän kuin ymmärtää antaa. Minusta teos aloittaa vahvasti ja kiinnostavasti. Lukijan huomio herätetään vahvalla novellilla, joka kietaisee lukijan seksuaalisuuden pauloihin. Lupa kattaa kaiken kaikkiaan 11 erilaista novellia. Jokainen novelli on yksilöllinen. Kaiken kaikkiaan jokaisessa teoksessa on nostettu seksi, sen harrastaminen ja seksuaaliset ajatukset vahvasti esille, mutta kuvailussa on nostettu mielestäni rajujakin sanoja esille, jotka ovat ristiriidassa hehkutetun teoksen ajatuksen kanssa.
Kirjan takakansissakin nostetaan esille seksipositiivisuus, jonka rajat kuitenkin rikkoutuvat jo ensimmäisessä novellissa. Tietenkin jokainen ihminen on omalaatuisensa ja kokee seksuaalisuuden omalla tavallaan, mutta kirjailija on nostanut esille selkeästi tietynlaisen tyylin kirjoittaessaan tekstiä. Samankaltaisuuden toistaminen teoksissa, joihin on yritetty luoda erilaisia persoonia, on lannistavaa. Rakastan ideaa novelliteoksesta ja lyhyistä eroottisista teksteistä, mutta teos hieman ontuu. Oma keskittyminen herpaantui loppua kohden, ja viimeiset kaksi-kolme novellia tuli luettua vähän enemmän huitaisuna kuin intesiivisesti keskittyneenä.
"Vilkaisen huuliasi ja tunnen pakottavaa tarvetta päästä lähemmäs. Huomaat katseestani mitä aion tehdä ja aloitat vastalauseen, jota emme ehdi kuulla." (Sita Salminen - Lupa sivu 35)
Jokainen teos kuitenkin herätti ajatuksia ja tunteita. Riittävän lyhyesti kerrotut ydinasiat paransivat lukukokemusta, eikä minua häirinnyt, vaikka toisinaan novellin päähenkilöt olivat vain kaksi ihmistä ilman persoonallisuutta. Toisiin teoksiin oli puolestaan liitetty vahvasti enemmän tarinamaisuutta, jotka eivät toimineet yhtä hyvin. Vertailukohtaa ehkä haen eli toisenlaista kirjaa kirjailijalta. En osaa oikein sanoa, mikä on lopullinen mielipiteeni teoksesta. Viihdyinkö teoksen seksuaalisuuden maailmassa vain koska se oli aiheena, vai sainko oikeasti jotakin irti kirjailijasta? En.
