elokuuta 16, 2021

Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista

Elokuu on jo puolivälissä, ja minun lukupinoni kasvaa, lyhenee, muuttuu ja vaihtuu jatkuvasti. Nyt kun työmatka kulkeutuu pääkirjaston ohi, on jotenkin tullut eksyttyä useaan otteeseen kirjastoon työpäivän jälkeen ihan vain "katselemaan". Olen myös vaativa lukija nykyään, koska löydän monia kiehtovia teoksia, jotka etsiytyvät kotiin, mutta jostain syystä niitä ei tule luettua ennen kuin on aika ne jo palauttaa. Niiden eteen ilmestyy enemmän teoksia, jotka kiinnostavat tai ovat luettava ensin, tai mikä tahansa muu syy nyt sattuu olemaankaan. Minulla on omassa hyllyssänikin muutama teos odottamassa, sekä olen selaillut muutamaa tilattavaa teosta, joten mielenkiintoni erilaisissa teoksissa poukkoilee joka suuntaan. 

"Tiikerikynsi vääntäytyi seisomaan huolimatta käpäliensä tutinasta. Vatsasta pulpahti taas verta, kun haavan reunat venyivät. Hän kuuli kissojen henkäilyt ympäriltään muttei välittänyt. Kipu ei tunnu missään! Tappioi ei tunnu missään!" (Erin Hunter - Soturikissat novellit: Kertomuksia klaaneista, sivu 16-17)

Nyt kuitenkin viimeisen kesälomareissun matkaseuraan, joka oli Erin Hunterin novelliteos Soturikissoista. Olen tasaisesti joka vuosi lukenut soturikissoja, mutta novelliteosta en muistaakseni koskaan ole aiemmin häneltä lukenut. Tämä teos piti sisällään kolme erilaista kertomusta, jotka sijoittuivat eri ajan kohdille koko soturikissat sarjaa. Näissä tarinoissa seikkaili Tiikerikynsi, Lehtilampi sekä Kyyhkysiipi ja teos oli myös toinen novelliteos, joka on ilmestynyt Soturikissat-novellikokoelmista käännettynä Suomeksi. 

Tässä novelliteoksessa on tärkeää, että tietää tapahtumia Soturikissat sarjasta, muuten novellien päähenkilöiden ja tapahtumien mukana olisi ollut hieman hankala pysyä. Kuitenkin se voisi käytännössä olla mahdollista, mutta koska ne perustuvat niin vahvasti Soturikissat teoksiin en sitä suosittelisi. Itselleni Tiikerikynsi ei ole koskaan ollut mieluisa hahmo. Tavallaan olen pitänyt hahmosta, mutta tässä hänen novellissaan nostettiin liiaksi esille hänen vallanhimo sekä kiero luonne. Eikä minua niin paljon lopulta kiinnostanut, kuinka Tiikerikynsi lopulta päätyi Varjoklaanin johtajaksi, ja ehkä hieman petyin tähän novelliin, koska se ei ollut ehkä niin voimakas, mitä Tiikerikynnestä luodaan kuvaa.

Pidin siis enemmän Lehtilammen sekä Kyyhkysiiven seikkailuista. Lehtilampi on suloinen kissa, ja tämän ja hänen sisarensa välinen rakkaus on suloista seurattavaa. Toisaalta kuitenkin nämä novellit jäivät hieman ilman sitä "vau" efektiä, koska ne olivat vain lyhyt osa suurta kokonaisuutta. Olen myös aikoinani tarinoita lukiessa muodostanut omia päätelmiäni ja pohdintojani, joten nämä eivät tietenkään sopineet niihin. Luen kuitenkin aina mielelläni Soturikissoja, koska se on yksinkertaista ja houkuttelevaa luettavaa. Nämä tarinat sopivat kaikenikäisille, kissaihmisille - tai ei. Ne sopivat jokaiselle!

Soturikissat novellit ruksittaa myös yhden Helmet -lukuhaaste kohdan. Olen todella tyytyväinen tämän vuoden Helmet-lukuhaaste kohtiin, ja toivon niiden ensivuonnakin nostavan esille näin houkuttelevia aiheita. Näihin saan itse otetta todella hyvin. Nro 12. Kirjan päähenkilö on eläin; on kohta, jonka ruksitan, koska Soturikissat nimenomaisesti kertoo kissoista!


Soturikissat novellit: Kertomuksia Klaaneista
eng. alkuteos Warriors Novellas: Tales from the Clans
Erin Hunter
suomentanut Nana Sironen
sivuja 275
Suomennus © 2020 Art House Oy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset