huhtikuuta 17, 2016

Takaisin kirjallisuuden maailmaan kissojen kera

Soturikissat sarja (eli ensimmäiset kuusi kirjaa, jotka ovat alkuperäissarjaan kuuluvia) on tullut luettua kauan sitten ensimmäisiä kertoja. Nyt siis menee toinen luku kierros, vaiko olisko kolmas..? Kuitenkin kirjasarja on siis lumonnut minut, mutta ei ole blogin puolella aiemmin ehtinyt, joten nyt se saa kunnian.
      Soturikissat sarja pitää sisällään kuusi upeaa kirjaa, jonka jälkeen sarjasta on tehty kaksi uutta sarjaa, jotka pitävät myös sisällään kuusi kirjaa (toinen "kausi" on uusi profetia ja kolmas "kausi" kolmikon mahti). Itse en jäänyt koukkuun toiseen kauteen kirjoista, joten en ole koskaan lukenut kolmatta kautta. Kuitenkin nämä ensimmäiset kuusi kirjaa ovat aivan lumoavia.

Erin Hunter - Soturikissat: Villiin luontoon 
(kirjasarjan ensimmäinen kirja)

>>Jos päätät osallistua koulutukseemme, meidän on vietävä sinut klaanin luo. Sinun on elettävä kanssamme ja kunnioitettava tapojamme. Muussa tapauksessa sinun on palattava Kaksijalkalaan, etkä saa koskaan tulla klaaniin takaisin. Et voi elää tassu kummassakin maailmassa. >>

Sukupolvien ajan neljä villikissojen klaania - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - on jakanut metsän soturiesi-isiensä säätämien lakien mukaan. 
     Muiden klaanien reviirejä uhkaava Varjoklaani kuitenkin voimistuu päivä päivältä, ja Myrskyklaanin kissat ovat vakavassa vaarassa. Uljaita sotureita kuolee, ja jotkut varsin salaperäisellä tavalla.
     Keskelle näitä tapahtumia ilmestyy tavallinen kotikissa nimeltä Ruska - joka osoittautuu Myrskyklaanin kaikkein urheimmaksi soturiksi. (kirjan takakansi) 

Kirja aloittaa siis tarinansa nuoresta kotikisusta, Ruskasta. Ruska poikkeaa klaaninkissoista suuresti. Hän on liukas liikkeisyytensä lisäksi utelias ja älykäs. Nuori kotikisu ei tule kaikkien laumalaisten suosikiksi, mutta joidenkin kanssa ystävystyy hyvinkin läheiseksi. Nuori kotikisu on kirjoitettu hyvin uteliaaksi ja rohkeaksi kirjassa, joka saa itsensä pohtimaan voisiko itse olla tuollainen? Kokeilunhaluinen?  

Kotikisu on kirjoitettu voimakkaaksi hahmoksi, joka kamppailee erilaisia itsensä sisäisiä- ja ulkoisiakamppailuja. Kotikisu näkee unia, jotka kertovat tapahtumia klaanin sisällä ja ulkopuolella, ja tämä yrittää päätellä niiden totuuden mukaisuutta. Kotikisu tulee läheiseksi klaanin päälikön kanssa jo heti ensimmäisestä kirjasta alkaen. Heidän suhteensa koostuu luottamuksesta ja avoimuudesta. Ulkoinen kamppailu kotikisun ja muun laumansa kanssa sekä kolmen muun lauman kanssa, kulkee ikäänkuin sivujuonen tapaan matkassa mukana. Samoin kuin Ruskan kotikisu menneisyys, josta osa laumalaisista huomattelee.

- Sinä aamuna, kun Ruska nukkui yöllisen retkensä väsyttämänä, hiiriuni palasi elävämpänä kuin koskaan. Hän oli vapautunut kaulapannastaan ja vaani kuutamon alla arkaa pikku olentoa. Tällä kertaa hän oli tietoinen siitä, että häntä tarkkailtiin. Hän näki, etä metsän varjoissa hohti kymmeniä keltaisia silmiä. Klaanikissat olivat saapuneet unimaailmaan.
     Ruska heräsi ja räpytteli silmiään kirkkasssa auringonvalossa, jota virtasi keittiön lattialle. Hänen turkkinsa tuntui raskaalta ja lämmön kyllästämältä. Ruokakuppi oli kaadettu täyteen. Vesikuppi oli huuhdeltu ja täytetty kitkeränmakuisella kaksijalkojen vedellä. Ruska joi mieluummin ulkona vesilätäköistä, mutta kuumalla säällä - tai kun hän oli hyvin janoinen - oli kieltämättä helpompaa latkia vettä sisätiloissa. Pystyisikö hän todella hylkäämään näin mukavan elämän?
     Hän söi ja työntyi kissanluukun läpi ulos. Päivästä oli tulossa lämmin, ja ensimmäisten kukkien tuoksu täytti koko puutarhan. 
     "Hei, Ruska!" miukui ääni aidalta. Se oli Sotta. "Sinun olisi pitänyt olla hereillä tunti sitten. Varpunsenpoikaset kävivät kokeilemassa siipiään."
     "Saitko yhtään kiinni?" Ruska kysyi.
     Sotta haukotteli ja nuolaisi kuonoaan. "Ei huvittanut, söin jo kotona tarpeeksi. Miksi muuten et itse tullut aiemmin ulos? Eilen valitit, kuinka Henri tuhlaa aikaansa nukkumiseen, ja tänään et ole itse paljonkaan parempi."
     Ruska istui aidan viereen viileälle maaperälle ja kiersi häntänsä siististi etutassujen päälle. "Kävin yöllä metsässä", hän muistutti ystäväänsä. Hän tunsi välittömästi, kuinka veri alkoi kohista suonissa ja kuinka karvat nousivat pystyyn.
     Sotta katsoi alas silmät suurina. "Niin, aivan unohdin! Millaista siellä oli? Saitko saalista? Jäitkö itse saaliiksi?"
     Ruska poti hetken. Hän ei ollut varma, kuinka kertoa vanhalle ystävälleen siitä, mitä oli tapahtunut. "Kohtasin villikissoja", hän aloitti. - luku 3, sivu 29-30

On mahtavaa huomata, että jo ensimmäisessä kirjassa luodaan kaksi/kolme sivujuonta, jotka syventyvät sarjan aikana. Jokaisessa kirjassa on kuitenkin selkeä alku ja loppu eli yksi tarina viedään aina loppuun asti, kun osa jää avoinaisiksi. Se on usein sarjojen tarkoitus, mutta tässä kirjassa ne näkyvät paljon selkeämmin. Voi johtua siitä, että kirja on suunnattu lapsille, mutta oma sisäinen lapsi hyppii tasa jalkaa aina kun näkeekin yhden näistä kirjoista.

Englanninkielinen alkuteos: Warriors: Into the Wild
Kirjailija: Erin Hunter
Julkaisuvuosi: 2003

On ollut kiireitä täällä ruudun toisella puolella, että kirjoittaminen ja lukeminenkin on jäänyt. Nyt on taas lukukärpänen puraissut ja kirjoittaminen on lähtenyt kiitoon. Ehkä taas pääsee tähän rytmiin kirjoittamisen kanssa. Näin sunnuntai aamuna oman elämän päivittely ei ihan jaksa kiinnostaa, joten mennään tällä lyhyellä ja ytimekkäällä kappaleella.

Petra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset