Unboxataan laatikko!

Kuinka monta kirjaa voi tilata, että tilausta kutsutaan pieneksi? 

Kuinka paljon lopulta kirja -tilauspaketit oikeasti painavat? 

Mitä oikeasti tilasin, ja miksi? 

Pureudutaanpa tähän aiheeseen nyt yhden postauksen verran!

Adlibriksessä on ollut useampia kampanjoita jälleen kerran, ja dekkarifestivaalien kunniaksi siellä on mm. dekkarikirjallisuutta tarjouksella. Omassa tilauspaketissani ei kuitenkaan löydy dekkarikirjallisuutta, vaikka nykyään nautinkin enemmän sen lukemisesta. Täällä Turussa on myös juhlittu tänään Turun päivää, jonka seurauksena on keskusta ollut täynnä ohjelmaa, kuten antikvaariset Kirjamessut. Kävin siis sielläkin käymässä, ja tutkimassa kirja kerääjien huimaa kerättyä määrää teoksia, joista olivat valmiita luopumaan. Hetken aikaa ympäri kulkiessani, ja vain yksi teos mielessäni yllättäen löysinkin etsimäni! Kahdeskymmenesensimmäinen painos tuota vuonna 1939 ilmestynyttä Agatha Christien teosta, alkuperäisellä nimellä ja kansikuvalla. Ymmärrän syyn miksi teoksen nimi muutettiin (enkä tästä syystä sitä mainitsi, kaikkien pitäisi tietää mistä teoksesta on kyse), mutta olen halunnut tämän alkuperäisen version hyllyyni jo jonkin tovin, ja nyt se löytyi ja tämä sama teos saa paikkansa kaksoisolentonsa, eri nimeä kantavan, Eikä yksikään pelastunut -teoksen  vierestä.

Hieman vilpakan keskusta seikkailun jälkeen olenkin hiljentynyt ostettujen kirjojen pariin, järjestellyt kirjahyllyä, lukenut ja tehnyt tätä blokkausta pitkin päivää. Tämä päivä on siis vain ja ainoastaan ollut minun itseni kanssa vietettyä aikaa. Olen löytänyt viime aikoina aivan ihania teoksia hyllyyni, ja nyt ryhdytäänkin purkamaan tätä laatikkoa, tarkemmin sen sisältöä.

Tämän kokoinen laatikko painoi 4.29kg. Minulle aika normaalin kokoinen tilaus, koska harvemmin näitä nykyään teen. Enemmän tulee ostettua heräteostoksia ohimennen liikkuessa tuolla kaupungilla tai muualla. Tuli kuitenkin keskustelua kirjojen painosta, kun kerroin minun herralleni tilauksesta. Hänen mielestään kyseinen määrä teoksia ja paketti kirjapainoja, ei voi painaa yli 4kg. Pyh, kaikki lukijat tietää, että yksi noin 530 sivuinen teos (kuten Erika Vik:n - Hän sanoi nimekseen Aleia) painaa huomattavan paljon kädessä, Näitä kun tilaukseen laitetaan kolme, voidaan jo pohtia perunasäkin painoa eli 4kg tulee nopeasti täyteen tilauksessa kuin tilauksessa, varsinkin kun kirjoja oli 7!

Tilasin tosiaan 7 todella erilaista teosta. Paketista löytyi yksi englanninkielinen novelliteos, kolmen romaanin trilogia, kaksi ruokateosta sekä yksi "taking-care-of-myself-kinda"-teos. Näiden lisäksi tilasin kirjahyllyyn muutaman söpön ja yksinkertaisen kirjatuen, koska samalla tässä unboxing aikana on hyvä myös järjestää kirjanurkkaus kuntoon, sekä kirjahylly. Lyhyesti pitää tähän kommentoida twitter-ketjua, jossa nostettiin esille kirjojen ostaminen/myyminen. Tuli tästä kirjahyllyn järjestelystä mieleen, että myönnän kyllä itsekin, että viimeaikoina olen suosinut kirjastoa ja kierrätettyjä teoksia omaan hyllyyni -tekniikkaa. Huomasin kuitenkin, kuinka ihana on saada kirjatilaus kotiin ja katsella upeita kansia sekä nuuhkaista sitä uuden teoksen tuoksua. Se on se hetki, jota ei unohda. Ymmärrän kuitenkin, että moni arvostaa elämää mahdollisimman minimaalisesti, kuten minäkin. Joidenkin asioiden vuoksi kuitenkin pitää rikkoa näitä rajoitteita, ja miettiä mikä tekee sinut oikeasti iloiseksi. 

Hän sanoi nimekseen Aleia - Erika Vik:n teos, ja teossarja, oli ensimmäinen jonka nostin laatikosta käsiini. Olen tutustunut teokseen jo aiemmin, lukenut muutaman sivun, mutta en ole koskaan saanut luettua sitä kokonaisuutena. Nyt kun löysin teossarjan hyvällä hinnalla, ni oli pakko se ostaa omaan hyllyyni, koska se on niin kaunis. Jokainen teos on kansikuvastaan niin kaunis, että en raaski edes avata sitä ilman että pelkään sen luoman illuusion rikkoutuvan. Teos on omaääninen fantasiaromaani, joka käsittelee sen hetken ajankohtaisia teemoja, kuten toiseuden pelkoa. Odotan mielenkiinnolla, kuinka tämä toteutuu teoksessa, johon on sekoitettu villiä länttä, steampunkia ja magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, jonka kaikki kolme osaa löytävät nyt siis hyllystäni. Syksyn pimenevät viikonloput on täynnä houkuttelevaa luettavaa siis. 

Kaksosauringot-trilogia jätkuu teoksella Seleesian näkijä. En kauheasti halua kommentoida jatkoteosta, koska haluan lukea nämä kokonaisuutena mahdollisimman pian. Hieman kuitenkin takakannen tekstiä lukien, ilmeisesti teeman puolesta aihe hieman muotoutuu, ja käsittelee muunmuassa viholliskuvien murtamista (mitä tämä tarkoittaakaan) sekä anteeksiantoa. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että tässä kyseiessä teoksessa on ehdottomasti kaunein ja houkuttelevin kansi. Trilogia päättyy osaan Neferin tytär, joka puolestaan keskittyy kahtia jakautuneeseen maailmaan. Pidän myös siitä, että jokainen teos on kirkkaan värinen. Se piristää kummasti. Jokatapauksessa nämä trilogian osat kaksi ja kolme tulivat otettua mukaan kauniiden kansikuvien takia, ja löytönä ilman sen kummempaa ajattelua. 

Tilauksessa oli kuitenkin alkupiste, miksi koko tilausta aloin tekemään, ja sen nimi oli Miranda Silver. Olen odottanut tätä teosta käsiini jo pitkän tovin, ja meinasin tilata jopa häneltä kaksi teosta, mutta halusin kuitenkin enemmin tämän novellikokoelman kuin kokonaisen romaanin kielen vuoksi. Olen myös tutkinut onko teosta suomennettu, mutta en ole ainakaan törmännyt mihinkään vaihtoehtoiseen kieleen, ja on englanniksikin mukava toisinaan lukea. Crave - An erotic story collection ei varmasti tarvitse sen enempää selityksiä. En ole lukenut teosta aiemmin, mutta odotan eniten tämän teoksen kimppuun pääsemistä. Tutkin ensin Silver:n teosta Priceless, joka on kokonainen eroottinen romaani, joka houkuttelee minua. Ilmeisesti tässä teoksessa on jokin pieni novelli liittyen siihen romaanin henkilöihin, mutta se ei spoilaa itse romaanista mitään. Tämä oli tilauksen päämäärä, tämä pieni n. 160 sivun paperinen, ohut kirjanen. Nyt se on käsissäni. 

En kuitenkaan unohtanut minun tämän vuoden tavoitettani kasvaa ihmisenä, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Haluan myös monipuolistaa lukumaailmaani, ja minulla olisi tavoitteena runokirja vielä lukea tämän vuoden aikana. Ymmärsin myös, että olen lukenut vain muutaman tietokirjan, joita on maailmassa niin monenlaisia, että haluan vielä jonkun erilaisen tuoda esille blogissani. Näihin tavoitteisiin tähdäten ostin alekirjoista muutaman reseptikirjan. Nykyään vegaanina tuntuu, että on kokeillut kaiken jo, tai ehkä kaikkiruokaisenakin tuntuisi että on kokeillut jo kaiken, joten päätin piristää kokkailujani reseptien parissa. P niin kuin papu on Into Kustannus Oy:n ja Salla Korpelan kirkas teos, jossa proteiinina on pavut kaikissa sen muodoissa. Teoksessa on yli 70 erilaista herkullista reseptiä aina hummuksesta falafeleihin ja jälkiruokiin saakka. Tilasin myös Gummerus Kustannus Oy:n Ruokaa rennosti: Terveellistä, kiitos! reseptikirja, joka sisältää yli 80 reseptiä stressittömään ja nautinnolliseen terveelliseen ruokaan. Teos on ulkonäölllisesti paljon maltillisempi kuin papu-reseptiteos.

Viimeisenä teoksena tilasin Kaipaan järjestystä: Opas kaaoksen selvittämiseen, ajankäytön hallintaan ja asioiden hoitamiseen teoksen Gummerus Kustannus Oy:ltä. Harriet Griffey tarttuu kiinni asioiden systemaattiseen järjestämiseen, joka helpottaa no oikeastaan kaikkea. Teoksessa autetaan tunnistamaan omia järjestystyylejä ja esitellään keinoja arjen osa-alueiden hallintaan. Tässä teoksessa "luvataan", että sen avulla oppii pitämään kaaoksen ja stressin kurissa ja keskittymään elämästä nauttimiseen. Itse odotan teokselta hyviä vinkkejä ja mielenkiintoisia vaihtoehtoisia järjestyskuvioita tai muuta vastaavaa. Koen oikeasti että teoksesta voisi olla apua minunkaltaiselle ihmiselle, joka järjestelee kirjahyllyään uusiksi joka toinen kuukausia. Odotan mielenkiinnolla mitä teos tuo tullessaan. 

Unboxing lähenee loppuaan, mutta nyt jotenkin odotan jokaiseen teokseen tarttumista, enkä tiedä missä järjestyksessä luen mitä, koska kirjaston kirjapinoakin on jo kertynyt. Onneksi lukemisaikaa on runsaasti, ja voisin jopa töihin viedä "nukkari" -kirjaksi itselleni jonkun teoksen, jos maltan. Tykkään enemmin lukea yhden teoksen kerralla, kun kauhean monissa osissa. Ensiviikolla jos pitkästä aikaa saisi suoritettua kokonaisen työviikon, kun nyt on ollut sairastelua ja lomailua viimeisimpien viikkojen aikana. Toivottavasti lukijana saat tästä postauksesta itsellesi.. no jotakin ☺