Tunteiden pyörteissä: Turun Kirjamessut

Kaikki tietävät sanonnan: "when one door closes, another opens". Tällä viikolla olen testannut tämän lauseen uskottavuutta, hyvin ja paljon. Olen muutaman vuoden aikana tehnyt, en vain täällä blogissa, mutta myös elämässä ratkaisuja, jotka vievät kaiken kaikkiaan kohti omia haaveitani. Tämän seurauksena on joutunut tekemään valintoja, jotka lopettavat asioita eli sulkevat ovia. Onneksi elämässä on aina mahdollisuus avata niiden tilalle uusia asioita, vaikka toisinaan tuntuukin, että ne ratkaisut ovat hyvin kaukaisia. Viikko on siis mennyt hyvin monenlaisten tunteiden viemänä, eikä ainakaan hyvin ihana ja iloa tuottava viikonloppu auttanut selkeyttämään asioita, vaikka sen ajattelisi niin tekevänkin. 

Nyt on kuitenkin ollut juhlallinen viikonloppu, koska toinen lapsuudenkaverini meni naimisiin. Häät vietettiin vanhassa kivinavetassa, joka oli hyvin romanttinen viininpunaisen teemavärin sekä lyhdyillä ja valoketjuilla valaistuneena. Äänentoisto oli hieman hankaluuksia tuottava, koska olimme käytännössä ulkona, lukuunottamatta navettaa eli kattoa + kiviseiniä. Häät olivat kauniit, niin morsiankin. Hääkuvia tuli otettua aika reilusti, ja ruoka oli maittavaa, mutta viikonlopun yhtenä suurimmista koho kohdista toimi Turun messukeskuksessa järjestetyt Kirjamessut (yhdessä ruoka- ja viinimessujen kanssa).

Asioiden tapahtumisen virtaa ei toisinaan voi pysäyttää, joten osallistuin kirjamessuille yhdessä metsämiehen kanssa. Olimme molemmat yhtä innoissamme tapahtumasta, ja vaikka itse hullaannuinkin välillä aivan täysin, koska kirjat, niin metsämies piti minut aisoissa. Sunnuntaina aloitimme jo aikaisessa vaiheessa kirjamessutunnelmat Sini Helmisen sekä J.S. Meresmaan uutuus teosten esittelyillä Kallas-osastolla. Kirjailijat kertoivat uusimmista teoksistaan, Sini Helminen Hurmeesta ja Meresmaa Khimairasta. Suureessa hallissa muodostui haasteeksi äänentoisto, koska samanaikaisesti tapahtui myös hallien muilla lavoilla haastatteluita ja keskustelupaneeleita. Kuuntelin kuitenkin keskittyneenä näiden kahden kirjailijan sujuvaa keskustelua heidän teoksista, miten aihe oli valikoitunut ja millaisia teemoja teoksissa nousee esille. Itse en ole vielä koskanut sormellakaan Khimairaan, mutta toisaalta jäi sellainen olo, että kyseisen säeromaanin voisi itsekin lukea. 

Kirjamessujen ohjelma oli hyvin monipuolinen, joten kuljimme hieman hämillämme ympärinsä, koska katseltavaa oli reilusti. Muutama kirjailija selkeästi veti yleisöä puoleensa reilulla kädellä, kuten haastattelussa ollut Tolkkien tulkkina -teoksen kirjailija. Koimme itse, että tätä on turha jäädä kuuntelemaan, koska porukkaa oli niin paljon kuuntelemassa. Eikä itsellä ole kauheasti pituutta, joten näköyhteyttä lavalle ei ollut. Ehdimme kuitenkin tässä välissä kiertämään messuja hyvän tovin. Löysin Sammakon kirjakauppa myyntipisteestä itselleni uuden kirjan. Sarah Andersenin sarjakuva teos Elämänhallinta on illuusio tarttui matkaani tästä pisteestä. Luin aiemmin tänä vuonna yhden Andersenin teoksen, Aikuisuus on myytti -nimeä kantavan sarjakuvateoksen. Nopealla vilkaisulla tämäkin teos vaikutti yhtä luettavalta. Minullahan on myös mustetta ikäänkuin aihetta sivuuttaen. Kädessäni lukee "control is only a illusion". Toisaalta olen yhäkin sitä mieltä, että asia pitää paikkaansa. Hyvällä tavalla.

Kirjamessut jatkuivat aina messukeskuksen viimeisiin tunteihin saakka, mutta halusimme tietenkin saada kaiken kattavan kokonaisuuden myös ruoka- ja viinimessuista. Hassu sattuma kuitenkin tapahtui tätä ennen, koska en ilmeisesti ollut lukenut ohjelmisto niin selvästi. B-hallin tieto osastolla alkoi yhtäkkiä Teemu Keskisarjan keskusteluhetki hänen uusimmastaan teoksesta, Kyllikki Saari: mysteerin ihmisten historia. Olen ollut tietoinen jo pitkään, että olen sukua kyseiselle kirjailijalle, mutta koskaan ei ole ollut mahdollista esitellä itseäni. Kuinka ollakaan, eiköhän isovanhempani olleet kuuntelemassa kirjailijan keskustelua, jonka seurauksena nopeiden tapahtumien jälkeen olin esittäytymässä itse kirjailija Teemu Keskisarjalle. Isovanhempani myös ostivat minulle myös tämän uusimman teoksen, joka on nyt signeerattu Turun kaikille Keskisarjoille. Räiskyvien ajatusten kautta tämä teos on nyt täällä. Odotan mielenkiinnolla. En ole aikaisemmin tutustunut Teemu Keskisarjan teoksiin, mutta nyt on syy lukea edes yksi teos.

Löysin vielä tällaisen omituisen näköisen kojun, jota hetken tutkittuani huomasin sisältävän mitä kauniinpia leimasimia. Keskustelin itse valmistajan kanssa, joka kertoi että heillä on kunnon tehtaat muualla Suomesta. Hänkin on nyt vain koronan takia Suomen kamaralla, samoin kuin messujen vuoksi. Mielestäni ajatus, että on löytänyt jotain mitä tehdä muiden iloksi... on upea tapa käyttää elämä. Ja nämä leimasimet olivat hyvin kauniita. Päädyin siis ostamaan yhden. Viisi sakarainen tähti tarttui matkaan, maksoin vain 5 euroa eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kävin myös tutkimassa hieman heidän internet sivustoja, ja sielläkin näkyi todella kauniita erilaisia leimasimia. Jos tiedät jonkun innokkaan askartelijan, suosittelen pyörähtämään Bloca Wallah -nimisessä verkkokaupassa.

Näiden outojen sattumusten seurauksena päädyimme pyörähtämään ruoka- ja viinimessujen puolella viimeinkin. Sieltä löytyi useampikin hunajavalmistaja, ja jopa mehiläisiä ja heidän kuningatar. Myös mehiläisvahakynttilöitä oli myynnissä, joten katselin itse kiinnostuneempana niitä, kuin niitä mehiläisiä. Minulle ei tulisi mieleenkään, että ryhtyisin kasvattamaan mehiläisiä. Mehiläisiä? Kenelle tulisi sellainen mieleen? Arvostan kuitenkin sitä kädentaitoa, ja luovuutta mitä kaikkea mehiläisvahasta aina hunajaan saakka kyetään valmistamaan noiden pienien pörrääjien avulla. 

Ruoka- ja viinimessuilla oli todella vähän loppupeleissä kojuja (tai maistiaisia), mutta löysimme suuren pöydän erilaisia sieniä. Metsämieheni pääsi oikein elementtiinsä, ja sepittämään sienistä minulle, tietämättömälle. En syö sieniä. Löysin kuitenkin mielestäni kauniin sienen, josta nappasin kuvan. Mielestäni tässä sienessä nuo "säikeet" kulkevat kauniisti lainehtien. Loppupeleissä moniin arvontoihin osallistumisen jälkeen pikkuroinaa jäi yllättävän vähän käteen, muutama heijastin, lakua ja kirjanmerkkejä. 

Kirjamessut tarjosivat teemansa mukaisesti musiikkia monessa muodossa. Oli vinyylilevyjä ja cd-levyjä, oli soittonurkkaus ja musiikista kiinnostuneita myyjiä ja ihmisiä. Musiikki oli hienosti nostettu esille unohtamatta kirjallisuuden merkitystä ihmisille. Kirjamessuilla oli tietenkin myös lasten nurkkaus, jossa lapset pääsivät kuuntelemaan luettuja satuja. Kävin itse katsomassa siellä muuminäytettelyn takia. A:sta Ö:hön muumien matkassa -nimeä kantanut näyttely esitteli Toven kuvitusta muumihahmoista. Näitä samoja hahmoja löytyy Paula Nivukosken ja Annika Sandelin ABC-kirjoista. Yhtenä ihana erityispiirteenä kirjamessuilla oli se, että jokainen sai yhden tällaisen ABC-teoksen mukanaan kotiin, nimittäin lukupäiväkirjan muumiteemalla. Se tarttui matkaani aivan viime metreillä, ja onneksi kävin sellaisen nappaamassa mukaan. 

Turun Kirjamessut sitoi ihanasti yhteen kirjallisuuden värit ja musiikin. Ohjelma oli monipuolista ja runsasta, joten messuilla sai helposti kulumaan useammankin päivän. Olen vieläkin hieman häkeltynyt viikonlopusta, mutta nyt uutta viikkoa (ja mahdollisuuksia) kohti!