huhtikuuta 23, 2017

Soturikissat - Uusi profetia: KESKIYÖ (osa1)

Erin Hunter: Soturikissat

》Kun Vatukkakynsi katseli nummimaisemaa, hänen sydämensä hakkasi niin että hän luuli rintansa ratkeavan. Tätä hetkeä hän oli odottanut siitä saakka, kun Sinitähti oli ilmestynyt hänelle unessa. Uuden profetian aika oli tullut. Matka oli alkanut!》 
     Myrskyklaanin nuori soturi Vatukkakynsi saa Tähtiklaanilta salaperäisen viestin, jossa kerrotaan klaanien metsää uhkaavasta tuhosta ja uudesta ennustuksesta. Yllättäen selviää, että muutama muukin on nähnyt samanlaisia unia. Nuoret kissat saavat tehtäväkseen taivaltaan kohti laskevaa aurinkoa kuulemaan, mitä keskiyö heille kertoo... 
     (takakansi)

Keskiyö -kirja jatkaa Myrskyklaanin tarinaa hyvin erinäkökulmasta. Tällä kertaa kirjan päähenkilönä toimii nuori soturi Vatukkakynsi.
     Vatukkakynsi on pelätyn Tiikerikynnen poika, jolla on isältään peritty raidallinen karva ja meripihkaiset silmät. Vatukkakynnen sisar Keltaturkki on eri klaanissa, mutta sisarrakkautta heidän välillään löytyy paljon. Vatukkakynsi ystävystyy Myrskyklaanin johtajan Tulitähden (soturikissat sarjan päähenkilön) tyttären, Oravatassun, kanssa. Heidän ystävyytensä syvenee kirjan tarinan edetessä.

"Vatukkakynsi tuli sotureiden pesästä ja katseli aukiolle. Toinen neljänneskuu oli kulunut, eikä vielä ollut saatu sadetta. Ilme metsän yllä oli kuuma ja painostava. Leirin lähellä purot olivat ehtyneet, joten vettä saadakseen klaani joutui taivaltamaan Nelipuun ohitse kulkevalle joelle. Onneksi se virtasi kallioisen maan halki vuolaana kuivimmankin viherlehden aikana.
     Kokoontumisesta lähtien Vatukkakynsi oli nukkunut rauhattomasti, ja joka aamu hänen herätessään häntä riivasi aavistus, että yön aikana leirissä oli tapahtunut jotakin hirveää. Kaikki oli kuitenkin aina yhtä rauhaisaa kuin edellisenäkin päivänä. Tänä aamulla Valkotassu ja Päästäistassu harjoittelivat taisteluliikkeitä oppilaiden pesän edessä. Hiiriturkki saapui piikkihernetunnelista orava leuoissaan, ja häntä seurasivat hänen oppilaansa Lukkitassu sekä Tihkuviiksi, jolla oli myös tuoresaalista mukana. Tulitähti ja Harmaaraita juttelivat Suurkiven juurella Oravatassun ja Tomuturkki yleisönään. 
     Tulitähti viittoi Vatukkakynnen luokseen hännällään. "Oletko valmiina ylimääräiseen partioon?" hän kysyi. "Haluan, että Varjoklaanin vastainen raja tarkastetaan siltä varalta, että Varjoklaani keksii tulla meille vettä etsimään." 
     "Mustatähti sanoi, että heillä on vettä yllin kyllin", Vatukkakynsi muistutti.
     Tulitähden korvat heilahtivat. "Niin sanoi. Mutta ei tarvitse välttämättä uskoa kaikkea, mitä klaanipäälliköt kokoontumisessa sanovat. En ole muuten koskaan luottanut Mustatähteen. Jos hän saa päähänsä, että meillä on mehevämpää riistaa reviirillämme, hän voi hyvin lähettää soturinsa varkaisiin."
     Harmaaraita murisi myötämielisesti. "Varjoklaanista ei ole kuulunut mitään liian moneen kuuhun. Jos minulta kysytään, on vain ajan kysymys, milloin se ryhtyy taas hankalaksi."
     "Minä vain ajattelin -" Vatukkakynsi keskeytti kiusaantuneena siitä, että näytti vastustaneen päällikön käskyä, ja ällistyneenä siitä, että saattoi nähdä vaihtoehdon jota Tulitähti ei näyttänyt ajattelleen ollenkaan.
     "Jatka vain", Tulitähti yllytti.
LUKU 4, sivu 63-64"

Kirjan tarina ei herätä mitenkään samankaltaista innokkuutta kun Soturikissat sarjan 6 ensimmäistä kirjaa. Kuitenkin ahmin kirjan 3 päivän aikana. Kirja oli keskipitkä, että on tullut luettua pitempiä ja lyhyempiäkin. 296sivua ei loppujen lopuksi tuntunut hirveän pitkältä.
     Niinkuin kirjoitinkin jo, että ei samankaltaista innokkuutta herännyt kun aiemmista osista, mutta pieni kiinnostus jäi, että mitä tulevan pitää. Onneksi minulla on tuo seuraava osa jo aloteltuna. Siitäkin pääsen sitten pian blokkaamaan.

Kirjan juoni kulkee aluksi verkkaisesti eteenpäin. Minulla vei hetki, että ymmärsin että kirjassa on kaksi kertojaa. Vatukkakynsi kertoo tarinaa, ja seikkailee kissajoukkion kanssa pitkin poikin mantereita, kun taas Oravatassun sisar, Lehtitassu kertoo tarinaa parantajaoppilaan näkökulmasta Myrskyklaanissa. Tämä pelkää sisarensa puolesta, joka heittäytyy sattumien kautta matkalle mukaan, mutta auttaa tilanteessa kun tilanteessakin.
     Olen hieman pettynyt, kun kirja jäi täysin auki, eikä oikeastaan saatu asioille päätöstä. Petyin myös, kun kirjassa ei ollut yhden yhtäkään romanttista elettä minkään hahmojen välillä. Löytyihän monta mahdollista epäilyä, mutta katsoo miten kirjasarja nyt jatkuu.

Kirjan pääjuoni on myös hieman ärsyttävä. Tietenkään kirja ei voi olla samankaltainem kuin ensimmäinen osa, muuten sitä ei luettaisi ollenkaan. Kuitenkin ihmettelen, että jos tämä kirja sarja vie mihin epäilen sen vievän, mitä tämä kolmas osa tätä kirjasarjaa uusine hahmoineen sitten käsittelee? (Näin mahdollisimman epäselvästi ja mitään paljastamatta)
     Olen kuitenkin nyt saanut puhtia lukea nämä loputkin kirjat, joten annan mennä kun kerran kiinnostusta riittää. Katsoo nyt miten käy. Tuleeko luettua kaikki vai..?

Mutta näin ne viikot vierähtää. Viime viikolla oli pääsiäinen, ja se meni ohi kuin luodin nopeudella. Tuli luettua kirjoja, aloitettua uusia jne. Ja syötyä oikein upeita ruokia: käytiin kullan kanssa mun porukoilla syömässä karitsan potkaa (oli muuten hyvää!), ja sitten sunnuntaina kullan mamman tykönä lammasta. Nam! Oli siis hyvin herkullinen pääsiäinen.
     Nyt oli vieraita täällä meillä kyläilemässä, ja heidän kanssaan tuli vietetttyä aikaa pelaillen ja käydän syömässä kiinalaista. Korttipelit ovat kanssa yks parhaista ajan kuluttamispuuhista! Ja näin.. yksi viikko taas takana ja kokoajan lähempänä kesää. Toivon mukaan myös ilmat pysyvät lämpiminä, eikä takatalvia enää tule uudelleen.


Kävin myös kirjoja läpi. Ja nyt olisi tarkoitus päästä muutamasta eroon, että saisi hyllyyn uusia vielä parempia kirjoja. Nyt kun viel sais ne tonne nettiin myyntiin..

Petra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut postaukset