Dekkariviikko: Eikä yksikään pelastunut

Niinkuin arvata saattaakin; viikko vei mennessään ja dekkariviikon julkaisut jäävät nyt kahteen teokseen. Haluan ehdottomasti kuitenkin nostaa esille yhden lempidekkareistani, Agatha Christien Eikä yksikään pelastanut. Kaikilla Agatha Christiestä kiinnostuneilla on varmasti tiedossa tämä kyseinen teos sekä fakta, että juuri kyseisestä teoksesta on tehty teatteri versiointi, jota esitetään Tampereen päänäyttämöllä. Kävin siis katsomassa myös tämän, ja tässä tekstissä hieman sivuutan myös teatteri esitystä. En tietenkään paljasta sen enempää mitään, ettei juoni paljastu.

Eikä yksikään pelastunut kertoo kymmenestä toisilleen tuntemattomasta ihmisestä, jotka saavat kutsun mysteeriselle saarelle. Saarella he viettävät yhdessä aikaa loistohuvilassa, vaikka yllättäen itse isäntä ei ilmestykään näihin rientoihin. Talon sisällä kauhu alkaa nousta jokaisen vieraan mieliin, kun yhtäkkiä yhden kuollessa häviää myös yksi kymmenestä posliininukesta. Mitä ihmettä on meneillään?

"Meri... tänään niin rauhallinen... toisinaan niin raju... Meri joka veti ihmisiä syvyyksiinsä. Hukkunut... löydetty hukkuneena. Hukkunut mereen... Hukkunut - hukkunut - hukkunut..." (Agatha Christie - Eikä yksikään pelastanut, sivu 44)

Agatha Christien loisto dekkarissa vaara vaanii jokaisessa vieraassa, synkät mielen leikit piiloutuvat juoneen upeasti sekä hyvin kuvaillussa ympäristöstä nousee jopa lukijana selkäkarvat pystyy. Olen aina pitänyt tästä teoksesta, heti ensi lukemisesta lähtien. Pidän juonen moniulottuvuudesta, jonka aikana lukija ehtii epäilemään teoksen jokaista juonenkäännettä, jokaista syytöstä ja jokaista tapahtumaa. Teoksessa mikään ei ole varmaa, paitsi kun teoksen on lukenut jo kahdeksen-yhdeksän kertaa. 

Haluan nostaa teoksen vierelle teatteriesityksen, jonka kävimme katsomassa Tampereen päänäyttämöllä. Eikä yksikään pelastunut -esityksen pääosaa näyttelijä Antti Reini, joka on tunnettu kansainvälisesti. Muissa rooleissa on mm. Elina Rintala, Pia Piltz sekä Ola Tuominen ja monia muita. Tähän teokseen oli hienosti punottu teoksen tärkein asia: epäilys. Teoksessa on jatkuvasti ilmapiiri hyvin epäilevä, jokainen tuntematon vieras alkaa epäilemään asiaa kuin asiaa, ja yllättäen kukaan ei luotakaan enää toisiinsa. Tämä oli nostettu teatteri näytöksessä hyvin esille, ja saatu vaikuttamaan kiihkeän ja jännittävän tunnelman nostamiseen hienosti. 

Olen pitänyt teatterista yleensäkin, ja samointen tämänkin näytöksen jälkeen olin fiiliksissäni. Ensimmäinen osa liikkui huomattavasti hitaammin kuin toinen osa, mutta tulin ajatelleekseni, että niin tuo teoskin etenee. Loppua kohden nostetaan tempoa, jännityksen huippua, jotta lukija/katselija pääsee tunnelmasta toiseen tapahtumien mukana, ja joutuu luovuttamaan mestarillisen teoksen juonen tuomasta totuudesta, jota ei ehkä tule edes ajatelleeksi. 

Dekkariviikko on ollut mukavan vaihteleva pitkästä aikaa. Olen saanut keskityttyä kirjallisuuteen niin ulkona kuin sisätiloissakin. Nyt viikonloppuna ilmatkin ovat olleet suotuisat, joten aikaa on tullut vietettyä niin soutamisen kuin talkoidenkin merkeissä. Ensiviikoksi on tiedossa paljon ystäviä eli toivottavasti myös aurinkoista ilmaa. Voisin yrittää nyt loppu kuukaudesta julkaista noita jo valmiiksi luonnoksina olevia arvioita tänne blogin puolelle.

Kuitenkin tärkeimpänä kohokohtana ensiviikonloppuna on kesän ensimmäinen lukumaraton. Kesälukumaraton 18.-19.6. avaa kesän jälleen uudella tavalla. 24h maratonilla on jälleen tutut säännöt, jotka on kirjoitettu tarkasti emäntämme luomaan julkaisuun kesälukumaratonista. Yritän ehtiä tekemään jonkinlaista maratonpinoa, mutta aika on kortilla. Oma aloitukseni menee sunnuntain puolelle eli 19.6, mutta saan ainakin kokonaisen päivän keskityttyä täysin kirjallisuuden maailmaan. Jos et ole vielä mukana, ja hiemankin kiinnostusta löytyy: ei kun ilmoittautumaan linkin kautta!

Eikä yksikään pelastunut
Agatha Christie
eng. alkuteos And Then There Were None
sivuja 299
suomentanut Helka Varho
WSOY pokkari
Pokkarilaitos ilmestyi 2012
Yhteistyössä Bonnie Books Finland