"Okei, nyt tarvittiin älyä. Harhautusta. Jotain. Mitä mä tiesin vampyyreista? Sen mitä kuka tahansa leffoja kattonu ja Noidan käsikirjan lukenu. Ja oli kai mahdollista, että Nora oli vetäny jotain aineita ja uskoi olevansa vampyyri. Se ei sanottavasti vähentäny vaaraa. Mulle oli jo käynyt selväksi, miten hemmetin vahva se oli." (J.S.Meresmaa - Kenties tapan sinut vielä, sivu 24-25)
J.S.Meresmaa luo rohkeaa ja erilaista vampyyrijännäriä, jonka koko on miellyttävä. Teoksessa kutoutuu yhteen nykymaailma: elektroniikan maailma sekä vampyyrien mystinen maailma, jonka rajoja rikotaan teoksen edetessä hyvää vauhtia eteenpäin. On mukava huomata kuinka erilainen naapuripöydän tyttövampyyri on aikaisemmin lukemiini teoksiin. Teoksessa on mielenkiintoinen taustatarina, joka nostaa teoksen lumoavaksi jännäriksi. Vampyyrityttö Nora on myös nostettu fiksuksi, ja vuosien varrella maailman mukana hieman kehittyneeksi hahmoksi, jolla on syynsä tekemisilleen.
Kirjan päähenkilö tietokonemaailmaan hurahtanut Aleksi on puolestaan kaikkea muuta kuin se, mitä fantasiajännärin päähenkilöltä voisi olettaa. Teos on kirjoitettu Aleksin näkökulmasta, joka on viihdyttävää luettavaa. Pidin ylikaiken J.S.Meresmaan tyylistä kirjoittaa, jotenkin yksinkertaisuus ja pienet ominaisuudet tekstissä (esim. lyhyet yhden sanan lauseet) ovat mukavan vaihtelevaa tyyliä. Itsekin voisin useammin käyttää sellaisia, koska pidän siitä vaihtelusta tekstin edetessä.
J.S.Meresmaan Dodo menee kyllä ehdottomasti nyt lukulistalle, vaikkakin kirjapino on jo aika valtava työpöydällä. Onneksi tässä on pitkälle kevääseen saakka aikaa sitä tyhjentää, jos vaikka kesäksi sitten saisi vähän vaihdettua teoksia siinäkin. Myös jälleen yhden Helmet-lukuhaaste kohdan saa ruksiteltua tällä teoksella, nimittäin kohta nro 14. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti